Lapsen ruokajutut mielessä

Eilen oli jotenkin tosi väsynyt ja hankala päivä. Mieli maassa. Vaikka olin nukkunutkin ihan hyvin edellisenä yönä. Mietin paljon ulkonäkö- ja ruoka-asioita ja kirjoitin niistä toiseen blogiini eli tänne. Jälkikäteen mietin, että myös helteinen päivä saattoi väsyttää kroppaa. Ja juuri alkanut sokerilakko. Ja mikä lie.

Tänään on ollut heti jo parempi mieli. Eilen illalla ilostutti myös se, että mies ehdotti meille kahdenkeskisiä treffejä perjantaille ja varmisti jo mummunkin tyttöä hoitamaan. Mummu myös haluaisi tulla jo sitä ennenkin joku päivä leikkimään lapsen kanssa. Tosi mukavaa.

Eilen tehtiin illalla kasvislasagnea ja siitä tuli kutkuttavan hyvää. Siis jotenkin tosi paljon parempaa kuin yleensä. Kesäkurpitsaa, sipulia, parsakaalia, linssejä, tomaattia, hyvää tomaattimurskaa, lasagnelevyjä, maitoa, mausteita. Yleensä laitan omaan lasagneeni juustoa päälle, mutta tämä ei kaivannut sitäkään. 

Tuli hyvä mieli myös siitä, kun lapselle maistui tosi hyvin pakastemustikat iltapuuron kanssa. Meiltä loppui mustikat jo aikaa sitten eikä siksi ole annettu niitä lapsellekaan vielä, mutta ystävällinen anoppi toi meille lisää. Ihana mummu. Lapsi on yleensä syönyt puuron kaupan hedelmäsoseen kanssa, mutta on ihanaa kun saadaan noiden valmiiden soseiden kulutusta vähemmälle. Lapsi kun söisi niitä minkä kanssa vaan. Tästä lähtien syödään mustikoita ja vähitellen myös tuoreita tämän kesän marjoja. :) Myös nektariini maistui lapselle tänä aamuna, mistä olin tosi iloinen. Tyttö on yleensä vähän epäileväinen uusien ruokien suhteen. Laittaa suuhun, mutta työntää heti samantien pois. Nektariinia halusi kuitenkin lisääkin. Minua ilostuttaa aina paljon, kun lapsi syö samaa ruokaa meidän kanssa ja suostuu maistelemaan uusia makuja. Siihen on nyt pyrittykin. En ole enää ostanut kaupan ruokasoseita kotiin. Olen suosiolla tehnyt ruoasta vielä aika hienojakoista, jotta saisin tutustutettua lapsen ensin uusiin makuihin. Jotkut ruoat lapsi syö karkeinakin palasina, esim. kurkkua, raejuustoa, hedelmiä, Talk-muruja. 

Myös lehmänmaito on alkanut maistua lapselle yhä enemmän. Nokkamukista juodaan ruoan yhteydessä. Kyllä minua vähän mietityttää lehmänmaidon terveellisyys ja tiedän, että sitä ei ole ihmisen elimistölle tarkoitettu. Nyt ei ole kuitenkaan ollut resursseja paneutua asiaan tarkemmin. Kauramaito on varmaan hyvä vaihtoehto, mutta pitäisi ensin tutkia, mitkä ovat sen antosuositukset tuon ikäiselle ym.

On helpottavaa kun lapsi syö samaa ruokaa meidän kanssa.

Viikonloppureissulla Tampereella

Nyt on kotiuduttu kahden yön kesäreissulta Tampereelta. Kotiin on aina kiva tulla, vaikka olihan matkallakin mukavaa! Autoilut menivät hyvin tytön nukkuessa. Säät olivat enemmän kuin kohdallaan. Etukäteen odotin epävakaata, mutta saatiinkin vain aurinkoa yhdellä pienellä sadekuurolla. Hotelli Ilves palveli meitä hyvin ja siitä on tulossa meidän kantispaikka. Muualla ei tosin olla Tampereella oltukaan, kun se on muutenkin meille uudempi retkikohde.

Käveltiin kaupungilla ja poikettiin Pikku Kakkosen leikkipuistossa. Tyttö tykkäsi tosi paljon keinua toisten lasten kanssa sekä katsella Nimipäiväonnittelu-ohjelmasta tuttua Touho-hahmoa. Liikkeellä oli paljon lapsia vanhempineen ja erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että läsnä oli monia isiä lapsiensa kanssa kahdestaan. Se näytti jotenkin mukavalta ja tuli hyvä mieli. Ihana että isät touhuavat lasten kanssa!

Lauantaina vietettiin useampi tunti Särkänniemessä. Minäkin pääsin jopa pari kertaa suosikkilaitteeseeni eli Tornadoon ja tietenkin jonotin etupenkkiin. Kiljuin ja nauroin. Pitkiä jonoja ei ollut laitteisiin, vaikka oli viikonloppu. Oli leppoisaa. Tyttö nukkui pienet päikkärit rattaissa ja sillä välin me istuskeltiin rauhallisesti terassilla juomien ja herkkujen parissa. Tytön herättyä hänkin sai syömistä ja sitten ihmeteltiin kotieläimiä Särkänniemen Koiramäessä. Ensi vuonna voidaan ehkä tehdä tytön kanssa Särkänniemessä vielä enemmän, esim. mennä possujuniin, karuselleihin ym. Silti nytkin oli hauskaa.

Iltapäivällä käytiin uimassa hotellin allasalueella. Tyttökin ui ensimmäisen kerran ihan oikeasti. Ilveksen lastenallas oli mukavan lämmin ja saatiin uida rauhassa. Ei ollut vielä muita lapsia. Tyttö tykkäsi tosi paljon polskia uimarenkaan avulla uimapalloa jahdaten. Pidettiin tietysti koko ajan hyvin kiinni että pysyi pinnalla. Nopeasti käytiin saunassakin. Minä tytön kanssa naisten osastolla. 

Muutenkin lapset tuntuivat tärkeiltä vierailta hotellissa. Välillä käytiin leikkihuoneessa pomppimassa pomppulinnan reunalla, kokeilemassa kävelykärryä ja muita leluja sekä ihmettelemässä ja ihastelemassa Onni Oravaa, joka tuli tanssimaan lapsille aina tiettyyn aikaan päivästä. Ensimmäisen kerran kun tyttö näki oravan hotellin aulassa, häntä vähän jännitti. Toisella kerralla halusi kuitenkin jo mennä koskemaan oravan isoa nenää.

Lapsen iltapuuroa varten pyydettiin hotellin ravintolasta syvä lautanen ja keiteltiin puuro meidän kerroksessa olleella mikroaaltouunilla. Aamupalan puuro oli ehkä vähän liian suolaista lapsen makuun, se ei maistunut. Jugurttia ja hedelmiä ja muuta sopivaa kuitenkin oli paljon tarjolla. Lapsen suosikki taisi olla vesimeloni. Äidin suosikkeja olivat savujuusto ja sopivan kypsät kiivit. Isän suosikkeja taisivat olla kinkku ja pekoni. :)

Alkuillalla lähdettiin vielä läheiseen ravintolaan syömään ja uni tuli meille kaikille illalla tosi nopeasti. Minäkin taisin mennä nukkumaan jo 21:30. Ravintoloissa on ihan mukava käydä tämän yksivuotiaankin kanssa. Ainoa jännityksen aihe on, kauanko ruoan tulemisessa kestää. Meidän tyttö viihtyy kyllä puoli tuntia ja ylikin kirjojen, lelujen ja leikkien parissa, mutta yleensä käy niin, että sitten kun sen odotusajan jälkeen saadaan ne ruoat eteen niin juuri silloin alkaa mittari tulla lapsella täyteen. Siksi arvostankin tosi paljon ravintoloita, joissa saa ruoan melko nopeasti. Silloin ruoasta ehkä ehtii nauttiakin rauhassa sekä syömään sen lämpimänä.

Kiva reissu taas takana. Matkailu kyllä virkistää. Omat kotiympyrät tuntuvat aina raikkaammilta kun on käynyt yön tai pari jossain muualla. Nyt rauhallista arkea pari viikkoa ja sitten olisi minun oma kesäreissu hyvän ystävän kanssa. Jännää mutta hauskaa!

Voihan valokuvat!

Huokaisen nyt vain nopeasti tänne ennen kuin riennän iltapalalle ja nukkumaan. Saatiin maanantaina tytön yksivuotiskuvien vedokset ja ennen sitä ajattelin, että hintaan kuuluvat 8 kuvaa on aika paljon. Että kyllä saadaan kiva määrä kuvia ja ihanaa jipii. Vaan nyt kun alettiin kuvia katsomaan ihan ajatuksella, tekisi mieli ostaa kuvaajalta tuplamäärä. Sikäli positiivinen ongelma siis. Kamalan vaikea on valita kuvista niitä parhaita, kun monissa kuvissa on niin erilaisia hauskoja ilmeitä, asentoja ja lavastuksia. Taitava valokuvaaja. Luultavasti ostetaankin häneltä oikeudet muutamiin ekstrakuviin. Ei vain malta jättää niitä ottamatta, kun ne on niin söpöjä ja hauskoja ja herkkiä ja erilaisia. Toistekin suunnataan Tuulirannan Tomin linssin eteen eikä tämä ole edes maksettu mainos. Nyt hyvää yötä.

Uusi terveysblogi!

Minä tein uuden blogin. Käykääpäs tsekkaamassa! Sen nimi on Uusi sama äiti ja se löytyy esim. täältä. Kirjoitan sinne minun omasta elämäntapamuutoksesta, terveellisempään elämään pyrkimisestä, liikunnan ilon etsimisestä, kamppailusta hyvän ruokavalion puolesta, unelmien toteuttamisesta, minun omien tarpeiden huomioimisesta sekä kaikesta muusta hyvinvointiin liittyvästä.

Tätä vanhaa blogia jatkan silti ihan tuttuun tapaan. :)

Törmäsin tällaiseen vanhaan, videosta napattuun kuvaan, jossa vuonna 2008 toteutan erään suuren ja pitkäaikaisen haaveeni. Vaikka tämä kuva ei liitykään fyysiseen terveyteen, se kuvaa minulle voimakkaasti elämäntapamuutosta, rohkeutta, omien unelmien tavoittelua, onnistumista sekä oman minuuden etsimistä ja löytämistä vähitellen. Tätä kuvaa otettaessa olin vasta juuri alkanut oivaltaa, kuinka tärkeää on kuunnella itseään, olla oma itsensä ja pyrkiä omiin henkilökohtaisiin tavoitteisiin, olivat ne sitten mitä tahansa. Tästä kuvasta minä saan voimaa kaikenlaiseen elämäntapamuutokseen.

Ready, steady, go!

Kivempi päivä

Tänään oli kiva päivä. Yöllä tyttö itki kovasti 1,5 tuntia putkeen, mutta nukkuikin sitten aamulla 8 asti. Kuukauden takaisen korvatulehdusepäilyn takia käytiin tänään korvakontrollissa toteamassa, että ei ole mitään häikkää korvissa. Jes! Tutkimus meni taas tosi hyvin. Aamupäivällä sain tehtyä hyviä feta-kesäkurpitsapihvejä ja soijarouhe-makaronilaatikkoa. 

Tyttö nukkui tänään vain yhdet unet. 1,5 tunnin jälkeen ähkäisi ja köllötti hetken silmät auki, mutta lykittyäni lisää vauhtia uni tuli uudestaan ja sitä kestikin yhteensä 2 t 45 minuuttia. Hän nukkui siis klo 12-14:45. Hienot unet! Niillä jaksettiin iltaan asti.

Iltapäivällä tytön mummu tuli taas lapsenvahdiksi ja minä sain lähteä yksin hölkkälenkille läheiselle pururadalle. Oli ihanaa. Jaksan aina ihastella mustikkametsän tuoksua. Välillä kävelin ja välillä juoksin kovaa. Kilpailin kelloa vastaan. Noin 40 minuuttia lenkkeilin. Kotona olin niin onnellinen, kun mummu ja tyttö olivat tapansa mukaan lähteneet ulkoilemaan ja ehdin laittaa kaameat tiskit ennen heidän paluutaan. Juotiin mummun kanssa hyvät kahvit ja ihasteltiin yksivuotiaan valokuvavedoksia, jotka eilen saatiin. 

Tyttö oli tosi onnellinen koko loppuillan, vaikka selvästi oli väsynytkin. Iltapuurolla lauloin kaikki mieleen tulevat lastenlaulut rauhallisesti läpi ja tyttö vain tuijotti minua isoilla silmillä ja availi suuta puurolle. Vein hänet nukkumaan jo klo 20, kun yleensä nukkumaan meneminen venyy 20:30. Tyytyväisenä nukahti iltamaidon jälkeen tutti suuhun.

Mies yllätti eilen nimipäiväruusulla! :)

Viime aikoina minulla on ollut hassu tarve leikkiä ruoalla, heh.

Yli ärsytyksen

Olipa vaikea aamu tänään. Lapsi heräsi 5:15 ja oltiin miehen kanssa molemmat tosi väsyneitä ja äkäisiä. Pieni riitakin saatiin aikaiseksi ja minua ärsytti pitkälle aamupäivään. Miehellä on iltavuoro tänään, joten hän oli meidän kanssa aamun.

Minulla on muuten myös nimipäivä tänään. Ei me juhlita nimipäiviä mitenkään eikä huomioida. Sain tänä aamuna kuitenkin tosi monia nimpparionnitteluja ystäviltä ja sukulaisilta. Yleensä minun syntymäpäivän muistaa yhteensä ehkä neljä-viisi ihmistä. Tänään minua muisti ennen puoltapäivää yhdeksän ihmistä. Yhden kanssa soiteltiinkin. Tuntui ihan niin kuin jokin maailmankaikkeus tai kohtalo tai mikä lie olisi halunnut lohduttaa minua kovassa aamuärsytyksessäni. Niin erikoiselta nuo yhdeksän nimpparionnittelijaa tuntuivat. Tuli kyllä niistä parempi mieli.

Hetki kerrallaan elän nyt tämän huonosti alkaneen päivän. Ehkä se tästä muuttuu parempaan päin.

Tuttuja kiertohäiriöitä

Asiaa menkoista.

Kun toivottiin ja yritettiin tätä vauvaa kuumeisesti, minulla oli melko säännölliset menkat. Ovulaationkin bongasin joskus, mutta yleensä melko pian sen jälkeen alkoi tiputteluvuoto, jota kesti menkkojen alkuun asti eli 2-3 viikkoa. Epäilin, että tuo pikkuvuoto liittyi myös jotenkin siihen, miksi raskautuminen kesti luomusti aina niin pitkään. Epäilin, että hormonit on jotenkin vinksallaan tai munasolu ei kehity riittävästi tai jotain. Klomikierron ovulaatio sen sijaan oli aivan omanlaisensa selvine vatsakipuineen. Silloin tiputteluvuoto jäikin tulematta. Tulikin vauva. <3

Minun menkat alkoivat muistaakseni joskus kun tyttö oli 10 kk. En jaksa nyt tarkistaa. Vaistomaisesti vanhasta muistista tarkkailen aina myös ovulaatio-oireita. Niitä ei ole tullut paljonkaan näissä kierroissa. Ei varmaan koko ovulaatiotakaan. Se on täysin normaalia. Kierto palautuu vähitellen. Edellisessä kierrossa tikutin oviksen ja löysin sen. Hurraa! Kuitenkin taas alkoi samanlainen tiputteluvuoto kuin ennenkin. Masentavaa, kun ehdin jo unohtaa koko vuodon.

Toisella vauvalla ei ole mikään kiire. Harmittaa kuitenkin, että taas noita tiputteluja. Toivoin, että raskauden jälkeen minun kroppa olisi jotenkin maagisesti "parantunut" tai "kehittynyt" eikä niitä enää tulisikaan. Olenkin jo valmistautunut henkisesti, että seuraavakin vauva tulee lääkkeiden avustuksella. Höh. No pääasia kuitenkin, että jotenkin tulisi. Sitten joskus. :)

Juhannuskuvia

Kivoja kesäkukkia mökillä

Savusauna lämpiää

Kauniita tavaroita

Pieni metsätonttu kostealla mättäällä :)

Omppuja tulossa, toivon

Mökkinaapuri

Puolukan kukat on nättejä

Lauantain sapuskoja Pommacin kera

Juhannuksen vietossa

Pitkä juhannusviikonloppu meneillään ja hyvä mieli. Eilen juhannusaattona oltiin koko päivä anopin mökillä grillaamassa, saunomassa ja nauttimassa järvimaisemasta. Hyttysiä ei ollut niin paljon kuin meille oli etukäteen uhottu eikä edes satanut. Päinvastoin aurinko paistoi. Minä olen muutenkin ollut ihan kyllästynyt noihin juhannussäävoivotteluihin ja uutisotsikoihin: "voivoi juhannuksena ei saada aurinkoa", "voivoi juhannuksena sataa rakeita ja räntää ja kissoja ja koiria", "voivoi ennätysmäärä hyttysiä". Lehdillä ei ole muuta kirjoitettavaa. Huoh. Säähän ei voi vaikuttaa. Piste. Se on mitä on. Olisihan se aurinkoinen lempeä kesäilta ihana. Tai lämmin kesäpäivä. Mutta jos me suomalaiset elettäisi vain aurinkoisella säällä, ei voitaisi paljonkaan tehdä mitään. Jos tykkää saunoa, saunoo varmaan sateellakin. Ja onhan se nähty monenmonta kertaa, että ennusteet ovat yleensä vain hyviä arvauksia, jotka menevät kuitenkin paikallisesti usein pieleen.

Mutta siis leppoisa juhannusaatto. Mies grillasi kaikille ja anoppi oli tehnyt hyvät jälkkärit. Löhöttiin rennosti ja otin kesäisiä luontovalokuvia. Ja saunottiin savusaunassa ah. Illaksi kotiin tuttuihin rutiineihin. Tyttö oli koko päivän onnellinen. Nukkui tavalliset päikkärit vaunuissa ja katseli mielellään järven laineita. Istui metsässä puolukkamättäiden keskellä, kun näpsin hänestä valokuvia. Luki kirjojaan, hoiti nukkea, tanssi papan laittaman musiikin tahtiin sekä halaili mummua.

Jatketaan juhannusta tässä kotona. Otetaan rennosti, grillataan.

Yöt on muuten olleet lähiaikoina aika vaikeita tytölle. Pari-kolme-neljä tuntia nukahtamisen jälkeen on alkanut itkeä kauheasti. Muutamana yönä minäkin olen joutunut mennä lohduttamaan kun isin tassu/syli ei ole riittänyt. Viime yö oli parempi. Kaksi kertaa itki kovasti, mutta isin antama tutti ja tassutus riittivät. Aamukuuden aikaan on yleensä herätty päivään, mutta tänään uni jatkuikin pienen aamuitkahduksen jälkeen 7:35 asti. Ihmeellistä! Tällaista ei ole tapahtunut aikoihin. Me aikuisetkin oltiin aivan uudella tavalla virkeitä aamulla kun saatiin nukkua niin pitkään.

Neuvolassa ja valokuvauksessa

Nyt alkuviikolla on riittänyt vielä tohinaa viime viikon synttärihulinoiden jälkeen. Eilen käytiin 1-vuotisneuvolassa ja oli oikein kiva ja rento käynti. Juteltiin tavallisia kuulumisia ja tyttö tykkäsi leikkiä neuvolan leluilla. Ruokailuista puhuttiin sen verran, että nyt saa alkaa tosiaan niitä alle 1-vuotiaan ruoka-ainerajoituksia purkamaan ja että voi antaa ihan samaa ruokaa lapselle kuin mitä itsekin syö. Vähän kuitenkin suolan määrää vielä rajoittaen. Maitoon voi myös vähitellen siirtyä ruokajuomana. Mukavaa.

Mitat otettiin ja tyttö kasvaa yläkäyrillä tasaisesti samanlaista hyvää tahtia kuin ennenkin. Pituutta oli noin 80cm ja painoa vähän vajaat 12 kg. Rokotuksetkin saatiin. Kehitys etenee mainiosti ikätason mukaisesti.

Tänään käytiin vielä valokuvauttamassa meidän 1-vuotias. Kiva saada ammattitaitoisen valokuvaajan ottama muisto tästä ikävaiheesta. Päällä tytöllä oli vaalea lyhythihainen kesämekko, jonka mies toi tuliaisena Ranskan matkaltaan keväällä. Mekkoa pidettiin myös juhlissa viikonloppuna. Oli mukavaa, että mekko tuli näin kivasti tarpeeseen. Päässä pinni ja jalassa sukkahousut, välillä myös ilman sukkahousuja. Pieni neiti. <3 Valokuvaaja oli selkeästi ammattilainen ja taitava lasten kanssa. Tyttö ei edes vierastanut mieskuvaajaa lähes ollenkaan, mikä oli jopa hieman erikoista. Hyviä kuvia saatiin nopeasti monia ja erilaisista asennoista. Tyttöä nauratti, kun isi pudotti nallea kameran takana monta kertaa peräkkäin. Saadaan vedokset viikon sisällä. Olen tosi toiveikas, että saadaan hyvät kuvat.

Äsken satoi niin paljon rakeita parvekkeen lasi-ikkunoihin, että tyttö heräsi, noin 30 minuuttia etuajassa. Tänään ja eilen on ollut ihana pitkästä aikaa elää kuin pellossa. Viime viikolla siivosin synttäreitä varten kovasti, niin tämä viikko nautitaan kodikkaasta sotkusta. :) Nyt leikkeihin ja vaipanvaihtoon ja ruoanlaittoon ennen iltapäivän kyläilyjä kavereiden luo.

Itsekuri ja motivaatio

Puhuttiin erään minulle tärkeän ihmisen kanssa muutama sana tässä kerran itsekurista. Että kannattaisi olla itsekuria, jonka avulla toteuttaa pitkäaikainen suunnitelma. Oli se suunnitelma sitten mikä vain, esim. opiskelu, laihdutus, rahan säästäminen, mikä tahansa pitkä projekti. 

Jäin miettimään itsekurin käsitettä. En ole oikein koskaan tykännyt tuosta sanasta. Kuri on jotenkin rankka sana. Siitä tulee mieleen esimerkiksi entisajan lasten kurittaminen tai armeijassa korkea-arvoisempien sokea totteleminen ja mahdollisimman suorassa rivissä seisominen tai alakoulussa ollut tiukka ja pelottava vanhempi opettaja. Sana herättää minussa kielteisiä ajatuksia. Itsekuri kuvaillaan ah-niin-kaikkitietävässä-wikipediassa näin: " Itsekuri tarkoittaa oman käytöksensä hallitsemista ja päämäärätietoista työskentelyä tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsekuria harjoittava ihminen pystyy kieltäytymään hetkellisistä haluista ja mielihyvän hankkimisesta korkeamman päämäärän vuoksi, mitä kutsutaan lykätyksi tarpeiden tyydytykseksi..." No tämä kuulostaa jo ihan hyvältä.

Laihdutuksen yhteydessä puhutaan paljon itsekurista ja lähinnä sen puutteesta. Harvoin kuitenkaan selitetään tarkemmin, kuinka itsekuria voisi harjoittaa tai mitä se edes oikeasti on. Itsekuria helposti pidetään sellaisena ominaisuutena, jota ihmisellä joko on tai ei ole. Silloin helposti lannistuu, jos ajattelee sen puuttuvan itseltä.

Motivaatio on minulle helpompi ja tutumpi käsite. Jos motivaatio on kunnossa, silloin hommat etenevät ja nopeat mieliteot jäävät luonnollisesti pois. Niitä vastaan ei yleensä edes tarvitse silloin taistella vaan ihmiselle on itsestäänselvää, että hän pyrkii isompia tavoitteita ja hyötyjä kohti. Ei siis antaudu hetkellisille haluille. 

Ihminen voi saavuttaa todella paljon, jos hän on motivoitunut ja tietää miten tavoitteeseen pääsee. Joskus silkka onni tai ihmisen menneisyys voi vaikuttaa saavutukseen, joko hankaloittaen tai edistäen sitä. Silti ihminen on kuitenkin itse päävastuussa siitä mitä hän saa aikaan ja mihin hän päätyy. Motivaatiota ei voi kuitenkaan pakottaa. Sen täytyy tulla vapaasti ihmisestä itsestään. Joskus se tulee yllättäen, joskus se kasvaa vähitellen.

Minulle aika valaisevaa on ollut myös ymmärtää, että kaikkea ei todellakaan voi saada. Ihmisen täytyy valita mitä hän tekee ja mitä tahtoo. Ei voi esimerkiksi opiskella montaa asiaa yhtä aikaa, säästää moneen kohteeseen tehokkaasti, herkutella paljon joka päivä ja laihtua, tulla taitavaksi musisoijaksi käyttämättä aikaa harjoitteluun, harrastaa monia erilaisia asioita joutumatta luopumaan jostain muusta, jne. Täytyy tehdä valintoja. Ennen kuin voi valita, täytyy tietää mitä oikeasti tahtoo. Ja nimenomaan täytyy tietää, mitä juuri itse haluaa. Kannattaa myös tiedostaa, mitä toiset ehkä haluavat sinulta ja todeta mielessään, että "siinäpähän tahtovat".

Meidän 1-vuotiaan päivärytmi

- Herätys yleensä noin klo 6-6:30.
 - Aamumaito sohvalla, aamupesut, ehkä pottailut, päivävaatteiden pukeminen, hammaspesut, hiusten kampaaminen. 
- Leikkiä, kirjojen lukemista, isille heipat, Pikku Kakkosta, kävelyä kärryllä, äidin aamupuuhien ja siivoilujen seuraamista.

- Aamupuuro vaihtelevalla menestyksellä noin klo 7:30.
- Rauhallisia touhuja kuten leikkiä, vaipan vaihtamista, kirjan lukemista potalla, piirtämistä syöttötuolissa istuen, tarvittaessa aamupuuron toinen kattaus.
- Ensimmäiset päiväunet vaunuissa parvekkeella noin klo 8:15-9:45 (1,5 tuntia).
- Leikkitouhuja, ehkä pottailua, kirjan lukemista, pianon soittamista jne.

- Lounasta noin klo 10:30/11.
- Leikkiä, vaipanvaihtoa, keinumista ja hiekkalaatikkoleikkejä, leikkipuistossa käymistä, ruokakauppa-asioita, vieraita, kyläilyä, kaupunkiasioiden hoitamisia, tms.

- Välipala noin klo 13 tai tilanteen mukaan.
- Toiset päiväunet noin klo 13.30-15 (1,5 tuntia). Äidinmaitoa lapsen pyytäessä ennen ja/tai jälkeen unien.
- Ja taas unien jälkeen käydään vaihtamassa vaippaa ja ehkä istahdetaan potallekin tilanteen mukaan, leikitään ja puuhastellaan. Isi tulee töistä, tehdään ruokaa ja syödään.

- Päivällistä lapselle noin klo 17.
- Asioiden hoitamista yhdessä, kaupassa käymistä, ulkoilua, kävelyretkiä isin kanssa, leikkiä, kyläilyjä, pottailua, jne.
- Kylpy (noin kaksi kertaa viikossa).
- Leikkipuuhat jatkuvat, rauhoitutaan jo vähitellen.

- Iltapuuro noin klo 19:30. Suljetaan sälekaihtimia ja valoja. Puuron jälkeen vähän yhteistä puuhastelua. Rauhallista mutta iloista telmimistä/halailua sängyllä.  Joskus suoraan puurolta iltapesuille.
 - Iltapesu, vaipanvaihto, rasvaus, yöpaidan vaihtaminen sekä hampaiden pesu ja hiusten harjaus.
- Iltamaitoa sohvalla unipussissa ja tutut kaksi unilaulua, äiti silittelee päätä ja kulmakarvoja, väsymys tulee yleensä nopeasti.
- Isi vie unisen tytön nukkumaan omaan huoneeseen ja tarvittaessa vielä silittää.
- Uni jatkuu yleensä aamuun asti.

Tällä hetkellä mennään tällaisella tyylillä. Päivärytmi toki vaihteleekin välillä ja muovautuu, kun lapsi kasvaa ja esim. päiväunen tarve vähenee.

Onnelliset juhlat

Nyt on juhlittu 1-vuotiasta jo kahteen kertaan. Ja olipahan vain kivat kemut! Perjantaina kävivät muutamat ystävät lapsineen ja tänään sunnuntaina sukulaisia. Lauantaina oli pakko pitää huilauspäivä, sen verran noiden juhlien järjestämisessä ja leipomisessa meni energiaa ja aikaa. Oikeastaan koko viikon valmistelin juhlia. Leivoin pakkaseen pullaa, muffinsseja, kasvis- ja lihapitsarullia, lohipiirakkaa ja täytekakkupohjia. Juhlien alla vielä luonnollisesti oli puuhaa täytekakkujen täyttämisessä sekä parvekkeen ja koko muun kodin siivoamisessa. Minä leivoin ja siivosin, mies hoiti lasta ja haki minulle kaupasta milloin mitäkin tarvittavaa.

Molemmat juhlat olivat tosi kivat ja lämminhenkiset, omalla tutulla porukalla tärkeiden ihmisten kesken. Laulettiin päivänsankarille, syötiin herkkuja, juteltiin kuulumisia, ihmeteltiin lasten nopeaa kasvamista ja kehittymistä, availtiin kauniita lahjapaketteja ja ihasteltiin söpöjä kortteja ja hienoja lahjoja, otettiin paljon valokuvia ja videota, iloittiin kesästä. Kenelläkään ei ollut mihinkään kiire, mikä oli erityisen mukavaa. Sotkuakaan ei kauheasti jäänyt, kun mummu auttoi tänään tiskaamisessa ja ylijääneitä syömisiä saatiin annettua vieraiden mukaan. Tyttö sai tosi ihania lahjoja ja alkoikin heti niitä tutkimaan. Saippuakuplissa riitti ihmettelemistä, samoin Niiskuneitiastioissa ja onnittelukorteissa, joissa oli mm. erilaisia eläintarroja. Kaikki lahjat olivat tosi hyviä, esim. Lego-maatila ja Lego-eläimet, Brio-junarata, söpö pupupyyhe, muoviset leikkiastiat, vauvanukke, kesähameet ja marakassi. 

Kaikista onnellisin olen siitä, että meidän tytöllä on niin paljon hyviä ihmisiä ympärillään.

Ensi viikolla on vielä 1-vuotisneuvola sekä valokuvaus. Vähän myös kyläilyjä sovittuna. Juhannus vietetään kotiympyröissä ja toivottavasti mummulan savusaunassa saunoen.

Vain pari esimerkkiä ihanista korteista

Kahvipöydän koristus

Juhlakakku

Hieno päivä

Tänään kun annoin aamumaidot tytölle niin hän näytti taas aivan siltä samalta pikkuruiselta ja pulleaposkiselta vauvalta, jonka näin ensimmäisen kerran vuosi sitten. Vuosi on kulunut siitä, kun meidän elämä mullistui konkreettisesti eikä silloin voinut aavistaakaan, mitä kaikkea tähän vauvavuoteen mahtuisi. Olin toivonut vauvaa pitkään, mutta oikeasti en voinut ennen vauvan saapumista edes ymmärtää, kuinka paljon tuollaista pientä ihmistä voikaan rakastaa. Ja kuinka äärettömän kiitollinen olenkaan hänestä ja siitä että saadaan olla kolmestaan perhe.

Tänään muistelen kaikkia synnytyksen vaiheita ja luen niitä täältä sekä täältä. Muistelen sairaala-aikaa, ensimmäisiä yhteisiä päiviä ja öitä, kun nukuttiin vierekkäin ahtaassa sairaalasängyssä. Sitä kun minun ajatukset olivat täysin vauvapölyn sekoittamat ja turruttamat sekä sitä kuinka jännittävää oli tulla vihdoin vauvan kanssa kotiin. 

Olen tyytyväinen, että meidän vauvavuosi oli tällainen kuin se oli. Olen oppinut paljon äitiydestä ja itsestäni. Olen ollut tosi väsynytkin, mutta ennen kaikkea olen iloinnut paljon ja usein.

Nyt meidän 1-vuotias on oman tahtonsa ilmaiseva ihana höpöttelijä. Aamuisin kun mies lähtee töihin ja pussataan heipat, tyttö työntää kädellä isiä pois ja sitten rutistaa kaksin käsin minua kaulasta. Viime päivinä onkin halailtu tosi paljon. Harmistuu, jos mukava lelu otetaan pois tai asiat ei mene niin kuin itse haluaisi. Juttelee paljon omia juttujaan, kuten "ko-ko-ka-ka ja väy-väy-väy". Ryömiessään heiluttaa päätä ylös ja alas söpösti, ihan vain tavan vuoksi. Kävelee kävelykärryillä ja käsistä tuettuna. Ajaa leluautollaan eteen päin ja peruuttaa taakse päin. Ymmärtää paljon puhetta ja tapailee joitain sanoja. Syö itse hedelmäsosetta purkista lusikalla ja juo vettä aina silloin kun äitikin juo. Tykkää vierittää palloa, nallea, pikkuautoa, Talk-murua tai mitä tahansa lattialla ja ryömiä/kontata sen perässä. Soittaa mielellään pianoa, tanssii sekä pompottaa Niiskuneiti-lelua, kun äiti kysyy miten Niiskuneiti pomppii. Kutiaa jalkapohjista, kämmenistä ja kainaloista. Päiväunille nukahtaessaan hypistelee pupua ja herätessään repii aurinkosuojaviltin pyykkipoikia irti ja osoittelee parvekekukkia. <3

Viikonloppu menee juhliessa neitiä. Ensin tulevat muutamat ystävät kahville ja sitten sukulaiset. Olen viime päivinä leiponut jo pakkaseen täytekakkupohjia, kasvispitsarullia ja lohipiirakkaa. Eilen tein rocky roadia suklaasta, karkeista ja kekseistä. Olen ehkä vähän turhaankin taas stressannut noista juhlatarjoamisista, ehkä tunnette minut. ;) Nyt kuitenkin kun olen saanut jo tehtyä niitä, paine helpottaa. Lapsen kanssa ei ole niin kätevä leipoa tai siivotakaan. Ja miehelläkin on ollut iltaisin menoja.

Varattiin lapselle myös valokuvaus ensi viikolle. Puoli vuotta sitten meillä kävi valokuvaaja kotona, mutta nyt kokeillaan toista kuvaajaa naapurikunnasta. Havahduin kuvien ottamiseen vasta aivan hiljattain, mutta mukavasti saatiin vielä sovittua kuvausaika studiolle. Jes! Kunpa tulisi kivoja kuvia! Suositaan sellaisia valokuvaajia, joilta kuvat saa sähköisessä muodossa. Näin ne voi itse teettää melko halvalla netissä ja useana kappaleena. Ja sori sisko, teidän puolivuotiskuvatkin on vielä saamatta, hups. Ne aina unohtuu antaa, kun nähdään. Ehkä ensi kerralla. Vähän noloakin suorastaan.

Nyt palaan sorvin ääreen keittiön perukoille. Vauva on vielä ekoilla unillaan. Uusi unirytmi on toiminut loistavasti. Vauva nukkuu kahdet unet: karkeasti sanottuna klo 8.15-9.45 sekä 13.30-15. Aamulla ei nukutella lisäunta ja illalla uni tulee nopeasti klo 20.30. Meidän 1-vuotias. <3

Imetyssuunnitelma

Muutaman päivän olen nyt kiinnittänyt huomiota meidän imetystapoihin ja miettinyt, miten tästä jatkettaisi. Olen päättänyt, että toistaiseksi iltaimetys jatkuu tuttuun tapaan. Toisin sanoen imetän vauvan uniseksi ja mies vie siitä hänet sitten nukkumaan sänkyyn.

Aamuimetystä yritän muuttaa siten, että jaksaisin nousta imettämään sohvalle. Se tarkoittaa, että minun täytyy mennä aiemmin nukkumaan illalla ja ehkä ottaa päikkäritkin tarvittaessa. Ja että yhteistä aikaa miehen kanssa täytyy järjestää jonnekin muuhun ajankohtaan kuin myöhäiseen iltaan. Anyway, yrittäisin siis tehdä siten, että vauva ei nukahtaisi enää aamumaidolle vaan noustaisiin siitä ylös leikkimään ja puuron keittoon. Vaikka kello olisi vasta 5:30 tai jotain. 

Jatkossa yritän myös saada vaihdettua äidinmaidon ja puuron paikkoja, ts. niin että puuro syötäisiin ennen aamumaitoa. Tällä hetkellä vauva on kovin tottunut saamaan rintamaitoa heti herättyään, joten tämä muutos tehdään hitaasti aamuimetyksen kestoa lyhentämällä ja tarjoamalla maitoa myös aina puuron jälkeen. Muuten maidon ja puuron paikoilla ei olisi mitään väliä, mutta mielessä on jo vähitellen aamuimetyksenkin vähentäminen/lopettaminen. Siksi tällaista muutosta nyt pikkuhiljaa.

Päiväimetyksiä vauva ei ole kaivannut viime viikkoisen mummulareissun aikana oikeastaan ollenkaan. Yritänkin pitää siitä nyt vähän kiinni enkä tarjoa vauvalle maitoa ellei hän kovasti sitä pyydä. Lohtumaitoa on otettu, jos on tullut isompi pipi. Samoin alkuillalla olen antanut päivällisen ja iltapuuron välissä, jos vauva on ollut huonotuulinen ja jos on itse tullut pyytämään.

Näillä mennään toistaiseksi.

Ihana olla kotona!

Oltiin tytön kanssa torstaista sunnuntaihin minun vanhempien luona Pohjanmaalla. Minä sain viettää aikaa myös kaikkien sisarusteni kanssa, mikä oli ihanaa. Mummu ja pappa olivat mielissään vauvavieraasta ja leikittivät ja auttoivat hoitamisessa. Oli ihana nähdä, miten pappakin makoili lattialla ja lässytti vauvalle, leikki ja luki kirjaa. Vauva selvästi kiintyikin heihin noiden päivien aikana. Viimeisenä päivänä jo halaili mummua poskelle.

Ulkoiltiin, potkittiin palloa, käytiin kävelyillä, ajeltiin Keskisen kaupalla ostamassa syöttötuoli mummulaan sekä pari kesäpaitaa ja lelua tytölle. Saunottiin ja ihmeteltiin kissaa. Tyttö ei siis saunonut vaan minä. Syötiin mummun hyviä kasvispöperöitä ja herkuteltiin muutenkin. Näin lapsuudenystävää pitkästä aikaa. Mies tuli meidän seuraksi lauantaina ja ajeltiin eläinpuistossa. Pipokin tippui eläimiä katsellessa, mutta löytyi onneksi löytötavaroista. Serkkulapset leikittivät ja kävelyttivät tyttöä paljon ja oli mukava viettää yhteistä aikaa ison perheen kesken.

Yöt olivat reissussa kuitenkin aika huonoja. Uusi matkasänky oli ensimmäistä kertaa käytössä ja se toimi hyvin. Tosin ensimmäisenä yönä nukuttiin vauvan kanssa samassa huoneessa ja vauva rapsutteli sänkynsä kahisevaa reunaa useasti yöllä. Muutenkin oli levoton yö ja heräsin tosi monta kertaa. Seuraava yö oltiin eri huoneissa itkuhälyttimen avulla ja se meni paremmin. Kolmas yö nukuttiin ahtaasti kun mieskin yritti mahtua samaan sänkyyn. Jo viiden aikaan jouduin ottamaan vauvan rinnalle ja nukuttamaan siihen uudelleen. Onneksi viime yö täällä kotona oli taas tavallinen ja vauva nukkui aamuun asti eli 5:40 heräsi.

Myös vauvan hoitaminen ilman miestä oli aika raskasta. Mummu kyllä auttoi paljon syöttämisessä ja leikittämisessä ym. mutta esim. perjantaina vauva nukkui huonosti päikkäreitä, kiukutteli luultavasti vatsakipua ja oli muutenkin vähän ärtyisä. Sellainen on tietysti raskasta aikuisillekin. Illalla onneksi pääsin itsekseni rantasaunaan huokaisemaan päivän rasitusta.

Väsymyksestä huolimatta oli mukava olla mummulassa nyt useampi päivä. Nyt on ihana olla taas kotona. Eilen kun tultiin, olin vain niin tosi onnellinen kotona olemisesta ja kodista, jonka mies oli siivonnut meidän poissaollessa. Syötiin huippuhyviä tortilloja ja sain ottaa rennosti alkuillalla miehen leikkiessä tytön kanssa. Illalla katseltiin vauvan nukkuessa Amazing Racen finaali ja oli mukavan rentoa.

Nyt katse loppuviikon synttärikekkereitä kohti sekä rauhallista kotielämää.

Mietteitä imetyksen vähentämisestä

Minusta on valtaisan ihanaa kun tyttö käpertyy minun kainaloon illalla ja melkein nukahtaa siihen. Tai kun näen miten onnelliseksi hän tulee päästessään rinnalle leikkien ohessa. Tai aamulla pöpperöisenä puolihereillä. Naurahtelee onnellisen helpottuneena, kun tajuaa saavansa maitoa. Päiväaikaan ei kuitenkaan malta olla rinnalla niin kauaa, että maitoa alkaisi oikeasti tulla. Tankkaa lohtua ja läheisyyttä: välillä irrottaa ja kurkkaa leluja tai televisiota tai isiä, sitten taas hymyillen suu auki hyökkää minua kohti. Tuo hyökkäily on varmaan kaikista söpöintä ja hellyttävintä. Aamuisin ja iltaisin maitoa tulee jonkin verran. Määräähän on mahdoton arvioida, mutta en ole ottanut siitä stressiä. Maitoa tulee ja lisäksi tyttö saa hyvin kalsiumia ruoasta.

Imetän tällä hetkellä pääosin 4-5 kertaa päivässä, joskus enemmänkin. Aamu- ja iltaimetys ovat selkeästi rutiineihin sidotut, muut imetykset eivät. Tyttö yleensä itse pyytää kitisemällä tai vetää minun paitaa alas. Yhdessä vaiheessa imetysten määrä oli jo pudonnut kolmeen päivässä, kun en aina muistanut tarjota. Nyt se on kuitenkin ollut nousussa ja tuntuu kuin tyttö olisi taas yhtäkkiä muistanut, että "niin joo täällä voi saada tissimaitoa milloin vain". Hän on nimittäin alkanut nyt usein haluta rinnalle ja repiä minun paitaa ja sanoa "anna, anna".

Olen alkanut ajatella imetyksen vähentämistä, koska minua on alkanut väsyttää nuo paidan repimiset ja useat sellaiset tissittelyt, joissa vauva notkuu rinnalla pitkään ja käy imaisemassa kerran tai pari, irrottaa, katsoo pois ja sitten taas etsitään tissi suuhun, ja tämä sama toistuu 10 kertaa putkeen. Iltaseiskan jälkeen se olisikin ok, mutta kun se saattaa alkaa joskus jo iltapäivällä. Olen ajatellut, että vauva väsyneenä tai huomionkipeänä tai tylsistyneenä kaipaa rinnalle erityisesti. Vauhti- ja kyläilypäivinä kun ei huomaa pyytää. Muuten kyllä nautin imettämisestä eikä tarkoitus ole kokonaan lopettaa.  

Olen lukenut "älä tarjoa, älä kiellä"-periaatteesta. Olenkin kiinnittänyt omassa toiminnassani huomiota siihen, että en tarjoaisi tytölle rintaa ellei hän pyydä sitä. Silloin kolmen imetyskerran aikoina tein ehkä sen "virheen", että aloin tarjoamaan silloinkin, kun tyttö ei pyytänyt. Ehkä sen takia imetyskerrat ovat taas lisääntyneet. Toisinaan yritän viedä tytön huomion johonkin muuhun ja välillä se toimiikin hetken.   

Imetyksen vähentämiseen ja varsinkin lopettamiseen liittyy paljon ympäristön paineita, puolin ja toisin. Tyhmän äitimyytin mukaan hyvä äiti imettää lasta sopivan pitkään, ei liian vähän eikä liian pitkään. Taaperoimettäjiä saatetaan katsoa kieroon ja aikaisin imetyksen lopettavia ihmetellä ja pitää itsekkäinä. Minä käsittelen vielä niitä omatunnon tuskia, että voinko evätä lapselta pääsyn rinnalle, jonne hän niin paljon haluaisi. Toisaalta tiedän, että lapsi kyllä oppii uudetkin tavat ja muutenkaan en ole suunnitellut imettäväni kovin paljon yli 1,5-vuotiasta. Ja hellyyttä saa muutenkin. Tärkein syy on kuitenkin se, että nämä huvitissittelyt ovat alkaneet rasittaa minua ja ne herättävät kielteisiä ajatuksia. Nyt olisi siis ihan hyvä ajankohta alkaa vähitellen vähentää. 

Tällaisia olen nyt siis miettinyt.

Huomenna tulee anoppi hoitamaan tyttöä keskellä päivää. Arvostan sitä tosi paljon. Samanlainen hoitojärjestely oli jo maanantainakin. Luksusta suorastaan! On mukavaa, että mummu on alkanut nyt itsekin vähän rohkaistumaan ja ehdottelemaan tällaisia hoitokeikkoja. He pärjäävät yhdessä oikein hyvin ja mummu selvästi nauttii tytön seurasta, yhteisistä leikeistä ja ulkoiluista. Tyttökään ei vierasta tai ujostele suuremmin. Tyytyväinen jokeltelu kuului täältä eilenkin kun tulin kuntosalilta. Tänään on ollut kroppa vielä ihan arka, heh. Huomennakin ajattelin mennä salille ja piipahtamaan pikaisesti muilla asioilla. Kuten sanoin, luksusta. Iltapäivällä ja illalla jää sitten aikaa muille jutuille, se on kiva. Salijäsenyys olikin tauolla hetken, mutta nyt sen taas aktivoin.

Nyt pullaa syömään! Tein tänään pakkaseen synttärikanelipullia. Nam! 
  

Lauantai oli huippupäivä

Jonakin päivänä menee kaikki putkeen ja on tosi hyvä mieli kaikesta, kun taas jonakin toisena päivänä on fiilis aivan päinvastainen. Viime lauantai oli minulla ihan huippupäivä.

Tyttö nukkui jonnekin 7:30 asti ihan itse, ilman aamutissittelyjä. Luksusta. Heräsin virkeänä ja rauhallisesti. Päätettiin yrittää päivää yksillä päiväunilla. Oltiin sovittu miehen kanssa etukäteen, että voin mennä ulkoilemaan aamulla itsekseni. Kävinkin tunnin reippaalla metsäkävelyllä tässä lähellä. Oli lämmin mutta raikas ilma ja metsässä tuoksui aivan huumaavalta. Kotona kävin suihkussa ja mies lähti melkein samantien pelaamaan rantalentistä kavereidensa kanssa. Annoin vauvalle lounasta ja lähdettiin ulos. Keinuttiin rauhassa ja käytiin ostamassa lähikaupasta nektariineja, suomalaisia mansikoita ja herneitä. Kesä! Tyttö oli onnellinen kun pääsi vielä keinumaan ja käveleskelemään pihassa. Klo 12 laitoin hänet nukkumaan ja hän nukahti nopeasti vaunuihin. Sisävaatteet päällä parvekkeella vaunuissa, lämpöpussi alla pehmusteena. Mies tuli kotiin ja minä lähdin kaupungille kesähameeessa tapaamaan rakasta ystävää, joka muuttaa toiseen kaupunkiin. Käytiin herkkulounaalla kahvilassa ja pehmiksellä aurinkoisessa puistossa. Ei ollut kiire mihinkään, katseltiin kesäisiä ihmisiä, puhuttiin. Käveltiin iltapäivällä kotiin suklaiset kuivatut omenat matkaeväänä ja ehdin vielä ulkoilemaan miehen ja lapsen kanssa ennen kuin mies lähti omaan iltamenoonsa. Ilta oli rauhallinen ja tyttö nukahti odotettavastikin nopeasti. Minä katselin vielä elokuvaa televisiosta ja menin tyytyväisenä nukkumaan. Kesän ensimmäinen päivä.