Juu ei ja muuta elämää

Meidän rakas 2,5-vuotias, niin uhmaikäinen. Hänen elämänsä on välillä niin vaikeaa. Mielipide vaihtuu tuosta noin vaan ja aluksi kaikki on tietenkin ei. Yhtäkkiä onkin joo ja siinä välissä tietysti isot itkut. Rakkaus, reppana. Kasvaminen on joskus niin hankalaa. <3

Poikakin on niin ihana. Meidän oma hymypoika. 2,5 kk. Tykkää jutella ja hymyillä. Ilmoittaa, jos on "unohdettu" liian kauaksi aikaa yksikseen lattialle ja kaipaa seuraa. Nostaa päätään nohevasti mahalla ollessaan. Niin söpö nappisilmä. <3

Remontti on loppusuoralla. Urakoitsija on moneen otteeseen sanonut kaiken olevan valmista silloin ja silloin, mutta aina on jotain estettä tullut, että aikataulu on venähtänyt. Nämä viimeiset viikot on olleet tosi raskaita meille kaikille. Mies on joka päivä käynyt hakemassa rautakaupasta tai kalustemyyjältä mitä lie puuttuvia kahvoja, hanoja ja kylppärin työtasokin saapui vasta eilen. Ikean kamojakin odotetaan yhä, vaikka niiden piti tulla neljä päivää sitten.

Minä olen ollut yksin molempien lasten kanssa aamusta iltaan, joista toisella taas mahavaivoja (joko minun lohen, glögin tai pipareiden ansiosta) ja toinen ollut flunssassa. Öisin imettänyt ja nukkunut huonosti omalla minimaalisella sängynreunalla, joka minulle on suotu. Ei siis olla vieläkään saatu aikaiseksi ottaa sivuvaunua käyttöön vaan poika on nukkunut meidän välissä. Tosin yöllä hän kiehnää itsensä ihan minuun kiinni ja pakottaa minut siirtymään aina vain enemmän reunalle. Uuteen kotiin sivusänky käyttöön, kiitos.

Päivä kerrallaan on eletty, yritetty selviytyä miehen pitkistä iltavuoroista ja kaikesta. Viimeisiä remonttilaskuja odotettu kauhulla ja muuttoasioita suunniteltu. Oon tyytyväinen, että sain varattua meille pianon kuljetuksen muuttofirmalta. He ovat niitä tottuneet siirtelemään niin kiva saada painava ja iso soitin siirrettyä kunnialla. Kamalasti ollut pieniä muistettavia asioita. Toisaalta sellainen päiväkotityöstä tuttu kaaoksen hallinta on ollut jopa, uskallanko sanoa, virkistävää. Aivot on saaneet kaipaamaansa työtä kun on pitänyt huolehtia monesta asiasta yhtä aikaa. Hassua puhua virkeydestä tässä väsymyksessä. Henkistä virkeyttä.

Banaanilaatikot alkavat olla taas lopussa. Pitäisi hakea lisää kaupasta. Liinavaatteet ajattelin sulloa vain isoihin jätesäkkeihin. Oon samalla siivonnut kaappeja. Sieltä on löytynyt kaikkea mielenkiintoista, niin hyvässä kuin pahassa. On kummaa, miten aina löytyy vanhoja turhia papereita, joita oon säästänyt vuosikymmenen ajan. Pöllöä. Onneksi en enää säästele niin paljon. Lasitavaraa, joka on lojunut kaapin perukoilla koko meidän parisuhteen ajan. Vanhoja käyttöoppaita ja kamalia, rikkinäisiä ja vanhoja, joulukoristeita. Ja kun minä luulin jo siivonneeni paljon viime vuosina.

Aarteitakin on löytynyt. Esimerkiksi pappani ja mummuni toisilleen lähettämiä rakkauskirjeitä, ajalta ennen vanhempieni syntymää. Mummuni neulatyyny ja kalenteri, johon on merkitty hiihdetyt kilometrit. Heille annettu pääsiäiskortti, johon olin kirjoittanut lapsena "Hyvää pääsiäistä ja kiitos kaikesta". Se taisi olla tärkeä heille, kun se on kerta säästetty. <3 On löytynyt kauniita kortteja, joista aion tehdä kokoelman lapsen seinälle. Kivoja askartelutarvikkeita. Postimerkkejä. Unohdettuja ja ihania joulukoristeita.

Jännittää uusi koti. Vauvaelämä kahdessa kerroksessa. Uusi ympäristö. Tavaroiden saaminen paikoilleen. Päivät yksin lasten kanssa siellä miehen ollessa töissä. Jännää. Ihanaa. Uusi kaunis koti, meidän itse tekemä. <3

To do

Hanki vuokralaiset
Valitse muuttopäivä
Varaa pakettiauto
Pyydä ystäviä apuun
Tee muuttoilmoitus Postiin ja maistraattiin
Järjestä pianolle oma kuljetus
Valitse portaisiin liukuesteet
Osta viimeiset lamput
Pakkaa
Vieraile lasten kanssa asunnossa ennen muuttoa 
Hae Postista osoitteenmuutoskortteja
Kasaa Ikean vitriini ja sivupöytä heti kun ne tulevat
Osta anopille ja appiukolle paljon paljon lahjuksia kaikesta avusta
Fiilistele kaikkea pientä
Pese vanhan kodin ikkunat sisältä ja siivoa kärpäset pois ikkunan väleistä
Pese kylppäri ja sauna, muu siivous hoidetaan muuton jälkeen


Päivitetty listaa su 27.11. 

Tyttö 2v. 5kk

- "Miimi tuttia pupu" on tällä hetkellä suosikkilelu, ts. pieni ruskea pupu (Lego Dublo). Sen kaverit on myös tärkeitä, mm. lammas, kana, pieni koira sekä Sylvanian Family-puput.
- Puput ja muut kaverit lähtevät usein leikkipuistoon (rakennettu Legoista), jossa ne päätyvät usein esim. uima-altaaseen, saunaan, suihkuun, syömään, mammimaan (nukkumaan) sekä leikkimään.
- Pupuilla on pääkoristeena/pantana yleensä yksi tai useampi pieni hiusponnari
 
- Pissalle mentäessä tytön tulee saada hakea kirja kirjahyllystä, vaikka vessassa olisi kirjoja läjäpäin.
- Rakennetaan taitettavasta patjasta usein sohvaa vasten "kiipeilyjuttu" eli kiipeilypaikka, jota tyttö tykkää kulkea ylös ja kieriä/laskea alas. Joskus lelut laskevat patjalta liukumäkeä ja joskus patjasta tehdään maja.
- Tykkää pomppia sohvalla tasajalkaa selkänojasta kiinni pitäen

- Tykkää käydä jumpassa isin kanssa
- Tykkää tanssia hississä äidin/isän käsistä pitäen. Silloin laulaa tanssilaulua: "kadi-didi-kaa, kadi-didi-kaa". <3
- Piirtää pupuja ja Martti-autoja ("Manni-ooto")
- Käyttää mieluiten vihreää värikynää ja vihreä on selvästi lempiväri muissakin asioissa
- Tykkää mm. ilmapalloista, kuumailmapalloista, pupuista (kappas), Martti-autosta, tähdistä, kukista, sydämistä, autoista, palloista, jäätelön kuvista, kynttilöistä, muista eläimistä, vihreistä linja-autoista (pii-pii-ää tittuauto) jne.
- Jos äiti ei jostain syystä ehdi ottamaan häneltä lelua, hän laittaa kyseisen lelun mammimaan eli nukkumaan.
  
- Viedään iltaisin takaisin sänkyyn joskus moniakin kertoja, joskus taas jää heti nukkumaan
- Nukkuu noin tunnin-puolentoista päikkärit klo 12-14 välillä
- Käy yleensä pissalla keskellä yöllä isin kanssa, käyttää yövaippaa
- Pyytää samoja iltasatuja aina uudelleen, innostuu myös uusista
- Juttelee kovasti kaikenlaista ja käyttää monenlaisia sanoja niitä toisinaan taivuttaen
- Alkanut sanoa esim. "minä tulen", "minä en ota"
- Paljon sanoja, mutta läheskään kaikki eivät ole täysin ymmärrettäviä vaan nk. pienen lapsen kieltä, jota vain me vanhemmat tajutaan
- Pitkiä lauseita ja pitkiä kertomuksia
- Keksii lauluihin omia sanoja
- Tykkää laulaa ja oppii uudet laulut nopeasti
- Pyytää äitiä laulamaan Hämähämähäkki, jotta voi soittaa kellopelillä 
- Laulamissa lauluissaan huomioi melodian ja rytmit

- Ujostelee jos saa liikaa huomiota tai vieraat ihmiset puhuvat hänelle
- Kiinnostunut kirjaimista ja numeroista: erityisesti A- ja I-kirjaimista sekä numerosta 7, koska me asutaan 7. kerroksessa
- Laskee hississä kerrokset kun ne tulevat hissin seinänäytölle: "nonna, ykki, kakki, kooe, nennä, viivi, kuuti, mämmiäm!"
- Lastenohjelmista parhaita ovat tällä hetkellä mm. Tiketi-tok, Muista laulaa, Kasper ja Liisa sekä Hau-hau, Piip ja Veli. Ja kaikki missä on pupuja.
 - Kirjoista luettu viime aikoina erityisesti Kukkuu-kurkistuskirjaa, Kivat kasvot-vauvakirjaa, Lelukirjaa, Hiirulainen etsii äitiään sekä Pikku Eetu-kirjoja.
- Kirjastosta lainattu säännöllisesti kirjoja, esim. tällä hetkellä luetaan Sanna ja imuri sekä erilaisia joulukirjoja
- Välipalahetki on tärkeä ja se vietetään sohvalla lastenohjelmia katsoen
- Suosikkiherkkuja ovat rusinat, vihreä pillimehu, Muumi-keksit ja popkornit.
 
- Pitkä, kaunis tyttö <3
- Käyttää 104-116cm vaatteita vaatemerkistä riippuen
- Juoksee äitiä vastaan tullessaan jostain
- Muistuttaa heti ovella kotiin tullessaan, että "moi äiti, äiti tulee heti vastaan"
- Viihtyy ammeessa ja uskaltautuu suihkuunkin saadessaan suihkun omaan käteen
- Muistelee kun isi laittoi jo aikaa sitten haalarin vetoketjun kiinni niin että ihoa jäi väliin, muistaa siitä aina sanoa kun puetaan
- Ruokakaupassa hakee itse pienet kärryt ja työntää niitä läpi kaupan. Valitsee mielellään hedelmiä ja ottaa muita vanhempien pyytämiä tuotteita kärryyn. Liimaa kasviksiin hintalaput. Laittaa ostokset hihnalle ja vie kärryt pois. Ei karkaa kauas vanhemmista.
- Välillä kiljuu ja karjuu kotona, kuin testatakseen rajoja
- Tykkää istua pulkan kyydissä ja nauraa kun pulkka pomppii/nykii 
- Pääosin tykkää pikkuveljestä ja sanoo "ina vauva". Joskus meinaa muka astua vauvan käden päälle äidin reaktiota seuraten.
- Ajaa sujuvasti pienimmällä Puky-potkupyörällä, joka taitaa jäädä pieneksi ensi kesänä  
- Todella ihana ja äärettömän rakas tyttönen, jota äiti kaipaa heti eroamisen jälkeen

Minun päiviä

Päivät täyttyy lasten arkiaskareista ja perushoidosta, ruoanlaitosta, tiskikoneen lataamisesta, pyykkikoneen täyttämisestä ja tyhjäämisestä, rautakaupassa käymisestä ja ruokakauppareissuista. Välillä imuroin kiireellä ja pesen vierasvessan. Välillä pakkaan yhden tai kaksi banaanilaatikollista tavaraa muuttoa varten. Samalla yritän huomioida molemmat lapset ja ehtiä leikkiä rauhassa. Kopitella ilmapallolla ja viedä eläimiä Lego-sirkukseen. Jutella rauhassa vauvalle ja ihastella näitä älyttömän ihania ja rakkaita lapsia. Illalla uni tulee usein jo ennen yhdeksää.

Kaipaan jo rauhaa ja tasaista elämää. Sitä että ei tarvitsisi rampata päivittäin remonttipaikalla tai rautakaupassa, sitä että oltaisi saatu ne huonekalut jotka halutaan ja kasattu ne. Sitä että mies pääsisi suoraan töistä kotiin, kaipaan häntä. Sitä että saisi sisustaa uuden kodin mukavaan asumiskuntoon ja keskittyä sitten vain leppoisiin asioihin kuten joulun odottamiseen ja pipareiden leipomiseen.

Mukavia juttujakin on ollut. Oon polttanut kynttilöitä päivittäin. Eilen tein ensimmäiset joulutortut, kun rakas sisko kävi. Tortut eivät yllätyksekseni maistuneetkaan mitenkään ihmeellisiltä: ihan hyviltä mutta ei mitään räjäyttävää. Oli huippua jutella siskon kanssa rauhassa. Ystäville syntyi kaunis vauva ja kaikki meni hyvin. Eräs meidän lähisukulainen menee naimisiin ulkomailla, reissua siis tiedossa ensi vuodelle. Avasin kuntokeskusjäsenyyteni ja kävin viikonloppuna kahdessa erilaisessa jumpassa miehen hoitaessa lapsia. Tilasin sukulaislapsille netistä kivat julisteet joululahjaksi. Pieniä kivoja asioita.

Monenlaista säätöä kuitenkin vielä. Odotan muuttoa kovasti. Tänään tuli tieto, että jostain syystä kylppärin pöytätaso ei ole vieläkään valmis vaan saadaan se vasta ensi viikon alussa. Muutto siirtynee siis kuunvaihteen yli sinne viikonlopulle. Siis jos ei saada vuokralaista tähän. Se on vielä epävarmaa. Jos vuokralaiset tarttee tämän asunnon kuun vaihtuessa, niin me tietysti lähdetään tästä sitten heti. 

Tänään on käynyt vielä sähkömies asunnolla tekemässä viimeiset johtotyöt. Sitten viimeisetkin katot (vessa ja tuulikaappi) laitetaan paikoilleen. On käyty miehen kanssa rautakaupassa riitelemässä kattolampuista ja yhteisellä päätöksellä ostettu liian kallis olkkarin lamppu, kun ei päästy millään yksimielisyyteen muista vaihtoehdoista. Joku hana piti vielä vaihtaa myös sekä ostaa lisää lamppuja. Mies käy joka päivä rautakaupassa hakemassa jotain. En muista kirjoitinko tänne jo, mutta tuntuu kuin oltaisi rakennettu meidän uusi koti ihan alusta alkaen, siis rakennettu koko talo. Niin paljon tekemistä siinä on ollut.

Odottava mieli. Mielessä muutto. Tavaroiden pakkaaminen on mukavaa. En ihan tajua vielä että voisin jo pakata lähes kaiken: sen verran lähellä muuttaminen on. Olen kyllä tyhjännyt jo keittiön kaappeja. Himmailen silti jostain syystä. En uskalla täyttää laatikoilla meidän kotia. Kauanko niitä laatikoita joutuu sitten katselemaan? Toisaalta puhuttiin, että voitaisiin aivan hyvin viedä tavaroita sinne jo viikonloppuna. On paljon sellaista, jota ei enää täällä tarvita. Oon miettinyt myös häämekon kohtaloa. Ehkäpä sen raaskisi jo myydä. ;)

Huono kuuntelija

Viime aikoina on tuntunut, että oon ihan huono kuuntelija ja keskustelija. Siispä anteeksi ystävät, jos olen puhunut teidän päälle tai jos oon tuonut esille vain omia juttujani. Hyvä keskustelija kuuntelee toisenkin asioita ajatuksella, kyselee ja on kiinnostunut. Antaa toiselle aikaa kertoa rauhassa. Olen tosi kiinnostunut, mutta välillä mulla on tapana innostua aiheesta niin, että alan kertoa omia aiheeseen liittyviä juttujani kuuntelematta ehkä loppuun ystävän kertomaa.

Ehkä se johtuu siitäkin, että minun sosiaalinen elämä on ollut aika vähäistä tällä hetkellä. Olen ollut pitkään kotona. Ei ole aikuisia juttukavereita ja sitten kun niitä tapaa niin tekisi mieli vain puhua kaikkea. Varsinkin kun elämässä tapahtuu nyt niin paljon. Ja kun harvoin näkee ystäviä niin asioita sitten kertyy. En tiedä onko muut kotivanhemmat kokeneet mitään samanlaista.

Yritän harjoitella tätä jatkossa. Että antaisin tilaa toisille keskusteluissa. Että ystävät näkisivät, että minua kiinnostaa tosi paljon heidän asiansa. Ehkä olen vähän yksinäinen. Haluaisin nähdä hyviä ja läheisiä ystäviäni useammin. Muuten kyllä tykkään meidän arjesta nyt. Ihana kun tulee joulu! Saadaan koristella taas kuusi ja rauhoittua tämän kaiken jälkeen. Ladata akkuja ja vain olla. <3

Patjakiipeilyä ja pupuleikkejä

Kuulumisia: vauvan yö, kyläily, remontti

Huomenta! Ihan erikoinen yö, erikoisen hyvä. Poika ähisi mahaansa ensimmäisen kerran vasta klo 6, mikä on aivan ennenkuulumatonta. Söi sitä ennen vain kaksi kertaa, noin kolmen tunnin välein. Hieno yö, levollinen ja rauhallinen äidillekin. Ehkäpä siitä syystä jaksoin herätä nyt esikoisen kanssa ja antaa miehen jäädä nukkumaan. Esikoinen heräsi silloin kuuden aikaan kun Unipupu oli kateissa. Nukkui hetken ja heräsi pissahätään. Meni senkin jälkeen vielä hetkeksi sänkyyn, kunnes päätti aamun tulleen. Nyt Pikku Kakkosta, kynttilöitä, teetä, miehet nukkuu: leppoisa aamu.

Vauvalla on ollut luultavasti rotarokotuksen aiheuttamia vatsavaivoja pari päivää. Kakka on kulkenut aiempaa paremmin ja on puklaillut vähän enemmän. Välillä itkeskellyt. On pärjätty kuitenkin.

Kävin eilen jopa pitkästä aikaa minun ystävän luona kylässä lasten kanssa. Ihan liian kauan oli viime kerrasta. Vähän jännitin, miten vauva jaksaa, mutta hyvin hän pärjäsi. Oli jopa yllättävän kauan hereillä kyläpaikassa. Oli todella virkistävää ja ihanaa kylätellä. Juotiin hyvät kahvit ja juteltiin keveitä juttuja. Ihania askarteluideoita ja lämmintä ystävyyttä. Kiitos taas. <3 Tyttökin nautti peuhaamisleikeistä ystävän sohvalla. :) Vauva itki koko kotimatkan, mutta itsellä oli niin hyvä retkimieli, että osasin suhtautua itkuun yllättävän tyynesti. Kerran pysähdyttiin katsomaan vauvan oloa, mutta sitten oli vaan pakko jatkaa matkaa. Onneksi ei ollut kovin pitkä matka.

Remontti etenee nyt hurjaa vauhtia. Kuulemma tällä viikolla ovat kaikki suurimmat hommat valmiit ja ensi viikolla urakoitsija viimeistelee remontin. Sitten sitä maalaushommaa ja ajateltiin viedä ensimmäinen tavaralasti jo ennen varsinaista muuttopäivää. Mies on käynyt asunnolla lähes joka päivä ja laittaa mulle sieltä valokuvia. Saunaan saatiin eilen lauteet ja hieno kiuas. Mies ottaa luultavasti päivän tai pari vapaata, jotta saadaan muutettua hyvin, jee! En malta odottaa, että saan esitellä meidän uuden kodin ystäville ja läheisille! 

Tässä vihdoin pari yksityiskohtaa asunnolta. Laitan parempia kuvia sitten kun pääsen niitä itse ottamaan.

Pienen saunan kiuas ja ihanan tummat seinät!

Suihku ilman suihkuseinää näyttää vielä tilavalta.

Vessa näyttää heti valmiimmalta, kun pönttö on paikoillaan. :) Vanha patteri täytynee vielä maalata.

Keittiö valmistuu myös! <3

Elämää kahden lapsen kanssa

Jännitin vauva-arkea etukäteen ja mietin, miten elämä kahden pienen lapsen kanssa sujuu. Tässä pari sanaa siitä.

- No ensinnäkin, kaikkihan riippuu aina niistä lapsista. Heidän temperamentistaan, luonteestaan, osaamisestaan, sopeutumisestaan, kehitysvaiheestaan, terveydestään jne. Meillä on mennyt edelleen tosi kivasti. Isosisko halailee ja pussailee vauvaa, antaa tälle lelujaan eikä näytä suuremmin mustasukkaisuuttaan ainakaan nyt kun vauva pysyy vielä paikoillaan eikä osaa ottaa siskon kädestä. Välillä kyllä sanoo, että "isi ottaa vauvan, äiti ottaa minut", että semmoista pientä omimista havaittavissa.

- Paljon riippuu myös aikuisista ja siitä, mitkä ovat tavoitteet arjelle. Aluksi ei kannata tietenkään ottaa liian suuria paineita siivouksesta tai ruoanlaitosta. Mekin on alettu silloin tällöin hakemaan noutoruokaa ja käyttämään aiempaa enemmän puolivalmisteita ja tilanteen mukaan eineksiäkin. Kun saa joskus perheen yhdenkin ruokailun hoidettua helpommalla työllä, niin sekin jo auttaa. Sitten jos/kun aikaa ja energiaa alkaa jäädä yli, voi käyttää sitä enemmän kotitöihinkin. Sen olen kuitenkin oppinut, että pyykinpesua ei voi välttää. On muuten myös paljon helppoja ruokia, joita voi tehdä kun valmisteluaikaa on vähän. Tällaisia ovat esimerkiksi kaikki uuniruoat. Oma suosikkini oli alkuaikoina ohrauunipuuro, joka on varmaan maailman helpoin: ryynit, maito ja suola astiaan ja astia uuniin pariksi tunniksi. Tiskejä kyllä kannattaa laitella aina kun niitä tulee, vaikka vähitellenkin vain. Muuten keittiö räjähtää herkästi.

- Ennakointi on tärkeää. On tärkeä ennakoida erityisesti ruokatilanne. Onko lounasta ja päivällistä huomiselle? Onko tarpeen käydä kaupassa ja milloin ehditään isolle kaupalle? Mitä sieltä ostetaan niin että pärjätään monta päivää? Vai käydäänkö lasten kanssa seuraavana päivänä lähikaupassa? Kuka tekee ruoan ja milloin? Onko muita erityisiä menoja viikolle? Siinäpä se tärkein suunnittelu taitaa pääosin olla. Helpottaa tosi suuresti, kun lounas on valmiina. Silloin voidaan esikoisen kanssa touhuta rauhassa aamu ja aamupäivä vauvan nukkuessa eikä tarvitse murehtia ruoanlaittoa saati käyttää siihen aikaa.

- Kaiken mahdollisen avun vastaanottaminen. Ai että oon ollut onnellinen anopin antamasta lastenhoitoavusta! Kaikesta muusta kismasta huolimatta. Ollaan etuoikeutettuja, kun hän tahtoo hoitaa tyttöä niin paljon. Siinä on toki kääntöpuolensakin. Samalla hän vaikuttaa tyttöön ja tyttö oppii häneltä. Näin äitinä olenkin aika tarkka siitä, miten tytölleni esim. puhutaan, ettei esimerkiksi pelotella turhista asioista tai kielletä vain tavan vuoksi. Haluan kasvattaa lapsistani rohkeita ja avoimia ihmisiä, jotka saavat olla omanlaisiaan ja persoonallisia yksilöitä riippumatta esim. sukupuolesta.

 - Kaikki jää kesken tai saatkin yllättävää vapaa-aikaa, jolloin et tiedä mitä tekisit. Meneillä olevien juttujen keskeyttäminen vauvan takia vaatii sopeutumista koko perheeltä. Esimerkiksi nyt pitää ihan oikeasti juosta makkariin kun vauva itkee. --- Ja nyt taas pari päivää tämän tekstin aloittamisesta ehdin jatkamaan. Keskeytykset on aika kuluttaviakin ja ainakin turhauttavia, mutta ihme kyllä, oon jotenkin oppinut niitä sietämään. Ehkä oon saanut lisää rentoutta tekemisiini.

- Kyllähän elämä yhden lapsen kanssa oli tähän verrattuna älyttömän helppoa. Ei sitä edes tajunnut. Olisi ehkä silloin kannattanut tehdä ja mennä enemmän. Toisaalta ainakin raskausaika oli tällä kertaa niin väsyttävä, että en vain jaksanut lähteä minnekään pidemmälle esikoisen kanssa. Samoin oli silloin kun esikoinen oli vauva. Silloinkin olisi ollut periaatteessa kätevä lähteä sukuloimaan tms. vauvan kanssa, mutta ei se meidän tilanteessa onnistunut, kun lapsi oli niin itkuinen ja minä totaalisen väsynyt. Se harmittikin mua kovasti silloin, koska olin etukäteen suunnitellut kaikkia pikkureissuja, joita tekisin esikoisvauvan kanssa kahdestaan miehen ollessa töissä. Oikeastaan halusin kirjoittaa tähän, että yhden lapsen kanssa oli kyllä helppoa, mutta kahdenkin kanssa voi pärjätä ihan hyvin! Kaikki riippuu edelleen niistä lapsista ja esimerkiksi juuri lasten terveysasioista ja unitavoista.

- Asioiden sanoittaminen pienelle esikoiselle on minun mielestä tärkeää kaikissa tilanteissa. Jos vaikkapa vauva itkee paljon ja minun täytyy häntä hoitaa tavallista enemmän, puhun esikoiselle, että "äidin pitää hoitaa vauvaa nyt kun vauvalla on pipi maha ja sitten kun vauva menee nukkumaan, me leikitään ja tehdään jotain kivaa, jne." Esikoinen voi vaikuttaa pärjäävältä ym. mutta voi sisimmässään olla hyvin epävarma ja mustasukkainen. 2-3-vuotias on vielä kovin pieni.

- Yritän kehua esikoista aina kun se on mahdollista, sekä vauvanhoidosta että muista jutuista. Yritän halailla ja suukotella häntä aina kun ehdin ja osallistua hänen leikkeihinsä mahdollisimman paljon, vaikka monesti tuntuu, että pitäisi ehtiä vielä enemmän. Ja harmittaa kun monesti leikit jäävät kesken vauvan itkiessä. Riittämättömyyden tunne onkin varmasti tuttu seuralainen monilla useamman lapsen kotivanhemmilla. Toisaalta aamupäivisin voidaan aina ulkoilla vauvan nukkuessa, se on mukavaa ja esikoinen nauttii siitä. Jokainen perhe varmasti löytää itselleen sopivat kuviot.

- Elämää helpottaa, jos esikoinen osaa joitain juttuja itse ennen vauvan syntymää. Meillä hän osaa mm. syödä ja juoda itse sekä nukkua omassa sängyssään isänsä nukuttamana. Se helpottaa kovasti. Toki syöminen on vähän nihkeää ja autettuna syö paljon enemmän. Vauvan synnyttyä opetettiin hänelle potalle meneminen itse, ts. housujen laskeminen. Siis kyllä hän osaisi, jos tahtoisi. On vähän semmoinen "passattava" eli ei vaan periaatteesta haluaisi tehdä itse. Tämä koskee esimerkiksi pukemisia ja riisumisia. Niitäkin on nyt harjoiteltu enemmän. Vaadittu häneltä vähän enemmän. Panostettu motivointiin ja kannustamiseen.

- Ennen vauvan syntymää esikoinen oli meidän elämän ehdoton keskipiste. Mutta ihan hyvin on sopeuduttu tähän tilanteeseen, jossa noita mahdottoman rakkaita ja tärkeitä lapsia onkin kaksi. En rakasta esikoista yhtään vähempää nyt. Hän on aivan yhtä tärkeä kuin ennenkin. Ihastelen häntä joka päivä. Ihastelen myös vauvaa. Molemmat ovat omanlaisia, mutta yhtä tärkeitä ja rakkaita. <3 <3

Poika 2 kk ja muutto lähestyy

- ihana pieni ja söpö poikanen
- kujertelee ja höpöttelee esim. "ggg-ggg" ja "höö-höö" <3
- hymyilee ja hihkuu melkein kuin nauraisi
- ensimmäiset kunnon kyyneleet on tulleet
- nyrkit päätyvät suuhun ja välillä niillä muksitaan itseä kasvoihin vahingossa
- nukahtaa vaunuihin, äidin viereen, mutta omaankin sänkyynsä
- on tyytyväinen lapsi vatsavaivoja lukuunottamatta 
- tykkää kylvystä
- kuiva pään iho, rasvaillaan
- käyttänyt Liberon kakkosia syntymästään asti
- viihtyy melko hyvin sitterissä ja lattialla
- saa isosiskolta hellää huomiota, silityksiä, suukkoja, sukan laittamista sekä leluja
- joutuu olla äidin pussailtavana, koska ei pääse vielä karkuun kuten isosiskonsa
- nukkuu yöt yleensä äidin peiton alla
- käyttää 62cm vaatteita
- lähes 6,5kg ja 59cm <3  

Käytiin viime viikolla 2kk-lääkärineuvolassa. Erikoinen lääkäri taas: ei saatu ainuttakaan hymyä ja vuorovaikutus oli muutenkin ihan tönkköä. Poiskaan hän ei meitä ohjannut, vaan itse jouduin pitkän hiljaisuuden jälkeen sanoa, että "ei tässä varmaan sitten muuta, heippa". Terveydenhoitaja oli kiva ja oma. Poika sai rotarokotteen ja ollutkin selvästi kipeämpi maha nyt kuin aiemmin: huutoitkuja, joihin ei auta maitokaan sekä isompia kakkoja kuin yleensä. Rotarokotteesta on nyt neljä päivää. Käsiä pestään erityisen huolellisesti, ettei tauti tarttuisi meihin aikuisiin vauvan kakan kautta. Esikoinen on rokotettu myös silloin vauvana. Ja toivotaan, että oireilut menisi nopeasti ohi.

Vietettiin Isänpäivää rennosti ja kotoisasti. Oltiin askarreltu miehelle kortti ja tyttö vei sen onnellisena isille aamulla. Ulkoiltiin, syötiin yhdessä ja illalla tehtiin lettuja, herkkulakosta huolimatta. Oli mukavaa.

Laitettiin meidän kodista vuokrailmoitus. Tämä tapahtuu siis oikeasti! Tavoitteena päästä vuokralaisten alta pois joulukuun ekaan päivään mennessä eli parin viikon kuluessa. Iiks! Jee! On vielä pähkäilty kylppärin pyyhekuivaimen kohtaloa sekä joitain huonekaluhankintoja. Tällä viikolla pitäisi kylpyhuoneen ja vessan olla valmis. Makuuhuoneet jo on. Keittiönkaapeissa on ovet ja vetimet sekä kylmäkoneet, uuni ja allas on asennettu. Näyttää jo lähes valmiilta! Eteisen kaappi löytänee ihan pian omalle paikalleen ja tuulikaappiin saadaan vielä lattialämmitys ja laatoitus. Jonkin verran vielä jää viimeisteltävää remonttireiskojen lähdettyä. Vessan patteri varmaan täytyy meidän maalata ja suurin homma on tietysti portaiden maalaus. Olohuoneen seinät myös saavat maalia sekä mahdollisesti saunan ikkunan pokat. Onneksi anoppi auttanee maalaushommissa edelleen.

Iso homma on myös remonttijälkien siivous, kun ihan joka paikka pitää jynssätä pölystä ym. Sitten täytyy kasata uudet huonekalut, joita hankitaan mm. Ikeasta. Vitriinit ja muut säilytysratkaisut haluaisin koota ennen muuttoa, jotta niihin olisi helppo sitten vain laitella tavaroita muuttolaatikoista. 

Ja sitten on vielä se varsinainen muutto! Tavaroita toki ehditään laitella rauhassa paikoilleen muuton jälkeenkin, mutta tietysti näin pienten lasten kanssa järjestäisi kodin mahdollisimman pian mukavaksi ja toimivaksi. Varsinkin kun miehellä ei taida olla ylimääräistä lomaakaan siinä. Paljon tekemistä, mutta mukavia juttuja. Onneksi meillä on apujoukkoja. Jipii! Tätä on niiiiiin odotettu!

Hääpäivä

Vietettiin eilen 5v-hääpäivää. <3

Tavattiin baarissa kuutisen vuotta sitten kun mies hymyili mulle ihmisjoukon yli. Kuiskutin minun ystävälle, että "joku pitkä tumma mies hymyili mulle". Yhtäkkiä se mies seisoi mun vieressä ja ylipuhui juttelemaan kahdestaan. En halunnut silloin ketään, olin tyytyväinen yksin. Ihastuin samana iltana. Muistan ajatelleeni, että tämmöisen miehen jos saisin pitää, olisin ikionnellinen. Ja niin olenkin.

Oltiin tiiviisti yhdessä. Se yllätti mut ja varmasti kaikki muutkin. Oltiin yltiöromanttisia ja ärsyttävän lällyjä: pussailtiin joka paikassa ja hehkutettiin toisiamme. Yhtä vaaleanpunaista hattarahöttöä. Vietin kaiken aikani miehen luona, täällä meidän nykyisessä kodissa. Vähitellen siirsin varovasti tavaroita tänne. Yhtä matkaa pyöräiltiin aamulla töihin: minä yliopistolle gradun pariin ja mies työpaikalleen. Iltaisin lojuttiin kapealla mustalla nahkasohvalla, katseltiin telkkaria ja puhuttiin kaikesta. Yhteenmuuttoa mies jännitti varmaan enemmän kuin minä. Mua harmitti kuljetella tavaroita kahden asunnon välillä, joten olin valmis muuttamaan heti kun mieskin.

Viisi vuotta sitten mentiin naimisiin maistraatissa lähimpien toimiessa todistajina. Mulla oli pitkä valkoinen häämekko, jossa oli musta pystysuora raita. Sen jälkeen juhlittiin ystävien ja sukulaisten kanssa ruoan ja tanssin merkeissä.

Mies on edelleen minulle tärkein ihminen maailmassa ja paras ystäväni. Oon onnellinen kun saan jakaa kaiken elämän hänen kanssaan.

Koen, että parisuhde on vain syventynyt ja vahvistunut ajan myötä. Yhteiset haasteet kuten keskenmenot ja remonttistressit on selätetty yhdessä. Samoin ilot on jaettu: lasten syntymät, hienot pitkät matkat, yhteisen kodin laittaminen. Tärkeintä on kuitenkin olleet mun mielestä arjen pienet teot: hymyt, viestit, halaukset, vitsit ja muut höpsötykset. Ja pienet jutut, joita toinen tekee toisen puolesta. Ja se kun huomaa, että toinen on alkanut tietyissä asioissa muistuttaa itseä ja päinvastoin, heh. Samanlaiset tuulipuvut enää puuttuvat.

Myönnän, että tänä vuonna parisuhde ei ole ollut kovinkaan keskiössä tämän kaiken hulinan keskellä. On ollut haastavaa huomioida toista riittävästi, kun pää on ollut täynnä uusia juttuja ja tekemättömiä askareita. Hääpäivän viettäminen tulikin hyvään saumaan. Oli ihana keskittyä ajattelemaan vain meitä kahta. Arki kun pyörii niin lasten ympärillä.

Tällä kertaa ei juhlittu hääpäivää edes ravintolatreffeillä. Yritettiin kyllä, mutta ei saatu lapsenvahtia esikoiselle. Toisen kerran sitten. Olisi kieltämättä ollut ihanaa nauttia kynttiläillallinen rauhassa miehen kanssa, mutta ajatus on tärkein.

Enää ei olla niin lällyromanttisia ja jatkuvasti kiinni toisissamme, mutta oon tosi iloinen, että jaksetaan yhä näyttää tunteita toisillemme joka päivä. Ne tavalliset "rakastan sua" ja "kiva kun tulit kotiin" tuntuvat hyvältä ja niitä kaipaakin. Välillä kun on hektistä, annetaan aamupusut vasta puoliltapäivin. Mies tuo joskus mulle kukkiakin. Tosin siitä piti aluksi aika usein muistuttaa ja vakuuttaa, että yksi kukkapuska todella voi olla niin tärkeä. Nykyään vihjaan aika selkeästi silloin tällöin, että "nyt laitan tähän tän tyhjän kukkamaljakon, että olisin iloinen, jos siihen tulisi täytettä tässä joskus". 

Tärkeintä rakkauden näyttämistä mulle eivät kuitenkaan ole kukat tms. vaan se, että mies osallistuu lasten hoitamiseen, leikkii heidän kanssaan ja auttaa meitä arkiaskareiden tekemisessä, esim. ruoanlaitossa. Pienet asiat. Että kuuntelee mitä kaipaan ja tukee sen saavuttamisessa. Se että eletään yhdessä tätä lapsiperheen arkea. Että meillä on yhteinen elämä ja että saadaan silti olla yksilöitä ja tehdä omiakin juttuja.

Mielenkiintoista ajatella, missä ollaan seuraavan viiden vuoden päästä. Millainen koti meillä on? Montako meitä on? Missä ollaan töissä? Ovatko lapset samanlaisia kuin nytkin? Miten esikoisen koulu on alkanut? Millainen kuopus on luonteeltaan? :) 

Viiteenkin vuoteen mahtuu paljon elämää.

Hankintoja ja muuton odottamista

Jes, löydettiin meille uusi sohva! Samalla ostettiin sohvapöytä ja ruokailuryhmä!

Käytiin loppuviikolla kolmena päivänä putkeen sohvakaupoilla. Huh, sanon minä! Mutta se kannatti. Saatiin lopulta tehtyä kaupat ja oon niin huojentunut. Kaiken lisäksi ehditään saada sohva jouluksi, ihanaa. Saatiin Iskusta niin hyvää palvelua, että oli kohtalaisen helppo tehdä valinta, monista vaihtoehdoista huolimatta. Vaalea kulmasohva. :)

Ruokapöytä ja tuolit tilattiin Askosta. Ne sopivat uuden kodin ahtaisiin keittiömittoihin. Jotenkin tosi pahalta tuntuu luopua tuosta kuuden henkilön ruokapöydästä ja ostaa samankokoinen setti kuin hankkisin esim. pieneen opiskelijakämppään. Pöytä ja tuolit neljälle. Vaan ei voi mitään. Ja harmittaa paljon paljon paljon luopua meidän ruokatuoleista, jotka on olleet niin ihanat lastenkin kanssa: helppo kiivetä ja tukeva istua, uudetkin. Ne ovat kuitenkin liian syvät uuteen kotiin. Meidän minikoti. Hassua, eikös meidän pitänyt ostaa isompi asunto kuin mitä tämä on? No, näin se menee. Uudetkin tuolit on kivat: kevyet ja sirommat. Silti pieni nyyh. On ollut kiva kestitä ystäviä ison pöydän ääressä. Nyt pitää keksiä muita ratkaisuja.

Mulle on ollut alusta asti selvää, että meidän uusi sohva on vaalea. Jos se sotkeentuu, se pestään. Saatiin taas kommenttia anopilta vaalean sohvan sopivuudesta lapsiperheelle, plääh. Hänellä on niin paljon mielipiteitä ihan kaikesta, etten jaksaisi kuunnella niitä enää saati perustella meidän valintoja hänelle. Tuntuu, että hän arvostelee kaikkea mitä me tehdään tai hankitaan, tavalla tai toisella. On raskasta jatkuvasti vakuutella hänelle, että me tiedetään mitä tehdään ja niin edelleen. Ei aina voi elää varoen kaikkea. Niin että pelkää toteuttamasta haaveitaan, jos vaikka jotain sattuu mennä pieleen. Huoh. Alkaa tulla taas mitta täyteen.

Vielä on monenlaista hankittavaa, esim. valkoinen sivupöytä olohuoneeseen, eteisen iso peili, ehkä vitriini sekä kaikki matot ja lamput. Paljon on myös sellaista mielessä, jota hankitaan sitten tarpeen/tilan mukaan, esim. nojatuoli, eteisen penkki sekä lastenhuoneen säilytysratkaisut leluille ym. Ikean reissukin on varmaan tulossa lähiaikoina.

En oo vielä tajunnut, että muutetaan kuukauden päästä. Sinne pölyiseen ja pimeään pesään, jossa ei ole vielä edes vessanpönttö paikallaan saati paljon mikään muukaan. Ja silti pitäisi uskoa, että me asutaan siellä ihan pian. Pitäisi uskaltaa laittaa tämä koti vuokralle ja pakata tavarat. Ihanaa ja tosi jännittävää. Tässä on ollut niin turvallista ja tuttua. Mutta on se ihana ja kaunis koti. Meidän ikioma. Siitä tulee hyvä.

Tää remonttiasia on ollut itselle tosi merkittävä ja suuri. Olisin tykännyt enemmänkin jutella siitä ystävien ja lähipiirin kanssa. Se on ollut kuitenkin vähän hankalaa, kun he eivät ole käyneet siellä paikalla eivätkä tiedä yhtään millainen asunnosta tulee. On tuntunut mukavalta, kun joku on kysynyt asunnosta tai remontista jotain. Tämä asuntoprosessi ja -haave on kestänyt jo reippaasti yli vuoden. On tosi iso asia saada se vihdoin päätökseen. <3