Syömisiä ja vaunuilua

Vauvan ruokalistalla on tällä hetkellä sileää kaurapuuroa, bataattia, porkkanaa, parsakaalia, avokadoa, tuoretta kurkkua kerran, luumua, päärynää, banaania kerran sekä kaupan mustikka-omenasosetta. Nuo nyt tuli ainakin mieleen. Soseena siis muutenkin enimmäkseen annettu kaikki. Avokado on uusi ja mieluisa tuttavuus. Kypsää avokadoa saa kivasti kaavittua lusikkaan. Suhde lusikkaan on tällä hetkellä oikein hyvä! Haluaa itse viedä lusikan suuhun. Avaa suuta oikein kivasti äidin ja isän antamalle lusikalle. Jes! Uusia makuja irvistää ja saa niistä väristyksiä, mutta tuttuja makuja uppoaa välillä jo hyvinkin. Joulun aikaan ei maisteltu oikein mitään uutta, enemmänkin olisi ehkä voinut. Mutta nyt taas äiti skarppaa tässä. Vettä nokkamukista sen verran kuin hoksaa imaista. Vaikka kovin montaa erilaista ruokaa ei ole vielä maisteltu, rennolla asenteella mennään. Voi tarjota samoja ruoka-aineita joita itsekin syödään. Lähiaikoina ainakin lisää parsakaalia ja avokadoa sekä kokeiluun kesäkurpitsaa, kukkakaalia ja ehkä perunaa. Myös marjoja olisi kiva tarjota enemmän. En vain oikein innostu kaupan marjasoseista, joissa on enemmän omenaa ja omenamehua kuin varsinaista marjaa. Parin viikon päästä voidaan alkaa kokeilla linssejä, soijajauhoa ja suolatonta tofua. Ja kalaakin voisi kokeilla. 

Tällä hetkellä ruokaillaan kiinteillä kolmesti päivässä, eli yleensä aamupuuroa, lounasta ekojen unien jälkeen, iltapuuroa. Ruokamäärät on niin pieniä vieläkin, että neljännenkin pöytäruokailun voisi ihan hyvin varmaan ottaa. Unien jälkeen syöty kiinteitä, sitten maitoa päälle. Uniajat on vielä vaihtelevat, joten tarkkoja ruokailuaikojakaan ei ole.

Äidin ruokalistalla on ollut aikalailla kaikenlaista. Juustoa ja happamia maitotuotteita (esim. rahkaa ja kermaviiliä) olen vähän vältellyt ja muutenkin vähentänyt maitoa, soijaa, vehnää ja kalaa. En kuitenkaan ole jaksanut täysin mitään vältellä. Miehen kanssa päätettiin aloittaa loppiaisen jälkeen jonkinlainen sokerilakko tai karkki/suklaa/jätski/pulla/sipsilakko. Suklaata on kyllä tullut syötyä tosi paljon marras- ja joulukuun aikana. On puhuttu, että samalla kiinnitetään muutenkin enemmän huomiota terveelliseen syömiseen. Meillä molemmilla on omat ruokahaasteemme, mutta minulla se on monipuolisen, ravitsevan mutta helpon ja nopean kasvisruoan valmistaminen. Tänään jo aloittelin tekemällä hyvää kasvis-linssikeittoa, johon heitin kaikenlaista mitä nyt sattui kaapeista löytymään. Kesäkurpitsakin toimi keitossa yllättävän hyvin, vaikka luulin että se menee ihan löysäksi. Lisänä kauraleipää, jossa päällä Keijua ja paksusti avokadoa. Nam. Tuli hyvä mieli hyvästä ja helposta ruoasta. Vaikka minun keitoista ruukaa tulla kyllä aina lopulta muhennosta, kun en viitsi täyttää kattilaa vedellä ja jäähtyessään vähäinen vesi imeytyy/haihtuu.

Vaihdettiin tänään vaunuihin ratasosa. Nyt menossa toiset unet rattaissa. Hyvin kelpaa pieni kohoasentokin, varsinkin kun pieni peitto estää maiseman katselut uniaikaan. Tuntuu että ratasosan kanssa vauva on kuitenkin vähän lähempänä ympäristön meteliä ja ääniä. Vaunuissa kun oli niin suojaisaa. Samoin pää oli vaakatasossa suojaisemmassa. Ratasosassa pitää olla tarkempi hattujen kanssa, ettei korviin pääse tuulemaan. Pitäisi ostaa joku kevyt pipo, jonka voisi laittaa kypärämyssyn päälle. Meillä on vain talvihattu.

Mies on iltavuorossa plääh. Nyt santsikuppi teetä, jos ehdin ennen kuin vaavi herää. Lainasin kirjastosta kirjan Unihiekkaa etsimässä. Unikoulut jo paljon mielessä. Ärsyttää vähän kuulla miten joidenkin toisten vauvat vain päättävät nukkua yöt putkeen jo tosi pieninä. Juu vauvat on erilaisia, mutta silti ärsyttää. Äh. Miksei meilläkin jo voitaisi? :) Olisi ihana nukkua säännöllisesti vaikka 4 tuntia putkeen. Tsemppiä muillekin yökukkujien ja tissitakiaisten äideille!

Itkevän kanssa kaupungilla

Kävin tänään kaupungilla tarkoituksena nähdä ystävää rennoissa kahvittelun tai lounastelun merkeissä sekä katsella vauvalle uusia 80cm-vaatteita, erityisesti bodeja. Kävin myös palauttamassa toisen Pukin tuomista sähköhammasharjoista. ;)

Vauva nukkui totuttuun tapaansa kaupungille mentäessä. Tähän asti on tehty lähes aina niin, koska siten taataan vauvalle ainakin perusunet ja kaupunkiasiointikin yleensä sujuu jouhevasti. Vauvan herättyä suunnataan ystävien kanssa usein kahvilaan tai lounaspaikkaan.

Tänään vauva oli kuitenkin heti herättyään vähän pahalla tuulella. Ehkä viime yön hullut valvomiset mahan, hampaan tai jonkun muun vuoksi vaikutti. Lounasravintolassa vauva viihtyi hetken mahallaan sohvalla. Koska osasin jo ennakoida tilannetta, söin siinä välissä nopeasti kasvishampparini. Sen jälkeen alkoi kuitenkin kitinä ja mikään asento ei kelvannut. Ei syli, ei olkapää, ei myöskään lelut tai tutti. Oltiin onneksi saatu jo syötyä ja hörpittiin siinä vielä teetä ja kahvia. Vauva kitisi ja lopulta huuteli niin kovaäänisesti, että päätettiin jatkaa matkaa. Vauvan pukeminen toppavaatteisiin sai lisää ääntä syntymään. Minua vähän kyllä naurattikin, kun vauva niin kovaan ääneen kertoi että ärsyttää ja väsyttää ja mitä lie.

Olisi ollut kiva vielä käydä rauhassa joissain kaupoissa ystävän kanssa, mutta suunnattiin bussipysäkille ja kotiin. Harmitti. Aina harmittaa kun vauva on kitiseväinen kaupungilla. Varsinkin jos ollaan ystävien kanssa. Eihän se itku sinänsä haittaa. Mutta kyllä se minun huomion vie ihan erilailla kuin iloinen ja tyytyväinen vauva. Itkuisen vauvan kanssa on vaikea keskustella oikein mistään, kun pitää jatkuvasti vaihdella vauvan asentoa ja yrittää lopettaa itkua/kiukkua. Ja ei siinä oikein kuulekaan paljon mitään.

Mutta onneksi iloisiakin päiviä mahtuu joukkoon. Harmittaa vaan silti.

Päästiin kotiin ihan hyvin bussilla, vaikka vauva itki pysäkilläkin. Säikähti myös kauheasti kun joku aivasti bussissa ja minun piti jopa nostaa vauva vaunuista pois. (Nostin vaikka ahdisti, että nyt ne aivastuspöpöt leviää vauvaan.) Bussin liikkuessa vaavi katseli ja söi tuttia. Kun jäätiin kotipysäkillä pois, nukahtikin pieneksi hetkeksi. Kunnes taas heräsi itkemään. Onneksi oltiin jo ihan kotona. Kotona söi hyvin maitoa ja purulelua. Iloisena jokelsi taas pitkästä aikaa tavuja ja oli onnellinen.

Viime yönä vauva siis heräili tosi monesti tai oikeastaan halusi koko ajan nukkua tissi suussa. Aina kun olin saanut vauvan nukahtamaan ja irrotettua itseni, vauva heräsi uudestaan. Pari kertaa yritettiin nostaa omaan sänkyynkin, mutta minuutin sisällä alkoi aina itku. Pieni reppana. Aluksi epäilin vatsavaivoja, kun maisteltiin eilen parsakaalia. Toisaalta syödyn parsakaalin määrä oli kyllä oikeasti tosi mitätön. Ehkä syynä siis kuitenkin hampaat. Ehkäpä on tulossa toinenkin alahammas. Se ainakin selittäisi yöhulinat.

Onneksi nämä itkuisuudet on meillä oikeasti olleet tosi harvinaisia. Yleensä vauva on tyytyväinen ja iloinen. Vaikkakin omalla tavallaan vaativa ja seuranhaluinen. Meille kaikista rakkain ja ihanin vauva. <3

Ensimmäinen joulusi

Rakas vauva,

ensimmäinen joulusi on nyt takana. Olit touhukas ja nauravainen joulutyttö. Näytit isälle ja äidille paljon uusia hauskoja taitojasi, esimerkiksi lahjapakettien narujen ja papereiden repimistä, taitavaa konttausasentoon menemistä ja siinä olemista, jaloilla potkimista musiikin tahtiin, sukan heiluttamista kädessä sekä syöttötuolissa istumista. Ensimmäinen hampaasikin tuli esiin joulun aikaan ja loistaa nyt jo millin korkuisena meistä muista katsottuna alaoikealla. 

Joulua valmisteltiin mm. leipomalla pipareita ja suklaakakkua, tekemällä porkkana-ja bataattilaatikoita, siivoamalla sekä hankkimalla joululahjoja sukulaisille ja ystäville. Sinulle oli ostettu vaaleanpunainen tyllihame, valkoinen pitsipaita ja tummanpunainen rusettipanta päähän joulun juhlavia päiviä varten. Mummu ja pappa toivat kuusen, joka koristeltiin. Ihmettelit kuusta hetken, mutta enemmän keskityit sen alla oleviin lahjoihin, joita tykkäsit repiä auki jo ennen aattoiltaa. Myös pakettien naruja oli kiva maistella ja tunnustella. Ennen joulua ajelit äidin kanssa kummiesi luona ja viihdyit siellä oikein hyvin omia purulelujasi syöden ja serkkujesi seurasta nauttien.

Jouluaaton vietit isän ja äidin kanssa rauhaisasti kotona. Oli talven ensimmäinen rehellinen pakkaspäivä. Parvekeunille sinulle puettiin sekä villakerrasto että äitiyspakkauksen toppahaalari. Aamu-uniesi aikaan äiti ja isä saunoivat ja kuuntelivat vähän Joulupukin kuumalinja -ohjelmaa. Isä oli laittanut saunan kiukaaseen uudet kivet, luultavasti ensimmäistä kertaa ikinä. Itkuhälyttimestä seurasimme uniasi saunassa. Unien jälkeen sinä sait maistella porkkanasosetta, josta tykkäätkin paljon. Joulunaikaan kokeilit ensimmäistä kertaa myös syöttötuolissa istumista ja hienostihan se meni! Nyt joulun jälkeen uskallat välillä jo nojata selkänojaan. Äiti ja isä söivät jouluruokaa ja sinä sait istuskella syöttötuolissa pöydän päässä muiden seurana. Loppupäiväkin meni leppoisasti. Kuuntelimme joululauluja, ihmettelimme joulupaketteja ja hauskuuttelimme. Mummu ja pappa kävivät juomassa kahvit ja tietenkin ihastelemassa sinua. Avattiin joitain lahjoja sekä syötiin suklaakakkua, banaanikakkua, joulutorttuja ja suklaakonvehteja. Sinä söit äidin maitoa välillä ja olit siitä tosi onnellinen.

Äiti antoi sinulle joululahjaksi violetin mekon, jossa on hevosia. Isä ja äiti valitsivat sinulle myös neliäänisen soittolelun, jossa välkkyy valoja. Mummut, papat, kummit sekä äidin ja isän ystävät antoivat sinulle myös monia lahjoja. Sait mm. Myyrä-kirjan, ison satukirjan, palapelin, Dublo-legoja, hienon ruokalapun, oman kaulimen, Muumi-pussilakanan, Herra Hakkarainen-ruokailusetin, pienen pehmoisen ja äidin mielestä hurjan söpön nuken (jolle muuten juttelit heti), musiikkikilpikonnan sekä soivan lorukirjan.

Jouluaattona menit nukkumaan vasta 20.30 aikoihin, koska nukuit kolmannet päiväunet vielä melko myöhään. Nukahdit tyytyväisenä äidin viereen, jonne pian simahti isäkin. Äiti oli tosi onnellinen meidän yhteisestä, rauhallisesta, leppoisasta ja nauruntäyteisestä jouluaatosta.

Joulupäivänä kävimme läheisessä mummulassa jouluruoalla. Mummu oli tehnyt sinulle porkkanasosetta, mutta ei sinulle oikein maistunut. Sinulla oli varmaankin jo muuta mielessä. Tykkäsit loikoilla mummulan lattialla leluja ja huonekaluja katsellen. Olisit mielelläsi katsellut myös Rölli-ohjelmaa televisiosta, mutta äiti-rontti meni eteesi, ehkäpä jopa hieman tarkoituksella. ;) Äiti ja mummu pitivät sinulle seuraa, kun iskä huilasi sohvalla viltin alla ja pappa omassa tuolissaan. Sait mummulasta joululahjaksi vielä oman punaisen keinutuolin. Se jätettiin vielä sinne, koska se ei mahdu vielä omaan huoneeseesi. Muutaman tunnin kyläilyn jälkeen ajelimme kotiin. Sinä nukuit matkalla. Kotona pääsit vaunuihin unia jatkamaan, kun lähdimme kävelylle koko perheen voimin. Iltapäivällä löhösimme ja leikimme yhdessä lattialla. Isä ja äiti söivät vielä jouluruokaa ja sinä söit vähän kaurapuuroa iltapalaksi.

Tapaninpäivänä olimme rauhaisasti kotona. Tutustuimme yhdessä uusiin leluihisi ja jaksoit innostua myös vanhoista leluistasi. Sinun nukkuessasi isä otti nokoset ja äiti rentoutui uutta Reissukirjaa lukien ja valkoista Tobleronea syöden. Yksi äidin lempisuklaista. Iltapäivällä ajelimme ukkisi luo naapurikuntaan. Siellä isä, ukki ja kaksi tätiäsi pelasivat pokeria ja koiraa. Ukillasi on ollut tapana järjestää aina joulun aikaan tällainen pieni peli-ilta. Isäsi hävisi yhden korttipelin ja voitti toisen. Sinä istuit äidin sylissä pelipöydän ääressä ja leikit isän kissakepiksi nimeämällä pehmohelistimellä. Yhdessä vaiheessa äiti nukutti sinut ulos vaunuihin. Tätisi ulkomaalainen mies ihmetteli miten Suomessa vauvat nukkuvat ulkona talvellakin. Vaikka ethän sinäkään olisi halunnut nukkumaan mennä kesken jännittävän peli-illan ja äiti saikin sinua sylitellä ja nukutella jonkin aikaa. Iltapäivä meni mukavasti ja melko pian ajoimme kotiin iltapuuhille.

Joulun päivät menivät nopeasti. Eilen välipäivälauantaina toinen mummusi, pappasi sekä enosi ajelivat yllättäen meitä tapaamassa. Isällä oli harrastuspäivä omien kavereidensa kanssa, mutta sinä olit kotona äidin kanssa. Juotiin teet ja kahvit vieraiden kanssa. Äiti muisti jopa antaa vieraille vieraskirjan kirjoitettavaksi, kun se niin usein unohtuu. Sinulla on tapana katsoa ensin hetki tarkasti niitä ihmisiä joita et vielä muista. Melko pian kuitenkin jo hymyilet kaikille. Mummu sai sinulta heti hymyn, mutta pappaa ja enoa katselit hetkisen. Kohta jo heillekin hymyilit. Jaksoit hereillä 2,5 tuntia ja nukahdit vaunuihin parvekkeelle noin 10 sekunnissa. Meitä muita se hymyilytti.

Joulusi oli rauhallinen ja vietimme sen perheen kanssa yhdessä. Niin sen täytyy ollakin. Leikimme ja nauroimme paljon. Suukottelimme sinua hurjasti ja nauroimme ihanille ilmeillesi. Joitain valokuviakin otimme. Ensi jouluna olet jo vuoden isompi tyttö, hurjaa.

Suurella rakkaudella, äiti

Rauhallista joulua

Joulupuuhissa menneet viime päivät. Viikonloppu oli mukava, vaikkakin touhukas. Saatiin ostettua suurin osa jouluruoista ja nähtyä paljon läheisiä. Eilen ajelin siskon luona vauvan kanssa ja reissun tekemiseen meni melkein koko päivä. Oli hyvä ajokeli, rehellinen luminen talvikeli. Jotkut muut autoilijat vaan tuntui olevan aika kiiremielellä, kun punaisia valoja päin niin monet meni. Vaikkei ollut suurta ruuhkaakaan tiellä. Iltapäivällä miehen kotiin tultua kävin vielä ruokakaupasta hakemassa vähän kalaa itselleni ja salaattiaineita sekä pyöräytin helpon ja hyvän banaanikakun. Joulusiivoustakin on vähän tehty. Nyt tehdään enää vain ruokia ja leivontajuttuja. 

Tänään on touhuiltu tässä kotona. Tein jo juurespataa huomista varten ja innostuin yhtäkkiä kokeilemaan bataattilaatikkoakin. Vauva söi kivasti löysää porkkanasosetta ja tiputti kaikki hänelle annetut tavarat jatkuvasti lattialle. :) Istui siis syöttötuolissa hetken minun seurana.

Joulukuusi saatiin sunnuntaina ja koristeltiin se samantien. Vauva ihmettelee aina ohimentäessä kuusta ja sen valoja ja kimaltavia koristeita. Pakettejakin on jo kuusen alla. Kiitollisena anopille ja appiukolle kun toivat kuusen!

Olen myös miettinyt, että tämä joulu on erityisen onnellinen, koska saadaan elää se kolmestaan. Vauvan ensimmäinen joulu. <3 Vielä tänä jouluna saadaan puhua ääneen joululahjojen hankkimisista, ensi vuonna ehkä jo Joulupukki tuo meidän lahjat. Ihana viettää aattoa tässä kotona. Tehdä omaa joulua ensimmäistä kertaa. Luoda omia joulutapoja. Vaikka niistä ei tulisi pysyviäkään. Olla yhdessä meidän perheen kanssa.

Toivon rauhallista ja lempeää joulua kaikille! Ollaan leppoisasti, nautitaan talvesta ja juhlan tunnelmasta, levätään ja herkutellaan, halataan läheisiä ja hymyillään vieraille!

Unistrategia

Ihan ensimmäiseksi pitää hehkuttaa, koska viime öiset tapahtumat ovat aivan ennenkuulumattomia. Nukutin vauvan illalla syliini tavoistani poiketen. Yleensä siis meidän sänkyyn. Vauva nukahti nopeasti ja siirsin aina omaan sänkyynsä, jonne jäi nukkumaan. Nelisen kertaa vauva itki ja yritettiin ensin lohduttaa sylissä ja lopulta annoin kuitenkin aina rintaa kun ei muu auttanut. Puoli kasin maissa mentiin siis makkariin ja klo 22 vauva rauhoittui lopulta nukkumaan. Yöllä vauva heräsi klo 24 ja klo 2 ja... klo 7.30!!! Yleensä en käytä montaa huutomerkkiä peräkkäin, mutta nyt täytyy. Viisi ja puoli tuntia yhtäjaksoista unta vauvalle, joista kokonaiset viisi minulle! On uskomaton fiilis katsoa kelloa aamulla kun huomaa edellisestä heräämisestä kuluneen noin kauan! Syötin vauvan aamulla ja hän nukahti heti uudestaan. Minä nousin. Nyt olo on erikoisen erilainen kuin yleensä. Ajatus luistaa, positiivisuutta löytyy heti aamusta, kasvotkin on nuoremman ja raikkaamman näköiset kuin yleensä (ei silmäpusseja). Nyt vasta huomaa, miten oon tottunut väsymykseen.

Mutta piti kyllä kertoa siitä unistrategiasta. Eli siitä, miten me on nyt päätetty alkaa näitä Pötkylän unia hellästi ohjaamaan. Toissayönä siis taas jonkinlainen raja tuli minulla vastaan, kun huomasin taas kerran, että vauvan yösyöminen on usein ihan vain lohtusyömistä ja tissin pitämistä suussa. Onhan se niin äärettömän suloista kun toinen tulee niin onnelliseksi heti kun vaan pääsee rinnalle. Siinä huokaisee syvään ja nukahtaa. Mutta ei se ole meidän perheen kannalta enää kestävää toimintaa. Minusta on tuntunut kauhean vaikealta saada otetta noihin unikouluihin ym. On olemassa monenlaisia ohjeita vauvan unitapojen parantamiseksi enkä ole osannut päättää, mitä tapoja meidän kannattaisi kokeilla. On Pantley, Hogg, tassuttelut, pistäytymiset ja monta muuta. En ole myöskään osannut päättää, miten paljon puututaan rinnalle nukahtamiseen ja iltanukuttamiseen. Niillä tuntuu olevan jonkinlaista yhteyttä yöheräämisiin, mutta liian suuria muutoksia ei välttämättä jakseta kerralla tehdä. Enkä haluakaan. Haluan pitää meidän toimet mahdollisimman lempeinä.

Meidän suunnitelma:

1. Refluksiepäilyn vahvistaminen lääkärillä. Varataan mahdollisimman pian lääkäri, jotta voidaan puhua vauvan refluksioireista. Nieleskelee yölläkin ja maitoa nousee selvästi kurkkuun. Pyydetään vaikka Gavisconia kokeiluun. Jos auttaa, hurrataan ja jos ei auta, keskitytään unikouluun.

2. Nyt heti tehdään pieniä muutoksia meidän arkeen. 

Päivärutiineista puhutaan aina yöunikeskustelujen yhteydessä ja minun mielestä meillä on ihan ok rutiinit. Nyt kun kiinteiden syömiset on aloitettu, rutiineihin tulee kuitenkin pieniä muutoksia. Päiviin tulee uudenlaisia ruokailuhetkiä ja iltaan lisätään iltapuuro ja hammaspesu. Päivisin annan vauvalle kiinteitä ennen maitoa. Se oli neuvolan ohjeistus meille, jotta vauva kiinnostuisi vielä enemmän kiinteistä. Vauva syö kiinteitä niin pieniä määriä, että päätettiin tarjota tällä hetkellä kolmesti päivässä: aamupuuro, lounas ja iltapuuro. Aika pian varmasti otetaan päivällinenkin mukaan.

Meidän uudet iltarutiinit ja periaatteet:

- iltapuuro

- lyhyehkö kylpy, vaippa, rasvaus, yöpuku, hammaspesu

- halailua, läheisyyttä, huomiota, kirjan lukua, yhdessä loikoilua hämärässä ja hiljaisessa olohuoneessa

- makuuhuoneeseen äidin kanssa, maitoa sylissä, röyhtäytystä, syötön aikana kaksi unilaulua ja hiljaisuutta, nukkuva/uninen vauva sylistä omaan sänkyynsä, tassu vauvan päälle, syliä tarvittaessa, tissiä tarvittaessa, äiti pois huoneesta

- kun itkee, isä tai äiti menee lohduttamaan, yritetään kääntää kyljelleen ja tassutella, syliä ja pystyasentoa tarvittaessa, tissiä tarvittaessa ja taas omaan sänkyyn

- yöllä herätessä äidin voimavarojen mukaan tissiä sylissä tai sängyssä, luulen että käytännössä jälkimmäistä, omaan sänkyyn nukkumaan

- tuttia ei käytetä iltaisin/öisin, koska ei ole sitä nyt huolinut vaan suuttuu kun huomaa, että se ei ole tissi

- vauvan nukahtaessa yritetään muistaa sanoa "shh shh", jotta oppisi sen unilauseeksi

- kuulostellaan vauvan kitinää eikä hyökätä heti hänen luokse, ei kuitenkaan anneta itkeä kunnolla yksin

- vähitellen opetellaan nukahtamaan ilman tissiä ja sitä jo tehtykin, ei oteta siitä kuitenkaan stressiä nyt

Virikkeitä vauvalle päivisin. Tuntuu, että meidän vauva niitä kaipaa. Nyt olen käynyt asioilla ym. yleensä vauvan nukkuessa, mutta jatkossa voidaan kokeilla lähtemistä niinkin että vauva on hereillä. Kaksi tuntia jaksaa yleensä valvoa. Vaunuihin kokeillaan pian ratasosaa, kunhan ehditään. Sitä ei saa aivan makuuasentoon, mutta uskon että vauva oppii nukahtamaan puoli-istuvaankin asentoon, nukkuuhan turvakaukalossakin.

3. Jos refluksilääke ei auta ja heräilyt kahden tunnin välein jatkuvat, toteutetaan hellä unikoulu. Yösyöttöjä ei luultavasti lopeteta kerralla vaan sallitaan aamuyön syöttö, jos vauva sen kaipaa. Ajattelen, että unikoulun toteuttaminen on vauvan sekä meidän koko perheen hyvinvoinnin edesauttamista. Vauvaa syötetään illalla useamman kerran, mutta keskellä yötä (luultavasti joku ennalta päätetty aikaväli) lohdutetaan muilla keinoin. Mietitään tätä sitten tarkemmin jos/kun sen aika on.

Näillä mennään.

Nyt sunnuntaipäivän viettoon. Eilen käytiin ostamassa jo jouluruokia ja -kukkia. Mies kokosi vauvalle syöttötuolin ja vauva oli ihan onnessaan päästessään tänään kokeilemaan sitä. Tänään on kylättelypäivä, kun meille tulee sekä miehen kaveri, sisko että minun vanhemmat kylään. Mukavaa! Huomenna saatan ajella vauvan kanssa minun siskon luona, jos meillä ei ole refluksilääkäriä aamupäivällä. Jouluisia puuhia luvassa lähipäivinä: pöytäliinan silitystä, kylppärin pesua, seepra-kuivakakun leipomista. Tiistaina tehdään kaikki jouluruoat valmiiksi, että aattona voidaan vaan nauttia rauhallisesta päivästä meidän pikkuperheen kesken. <3

Alaykkönen

Vauva on ollut äkäisen ja viihdytettävän sorttinen nyt pari päivää. Ajattelin aluksi, että neuvolassa saatu influenssapiikki sotki pienen oloa, mutta syyllinen taisikin löytyä suusta! Eilen huomasin vauvan alaikenessä uudenlaisen reiän, hampaan paikan! Vauva ei helposti anna näpelöidä suutansa, mutta tänään sain katsottua, että hammashan se siellä on tulossa. Sormeen tuntuu uudelta, erilaiselta kuin ennen, kovalta. Toissailtana vauvalle piti antaa Panadolia ja nukuttaa kolme tuntia. Viime yön muru vietti kokonaan minun vieressä ja tissi piti saada suuhun vähintään tunnin välein, välillä useamminkin. Äidin jaksaminen alkoi olla jo koetuksella... varsinkin kun toisella puolella vaan kuorsattiin ;)

Katsotaanpa nyt, kuinka kauan hampaan esiin tuleminen kestää. Ja että kuinka kiukkuiseksi tässä vielä päädytään. :)

Ps. Tein tänään porkkanalaatikkoa. Oli tosi helppoa ja tuli hyvää!

Pps. Ja tänne avauduttuani noista siivousjutuista sain yllättäen intoa pestä sen saunan. Oli se kieltämättä jo pesun tarpeessakin. ;)

Kiitollinen

Tänään olen erityisen kiitollinen...

- lumiauraajista, jotka auraavat pihat ja tiet tarkasti jättämättä isoja kovia lumipaakkuja keskelle tietä
- naapureista, jotka sattuvat ulko-ovelle samaan aikaan ja avaavat oven
- kaupanmyyjistä, jotka tulevat kiireen aikana pika-avuksi omatoimisesti kassalle
- tuntemattomista mummoista ja papoista, jotka ihastelevat ja hymyilevät meidän vauvalle
- purulelujen keksijöistä
- tuurista, että löysin nopeasti nätin pöytäliinan jouluksi
- postinkantajista, jotka tuovat joulukortteja ja ystävistä jotka jaksavat niitä lähettää
- googlesta, joka mahdollistaa ruoka- ja leivontaresepteiden helpon löytämisen
- omasta äidistä, jolta voi aina kysyä neuvoja pienissäkin asioissa
- anopista ja hänen miehestä, jotka lahjoittavat joulukuusen meille ja tuovat sen kotiin asti
- sattumasta, että törmäsin työkaveriini bussissa
- omasta muistista, että vaipparoskikset löysivät kerrankin roskalaatikolle
- vauvasta joka jaksaa olla iloinen, viime yön megahulinoista huolimatta
- Fazerin suklaasta

Ja joka päivä olen tietysti kiitollinen kaikesta muustakin. Miehestä, vauvasta, muusta perheestä, ystävistä, terveydestä ja kodista. Työstä ja toimeentulosta. Pienistä iloisista asioista, joita arki on pullollaan.

Joulusiivous

Plääh ja huoh. Yritän nyt sanoa tämän nätisti ja kiitollisena. Eräs tuttu ihminen tarjosi minulle eilen siivousapua joulua varten. Hän sanoi tulevansa mielellään esim. pesemään meidän saunaa tai jääkaappia. Hmm. Menin ensin vähän hämilleni, mutta sitten tietysti kiitin kovasti tarjouksesta. Sanoin kuitenkin siivoavani itse tällä viikolla ja esitin, että jääkaapin siivoaminen on juurikin ollut minulla mielessä ja että aina teen sen ennen joulua ja että samoin pesen saunan ja järjestän astiakaapit ja pesen kaikki pyykit pois pyykkikorista ja pesen parvekkeen ikkunat ja teen piparit ja joululaatikot ja niin edelleen. Esitin. Myöhemmin aloin ajatella asiaa ja tuli olo, että pitäisikö nyt sitten kuitenkin alkaa siivota, että ehtii ennen joulua kaiken ja että olisi hyvä ihminen ja hyvä äiti ja hyvä kodin ylläpitäjä. Joulusiivoushan kuitenkin on aika perinteinen juttu ja kaikki tekee sen. "Jos nyt kerran vuodessa pesisi sen saunan", olen minäkin ennen sanonut naurahtaen.

Olen aina ollut aika taitava tekemään siistin näköisen kodin. Epämääräiset vaatekasat voi helposti ja nopeasti piilottaa vaatekaapin sisään tai pyykkikoriin, pöydillä lojuvat tavarat voi sujauttaa ovelliseen lipastoon, kirjapinot on helppo suoristaa ja epämääräiset paperipinot yhdistää ja laittaa kirjapinon päälle näyttämään siistiltä. ;) Kovin kauaskantoistahan tällainen siivous ei ole, mutta joskus se välttää.

Tänä vuonna minun joulun teema on rentoutuminen. Päätin, että joulu tulee meille vaikka saunan lauteita ei olisi hinkattu juuriharjalla, vaikka pyykkikorissa lojuisi pesemättömiä lakanoita tai vaikka ikkunassa ei olisi jouluverhoja. Voi olla, että meidänkin sauna tulee lopulta pestyksi ja jouluherkut tehdyksi, mutta en halua antaa siivousaskareiden määrittää meidän joulua. Ja ne jotka tuntevat minut hyvin, tietävät että tykkään kyllä siivota ja touhuta kovastikin, välillä. Mutta joulu tulee muustakin kuin siististä kodista. Se tulee toivottavasti miehen ja vauvan kanssa vietetystä yhteisestä leppoisasta ajasta, joulukuusen koristelusta, rauhoittumisesta, hyvästä ruoasta, joululauluista. :)

Puolivuotias

Meidän puolivuotias vauvaneiti on tarkkaavainen, tomera ja aktiivinen touhuissaan. Omaa tahtoa löytyy ja hän kyllä ilmaisee selkeästi, jos ei pidä jostain tai esimerkiksi tylsistyy. Tässä taas joitain yksittäisiä juttuja meille muistiin...

- puolivuotisneuvolassa painoi melkein 10 kg ja oli hitusen yli 70cm
- käyttää 74/80 bodeja, 80 housuja (pienemmät puristavat usein mahasta), 19-21 sukkia
- ruskeahiuksinen ja vielä hampaaton muru
- kiekuu, kiljahtelee, kitisee ja jokeltaa, esim. "bäb-bäb-bäb", "nän-nän-nän"
- tykkää hymyillä muille ihmisille ja katsella uusia tuttavuuksia tarkkaan, ei vierasta

- nukkuu kolmet päikkärit, yleensä 45 min. kerrallaan, joskus 1,5 tuntia
- nukahtaa hyvin vaunuihin itkuhälyttimen unilaulun ja tutin avulla. Parhaiten nukahtaa liikenteen ääniin.
- öisin herää 1-4 tunnin välein, nukahtaa äidin viereen äidin ja isän sänkyyn, välillä aivan selkä kaarelle, välillä suosii toista kylkeä nukahtaessa, nukkuessa siirretään omaan pinnasänkyyn

- maistellut soseena ja sormiruokana bataattia, päärynää, luumua, tuorekurkkua, vähän porkkanaa sekä kaurapuuroa.
- ruokailuinnostus vaihtelee, mutta mahaan ei vielä mene juurikaan mitään
- murahtaa/sylkäisee/pörähtää kun ei halua äidin laittavan suuhun ruokaa/tuttia <3

-kääntyy selältä mahalleen, peruuttaa mahallaan lattialla, nousee korkealle käsiensä varassa ja nostaa siinä napaa ja pyllyä ylös, ts. yrittää konttausasentoon.
- mahallaan kääntyy navan ympäri yhä sujuvammin, viihtyy mahallaan pitkään
- heiluttaa kädellä leluja mahaansa vasten ja matkii iskää kun isä heiluttaa kättä ilmassa
- saa entistä paremmin leluista kiinni ja osaa heiluttaa helistintä
- yrittää kääntää oman kirjansa sivuja yhdellä sormella

- tykkää leikkiä äidin ja isän tietokoneiden näppäimistöillä sekä kaukosäätimillä
- mieluisia leluja ovat myös mm. pitkä kangaspupu, uusi lelukirja, musiikkimustekala, purulelut ja helistimet
- vetää sukat jaloistaan ja syö sukkiaan, laittaa varpaat suuhun (eka kerta 27.11.)
- kiljahtelee suu auki iloissaan, kun iskä leikkii Viikinkilaivaa, äiti nuuhkii korvaa/kaulaa tai isä pöristää mahaan
- tykkää repiä sanomalehtiä ja kosketella kiiltäviä ovenkahvoja
- viihtyy itsekseenkin lattialla joskus pitkiäkin aikoja, mutta heti jos hänelle puhutaan niin alkaa kitisemään ja vaatimaan huomiota
- tykkää katsella ulos ikkunasta

- äidin ja isän suuri rakkaus ja ylpeys

Pikkujoulut juhlittu

Sataa lunta. Eilen pyrytti oikein kunnolla, mutta me saatiin onneksi pysytellä sisätiloissa. Ja olikin touhua kovasti, kun vietettiin pikkujouluja meillä. Aamulla oltiin rennosti ja viimeistelin vielä leipomuksiani. Paistoin joulutorttuja ja luumu-kanelirahkatorttuja, koristelin marjakakkua ja pursottelin kermavaahtoa muffinssien päälle.

Olisi ollut monia ihmisiä, joita olisin halunnut pyytää pikkujoulukahveille. Meille ei kuitenkaan mahdu paljon väkeä, vaan juuri eilen totesinkin miehelle, että tuommoiset 10 henkeä kerrallaan on aikalailla maksimi. Samalla ihmeteltiin sitä, että meidän vauva on jo puolivuotias. Vauva jaksoi yllättävän hyvin hälinästä ja metelistä huolimatta. Mies kävi jossain vaiheessa nukuttamassa vauvan parvekkeelle niin minä sain keskittyä seurustelemaan ja nauttimaan teehetkestä.

Nyt vauva nukkuu parvekkeella ja mies makkarissa. Minä lopetan nyt kirjoittelun, että ehdin syödä rauhassa eilistä kakkua ennen kuin vauva herää. Hih! Mutta oli kyllä kivat pikkujoulukahvit eilen! Ja tuli hyvä mieli kun olin leiponut kaikkea.

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!

 

Marenkeja, muffinsseja ja muita herkkuja

Viime päivät on olleet hektisiä, mutta mukavia. On käyty kaupungilla vauvan kanssa lounaalla ja paketoitu lahjoitukseen meneviä paketteja. Jonotettu postissa useampaan kertaan sekä hakien että vieden lähetyksiä. Käyty isosti kaupassa ja suunniteltu leipomuksia. Otettu puolivuotiaasta vauvasta paljon paljon valokuvia ja annettu valokuvaajankin tehdä samoin. Käyty ystävien syntymäpäiväkahvituksilla, joissa vietetty mukavaa aikaa herkkuja syöden, rupatellen ja Joulupukin käynnistä iloiten.

Pari edellistä päivää on mennyt aikalailla leipomiseen. Eilen kokeilin pursottaa suklaakoristeita Candy Melts-napeista ja alkuun päästyäni ne jopa onnistuivat ihan kivasti! Aluksi oli kyllä vaikeaa saada nättiä jälkeä ja suoria pursotuksia. Rohkealla otteella ja reippaalla vauhdilla syntyi lopulta paras pursotusjälki. 

 

Eilen tein ensimmäistä kertaa myös suklaamarenkeja. Ohje löytyy täältä. Ensimmäisen satsin pursotin, mutta vaikka yritin sekoittaa suklaata muuhun massaan mahdollisimman vähän, marengeista tuli täysin vaaleanruskeita eikä raidallisia, kuten olin toivonut. Teki mieli tehdä vielä toinen satsi ja sen vain lusikoin leivinpaperille. Jälkimmäisistä tuli omasta mielestäni tosi nättejä. 

No tänään tein kuningatarkakun hyytymään huomista varten. Kinuskikissan kakkuohje löytyy täältä. Lisäksi tein tänään vielä pieniä suklaamuffinsseja, jotka aion koristella huomenna kermavaahdolla ja tekemilläni suklaakoristeilla. Hih.

Tänään oli viimeinen päivä viedä joululahjoja Joulupuu-keräykseen. Mattimyöhäisenä kävin aamulla viemässä meidän paketit. Samalla kun vein myöhästyneet kirjaston kirjat, hups. Niin ja sanottakoon tosiaan vielä, että en olisi voinut touhuta ja leipoa niin paljon viime päivinä, jos mies ei olisi ollut saikulla töistä. Eilen sai mies levätä pientä kuumettaan rauhassa, mutta tänään on hoitanut paljon vauvaa minun leipoessa.

Vauva jokeltaa lattialla. Uunissa iso timjamilla maustettu juurespata. Nyt pitää mennä siivoamaan keittiötä leivontasotkuista. Kivaa kun huomenna tulee ystävät meille kylään! Kirjoitan joskus myöhemmin puolivuotiaan vauvan kuulumisia. Joulukin lähenee.

Äidin uniongelmista

Minulla oli hetken aikaa tuossa selkeästi jotain unettomuuspulmaa. Illalla ei meinannut tulla uni, vaikka vauva nukkui. Ehkä alitajuisesti stressasin, että pian vauva kuitenkin herättää tai sitten oma väsymys sai kehon jo ylikierroksille eikä uni siksi tullut. Nyt kuitenkin tilanne alkaa helpottaa. Uni on tullut taas iltaisin ja se on ihanaa. Vauvakin yllättää välillä paremmilla öillä, tosin aika harvoin vieläkin. Viime yönä sain pitkästä aikaa nukkua useamman tunnin putkeen. En muista tarkalleen kuinka paljon, mutta ainakin yhden kolmen tunnin pätkän ja alkuyöllä luultavasti jopa 4-5 tuntia. Aikamoista luksusta!

Unettomuuteen kyselin apua apteekista, kun ajattelin, että melatoniini voisi auttaa. Olen kuullut, että jotkut sitä käyttävät. Apteekin täti katsoi kuitenkin lääketietokannasta ja totesi, että siellä on keltainen merkintä melatoniinin ja imetyksen yhteydessä. Ei siis punainen kielto tai vihreä sallittu. Eläinkokeiden mukaan melatoniini imeytyy äidinmaitoon ja saattaa raskaudessa aiheuttaa jotain lapsen kasvuun liittyvää häikkää. Ainakin pitkässä käytössä. Imetyksen osalta asia jäi hiukan epäselväksi. Jäi kuitenkin vähän epäilevä olo, joten jätin melatoniinit ostamatta. Ja kiva etten niitä edes tarvitsisi enää!!

Välillä nukuin joitain yön pätkiä vierashuoneessa korvatulpat korvissa ja se toimikin välillä. Sain siellä rauhallisemman olon nukahtamiseen. Mies toi minulle vauvaa syötölle ja välillä vauvan itkuun herättyäni menin itsekin makuuhuoneeseen syöttämään. Muutamana yönä vauva kuitenkaan ei meinannut millään nukahtaa illalla syvempään uneen, jolloin minun siirtyminen vierashuoneeseen oli mahdotonta. Parina yönä kokeilin korvatulppia omassa sängyssä. Ei sekään oikein toiminut. Sitten yritin vain kovasti rentoutua ajatuksen voimalla. Psyykkasin itseäni vauvan nukahdettua ja keskityin siihen rentouden ja stressaamattomuuden hakemiseen. Mietin, että "vaikka vauva nukkuisi nyt vain vartin, tämä vartti on minun lepoaikaa ja voin rentoutua" ja että "vaikka vauva nukkuu leveästi minun vieressä eikä uskalleta nostaa häntä omaan sänkyyn, niin tämä pieni sänkykaistale millä minä makaan, on nyt kuitenkin vain minun ja vauva ei ota tätä minulta, tämä on minun tilaa". Hih. Ajattelu varmaan sitten onnistuikin. Eli ei kummempia poppaskonsteja.

Vauva leikkii lattialla minun vieressä. Istun lattialla siis minäkin läppärin kanssa. Pyykit pyörii ja tänään on ollut tehokas siivouspäivä. Olen imuroinut ja vaihtanut lakanoita ja valmistautunut huomiseen valokuvaajan visiittiin. En halua hänen ikuistavan meidän villakoiria lattialta. Enimpiä pölyjäkin voisi vielä huitaista. Iltapäivällä lähdetään ystävän synttäreille. Onpas kivaa!

Kävin nukuttamassa vauvan. Nyt pölyjä ja pyykkejä.

Leipomista ja kääntymistä

Olen jo ainakin kaksi viikkoa fiilistellyt kaikkia leivontajuttuja. Olen aina tykännyt leipoa, mutta nyt se on taas noussut pinnalle erityisesti. Isänpäiväkakun koristelusta (suklaamassa+kerman pursottaminen) innostuneena olen hurahtanut nyt kaikkiin pursottamisiin ja koristeluihin. Mitään hienouksia en vielä osaa tehdä, mutta kiva kokeilla vähän jotain uusiakin leivontajuttuja! Viikonloppuna teinkin ekaa kertaa gluteenittomia pipareita.

Lauantaina tulee meille kylään pieni porukka minulle tärkeitä ihmisiä. Vietetään pienet pikkujoulukahvit. Olen ajatellut leipoa luumurahkatorttuja, juustokakun näköistä marjarahkakakkua ilman liivatetta, suklaamuffinsseja (kuorrutteella) sekä suklaamarenkeja. Ja ehkä jotain pientä suolaistakin laitan pöytään. Jos aika menee tiukille niin jätän jotain sitten tekemättä. Marengit, kakun ja ehkä muffinssitkin voi tehdä edellisenä päivänä.  Menin innostuksissani myös ostamaan ensimmäistä kertaa Candy Melts -suklaanappeja, joista kuulemma saa hyviä ja kestäviä suklaakoristeita. Hih! Ja pursotintyllankin ostin sopivamman. Hehee. Yleensä en leivo kyläilijöille noin paljon, mutta nyt voisin vähän niin kuin pikkujoulun tai vauvan puolivuotispäivän kunniaksi panostaa.

Tällä viikolla riittääkin touhua. Maanantaina kävin kampaajalla ja huomenna on ystävän synttärikemut. Huomenna keskiviikkona pitää päivällä varmaan siivota vähän, kun torstaina tulee heti aamulla valokuvaaja ottamaan kuvia puolivuotiaasta neidistä. Torstaina iltapäivällä pitänee lähteä isosti ruokakauppaan viikonlopun ruokia ostamaan. Perjantaina siivotaan ja leivotaan. Lauantaina kahvitellaan ystävien kanssa.

Vauvalle kuuluu ihan hyvää. Jokunen hankalakin yö tuossa oli, mutta välillä helpompiakin. Helppo tarkoittaa syöttöä 2,5 tunnin välein. Heh. Vauva oppi Itsenäisyyspäivänä kääntymään. Pari kertaa oli sen jo aiemminkin tehnyt, mutta nyt on selvästi hoksannut jutun ja kääntyy monia kertoja päivässä, syötölläkin harjoittelee. Tyytyväisenä jokeltelee kaikkia erilaisia äänteitä ja tavuja, välillä murahtelee ja pörisee, sitten taas sanoo esim. "bäb-bäb-bäb-bäb, väy-väy, ee-ee-ee, tää-tää-tää, mäm-mäm-mäm". <3 Nenä on tänään ollut tosi räkäinen ja ollut vähän kiukkuinenkin. Hampaita ei vielä näy. Suhde lusikkaan on parantumaan päin ja on maisteltu vähän jo kaurapuuroakin lusikalla. Vatsaan asti ruokaa ei kyllä mene kuin hippusia.

Joulu tulee tosi pian. Mukavaa! Joululahjat on jo paketoitu ja lahjoitukseen menevät lahjatkin hankittu. Laitoin vauvan äsken päikkäreille parvekkeelle. Unet meni tänään vähän sekaisin, kun käytiin kaupunkilounaalla miehen kanssa ja vauva heräsikin yllättäen kesken unien, kaksi kertaa. Kaiken kukkuraksi sain lounasravintolasta varmaan ruokamyrkytyksen ja loppumatka piti juosta kotiin... plääh. Nyt jo parempi olo. Josko joisi vaikka kupillisen glögiä ja söisi pari piparia. Ottaisi hetken rauhallisesti ja tekisi tarpeelliset puuhat myöhemmin. :)

Vähävaraisen lapsen joulu

Minä koen suurta empatiaa vähävaraisia perheitä ja varsinkin heidän lapsiaan kohtaan. Tiedän omasta kokemuksesta, miten perheen rahahuolet voivat ahdistaa jo pieniäkin lapsia. Lapsena ja nuorena koetun köyhyyden vaikutukset voivat näkyä vielä aikuisenakin monella tasolla.

Minua kosketti eilen suuresti, kun kuulin Joulupuu-keräyksestä, jossa kuka tahansa voi lahjoittaa vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille joululahjoja. Jotenkin tuo keräys on mennyt ohi aiempina vuosina. Tai olisiko niin, että nyt tämä äitiys on herätellyt minua ajattelemaan näitä. Jonakin lapsuuteni jouluna minäkin mietin, että saankohan lahjoja tai että saadaanko ostettua jouluruokaa. Tiesin kyllä jotain pientä saavani, mutta tiesin myös, että perheeni rahat olivat tosi tiukilla. En viitsinyt edes toivoa mitään hienoa, ettei siitä tulisi paineita äidilleni, joka vastasi lahjojen hankkimisesta. Muutamat pienet joululahjat saatuani muistan miten minulle jäi paha mieli. Kulutushysteria ja älyttömät lahjavuoret ovat asia erikseen, mutta ei meillä ollut mielestäni koskaan sellaista, edes hyvinä aikoina. Ja mainittakoon, että niitä hyviä aikoja oli onneksi suurin osa lapsuuteni vuosista. 

Keskustelupalstalla kommentoitiin, että "kyllähän perheillä lahjoihin voisi olla varaa, jos jättäisi kossupullot ostamatta". Se on varmasti tottakin joissain perheissä, mutta ei se muuta näiden lasten ja nuorten joulua ja kokemusta siitä. Päinvastoin kossupulloja kuluttavissa perheissä jouluun voi liittyä saamattomien lahjojen lisäksi myös paljon muita huolia.

Lapset kaipaavat joululahjoja. En tarkoita että tarvitsisi olla lahjavuori tai kukkula vaan edes jotain pientä, kunnollista, kivaa ja ikään sopivaa. Pienikin riittää, kun lahja on hyvä ja harkiten hankittu. Ja vaikka usein puhutaan lapsista, nuoriakaan ei saisi unohtaa. Hekin tarvitsevat jouluiloa ja mukavia jouluyllätyksiä.

Minä olen jo ostanut melkein kaikki joululahjat minun läheisilleni. Aion osallistua myös Joulupuu-keräykseen. Keräyksessä lahjojen ei tarvitse olla isoja tai kalliita, mutta kuitenkin pitää olla uusia. Ne voivat olla myös itse tehtyjä, esim. jos osaa virkata tai kutoa niin voi tehdä pipon tai sukat tai vaikka pehmolelun. Osallistukaahan te muutkin! Tulee hyvä mieli kun voi ilostuttaa jotain lasta tai nuorta. Joulupuun fb-sivuilta löytyy lisätietoa, mihin valmiiksi paketoidut lahjat voi viedä.

Kotiäidin puuhia

Harmittaa kun en ole ehtinyt koneen ääreen, asiaa kyllä olisi ollut. Viime viikko mentiin vauhdilla ja viikonloppu meni väsyneissä tunnelmissa. Mies oli koko perjantain töissä ja sen jälkeen pikkujouluissa ja minuakin väsytti kamalasti. Lauantaina kävin joulumessuilla ja pyörimässä kaupungilla itsekseni. Tuulettumista kyllä tarvittiinkin! Kovin paljoa en ole nyt missään käynyt itsekseni. Kävin lauantaina jopa syömässä ravintolassa yksin. Oli kyllä hyvää hampparia ja ihanaa rauhallista omaa aikaa!

Tämän aamun aloitin taas tuttuun tapaan astianpesukoneen tyhjäämisellä ja täyttämisellä. Vauvan aamutoimet oltiin toki jo tehty. Keitin myös porkkanaa meille sekä luumuvettä vauvalle. Tiskien laittamisen jälkeen söin aamupuuroni, jota höystin uuniomenan makuisella kaurajugurtilla, banaanilla ja neljällä vitamiinitabletilla (magnesiumia, kalsiumia ja monivitamiinia). :) Vauva katseli ja puuhasteli omiaan lattialla.

Vauvan maitohappobakteerin jouduin taas juonimaan vauvan suuhun. Ekat kerrat meni oikein hyvin ruiskulla, mutta nyt kun vauva on tajunnut ettei saakaan makeaa särkylääkettä (johon ruisku on tarkoitetttu), niin laittaa suunsa kyllä niin kiinni kuin vain osaa. Muutenkin lusikkahommat on aikalailla hylyssä. Itsepä annoin silloin yhteen aikaan lusikalla maitohappobakteerin ja uuden pahan d-vitamiinin, että nyt sitten vaan yritetään luoda uudestaan mukavia mielleyhtymiä lusikkaan. Porkkanan ja päärynän isoja lohkoja vauva kyllä imeskelee mielellään äidin kädestä. Tänäkin aamuna maisteli päärynää onnellisena. Nokkamukia pureskeli sen päälle.

Parin päivän välein saisi myös pestä pyykkiä. Nytkin pyykit pyörii. Pesin aamulla myös käsin vauvan villatakin, jolle oli eilen tullut kakkaa. En jaksanut enkä muistanut pestä sitä eilen. Imetystopit likaantuu jo parin kerran jälkeen ja haisevat sitten maidolle niin, että niitä on pakko pestä tiuhaan. Henkkamaukan topit on olleet kyllä hyviä. Vauvan harsoja ja vaatteita pestään myös melko usein. Olen kyllä aika höveli pesemään vaatteita eli helposti heitän vaatteet ja vähän käytetyt harsot pyykkikoriin. Toisaalta vauvan housuja käytetään pitkän aikaa pesemättäkin ja body vaihdetaan 1-3 päivän välein. Ja joskus menee useampi päivässä, jos sotkeentuu.

Aamulla ei ehdi tehdä paljoa ylimääräistä tiskien, pyykkien, aamupalan, vauvan ruokamaisteluiden ja olohuoneen sohvapöydän raivauksen lisäksi. Aamulla on kuitenkin kiva touhuta, kun vauva on yleensä tyytyväinen ja itsekin jaksaa.

Jossain välissä joka päivä pitää itsekin syödä. Ruoanlaittoakin tämä kotiäitiys on. Ennen kun söi töissä, ei tarvinnut näin paljon kokatakaan. Ihan hommaa on miettiä, että mitä erilaisia ruokia tekisi ja söisi. Varsinkin kun välttelen aika paljon vielä maitotuotteita, soijaa ja vähän vehnääkin.

Jos päivän aikana tulee vieraita, yleensä siistin vähän pöytiä ja saatan pyyhkäistä pölyt pianon päältä. Parhaimmille ystäville ei toki tarvitse. Mutta tietysti itsekin tykkään, että on kohtuullisen siistiä. ;) Jos olen lähdössä kaupungille vauvan kanssa, laitan itseni valmiiksi jo heti aamulla hyvissä ajoin: puhtaat vaatteet ja vähän ripsiväriä. Tarkistan myös, että hoitolaukun sisältö on ajan tasalla, ettei tule ikäviä yllätyksiä että puuttuukin jotain oleellista.

Jonain päivänä saatan pestä vessat, järjestää vauvan vaatekaappia, pyyhkiä pölyjä enemmänkin tai paketoida joululahjoja. Semmoista nopeaa pientä puuhaa. Välillä katson telkkaria.

Viikonloppuna pyörittelin taas mielessäni äitimyyttiä ja hyvän äitiyden kriteerejä. Olin pahoillani siitä, kun perjantaina olin ollut niin väsynyt enkä ollut jaksanut huomioida vauvaa niin paljon kuin olisin halunnut. Tai sitten vain asetin itselleni liian suuret paineet. Olen kuitenkin yrittänyt antaa vauvalle paljon huomiota joka päivä. Ehkä siksikin tämä tänne kirjoittelu on harventunut, kun en haluaisi kirjoittaa vauvan ollessa hereillä. Haluaisin olla läsnäoleva vanhempi, joka jaksaa leikkiä. Ja olenkin varmasti ihan hyvä äiti. Mutta ihan aina ei ehdi olla vauvan käsien ulottuvilla. Täytyy hoitaa kotiakin ja itseä.

Kotiäidin arkeen kuuluu paljon sellaista pientä välttämätöntä touhua. Tiedän, että minun mies arvostaa kaikkea sitä mitä täällä kotona teen. Silti joskus tuntuu, että näitä minun tekemiä juttuja ei näe kukaan eikä niistä saa riittävästi kiitosta. Voisin kuvitella, että se on aika tuttu tunne monelle muullekin. Päivät mennään silti vauvan ehdoilla ja vauvan nukuttamiset, syöttämiset ja vaipattamiset ja leikittämiset vie suurimman osan ajasta.

Tykkään olla kotiäiti. Eilen käytiin Kelalla kyselemässä hoitovapaasta ja nekin asiat selkeni. Kirjoitan niistä vaikka erikseen. Vauva heräsi ja menen tekemään itselleni ruokaa.

Vauva on ruvennut jokeltamaan yhä enemmän. Yksitavuisten toistamisien lisäksi edelleen kiljahtelee, kiekuu ja kurnuttaa. Syö varpaitaan ja sukkiaan. Nousee mahallaan käsien varassa jo tosi korkealle, välillä niin että napa irtoaa lattiasta. Iloitsee kun häntä kehutaan siitä. Mahallaan nostaa peppua varpaiden ja polvien varassa. Ei käänny vielä omatoimisesti selältä mahalleen. On ollut nyt ihan tyytyväisen oloinen tyttönen.