Eheh. Täällä taas nämä iänikuiset teemat. Melkein nolottaa, että aina käy näin. Toisaalta ihan sama: aina voi vieroittaa itsensä uudelleen. Siis sokerista. Vaikka tietenkin olisi ihana, että nämä jutut olisi hanskassa muutenkin, ilman vaivannäköä.
Eilen illalla sanoin miehen syödessä meidän yhteisen jäätelöpaketin jämiä, että "ajattele, muiden ihmisten elämä ei pyöri herkkujen ympärillä, että niillä on kaikkea muutakin elämässä". Heh, niin. Oltiin just aiemmin iltapäivällä oltu synttärijuhlissa ja syöty sielläkin taas ihania herkkuja. Ja silti oltiin molemmat illan aikana tuon jätskipaketin kimpussa.
Meidän molempien herkuttelut on menny taas ihan överiksi. Isyysloma oli sokerihiirien juhla-aikaa. Yhteisiä teehetkiä karkkipussin, erilaisten pullien ja jäätelöiden seurassa, rentoutuessa.
Onhan me yritetty olla ilman. Homman on vesittänyt joko se, että vierasvarat on menneetkin heikkona hetkenä omaan suuhun tai se, että mies on syönyt töissä toisten tarjoamia lomapullia ja minäkään en ole sitten malttanut olla ilman. Tai se, että on ihan vain kamalasti tehnyt mieli ruoan jälkeen jotain makeaa. Tai että toinen meistä on tuonut itselleen kaupasta jotain ja sitten toinenkin tietysti siitä ottaa.
Eilen puhuttiin pitkästä aikaa kunnolla tästä. Tehtiin yhteinen, yksityiskohtainen suunnitelma. Suunnitelma siitä, mihin lykätään meidän kaapeissa olevat herkut. Suunnitelma, montako joulutorttua ja työpaikan pullaa saadaan syödä ennen joulua. Suunnitelma vierasvaroista: niitä ei osteta. Suunnitelma vaikeiden hetkien varalta: hyvä ruoka ja silloin tällöin suolaiset herkut. Siinä se. Me molemmat valittiin omat sokeriherkkuhetkemme: minä siis noita joulutorttuja ja itse leivottuja pipareita. Mies valitsi työpaikan herkut. Muutama sellainen sallitaan, muita ei. Ei ennen joulua. Siinäpä vasta suunnitelma! Kunnianhimoinen, mutta toteutettavissa. Ja mikä parasta, yhdessä.
Toivon, että jouluna maitosuklaa maistuisi liian makealta. Se olisi yksi merkki onnistumisesta.
maanantai 31. lokakuuta 2016
maanantai 24. lokakuuta 2016
Remonttia, shoppailua ja sisustusjuttuja
Lauantaina oli ihanaa, kun pääsin ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen yksikseni kaupungille. Olisin aiemminkin päässyt, mutta ei ole ollut tarvetta. Ei oltu edes kokeiltu pulloruokintaa vauvalle, mutta uskottiin sen onnistuvan. Ja tarvittaessa olisin päässyt nopeasti syöttämään. Tuntui tosi ihanalta, kun mies viestitti mulle vaatekaupan sovituskoppiin, että poika oli syönyt hyvin pullosta. <3 Nyt voin lähteä milloin vain!
Ostin kaupungilta mm. esikoiselle isomman peiton, taulukehyksiä uuteen kotiin sekä itselleni farkut ja pari neulepaitaa, jotka sopivat myös imetykseen. Lopuksi kävin vielä lounaspannarilla. Bussia odotellessani mies ilmoitti, että vauva on itkenyt vartin. Kehotin sulattamaan lisää maitoa. Kaikki annettu maito meni. Pian olin jo kotona syöttämässä. Mies ja esikoinen (2v ja 4kk) olivat molemmat ihan reppanoita: nuhjuisia, väsyneitä ja kärttyisiä. Vauvan itku ja hoitaminen oli varmaan vaikuttanut. Rakkaat. <3 Minua harmitti vähän, että mies ei ollut antanut enempää maitoa vauvalle, joka vaikutti edelleen aika nälkäiseltä. Siksi oli varmaan itkenytkin. Kokonaisuudessaan heillä oli kuitenkin mennyt oikein hyvin.
Sunnuntaina siivosin vauvanvaatelaatikon ja otin kaikki 62 senttiset esiin. Ne saa heti käyttöön! Laitoin jo pienimpiä 56cm vaatteita pois. Siivosin myös yhden pitkään sotkuisena olleen sekatavarakaapin ja tein pientä kirppispussia. Loppupäivä olikin sitten vähän hohhailua. En saanut päikkäreitä, koska vauva ähisi ja työllisti. Mies-rontti sai nukkua, kuten edellisenäkin päivänä. Minäkin olisin tarvinnut unet, kun ollut valvomisia aamuöisin. Päikkäriajan jälkeen muistin yhtäkkiä, että meidän piti käydä uudella kodilla remonttijuttuja tsekkaamassa. Vauva oli jo nukahtamassa, joten sinne piti lähteä heti. Äkkiä välipalaa ja porukka autoon. Kotimatkalla poikettiin kaupassa hakemassa jätskiä, vaikka on puhuttu, että vähennetään herkuttelua. Samalla saatiin taas iso kasa muutakin: maitoa, leipää, jugurttia, makkaraa, raejuustoa, puurohiutaleita, kurkkua. Rasittavaa vaan käydä tuommoisia pikkuostoksia tekemässä, puuh, mieluummin ostaisin kerralla suuren määrän. Loppuilta meni kotona, tyttö ja mies kävivät sentään pienellä pyörälenkillä vielä ennen iltapuuroa. Vaikka tehtiin kaikenlaista päivän aikana, jäi tyytymätön olo. Äkkiä ohi hutaistu sunnuntaipäivä, suoritettu.
Tänään mummu otti taas tytön luokseen. Itse tarjoutuu suunnilleen kerran viikossa. Se on kyllä ihanaa. Tyttö tulee sieltä aina ihan väsyneenä: hänet on leikitetty väsyksiin. Miehellä siis iltavuoro tänään.
Remontti- ja sisustusasiat on pyörineet viime aikoina mielessä aika paljon. Uuden kodin kylppäri on vihdoin saatu kuivatettua ja remontti edistyy taas! Hurraa! Eilisellä visiitillä todettiin, että lastenhuoneet alkavat olla valmiit: vaatekaapit, pistokkeet ja listatkin kiinnitetty. Kylppärin lattialle laitettu jokin massa sekä alakerran vessan kalusteet ja laatat irrotettu. Jes, homma etenee! Tänään urakoitsija arveli jopa, että enää kahdesta kolmeen viikkoa kestäisi remontti! Se olisi upeaa! En ole uskaltanut sellaista edes toivoa. Tässähän pääsee pian pakkaamaan!
Olenkin haaveillut, että saisin laittaa joulun uuteen kotiin: kuusen, kynttilöitä, joulutunnelmaa. Miten jännittävä ajatus: joulu uudessa kodissa! Muutenkin oon paljon miettinyt, millaisia värejä ja huonekaluja haluan sinne. Mies on antanut minulle aika vapaat kädet. <3 Osa vanhoista, esim. tummanruskea tv-taso, lähtee kiertoon ja ostetaan uusi valkoinen. Vanha sohva menee luultavasti yläkerran aulaan, joten olohuoneeseen tarvitaan uusi, vaaleampi. Mattoja ja lamppuja, niitäkin tarvitaan uusia. Heti kun huonepinta-ala vähän kasvaa, näitä tarvitaan lisää. Monet meidän vanhoista matoista on myös joko tosi tummia tai keräävät kamalasti pölyä: niiden tilalle halutaan uudet.
Haluan uudesta kodista vaaleamman kuin tämä on. Nyt meillä on pienessä olohuoneessa tummanruskea parketti ja musta, iso piano. Tummanruskea piironki ja tv-taso. Tummanharmaa sohva ja matto. Liikaa tummaa. Haluan raikkautta, valoa, keveyttä, lämpöä, kotoisaa! Valittiin keittiön väriksi kirkas valkoinen, jossa on musta työtaso keittiön ja olohuoneen välillä. Piano tietysti säilyy mustana. Muuten haluan vaaleaa, pois tältä tummanruskean aikakaudelta.
Tykkään myös koivun väristä, ihan vaaleasta... siitä huolimatta, että sisustuskaupat pursuavat tällä hetkellä kaikkea puunväristä. Ajattelen, että se toisi varmaan sellaista lämmintä, mutta neutraalia sävyä esim. olohuone-keittiöön, valkoisen ja mustan rinnalle. Ja tottakai meidän kirjavat muut tavarat esim. lelut tuovat väriä. :D
Sellaista sisustuslehden kansikuvakotia meille tuskin tulee. Silti haluaisin, että meidän koti olisi jotenkin yhtenäinen kokonaisuus, jossa asiat sopivat edes jotenkin yhteen. Ja haluan, että kaikilla tavaroilla on omat paikkansa, jonne ne voidaan päivän päätteeksi palauttaa. En myöskään halua liikaa tavaroita esille. Sellainen ympäristö on rauhallinen ja tyyni, siellä ei ole liikaa ärsykkeitä häiritsemässä ajattelua. Sellainen rentouttaa minua. Tärkeää on tietysti myös, että mies ja lapset tykkäävät. Että kaikkien tärkeille tavaroille löytyy kodista hyvä paikka ja että siellä voi rentoutua.
Vaikka sisustuskärpänen on puraissut napakasti, yritän välttää turhia hankintoja ja ostaa vain sen, mikä on oikeasti tärkeää ja hyvää. Siksi odotankin jo muuttoa, koska vasta sen jälkeen näkee oikeasti, mitä tarvitsee ja mitä ei. Sitten näkee myös esim. huonekalujen järkevän mitoituksen.
Oih ja odotan niin jouluakin! Siihen sisältyy paljon erityisiä merkityksiä tänä vuonna. Nimenomaan muutto ja uusi koti, nelihenkinen perhe ja vauva, uuden elämänvaiheen aloitus ja jostain vanhasta luopuminen, tunnelmallisuus ja rauhallisuus, kynttilät, piparileipomiset tytön kanssa ja muut hänen joulukokemuksensa. Yhtä tärkeää kuin itse joulunaika, on sen odottaminen. Juurikin lahjojen hankkiminen, leipomiset, joululaulut kaupoissa, kodin koristelu, niiden "pakollisten" laatikoiden tekeminen pakkaseen, pikkujoulut ystävien kanssa, joulutortut.
Ostin kaupungilta mm. esikoiselle isomman peiton, taulukehyksiä uuteen kotiin sekä itselleni farkut ja pari neulepaitaa, jotka sopivat myös imetykseen. Lopuksi kävin vielä lounaspannarilla. Bussia odotellessani mies ilmoitti, että vauva on itkenyt vartin. Kehotin sulattamaan lisää maitoa. Kaikki annettu maito meni. Pian olin jo kotona syöttämässä. Mies ja esikoinen (2v ja 4kk) olivat molemmat ihan reppanoita: nuhjuisia, väsyneitä ja kärttyisiä. Vauvan itku ja hoitaminen oli varmaan vaikuttanut. Rakkaat. <3 Minua harmitti vähän, että mies ei ollut antanut enempää maitoa vauvalle, joka vaikutti edelleen aika nälkäiseltä. Siksi oli varmaan itkenytkin. Kokonaisuudessaan heillä oli kuitenkin mennyt oikein hyvin.
Sunnuntaina siivosin vauvanvaatelaatikon ja otin kaikki 62 senttiset esiin. Ne saa heti käyttöön! Laitoin jo pienimpiä 56cm vaatteita pois. Siivosin myös yhden pitkään sotkuisena olleen sekatavarakaapin ja tein pientä kirppispussia. Loppupäivä olikin sitten vähän hohhailua. En saanut päikkäreitä, koska vauva ähisi ja työllisti. Mies-rontti sai nukkua, kuten edellisenäkin päivänä. Minäkin olisin tarvinnut unet, kun ollut valvomisia aamuöisin. Päikkäriajan jälkeen muistin yhtäkkiä, että meidän piti käydä uudella kodilla remonttijuttuja tsekkaamassa. Vauva oli jo nukahtamassa, joten sinne piti lähteä heti. Äkkiä välipalaa ja porukka autoon. Kotimatkalla poikettiin kaupassa hakemassa jätskiä, vaikka on puhuttu, että vähennetään herkuttelua. Samalla saatiin taas iso kasa muutakin: maitoa, leipää, jugurttia, makkaraa, raejuustoa, puurohiutaleita, kurkkua. Rasittavaa vaan käydä tuommoisia pikkuostoksia tekemässä, puuh, mieluummin ostaisin kerralla suuren määrän. Loppuilta meni kotona, tyttö ja mies kävivät sentään pienellä pyörälenkillä vielä ennen iltapuuroa. Vaikka tehtiin kaikenlaista päivän aikana, jäi tyytymätön olo. Äkkiä ohi hutaistu sunnuntaipäivä, suoritettu.
Tänään mummu otti taas tytön luokseen. Itse tarjoutuu suunnilleen kerran viikossa. Se on kyllä ihanaa. Tyttö tulee sieltä aina ihan väsyneenä: hänet on leikitetty väsyksiin. Miehellä siis iltavuoro tänään.
Remontti- ja sisustusasiat on pyörineet viime aikoina mielessä aika paljon. Uuden kodin kylppäri on vihdoin saatu kuivatettua ja remontti edistyy taas! Hurraa! Eilisellä visiitillä todettiin, että lastenhuoneet alkavat olla valmiit: vaatekaapit, pistokkeet ja listatkin kiinnitetty. Kylppärin lattialle laitettu jokin massa sekä alakerran vessan kalusteet ja laatat irrotettu. Jes, homma etenee! Tänään urakoitsija arveli jopa, että enää kahdesta kolmeen viikkoa kestäisi remontti! Se olisi upeaa! En ole uskaltanut sellaista edes toivoa. Tässähän pääsee pian pakkaamaan!
Olenkin haaveillut, että saisin laittaa joulun uuteen kotiin: kuusen, kynttilöitä, joulutunnelmaa. Miten jännittävä ajatus: joulu uudessa kodissa! Muutenkin oon paljon miettinyt, millaisia värejä ja huonekaluja haluan sinne. Mies on antanut minulle aika vapaat kädet. <3 Osa vanhoista, esim. tummanruskea tv-taso, lähtee kiertoon ja ostetaan uusi valkoinen. Vanha sohva menee luultavasti yläkerran aulaan, joten olohuoneeseen tarvitaan uusi, vaaleampi. Mattoja ja lamppuja, niitäkin tarvitaan uusia. Heti kun huonepinta-ala vähän kasvaa, näitä tarvitaan lisää. Monet meidän vanhoista matoista on myös joko tosi tummia tai keräävät kamalasti pölyä: niiden tilalle halutaan uudet.
Haluan uudesta kodista vaaleamman kuin tämä on. Nyt meillä on pienessä olohuoneessa tummanruskea parketti ja musta, iso piano. Tummanruskea piironki ja tv-taso. Tummanharmaa sohva ja matto. Liikaa tummaa. Haluan raikkautta, valoa, keveyttä, lämpöä, kotoisaa! Valittiin keittiön väriksi kirkas valkoinen, jossa on musta työtaso keittiön ja olohuoneen välillä. Piano tietysti säilyy mustana. Muuten haluan vaaleaa, pois tältä tummanruskean aikakaudelta.
Tykkään myös koivun väristä, ihan vaaleasta... siitä huolimatta, että sisustuskaupat pursuavat tällä hetkellä kaikkea puunväristä. Ajattelen, että se toisi varmaan sellaista lämmintä, mutta neutraalia sävyä esim. olohuone-keittiöön, valkoisen ja mustan rinnalle. Ja tottakai meidän kirjavat muut tavarat esim. lelut tuovat väriä. :D
Sellaista sisustuslehden kansikuvakotia meille tuskin tulee. Silti haluaisin, että meidän koti olisi jotenkin yhtenäinen kokonaisuus, jossa asiat sopivat edes jotenkin yhteen. Ja haluan, että kaikilla tavaroilla on omat paikkansa, jonne ne voidaan päivän päätteeksi palauttaa. En myöskään halua liikaa tavaroita esille. Sellainen ympäristö on rauhallinen ja tyyni, siellä ei ole liikaa ärsykkeitä häiritsemässä ajattelua. Sellainen rentouttaa minua. Tärkeää on tietysti myös, että mies ja lapset tykkäävät. Että kaikkien tärkeille tavaroille löytyy kodista hyvä paikka ja että siellä voi rentoutua.
Vaikka sisustuskärpänen on puraissut napakasti, yritän välttää turhia hankintoja ja ostaa vain sen, mikä on oikeasti tärkeää ja hyvää. Siksi odotankin jo muuttoa, koska vasta sen jälkeen näkee oikeasti, mitä tarvitsee ja mitä ei. Sitten näkee myös esim. huonekalujen järkevän mitoituksen.
Oih ja odotan niin jouluakin! Siihen sisältyy paljon erityisiä merkityksiä tänä vuonna. Nimenomaan muutto ja uusi koti, nelihenkinen perhe ja vauva, uuden elämänvaiheen aloitus ja jostain vanhasta luopuminen, tunnelmallisuus ja rauhallisuus, kynttilät, piparileipomiset tytön kanssa ja muut hänen joulukokemuksensa. Yhtä tärkeää kuin itse joulunaika, on sen odottaminen. Juurikin lahjojen hankkiminen, leipomiset, joululaulut kaupoissa, kodin koristelu, niiden "pakollisten" laatikoiden tekeminen pakkaseen, pikkujoulut ystävien kanssa, joulutortut.
torstai 20. lokakuuta 2016
Yötissi
Ihmettelen vaan, että viime yö oli taas aika jees. Vauva heräsi ja söi tavalliseen tapaansa parin tunnin välein, mutta ei kitissyt kuin vasta varhaisaamussa! Kahtena päivänä meillä on ollut nyt käytössä myös Disflatyl, siis Cuplatonin sijaan. Halusin vaan kokeilla.
Suurempi hyöty on varmaan kuitenkin ollut siitä, että viime yönäkin syötin vauvaa koko yön vain toisesta rinnasta. Toki se toinen puoli oli sitten vähän loukkaantunut aamuyön tunteina ja alkoi jo kiristellä. Pumppukin oli jäänyt pesemättä illasta niin en jaksanut sitä lähteä säätämään. Yhdestäkin tissistä tuntui tulevan maitoa ihan riittävästi yön tarpeisiin. Aamulla syötin sitten siitä pinkeästä.
Enpä tiedä miten nuo maitolataamot reagoi, jos joka yö syötän vain toisesta rinnasta. Ehkä puolta olisi kuitenkin ainakin hyvä vaihdella ettei tule ihan eriparisia tissejä. Eli joka toinen yö toisesta. Vaikka on ne jo muutenkin erikokoiset, hahhah! Siis kun luulisin, että se rinta, jota yöllä stimuloidaan imemällä, muodostaisi enemmän maitoa jatkossa.
Se on kuitenkin varmaa, että jotenkin näin nyt jatketaan. Sen verran kivaa on ollut, kun poika nukahtaa tyytyväisenä ja nopeasti pienen yösyötön jälkeen. Maitotuotteita en ole muuten välttänyt enää kokonaan. Jäätelön ja jugurtin jättänyt pois ja vähentänyt varsinaisen maidon kulutusta. Muutenkin aika sallivasti syönyt. Jotain pahimpia tietysti varonut, esim. valkosipulia ja muita voimakkaita mausteita, kaalia, papuja ym.
Ps. Oon miettinyt maidon luovuttamista synnytyssairaalalle. Jos sitä tulee näin hyvin, että saan pumpattua ja vauvan syötettyä, niin voisi harkita jo luovuttamistakin. Itselle jäi niin kiitollinen olo siitä, että poika sai sairaalassa toisen äidin maitoa.
Suurempi hyöty on varmaan kuitenkin ollut siitä, että viime yönäkin syötin vauvaa koko yön vain toisesta rinnasta. Toki se toinen puoli oli sitten vähän loukkaantunut aamuyön tunteina ja alkoi jo kiristellä. Pumppukin oli jäänyt pesemättä illasta niin en jaksanut sitä lähteä säätämään. Yhdestäkin tissistä tuntui tulevan maitoa ihan riittävästi yön tarpeisiin. Aamulla syötin sitten siitä pinkeästä.
Enpä tiedä miten nuo maitolataamot reagoi, jos joka yö syötän vain toisesta rinnasta. Ehkä puolta olisi kuitenkin ainakin hyvä vaihdella ettei tule ihan eriparisia tissejä. Eli joka toinen yö toisesta. Vaikka on ne jo muutenkin erikokoiset, hahhah! Siis kun luulisin, että se rinta, jota yöllä stimuloidaan imemällä, muodostaisi enemmän maitoa jatkossa.
Se on kuitenkin varmaa, että jotenkin näin nyt jatketaan. Sen verran kivaa on ollut, kun poika nukahtaa tyytyväisenä ja nopeasti pienen yösyötön jälkeen. Maitotuotteita en ole muuten välttänyt enää kokonaan. Jäätelön ja jugurtin jättänyt pois ja vähentänyt varsinaisen maidon kulutusta. Muutenkin aika sallivasti syönyt. Jotain pahimpia tietysti varonut, esim. valkosipulia ja muita voimakkaita mausteita, kaalia, papuja ym.
Ps. Oon miettinyt maidon luovuttamista synnytyssairaalalle. Jos sitä tulee näin hyvin, että saan pumpattua ja vauvan syötettyä, niin voisi harkita jo luovuttamistakin. Itselle jäi niin kiitollinen olo siitä, että poika sai sairaalassa toisen äidin maitoa.
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
Äidin ja pojan päivä
Oih kyllä ne hymyjä on! Hymyjä äidille ja hymyjä isälle! <3 Valloittavia hymyjä suu auki syvällä katseella. Oih! <3
Vietettiin tänään äiti-poikapäivää. Neiti Satulintu oli mummulassa ja mies töissä. Pyydettiin mummua apuun, kun edellinen miehen iltavuoro oli aikamoista minuuttien laskemista. Siis siihen, että mies tulee kotiin. On vaikea nukuttaa vauvaa kun vieressä touhuaa vauhdikas tyttönen, joka ei osaa vielä hallita äänenkäyttöään.
Oltiin siis lähes koko päivä vauvan kanssa kahdestaan. Käytiin kaupungilla asioilla sekä kahvilla rakkaan ystävän ja hänen perheensä kanssa. Ostin vauvakirjan pojalle ja itselleni Kalevala Koru-helan, jossa sininen kivi (nk. lapsikoru). Iltapäivä kului nopeasti soijanakkikeittoa tehden ja lakanoita vaihtaen. Paljon muuta en ehtinytkään, kun neljän-viiden aikaan vauva alkoi tutun kitinänsä. Välillä nukkui hetken vaunuissa ulkona, mutta pian jo itki niin että piti nostaa ylös.
Puoli kasilta tuli mummulasta kotiin onnellinen pieni tyttö, joka näytti kuin olisi kasvanut 10 senttiä päivän aikana. Oli saanut mummulta ison pupupehmolelun. Onnellisena riehaantui sitä esittelemään ja touhottamaan. Meidän rakas pupufani. <3 Mummu autteli vielä tässä meillä, että saatiin iltapuuro tytölle. Hyvä niin, koska vauva itkeskeli ja kävin syöttämässä makkarissa muutaman kerran jo kertaalleen nukahtanutta poikasta. Pian tuli mieskin kotiin töistä ja nukutti tyytyväisen tyttösen nopeasti. Kyllä itselle ehtii tulla jo tyttöä ikävä päivän aikana. Ja on aina haikea mieli kun hän lähtee päiväksi mummun ja papan luo. Meidän pieni reipas. <3
Viime yö meni melko hyvin vauvalla. Nukkui jopa kaksi kolmen tunnin yhtäjaksoista pätkää eikä kitissyt paljonkaan. Pumppasin iltasella maitoa toisesta rinnasta epähuomiossa niinkin paljon kuin 80ml. Tuo määrä tuli muutaman minuutin aikana kun sattui heruminen olla käynnissä. Maidonkerääjä nappasi toisesta tissistä vielä 20ml samalla. Se ehkä auttoi vauvaakin, että maito ei singahtanut enää mahaan niin vauhdilla. En ole siis aiemmin pumpannut, mutta nyt se tuli jostain mieleen. Ja kun toinen rinta oli jostain syystä päässyt ihan jo pingottumaan, niin halusin sitä vähän keventää. Syötin kyllä muutaman kerran yöllä, mutta joskus 4 jälkeen vauva söi selvästi enemmän, oli oikeasti nälkäinen. Tunnin päästä siitä alkoi kitinät. Ja siitä tunnin päästä olikin tullut iso iso kakka, joka teki matkaansa jo kohti vauvan niskaa. Jotenkin se oli sinne luikahtamassa. Patjassa oli lähes vauvan kokoinen kakkatahra. Olin itse aika virkeä, hassua kyllä, joten tajusin kakkahomman ja vaihdettiin vaippa. Mies auttoi. Huvittavaa, että heti kun minä saan nukkua vähänkin pidemmän yhtäjaksoisen pätkän, oon muka niin hyvin levännyt. :D En muuten enää ole saanut päiväunia muutamaan päivään, kun lapset nukkuu vähän eri aikoihin. Toisaalta en ole niitä suuremmin kaivannutkaan. Aamuisin kyllä väsyttää, mutta pian touhu tempaa mukaansa.
Nyt äkkiä hammaspesulle ja nukkumaan. Huomennakin miehellä on iltavuoro, joten hän on meidän kanssa aamun. Täytynee käydä isossa ruokakaupassa tekemässä isot ostokset aamupäivällä. Ettei tarttisi joka päivä poiketa tuossa lähikaupassa hakemassa jotain pientä tärkeää, kuten maitoa tai leipää tai kurkkua tai ruoanlaittoaineksia. Mummu tulee auttamaan meitä huomennakin tänne meille. Vie ehkä tyttöä ulos iltapäivällä tai jotain perinteistä. Suuri apu! Mies pelaa vielä nyt tietokoneella. Hän valvoo aina pidempään kuin minä. Ei se haittaa.
Hyvää yötä!
Vietettiin tänään äiti-poikapäivää. Neiti Satulintu oli mummulassa ja mies töissä. Pyydettiin mummua apuun, kun edellinen miehen iltavuoro oli aikamoista minuuttien laskemista. Siis siihen, että mies tulee kotiin. On vaikea nukuttaa vauvaa kun vieressä touhuaa vauhdikas tyttönen, joka ei osaa vielä hallita äänenkäyttöään.
Oltiin siis lähes koko päivä vauvan kanssa kahdestaan. Käytiin kaupungilla asioilla sekä kahvilla rakkaan ystävän ja hänen perheensä kanssa. Ostin vauvakirjan pojalle ja itselleni Kalevala Koru-helan, jossa sininen kivi (nk. lapsikoru). Iltapäivä kului nopeasti soijanakkikeittoa tehden ja lakanoita vaihtaen. Paljon muuta en ehtinytkään, kun neljän-viiden aikaan vauva alkoi tutun kitinänsä. Välillä nukkui hetken vaunuissa ulkona, mutta pian jo itki niin että piti nostaa ylös.
Puoli kasilta tuli mummulasta kotiin onnellinen pieni tyttö, joka näytti kuin olisi kasvanut 10 senttiä päivän aikana. Oli saanut mummulta ison pupupehmolelun. Onnellisena riehaantui sitä esittelemään ja touhottamaan. Meidän rakas pupufani. <3 Mummu autteli vielä tässä meillä, että saatiin iltapuuro tytölle. Hyvä niin, koska vauva itkeskeli ja kävin syöttämässä makkarissa muutaman kerran jo kertaalleen nukahtanutta poikasta. Pian tuli mieskin kotiin töistä ja nukutti tyytyväisen tyttösen nopeasti. Kyllä itselle ehtii tulla jo tyttöä ikävä päivän aikana. Ja on aina haikea mieli kun hän lähtee päiväksi mummun ja papan luo. Meidän pieni reipas. <3
Viime yö meni melko hyvin vauvalla. Nukkui jopa kaksi kolmen tunnin yhtäjaksoista pätkää eikä kitissyt paljonkaan. Pumppasin iltasella maitoa toisesta rinnasta epähuomiossa niinkin paljon kuin 80ml. Tuo määrä tuli muutaman minuutin aikana kun sattui heruminen olla käynnissä. Maidonkerääjä nappasi toisesta tissistä vielä 20ml samalla. Se ehkä auttoi vauvaakin, että maito ei singahtanut enää mahaan niin vauhdilla. En ole siis aiemmin pumpannut, mutta nyt se tuli jostain mieleen. Ja kun toinen rinta oli jostain syystä päässyt ihan jo pingottumaan, niin halusin sitä vähän keventää. Syötin kyllä muutaman kerran yöllä, mutta joskus 4 jälkeen vauva söi selvästi enemmän, oli oikeasti nälkäinen. Tunnin päästä siitä alkoi kitinät. Ja siitä tunnin päästä olikin tullut iso iso kakka, joka teki matkaansa jo kohti vauvan niskaa. Jotenkin se oli sinne luikahtamassa. Patjassa oli lähes vauvan kokoinen kakkatahra. Olin itse aika virkeä, hassua kyllä, joten tajusin kakkahomman ja vaihdettiin vaippa. Mies auttoi. Huvittavaa, että heti kun minä saan nukkua vähänkin pidemmän yhtäjaksoisen pätkän, oon muka niin hyvin levännyt. :D En muuten enää ole saanut päiväunia muutamaan päivään, kun lapset nukkuu vähän eri aikoihin. Toisaalta en ole niitä suuremmin kaivannutkaan. Aamuisin kyllä väsyttää, mutta pian touhu tempaa mukaansa.
Nyt äkkiä hammaspesulle ja nukkumaan. Huomennakin miehellä on iltavuoro, joten hän on meidän kanssa aamun. Täytynee käydä isossa ruokakaupassa tekemässä isot ostokset aamupäivällä. Ettei tarttisi joka päivä poiketa tuossa lähikaupassa hakemassa jotain pientä tärkeää, kuten maitoa tai leipää tai kurkkua tai ruoanlaittoaineksia. Mummu tulee auttamaan meitä huomennakin tänne meille. Vie ehkä tyttöä ulos iltapäivällä tai jotain perinteistä. Suuri apu! Mies pelaa vielä nyt tietokoneella. Hän valvoo aina pidempään kuin minä. Ei se haittaa.
Hyvää yötä!
tiistai 18. lokakuuta 2016
Vauvan unijuttuja
Voi miten äkkiä sitä unohtaakaan ne vauva-arjen pikkujutut! Vaikkapa sen, että monet pienet vauvat heräävät usein ensimmäisen unisyklin jälkeen ja heitä pitää nukuttaa silloin uudestaan, ts. lykkiä parvekkeella vaunuja, laittaa tissiä suuhun tai muuta. Tai että vauvaa ei kannata päästää yliväsyneeksi, että silloin unen tulo vaikeutuu. Tai että pyykkiä tulee oikeasti aika paljon. Varsinkin meillä, kun heitän aina aika surutta vähänkin maitoiset harsot pesuun. Tai että ne 56 senttiset vaatteet oikeasti jäävät niin nopeasti pieniksi.
On ollut aika mukava fiilis siitä, että nyt saadaan taas tehdä nämä vauvajutut uudestaan. Siis tavallaan tästä nk. "toisesta mahdollisuudesta", vaikka eipä tuo ensimmäinen nyt mitenkään huonosti mennyt. Mutta voi kokeilla joitain itselle uusiakin tapoja toimia. Ja yrittää tehdä jotenkin paremmin kuin viimeksi.
Toisaalta tuntuu, että oon unohtanut ihan kaiken näin pienen vauvan hoitamisesta. Ehkäpä se arki silloin esikoisen kanssa oli muutenkin niin erilaista kun pystyi täysin keskittymään häneen. Nyt on paljon enemmän muistettavaa. Ja tehtävää. On haastavaa keskittyä vauvanhoitoon, kun ei ole oikein missään välissä aikaa ajatella näitä vauvan asioita. Aika menee arjen pyörittämiseen kuten ruokailuihin, pyykkeihin, tiskeihin, ulkoiluihin ym. Vauvan ollessa tissillä leikin toisella kädellä esikoisen kanssa. Iltaisin olen väsynyt ja ajatus ei enää kulje.
Tottakai perusjutuissa on varmempi kuin viimeksi, mutta esimerkiksi vauvan uniasiat oon aikalailla unohtanut. Tosin ei niissä näin pienellä olekaan ihmeellistä: laitetaan nukkumaan kun vaikuttaa väsyneeltä. Jostain luin, että alle 3 kk:n ikäisillä kannattaisi keskittyä vain siihen, että vauva nukkuu riittävästi. Nukkumispaikalla ei niin väliä. Tämä on ainakin mulle hyvä ohjeistus. Meidän poika tuntuu nukahtavan aika kivasti liikkuviin vaunuihin ulos. Ja tissille meidän sänkyyn. Pari kertaa oon laittanu omaan sänkyynsäkin, kun on ollut jo lähes unessa muuten. Yöt nukkuu pääsääntöisesti meidän sängyssä.
Aamulla kun vauva herää, tehdään vauvan aamupesut, päivävaatteiden vaihto sekä syöttämiset. Jos hän kitisee mahaansa joskus 7:30 klo jälkeen niin nostan hänet ylös. Aika pian näiden aamutoimien jälkeen poika jo haukottelee ja on valmis ekoille päikkäreille. Silloin on hyvä aika meidän lähteä ulos. Tähän mennessä on menty vaunuilla. Onkin suuri apu aamuisin, että mies auttelee meille muille aamupuurot ennen työpäiväänsä. Ollaan sitten valmiina ulkoiluun heti kun vauvakin on.
Hyvällä tuurilla vauva nukkuu pari tuntia, mutta tähän asti se on ollut vielä melko harvinaista. Parin tunnin unien jälkeen hän ehtii hyvin väsähtää seuraavan kerran samoihin aikoihin kun esikoinen. Iltapäivä menee vielä sekalaisesti. Monesti klo 17 jälkeen vauva alkaa olla aika väsynyt ja itkuinen eikä nukahda niin helposti. Tai ehkä se johtuu vain siitä, että silloin mies tulee kotiin ja on häslinkiä ja vauhtia tässä meillä kotona. Siinä olisikin varmaan hyvä lähteä uudestaan ulos vaunuilemaan. Tai jotain.
Illalla oon ottanut pojan tissille meidän sänkyyn siinä viimeistään 19 maissa. Sitä ennen on tehty iltapesut ja vaihdettu yöpuku. Klo 20:30 hän yleensä sitten on simahtanut siihen, erinäisten vaiheiden jälkeen (sylittelyä, lohduttelua, tissiä, vaipan vaihtoa ym. tarpeellista).
Kyllä kätevää olisi, jos ei näitä vatsavaivoja vauvalla olisi. Nyt tälläkin hetkellä uni taas keskeytyy jatkuvasti, kun vatsaa vääntää ja pöksyissä paukkuu.
Öisin vauva herää 1-2,5 h välein syömään. Jos vatsa on ok, hän nukahtaa aika helposti tissille samantien uudestaan. Jos maha vaivaa, hän saattaa vääntelehtiä ja kipristellä usean tunninkin. Ja itkeskellä. Vaippaa ei vaihdeta öisin, ellei ole ihan pakko. Yleensä vaihdetaan se joskus ennen puoltayötä, koska muuten se on liian täynnä aamulla. Vaipanvaihdossa poika havahtuu usein hereille.
Joidenkin oppaiden ja muiden ohjeistusten mukaan vauvan unirytmi alkaa säännöllistyä joskus 3-4 ikäkuukauden tienoilla. Ja yöuni pidentyä verrattuna päiväuniin. Minusta on silti jo nyt kiva muodostaa pieniä iltarutiineja kuten yöpuvun pukemista sekä sellaisia tapoja, että öisin ei jutella ja että silloin on pimeää ym. Jossain vaiheessa ne sitten auttavat vauvaa rytmin löytämisessä ja yön ja päivän hahmottamisessa. Meillä muutenkaan ei ole ollut tässä mitään pulmaa, kun vauva on ainakin tähän asti ollut ihan unelias öisin.
Tämmöisiä unijuttuja meillä tällä hetkellä. Nämä muuttuvat varmasti vielä moneen kertaan ennen varsinaisen, säännöllisen unirytmin löytymistä.
Mielenkiintoista on tätä pienen herran elämää seurata ja ihana häntä hoitaa. Tämä toinen kotiviikko ilman miestä on jo helpompi kuin edellinen. Kyllä tämä tässä sujuu, vaikka välillä vähän haastaakin.
On ollut aika mukava fiilis siitä, että nyt saadaan taas tehdä nämä vauvajutut uudestaan. Siis tavallaan tästä nk. "toisesta mahdollisuudesta", vaikka eipä tuo ensimmäinen nyt mitenkään huonosti mennyt. Mutta voi kokeilla joitain itselle uusiakin tapoja toimia. Ja yrittää tehdä jotenkin paremmin kuin viimeksi.
Toisaalta tuntuu, että oon unohtanut ihan kaiken näin pienen vauvan hoitamisesta. Ehkäpä se arki silloin esikoisen kanssa oli muutenkin niin erilaista kun pystyi täysin keskittymään häneen. Nyt on paljon enemmän muistettavaa. Ja tehtävää. On haastavaa keskittyä vauvanhoitoon, kun ei ole oikein missään välissä aikaa ajatella näitä vauvan asioita. Aika menee arjen pyörittämiseen kuten ruokailuihin, pyykkeihin, tiskeihin, ulkoiluihin ym. Vauvan ollessa tissillä leikin toisella kädellä esikoisen kanssa. Iltaisin olen väsynyt ja ajatus ei enää kulje.
Tottakai perusjutuissa on varmempi kuin viimeksi, mutta esimerkiksi vauvan uniasiat oon aikalailla unohtanut. Tosin ei niissä näin pienellä olekaan ihmeellistä: laitetaan nukkumaan kun vaikuttaa väsyneeltä. Jostain luin, että alle 3 kk:n ikäisillä kannattaisi keskittyä vain siihen, että vauva nukkuu riittävästi. Nukkumispaikalla ei niin väliä. Tämä on ainakin mulle hyvä ohjeistus. Meidän poika tuntuu nukahtavan aika kivasti liikkuviin vaunuihin ulos. Ja tissille meidän sänkyyn. Pari kertaa oon laittanu omaan sänkyynsäkin, kun on ollut jo lähes unessa muuten. Yöt nukkuu pääsääntöisesti meidän sängyssä.
Aamulla kun vauva herää, tehdään vauvan aamupesut, päivävaatteiden vaihto sekä syöttämiset. Jos hän kitisee mahaansa joskus 7:30 klo jälkeen niin nostan hänet ylös. Aika pian näiden aamutoimien jälkeen poika jo haukottelee ja on valmis ekoille päikkäreille. Silloin on hyvä aika meidän lähteä ulos. Tähän mennessä on menty vaunuilla. Onkin suuri apu aamuisin, että mies auttelee meille muille aamupuurot ennen työpäiväänsä. Ollaan sitten valmiina ulkoiluun heti kun vauvakin on.
Hyvällä tuurilla vauva nukkuu pari tuntia, mutta tähän asti se on ollut vielä melko harvinaista. Parin tunnin unien jälkeen hän ehtii hyvin väsähtää seuraavan kerran samoihin aikoihin kun esikoinen. Iltapäivä menee vielä sekalaisesti. Monesti klo 17 jälkeen vauva alkaa olla aika väsynyt ja itkuinen eikä nukahda niin helposti. Tai ehkä se johtuu vain siitä, että silloin mies tulee kotiin ja on häslinkiä ja vauhtia tässä meillä kotona. Siinä olisikin varmaan hyvä lähteä uudestaan ulos vaunuilemaan. Tai jotain.
Illalla oon ottanut pojan tissille meidän sänkyyn siinä viimeistään 19 maissa. Sitä ennen on tehty iltapesut ja vaihdettu yöpuku. Klo 20:30 hän yleensä sitten on simahtanut siihen, erinäisten vaiheiden jälkeen (sylittelyä, lohduttelua, tissiä, vaipan vaihtoa ym. tarpeellista).
Kyllä kätevää olisi, jos ei näitä vatsavaivoja vauvalla olisi. Nyt tälläkin hetkellä uni taas keskeytyy jatkuvasti, kun vatsaa vääntää ja pöksyissä paukkuu.
Öisin vauva herää 1-2,5 h välein syömään. Jos vatsa on ok, hän nukahtaa aika helposti tissille samantien uudestaan. Jos maha vaivaa, hän saattaa vääntelehtiä ja kipristellä usean tunninkin. Ja itkeskellä. Vaippaa ei vaihdeta öisin, ellei ole ihan pakko. Yleensä vaihdetaan se joskus ennen puoltayötä, koska muuten se on liian täynnä aamulla. Vaipanvaihdossa poika havahtuu usein hereille.
Joidenkin oppaiden ja muiden ohjeistusten mukaan vauvan unirytmi alkaa säännöllistyä joskus 3-4 ikäkuukauden tienoilla. Ja yöuni pidentyä verrattuna päiväuniin. Minusta on silti jo nyt kiva muodostaa pieniä iltarutiineja kuten yöpuvun pukemista sekä sellaisia tapoja, että öisin ei jutella ja että silloin on pimeää ym. Jossain vaiheessa ne sitten auttavat vauvaa rytmin löytämisessä ja yön ja päivän hahmottamisessa. Meillä muutenkaan ei ole ollut tässä mitään pulmaa, kun vauva on ainakin tähän asti ollut ihan unelias öisin.
Tämmöisiä unijuttuja meillä tällä hetkellä. Nämä muuttuvat varmasti vielä moneen kertaan ennen varsinaisen, säännöllisen unirytmin löytymistä.
Mielenkiintoista on tätä pienen herran elämää seurata ja ihana häntä hoitaa. Tämä toinen kotiviikko ilman miestä on jo helpompi kuin edellinen. Kyllä tämä tässä sujuu, vaikka välillä vähän haastaakin.
lauantai 15. lokakuuta 2016
Oma toipuminen - kuukausi synnytyksestä
Jo heti synnytyksen jälkeen oma vointi oli hyvä, kevyt ja suurempia harmeja vailla. Ei ole ollut ollenkaan samanlaista fyysistä heikkouden tunnetta kuin esikoisen synnytyksen jälkeen. Päinvastoin olo on ollut yllättävän reipas, hyvävointinen.
Jälkivuoto oli mielestäni kohtuullista. Pidin yösidettä parisen viikkoa ja siitä lähes suoraan siirryin pikkuhousunsuojalinjalle. Nyt kuukausi synnytyksen jälkeen pikkuruista vuotoa tulee juuri ja juuri sen verran, että sitä voi sanoa tulevan.
Heikkoja mutta inhottavia jälkisupistuksia tuli vielä jokin aika sitten, etenkin rasituksen jälkeen. Nyt ei ole ehkä pariin viikkoon tullut.
Maha on selvä maha. :D Mitä muuta tuosta nyt voisi sanoa. Ei se nyt mikään kengurupussi ole, mutta löysä tottakai. Ei se kauhean isokaan ole, mutta ei nyt ihan mitätönkään. Se on ihan hyvä. Pehmeä maha, joka sopii hyvin lasten tyynyksi. <3
Mun vyötärö taitaa olla tulossa takaisin. Raskauden aikana se leveni, mutta nyt varmaan taas palautuu entiselleen. Lantio ei tässä raskaudessa mun mielestä leventynytkään niin paljoa kuin esikoisesta, johtuisiko kenties vauvan perätilasta..
Paino on pysytellyt nyt hetken samassa. Synnytystä edeltävään painolukemaan taitaa olla viitisen kiloa matkaa. En mieti painoa paljonkaan, vain vähän. Käyn mielenkiinnosta puntarilla toisinaan.
Iho on kuiva. En tiedä mistä se tarkalleen johtuu: syysilmoista, rasvauslaiskuudesta vai mistä. Mutta joka paikka kuivaa jalkapohdista kasvoihin.
Pissa on alkanut toisinaan karkailla. Hassua että vasta nyt, kun synnytyksestä jo kuukausi. Luulisi että olisi jo aiemmin! Mutta joo tiedän, oon jumpannu laiskasti lantionpohjaa. Tai muutenkaan, hahhah! Mutta kaipa siinä on pakko parantaa.
Kokonaisvaltaisesti voin siis oikein hyvin! Univelka ei vielä rajoita kauheasti elämää, vaikka toki se aina vaikuttaa toimintakykyyn jollain tavalla. Jos ei muuten, niin kaventamalla hetkellisesti huumorintajua. Otan päiväunet aina kun voin. Vaikka unien jälkeen on aina vähän pöpperöinen olo, en taida oikein pärjätä ilman niitä. Eilen jätin välistä kun vauva ei nukkunutkaan ja illalla sitten nukahdin jo klo 20.
Jälkivuoto oli mielestäni kohtuullista. Pidin yösidettä parisen viikkoa ja siitä lähes suoraan siirryin pikkuhousunsuojalinjalle. Nyt kuukausi synnytyksen jälkeen pikkuruista vuotoa tulee juuri ja juuri sen verran, että sitä voi sanoa tulevan.
Heikkoja mutta inhottavia jälkisupistuksia tuli vielä jokin aika sitten, etenkin rasituksen jälkeen. Nyt ei ole ehkä pariin viikkoon tullut.
Maha on selvä maha. :D Mitä muuta tuosta nyt voisi sanoa. Ei se nyt mikään kengurupussi ole, mutta löysä tottakai. Ei se kauhean isokaan ole, mutta ei nyt ihan mitätönkään. Se on ihan hyvä. Pehmeä maha, joka sopii hyvin lasten tyynyksi. <3
Mun vyötärö taitaa olla tulossa takaisin. Raskauden aikana se leveni, mutta nyt varmaan taas palautuu entiselleen. Lantio ei tässä raskaudessa mun mielestä leventynytkään niin paljoa kuin esikoisesta, johtuisiko kenties vauvan perätilasta..
Paino on pysytellyt nyt hetken samassa. Synnytystä edeltävään painolukemaan taitaa olla viitisen kiloa matkaa. En mieti painoa paljonkaan, vain vähän. Käyn mielenkiinnosta puntarilla toisinaan.
Iho on kuiva. En tiedä mistä se tarkalleen johtuu: syysilmoista, rasvauslaiskuudesta vai mistä. Mutta joka paikka kuivaa jalkapohdista kasvoihin.
Pissa on alkanut toisinaan karkailla. Hassua että vasta nyt, kun synnytyksestä jo kuukausi. Luulisi että olisi jo aiemmin! Mutta joo tiedän, oon jumpannu laiskasti lantionpohjaa. Tai muutenkaan, hahhah! Mutta kaipa siinä on pakko parantaa.
Kokonaisvaltaisesti voin siis oikein hyvin! Univelka ei vielä rajoita kauheasti elämää, vaikka toki se aina vaikuttaa toimintakykyyn jollain tavalla. Jos ei muuten, niin kaventamalla hetkellisesti huumorintajua. Otan päiväunet aina kun voin. Vaikka unien jälkeen on aina vähän pöpperöinen olo, en taida oikein pärjätä ilman niitä. Eilen jätin välistä kun vauva ei nukkunutkaan ja illalla sitten nukahdin jo klo 20.
Poika 1 kk
Meillä on aivan ihana ja suloinen pieni poika. <3 Äidin mielestä maailman kaunein. Rakas ja korvaamaton.
- Nyt noin 1 kuukauden ikäinen.
- Kasvaa hienosti äidinmaidolla: 5280g ja 57cm. Eli kasvua syntymästä 4cm ja paino noussut reippaasti yli kilon. Äiti on tyytyväinen ja iloinen!
- Katselee isän ja äidin kasvoja, ikkunoista kajastuvaa valoa, hymynaamajulistetta.
- Ensimmäistä sosiaalista hymyä kovasti odotetaan ja on ollut jo arvailuja siitä, olisiko saatukin niitä jo pari.
- Nukkuu enintään kahden tunnin päikkäreitä, välillä vanhempien sängyllä ja välillä ulkona vaunuissa. Usein päikkärit myös katkonaisia ja kestävät esim. 30 min kerrallaan. Liikkuvissa vaunuissa nukkuu ehkä parhaiten.
- Öisin herää lähes aina 1,5h-2,5h välein, mutta erittäin satunnaisesti ilman mahavaivoja saattaa nukkua jopa 3 tai 4 tuntia putkeen. Nukkuu isin ja äidin sängyssä.
- Ähisee, kitisee, kiemurtelee, itkeskelee mahaansa öisin.
- Menee yöunille iltaisin noin klo 20.30.
- Pissaa ja kakkaa monta kertaa päivässä.
- Kannattelee/nostaa päätään päinmakuulla ollessaan.
- Ei säikähdä isosiskon innokkaita ja voimakasäänisiä jutteluita.
- Viihtyy hoitopöydällä.
- Pitänee kylvystä: silmät suurina ja rauhallisesti katselee
- Käyttää 56cm ja 62cm vaatteita
- Nyt noin 1 kuukauden ikäinen.
- Kasvaa hienosti äidinmaidolla: 5280g ja 57cm. Eli kasvua syntymästä 4cm ja paino noussut reippaasti yli kilon. Äiti on tyytyväinen ja iloinen!
- Katselee isän ja äidin kasvoja, ikkunoista kajastuvaa valoa, hymynaamajulistetta.
- Ensimmäistä sosiaalista hymyä kovasti odotetaan ja on ollut jo arvailuja siitä, olisiko saatukin niitä jo pari.
- Nukkuu enintään kahden tunnin päikkäreitä, välillä vanhempien sängyllä ja välillä ulkona vaunuissa. Usein päikkärit myös katkonaisia ja kestävät esim. 30 min kerrallaan. Liikkuvissa vaunuissa nukkuu ehkä parhaiten.
- Öisin herää lähes aina 1,5h-2,5h välein, mutta erittäin satunnaisesti ilman mahavaivoja saattaa nukkua jopa 3 tai 4 tuntia putkeen. Nukkuu isin ja äidin sängyssä.
- Ähisee, kitisee, kiemurtelee, itkeskelee mahaansa öisin.
- Menee yöunille iltaisin noin klo 20.30.
- Pissaa ja kakkaa monta kertaa päivässä.
- Kannattelee/nostaa päätään päinmakuulla ollessaan.
- Ei säikähdä isosiskon innokkaita ja voimakasäänisiä jutteluita.
- Viihtyy hoitopöydällä.
- Pitänee kylvystä: silmät suurina ja rauhallisesti katselee
- Käyttää 56cm ja 62cm vaatteita
keskiviikko 12. lokakuuta 2016
Ruokaa ja onnellinen koti
Ystäväni sanoi niin hyvin kannustaessaan mua tähän arkiaherrukseen yksin kahden pienen kanssa: "riittää että lapset saavat ruokaa ja että saavat olla onnellisessa kodissa". Se on tosi hyvin sanottu ja se palaa minun mieleen aina välillä, kun takaraivossa kuiskaillaan, että pitäisi sitä ja tätä. Ei nimittäin pitäisi. Ei mitään muuta kuin pitää kaikkien mahat täynnä ja sydämet onnellisina.
Arki on hektistä. Ja välillä rauhallista. Se on nimenomaan äärimmäisen vaihtelevaa ja ailahtelevaa. Koskaan ei tiedä, millainen päivä on tulossa, mitä ehditään ja mikä fiilis meillä kaikilla on. Esikoisen uhmakohtauksien esiintuloajankohtaa ei tiedä eikä sitä, miten vauva nukkuu. Seuraava hetki on aina mysteeri.
Alkuviikolla päästiin käymään leikkipuistossa ja kaupungilla kolmestaan (minä ja lapset). Vauva nukkui vaunuissa. Oli mukavaa. Tänään käytiin vain ruokakaupassa nopeasti ja oltiin kotona, helppoa. Oon yrittänyt kuitenkin heti lähteä liikenteeseen näiden kanssa, etten alkaisi liikaa aristella ja pelätä mahdollisia tilanteita. Siis niitä että molemmat huutaa yhtä aikaa. Tai että ihan vain esikoinen huutaa. :] Ja itsekin kaipaan ihmisten ilmoille ja raikkaaseen ilmaan.
Mietin tässä yhtenä päivänä, kuinka helposti yleistetään perhearkea ja lastenhoitoa: "kun meillä menee asiat näin, niin kyllähän noiden toistenkin pitäisi pystyä vähintään samaan". Olen varmasti itsekin syyllistynyt tähän aiemmin. Vaan ei se mene niin. Lapset kun ovat oikeasti niin valtavan erilaisia keskenään. Ja perheet. Toisen perheen lapsi voi viihtyä pitkän aikaa itsekseen ja puuhastella omiaan tyytyväisenä, kun toinen kaipaa jatkuvasti aikuisen huomiota. Yksi lapsi juoksee paikasta toiseen ja sotkee koko huushollin monia kertoja päivässä, kun taas yksi toimii rauhallisesti ja siivoaa jälkensä. Joku tottelee liikenteessä vanhempiaan kun taas joku muu kyntää ojien pohjia kielloista huolimatta. Joku syö kaiken mitä eteen laitetaan ja toinen närppii tai kieltäytyy koskemasta. Toki kasvatustavat, mutta erityisesti lapsen synnynnäinen temperamenttikin vaikuttavat todella paljon siihen, millaiseksi perheen arki muodostuu.
Lasten erilaisuus tulee todella näkyväksi varsinkin kun heitä on perheessä kaksi. Toisessa perheessä arki kahden kanssa voi sujua tosi sutjakasti ja kivuttomasti. Esikoinen ottaa kuopuksen mukisematta vastaan ja hyväksyy aikuisen selitykset siitä, miksi nyt on vauvan vuoro syödä. Keskittyy pitkään kirjoja lukien tai omia leikkejä touhuten tai innostuu lähtemään minne vain vanhempi pyytää. Helppoa ja vaivatonta vauva-arkea. Toisessa perheessä tilanne voi olla aivan erilainen. Elo voikin olla paljon haastavampaa ja myös vanhemmalle raskaampaa.
On vaarallista mennä ikinä olettamaan mitään toisten elämästä. Etukäteen ei myöskään voi tietää, millaista oma arki tulee olemaan kahden kanssa. Kuten sanoin, meillä se on tällä hetkellä oikukasta, arvaamatonta. Toisaalta koen suurta vapauden hurmiota kun saan edelleen olla kotona! Tunnen jotain samanlaista kuin esikoisen ollessa vauva. Onnea siitä, että voin keskellä päivää lähteä kaupunkikahville tai minne vaan lasten kanssa. Toisaalta yllättävät tilanteet ja vauvan rutiinittomuus kuormittavat.
Aika menee kuitenkin nopeasti. Vauva täyttää huomenna 1 kk. Nyt kun on yhden lapsosen vauvavuoden jo kokenut, pystyn ajatella, että tämä kaikki on väliaikaista. Se on haikeaakin. Vauva on niin söpö, pieni ja ihana, ja pian se kasvaa. Ihanana ja söpönä varmasti pysyy, mutta kasvaa. Näitä hetkiä ei saa takaisin. Toisaalta yön yksinäisinä tunteina, kun valvon neljättä tuntia vääntelehtivää ja kitisevää vauvaa ihmetellen/nostellen/syöttäen/mitä ikinä keksin, niin on huojentava ajatus, että tämä kaikki on ohimenevää. Eletään päivä ja yö kerrallaan, pari tuntia kerrallaan.
Nyt kun mulla on takana kolme kotipäivää ilman miesapuvoimaa, voin sanoa, että kyllä tämä työstä käy. Haastavasta työstä, mutta yleensä ihan mukavasta. Hommaa on paljon, vaikka mitään erikoista ei yritetäkään. Jo se kaikkien ruokailu ja esikoisen pitäminen viihdytettynä ovat välillä tekemisen takana. Mutta kyllä tämä sujuu. Vähitellen keksin keinoja yllättäviin tilanteisiin. Esimerkiksi tänään kun lapset heräsivät yhtä aikaa itkien, esikoinen pissat sängyssä ja vauva nälkää karjuen, nopeana ratkaisuna oli, että heitettiin esikoisen vaatteet pyykkiin ja mentiin sänkyyn katsomaan Pikkukakkosta läppäriltä. Mukaan napattiin lennossa banaania ja rusinoita: meidän välipala. Ja vauvakin sai maitoa. Kaikki olivat varsin tyytyväisiä. Sieltä vällyistä mieskin meidät sitten löysi tullessaan kotiin.
Minä oon aina ollut aika tarkka meidän rutiineista, esim. siitä että syödään pöydän ääressä tai siitä mihin aikaan mennään päikkäreille. Rutiinit helpottavat yleensä arkea ja luovat turvaa lapselle. Mutta ei se lapsi siitä varmastikaan pilalle mene, vaikka näistä välillä lipsutaan tilanteen niin vaatiessa! On itsellekin helpottavaa, kun voi antaa periksi jossain eikä tarttekaan pitää kiinni kaikista aiemmista tavoista, vaikka ne olisivatkin hyviä.
Me tehdään niin kuin tässä tilanteessa on meille kaikille hyvä. Vaikka se tarkoittaisi sisällä vietettyjä kalsaripäiviä, eväsretkeä makuuhuoneeseen, tarralahjusten ostamista ruokakaupasta, nakkeja paistetuilla perunoilla ja avokadolla, Pikkukakkosmaratoneja, venähtäneitä päikkäreitä tai mitä vaan mikä helpottaa elämää tässä ja nyt.
Se on vielä pakko sanoa, että mies tekee todella paljon, ja se on korvaamatonta ja välttämätöntäkin. Hän huolehtii meille ruoat seuraavaksi päiväksi ja hoitaa esikoisen iltapäivät/illat/aikaiset aamut. Siivoaa keittiötä ja ripustaa pyykkejä kuivumaan. Samalla hoitaa remonttiasioita ja käy töissä. Iltaisin kun esikoinen on nukahtanut ja minä syötän vauvaa makuuhuoneessa, mies tulee minun viereen huilaamaan ja jutellaan hetki mitä mieleen tulee. Halaillaan ja pussaillaan. Yleensä jaksan olla hereillä siinä puolisen tuntia kunnes kipitän jo kovaa vauhtia iltapalalle ja pesuille ja nukkumaan. Kello on silloin yleensä 21.30.
Vauvan syntymän jälkeen ollaan minun mielestä oltu aika hyviä puolisoita toisillemme. Meillä on riittänyt iloa, naurua, huumoria, suukkoja, ymmärrystä ja hellyyttä. Nyt kun mies meni töihin, tähän täytyy keskittyä entistä enemmän, koska yhteistä aikaa on huomattavasti vähemmän. Mutta pienetkin eleet ja teot vaikuttavat. Se että löydän kaapista miehen minulle ostaman Sukulakun tai kun laitan kuvaviestin meidän puuhista miehelle töihin. Tai kun mies soittaa meille kotiin kesken päivän muuten vain tai kun minä jätän uuniperunat syömättä jotta hän saa loput. Pikkujuttuja, mutta suuria.
Mies ja esikoinen ovat vielä jumppareissulla ja mulla on pitkästä aikaa ollut ihmeellistä vapaa-aikaa vauvan nukkuessa. Vauvalla on ollut tänään erilainen rytmi kuin muina päivinä. Nyt hän tuolta heräilee, ehkä. Hetki ollaan hereillä ja sitten toivotaan, että yö menisi suht hyvin. Viime yönäkin valvoin 2-3 tuntia putkeen kitisevää hoitaen, kunnes vauva nukahti ja nukkui sitten kolme tuntia putkeen. Kolme tuntia on luksusta tällä hetkellä!
Ihana vauva, meidän rakas ja suloinen poika! <3
Arki on hektistä. Ja välillä rauhallista. Se on nimenomaan äärimmäisen vaihtelevaa ja ailahtelevaa. Koskaan ei tiedä, millainen päivä on tulossa, mitä ehditään ja mikä fiilis meillä kaikilla on. Esikoisen uhmakohtauksien esiintuloajankohtaa ei tiedä eikä sitä, miten vauva nukkuu. Seuraava hetki on aina mysteeri.
Alkuviikolla päästiin käymään leikkipuistossa ja kaupungilla kolmestaan (minä ja lapset). Vauva nukkui vaunuissa. Oli mukavaa. Tänään käytiin vain ruokakaupassa nopeasti ja oltiin kotona, helppoa. Oon yrittänyt kuitenkin heti lähteä liikenteeseen näiden kanssa, etten alkaisi liikaa aristella ja pelätä mahdollisia tilanteita. Siis niitä että molemmat huutaa yhtä aikaa. Tai että ihan vain esikoinen huutaa. :] Ja itsekin kaipaan ihmisten ilmoille ja raikkaaseen ilmaan.
Mietin tässä yhtenä päivänä, kuinka helposti yleistetään perhearkea ja lastenhoitoa: "kun meillä menee asiat näin, niin kyllähän noiden toistenkin pitäisi pystyä vähintään samaan". Olen varmasti itsekin syyllistynyt tähän aiemmin. Vaan ei se mene niin. Lapset kun ovat oikeasti niin valtavan erilaisia keskenään. Ja perheet. Toisen perheen lapsi voi viihtyä pitkän aikaa itsekseen ja puuhastella omiaan tyytyväisenä, kun toinen kaipaa jatkuvasti aikuisen huomiota. Yksi lapsi juoksee paikasta toiseen ja sotkee koko huushollin monia kertoja päivässä, kun taas yksi toimii rauhallisesti ja siivoaa jälkensä. Joku tottelee liikenteessä vanhempiaan kun taas joku muu kyntää ojien pohjia kielloista huolimatta. Joku syö kaiken mitä eteen laitetaan ja toinen närppii tai kieltäytyy koskemasta. Toki kasvatustavat, mutta erityisesti lapsen synnynnäinen temperamenttikin vaikuttavat todella paljon siihen, millaiseksi perheen arki muodostuu.
Lasten erilaisuus tulee todella näkyväksi varsinkin kun heitä on perheessä kaksi. Toisessa perheessä arki kahden kanssa voi sujua tosi sutjakasti ja kivuttomasti. Esikoinen ottaa kuopuksen mukisematta vastaan ja hyväksyy aikuisen selitykset siitä, miksi nyt on vauvan vuoro syödä. Keskittyy pitkään kirjoja lukien tai omia leikkejä touhuten tai innostuu lähtemään minne vain vanhempi pyytää. Helppoa ja vaivatonta vauva-arkea. Toisessa perheessä tilanne voi olla aivan erilainen. Elo voikin olla paljon haastavampaa ja myös vanhemmalle raskaampaa.
On vaarallista mennä ikinä olettamaan mitään toisten elämästä. Etukäteen ei myöskään voi tietää, millaista oma arki tulee olemaan kahden kanssa. Kuten sanoin, meillä se on tällä hetkellä oikukasta, arvaamatonta. Toisaalta koen suurta vapauden hurmiota kun saan edelleen olla kotona! Tunnen jotain samanlaista kuin esikoisen ollessa vauva. Onnea siitä, että voin keskellä päivää lähteä kaupunkikahville tai minne vaan lasten kanssa. Toisaalta yllättävät tilanteet ja vauvan rutiinittomuus kuormittavat.
Aika menee kuitenkin nopeasti. Vauva täyttää huomenna 1 kk. Nyt kun on yhden lapsosen vauvavuoden jo kokenut, pystyn ajatella, että tämä kaikki on väliaikaista. Se on haikeaakin. Vauva on niin söpö, pieni ja ihana, ja pian se kasvaa. Ihanana ja söpönä varmasti pysyy, mutta kasvaa. Näitä hetkiä ei saa takaisin. Toisaalta yön yksinäisinä tunteina, kun valvon neljättä tuntia vääntelehtivää ja kitisevää vauvaa ihmetellen/nostellen/syöttäen/mitä ikinä keksin, niin on huojentava ajatus, että tämä kaikki on ohimenevää. Eletään päivä ja yö kerrallaan, pari tuntia kerrallaan.
Nyt kun mulla on takana kolme kotipäivää ilman miesapuvoimaa, voin sanoa, että kyllä tämä työstä käy. Haastavasta työstä, mutta yleensä ihan mukavasta. Hommaa on paljon, vaikka mitään erikoista ei yritetäkään. Jo se kaikkien ruokailu ja esikoisen pitäminen viihdytettynä ovat välillä tekemisen takana. Mutta kyllä tämä sujuu. Vähitellen keksin keinoja yllättäviin tilanteisiin. Esimerkiksi tänään kun lapset heräsivät yhtä aikaa itkien, esikoinen pissat sängyssä ja vauva nälkää karjuen, nopeana ratkaisuna oli, että heitettiin esikoisen vaatteet pyykkiin ja mentiin sänkyyn katsomaan Pikkukakkosta läppäriltä. Mukaan napattiin lennossa banaania ja rusinoita: meidän välipala. Ja vauvakin sai maitoa. Kaikki olivat varsin tyytyväisiä. Sieltä vällyistä mieskin meidät sitten löysi tullessaan kotiin.
Minä oon aina ollut aika tarkka meidän rutiineista, esim. siitä että syödään pöydän ääressä tai siitä mihin aikaan mennään päikkäreille. Rutiinit helpottavat yleensä arkea ja luovat turvaa lapselle. Mutta ei se lapsi siitä varmastikaan pilalle mene, vaikka näistä välillä lipsutaan tilanteen niin vaatiessa! On itsellekin helpottavaa, kun voi antaa periksi jossain eikä tarttekaan pitää kiinni kaikista aiemmista tavoista, vaikka ne olisivatkin hyviä.
Me tehdään niin kuin tässä tilanteessa on meille kaikille hyvä. Vaikka se tarkoittaisi sisällä vietettyjä kalsaripäiviä, eväsretkeä makuuhuoneeseen, tarralahjusten ostamista ruokakaupasta, nakkeja paistetuilla perunoilla ja avokadolla, Pikkukakkosmaratoneja, venähtäneitä päikkäreitä tai mitä vaan mikä helpottaa elämää tässä ja nyt.
Se on vielä pakko sanoa, että mies tekee todella paljon, ja se on korvaamatonta ja välttämätöntäkin. Hän huolehtii meille ruoat seuraavaksi päiväksi ja hoitaa esikoisen iltapäivät/illat/aikaiset aamut. Siivoaa keittiötä ja ripustaa pyykkejä kuivumaan. Samalla hoitaa remonttiasioita ja käy töissä. Iltaisin kun esikoinen on nukahtanut ja minä syötän vauvaa makuuhuoneessa, mies tulee minun viereen huilaamaan ja jutellaan hetki mitä mieleen tulee. Halaillaan ja pussaillaan. Yleensä jaksan olla hereillä siinä puolisen tuntia kunnes kipitän jo kovaa vauhtia iltapalalle ja pesuille ja nukkumaan. Kello on silloin yleensä 21.30.
Vauvan syntymän jälkeen ollaan minun mielestä oltu aika hyviä puolisoita toisillemme. Meillä on riittänyt iloa, naurua, huumoria, suukkoja, ymmärrystä ja hellyyttä. Nyt kun mies meni töihin, tähän täytyy keskittyä entistä enemmän, koska yhteistä aikaa on huomattavasti vähemmän. Mutta pienetkin eleet ja teot vaikuttavat. Se että löydän kaapista miehen minulle ostaman Sukulakun tai kun laitan kuvaviestin meidän puuhista miehelle töihin. Tai kun mies soittaa meille kotiin kesken päivän muuten vain tai kun minä jätän uuniperunat syömättä jotta hän saa loput. Pikkujuttuja, mutta suuria.
Mies ja esikoinen ovat vielä jumppareissulla ja mulla on pitkästä aikaa ollut ihmeellistä vapaa-aikaa vauvan nukkuessa. Vauvalla on ollut tänään erilainen rytmi kuin muina päivinä. Nyt hän tuolta heräilee, ehkä. Hetki ollaan hereillä ja sitten toivotaan, että yö menisi suht hyvin. Viime yönäkin valvoin 2-3 tuntia putkeen kitisevää hoitaen, kunnes vauva nukahti ja nukkui sitten kolme tuntia putkeen. Kolme tuntia on luksusta tällä hetkellä!
Ihana vauva, meidän rakas ja suloinen poika! <3
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
Nimijuhlat
Tyytyväinen mieli. Kiitollinen olo. Väsynytkin.
Poikasen nimijuhlat on juhlittu eilen, nimi julkistettu sekä kakkua syöty ähkyyn asti. Päivä meni mukavasti ja juhlissa oli rento ja leppoisa tunnelma.
Juhlien alkajaisiksi juotiin tervetulomaljat ja arvuuteltiin vauvan nimeä. Oltiin laitettu seinälle kaikki nimessä olevat kirjaimet ja vieraat saivat veikata niiden avulla pojan kolmea etunimeä. Aika hyviä arvauksia tulikin ja lähes oikeitakin. Kovin suurta ohjelmaa ei tällä kertaa järjestetty. Joku musiikkijuttu olisi toki ollut kiva, mutta mulla itselläni ei ollut resursseja harjoitella mitään lauluakaan.
Paikalla oli viitisentoista vierasta: lähinnä sukulaisia. Oli ihana nähdä siskon perhettä ja molempia veljiä. Musta on niin hienoa, että jaksavat tulla kaukaa meidän pieniin juhliin. Tosi kiva oli nähdä myös minun vanhempia ja tyttökin tykkää heistä niin kovasti! Tottakai oli myös kiva tavata miehen sukulaisia, mutta heitä me nähdään muutenkin useammin. Vauva sai ihanat siviilikummit minun veljestä ja pitkäaikaisesta ystävästä. Luettiin ja allekirjoitettiin kummitodistukset juhlassa.
Suurin osa tarjoiluista tilattiin konditoriasta ja se kannatti. Näin säästyi sekä hermoja että aikaa. Tarjoiltiin vieraille mm. appelsiini-suklaakakkua, minttusuklaakakkua, porkkanapiirakkaa, pikkuleipiä, lohipiirakkaa, tofupiirakkaa sekä joitain pikkuherkkuja. Minun sisko teki vielä ihanaa raakakakkua, jota kannustan muidenkin kokeilemaan! On muuten tosi hyvää ja raikasta! Ohje löytyy painamalla tästä.
Juhlapoika jaksoi ihan mukavasti. Sylejä riitti ja mua ihan nauratti, kun mummut lähes kilpaa juoksivat vauvan luo hänen itkiessään sängyssä. Välillä annoin maitoa ja välillä yritettiin porukalla nukuttaa häntä vaunuihin, vaihtelevalla menestyksellä.
Vauvalla oli päällään pieni mustavalkoinen frakkibody, jonka oli saanut papaltaan. Pikkumies näytti niin asialliselta ja juhlavalta! Heh! <3
Tyttö, isosisko, nautti juhlahumusta täysin siemauksin ja leikki onnellisena mummujen ja muiden vieraiden kanssa. Joi pillimehun välipalaksi ja päivälliseksi söi pienen kupillisen jugurttia muroilla, pidemmäksi aikaa ei malttanut tulla pöytään eikä kelpuuttanut lautaselleen mitään juhlaruokia.
Juhlien jälkeen illalla mulla oli todella kiitollinen olo. Ja on tietysti edelleen. Kiitollinen tästä perheestä, kaikista juhlavieraista, mukavista juhlista. Ollaan onnekkaita, kun meillä on nämä ihmiset elämässä.
Juhlia on aina mukava järjestää, mutta kyllä isompien kekkereiden jälkeen tuntuu myös huojennusta ja helpotusta, kun ne ovat ohi. Vaikka tällä kertaa en edes leiponut itse paljonkaan, silti juhliminen väsytti kovasti. Tämä päivä onkin mennyt lähinnä levätessä. Myös vauva on ollut tosi itkuinen koko päivän. Kenties syynä minun sekalaiset syömingit.
Nämä olivat luultavasti meidän viimeiset perhejuhlat tässä kodissa. Tuntuu mukavalta, että nyt voidaan taas keskittyä enemmän arkeen ja alkaa vähitellen odottaa muuttoa uuteen kotiin. Siellä kylppärin kuivatus jatkuu edelleen, mutta muut hommat nähtävästi kuitenkin edistyvät.
Näillä fiiliksillä ensi viikkoon. Mies lähtee aamulla pitkästä aikaa töihin ja me muut jäädään ihmettelemään meidän elämää tänne kotiin. Jos vauva nukkuu hyvin ja vatsavaivat helpottavat, käydään ulkona tai kaupungilla. Jos vauva on edelleen itkuinen, vietetään sisäpäivä esim. kylpien ja askarrellen. Ei stressiä.
Hyvää yötä!
Poikasen nimijuhlat on juhlittu eilen, nimi julkistettu sekä kakkua syöty ähkyyn asti. Päivä meni mukavasti ja juhlissa oli rento ja leppoisa tunnelma.
Juhlien alkajaisiksi juotiin tervetulomaljat ja arvuuteltiin vauvan nimeä. Oltiin laitettu seinälle kaikki nimessä olevat kirjaimet ja vieraat saivat veikata niiden avulla pojan kolmea etunimeä. Aika hyviä arvauksia tulikin ja lähes oikeitakin. Kovin suurta ohjelmaa ei tällä kertaa järjestetty. Joku musiikkijuttu olisi toki ollut kiva, mutta mulla itselläni ei ollut resursseja harjoitella mitään lauluakaan.
Paikalla oli viitisentoista vierasta: lähinnä sukulaisia. Oli ihana nähdä siskon perhettä ja molempia veljiä. Musta on niin hienoa, että jaksavat tulla kaukaa meidän pieniin juhliin. Tosi kiva oli nähdä myös minun vanhempia ja tyttökin tykkää heistä niin kovasti! Tottakai oli myös kiva tavata miehen sukulaisia, mutta heitä me nähdään muutenkin useammin. Vauva sai ihanat siviilikummit minun veljestä ja pitkäaikaisesta ystävästä. Luettiin ja allekirjoitettiin kummitodistukset juhlassa.
Suurin osa tarjoiluista tilattiin konditoriasta ja se kannatti. Näin säästyi sekä hermoja että aikaa. Tarjoiltiin vieraille mm. appelsiini-suklaakakkua, minttusuklaakakkua, porkkanapiirakkaa, pikkuleipiä, lohipiirakkaa, tofupiirakkaa sekä joitain pikkuherkkuja. Minun sisko teki vielä ihanaa raakakakkua, jota kannustan muidenkin kokeilemaan! On muuten tosi hyvää ja raikasta! Ohje löytyy painamalla tästä.
Juhlapoika jaksoi ihan mukavasti. Sylejä riitti ja mua ihan nauratti, kun mummut lähes kilpaa juoksivat vauvan luo hänen itkiessään sängyssä. Välillä annoin maitoa ja välillä yritettiin porukalla nukuttaa häntä vaunuihin, vaihtelevalla menestyksellä.
Vauvalla oli päällään pieni mustavalkoinen frakkibody, jonka oli saanut papaltaan. Pikkumies näytti niin asialliselta ja juhlavalta! Heh! <3
Tyttö, isosisko, nautti juhlahumusta täysin siemauksin ja leikki onnellisena mummujen ja muiden vieraiden kanssa. Joi pillimehun välipalaksi ja päivälliseksi söi pienen kupillisen jugurttia muroilla, pidemmäksi aikaa ei malttanut tulla pöytään eikä kelpuuttanut lautaselleen mitään juhlaruokia.
Juhlien jälkeen illalla mulla oli todella kiitollinen olo. Ja on tietysti edelleen. Kiitollinen tästä perheestä, kaikista juhlavieraista, mukavista juhlista. Ollaan onnekkaita, kun meillä on nämä ihmiset elämässä.
Juhlia on aina mukava järjestää, mutta kyllä isompien kekkereiden jälkeen tuntuu myös huojennusta ja helpotusta, kun ne ovat ohi. Vaikka tällä kertaa en edes leiponut itse paljonkaan, silti juhliminen väsytti kovasti. Tämä päivä onkin mennyt lähinnä levätessä. Myös vauva on ollut tosi itkuinen koko päivän. Kenties syynä minun sekalaiset syömingit.
Nämä olivat luultavasti meidän viimeiset perhejuhlat tässä kodissa. Tuntuu mukavalta, että nyt voidaan taas keskittyä enemmän arkeen ja alkaa vähitellen odottaa muuttoa uuteen kotiin. Siellä kylppärin kuivatus jatkuu edelleen, mutta muut hommat nähtävästi kuitenkin edistyvät.
Näillä fiiliksillä ensi viikkoon. Mies lähtee aamulla pitkästä aikaa töihin ja me muut jäädään ihmettelemään meidän elämää tänne kotiin. Jos vauva nukkuu hyvin ja vatsavaivat helpottavat, käydään ulkona tai kaupungilla. Jos vauva on edelleen itkuinen, vietetään sisäpäivä esim. kylpien ja askarrellen. Ei stressiä.
Hyvää yötä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)