Syömisiä ja hoitovapaajuttuja

No enpä taas kauan pysynyt näillä minun erityisruokavalioilla. Maidottomasta olen pitänyt parhaiten kiinni, mutta siinäkin välillä lipsunut, tosin vain pienissä jutuissa. Maitoa en ole kuitenkaan juonut enkä syönyt raejuustoa, maitopohjaista jugurttia, sulatejuustoa tai muitakaan minun entisiä supersuosikkeja. Soijaa söin viikonloppuna pihvin muodossa, kun en jaksanut tehdä hampparin väliin muitakaan pihvejä. Vehnääkään en ole jaksanut syynätä enää tällä viikolla niin tarkkaan. Okei, syön useimmiten vehnätöntä leipää ja pastaa, että sikäli ainakin vähän muutosta ruokavalioon. Herkkuja kyllä on mennyt aivan liikaa: Marianne-karkkeja, Amerikan pastilleja, gluteenittomia keksejä, irtokarkkeja, riisimaidosta tehtyä suklaata/nougat'ta jne. Huh huh.

Vauvan maha on ollut ehkä parempi. Ainakaan ilmavaivoja ei ole ollut niin paljon. Toisaalta eilen ja tänään on ollut niitäkin taas. Hmm. Ruokavalion vaikutusta kuitenkin?

Vauva on maistellut vajaan viikon bataattia. Nimenomaan maistelulusikallisia. Äidinmaidolla tai vedellä olen notkistanut sosetta. Tein pakkaseen pienen satsin jääpalamuotin avulla. Kun palat olivat jäätyneet, siirsin ne minigrip-pussiin niin on helppo sieltä ottaa. Vauvalla on pieni angsti ollut lusikkaa kohtaan. Ehkä siksi, että sillä on annettu myös pieneen veteen sekoitettu maitohappobakteeri, mikä ei ole ollut erityisen mukava juttu vauvan mielestä. Tiistaina hedelmäsalaattia tehdessäni annoin vauvan imeskellä isoa päärynän palaa. Minun piti ihan kynsillä pitää kovasti päärynästä kiinni, kun vauvan imu oli niin voimakas. Hih. Tänään soseutin kypsän päärynän sauvasekoittimella niin että siitä tuli ihan lientoista. Se oli vauvan suurta herkkua. Halusin päärynällä luoda taas iloisia mielleyhtymiä lusikkaa kohtaan. Muutenkin olen rentoutunut tässä vauvan syömisjutussa. Toki moni asia mietityttää, esim. että kuinka paljon ruokaa pitäisi alkaa mennä vaikkapa kuukauden kuluttua, mutta en jaksa stressata. Edetään siihen tahtiin kun tuntuu hyvältä. Ystävä antoi hyvän neuvon, että uutta makua kannattaa kokeilla aina aamulla tai lounasaikaan, että mahdolliset allergiset reaktiot ehtivät tulla esiin päivän aikana.

Tällä viikolla on ollut mukavia ystävätapaamisia. En ole myöskään viihtynyt kotona vaan olen käynyt kaupungilla useampana päivänä. Kahtena päivänä käytiin miehen kanssa lounaalla ravintolassa, se oli tosi mukavaa. Vauva nukkui päikkärit mennessä, oli hereillä ravintolassa ja nukahti uudestaan vaunuihin kotimatkalla. Ravintola vaan piti valita niin, että vauvan sai nostettua vaunuista sohvalle tms. Täytynee pian harkita myös ratasosan vaihtamista, että vaavi näkisi maailmaa vaunuistakin.

Vauva on ollut kaupunkiretkien jälkeen yleensä tosi tyytyväinen kotonakin. Kiljunut, nauranut, touhunnut. Luulen, että hän kaipaakin nyt enemmän virikkeitä päiviin, uutta katseltavaa. Onhan me tässä kotona toki oltu jo jonkin aikaa, että eipä ihme, että nämä piirit käy vähän pieniksi uteliaalle vauvalle.

Hoitovapaajuttuja olen myös miettinyt ja ensi viikolla on aika Kelaan. Siellä kysellään ja suunnitellaan enemmän. Toki meillä on jo ajatuksia. Täytyy vaan varmistaa käytännön toteutus ja että ollaan ymmärretty kaikki oikein. Hoitovapaa on sinänsä sitova eli kannattaa oikeasti vähän miettiä, että minkä päivämäärän antaa työnantajalle. Työnantajan ei tarvitse ottaa työntekijää takaisin töihin yhtään aiemmin kuin on alunperin sovittu. Hoitovapaan saa pitää kahdessa pätkässä ja se koskee siis alle 3-vuotiaita lapsia. Kotihoidontukihan on ihan naurettavan pieni ja senkin takia on kiva ensin katsoa, että miltä kotona oleminen tuntuu.

Vauva repii ja syö onnessaan Lastentarha-lehteä, pieni paperisilppuri <3 Vaavi sai tänään myös uuden kirjan ja oli aivan riemuissaan ja täpinöissään kun sai sen käsiinsä. Mies tuli kotiin töistä ja katsoo Pulmusia. Minä lähden rauhalliselle kävelylle yksin tuonn pimeyteen.

Kurja uni

Lähiaikoina olen haaveillut taas matkustamisesta, uusista paikoista, mielenkiintoisista ihmisistä, kauniista maisemista, yksin ja yhdessä perheen kanssa. Viime yönä näinkin sitten matkustusaiheisen unen...

Olin lähdössä matkalle yksin. Olin onnellinen ja mies jäi hoitamaan vauvaa. Matkan oli tarkoitus olla tosi pitkä, aluksi se oli unessa ainakin muutaman viikon, jossain vaiheessa kuukausia ja välillä kaksi viikkoa. Ensin lento New Yorkiin ja sieltä jonnekin muualle, en ollut vielä päättänyt minne. Olin iloisen jännittynyt ja valmiina seikkailuun. Jostain syystä en päässyt Helsinkiin lentokentälle ajoissa, joten piti odottaa seuraavaa lentoa Pohjanmaalla minun vanhempien kotona. Kyselin isältäni, kuinka paljon tarvitsen rahaa matkaan ja isä ehdotti, että 500 euroa riittänee. Halusin ottaa vielä 500 euroa lisää.

Minua varten tehtiin meidän pitkälle ja suoralle kylätielle uutta tummaa asvalttia, jotta lentokone pääsisi hakemaan minut sieltä. Lentokone oli saapumassa ja pitkä pitkä matka alkamassa. Minun siskokin oli jäämässä hoitamaan meidän vauvaa. Hyvin pian unen onnellisuus vaihtui riipaisevaksi ikäväksi ja ajatukseksi, että miten voin olla ilman vauvaa ja miestä niin kauan. Juuri kun minun piti juosta lentokoneeseen, tajusin, että eihän vauva varmaan muista minua kun tulen takaisin. Kamala tunne. Käskin siskoa kertomaan vauvalle minusta ja näyttämään vauvalle minun kuvaa. Unen aikana sanottiin ainakin kolme kertaa hyvästit miehen ja vauvan kanssa. Se oli raskasta. Voimakkaita tunteita. Tässä välissä heräsin vierashuoneesta. Menin syöttämään kitisevän vauvan. Ahdisti ja oli ikävä vauvaa.

Uni jatkui. Tulin takaisin Suomeen jostain syystä, se kuului jotenkin matkan luonteeseen. Tein ensin meidän tämän hetkisen kodin lähistöllä lumipalloja (heh) ja varoitin koulupoikia menemästä syvään ojaan, jossa oli heikkoa jäätä. Sitten aloin ajatella, että miksi en kävisi samalla reissulla nyt kotona katsomassa miestä ja vauvaa. Minun teki kauheasti mieli mennä katsomaan heitä ja ajattelin, että koska joutuisin lähtemään vielä uudestaan pian reissuun, lyhyt jälleennäkeminen tässä välissä olisi vain tuskaisaa. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta.

Vauva oli kasvanut tosi paljon ja osasi puhua. Hänestä oli tullut aivan erinäköinen ja hän olikin lyhythiuksinen poika! Vauva puhui minulle selkeällä äänellä ja kysyin, että tiedätkö kuka olen. Pelkäsin, että hän sanoo siskoani äidiksi. Vauva sanoi, että "olet minun äiti", mutta hänen puheessa ei ollut mitään tunnetta. Hän ei myöskään hymyillyt. Mieskin oli vaisu. Harmitti tosi paljon, että olin ollut niin kauan poissa. En jatkanut enää matkaani vaan jäin kotiin. Ja heräsin.

Aamulla oli vähän paha mieli: uni kaihersi. Menin pussailemaan miehen kun hän lähti aamuvuoroon. Loppuyön nukuin vauvan vieressä ja ajattelin, että en halua olla erossa läheisimmistäni.

Että semmoinen uni.

Viime päivien puuhia

Viime päiviin on kuulunut mm.

- kotihengailua miehen ja vauvan kanssa, hyvää ruokaa ja Breaking Bad-ohjelmaa
- hurjaa siivousta
- sokeriövereitä
- arkilounasta kaupungilla miehen kanssa
- minun selkähieronta ja miehen pikkujoulut
- hyvä vuohenjuustohamppari (vaikka en ole ennen edes tykännyt vuohenjuustosta!)
- pitkä ja onnistunut shoppailukeikka kolmestaan hereillä olevan vauvan kanssa
- mukava yllättyminen läheisen Citymarketin isosta erityisruokavalikoimasta
- pieniä bataattilusikallisia ja nokkamukin pureskelua
- mallasuutetta, luumuvettä ja vauvan vaatteiden läpi tulevat kakat kaupungilla
- omien pikkujoulukahvittelujen fiilistelyä ja leivontamietiskelyjä
- joululahjapohdintoja ja joulupukin puuhia
- joulukuisen kampaaja-ajan varaamista
- vaihtelevia öitä: välillä yllättävää luksusta, useimmiten monia heräilyjä
- vaihtelevia unirytmejä vauvalla, välillä nukkumaan klo 19.30, välillä 21.
- ihmettelyä, että mihin tämä marraskuu on mennyt

Joulunodotusta ja vyöhyketerapia nro 2

Torstai jo tänään, ihmeellistä. Alkuviikko meni nopeasti, kun oli taas kaikenlaista. Neuvolaa, raskas kasvatus- ja terveysaiheinen puhelu äidin kanssa, ystävän ihana visiitti, virkistävä kasvohoito sekä eilen taas vyöhyketerapeutti ja miehen iltavuoro. Tänään tulevat vielä minun vanhemmat kylään. Huomenna miehen äiti tulee poikkeamaan, kun minä menen hierontaan, ennen miehen pikkujouluja. Lauantai ja sunnuntai onneksi päätettiin rauhoittaa vain meille itsellemme.

Viime viikonloppuna tapahtui tosi kivoja asioita, mutta oli myös raskasta kun vauva oli niin erikoisen kitiseväinen sunnuntaina ja maanantaina. Tiistaina jätin antamatta d-vitamiinin ja vauva oli taas oma nauravainen itsensä. Huh, onneksi. Jaksoi taas olla lattiallakin itsekseen ja jokelteli ja repi sukkiaan. <3 Vauva on oppinut sanomaan "jäi jäi jäi jäi", "läl läl läl", "tää tää tää" ja muitakin uusia äänteitä, yksitavuisia uusia jokelluksia. Ihania höpötyksiä!

Tajusin, että jouluun on enää aika vähän aikaa ja että viikonloput ennen joulua käyvät vähiin. Vähän haaveilin, että olisin kutsunut muutaman ystävän kylään joulukuun puolessa välissä ja olisi kahviteltu puolivuotiasta neitiä. Myös minun vanhemmilla aiotaan käydä jo hyvissä ajoin ennen joulua. Viime vuonna olin aivan uupunut kaikesta kyläilystä. Päätin, että tänä jouluna ei mitään sellaista. Ollaan aattona luultavasti vain tässä kotona kolmestaan. Tehdään ja syödään jouluruokia, käydään vaunukävelyllä, saunotaan ja avataan lahjoja. Tuntuu mukavalta. Vaikka ei se aatto ole minua väsyttänyt koskaan. Vaan enemmänkin se, että välipäivinä ja uutenavuotena on pitänyt nähdä meidän molempien kaikki sukulaiset. Ja heitä on paljon! Se täytyy hoitaa paremmin tänä jouluna.

Vähän mietin, että tuleeko minulle haikea mieli, kun olen viettänyt joulut jo pitkän aikaa siskoni perheen luona. Syöty ja odotettu lasten kanssa joulupukkia. Mutta tämä joulu on nyt varmaan tällainen ja ensi vuodesta ei taas tiedä.

Eilen oli taas vyöhyketerapia. Terapeutti sanoi, että esimerkiksi tutin huoliminen nyt yhtäkkiä voi selittyä sillä, että pallea rentoutuu ja vauvan on helpompi hengittää suu kiinni. Toisella puolella oli vielä jännitteitä, mutta oli menty kuulemma parempaan päin. Hän kehui vielä kovasti Biolatte-maitohappobakteereja ja sanoi niiden auttavan vatsan tasapainottamiseen. Vauva itki taas vasempaa jalkaa käsiteltäessä, mutta ei niin paljon kuin viimeksi. Terapia kesti puolisen tuntia.

Terapian vaikutukset voivat kuulemma alkaa nimenomaan vähitellen ja olotilassa voi olla edestakaista liikettä, eli välillä jo mennä paremmin ja välillä vähän takapakkia. Sellaiseen olen kiinnittänyt huomiota, että vauvan päiväunet ovat alkaneet kestää välillä vähän pidempään. Vauva on nukkunut hieman useammin yli tunnin ja 1,5 tunnin unia on alkanut tulla myös enemmän. En toki tiedä, mikä siihen vaikuttaa. Viileämpi sää, tutti, terapia vai mikä. Nyt vaan seuraillaan vauvaa, annetaan maitohappobakteereja, luumuvettä/mallasuutetta ja toivotaan, että mahan toiminta palautuu paremmaksi. Jos näin ei käy, sitten ehkä vielä uudelleen vyöhyketerapiaa. Sanotaan, että keskimäärin 2-5 hoitokertaa tarvitaan.

Nyt olen alkanut miettiä yhä enemmän myös refluksia. Mutta en ehdi siitä nyt kirjoittaa enempää. Viime päivinä vauvalla on vaan selkeästi tullut enemmän matskua suuhun ja on nieleskellyt usein. Toisaalta vyöhyketerapia ja rokotuksetkin voivat ehkä aikaansaada sellaista, että odotellaan nyt vielä sen kanssa.

Uuden ruokavalion kanssa on mennyt ihan hyvin. Olen pitänyt huolta säännöllisestä ruokailurytmistä ja yrittänyt popsia pähkinöitä, siemeniä ym. vähän joka aterialla. Tuonne toiseen paikkaan kirjoitinkin, että tämä ruokavalio on toki väliaikainen juttu. Kokeilen ensin näin ja jos toimii vauvan ja minun mahalle hyvin, niin sitten kokeilen, josko voisin ottaa jotain takaisin ruokavalioon. Soija ja kananmuna kun olisivat niin käteviä proteiineja nyt kun ei noita papujakaan oikein uskalla syödä.

Vauva on niin suloinen. Eilen halusi kesken leikkien tulla tissille minun sylissä. Haukkasi jo paidasta suu ammollaan ja kun sitten tarjosin maitoa niin onnellisena katseli minua pystyssä mahallaan minun sylissä hörppien. Tykkää leikkiä iskän näppäimistöllä ja syödä sukkansa läpimäriksi. Ottaa mukisematta minun maitoon sekoitettua mallasuutetta ja iloitsee kun pääsee kylppärin lattialle minun pyykkikaveriksi ym. Sitteriin mennessä könöttää pää pystyssä ennen kuin tajuaa rentoutua nojaamaan. Kiljuu ja nauraa kun häntä nostellaan ylös alas peilin edessä. Nukahtaa vaunuihin tutti suussa ja tykkää hurjan paljon omasta iskästä.

Olen pitänyt nyt aikalailla kiinni kahden tunnin hereilläoloajasta. Sen jälkeen laitan vauvan nukkumaan, vaikka olisi virkeän näköinen. Nyt (kop-kop) on nukahtamiset menneet aika hyvin taas. Äsken kävin syöttämässä ja nukuttamassa vauvan ja vauva nukahti jo pukiessa! Tosi harvinaista! Nostin ihan nukkuvana vaunuihin. Rakas tuttisuu. <3

Neuvolassa 5 kk

Neuvolaterkut! 

Vauva painaa 9150g ja on noin 70cm pitkä. Kasvaa pitkänä tyttönä tasaisesti, paino oli vähän notkahtanut alaspäin, mutta ei paljoa. Kiinteille ruoille ei ole kiirettä. Maisteluannoksia voi kuitenkin jo antaa, jos vauvaa kiinnostaa. Esim. kuoritun ison kurkkupalasen käteen tai jopa mandariinilohkon imettäväksi aikuisen kädestä. Ihanaa että vauva on kasvanut niin hyvin minun maidolla. 

Kiinteistä puhuttiin sen verran, että jos aloittaa 6 kk:n iässä niin silloin parin ensimmäisen kasviksen/juureksen jälkeen on hyvä ottaa mukaan joku vilja ja sen jälkeen liha (eli meillä luultavasti kala). Jatkossa tällainen pieni vauva tarvitsee proteiinia 1 tl/ateria, eli ei kovin paljon. Ravintoterapeutille ei saanut aikoja ennen tammikuuta, mutta sinne voi soittaa soittoajalla.

Kääntymistä selältä mahalle saa kuulemma harjoitella vielä yhdessä niin kuin on tehtykin. Istumisen suojaheijasteet alkavat tulla jo vähän esiin. Oli ihmeellistä katsella sivusta kun vauva "istuskeli" terveydenhoitajan avustuksella lattialla. Meidän pieni sylivauva. <3 Syöttötuoliin ei vielä suositellut laittamaan eikä kyllä aiottukaan.

Puhuttiin paljon vauvan pitkäaikaisista vatsavaivoista. Ummetukseen ohjeeksi mallasuutetta. Meillä onkin jo sitä. Todettiin, että maha voi oireilla tosi monesta asiasta, esim. suihkutisseistä, alkumaidon suuremmasta laktoosipitoisuudesta, allergiasta tai närästyksestä/refluksista. Terveydenhoitaja oli ymmärtäväinen ja kuunteli meitä. Allergiajutuista en tajunnut kysyä sen enempää, mutta terkkari kysyi, että syönkö paljon maitoa. Sain siitä vahvistusta omalle maidottomalle ruokavaliolle. 

Puhuttiin myös viime päivien kitinöistä. Vauva valittaa kitisevällä äänellä, mutta ei itke. Tätä on ollut lauantaista asti, eli siitä asti kun aloitettiin Jekovit-vitamiini ja uusi maitohappobakteeri. Ehkä en huomenna anna d-vitamiinia, jos se on syynä vauvan uudenlaiseen kitinään. Tänään kun annoin nuo uudet dropit niin heti pian sen jälkeen alkoi vaivainen ääntely.

Vauvan alaikenet kuulemma pullottavat ja ovat pehmeät. Se voi kuulemma enteillä hampaita. Toisaalta minun mielestä vauvan alaikenet ovat aina olleet pulleat. No katsellaan. Olen kieltämättä parina päivänä miettinyt, että vauva vaikuttaa vähän tavallista lämpöisemmältä. Tänään ollut nenäkin tavallista tukkoisempi. Saatiin ohjeeksi, että jos hampaita ei ala kuulua eikä itkuisuus/yöheräilyt lopu, varataan aika lääkärille. Sitten voidaan miettiä refluksinkin mahdollisuutta.

Käynnin lopuksi rotarokote ja piikitykset. Tissi lohdutti väsyneen. Voidaan kuulemma antaa tänä iltana panadolia. Iltaisin yritetään tarjota välillä tuttia, ettei söisi itseään kipeäksi tissillä.

Tällaista täällä. Kitinää lattialta, pitää mennä, moi.

Maidoton, munaton, soijaton

Viikonloppuna olen mietiskellyt paljon vauvan lukuisia yöheräilyjä ja monen tunnin iltatissittelyjä, ilmavaivoja, harvaa kakkailua, toiseen poskeen ilmestynyttä karheaa kohtaa, vauvan punaisia poskia ja välillä tulevia näppylöitä suun ja silmien ympärillä. Karheilut, punastelut ja näppylät yhdistän allergiseen reaktioon. Onneksi nuo oireet eivät kuitenkaan ole olleet suurempia.

Usein sanotaan, että vauvat nyt vaan on erilaisia ja on erilaisia temperamentteja ja toiset on vaativampia jne. Se on kyllä totta. Mutta itse olen alkanut kyllä nyt oikeasti miettimään, onko meidän vauvalla jokin muukin syy tuohon yllä mainitsemaani käyttäytymiseen, siis heräilyyn ja ilmavaivoihin ym. Vauva on kärsinyt ilmavaivoista lähes aina. Se on ainakin sellainen asia, mikä ei ole nk. normaalia kehon toimintaa eikä kuulu millään tavalla kehitykseen, niin kuin yöheräilyt saattavat kuulua. ;) Toisaalta tuntuu myös vähän erikoiselta, että vauva on yöheräillyt nyt yli 2 kk tiheästi. Se ei liity tiheään imuun ja vaikea kuvitella, että se johtuisi pelkästään myöskään vauvan ympäristön laajenemisesta tai vauvan kehittymisestä. Olen ehkä aiemmin ajatellut, että se kuuluu asiaan ja kehitysvaiheeseen ja mihin lie. Olen myös odottanut, että nämä yöheräilyt helpottaisivat itsekseen, mutta ei niistä näytä tulevan loppua.

Vauva pystyy nukkumaan 3-4 tuntia ilman ruokaa, ehkä enemmänkin. Esimerkiksi viime yönä vauva nukkui klo 3-6.20 putkeen. Illalla oli kuitenkin vaikea nukahtaa ja vauva heräsi selvästi vatsan vääntämiseen. Toki uudet vitamiinit ja luumukin saattoivat vielä vaikuttaa. Mutta silti. Klo 2-3 vauva oli tissillä, mutta ei tuntunut saavan maitoa riittävästi tai jotain. Imaisi pari kertaa ja irrotti. Ja taas uudestaan ja uudestaan. Lopulta heräsi siihen.

Vauvan synnyttyä kokeilin välttää joitain ruoka-aineita helpottaakseni vauvan oloa. Olin jotenkin kauhean epävarma, että voinko välttää mitään, kun neuvolassa sitä ei suositella. Liityin eilen facebookissa ryhmään, jossa puhutaan imetyksen aikaisista välttämisruokavalioista. Siellä moni kokeilee erilaisia ruokavalioita ja vauvoilla/taaperoilla on erilaisia allergioita. Mutta on ollut jostain syystä niin vaikea ajatella, että meidän vauvalla olisi mikään allergia, kun ei ole tuon selkeämpiä iho-oireita. Toisaalta jotkut allergiat/herkkyydet ilmeneekin vain suolistossa. 

Nyt minulle on tullut sellainen olo, että miksi en aiemmin ole jättänyt KAIKKEA maitoa tms. pois ruokavaliostani edes kokeilumielessä. Olenko turhaan aikaansaanut ihanalle vauvalleni pahan olon. Fb:n ryhmästä opin jo, että usein maito, soija ja muna kulkevat käsi kädessä. Eli jos on yliherkkä/allerginen yhdelle näistä, niin voi olla myös muille. Epäilen, että ainakaan soija ei sovi meidän vauvalle. Pienet itkut tuli myös keitetyn kananmunan syömisen jälkeen. Maitotuotteita käytän kuitenkin aika paljon, vaikka sanoin vyöhyketerapeutille vahingossa että en. Kun aloin miettiä, niin syön joka päivä raejuustoa, maitoa, usein leipäjuustoa, sulatejuustoa ja toisinaan jugurttiakin. Olen maitotuotteilla yrittänyt korvata proteiinivajetta, kun en voi syödä myöskään papuja ym. Kalasta tuli muutaman kerran isot itkut vauvalle, enkä muutenkaan oikein välitä syödä sitä enää. Lihaa en siis syö ollenkaan. Vaikealta tuntuu, että mitä voin syödä, että saan riittävästi proteiinia. Olen uuden haasteen edessä. Okei, tiedän että pähkinöitä, siemeniä, kvinoaa, kauratuotteita, mutta onko muuta? 

Olen päättänyt nyt toistaiseksi välttää maitotuotteita, soijaa ja kananmunaa. Vehnästä saa moni myös oireita, joten ehkä sitäkin täytyy vältellä. Ihan sama mitä nyt neuvolassa sanotaan. Ei nuo vauvan ilmavaivat ole normaaleja. Haastavaa vaan välttää kaikkea maitoa, kun sitä on niin monessa. Täytyy vaan nyt enemmän käyttää energiaa ruoan suunnitteluun ja laittamiseen. Onneksi Marianne-karkkeja ja paljon muitakin herkkuja voi syödä, ja ihanaa marja-kookos-raakakakkua voi tehdä. Heh. Herkut heti mielessä.

Nyt puuron syöntiin. Vauva nukkuu yöuniaan vieläkin. Olen ihan ymmälläni. Kello on 9:30!!

Tuttisuu hoidossa!

En ollut uskoa silmiäni, kun toissapäivänä vauva nukahti tutti suuhun vaunuihin. Kitinä ja itku alkoi taas tuttuun tapaan kun puin vauvan käsiä haalariin. Ihan huvin vuoksi hain ensimmäisen tutin, joka osui käteen keittiöstä ja kappas vain, sehän kelpasi! Ja vaikka vauvan nosti pystyasentoon niin tutti pysyi suussa!! Ohoh. Enpäs olisi uskonut, että meidän tyllerö sen oppii tai että enää kokeillaan edes sitä. Illallakin tutti toimii välillä tosi uniselle ja syötetylle vauvalle.

Tutin keksimisen jälkeisenä yönä vauva nukkui pitkästä aikaa putkeen neljä tuntia! Ihmeellistä! Tosin viime yö oli taas ihan tavallinen iltatissimaratoneineen, 1,5 tunnin syöttöväleineen ja aamupyörimisineen. Kaiken lisäksi vauva heräsi aamulla klo 6 miehen kuorsaukseen. Mur. Onneksi vaavi viihtyi hetken sängyssä hiljakseen ja nukahti seiskan aikaan vielä vajaaksi tunniksi.

Eilen jätettiin vauva ensimmäisen kerran hoitoon ja käytiin miehen kanssa kahdestaan ravintolassa syömässä. Minun sisko, hänen miehensä ja vauvan serkkupoika tulivat meille hoitamaan vauvaa. Kaikki meni oikein hyvin. Suunniteltiin siten, että vauva nukkui päikkärit ja herättyään ja syötyään rauhassa me lähdettiin. En ollut etukäteen miettinyt yhtään, että miten lähdetään. Että meneekö vauva siskoni syliin ja "sanoo heipat" meille vai jätetäänkö leikkimään. Tilanteessa tuntui parhaalta jättää tyytyväinen vauva leikkimään lattialle serkkupojan kanssa. Tuntui oudolta kävellä kahdestaan miehen kanssa autolle. Tuntui, että jotain puuttuu. Heh. Tosi mukava oli käydä. Ravintolassa oli pikkujoulukaudelle ominaista kuhinaa ja ruoka oli hyvää. Vähän aluksi jännitti, että miten vauva pärjää tai mitä hän tuumii kun meistä ei kumpikaan ole paikalla, mutta sitten päätin, että en murehdi etukäteen. 1,5 tuntia oltiin. Vauva oli ollut ihan tavallinen eikä ollut itkenyt. Jee!

Eilen annettiin vauvalle ekaa kertaa luumuvettä (vettä ja luumusosetta väriksi) teelusikalla. Tänään annettiin pelkkää luumusosetta ihan vähän. Pitkän kakkatauon takia. Vauva oli vähän epäluuloinen luumulusikan lähestyessä, koska eilen otettiin käyttöön myös muita uusia makuja, kun vaihdettiin d-vitamiini öljypohjaisesta vesipohjaiseen sekä otettiin sen rinnalle luontaistuotekaupan maitohappobakteeri. Maitohappobakteeri on jauhe, joka liuotetaan veteen ja me annettiin se tosi pienen veden kera lusikalla. Joko se oli pahan makuista tai sitten seoksen koostumus oli ällöttävä vauvan mielestä. Heh. No ehkä tottuu. :) Laitoin siis luumua vähän vauvan huulille, josta maiskutteli sen rauhassa. Samantien kun maistoi sitä, tarrasi lusikkaan vahvalla otteella ja vei lusikan itse suuhun. Heheh, luumu taisi maistua. ;)

Koska nyt on otettu paljon uusia makuja yhtäkkiä, niin en ala maistattaa vauvalla vielä muuta. Muussa tapauksessa olisin ehkä antanut alkuviikolla bataattia tai porkkanaa. Ehkäpä loppuviikolla sitten, jos saan aikaiseksi tehdä sosetta pakkaseen. Ei edelleenkään kiirettä soseilla, mutta vähitellen aloitellaan tässä lähiaikoina.

Käytiin tänään ystävän luona syömässä vuoden ensimmäiset joulutortut. Vauvan unirytmit meni ihan sekaisin, kun heräsi liian aikaisin. Mutta ei se haittaa. Nyt nukkuu kolmatta (!) tuntia makuuhuoneessa. Nukahti taas vaunuihin, mutta heräsi itkemään. Nyt käyn aina välillä tyynnyttelemässä tissillä takaisin uneen.

Huomenna on 5kk-neuvola. Ensi viikolla myös muita kivoja juttuja, esim. minun kasvohoito ja hieronta. <3 Lauantaina ostin itselleni myös uuden mekon ja farkut! Ihana oli hankkia jotain kunnollista vaatetta välillä itselle. :) 

Miehellä alkaa pikkujoulukausi. Minäkin toivoin, että olisin saanut kutsun työpaikan pikkujouluihin, mutta en taida saada. Tunnen itseni vähän unohdetuksi. Se harmittaa vähän. Ajattelin silti tuppautua päiväkodin joulujuhlaan, jos sitten vielä huvittaa. Olisi kiva nähdä minun hoitolapsia ja pitkästä aikaa myös heidän vanhempiaan. :)

Pillereiden lopetus

Maanantaina lopetin Cerazette-merkkiset minipillerit, kun epäilin, että ne teki mielen alakuloiseksi. Maanantaista asti on ollut hyvä mieli joka päivä. Oikeasti. Vaikka yöt on olleet yhtä sekalaisia kuin ennenkin. Ihmeellistä. Olen ollut selvästi iloisempi nyt kuin vaikkapa viime viikolla, jaksanut vauvankin kanssa höpsötellä paljon enemmän. Voisikohan niiden lopettamisella oikeasti olla merkitystä näin selvästi... hmm.

Toki tällä viikolla on ollut kivoja erityisiä juttuja, esim. hääpäivä, mutta aika tavallista meidän elämä on silti ollut, kotona oltu samalla tavalla kuin ennenkin ja mieskin on ollut paljon töissä. Ja ilo yksittäisistä asioista on erilaista kuin tämä, jatkuvampi tyytyväisyys.

Vyöhyketerapia

Vauvalla oli tänään vyöhyketerapia. Minun oma hierojani suositteli erästä koulutettua terapeuttia ja pienen harkinnan jälkeen ajattelin, että miksipä ei kokeilisi. Noita vatsavaivoja kun on vauvalla ollut aina ja muutenkin vähän sekalaista menoa esim. unien suhteen.

Terapeutti tuli meille kotiin. Aloitettiin pienellä jutustelulla vauvan oireista ja synnytyksestä. Kun terapeutti kuuli meillä olleen imukuppisynnytys hän sanoi heti, että kuulostaa tyypilliseltä tilanteelta. Synnytys on aina iso stressi vauvalle, mutta erityisesti jos siihen liittyy tuollaista ylimääräistä säätämistä, niin vauvan keho on ollut siinä kovilla. Imukuppisynnytyksissä kuulemma niskassa kulkeva hermorata tms. jumiutuu usein, mikä puolestaan aiheuttaa erilaisia ongelmia vauvalle. Hermorata kulkee niskasta jonnekin lantion seudulle, en muista tarkalleen. Siksi se voi vaikuttaa myös vauvan vatsaan.

Kertoessani että vauva kakkaa 3-4 päivän välein terapeutti sanoi, että vyöhyketerapeutit ajattelevat, että suolen pitäisi toimia joka päivä. Vauvallakin. Ja että jos suolisto ei ole kunnossa/toimi hyvin, sillä voi olla kauaskantoisiakin vaikutuksia. Jos kakka ei tule ulos, se saattaa jämähtää suolen seinään, mikä taas estää hyödyllisten bakteerien kehittymistä. Jos näitä bakteereita ei pääse kehittymään, se voi altistaa erilaisille taudeille. Vauvan pitäisi siis kakata kunnolla joka päivä. Heidän mielestään. Nyt vasta tajusin, että meidän vauvahan sai synnytyslaitoksella myös antibioottikuurin, joka voi myös osaltaan heikentää näiden hyvien bakteerien kasvua ja sitä kautta mahdollisesti herkistää vatsaa...? Unistakin puhuttiin, mutta vähemmän. Totesimme vain, että 45 minuuttia on lyhyt aika vauvalle nukkua kerrallaan, kun kehittyy koko ajan niin hurjasti.

Terapeutti oli oikein asiantuntevan oloinen ja sanoi, että aivan oikein olin tehnyt kun olin ajan varannut. Vauvalla näytti olevan joitain vaivoja, joita pitäisi hoitaa. Hoito keskittyi pelkästään jalkoihin ja terapeutti käsitteli molemmat jalkapohjat huolella ja rauhallisesti erikseen. Kokonaisuudessaan hoidossa meni noin 45 minuuttia. Hän myös kertoi koko ajan, että mitä alueita käsittelee ja varsinkin, jos vauva reagoi käsittelyyn.

Jo ennen hoitoa terapeutti kommentoi vauvan mahan pitkulaista (vaakatasossa) muotoa sanomalla, että jo siitä näkee, että on ongelmia vatsassa. On ihmeellistä, millaisia asioita terapeutti kertoi meille vauvasta vain jalkapohjien perusteella. Hän sanoi esimerkiksi että oikealla ylhäällä iso takahammas oirehtii. Ja että pallea, aortta ja vähän kilpirauhanenkin oireilevat sen takia, että ilmava vatsa painaa niitä ylöspäin. Sitä hän juuri selitti enemmänkin, että jos vatsa ei toimi ja siellä on paljon massaa jumissa, se painaa kaikkia muita sisäelimiä. Silloin voi tulla myös esim. hikkaa tai pulauttelua, kun pallea painuu ylöspäin. Meidän vauva reagoi voimakkaasti mm. pään heijasteisiin. Se tarkoittaa, että pään alueella voi olla aristuksia vauvalla. Terapeutti sanoi, että tällöin vauva usein inhoaa pään yli vedettävien paitojen pukemista sekä hattujen pitämistä. Tuntui ihmeelliseltä kuulla se, koska niinhän meillä on aina ollut. Meidän vauva on edelleenkin tosi herkkä, jos esim. paita jumiutuu pään kohdalle puettaessa.

Saatiin joitain vinkkejä, joilla voidaan tehostaa tehdyn hoidon vaikutusta. Terapeutti sanoi, että vaikka neuvolassa ei suositella veden antamista vauvalle, niin vettä kannattaisi silti antaa, vaikka vähänkin vain. Kuivatuista luumuista voi myös keittää luumuvettä ja antaa sitä vatsan toimintaa vauhdittamaan. Maitohappobakteereita suositteli, mutta sanoi, että meidän käyttämät Rela-tipat ei ole kovin tehokkaita. Suositteli tiettyä luontaistuotekaupan tuotetta. Vauvaa voi myös hieroa jalkapohjista, esim. isovarvasta (pään heijasteet) ja kantapäätä (lantion seutu). Myös jalkapohjan keskikohtaa myötäpäivään. Villainen hattu voi kuulemma lievittää kipua päässä. Jos haluan omalla ruokavaliolla auttaa vauvan vatsaa, terapeutti sanoi että maitotuotteiden jättäminen on yleensä ensimmäinen juttu. Lehmänmaidossa on ainetta, en muista minkä nimistä, jota vauvan suoli ei pysty sulattamaan. Se näkyy liisterimäisenä kakkana. Kahdesta neljäänkin viikkoa voi mennä, että maidon aineet poistuvat kehosta.

Vyöhyketerapiasta jäi hyvä mieli. Varasin samantien ensi viikolle uuden ajan. Terapeutti ei kuitenkaan yhtään painostanut uuden ajan varaamista, mistä olin iloinen. Ensi viikon jälkeen voi katsoa, halutaanko vielä ja onko mitään vaikutusta. Vauva voi kuulemma nyt hoidon jälkeen oirehtia mm. silmien rähmimisellä, puklailulla, nälällä, unisuudella, paljolla kakkaamisella jne.

Vauva jaksoi kyllä hoidon alusta loppuun tosi hyvin. Alussa nautiskelikin, mutta vähitellen ilme vakavoitui ja katseli minua hyvin vakavana, että "mitä tässä oikein nyt touhutaan". <3 Kun terapeutti käsitteli vasenta jalkaa, vauva alkoi itkeä kovasti. Siellä varmaan oli jumituksia. Vauva ei kuitenkaan vetänyt jalkaansa pois, vaan antoi terapeutin painella. Kuulemma vauvan jumit alkoivat jo helpottaakin, kun "käsiteltävät alueet alkoivat pehmetä". Vauva oli tosi tyytyväinen ja iloinen hoidon jälkeen. Söi hurjan paljon maitoa kerralla ja syötyään alkoi onnellisena jokeltaa ja kujertaa. Laitoin päiväunille pian, koska oli ollut pari tuntia hereillä ja nukahti vaunuihin aivan heti.

Jäädään nyt seurailemaan, onko hoidolla vaikutuksia vauvan vatsaan tai muuhun olemiseen. Koko iltapäivän ja illan vauva on ollut harvinaisen tyytyväinen eikä häntä ole tarvinnut paljonkaan viihdyttää. Itsekseen on syönyt sukkansa märiksi ja touhunnut leluillaan lattialla. Hetki vielä leikitään ja sitten iltapuuhiin. Mies on iltavuorossa taas tänään niin hoidan iltarutiinit yksin. Onneksi tämä on ainoa iltavuoro tälle viikolle. :)

Muoks. Ajattelin aluksi että hoitoon meni 30-40 minuuttia, mutta kyllä siihen taisi kolme varttia ainakin mennä.

Vauva 5 kk

- on tajunnut, että äidin ja isän matkailumagneettikokoelma eteisessä on aika naurettava näky
- nukahtaa vaunuihin vaihtelevasti
- ei useinkaan syö päiväunia ennen, vaikka äiti tarjoaa maitoa
- nukkuu 3-4 päiväunet ja nukahtaa yöunille 20-21 maissa iltarutiinien alkaessa 19-19.30
- herää yöllä 4-10 kertaa
- katsoo kylvyssä äitiä ja isiä tosi tarkkaan ja naureskelee ja virnistelee
- viihtyy nykyään hyvin mummujenkin sylissä
- nauttii huomiosta ja kehuista, tällöin potkii tasajalkaa, hymyilee ja nauraa
- kääntyy mahallaan napansa ympäri leluja ja ääniä seuraten
- peruuttaa mahallaan vahingossa
- sylissä kääntyy välillä tarkastamaan, että kenen sylissä pötköttää
- osaa vetää kuolajojon takaisin suuhun leuasta <3
- nauraa kun äiti heiluttaa päätä ja tekee hassuja ääniä ja kun isä tekee hassuja kummitusääniä
- kääntää pään pois ja huitaisee kädellä äitiä, jos äiti tuputtaa liikaa maitoa
- kantorepussa imeskelee repun reunaa onnellisena
- tunnustelee mielellään isän partaa, nenää ja hiuksia
- vetää toisia hiuksista, jos vain pääsee niihin käsiksi
- tykkää kun äiti heiluttaa hiuksiaan vauvan kasvojen edessä
- osaa kiljua ja kirkua kuin kauhuelokuvassa
- jokeltaa, kurnuttaa, kiekuu
- nauraa kun äiti pussailee vauvan paksuja reisiä tai kun isä pöristelee mahaan
- hymyillessään työntää kieltä hauskasti sivulle
- ilmeikäs vauva, jolle tulee välillä naururypyt silmien väliin
- nukkuu selällään kädet leveällä, nyt uutena juttuja tullut kyljellä nukkuminen
- tykkää syödä lakun näköisiä pehmokirjan naruja ja pesulappua
- tykkää leikkiä purulelulla, pehmokirjalla, helistimillä, harsolla sekä katsella musiikkimustekalaa
- kuuntelee kun äiti laulaa lauluja mm. Leipuri Hiiva, Oravanpesä, Autolla ajetaan varo-varovasti, Pikku Päästäinen. Illalla lauletaan edelleen Sininen uni -laulua ja Aa aa varpaillaan.
- väsähtäneenä kaipaa seuraa ja viihdyttämistä, virkeänä jaksaa touhuta hyvän tovin itsekseenkin lattialla tai sitterissä
- ihailee keltaista olohuoneen verhoa ja yrittää tarttua siihen sitteristä
- on soittanut vähän pianoa äidin kanssa
- on äidin ja isän silmissä maailman söpöin ja rakkain vauva
- hiukset ovat tuuhentuneet 
- on löytänyt varpaansa ja on usein lattialla sormet varpaissa :)
- vetää sukat omista jaloistaan ja nauraa kun päivittelen sitä
- pelästyy jos äiti tai isä matkii hänen kiekumisiaan tai jos äiti musisoi liian kovaa
- antaa erityiset hymyt iskälle ja alkaa kiljua iloissaan heti kun isi tulee vaihtamaan vaippaa äidin sijaan <3

Ihmeellistä, että meidän vauva on jo 5 kk. Siitä on enää kovin lyhyt aika, että ollaan 6 kk tai 7 kk. Hui! Silloin kun hän syntyi niin ajattelin, että viisikuiset ja puolivuotiaat on jo aika isoja vauvoja verrattuna syntymähetkeen. Ja onhan meidänkin vauvasta tullut ihan erilailla aktiivinen ja sosiaalinen kuin mitä silloin pienempänä. Vaikka on nytkin vielä tosi pieni. <3 On vaan niin ihmeellistä ajatella, että joskus tuo meidänkin vauva lähtee konttaamaan ja nousee seisomaan noille pikkujaloille, kipittää täällä kotona minne ehtii ja sanoo ensimmäiset sanansa. Tulen kauhean onnelliseksi tuosta ajatuksesta. Mutta haikeaakin se tietysti on. Tuo lattialla pötköttävä, kaksoisleukainen, paksureisinen, oman tahtonsa ilmoittava, ilosta kiljuva viisikuinen on niin mahdottoman suloinen ja ihana nytkin. <3

Siirappisia tunnelmia

Jo pikkutyttönä 25 vuotta sitten haaveilin, että toivottavasti joskus minäkin löydän lähelleni ihmisen, joka rakastaa minua ehdoitta ja jota minä rakastan koko sydämestäni. Niin kuin saduissa käy. Kun kevättalvella 2010 näin yökerhossa pitkän valloittavasti hymyilevän nörttimiehen, olin juuri päättänyt, että en vähään aikaan halua seurustella kenenkään kanssa. Sinnikäs mies ei kuitenkaan antanut periksi vaan halusi jutella kanssani. Siitä juttelusta alkoi meidän yhteinen matka. Ollaan monesti mietitty, miten pienestä oli kiinni, että tavattiin. Se on hurjaa sattumaa, että kohtaa ihmisen, josta tulee maailman tärkein.

Heti ensimmäisistä päivistä lähtien vietettiin tosi paljon aikaa yhdessä. Tehtiin ruokaa, keskusteltiin kaikesta ja lähdin jopa kesken gradun tekemisen Helsinkiin, kun miehellä oli siellä viikon mittainen työreissu. Oltiin tunnettu ehkä viikko. Heh. Ajatukseni oli, että miksipä ei voisi elämässä vähän seikkailla.

Vietin kaiken vapaa-aikani miehen kanssa. Se oli varmasti vaikeaa minun ystävälle, jonka kanssa olin ollut paljon sitä ennen. Oli se välillä vaikeaa minullekin. Olin tottunut elämään yksin, käymään leffassa yksin, matkustamaan yksin. Tykkäsin olla itsenäinen ja vapaa. Välillä sovittiin miehen kanssa, että nyt ei nähdä niin paljon, mutta käytännössä se ei toteutunut. Aloin olla yhä enemmän miehen asunnolla.

Vaikeaa oli myös se, että minulla oli paljon haavoja aiemmista ihmissuhteista. Kun nyt ajattelen millainen ihminen tavatessamme olin, voin huomata kasvaneeni ja vahvistuneeni huomattavasti. Mieheni on ollut kanssani käsittämättömän ymmärtäväinen ja kannustava. Auttanut minut vanhojen vaikeiden asioiden yli.

Lopulta sain tuoda kaikki tavarani miehen luo. Oli jännittävää muuttaa toisen kotiin. Sain kyllä tehdä siitä minunkin kotini näköisen ja paljon sisustettiin yhdessä sekä hankittiin joitain yhteisiä huonekaluja. Se oli tärkeää ja helpotti minun kotiutumista.

Alusta asti on ollut täysin selvää, että tämä mies on se ketä olin etsinyt. Tasan kolme vuotta sitten mentiin naimisiin. Mies ehdotti päivää, 11.11.11. Häitä juhlittiin ystävien ja lähimpien sukulaisten kanssa. Valmistelin juhlia jo hyvissä ajoin etukäteen. Katseltiin pukua ja sovitettiin sitä, askartelin kutsuja ja ohjelmalehtisiä, pohdittiin ruokalistaa ja varattiin bändiä. Hääaamuna kampaaja taikoi minulle pitkät hiukset ja ystävien kanssa pukeuduttiin parhaimpiin. Autossa iski jännitys, mutta onneksi pian oltiin perillä maistraatissa. Oli ihana nähdä siellä minun lähimmät ihmiset. Vihkijä puhui kauniisti ja pussailtiin väärään aikaan. Vihkijää nauratti.

Valokuvausta ja hääjuhlaa. Siitä päivästä on jäänyt tosi hyvät muistot.

Nämä avioliittovuodet on olleet vaiherikkaita. Ollaan oltu onnellisia toisistamme, matkusteltu ja nautittu yhteisestä elämästä. Samalla kamppailtu omaa vauvaa hartaasti toivoen ja keskenmenoja surren. Ollaan varmasti muokattu toisiamme ja meistä on tullut jo hieman toistemme kaltaisia. Nyt elämä hymyilee meille kaikinpuolin. Ollaan tosi onnekkaita, että saadaan yhdessä olla kauniin ja terveen tyttövauvan vanhempia.

Olen niin onnellinen ja kiitollinen minun miehestä. <3

Yökokeilu

Nukuin viime yön ensimmäistä kertaa vierashuoneessa, vauva ja mies makuuhuoneessa. Tavoitteena oli saada minulle edes hitusen enemmän keskeytymätöntä unta. Lopulta en varmaankaan nukkunut sen pidempään, mutta varmasti kyllä paremmin ja sikeämmin, kiitos korvatulppien ja henkisen rauhan, kun ei tarvinnut kuunnella, milloin vauva mahtaa herätä.

Vauvan iltapäivän päikkärit venähti, joten laiteltiin vauvaa kylpyyn vasta 19:30 maissa. Kylvyn jälkeen tavallisesti syötölle ja unipussiin. Iltasyötöllä vauvalla on tapana alkaa aika pian kitistä, jolloin otetaan olkapäälle tai syliin. Sylissähän vauva ei aiemmin viihtynyt ollenkaan, mutta nyt parina iltana olen vähän aikaa saanut pidettyä siinä uuden unilelun avulla. Jatketaan syliin totuttamista, kun meidän kummankaan olkapäät ei tahdo kestää enää vauvan painoa. Kun vauva oli kaksi kertaa alkanut kitistä syötöllä, mies tuli auttamaan ja nosti vauvan ensin olalle ja pian syliin. Aivan yllättäen, vauva nukahti siihen klo 20:20! Oltiin ihan ihmeissämme. Siirrettiin vauva omaan sänkyynsä. Klo 20:40 kitisi totuttuun tapaan taas, mutta isän syli nukutti uudestaan samantien. Klo 21:00 ja 21:20 sama juttu. Ihmeellistä. Olen aina ajatellut, että tissiä vauva varmasti kaipaa. Nyt kelpasi sylikin.

Klo 21:30 etsin korvatulpat ja menin nukkumaan. Sovittiin, että jos vauva ei tyynny enää syliin, niin aina saa tuoda minulle syömään.

Noin 23:30 mies toi vauvan syötölle. Oltiinkin puhuttu, että siihen aikaan on ihan ok syödä, ei tarvitse edes yrittää nukuttaa muuten. Mies oli itse menossa vasta nukkumaan, joten kävi vielä hakemassa vauvan takaisin syötön jälkeen.

Klo 2:30 oli seuraava herääminen ja syöttö vierashuoneen sängyllä. Senkin ajankohta oltiin arvioitu etukäteen. Puolen tunnin päästä minä sain vietyä vauvan takaisin sänkyynsä.

Klo 4:45 vauva oli herättänyt miehen naureskelemalla ja puuhailemalla sängyssä. Mies toi vauvan minulle, jos saisin tissitettyä hänet uneen. Mentiin makkariin. Mutta eipä se onnistunut. Ensin vauva hääräili onnellisena, katseli minua pitkään, että olenko hereillä, rapsutti minun naamaa, peittoa ja tyynyä, naurahteli, huhuili, jokelteli. Vähän päästä hermostui, kun hänelle ei vastattu, jolloin mies sitten nousi urheasti klo 5:40 vauvan kanssa ylös ja valmisteli itsensä töihin. Minä nousin noin 6:20 vauvan seuraksi miehen lähtiessä töihin. 

Vauva söi joka yösyötöllä hyvällä ruokahalulla, mutta kuitenkin vain yhden tissin kerrallaan. Eli ei varmastikaan ollut mitenkään älyttömän nälkäinen noilla syöttöväleillä.

Syliin nukahtaminen on läpimurto meille, koska on luultu jo pitkän aikaa, että vauva ei millään nukahda iltaisin muuten kuin rinnalle. Henkisesti se on minulle tosi iso juttu, kun olen käytännössä viettänyt jo muutaman kuukauden makuuhuoneessa aina iltaisin klo 19.30 lähtien. Uskon, että vauva ei olisi nukahtanut minun syliin samalla tavalla kuin miehen. Mutta sitäkin kokeillaan sitten kun miehellä on iltavuoroja.

Vauva nukkui äsken 1,5 tunnin päikkärit vaunuissa sisällä. Heh. Puin unipussiin ja kokeilin ihan vain, että onnistuisiko. Tuttu itkuhälyttimen unilaulu soimaan hämärässä aamukeittiössä ja kappas, uni tuli heti. Olikin kyllä väsynyt, kun nukutin vasta 7.30 jälkeen.

Ihanaa isänpäivää ja ratkaisukeskeisiä kokeiluja

Paljon asiaa, hmm, mistä aloitan. Isänpäivästä. On ollut tosi kiva päivä. Iskä sai jäädä nukkumaan kun minä ja vauva noustiin  klo 7 aamutoimille ja kakkua kuorruttamaan. Minua kyllä väsytti ja huokaisin syvään, että milloinkahan saisin nukkua edes vähän enemmän yöllä. Edellisiltana oli taas tissimaratoni. 

Tänä viikonloppuna leivoin toista kertaa elämässäni täytekakkua. Eilen jo täytin kakun vattuhillolla, runsaalla kermavaahdolla ja kirpeillä vadelmilla. Tänään oli kuorruttamisen vuoro. Valkosuklaakuorrute oli helppo tehdä, tosin se oli ällöttävän makeaa eikä sitä voinut oikeasti syödä. Mutta ihan nätti siitä tuli. :) Onneksi vauva meni sopuisasti ekoille päikkäreilleen, koska en olisi millään jaksanut huutokonserttia. Uuvutti.

Aamupalaa miehen kanssa ja hyvää keskustelua minun ja vauvan unista. Vauvan lisänukutusta tissillä lyhyiden vaunu-unien jälkeen. Mukavaa, rauhallista perheaikaa. Harvinaista, leppoisaa, ihanaa, onnellista. Vauvan kanssa leikkimistä, lounaan valmistelua, halailua.

Puolilta päivin käytiin kävelyllä nukuttamassa vauva ja haukkaamassa ilmaa. Nam. Heh. Oli kiva katsella perheitä ulkoilemassa keskenään: vanhempia tekemässä pieniä lumiukkoja lastensa kanssa sekä leikkimässä lumisotaa. Nälkä yllätti ja kiiruhdettiin kotiin tekemään pitsaa. Onneksi olin jo aamupäivällä tehnyt pitsapohjat valmiiksi ja ne oli helppo täyttää. Pitsasta tuli tosi hyvää, samoin kakusta. Leikkimistä nauravan vauvan kanssa. Iltapäivällä mies nukutti vauvan vaunuihin kävelyllä, jonka jälkeen otettiin koko perhe päikkärit. Minä tosin en saanut unta, kappas. Jossain vaiheessa hain huutavan vauvan meidän väliin jatkamaan uniaan. Ihana perhepäivä.

Väsymyksestä ja alakulosta. Olen ollut jo jonkin aikaa alakuloinen ja saamaton. Ei ole huvittanut lähteä mihinkään eikä tehdä mitään erityistä. On tuntunut, ettei jaksa, ei viitsi. Arki on pyörinyt kotirutiinien ympärillä, mikä olisi sinänsä ok, jos en kaipaisi muuta. Tykkään kyllä tosi paljon olla kotona ja nautin siitä, että saan hääräillä täällä, siivoilla ja järjestellä paikkoja. Välillä on kuitenkin kiva käydä kaupungilla ja ystävillä kylässä. Viime aikoina on ollut nihkeä ja laiska fiilis lähtemiseen. Nahkeudesta olen syyttänyt huonoja unia. Tänään aloin kuitenkin miettiä, että entäpä jos syynä ovatkin minipillerit. Nyt kun muistelen, niin kyllä niistä pillereistä tuli aikaisemminkin epämukavia oireita. En vain muistanut, kun siitä on jo niin kauan. Silloinkin pillerit olivat vähän salakavalia. Periaatteessa näytti siltä, että sopivat minulle, mutta kuitenkin ne lopetettuani huomasin eron mielialassa ja muissakin asioissa. Päätinkin nyt lopettaa ne. Samantien. Katsotaan onko sillä mitään vaikutusta.

Öistä. Iltaisin vauvaa joutuu nukuttamaan tissillä monta kertaa. Eilenkin vauva oli jo ihan unessa, mutta silti heräsi noin 10 kertaa klo 20:30-00:30 välillä ja vaati kovalla itkulla tissiä. Välillä yritin vähän kanniskella, mutta eihän siitä mitään tullut. Olin myös yksin kotona, niin mies ei voinut auttaa. Kolmen tunnin yhtämittaiset unet olisivat luksusta minulle. En muista, milloin olisin nukkunut enemmän kuin sen. Lähiaikoina vauva on onneksi nukahtanut melko nopeasti yösyötön jälkeen, mikä on helpottanut. Mies on siirtänyt vauvan omaan sänkyynsä, jos olen saanut miehen ensin hereille. :) Minun jaksamista auttaa paljon, että mies nostaa vauvaa yöllä. Aikaisemmin nukuttiin usein perhepedissä koko yö tai ainakin suurin osa yöstä. Nyt olen huomannut, että vauva saattaa heräillä useammin, jos nukkuu meidän vieressä. Itsekään en osaa enää nukkua vauvan vieressä, vaikka ihan alkuaikoina se onnistui hyvin.

Ensi yönä yritetään niin, että minä menen nukkumaan vierashuoneeseen ja mies hoitaa vauvaa. Tuo hänet minulle vaan syötölle. Jännittävää. Saas nähdä miten sujuu ja saanko ylipäätään unta. Ja herääkö vauva usein. Sanoinkin jo miehelle, että jos vauva ei tyynny millään ilman tissiä, niin tottakai saa tuoda sitten minulle. Kokeillaan tällaista joustavasti. Toivon tietysti, että kuin taikaiskusta vauva nukkuisi järkeviä unipätkiä, kun en tuoksu houkuttelevalta maidolta siinä vieressä. Mutta se kyllä lienee vain toiveajattelua. ;)

Nokkamukista. Tänään annettiin vauvalle nokkamuki ekaa kertaa. Laitettiin sinne vähän vettä, jos vaikka innostuisi imaisemaan. Tosi kiinnostunut oli ottamaan mukin ja heti oli laittamassa sitä suuhun, niinkuin tietty kaikkea muutakin uutta lelua. Ehkä jopa imaisi kerran pari. Piakkoin kokeillaan aloittaa soseruokia, bataatilla ja porkkanalla olisi tarkoitus. En halua kiirehtiä niitä, mutta toisaalta olisi kiva aloitella rauhallisesti. Niille jotka ei tiedä, niin soseita aletaan syödä yleensä 4-6kk iässä ja teelusikallisesta aloitetaan. Ensin kasviksia ja joitain sopivia juureksia, sitten viljoja ja proteiinin lähteitä, lähempänä vuoden ikää hapanmaitotuotteita (eli piimää, raejuustoa, viiliä jne). Minun haaveena olisi, että vauva oppisi juomaan pian nokkamukista. Voisi sitten siitä juoda maitoa, kun olen poissa. Tuttipullo kun ei oikein ole kelvannut.

Valoa harmaisiin päiviin

Minun oli tarkoitus pari päivää sitten kirjoittaa tänne harmaista päivistä, kun taas kerran väsytti, laiskotti sekä kehtuutti, niinkuin minun ystävät on opettaneet minua sanomaan.. Lukuisat yöheräämiset ovat jatkuneet edelleen. Ulkona oli harmaata, sateista ja tuulista. Illat pimeitä. Miehellä on ollut iltavuoroja ja jouluakaan ei viitsisi ihan vielä alkaa odottaa. Aina löytyisi myös siivottavaa, ja aina pitäisi keksiä ja tehdä jotain ruokaa. Vauvakirjaa ei ehdi kirjoittaa rauhassa eikä työssäkäyvälle ystävälle soittaa. Herkkujen syömistäkin pitää rajoittaa ja vauvaa on vaikea nukuttaa. On niin paljon mitä ei tiedä tai osaa. Valivali. :)

Mutta samaan postaukseen olisin kirjoittanut, kuinka pienetkin arkiset asiat voivat piristää ja tuoda iloa... Ystävän yllättävä puhelu, tuntemattoman ohikulkijan kanssa käyty nauravainen keskustelu, lokakuun vaihtuminen marraskuuhun, ikkunasta vilkuttavat hoitolapset, albumiin päätyvät valokuvat, tulevat kivat menemiset miehen kanssa, uuden isomman kodin haaveilu, ajoissa varattu vauvan 6kk-valokuvaus, joululahjojen miettiminen, ystävän tarjoama lastenhoitoapu sitten kun meidän vauva on isompi sekä tietenkin vauvan kaunis hymy ja hersyvä nauru.

Eilen ja tänään on ollut parempi mieli. Ulkona on ollut kivempi sää ja tänään on satanut kunnolla lunta, ensimmäisen kerran tälle syksylle! Maisema on kaunis. Eilen laittelin vauvan valokuvia albumiin melkein koko päivän ja iltapäivällä kävin ystävän kanssa teellä kaupungilla. Oli rentouttavaa istuskella rauhassa ja höpötellä niitänäitä.

Tänään varasin vauvalle taas vyöhyketerapian. Kokeillaan. Kivaa ja jännää. Sain myös käydä tänään rauhassa ruokakaupassa viikonloppua varten, kun mies oli aamun kotona. Tuollaiset pienet jutut on kivoja. Kauppakassiin sujahti pitsa-aineita, täytekakkuaineita ja muita herkkuja. Isänpäiväviikonloppu. <3

Vauva nukkui äsken kahden tunnin päikkärit! Tosin sylittelin ja nukutin kiukkuista vauvaa vaunuihin ensin reilut puolisen tuntia ja ekan nukutun puolentunnin jälkeen jo itki ilmavaivojaan. Söin eineskasviskuskusia, siitä varmaan johtui. Nostin sängylle jatkamaan unia. Siinä unet jatkui vielä 1,5 tuntia, tissi suussa. <3 Minä tiedän, että jatkuva imuttelu ja tissittely saattaa pahentaakin ilmavaivoja, mutta kyllä minä annan lohtutissiä vauvalle vaikka vatsavaivoihinkin. Ja yhtä samaa tissiä kun syö, niin alkuherumisen jälkeen ei sieltä kovin paljon maitoakaan vaikuta tulevan, kun nieleskelyä ei kuulu ollenkaan. Päiväunirytmi menee mukavasti kun saa vauvan nukkumaan yhdet pidemmät unet. Silloin riittää kolmet päikkärit. Toisaalta ongelmaksi on tullut uniassosiaatio tissiin. Mutta siitä toisen kerran.

Nyt välipalaa ja telkkaria ja mahallaan pyörivää vauvaa. Mies on illan töissä, joten vietetään tyttöjen ilta!

Ruokapolitiikkaa

Noin 10 vuotta olen ollut kasvissyöjä. Tai en ehkä kehtaa kutsua itseäni enää sellaiseksi, koska olen pari vuotta syönyt kalaa. Tosin vain harvoin ja sekin on taas tällä hetkellä pohdinnassa. Silloin 10 vuotta sitten olisin rakkaan veljeni innostamana halunnut olla vegaani ja yritinkin, mutta siihen minulla ei kuitenkaan ollut riittävästi taitoa, tietoa eikä sitten varmaan lopulta tahtoakaan. Näiden vuosien aikana olen oppinut paljon kasvissyönnistä ja löytänyt kaupoista ruokakoriini mm. kaurakermoja, kasvisleikkeleitä, soijanakkeja, erilaisia kasvispullia, soijasuikaleita, tofua ja linssejä. Vaikka syön eläinkunnan tuotteita, kuten kananmunaa ja maitoa, tykkään ostaa kasviperäisiä tuotteita ja luomua. Esimerkiksi kaurapohjaiset jugurtit tuovat kivaa vaihtelua makumaailmaan.

Aikaisemmin minulta kysyttiin usein, miksi olen kasvissyöjä. Siihen on monia syitä. Jokainen valitsee oman ruokavalionsa omien arvojensa, toiveidensa ja kykyjensä mukaan. Tämä on vain minun ajatukseni ja kokemukseni. Minä jätin ensin makkarat ruokavaliostani pois, kun satuin vaan katsomaan jonkun dokumentin makkaran valmistuksesta ja siitä, millaisia ainesosia sinne makkaraan päätyy. Ei tehnyt enää mieli. Sitten jätin kaikki muutkin lihat pois, kun ajatus tuotantoeläinten elinoloista häiritsi: hormoneista, ahtaista tiloista ja muusta eläinten elämästä. Ajattelen myös, että lihan syöminen on turhaa, koska kaikki vitamiinit ja ravintoaineet voi saada kasvikunnan tuotteista. Se on suuri syy omalle ruokavaliolleni. Näen asian myös terveysasiana ja koen, että kasvispainotteinen ruokavalio on terveellisempi minun keholle.

Minun mies on vastakohtani tässä. Ihmeellistä, että meidän ruokakauppailu ja ruoanlaitto on menneet kuitenkin niin luontevasti. Ollaan totuttu tekemään omat ruokamme. Joskus mies tekee meille yhteistä kasvisruokaa, esim. papupataa, wokkia tai tomaattista soijasuikalekastiketta. Ruokasopua edesauttaa varmasti se, että kumpikaan ei arvostele toisen ruokia. Minä tietysti sanon miehelle aina joskus, että hänen pitäisi syödä enemmän kasviksia, mutta en puutu hänen makkaroihin ja lihoihin. Olisi tietysti kiva, että voisin tehdä täällä päivällä sellaista ruokaa, jota mies voisi syödä töistä tullessaan. Asiaa hankaloittaa, että mies ei tykkää monista sellaisista ruoka-aineista, joista minä tykkään. Mutta sekin olisi ehkä sellainen juttu, jota voitaisiin molemmat harjoitella. Minä harjoittelisin tekemään ruokaa miehellekin mieluisista aineista ja mies söisi useammin tekemääni kasvisruokaa.

Mielessä on olleet myös meidän vauvan tulevat syömiset. Puhuttiinkin niistä juuri miehen kanssa. Minusta tuntuu tyhmältä ajatella, että antaisin lapselleni sellaista ruokaa, jota en itse halua syödä. Asia täytyy kuitenkin sopia yhdessä miehen kanssa. Mies on onneksi aika avoin minun toiveille. <3 Ollaan päätetty kysyä neuvolasta, jos päästäisiin ravintoneuvojalle tms. juttelemaan lapsen mahdollisen kasvisruokavalion  toteuttamisesta. Haluan varmistaa, että osataan tarjota sellaista ruokaa, josta lapsi saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, esim raudat, proteiinit ja muut. Minä kun kuitenkin kokkaan useimmin meidän lapsen ruoat. Sikäli en näe lapsen kasvissyönnissä mitään ongelmaa tai vaikeutta, varsinkin kun käytössä on kaikki maitotuotteet ja kananmunat. Vaikka kyllähän ilman niitäkin pärjäisi hyvin.

Uskon, että ruoka vaikuttaa ihmiseen monella tavalla. Huonolaatuinen ja heikkoravinteinen ruoka väsyttää, vie energiat. Sokerinen ja rasvainen ruoka turvottaa, koukuttaa, lihottaa, tekee olon laiskaksi. Huono ruoka altistaa sairauksille (esim. diabetes, korkea verenpaine, kolesteroli) ja tartuntataudeille, kun vastustuskyky on huono vähäisten vitamiinien takia. Tietyt ruoat aikaansaavat vatsavaivoja. Lisäaineista ja makeutusaineistakin ollaan montaa mieltä. Fyysinen huono olo heijastuu helposti henkiseen puoleen. Jokainen valitsee itse mitä syö, paitsi pieni lapsi, joka on vanhempiensa valintojen armoilla. Vanhempien tehtävä onkin opettaa lapselle terveelliset ruokailutavat. Silti ei mielestäni kannata ottaa liikaa stressiä, jos ei tee kaikkia lapsen ruokia itse tai ei välttele kaikkia lisäaineita tai jos ei osta luomuvihanneksia tms. Asioilla on aina monia puolia ja perheen ja lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi on tärkeintä. <3 

Muoks. Haluan vielä kerran painottaa, että vaikka minä tykkään ostaa luomua ja välttää lihatuotteita, minun tehtäväni ja tarkoitukseni ei ole tuomita muiden tekemiä valintoja. En myöskään ole itse mikään ehdoton omissa valinnoissani, vaan tilanteen mukaan ostan ei-luomua, syön lisäaineita ja rasvaisiakin ruokia ja sokerisia herkkuja. Joskus enemmän ja joskus vähemmän.

Muiden katseita

Yhtenä päivänä nukutin vauvaa vaunuihin päikkäreille. Vauva oli taas aika itkuinen. Lähdin pienelle kävelylle ja melko pian vauva jo oli laittanut silmät kiinni ja nukahtanut. Lähdin kotiin päin. Ihan lähellä kotia, melkein pihassa, vaunuista kuitenkin alkoi kuulua kovaa itkua. Vauva oli nukkunut korkeintaan 10 minuuttia. Nopeutin kävelyvauhtia ihan muutamaksi sekunniksi, jos vauva vaikka rauhottuisi siihen, niinkuin usein käykin. Ohitseni käveli juuri silloin muutama pariskunta ja vanhempi naisihminen. Jokainen heistä katsoi minua ja huutavia vaunuja happaman ja vakavan näköisenä, oikein kääntyivät katsomaan vaunujen sisälle, että mikä siellä on hätänä. Minä herkkänä ihmisenä ja uutena äitinä tietysti koin katseet arvosteleviksi. Ajattelin heidän miettivän, että "eikö tuo äiti tee mitään vaikka vauva itkee noin kovasti". Teki mieli mennä äkkiä kotiin piiloon. Niin teinkin. Nostin vauvan syliin ja kurvasin nopeasti kotipihaan, vaikka periaatteessa vauva olisi voinut nukahtaa jos olisin jatkanut vaunuttelua sylittelyn jälkeen.

Olen itsekin joskus katsonut toisten itkuja, kun tottakai sitä helposti ja luontaisesti katsoo. Eikä silloin mitään pahaa tarkoita. On vain vaikea tietää, millaisella ilmeellä katsoisi, ettei näyttäisi tuomitsevalta vaan olisi empaattisen näköinen. Neutraali perusilme kun on yleensä aika vakava kaikilla ihmisillä eikä hymyilläkään oikein viitsi, kun toinen itkee. Varmaan ihan hyvä ratkaisu olisi vaikka tsempin toivotus. Itse ainakin ottaisin mieluummin sen kuin tulkinnanvaraiset pitkät katseet.