Monia tekemisiä

Öö pitää oikein miettiä, mihin nämä viime päivät on menneet. Paljon on ollut puuhaa ja ohjelmaa. Lähinnä kyläilijöitä, lähes joka päivä. Pakastin on sulatettu ja mansikoita pakastettu pari laatikkoa. Tai tosiaan minun pitäisi vielä tänä iltana laittaa loput rasioihin. Kotitöitä tehty: pyykkiä pesty, tiskattu, ruokaa tehty. Ystäviä nähty. Minä kävin myös yhden ystävän kanssa lounaalla kaupungilla kun mies hoiti vauvaa. Uutta Tula-kantoreppua kokeiltu. Oikein hyvä ensivaikutelma. Ja nätti kirahvireppu. Vauvan saamaa ensimmäistä kirjettä ihasteltu, heh, Kela-kortti tuli. Vauhdikkaita ja nopeita päiviä. Loppuviikolla tulossa ainakin miehen harrastuksia. Minä keksin ehkä jotain vauvan kanssa, ehkäpä kyläilen jossain tai käväisen kaupungilla. Jos ei tule ukkosta. Tai sitten olen vain kotona ja löhöän ja syön mehujäätä ja nukun päiväunia vauva kainalossa. <3

Tänään...

Tänään...

- kauhistuin lähes räjähtämässä olevaa tissiäni aamulla, heheh
- riemuitsin kun vauva söi iskän kanssa uudesta MAM-koliikkituttipullosta (testattiin muuten vain)
- pähkäilin, minkälainen vauvakirja hankittaisiin meidän tytölle
- iloitsin miehen kesälomasta
- tapasin tuttuja pitkästä aikaa
- ärsyynnyin äidilleni, joka tiedusteli, että minkä ikäisen vauvan saa viedä rota-rokotukseen. Selitin hieman tuohtuneena, että ihan neuvolan rokotusohjelman mukaan mennään, että ei me itse olla päätetty viedä vauvaa mihinkään ylimääräisiin rokotuksiin. Sitten sain vielä ohjeita siitä, että ripulia sairastavaa vauvaa pitää nesteyttää vaikka antamalla vettä. Jostain syystä ajattelin pääkalloja ja muita äkäisiä erikoismerkkejä.
- pohdin arjen sujumista perheissä, joihin syntyy uusi vauva melko pian edellisen jälkeen
- odotin postimieheltä pakettilappua, mutta enpäs saanut sitä vielä, höh
- tarkkailin pilviä kaupungilla, josko ehdittäisi kävellä kuivina kotiin
- jännitin herääkö vauva kesken ravintolaruokailun, kun ruoan tulossa kesti pitkään
- maistelin onnellisena mozzarella-pestoleipää
- yllätyin iloisesti vauvan ihanasta uudesta ilmeestä. (Iskä nosti vauvan katsomaan heitä peilistä ja vauva yhtäkkiä tajusi, että peilissä näkyy oma isi ja sitten heti hymyili kuin äänettömästi naurahtaen, riemukkaasti ja riehakkaasti taakse kallistuen ja iskää katsoen)
- harmittelin kun miehellä ja minulla ei ollutkaan tarvetta ruokakauppakäynnille, vaikka minun teki salaisesti mieli karkkia, heh
- jätin kuitenkin sitten taas ottamatta ne päiväunet, joita joka aamu suunnittelen ottavani
- olin kiitollinen anopille, joka evakuoi meidän loputkin pakasteet jotta saadaan sulatettua pakastin
- ihastelin vauvan pitkiä jokelteluja, jotka ovat lisääntyneet selvästi nyt aivan lähipäivinä
- unohdin ottaa yhteyttä työasiasta, josta minun piti
- ihmettelin itkutonta iltaa, taas!
- tunsin jälleen kerran suurta kiitollisuutta minun ihanasta perheestä ja totesin itselleni, että rakkaus on laimea sana kun puhutaan omasta lapsesta.

Nimiäiset

Eilen vietettiin vauvan nimiäisiä täällä meillä kotona. Päivä oli pitkä ja äärimmäisen kuuma, mutta erittäin onnistunut kaikin puolin. Toivoin juhlavaa ja rentoa tunnelmaa ja sitä sain. Oli mukavaa kun vauvalla riitti sylejä ja itse sain keskittyä jutusteluun ja kakun syömiseen ajan kanssa. Mies oli myös tosi ihana ja ahkera. Koko ajan hän hoiti kaikkia asioita, keitti kahvia ja hoiti vauvaa. Läsnä olivat vain lähimmät sukulaiset. Itse olisin mielelläni kutsunut juhliin myös joitain läheisiä ystäviäni, mutta sitten olisi pitänyt kutsua ehkä myös miehen ystäviä ja juhlista olisi tullut liian isot.

Ohjelmassa meillä oli ensimmäisenä pienet tervetulomaljat, joiden jälkeen syötiin salaattilounasta. Syömisen ajan vauvakin jaksoi olla hereillä. Syömisen jälkeen arvuuteltiin yhdessä vauvan nimeä hirsipuu-pelin ideaa mukaillen.

Itse tykkäsin tosi paljon tuosta arvausleikistä. Oli mukava kuulla vieraiden kauniita nimiarvauksia ja heidän reaktioitaan kun selvittivät yhdessä vauvan kaikki kolme nimeä. Arvuuttelun jälkeen julkistettiin vauvan siviilikummit ja luettiin kummitodistuksen teksti. Kummit allekirjoittivat ja saivat kummitodistukset, joista yksi kappale jäi vauvalle. Tämän jälkeen minä rohkaistuin laulamaan ja soittamaan pianolla Johanna Kurkelan biisin Ainutlaatuinen. Se on ollut minulle tärkeä laulu koko raskauden ajan. En ollut ehtinyt paljonkaan harjoitella laulua, mutta ei se haitannut, kun yleisönä oli vain omaa väkeä. Olisin niin mielelläni antanut vauvan esim. laulun ajaksi kummien syliin, mutta vauva simahti jo nimileikin aikana makuuhuoneeseen. Seuraavaksi kahviteltiin ja herkuteltiin vauvan mummun ja minun siskon tekemillä mansikkakakuilla, nam nam! Tietokoneelle olin koonnut joitain valokuvia meidän vauvan alkutaipaleesta ja kuvat pyörivät näytöllä. Ja vihdoin sain meille käyttöön myös vieraskirjan, jee!

Minulla oli aivan ihana päivä. Oli leppoisaa ja mukavaa, ja oli mahtavaa nähdä minun kaikkia sisaruksia! Vauva oli tosi tyytyväinen juhlan ajan ja nukahti lähes itsekseen, kun oli niin väsynyt ärsyketulvasta ja varmaan kuumuudestakin. Olin ihmettynyt ja häkeltynyt vauvan saamista hienoista lahjoista. Sydäntä lämmittää kun huomaa miten meidän pienestä murusesta tykätään. <3

 






Sitten viime öistä. Pari yötä vauva on herännyt taas useammin. Perjantai-iltana oltiin miehen kanssa ihan ihmeissämme, kun vauva nukahti yöunille klo 20 ja ilman mitään itkuja! Oli jopa hieman omituista lojua sohvalla miehen kanssa hiljaisuudessa leffaa katsellen. Hih. Mutta tosiaan vauva heräili sitten 1,5 tunnin välein syömään. Ei selvästikään ollut niin väsynyt kuin aiempina öinä, kun jaksoi herätä syömään. Janokin varmaan oli. Minuun tietysti heti vaikutti tuo rytmin muutos, kun olin jo tottunut niihin 3 ja 4 tunnin syöttöväleihin yöllä. Viime yönä oli sama juttu, tosin tutun iltahuudon kera. Vauva itkeskeli mahaansa ja väsymystään klo 20-23 kunnes nukahti turvakaukalon ja olkapään jälkeen lopulta tissille. Heräsi yöllä usein, mutta sain siirrettyä syötön jälkeen aina omaan sänkyynsä, niin sain itsekin edes vähän nukuttua. Yöllä minua saattaa väsyttää kun herään vauvan itkuun. Aamulla kuitenkaan en osaa nukkua kovin myöhään.

Vauva on äidin ja isän mielestä hurjan suloinen ja söpö. Hän selkeästi juttelee jo enemmän, eilen kertoili pitkäänkin kertomuksia ja vähän uudenlaisiakin ääniä tuli. Juttelee ja välillä hymyilee onnellisena ja kuuntelee mitä vastataan hänelle. Meidän aarre. Pidettiin vauvalla tumppuja käsissä aika pitkään, kun raapi itseään niin helposti. Vauva hieroo unisena paljon silmiään ja kädet viuhtovat usein kohti kasvoja. Nyt ei olla enää pidetty niitä kun on opittu paremmin leikkaamaan vauvan kynsiä. Heti tumppujen pois jättämisen jälkeen vauva on laittanut varsinkin oikeaa nyrkkiä suuhun ja availlut sormiaan enemmän. Ihanat paksut makkarasormet ja isot vauvan kädet. <3

Ystäviä ja kasvavia vauvoja

Ei minulla nyt oikein mitään kunnollista asiaa taida olla. Pakko vaan hehkuttaa, kun ystävät pääsivät pitkästä aikaa meille kylään, että olipa vaan ihanaaaa!! En olisi malttanut päästää heitä lähtemään. Hih!

Vauvavieraskin oli kasvanut niin hienosti. Ja oppinut juttelemaan ja touhuilemaan taas uudella tavalla. <3 Hurjaa kyllä, miten nopeasti vauvat tuntuvat kasvavan. Meidän oma pieni vauvakin näyttää jo niin pitkältä ja pontevalta.. johtuu ehkä siitäkin, että pitää jalkojaan jo suoremmassa kuin ennen. Mutta on kasvanutkin varmasti taas. Tällä hetkellä meillä menevät päälle siis 62cm-kokoiset bodyt ja housut. Tuntuu, että pian varmaan saadaan ostaa jo 68cm-kokoisiakin jo. Vaatemerkeissä on suurta vaihtelua. Jonkun merkkiset vaatteet on vielä löysiä, mutta jotkut jo vähän tiukkoja (!). Vaatekokoihin ei kyllä kannatakaan niin tuijottaa, vaan katsoa paremminkin vain vaatteen varsinaista kokoa. Ja kun vaate käy pesussa, niin helposti vähän kutistuukin.

Tänään sain ensimmäistä kertaa puettua vauvalle pään yli vedettävän bodyn. Vauva säikähti  ja itki, kun pujotin hänet kaula-aukosta, mutta rauhoittui nopeasti minun poskipussailuun. Tottuu varmasti kyllä pian, kunhan vaan säännöllisesti käytetään noita vaatteita.

En malttaisi millään olla kertomatta minun lähimmille ystäville jo vauvan nimeä! Mies haluaa kuitenkin odottaa lauantain nimiäispäivään, joten teemme niin. Olen kuin pikkulapsi, joka on saanut joululahjan etukäteen ja jonka pitää odottaa kuitenkin jouluaattoon sen avaamista. Meidän ajatukset toisesta ja kolmannesta nimestä muuttuivat ihan loppusuoralla ja nimet keksittiin aika nopeasti. Itsekin yllätyin, millaiset nimet lopulta valittiin. Mutta tykkään niistä. Paperit on viety maistraattiin, joten enää ei voi perua. ;)

Nariseva reppana

Kirjoitin aiemmin, että sunnuntaiaamuna vauva itki kovasti ja että puoliltapäivin ei ollut meinannut rauhoittua millään miehen kanssa. Sama jatkui eilen maanantaina, mutta huomattavasti vielä pahempana. Vauva ei meinannut rauhoittua minun kanssa millään ja huusi äänensä käheäksi. Reppanalla ääni kuin vanhalla puuliiterin ovella. Epäilin ensin vatsavaivoja, mutta illalla 10 tunnin huudon jälkeen kävivät mielessä myös kaikki muut. 

Mietittiin mitä tehdään ja soitin sairaalan päivystykseen, että mitä sanovat. Jäi tosi huono maku suuhun, mutta mitäs menin soittelemaan. Olisi pitänyt vain mennä paikalle. Minä sanoin puhelimessa mm. että tiedän, että näin pienelle ei saa antaa vielä omatoimisesti särkylääkettä, että siksi soitan, että mitä tehdään. Sain lähes syyttävän vastauksen: "Ei saa antaa!" Niinkuin olisin muka aikonut.

Sanoin myös, että tämä tällainen pitkäkestoinen huutoitku ei ole yhtään meidän vauvan tapaista. Kerroin myös suuresta aukileesta ja että meidän kehotettiin ottamaan herkästi yhteyttä. Tiuskaisevaan sävyyn naishenkilö totesi, että "ei tässä näin pienen lapsen kanssa voida kokemuksesta vielä puhua, että voi ne koliikkioireet tulla tässäkin vaiheessa vielä!" Menin ihan sanattomaksi ja meinasin purskahtaa itkuun rankan päivän jälkeen. Niin, enhän minä sanonutkaan, että se ei voisi olla koliikkia vaan selitin vain sitä, että miksi soitan. Tiedän myös varsin hyvin, että kaikki vauvat itkevät joskus. Ja voivat itkeä paljonkin.

Puhelusta tuli sellainen olo, että minua pidettiin ylireagoivana äitinä. Ärsytti ja suututti. Ja ärsyttää sekin, että heti syytetään koliikkia. Eikä uskota vanhemman kertomukseen lapsen poikkeavasta käytöksestä. Ihan ihme touhua.

Kello oli lähempänä yhtätoista illalla kun puettiin päällemme ja pakattiin huutava vauva auton turvakaukaloon. Ja naps, huuto loppui. Oltaisiin tietysti voitu (ja ehkä olisi ollut hyväkin) lähteä sairaalalle huudon loppumisesta huolimatta, mutta ei sitten lähdetty kuitenkaan. Vauva söi tosi paljon ja nukahti rinnalle meidän sänkyyn. Ihan yllättäen. Hiivittiin viereen nukkumaan. Oltiin tosi väsyneitä molemmat aikuiset.

Nyt tänään tajusin, että olisi ehkä kuitenkin ollut hyvä käydä sairaalalla, vaikka ihan muuten vain, tarkistamassa ainakin vauvan korvat. Korvatulehdus pitäisi käsittääkseni tutkia ja tarkastaa, ettei tule myöhemmin ongelmia korvien kanssa. Mutta seuraillaan nyt ja jos huutokonsertti jatkuu lähipäivinä tuollaisena, viedään tyttö samantien lääkärille soittelematta mihinkään.

Huutavan lapsen kanssa on kyllä raskasta. Voi sentään. Toivottavasti tämä oli taas väliaikainen, nopeasti ohimenevä vaiva. Mietin, mitä sellaista olisin syönyt, josta vauva olisi saanut noin pahoja vatsavaivoja. Lauantaina kieltämättä minun ruokavalio oli huono: aika paljon karkkiakin söin. Mietinkin, voikohan karkissa oleva sokeri vaikuttaa noin vauvaan?

Nyt pieni neiti nukkuu makkarissa. Aamu on mennyt hyvin ja oikein tavalliseen tapaan. Vauva on parina yönä nukkunut ekassa pätkässä sen 4 tuntia putkeen, tänäänkin taas. Klo 6 vauva heräsi virkeänä ja hymyili ja seurusteli minulle sängyssä. On vaikea olla höpöttämättä suloiselle vauvalle, joka katselee silmiin ja juttelee innoissaan että "äy äy, ngong ngong", mutta kun miehenkin täytyisi saada nukkua, niin täytyy yrittää muistaa olla hiljaa.

Minun ja miehen oma aika

Kaksi edellistä iltaa on mennyt nyt vähemmillä itkuilla. Näin ne vaihtelevat. Eilen illalla vauva meni pienten vatsaitkujen jälkeen nukkumaan klo 22 maissa ja nukkui ensin huimat nelisen tuntia (!) ja syötön jälkeen nukkui taas kolme tuntia (!). Virkeänä vauva heräsi sitten 6.30, mutta vaipanvaihdon jälkeen nukahti taas hetipian uudestaan. 

En osannut eilen vastustaa kiusausta syödä kermaviilidippiä, joten epäilen sen vaikuttaneen vauvan vatsavaivoihin tänä aamuna. Klo 7.30 nimittäin vauveli heräsi itkemään kovasti, mutta onneksi mahalleen nukuttaminen auttoi. Arastelen nukuttaa vauvaa mahalleen, ettei vetäise suuhunsa lakanaa ja kun puhutaan aina siitä kätkytkuoleman vaarasta, mutta nyt kun olin hänen vieressään koko ajan niin uskalsin. Vahingossa tosin nukutin vauvan poikittain minun sängynpuoliskolleni, joten itse jouduin sitten kömpimään lähelle sängyn jalkopäätä kippuralle jatkamaan omia uniani. Heh. Olin muuten ihan virkeänä jo silloin klo 6.30, mutta pakotin itseni nukkumaan lisää. Uni maistui mukavasti.

Kävin tänään itsekseni kaupungilla, kun mies hoiti vauvaa. Olin pumpannut maitoa reilusti jääkaappiin, mutta vauvapa ei ollutkaan huolinut sitä! Vauva oli herännyt pian minun lähdettyä ja itkenyt kovasti. Mies oli yrittänyt kaikkea. Soitin miehelle parin kauppakierroksen jälkeen ja kuultuani tilanteesta tulin sitten tietysti mahdollisimman pian kotiin. Kotona mies oli saanut vauvan syömään 30ml maitoa ja lähes nukahtamaan. Urhea ja rakas mies. Ei ole helppoa tyynnytellä itkevää vauvaa ilman maitotissejä. :) Jostain syystä vauva ei varmaan osannut/tajunnut miten syödä pullosta. Tai sitten vatsa vaivasi vielä osittain. Tai jotain. Mutta nyt vauva nukkuu.

Olen alkanut parin viikon aikana erottaa vauvan erilaisia itkuja. Tai lähinnä erotan kirpeän ja terävän kipuitkun ja laahaavan väsymysitkun. Nälkäitku on vaativaa ja kovaäänistä.

Nyt on ollut aiempaa vaikeampaa tietää, milloin vauvaa pitäisi syöttää tai laittaa nukkumaan. Aiemmin olen tarjonnut jokaiseen itkuun maitoa ja se on auttanut. Vauva on myös nukahtanut aina heti samantien maidon saatuaan. Nyt vauvan erilaiset tarpeet alkavat tulla enemmän näkyviksi: nälän lisäksi on vatsavaivoja, seuran kaipuuta, vaihtelun halua, uni-itkua ym. ja siksi itkee. Syötän vauvan usein heti unien jälkeen. Sitten vaihdetaan vaippaa ja seurustellaan pieni hetki. Yleensä odotellaan muutamia kunnon haukotuksia ja seuraillaan vauvan tyytyväisyystasoa. Kun vauva alkaa näyttää väsyneeltä ja kitiseväiseltä, tarjoan taas maitoa ja sitten yritetään unta.

Monessa paikassa lukee, että vasta 3-4 kk vauvalta voi alkaa odottaa jonkinlaista selkeää päivärytmiä. On helpottavaakin kuulla, kun netissä vastaan tulee monia kertomuksia siitä, miten pieni 1kk-vauva nukkuu kaiket yöt ja seurustelee päivät. Päivärytmistä voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta todettakoon nyt vain, että meillä ei ole selkeää rytmiä. Toki vauva syö nopeammin yöllä ja heräilee sen 1-4 tunnin välein. Päivisin e-r-i-t-t-ä-i-n harvoin nukkuu yli 3 tuntia. Kovin kauaa ei jaksa seurustella päivälläkään. Välillä nukkuu puolipäivää lyhyillä pikasyötöillä. 

Olen tosi onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä minulla on. Mies ja vauva ovat minun rakkaimmat. Toivoisin, että osaisin vielä paremmin huomioida miestä arjessa vauvan lisäksi. Ja että olisi enemmän yhteistä aikaa iltaisin. Kun mies tulee kotiin töistä ja liikuntaharrastuksista arkisin, laitetaan ruokaa ja sitten minun pitää jo alkaa nukutella vauvaa ilta/yöunille. Kuluneella viikolla miehellä on mennyt paljon aikaa peliharrastukseensa, mikä on vaikuttanut tietysti minun viikkoon. Tuntuu, että olen hoitanut vauvaa paljon yksin. Sellaistahan se tietysti on jatkossakin, että minä hoidan vauvaa enemmän, kun kerta kotona olen ja imetän. Ja kun miehellä oli eilen lauantaina koko päivän kestävä oma meno, niin siksikin varmasti tuntuu. 

Mies tietää, että ei voi harrastaa kuten ennen. Mutta minusta on silti tärkeää, että hän voi käydä arkenakin liikkumassa ja harrastamassa kohtuullisen verran. Me molemmat tarvitsemme omaa aikaa. Ehkä minäkin tulen sitä saamaan enemmän jatkossa. Parturikäynti sujui silloin niin hyvin. Nyt harmittaa, että vauva oli itkuinen minun ollessa poissa tänään. Toivottavasti huolisi pulloa jatkossa. Muuten ei auta kuin pitää vauvaa mukana. Aion ostaa kokeilumielessä kantoliinan, jos vauva vaikka viihtyisi siinä. Voisi käydä vaikkapa ilman vaunuja jossain. En tiedä olisiko se kätevää vai enemmänkin hankalaa säätämistä. :)

Tykkään, kun mies hoitaa vauvaa mahdollisimman paljon silloin kun on kotona. Pitää sylissä, katselee ja juttelee, höpsöttää ja laulaa vauvalle omia hassuja laulujaan. Tuntuu toisaalta epäreilulta miestä kohtaan, että minä saan olla koko päivän meidän rakkaan vauvan kanssa ja nähdä niitä ihania, valloittavia hymyjä ja ilmeitä enemmän kuin hän. Toisaalta vauva myös vaatii minulta enemmän ja olen sidotumpi vauvaan. Toisinaan olen vähän kateellinen miehelle, joka pääsee helpommin lähtemään menoihinsa.

Nimiäisiä vietetään viikon päästä. Etunimi on valittu. <3 Meidän molempien mielestä se on kaunis. Silti minusta on tuntunut jotenkin vaikealta ajatella, että se on sitten meidän vauvan oikea nimi. Että kutsutaan häntä aina sillä nimellä. Ehkä se johtuu juuri siitä, kun minun mielestä kauniita nimiä on vaan niin paljon. Että kun pitää tehdä se päätös ja valita vain yksi ensimmäinen nimi. :) Meidän vauva saa kolme etunimeä. Toinen ja kolmas ovat myös jo melkein valitut. Ihan pientä hienosäätöä enää tekemättä.

Nimiäisistä tulee toivottavasti pienet, juhlavat ja lämminhenkiset kahvittelut, joissa on vähän jotain pikkuista ohjelmaakin ehkä. Ainakin nimeä läsnäolijat pääsevät ehkä arvuuttelemaan. Ihanaa on, että minun kaikki sisarukset ovat tulossa paikalle. Kerron nimiäisistä sitten lisää viikon päästä, kun ne on vietetty.

Iltaitkuja

Kirjoitan nopeasti, koska ajattelin mennä vielä suihkuun ja ehkä huilaamaankin ennen kuin vauva herää.

Meillä näyttää tulleen tavaksi vauvan kovat iltaitkut. Eilen jo huokaistiin ihmetyksestä, kun vauva nukahti 20.30! Oltiin ihan että mitäh?! Eilen kokeiltiin, että ei laitettukaan vauvaa heti illalla nukkumaan tavalliseen tapaan, vaan otettiin hänet rauhalliseen olkkariin vielä oleskelemaan. Olin syöttänyt vauvan jo hetki aiemmin ja vauvan haukotellessa mies otti hänet syliin/käsilleen ja siihenhän tuo pikkuinen nukahti.

Mutta.

Eipä mennytkään niin kuin luultiin. Vauva heräsi uudestaan puolen tunnin päästä ja aloitti kuitenkin huutonsa. Itku alkaa yleensä 19 ja 21 välillä ja kestää hyvällä tuurilla tunnin, luultavammin kaksi tuntia. Se tuntuu pitkältä ajalta kovasti itkevän vauvan kanssa. Välillä syötän ja vauva tuntuu kaipaavankin lohtutissiä. Röyhtäytän usein ja tarvittaessa vaihdetaan vaippaa. Annetaan olla välillä itsekseen pienen hetken ja välillä keinutellaan sylissä. Kaikkia vauvan asentoja on kokeiltu. Joku auttaa joskus. Joskus vauva rauhoittuu röyhtäisyn jälkeen, joskus kakan tekemisen jälkeen, joskus tuntuu ettei mikään auta. Välillä mies hoitaa, välillä minä, se kumpi jaksaa paremmin. Parin tunnin jälkeen vauva on selvästi väsynyt itkemisestä ja hereillä olosta. Jostain se uni sitten lopulta löytyy. Usein äidin tissiltä, siitä hikisen kainalon viereltä. Heh.

En usko, että voitaisiin tehdä mitään paremmin. On tehty kaikki mitä osataan. Yritän ajatella, että nämä tällaiset haasteet on vain väliaikaisia. Hetken ne kiusaavat, kunnes tulee uudenlaisia haasteita. ;)

Päivällä vauva nukkuu ihan hyvin. Usein hän nukkuu meidän sängyssä. Herää kuitenkin melko usein jokaisen unijaksonsa (45-60min) jälkeen ja rauhoittuu yleensä vain rinnalle. Annan vauvan ensin äheltää ja itkeskellä pikkuitkua rauhassa ja tilanteen mukaan kokeilen tassuilua. Vasta kun hän itkee kunnolla, menen hänen viereen ja yleensä aina tissi kelpaa.

Vaikka meillä huudetaan iltaisin, arvostan suuresti sitä, että meidän vauva kuitenkin nukkuu välillä. Ja kun iltaisin nukahtaa, yökin menee yleensä mukavasti parin tunnin syöttöväleillä. Alkuyöstä on pisin unijakso, yleensä kolme tuntia. Viime yönä nukkui jopa neljä (!) tuntia putkeen ja olikin sitten kolmen aikaan tosi nälkäinen. Aamuyöstä heräilee joskus tunninkin välein. Tuttia on kokeillut, mutta se ei pysy suussa yhtään. Näillä mennään ja katsotaan, miten tilanteet kehittyy.

Kaupungilla kahdestaan

Liikkeelle lähteminen vauvan kanssa kahdestaan on ollut yllättävänkin jännittävä asia. Toisaalta meillä ei ole ollut mihinkään kiire. Itse olen aivan hyvin viihtynyt puolialasti täällä kotiseinien sisäpuolellakin nämä viikot. Nyt viime päivinä on kuitenkin alkanut tehdä mieli ihmisten ilmoille, muiden aikuisten pariin. Ja varsinkin, kun tajuaa pystyvänsä lähtemään vauvan kanssa, niin sitä oikein innostuu entistä enemmän tästä liikkumisen mahdollisuudesta!

Kaupungilla käyminen vauvan kanssa on vielä jännittävää. Mikään muu siinä ei jännitä kuin se, että vauva alkaa yhtäkkiä itkeä vaunuissa enkä löydäkään sopivaa syöttämispaikkaa nopeasti. Yksin kun ei voi ottaa vauvaa syliinkään ennenkuin ollaan sopivassa paikassa, kun vaunujakin täytyy työntää eikä siihen yksi käsi riitä. Kun vauva alkaa itkeä vaunuissa, itku ei ole mitään pientä tihrustusta vaan todellakin suoraa huutoa. Tämä jännittäminen on sinänsä mielenkiintoinen asia, että siinä on kyse jonkinlaisesta sosiaalisesta pelosta. Että mitä muut ajattelevat minusta, kun minulla on huutava lapsi vaunuissa. "Eikö tuo äiti tajua antaa lapselleen ruokaa?" "Onpas meteliä, olisi jäänyt kotiin jos ei saa lastaan hiljaiseksi." "Onpa huono äiti." Sieltä se tuli, tuo viimeinen siis. Sitä minä varmaan pelkään. Että muut ajattelevat niin. Vaikka haloo, eihän kukaan tavallinen järkevä ihminen niin oikeasti mieti! Eihän?

Mutta siis. Tänään käytiin kaupungilla vauvan kanssa kahdestaan. Näin alussa täytyy myös opetella aivan uusia reittejä kaupoissa ja ostoskeskuksissa. Missä on luiska vaunuille, missä hissi? Missä voisi kenties ruokkia kiljuvan vauvan ja missä kaupassa on erityisen ahtaat käytävät? Oli vapauttavaa jo nousta bussista keskustassa. Vauva oli 10 minuutin bussimatkan pitänyt silmiä auki ja kuunnellut tarkkaavaisena liikenteen ääniä. Perillä pieni kuitenkin jo nukkui. 

Sain ostettua vauvalle farkkumekon nimiäisiin sekä muutaman kietaisumallisen bodyn (kokoa 62cm), kun ollaan ihan pian siirtymässä jo siihen kokoon. Tuota kokoa meillä onkin jo aika paljon kaapissa, mutta monet noista vaatteista on kovin tiukkoja kaula-aukosta, etten oikein tiedä, pystyykö niitä kaikkia edes käyttämään. Kietaisumalliset on niin käteviä! Ostin myös itselleni ballerina-kengät jee! <3 Niille olikin jo iso tarve, kun oon lenkkareilla tallustanut tähän asti. Kenkiä siis on, mutta useimmat on korollisia, enkä viitsi niillä lähteä vaunuilemaan. 

Ystävä neuvoi hyvän lastenhoitohuoneen eräästä ostoskeskuksesta ja sille tulikin käyttöä juuri sopivasti, kun vauva heräsi nälkään minun ollessa siellä lähistöllä. Kävin syöttämässä vauvan siellä omassa rauhassa. Lopulta käveltiin kotiin. Vauva heräsi heti kun tultiin kotiin ja vaunut pysähtyi.

Kiva päivä siis takana. Heh, aloitin kirjoittaa tätä iltapäivällä ja kävin tuossa äsken nukuttamassa 2,5 tuntia meidän pikkuprinsessaa, joka ei malttanut nukahtaa. Suloinen silmän lupsuttaja. Tällä kertaa ei kuitenkaan itketty paljonkaan. Nyt iltapalaa ja hetki miehen kanssa.

Niin ja pakko muuten mainita, että päivällä mulla oli joku ihme energiapuuska ja pesin vessat, pyykkäsin ja siivoilin pikkujuttuja. Helteellä ei olisi tullut mieleenkään, mut ehkä sain kaupunkireissusta ylimääräistä virtaa. :)

Vauva kyläilee

Meidän vauva teki eilen ensimmäisen kyläilyreissun puolen tunnin automatkan päähän minun siskon luokse. Olin tajunnut sunnuntaina mennä itsekin aikaisin nukkumaan, niin oli mukava lähteä virkeänä ajelemaan. Kiva oli käydä kyläilemässä ja tuli sellainen olo, että nyt voin lähteä minne vaan vauvan kanssa kahdestaan.

Kommelluksia ei kuitenkaan uupunut retkeltä. Ensimmäisenä vauvan vaippa päästi kakat läpi, kun hän makoili minun sylissä siskon sohvalla. Ei uutta sinänsä, mutta en ollut tajunnut ottaa vaihtovaatteita itselleni, vauvalle kyllä. Siskon vaatekaapille siis. :)

Vauva söi hyvin ja unikin tuli pikkuhetkeksi. Oltiin juuri lähdössä kotiin, kun alkoi kova ukkonen ja rankka vesisade. Aattelin kuitenkin, että parempi silti lähteä nyt kuin odotella, loppuisiko huono sää joskus. Ajoin auton lähemmäs ulko-ovea ja kahden sateenvarjon alla saatiin vauva autoon. Auton takaovet oli vaan menneet lukkoon eli vähän siinä säädettiin rankkasateessa ennen kuin päästiin autoon sisään. Heh. 

Ajelin kerran eräistä häistä kauheassa kaatosateessa ystävien kanssa kotiin. Se oli aika kamalaa. Nyt ei onneksi ollut aivan samanlaista, vaikkakin melkein. Välillä onneksi sade taukosi hetkeksi niin ei tarvinnut koko kotimatkaa tihrustaa lasinpyyhkijöiden välistä. Yllättävän hyvin kuitenkin tsemppasin ja pysyin rauhallisena. :)

Noin 10 minuuttia ennen kotia vauva alkoi itkeskellä. Mietin, että pysähdynkö bussipysäkille tai jonkun kaupan pihaan syöttämään, mutta halusin kuitenkin yrittää kotiin. Ja voi mahdoton niitä punaisia liikennevaloja! Ainakin tuntui, että kaikki valot olivat punaisena, vaikka usein kyseisen, noin 6-7 valoristeyksen, pätkän pääsee ajamaan jopa pysähtymättä. Ja itkukin yltyi, mutta ei tuntunut järkevältä pysähtyä ruokkimaan vauvaa parin kilometrin päähän kodista. Kotona podin tietysti uuden äidin tapaan omantunnon tuskia, että huudatin pientä. No siitä toivuttiin nopeasti, kun vauva nukahti tyytyväisenä tissille.

Mutta kiva oli reissu!

Meillä on kuuma. Itse tuskailen jopa yöllä ja vauvakin oli aivan kuumissaan aamulla. Ja tietysti sitten kaikki syöminen, kakan tekeminen ja itkeminen kuumottaa vauvan hetkessä. Verhot kiinni ja tuuletusikkunat auki (nyt vielä tähän aikaan päivästä voi pitää). Kerrostalon ylin kerros ja aurinko paistaa ikkunoihin koko päivän. Iltapäivät ja illat on pahimpia. Lämpö varmaan vaikuttaa vauvan nukkumisiinkin. Jotkut nukahtamiset on vaikeita, vaikka maha täynnä, väsyttää eikä pitäisi yliväsynytkään olla. Oon yrittänyt laittaa vauvaa nyt mahdollisimman pian aina nukkumaan edellisten unien jälkeen. Pikkuisen seurustellaan vaipan vaihdon jälkeen, mutta pian vaan uutta unta kohti.

Vauvan suuri aukile

Käytiin neuvolassa silloin viime tiistaina. Terkkari soitti torstaina. Halusi vielä jutella vauvan suuresta pään aukileesta. Oli keskustellut lääkärin kanssa siitä ja lääkärin mukaan asia ei vaadi välitöntä tutkimista, mutta vauvaa pitää tarkkailla ja varoa vähän tavallista enemmän. Niille jotka ei tiedä, niin aukilehan on se kallon luiden "reikä" tai "väli", joka syntyessä ei ole vielä luutunut kiinni. Se voi olla kai hyvinkin erikokoinen eri lapsilla.

Terkkari sanoi, että kiinnitti asiaan huomiota erityisesti myös siksi, että aukile näyttää alkavan aika alhaalta ja aukileen lähtökohta, pieni kolmio, onkin helposti nähtävissä otsan yläosassa. Sitä pitää kuulemma nyt varoa erityisesti, esim. muiden pienten lasten kanssa ja vaikkapa hiuksia harjatessa.

Vauvaa pitää myös sillä tavalla seurailla, että jos vauvan vointi muuttuu huonoksi tai aukileen kohta turpoaa, niin pitää kuulemma mennä herkästi omalle lääkärille. Turpoaminen olisi merkki paineen noususta aivoissa. Neuvolan lääkäriaikaa saatiin aikaistettua viikolla, mutta sinne on silti vielä viikkoja.

Olin torstaina aika huolestunut tästä. Terkkarin puheet aukileen erityisestä varomisesta ja etenkin vauvan olotilan tarkkailusta säikäytti. Netistä lueskelin juttuja aivopaineen noususta ja kaikista sen pelottavista vaikutuksista, esim. oppimisvaikeuksista ja cp-vammoista ja muista. Äh. Voitte arvata mikä fiilis tuli.

No miehen ja ystävän kannustavien sanojen jälkeen pääsin suurimmasta huolesta ja nyt yritetään vaan olla mahdollisimman normaalisti ja varoa vauvan päätä. Ihan kuin ei muuten tietysti varottaisikaan... ;) Mutta vähän esim. mietityttää se, kun vauva huitoo käsillään tosi voimakkaasti ja pitkät kädet osuvat välillä sinne pään yläosaankin, että ei kai se voi itseään lyödä liian kovaa sinne aukileeseen...

Eilen käväisi nopeasti yksi sukulainen ja ennen kuin ehdittiin eteisessä sanoa yhtään mitään, niin hän jo silitti vauvaa päästä ja paineli aukiletta!! Ihan muuten vaan teki niin, ihmetteli sen pehmeyttä. Sanottiin hänelle kyllä heti että siihen ei saa koskea, mutta tuntui tosi kurjalta pitkään sen jälkeen.

Soitellaan vaikka sitten neuvolaan tai lääkärille, jos asia huolettaa tai alkaa vaivata enemmän. Hyvähän se vaan on, että neuvolassa kiinnitetään huomiota kaikkeen.

Vauva 1 kk

Meidän rakas tyttövauva täytti eilen tasan kuukauden. Listaan tähän joitain asioita muistiin tästä ajasta:

- Vauva painoi neuvolassa tällä viikolla 5325g ja oli 57 cm pitkä.
- Silmät ovat vielä siniset ja hiukset ruskeat ja kihartuvat, liekö äidiltä perityt luonnonkiharat?
- Vauva on selvästi jäntevämpi kuin muutama viikko sitten. Myös ripset selvästi kasvaneet alkuhetkistä ja vartaloon tullut (lisää) pyöreyttä, esim. peppuun.
- Vauvaa kutsutaan kotona mm. Vauvaksi, Rakkaaksi, Muruksi, Pikkupeikoksi ja Pikkupossuksi (kun röhkii välillä, etenkin aina haukotuksen jälkeen). Välillä kutsutaan myös mahdollisella tulevalla etunimellä, ikään kuin kokeillaksemme nimen sopivuutta. Etunimi on melkein päätetty. Äidin ja isänkin mielestä hyviä nimivaihtoehtoja on ollut loppuun asti.

- Ollessaan tyytyväinen vauva hymyilee katsoen tiukasti silmiin. Sosiaalinen ensihymy annettiin iskälle, kun iskä kantoi ja keinutti käsissään ja jutteli virkeälle ja tyytyväiselle vauvalle lauantaina 28.6. Hymy oli selvästi erilainen kuin vatsanvääntämishymyt sitä aiemmin. Hymyyn liittyi loistava virnistys silmillä.
- Ilmeilee myös muuten: mutristaa huulia ja kurtistaa kulmia.
- On ymmärtänyt itkun voiman ja merkityksen: itkemällä saa äidin ja isän toimimaan. Aloittaa itkun ensin ähkimällä. Itkee kovalla äänellä.
- Voimakastahtoinen vauva: kun haluaa jotain, ilmaisee sen kyllä selvästi (yöhoitajakin sairaalassa sanoi näin ja tämä on todettu myös kotona)
- Jos vauvalla on nälkä, itku loppuu jo kun pääsee äidin viereen --> tietää mitä tulossa :) Nälän lähestyessä kieli rupeaa lipomaan, pää kääntyilemään ja kädet viuhtomaan. Muutenkin kädet ja jalat viuhtovat villisti, kun on jotain asiaa tai jokin hullusti.

- Viihtyy hyvin myös isin sylissä ja jalkojen päällä. Katselee isiä ja muitakin kasvoja mielenkiinnolla. Juo tarvittaessa maitoa pullosta iskältä. Nukahtaa joskus jopa paremmin iskän syliin kuin äidin maidontuoksuiseen kylkeen.
- Ollut tarkkaavainen jo laitokselta asti. Katselee ja kuuntelee ympäristöään aktiivisesti.
- Hereillä kaipaa viihdettä, seuraa, läheisyyttä ja asennon vaihtoa
- Katselee mielellään kohti ikkunoita, joista kaihtimien läpi paistaa kesäaurinko. Sekä olohuoneessa että makuuhuoneessa.
- Tykkää hoitopöydän vaaleanpunaisesta ensipupusta ja erityisen paljon seinällä olevasta perinteisestä keltapunaisesta hymynaamasta, jolle antaakin aina monta hymyä. Kuuntelee hoitopöydällä kiinnostuneena myös mummulta saatua kissa-soittolelua.
- Tykkää yleensä kylvystä, mutta välillä väsähtää korvantaustojen ja lukuisien ihopoimujen puhdistuksen aikana hoitopöydällä.
- Rauhoittuu joskus, kun äiti laulaa laulua "Laiva, laiva, minnekä laiva mennee". Äiti aikoo jatkossa laulaa vauvalle enemmän.
- On kokeillut sitteriä ja viihtyy siinä hetken.
- Juttelee lyhyillä äännähdyksillä.
- Ei säikähdä helposti ääniä eikä äkkinäisiä liikkeitä.
- Tykkää eniten olla pystyasennossa isän tai äidin olkapäällä. Joskus nukahtaakin siihen.

- Vauva nukkuu 45min-3tuntia kerralla: joko meidän sängyssä, omassa pinnasängyssä tai sohvalla. Nukahtaa parhaiten rinnalle. Öisin nukkuu tilanteen mukaan ja vaihtelevasti omassa sängyssään ja äidin ja isän sängyssä, jommalla kummalla puolella äitiä riippuen siitä kummalta puolelta saa yöllä ruokaa.
- Nukahdettuaan päivällä ei häiriinny taustaäänistä, esim. astianpesukoneesta tai kylättelyvieraiden juttelusta. Unijakso kestää noin 45 minuuttia ja unisena nukahtaa sen jälkeen uudelleen itse, mutta joskus tarvitsee äidin maitoapua nukahtamiseen.
- Yöllä nukahtaa helposti syömisen jälkeen.
- Uni tulee helposti vaunuissa ja auton turvakaukalossa, mutta havahtuu hereille yhtä helposti liikkeen loputtua, esim. vaunulenkin päätyttyä kotona.

- Imenyt tuttia onnistuneesti kerran. Pari kertaa tarjottu.
- Syö 1-3,5 tunnin välein. Nukkuminen ja erityisesti ilmavaivat vaikuttavat ruokailu- ja unirytmiin. Tavallisessa tilanteessa syö parin tunnin välein.
- Rintakumit eivät ole olleet enää käytössä: ne jäivät pois luontevasti ja helposti
- Ilmavaivoja ollut pari-kolme viikkoa. Välillä on puolipäivää täysin oireeton, välillä ähisee, kiemurtelee ja itkeskelee enemmän.

- Vauva on äärimmäisen rakas, ihana ja suloinen äidille ja isälle, ja tekee heidät onnellisiksi joka päivä. Äiti ja isä oppivat myös joka päivä uutta vauvasta ja hänen hoidostaan.

Pulloa maitoposkelle

Tutkailin eilen vielä tarkemmin tuota rintapumppua ja tajusin kuitenkin laittaneeni sen pienen valkoisen muoviläpyskän sinne väliin väärin päin. (Kun ei ollut kokoamisohjetta paperilla.) Ja johan alkoi suihkuta!! Ja aika voimalla tulikin... Hetkessä tuli 40ml ja hetken päästä toiset 40ml. Tänä aamuna 80ml toisesta rinnasta, tosin en ollut siitä syöttänyt yöllä. Mutta että juup. Eli pumppailen siis välillä ennen syöttöjä, ettei menisi niin paljon ilmaa vauvan mahaan.

Päästiin heti eilen kokeilemaan pulloruokintaa, kun kävin itekseni läheisessä ruokakaupassa. Oli outoa kävellä ilman vaunuja ja vapaasti minne vain. Heh. Vauva oli herännyt sillä välin ja mies oli antanut hänelle minun maitoa pullolla. Ja hyvin oli maistunut. Tuli niin hyvä mieli! Nyt voin hyvillä mielin lähteä lauantaina parturiin ja jatkossakin omille asioille. Tällä oli suuri henkinen merkitys.

Pian on jo tämä arkiviikko mennyt ja viikonloppu miehen kanssa kohta edessä. Kivaa! Vauvan ihottumakin on parantunut lähes kokonaan. Eilisiltana vauva oli hereillä noin 5 tuntia: syöden ja seurustellen ja lopulta kitisten väsymystään. Päätettiin kokeilla jättää Disflatyl antamatta yöksi, kun ei ollut valitellut mahaa päivällä lainkaan. Vauva nukkuikin aika hyvin. Ensin reilut 4 tuntia, sitten 2 tuntia ja aamua kohden maha alkoi taas vaivata tunnin välein (yösyötöissä saanut varmaan liikaa taas ilmaa).

Tänään tulee minun ystävä kylään, ja huomenna miehen sisko ja minun vanhemmat. Nyt ei olekaan kovin paljon käynyt kyläilijöitä, joten on taas mukava nähdä ihmisiä. <3

Aika

Hassu aika ja sen kuluminen. Neljä viikkoa sitten tähän aikaan makasin jossain leikkaussalin ja heräämön välimaastossa taju kankaalla. Vauva oli syntynyt aamulla. Neljä viikkoa. Niin vähän. Tuntuu kuin siitä olisi jo pari kuukautta.

Toisaalta päivät kuluvat myös älyttömän nopeasti. Tuntuu, etten ehdi edes ajatella mitään muuta kuin vauvan nukkumisia ja syöttämisiä, ja samoja juttuja itselleni. Kaikki muut asiat tuntuvat työläiltä edes miettiä, esim. vauvan ensimmäisten valokuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle, oma kuntoilu, uusien tarpeellisten kesävaatteiden ja -kenkien hankinta itselle tai edes vanhojen vaatteiden etsiminen vaatekaapista. 

Sen verran sain ajatuksia muualle, että varasin itselleni parturin ensi viikonlopulle. Haluan saada edes hiukset kuntoon ennen nimiäisiä, joihin on nyt parisen viikkoa. Ei ollut enää kovin hyviä aikoja jäljellä, joten joudun mennä heti aamusta. Vähän jännittää. Vauvan saisi ottaa sinne mukaankin, mutta se on niin aikaisin, ettei kannata luottaa vauvan heräämiseen siihen aikaan. En vielä tiedä, saanko lypsettyä maitoa vauvalle vai annetaanko korviketta. Lypsäminen ei ole vielä oikein onnistunut. Luultavasti kuitenkin vauvan ruoka-aika osuu parturiajalle. Se jännittää, huoliiko vauva korviketta. Toki mies voisi tulla kaupungillekin lykkimään vauvaa vaunuissa ja tarvittaessa tuoda sen minun luo ruoalle, mutta katsotaan.

Jos parturireissu menee hyvin, haaveilen jo pienestä shoppailuretkestä yksin. Toki vauvankin kanssa voisin lähteä, mutta pieni oma aika varmasti virkistäisi. Vaikka vauva nukkuisi, olen kuitenkin koko ajan skarppina, että milloin se herää. Ja käyn aina välillä makuuhuoneen ovella tarkastamassa, että kaikki on hyvin vauvalla. Heh. Ja aina kun kuuluu pieni inahdus tai murahdus (niitä vauva päästelee nukkuessaan joskus useinkin), niin olen jo lähtökuopissa että nytkö nytkö. :)

Neuvola 1kk

Vauvalle tulee huomenna ikää tasan neljä viikkoa, ja tänään käytiin 1kk-neuvolassa. Meidän neiti oli kasvanut oikein hyvin: painoa reilut 5300g ja pituutta huimat 57cm! Ja kyllä sen huomaa vauvaa käsitellessäkin, että jäntevyyttä löytyy enemmän kuin ihan alkuaikoina. Rakas vauva. <3

Puhuttiin neuvolassa ihottumasta ja terkkarin mielestä aika tavallisen näköinen vaippaihottuma, elikä vieläkin enemmän nyt vaan ilmakylpyjä ja rasvausta jatketaan. Sinkkivoide ja Bepanthen ollut käytössä ja niitä terkkari meille suosittelikin. Tuli jotenkin hyvä mieli, kun kuuli, että tavallisen oloinen pulma. Vaikka sen tiesikin, niin lohdutti kuulla se terkkarin sanomana. Napa on myös parantunut hyvin. Pariin päivään siitä ei ole tullut enää vertakaan. Pään aukile on kuulemma vielä melko suuri, eli sitä sitten lääkäri katsoo kuukauden päästä kun on seuraava käynti.

Ilmavaivoistakin juteltiin ja saatiin hierontaohjeita (joista monet kyllä jo tiesinkin). Terkkari myöskin ehdotti, että voisin kokeilla lypsämistä ennen imetystä, jotta maitoa ei tulisi niin suurella paineella aluksi. En ole kokenut, että maitoa suihkuaisi mitenkään, mutta kyllähän vauva toisaalta aikamoisella vauhdilla nieleskelee ja hotkiikin, ainakin aluksi. Kyselin terkkarilta vauvan pulleasta ja pinkeästä mahasta ja sanoi, että vaikuttaisi nimenomaan siltä että ilmaa mahassa on. Koin tänään taas myös ahaa-elämyksen vauvan hoitoon liittyen. Ollaan yritetty välillä pitää vauvaa mahallaan, mutta vauva ei ole siitä oikein välittänyt. On yleensä vain itkenyt kovasti. Mutta ehkä ei olekaan ollut sopiva hetki vauvan mielestä tai sitten ei olla osattu laittaa häntä siihen mukavasti. Minun rakas sisko sai nimittäin tänään vauvan nukahtamaan mahalleen syliinsä ja siirrettiin vauva sitten sohvalle jatkamaan unia mahallaan. Vauva nukkuu päivisin ihan sikeästikin, kunhan pääsee uneen. Nyt vieläkin (2 tunnin jälkeen) nukkuu tuossa minun vieressä sohvalla tyytyväisenä. Ja mikä loistava rupsutus kuuluu välillä! Aivan mahtavaa! Täytyy nyt vaan vielä enemmän laittaa vauvaa masulleen nukkumaan näin päivällä, kun olen itse lähellä vahtimassa. En ole ehkä riittävästi yrittänyt saada häntä nukkumaan siten. Öisinhän vauvaa ei suositella nukutettavan mahallaan.

Imetysajan ruokavalio

Tämä aamu on ollut jotenkin erikoinen. Uudenlaisen siitä on tehnyt jo se, että olen ylipäätään hereillä ja koneella tähän aikaan (klo 9) ja että olen jo ehtinyt hoitaa kaikkia juoksevia aikuisten asioita, maksaa laskuja ja sellaista. Outoa. Ehkäpä miehen töihin lähtö vaikutti. Olenhan minä hoitanut vauvaa yksin ennenkin, sairaalasta lähtien, mutta jotenkin tämä päivä tuntui silti vähän jännittävältä. Ja oli minun tehtävä tänään myös yksi pakollinen virallinen puhelinsoitto ja ajattelin, että teen sen heti kun herään. Ehkä sekin virkisti.

Eilen aamuna tuntui tosi kurjalta huomata, että vauvan punainen ja näppyläinen ihottuma oli lisääntynyt. Se oli pari päivää jo parempi ja ajattelin, että ruokavaliomuutokset vaikuttaa heti. No liian aikaisin iloitsin. Aamuyöllä oli vielä ok, mutta aikaisin aamulla oli selvästi isompi ihottuma-alue. Ihottumista ja vauvan ilmavaivoistakin (vaikka ovat tosi tavallisia monilla vauvoilla) tulee olo, että mitä voin enää syödä?! Varmasti tuttu tunne monelle muullekin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että ihottumassa kyse on nimenomaan minun syömisistä. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä. Tiistaina onneksi on taas 1kk-neuvolakäynti. Kaksi viikkoa on mennyt tosi nopeasti edellisestä neuvolakäynnistä. Voipi siellä sitten kysellä näistä. Tänään ihottuma näytti taas vähän paremmalta. Ennen ihottuman tulemista söin parina päivänä porkkanasosekeittoa, mutta en ala kokeilla, että tuleeko porkkanasta jatkossa ihottumaa.

Tällä hetkellä olen siis jättänyt pois ruokavaliostani maidon ja aikalailla muutkin maitotuotteet, paitsi juuston. En ole kokenut tarpeelliseksi lukea tuoteselosteita ym. välttääkseni kaikkea maitoa. Olen korvannut maitotuotteet kaura-, riisi- ja soijatuotteilla. Välttelen myös ruisleipää, pullaa, suklaata, kaakaota, teetä, limsoja, paprikaa, suuria määriä sipulia, kaalia, papuja, herneitä, omenaa ja muita tuollaisia tavallisia vatsavaivojen aiheuttajia ja vahvoja ruokia. Joku ehkä ajattelee, että turhaan vältän näin monia ruokia. Itsekin luulen, että ei vauva varmastikaan allerginen ole näille kaikille. Mutta mitä ei tekisi pienen ihmisen hyvinvoinnin eteen? On vaan niin kurja katsella kun toisella on vaikea olo ilmavaivojensa ja ihottumiensa kanssa, että jos vaan voin niihin vaikuttaa jotenkin, niin tietysti sen teen. Ajattelin, että mennään nyt vähän aikaa näin, ja sitten kun saadaan ihottuma parantumaan, niin voin taas kokeilla syödä jotain mitä olen vältellyt ja sitten voi paremmin nähdä, vaikuttaako se ruoka-aine vauvaan.

Nyt hetkeksi vaikka vielä huilaamaan vauvan viereen, vaikka ei väsytäkään. Jos maltan. Ja jos ehdin ennenkuin pieni herää. Usein en malta rauhoittua lepäämään silloin kun on aikaa puuhastella jotain pientä tässä kotona. Vauvan uniajat menee nopeasti pyykkiä ja tiskejä laitellessa, itseä siistiessä, ruokaa laittaessa ja syödessä. Sitten kun niiden jälkeen tuumin, että nyt menen pötköttämään, niin vaavi jo herääkin.

Imetystä kaupungilla

Päivät menee nopeasti, nyt on jo lauantai. Ihana aurinkoinen ilma ollut. Käytiin tänään ensimmäisen kerran kaupungilla vauvan kanssa. Käveltiin vaunujen kanssa keskustaan ja käytiin parissa vaatekaupassa nopeasti. Take away-lounasta kävelykadulla nam ja linnunkakkaa laukulle pariinkin otteeseen yäk. Keskellä kuhisevaa kävelykatua vauva heräsi itkemään. Ei nukahtanut uudelleen vaikka lähdettiin liikkeelle. Ei auttanut muu kuin ottaa hänet syliin ja etsiä sopiva paikka syöttämiselle.

Minä olen aina ennen ajatellut, että en viitsisi tai kehtaisi syöttää lasta ihmisten ilmoilla. Mutta kyllä tänään vaunuista kuului sellainen huuto, että ei siinä mitään kahvilan vessaa ruvettu etsimään, vaan ensimmäinen rauhallisempi varjoisa paikka kelpasi. Toki oli vähän erikoinen olo kaivella rintaa esiin keskellä keskustaa, mutta saatiinpahan lapsi ainakin tyytyväiseksi. :) Ja kun mies oli mukana, niin tilanne oli jotenkin tosi luonteva. Yksin jos olisin liikenteessä, niin en tiedä, miltä tuntuisi. Vähän kyllä nytkin mietin, että mitähän ihmiset ajattelevat. Minua itseäni ei ehkä niinkään haittaisi imettää muiden nähden, mutta enemmän tulee mietittyä, mitä muut läsnäolijat ajattelevat julki-imetyksestä, siitä kun aina välillä puhutaan puolin ja toisin suut vaahdoten.

No mutta siis kaupunkiretki meni kuitenkin hyvin. Tultiin bussilla takaisin, kun halusin kokeilla, että pääsen bussin kyytiin vaunujen kanssa. :)

Nyt ei ole enää ollut hirmuhuutoja meillä. Kop kop koputan puuta. Karsin omaa ruokavaliotani kertaheitolla aika paljon, vaikkei ehkä edes olisi tarvinnut niin paljon. Vauvan ihottuma on myös alkanut parantua ja rupsuttelujakaan en ole suuremmin havainnut. Disflatyliä ei olla nyt annettu mitenkään systemaattisesti. Vauva muuten inhoaa sen makua heh. Vääntää raukka naamaa mutrulle ja irvistää kun huomaa mitä sai suuhun. Lusikan kun laittaa uudestaan huulille niin laittaa huulet ihan suppuun, että "en muuten ota tätä enää". Välillä vauva on selvästi yliväsynyt ja silloin saattaa sinnitellä hereillä useamman tunnin: syö, kadottaa otteen rinnasta ja hermostuu, vaihdetaan asentoa ja syö ja kadottaa otteen ja hermostuu. Välillä katselee ja kuuntelee kaikkea ja vaatii asennonvaihdosta. Lopulta nukahtaa joko rinnalle, syliin tai omaan sänkyynsä. Mutta tällaisten juttujen kanssa kyllä pärjää!

Kun vauva on syönyt ja selvästi väsynyt, viedään hänet usein omaan sänkyynsä kokeilemaan nukahtamista. Välillä nukahtaa sinne itsekseen oikein hyvin, välillä saadaan hakea hänet kohta sieltä pois. Viimeaikoina hän on nukkunut yöllä lähinnä meidän vieressä. Se on sujunut ihan hyvin. Kerran tai pari olen jaksanut/viitsinyt siirtää hänet yöllä omaan sänkyynsä. Parasta tietysti olisi, että jaksaisi siirtää hänet omaan sänkyyn joka syötön jälkeen. Olisi minulla ainakin enemmän tilaa nukkua. Samassa sängyssä yösyötöt on vaan kovin käteviä, kun vauva ei havahdu hereille lähes lainkaan vaan syö silmät kiinni ja nukahtaa samantien uudestaan.

No mut nyt pois koneelta miehen seuraan.

Vatsavaivoja ja hymyjä

Tarkoitukseni ei ole joka päivä kertoilla tänne, että miten meidän edellisyö ja -päivä on mennyt ja mitä on syöty ja kuinka monta kakkavaippaa on vaihdettu jne. :) Päivät ja yöt on erilaisia, joskus nukutaan enemmän ja joskus vähemmän, joskus nukahdetaan rinnalle ja joskus pitää nukutella 1,5 tuntia. 

Nyt on kuitenkin vielä ihan pakko kertoa, että meillä huudettiin eilen viisi tuntia aikalailla putkeen alkuillasta sinne vähän yli puolilleöin. Kokeiltiin itkuun kaikkea. Ruokaa ja röyhtäytystä, eri imetysasentoja ja -paikkoja, keinutusta isin ja äidin sylissä sekä vaunuissa, sängynlaidan korottamista, vaipatusta, kapaloa, vauvan makaamista mahallaan, mahajumppaa, silittämistä, rauhallisella hengityksellä rauhoittamista, kylpyä, Disflatylia, tuttia (ei huolinut) ja lopulta muut konstit kokeilleena jopa korviketta (huusi vain enemmän heh).

Vaikutti nälkäiseltä, mutta ei syönyt kerralla pitkään. Väsynyt tietenkin oli, jos ei muusta niin omasta itkustaan reppana. <3 Keinutukset, kapalot ja imetysasennon vaihtamiset ei auttaneet. Kylvystä näytti tykkäävän, mutta auttoi tietysti vain kylvyn ajan. Ajateltiin, että jos on vain yliväsynyt, niin kylpy auttaisi rentoutumaan. Annettiin myös alkuyöstä Disflatyl-ilmavaivalääkettä. En tiedä, mikä lopulta sai pikkuisen uneen.

Nukahdettuaan minun kainaloon pieni nukkui kahdella syötöllä klo 8 asti. Tai siis en muista, että olisin häntä syöttänyt useammin. Aamulla ähki ja kiemurteli ilmavaivoja ja ehkä alkuyöllä annettu Disflatyl auttoi sen verran, että kaasut pääsivät paremmin ulos. Herättyään oli taas oikein hyväntuulinen.

Nyt päivällä vauva oli taas hereillä viisi tuntia, mikä on pitkä aika meidän vauvalle. On parina päivänä ainakin ollut tällä tavalla. Ihan samanlaista huutoa ei ollut nyt päivällä kuin eilen, mutta levotonta ja itkuista kyllä. Eikä nukahtanut millään. Miehellä sattui vielä olla kaveri kylässä, niin hoidin pikkuisen yksin. En tajua miten jotkut yksinhuoltajat ym. jaksaa yksin hoitaa itkevää vauvaa. Minä meinasin väsyä jo parissa tunnissa tänään. Sain sentään syötettyä häntä ja miehen vapautuessa hän vei vauvan ihanasti kävelylle, niin sain syötyä ja otettua jopa pienet päikkärit!

Raskasta on kyllä nähdä oman rakkaan lapsensa itkevän monta tuntia. Toivottavasti kyse oli nyt vain tavallisista ilmavaivoista tms. ja vaiva menee nopeasti ohi. Tänä aamuna päätin välttää kaikkea mahdollista sellaista ruokaa, josta vauva voisi oireilla. Välttämislistalle joutuivat ainakin maito, jäätelö, suklaa, ruisleipä, omena, sipuli ja paprika. Muitakin, ne tavalliset siis joista puhutaan.

Tänään aamulla huomasin myös selkeän punaisen ihottuman vauvan alapäässä. Oli ilmavaivojen syy mikä tahansa, niin ainakin joku minun syömä ruoka ei sovi vauvalle. Jätettiin myös tänään d-vitamiini antamatta varmuuden vuoksi, vaikka ei se välttämättä ole syynä.

Tuommoisen monen tunnin itkukohtauksen jälkeen tulee väkisinkin sellainen ajatus ja pelko, että onko tänä iltana sama juttu. Annettiin tänään Disflatyliä ohjeen mukaan aamulla ja iltapäivällä. Kolme kertaa päivässä saa antaa. Toivottavasti ei ole koliikkia tai muuta pitkäkestoista selittämätöntä. Muistuttelen itselleni, että kaikki itkuvaiheet ym. on vain väliaikaisia ja että kyllä se vauva on taas hyvälläkin mielellä taas.

Mutta vielä iloisempia juttuja: vauva osaa luultavasti hymyillä meille. Monessa paikassa sanotaan, että vauvan ensimmäinen sosiaalinen hymy tulee 4-8 viikon tai noin kuuden viikon ikäisenä. Me luullaan, että vauva hymyili meille tuossa pari päivää sitten, vähän vajaa 3 viikon ikäisenä. Refleksihymyjä- ja vatsanvääntämishymyjähän on ollut laitokselta asti. Nämä hymyt mitä on nyt pari päivää saatu, on vaan tuntuneet jotenkin niin erilaisilta: hän on hymyillyt virkeänä ja tyytyväisenä hetkenä, kun häntä katsotaan läheltä. Hymyillessä hänen silmät painuvat enemmän kiinni kuin aikaisemmin. Melkein kokonaankin kiinni. Siksi ajateltiin, että ehkä ovat sosiaalisia hymyjä. Joka tapaukessa on niin suloinen.

Vauvalla on melkein jo nimi. :) Makustellaan sitä vielä hetki ennen lopullista päätöstä. Hihii!

Nyt vauva nukkuu meidän sängyssä ja mies pelaa tietokoneella. Minä menen nauttimaan hetkeksi telkkarista, kun ei varmaan unikaan nyt vielä tule, kun ne myöhäiset päikkärit otin.