Vihdoinkin olin valmis siihen ja tällä hetkellä tuntuu sataprosenttisesti, että eilen illalla tekemäni päätös oli ehdottomasti tämän vuoden tärkein ja paras. Nimittäin facebookista lähteminen. Vaikka minun täytyy hoitaa vielä pari keskeneräistä kirppismyyntiä siellä, heti niiden jälkeen poistan itseni. Olen ollut tänään niiiiiin onnellinen päätöksestäni. Olen jo pitkään ajatellut ja haaveillut, että viitsisinpä tehdä sen, mutta aina on löytynyt joku syy tai tarve olla siellä.
Olen ollut pari kuukautta totaalisen koukussa facebookkiin. Kun vauva oli pienempi, tällaista ongelmaa ei ollut. Nyt on tullut hengailtua siellä aivan liikaa: kierreltyä sen kirppiksiä, katseltua uutisseinää, lueskeltua kavereiden laittamia linkkejä, pelailtua Candy Crushia. Tuo koukuttava peli onkin välillä ollut ainoa syyni olla siellä. Ainoastaan sitä jään ehkä kaipaamaan. Kirjoitin tuossa edellä, että poistan itseni facebookista. Tuntuukin, että olen tämän riippuvuuden aikaansaannoksena poistanut itseni oikeasta elämästä. On aika tehdä korjausliike. Olen käyttänyt facebookkia nimenomaan puhelimen kautta ja silloinhan sinne on tosi helppo mennä milloin vain. Fb on kulkenut mukanani sohvalle, leikkihetkiin lapsen kanssa, ruokapöytään, vessaan, vaunukävelyille, ystävien luokse, makuuhuoneeseen nukkumaan mennessä, kauppaan, kahvilaan, jne. Hävettää ihan tunnustaa. On alkanut tuntua, että ei ole aikaa tehdä mitään oikeita asioita, kun täytyy koko ajan kurkkia puhelinta.
Tällä hetkellä minulla on muutenkin sellainen elämän siivousprojekti meneillään. Se tarkoittaa sekä konkreettisia että abstrakteja asioita. Kaappien siivoamista, käyttämättömistä vaatteista ja tavaroista luopumista, uudenlaisen ajankäytön opettelua, uusien ruokailutapojen harjoittelua, keskittymistä oikeasti tärkeisiin asioihin ja ihmisiin arjessa.
Toivon, että tämän muutoksen myötä osaisin paremmin keskittyä siihen hetkeen, jota elän rakkaan perheeni ja ystävieni kanssa. Toivon, että minulle jäisi enemmän aikaa tehdä sellaisia pieniä mukavia asioita, joista olen haaveillut. Niitä olisi esimerkiksi herneen versojen kasvattaminen, kukkamultien vaihtaminen, valokuvien albumiin laittaminen, oikean kirppispöydän hoitaminen, mummulassa kyläily vauvan kanssa, ystävien tapaaminen kaupungilla, kahviloiden tunnelmasta nauttiminen vauvan kanssa, nykyistä pidemmät vaunulenkit, häkkivaraston siivoaminen, naistenlehtien lukeminen rauhassa, runojen ja laulunsanojen kirjoitus, useammat puhelinsoitot läheisille, pianon soittaminen ja (aikuisille tehtyjen, heh) laulujen laulaminen, ehkä jopa laulutuntien ottaminen taas, musiikin ja radion kuunteleminen, tämän blogin kirjoittaminen, kesämatkojen suunnittelu ja uusien ruoka- ja leivontareseptien kokeilu. Onhan näitä ja lista jatkuu.
Pitkästä aikaa nyt tuntuu, että näille kaikille kivoille asioille voisi olla aikaa ja energiaa. Olen vapautunut somen kahleista. Pallo ei ole enää jalassa, se on minun hallussani. :)
maanantai 30. maaliskuuta 2015
torstai 26. maaliskuuta 2015
Viikko yksinhuoltajana
Tämä on neljäs päiväni yksinhuoltajana, mies kun on siellä reissussa. En väitä oikeasti tietäväni mitään oikean yksinhuoltajan elämästä, mutta tässä joitain huomioita, joita minä olen näiden päivien aikana tehnyt.
Oma vapaa-aika. Sitä ei ole. Varsinkin meidän tyttö on ollut melko takertuvainen tällä viikolla ja ehkä aistinut jotenkin erikoisen tilanteen kun iskä on poissa. Avokeittiöönkin on pitänyt ottaa hänet mukaan sylissä. Toisaalta on ollut myös tosi hyväntuulinen välillä.
Pitkät päivät. Päivät ovat pitkiä, kun ne alkavat yleensä jo klo 6 ja ei ole iltapäivisin ketään, jota odottaa töistä kotiin.
Tekemiset. Kaikki ylimääräiset tekemiset ovat jääneet, esim. kirppistavaroiden myymiset, leipomiset, kaappien siivoukset. On täytynyt keskittyä vain olennaiseen eli syömiseen, lepäämiseen ja leikkimiseen.
Ystävien ja tukiverkoston tärkeys. On ihana kun on ystäviä, joille voi kertoa pieniäkin arjen iloja ja ihmetyksiä. Erityisen ihanaa on, jos joku tulee hoitamaan lasta edes hetkeksi. Minun anoppi tulee tänään ja käyn silloin asioilla itsekseni.
Vapaus. Vaikka vauva on koko ajan minun kanssani, toisaalta minulla on vapaus lähteä mihin vain vauvan kanssa. Kahvilaan, kävelylle, ostoskeskukseen, ystävien luokse, sukuloimaan, jne.
Ajankäytön suunnittelu. Kun vauva nukkuu päikkäreitä, ei tee ensimmäisenä mieli blogia päivittämään vaan täytyy valita, meneekö itse unille, imuroimaan vai nauttimaan rauhallisesta teehetkestä. Kaikkea ei välttämättä ehdi. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Oma yöuni. Täysin riippuvaista vauvasta. Nyt on onneksi ollut meillä ihan hyviä öitä, kun tyttöä on pitänyt lohduttaa vain kerran-pari yössä. Ei ole jaksanut eikä huvittanut jäädä iltaisin katselemaan telkkaria, vaan nukkumaan on tehnyt mieli jo 21 jälkeen.
Vauva saa huomiota. Niin se vain on, että vauva saa ehkä jopa enemmän huomiota nyt kuin tavallisesti. Ensinnäkin ei ole miestä läsnä, jota täytyisi myös huomioida. Myös työnjako on selkeä: kun olen yksin, tiedän että se olen minä jonka täytyy huomioda vauvaa riittävästi. Ei tule niitä keskusteluja, että "voisitko sä tällä kertaa ottaa syliin" jne. Ei ole säätöä.
Siivoaminen ei rasita. Omien sotkujen siivoaminen ei haittaa. Sotkua tuleekin vähemmän, esim. tiskikone pyörii harvemmin.
Suhde lapseen. Tuntuu, että tyttö nauttii tosi paljon minun seurasta. Ja minä nautin hänen seurastaan. Toisaalta on hyvä, että vauva viihtyy myös isän ja muiden ihmisten kanssa. Mielenkiinnolla katson, mitä tyttö meinaa kun iskä tulee lauantaina kotiin.
Oma vapaa-aika. Sitä ei ole. Varsinkin meidän tyttö on ollut melko takertuvainen tällä viikolla ja ehkä aistinut jotenkin erikoisen tilanteen kun iskä on poissa. Avokeittiöönkin on pitänyt ottaa hänet mukaan sylissä. Toisaalta on ollut myös tosi hyväntuulinen välillä.
Pitkät päivät. Päivät ovat pitkiä, kun ne alkavat yleensä jo klo 6 ja ei ole iltapäivisin ketään, jota odottaa töistä kotiin.
Tekemiset. Kaikki ylimääräiset tekemiset ovat jääneet, esim. kirppistavaroiden myymiset, leipomiset, kaappien siivoukset. On täytynyt keskittyä vain olennaiseen eli syömiseen, lepäämiseen ja leikkimiseen.
Ystävien ja tukiverkoston tärkeys. On ihana kun on ystäviä, joille voi kertoa pieniäkin arjen iloja ja ihmetyksiä. Erityisen ihanaa on, jos joku tulee hoitamaan lasta edes hetkeksi. Minun anoppi tulee tänään ja käyn silloin asioilla itsekseni.
Vapaus. Vaikka vauva on koko ajan minun kanssani, toisaalta minulla on vapaus lähteä mihin vain vauvan kanssa. Kahvilaan, kävelylle, ostoskeskukseen, ystävien luokse, sukuloimaan, jne.
Ajankäytön suunnittelu. Kun vauva nukkuu päikkäreitä, ei tee ensimmäisenä mieli blogia päivittämään vaan täytyy valita, meneekö itse unille, imuroimaan vai nauttimaan rauhallisesta teehetkestä. Kaikkea ei välttämättä ehdi. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Oma yöuni. Täysin riippuvaista vauvasta. Nyt on onneksi ollut meillä ihan hyviä öitä, kun tyttöä on pitänyt lohduttaa vain kerran-pari yössä. Ei ole jaksanut eikä huvittanut jäädä iltaisin katselemaan telkkaria, vaan nukkumaan on tehnyt mieli jo 21 jälkeen.
Vauva saa huomiota. Niin se vain on, että vauva saa ehkä jopa enemmän huomiota nyt kuin tavallisesti. Ensinnäkin ei ole miestä läsnä, jota täytyisi myös huomioida. Myös työnjako on selkeä: kun olen yksin, tiedän että se olen minä jonka täytyy huomioda vauvaa riittävästi. Ei tule niitä keskusteluja, että "voisitko sä tällä kertaa ottaa syliin" jne. Ei ole säätöä.
Siivoaminen ei rasita. Omien sotkujen siivoaminen ei haittaa. Sotkua tuleekin vähemmän, esim. tiskikone pyörii harvemmin.
Suhde lapseen. Tuntuu, että tyttö nauttii tosi paljon minun seurasta. Ja minä nautin hänen seurastaan. Toisaalta on hyvä, että vauva viihtyy myös isän ja muiden ihmisten kanssa. Mielenkiinnolla katson, mitä tyttö meinaa kun iskä tulee lauantaina kotiin.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Yllätyyyyyys!
Tämä viikko oli hektinen. Miehellä oli monta iltavuoroa ja meidänkin päivät repaleisia. Suunnittelin miehelle yllätyssynttäreitä, hankin tarjoamisia ja viestittelin miehen kaikkien kavereiden kanssa yksityiskohdista sopien. Miehellä on syntymäpäivät kuun loppupuolella ja halusin antaa hänelle lahjaksi aikaa ystävien kanssa. Moni miehen kavereista on lisäksi muuttanut täältä pois, joten sikälikin heidän tapaamisensa ovat vähentyneet.
Viestittelin miehen ystäville ja sovittiin päivämäärä. Olin aika myöhään liikkeellä ja olinkin iloisesti yllättynyt, että tosi moni kavereista pääsi paikalle. Huippua! Hihkuin kahvilassa hyvälle ystävälle, kun aloin saada osallistumisilmoituksia.
Aluksi ajattelin viedä miehet escape room -tyyliseen seikkailuun, jossa osallistujien täytyy tunnin kuluessa ratkaista arvoitus yhdessä ja paeta lukitusta huoneesta. Se olisi ollut hauska toimintapläjäys, mutta lopulta olikin sitten helpompaa, että juhlat alkoivat suoraan meiltä. Toisen kerran sitten voivat mennä ratkaisemaan mysteeriä.
Olin ostanut miehille juomat ja tarjoamiset valmiiksi. Jännitti ihan kamalasti, että mies keksii juhlat ja/tai löytää tarjottavat ja joudun paljastamaan jotain. Ostoksilla käyminen ei nimittäin olisi mitenkään onnistunut kerralla, vaan minun piti hankkia tarvikkeita vähitellen. Ja tottakai piilottaa ne kotiin. Naposteltavia, olutta, leivonta-aineita, booliaineita, kertakäyttöastioita, kakkua. Tilasin kakun konditoriasta, leivoin muffinsseja pakkaseen sekä väkersin rocky road-suklaita alkuviikolla. Leipomisesta teki haastavaa juurikin miehen iltavuorot, koska hän kävi niinä päivinä kesken työpäivän kotona. Piti myös huolehtia kodin tuulettamisesta, ettei rocky roadin imelä suklaan käry paljastanut minun juonia. Pesin vessat ja siistin kodin päällisin puolin.
Perjantaina klo 18 miehet soittivat meidän ovikelloa. Minulla kävi kirppisostaja hakemassa yhden vaatteen iltapäivällä, joten oli helppo sanoa miehelle, että vielä toinenkin ostaja on tulossa. Mies ei arvannut mitään. Kaverit marssivat sisään hymy huulessa ja mies oli ihan ihmeissään. Loistavaa, yllätys oli onnistunut! Kun mies tajusi, että saa viettää poikien illan ja että minä ja vauva lähdetään yökylään minun siskolle, hän oli aivan innoissaan. Minulle tuli tosi hyvä mieli.
Kaivelin kaapeista piilotetut herkut ja laitettiin ne yhdessä esille. Nostettiin maljat ja me lähdettiin vauvan kanssa ajelemaan siskolle. Vauva ei ihme kyllä edes säikähtänyt miehen kavereita, vaikka tulivat niin hötäkällä sisään. Ryömiskeli maassa ja tutki omia tavaroitaan. Illalla nukahti tyytyväisenä tätinsä luona matkasänkyyn. Tosin yöllä kyllä sitten heräsi itkeskelemään 4-5 kertaa, joista viimeinen kerta kesti tunnin. Sitten päätin antaa maitoa, vaikka kello oli vasta 5:15. En halunnut herättää vauvan serkkuja. Aamulla selvisi, että serkut olivat nukkuneet niin sikeästi etteivät olleet heränneet vauvan itkuun ollenkaan.
Lauantaina ajeltiin takaisin kotiin. Vastassa oli tyytyväinen ja väsynyt mies. Olivat saunoneet ja pelailleet ja hauskaa oli ollut. Oltiin molemmat koko päivä aika väsyneitä ja hengailtiin vaan kotona ja jaksettiin juuri ja juuri tehdä tortillat. Iltapäivällä katsottiin Better Call Saul -sarjaa ja viihdytettiin vähän kiukkuistakin vauvaa, jonka päiväunet keskeytyivät kun tuuli kolkutti sälekaihtimia niin kovaäänisesti.
Tänään sunnuntaina rötvätään vielä kotona. Vauva itki kovasti viime yönä klo 4-5:30. Olisi selvästi halunnut aamumaitoa, mutta ei annettu periaatteen vuoksi. Mies sinnikkäästi lohdutti vauvaa, tarjosi vettä ja vaihtoi vaipankin. Lopulta vauva nukahti ja nukkui 7:15 asti. Odotettiinkin, että reissuyön jälkeen voi tulla takapakkia. Nyt vain paluu rutiineihin. Vähän jännittää, että miten yöt menevät ensi viikolla, kun mies on koko viikon matkalla Ranskassa. Kyllä me kuitenkin pärjätään, nukun sitten päiväunia aina kun vauvakin ja otetaan rennosti turhia ohjelmanumeroita välttäen. Rauhallista ja tavallista arkea.
Fitfarmin Lite-kuntoiluohjelma loppuu virallisesti tänään. Kyllähän nämä viime viikot on olleet aikamoista soveltamista ja hapuilua, mutta kokonaisuudessaan olen tyytyväinen. Olen saanut paljon lisää energiaa ja senttejä on lähtenyt eri puolilta kehoa. Painokin on laskenut. Homma jatkuu silti vielä ja ruokailuja täytyy kyllä jatkossakin tarkkailla. Muuten menee helposti överiksi. Varsinkin välipalat ja proteiinin riittävä saanti vaativat vielä erityistä huomiota. Samoin makeilla herkuttelu. Siihen jää niin helposti koukkuun ja siitä tulee herkästi jokapäiväinen tapa. On jännä, miten joillain ihmisillä (niin kuin minulla) on niin vaikeaa tämä syömisen hallitseminen. Toisille terveellinen syöminen on aivan itsestäänselvää ja helppoa. Eipä auta muu kuin jatkaa opettelua. Kysehän on vain uusien elämäntapojen opettelusta, ei mistään sen suuremmasta. ;)
Nyt sunnuntaipäivän viettoon hyvillä mielin. Mies lähtee huomenna matkaan, joten tänään ollaan rauhaisasti ja nautitaan yhteisestä ajasta.
Viestittelin miehen ystäville ja sovittiin päivämäärä. Olin aika myöhään liikkeellä ja olinkin iloisesti yllättynyt, että tosi moni kavereista pääsi paikalle. Huippua! Hihkuin kahvilassa hyvälle ystävälle, kun aloin saada osallistumisilmoituksia.
Aluksi ajattelin viedä miehet escape room -tyyliseen seikkailuun, jossa osallistujien täytyy tunnin kuluessa ratkaista arvoitus yhdessä ja paeta lukitusta huoneesta. Se olisi ollut hauska toimintapläjäys, mutta lopulta olikin sitten helpompaa, että juhlat alkoivat suoraan meiltä. Toisen kerran sitten voivat mennä ratkaisemaan mysteeriä.
Olin ostanut miehille juomat ja tarjoamiset valmiiksi. Jännitti ihan kamalasti, että mies keksii juhlat ja/tai löytää tarjottavat ja joudun paljastamaan jotain. Ostoksilla käyminen ei nimittäin olisi mitenkään onnistunut kerralla, vaan minun piti hankkia tarvikkeita vähitellen. Ja tottakai piilottaa ne kotiin. Naposteltavia, olutta, leivonta-aineita, booliaineita, kertakäyttöastioita, kakkua. Tilasin kakun konditoriasta, leivoin muffinsseja pakkaseen sekä väkersin rocky road-suklaita alkuviikolla. Leipomisesta teki haastavaa juurikin miehen iltavuorot, koska hän kävi niinä päivinä kesken työpäivän kotona. Piti myös huolehtia kodin tuulettamisesta, ettei rocky roadin imelä suklaan käry paljastanut minun juonia. Pesin vessat ja siistin kodin päällisin puolin.
Perjantaina klo 18 miehet soittivat meidän ovikelloa. Minulla kävi kirppisostaja hakemassa yhden vaatteen iltapäivällä, joten oli helppo sanoa miehelle, että vielä toinenkin ostaja on tulossa. Mies ei arvannut mitään. Kaverit marssivat sisään hymy huulessa ja mies oli ihan ihmeissään. Loistavaa, yllätys oli onnistunut! Kun mies tajusi, että saa viettää poikien illan ja että minä ja vauva lähdetään yökylään minun siskolle, hän oli aivan innoissaan. Minulle tuli tosi hyvä mieli.
Kaivelin kaapeista piilotetut herkut ja laitettiin ne yhdessä esille. Nostettiin maljat ja me lähdettiin vauvan kanssa ajelemaan siskolle. Vauva ei ihme kyllä edes säikähtänyt miehen kavereita, vaikka tulivat niin hötäkällä sisään. Ryömiskeli maassa ja tutki omia tavaroitaan. Illalla nukahti tyytyväisenä tätinsä luona matkasänkyyn. Tosin yöllä kyllä sitten heräsi itkeskelemään 4-5 kertaa, joista viimeinen kerta kesti tunnin. Sitten päätin antaa maitoa, vaikka kello oli vasta 5:15. En halunnut herättää vauvan serkkuja. Aamulla selvisi, että serkut olivat nukkuneet niin sikeästi etteivät olleet heränneet vauvan itkuun ollenkaan.
Lauantaina ajeltiin takaisin kotiin. Vastassa oli tyytyväinen ja väsynyt mies. Olivat saunoneet ja pelailleet ja hauskaa oli ollut. Oltiin molemmat koko päivä aika väsyneitä ja hengailtiin vaan kotona ja jaksettiin juuri ja juuri tehdä tortillat. Iltapäivällä katsottiin Better Call Saul -sarjaa ja viihdytettiin vähän kiukkuistakin vauvaa, jonka päiväunet keskeytyivät kun tuuli kolkutti sälekaihtimia niin kovaäänisesti.
Tänään sunnuntaina rötvätään vielä kotona. Vauva itki kovasti viime yönä klo 4-5:30. Olisi selvästi halunnut aamumaitoa, mutta ei annettu periaatteen vuoksi. Mies sinnikkäästi lohdutti vauvaa, tarjosi vettä ja vaihtoi vaipankin. Lopulta vauva nukahti ja nukkui 7:15 asti. Odotettiinkin, että reissuyön jälkeen voi tulla takapakkia. Nyt vain paluu rutiineihin. Vähän jännittää, että miten yöt menevät ensi viikolla, kun mies on koko viikon matkalla Ranskassa. Kyllä me kuitenkin pärjätään, nukun sitten päiväunia aina kun vauvakin ja otetaan rennosti turhia ohjelmanumeroita välttäen. Rauhallista ja tavallista arkea.
Fitfarmin Lite-kuntoiluohjelma loppuu virallisesti tänään. Kyllähän nämä viime viikot on olleet aikamoista soveltamista ja hapuilua, mutta kokonaisuudessaan olen tyytyväinen. Olen saanut paljon lisää energiaa ja senttejä on lähtenyt eri puolilta kehoa. Painokin on laskenut. Homma jatkuu silti vielä ja ruokailuja täytyy kyllä jatkossakin tarkkailla. Muuten menee helposti överiksi. Varsinkin välipalat ja proteiinin riittävä saanti vaativat vielä erityistä huomiota. Samoin makeilla herkuttelu. Siihen jää niin helposti koukkuun ja siitä tulee herkästi jokapäiväinen tapa. On jännä, miten joillain ihmisillä (niin kuin minulla) on niin vaikeaa tämä syömisen hallitseminen. Toisille terveellinen syöminen on aivan itsestäänselvää ja helppoa. Eipä auta muu kuin jatkaa opettelua. Kysehän on vain uusien elämäntapojen opettelusta, ei mistään sen suuremmasta. ;)
Nyt sunnuntaipäivän viettoon hyvillä mielin. Mies lähtee huomenna matkaan, joten tänään ollaan rauhaisasti ja nautitaan yhteisestä ajasta.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Iso vauva 9 kk
Tyttö täytti viikko sitten 9 kk. Iso vauva. Tyllerö, touhuneiti ja vauhtihirmu.
- Nauttii seurasta ja tykkää kavereista. Selkeästi iloitsee kavereiden kyläilyistä ja viihtyy silloin erityisen hyvin.
- On hakeutunut paljon äidin lähelle, mutta myös leikit isän kanssa ovat tosi mieluisia. Etenkin isän hiuksista vetäminen ja leluautolla ajaminen.
- Seuraa usein kotona äidin liikkeitä, tulee perässä ja itkeskelee jos äiti liikkuu liian nopeasti paikasta toiseen.
- Tutuille hymyilee heti, vieraampia katselee ensin hetken. Sama pätee paikkoihin.
- Lempileikkejä tällä hetkellä mm. sormien työntäminen reiälliseen kylpyhuoneen viemärikaivoon, keittiön alalaatikon avaaminen ja sulkeminen sekä sen kahvan syöminen, omien vaunujen työntäminen, pahvisen leppäkerttukortin syöminen, legojen reikien näpertely, olohuoneen verhossa roikkuminen, muiden jalkojen yli kiipeily, isän tietokoneen rapsuttaminen, kauhojen paukuttaminen lattiaan, narujen ja vetoketjujen syöminen, äidin läppärin taputtaminen, vessan käsisuihkun tutkiminen, puntarin päälle laittaminen, kaikkien mahdollisten murusten suuhun laittaminen lattialta. Omista leluista kiinnostavat nyt eniten päältä ajettava auto sekä kylpyankka.
- 18.3. katsoi ensimmäisen kerran Pikkukakkosta, josta kiinnosti eniten nimipäiväonnittelun värikkäät kuvat, lohikäärmelaulu sekä lopputunnari.
- tykkää leikkiä Leipuri Hiivaa sylissä
- Siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan reilut 9-kuisena ja nukkuu siellä toistaiseksi hyvin. Unet kestävät noin klo 20.30-4/5, jonka jälkeen itkeskelee muutamia kertoja ennen aamua. Ylös noustaan tällä hetkellä klo 6-7 aikaan.
- Nukkuu 2 päikkärit vaunuissa parvekkeella. Aiemmin päikkäriajat olivat selkeät ja vakiintuneet, mutta nyt ne vielä hakevat uutta muotoaan yöunien ja aamuheräämisen muutoksen vuoksi.
- Päiväunirutiineja ovat mm. hatun ja muiden ulkovaatteiden pukeminen, unisoittolelun kuuntelu sekä itkuhälyttimen laulujen kuuntelu. Yleensä uni tulee nopeasti.
- Aamupuuro ja iltapuuro maistuvat hedelmä- tai marjasoseen kanssa kun saa syödessä näpertää sosepussia.
- Samoin lounas ja päivällinen kelpaavat äidin syöttämänä, kun saa puuhastella itse sormiruoalla tai omalla lusikalla.
- Sormiruokana syö mm. täysjyväkierremakaronia, herneitä, parsakaalia, kukkakaalia, perunaa, kalaa ja kananmunaa. Kaupan soseista on annettu pastaruokia, kalaruokia ja kokeilussa myös vaaleat lihat. Välipalalla syödään usein hedelmiä, yleensä banaania, appelsiinia tai päärynää sekä Talk-muruja. Vettä nokkamukista itse.
- Ryömii sujuvasti ja nopeasti vasemmalla kädellä itseään vetäen
- Ryömii lelu toisessa kädessä
- Ryömii taitavasti myös esteiden yli, esim. aikuisen jalkojen tai tyynyn sekä kiipeää äidin syliin lattialla. Oppi kiipeilyn aivan yllättäen.
- Osaa vetää äidin paitaa alas, kurkistaa paidan sisään ja nauraa onnellisena :D
- Nousee polvien varaan matalaa tukea vasten
- Tasapainottelee käsien ja jalkaterien päällä ikään kuin hoover-asennossa
- Seisoo tuettuna sohvaa vasten ja iloitsee kun pääsee sitä harjoittelemaan. Ensimmäinen kerta noin 7.3.2015.
- Noussut kerran leluautoa vasten seisomaan jalkapohjille
- Istuu lattialla lyhyitä aikoja ilman tukea, ei nouse vielä itse istumaan
- Kiukuttelee jos äiti on sohvalla eikä häntä nosteta sinne heti: tekee mahallaan kiukutteluääntä, potkii lattiaa ja kiemurtelee. <3
- Eron jälkeen halailee isiä poskelle ja iloitsee muutenkin aina kun isä tulee töistä: hymyilee ja lähtee iskää vastaan ovelle.
- Tyytyväinen lapsi, joka ilmaisee itseään aktiivisesti.
- Tekee uudenlaisia hauskoja ilmeitä, irvistelee, siristelee silmiä, vetää päätä taakse, sulkee toista silmää, ihmetteleviä katseita, veikeitä hymyjä.
- Oppii koko ajan kaikkea uutta
- Tykkää kun äiti ja isä tekevät kielitemppuja. Matkii niitä ja työntää kielen ulos.
- Juttelee mm. "hättä-hättä, mäm-mäm-mäm, täit-täit-täit, väv-väv, nna-nna..."
- Selittää, toteaa ja ihmettelee asioita äänenkorkeutta muunnellen, totisena katsoen ja sanoen samalla "e-eeeee, e-eeeee". Ensimmäinen e-äänne yleensä korkein ja pitkä "ee" sanotaan vähän matalammalta. <3
- Jos äiti menee telkkarin eteen niin kiertää äidin jotta näkee telkkarin.
- Suuttuu jos äiti ottaa mieluisan lelun häneltä tai vie pois pistorasian luota
Tällä hetkellä tuntuu, että tyttö kehittyy aivan valtavasti koko ajan. Yhtäkkiä osaakin jo jotain, mitä ei edes ole osattu ajatella aiemmin. Esimerkiksi seisominen tukea vasten on ollut sellainen juttu, mikä vain yhtenä päivänä hoksattiin kokeilla. Siis että jalat kantavat niin hyvin.
Ollaan tietenkin aivan myytyjä meidän pikkuneidille.
Lisäys 23.3.2015:
- vauva osaa katsoa, mitä lusikassa on ja suu aukeaa riippuen siitä mitä tarjotaan, esim. soseesta kieltäydytään laittamalla silmät kiinni, irvistämällä, huitaisemalla kädellä tai kääntämällä pää pois, kun taas vihreä avokado saa suun auki.
- osaa taputtaa ja vilkuttaa :)
- Nauttii seurasta ja tykkää kavereista. Selkeästi iloitsee kavereiden kyläilyistä ja viihtyy silloin erityisen hyvin.
- On hakeutunut paljon äidin lähelle, mutta myös leikit isän kanssa ovat tosi mieluisia. Etenkin isän hiuksista vetäminen ja leluautolla ajaminen.
- Seuraa usein kotona äidin liikkeitä, tulee perässä ja itkeskelee jos äiti liikkuu liian nopeasti paikasta toiseen.
- Tutuille hymyilee heti, vieraampia katselee ensin hetken. Sama pätee paikkoihin.
- Lempileikkejä tällä hetkellä mm. sormien työntäminen reiälliseen kylpyhuoneen viemärikaivoon, keittiön alalaatikon avaaminen ja sulkeminen sekä sen kahvan syöminen, omien vaunujen työntäminen, pahvisen leppäkerttukortin syöminen, legojen reikien näpertely, olohuoneen verhossa roikkuminen, muiden jalkojen yli kiipeily, isän tietokoneen rapsuttaminen, kauhojen paukuttaminen lattiaan, narujen ja vetoketjujen syöminen, äidin läppärin taputtaminen, vessan käsisuihkun tutkiminen, puntarin päälle laittaminen, kaikkien mahdollisten murusten suuhun laittaminen lattialta. Omista leluista kiinnostavat nyt eniten päältä ajettava auto sekä kylpyankka.
- 18.3. katsoi ensimmäisen kerran Pikkukakkosta, josta kiinnosti eniten nimipäiväonnittelun värikkäät kuvat, lohikäärmelaulu sekä lopputunnari.
- tykkää leikkiä Leipuri Hiivaa sylissä
- Siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan reilut 9-kuisena ja nukkuu siellä toistaiseksi hyvin. Unet kestävät noin klo 20.30-4/5, jonka jälkeen itkeskelee muutamia kertoja ennen aamua. Ylös noustaan tällä hetkellä klo 6-7 aikaan.
- Nukkuu 2 päikkärit vaunuissa parvekkeella. Aiemmin päikkäriajat olivat selkeät ja vakiintuneet, mutta nyt ne vielä hakevat uutta muotoaan yöunien ja aamuheräämisen muutoksen vuoksi.
- Päiväunirutiineja ovat mm. hatun ja muiden ulkovaatteiden pukeminen, unisoittolelun kuuntelu sekä itkuhälyttimen laulujen kuuntelu. Yleensä uni tulee nopeasti.
- Aamupuuro ja iltapuuro maistuvat hedelmä- tai marjasoseen kanssa kun saa syödessä näpertää sosepussia.
- Samoin lounas ja päivällinen kelpaavat äidin syöttämänä, kun saa puuhastella itse sormiruoalla tai omalla lusikalla.
- Sormiruokana syö mm. täysjyväkierremakaronia, herneitä, parsakaalia, kukkakaalia, perunaa, kalaa ja kananmunaa. Kaupan soseista on annettu pastaruokia, kalaruokia ja kokeilussa myös vaaleat lihat. Välipalalla syödään usein hedelmiä, yleensä banaania, appelsiinia tai päärynää sekä Talk-muruja. Vettä nokkamukista itse.
- Ryömii sujuvasti ja nopeasti vasemmalla kädellä itseään vetäen
- Ryömii lelu toisessa kädessä
- Ryömii taitavasti myös esteiden yli, esim. aikuisen jalkojen tai tyynyn sekä kiipeää äidin syliin lattialla. Oppi kiipeilyn aivan yllättäen.
- Osaa vetää äidin paitaa alas, kurkistaa paidan sisään ja nauraa onnellisena :D
- Nousee polvien varaan matalaa tukea vasten
- Tasapainottelee käsien ja jalkaterien päällä ikään kuin hoover-asennossa
- Seisoo tuettuna sohvaa vasten ja iloitsee kun pääsee sitä harjoittelemaan. Ensimmäinen kerta noin 7.3.2015.
- Noussut kerran leluautoa vasten seisomaan jalkapohjille
- Istuu lattialla lyhyitä aikoja ilman tukea, ei nouse vielä itse istumaan
- Kiukuttelee jos äiti on sohvalla eikä häntä nosteta sinne heti: tekee mahallaan kiukutteluääntä, potkii lattiaa ja kiemurtelee. <3
- Eron jälkeen halailee isiä poskelle ja iloitsee muutenkin aina kun isä tulee töistä: hymyilee ja lähtee iskää vastaan ovelle.
- Tyytyväinen lapsi, joka ilmaisee itseään aktiivisesti.
- Tekee uudenlaisia hauskoja ilmeitä, irvistelee, siristelee silmiä, vetää päätä taakse, sulkee toista silmää, ihmetteleviä katseita, veikeitä hymyjä.
- Oppii koko ajan kaikkea uutta
- Tykkää kun äiti ja isä tekevät kielitemppuja. Matkii niitä ja työntää kielen ulos.
- Juttelee mm. "hättä-hättä, mäm-mäm-mäm, täit-täit-täit, väv-väv, nna-nna..."
- Selittää, toteaa ja ihmettelee asioita äänenkorkeutta muunnellen, totisena katsoen ja sanoen samalla "e-eeeee, e-eeeee". Ensimmäinen e-äänne yleensä korkein ja pitkä "ee" sanotaan vähän matalammalta. <3
- Jos äiti menee telkkarin eteen niin kiertää äidin jotta näkee telkkarin.
- Suuttuu jos äiti ottaa mieluisan lelun häneltä tai vie pois pistorasian luota
Tällä hetkellä tuntuu, että tyttö kehittyy aivan valtavasti koko ajan. Yhtäkkiä osaakin jo jotain, mitä ei edes ole osattu ajatella aiemmin. Esimerkiksi seisominen tukea vasten on ollut sellainen juttu, mikä vain yhtenä päivänä hoksattiin kokeilla. Siis että jalat kantavat niin hyvin.
Ollaan tietenkin aivan myytyjä meidän pikkuneidille.
Lisäys 23.3.2015:
- vauva osaa katsoa, mitä lusikassa on ja suu aukeaa riippuen siitä mitä tarjotaan, esim. soseesta kieltäydytään laittamalla silmät kiinni, irvistämällä, huitaisemalla kädellä tai kääntämällä pää pois, kun taas vihreä avokado saa suun auki.
- osaa taputtaa ja vilkuttaa :)
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Omaan huoneeseen
Koska vauva nukkui tosi hyvin yön minun ollessa reissussa, päätettiin heti siirtää hänet yöunille omaan huoneeseensa. Minä annan iltamaidon sohvalla ja mies vie vauvan nukkumaan. Tämä on toiminut nyt älyttömän hyvin! Vauva on kolmena yönä nukkunut illasta aamuun asti! Aamuviiden aikaan alkaa itkeskelyt ja mies on käynyt tassuttelemassa aina muutaman kerran ja välillä antanut vähän vettä. Ylös on noustu 7 maissa. Tänään vauva heräsi itkeskelemään vasta kuudelta! Nukkui siis yhteen putkeen 9,5 tuntia! Ennenkuulumatonta, ihmeellistä, ihanaa! Sovittiin miehen kanssa, että enää ei anneta yömaitoa vaikka mikä olisi. Vauva myöskin pysyy nyt omassa huoneessaan. Suuressa tarpeessa voi isä sitten nukkua siellä vauvan kanssa. Ollaan taas henkisesti valmistauduttu takapakkiin, mutta iloitaan paljon ja ihmetellään.
Sunnuntaina saatiin siivottua paljon. Mies siivosi parvekkeen upeaksi ja nyt on ihana nauttia aurinkoisista päivistä sielläkin. Keksin tarjota meidän ylimääräistä sänkyä minun äidille, kun 120cm tavallinen sänky vei niin paljon tilaa vauvan huoneesta ja on ollut nyt aika turha. Äitipä ilmoitti, että lähtevät heti ajelemaan Pohjanmaalta sunnuntaipäivän ratoksi ja vievät sängyn pois. Veivät vanhan ruokapöydänkin. Mökillä niille on käyttöä. Oltiin tosi iloisia ja helpottuneita kun saatiin nuo isot tarpeettomat huonekalut pois nurkista. Nyt vauvanhuoneessakin on tilaa matkarattaille ja joskus vaikka jollekin nojatuolille. Vanhaa ruokapöytääkään ei tarvinnut kaupitella facebookissa.
Harjoittelen tavaroiden ja vaatteiden myymistä facebookissa. Jotain olen jo saanut myytyä, mutta tavaraa ja vaatetta on paljon, ja on aika iso homma aina sopia treffejä ostajien kanssa. Varsinkin jonkun kahden euron pikkutavaran takia. Yritänkin tehdä vauvan pienistä vaatteista isompia paketteja. Harkitsen myös kotikirppiksen pitämistä, koska tavaraa on niin paljon. Kirppispöytä olisi kiva, mutta tässä lähellä ei tosiaan ole kirppistä. Kirpputorit myös ottavat aina pöytävuokran ja joistain paikoista kuulemma varastetaan aika paljon tavaraa. Ei näillä meidän romppeilla rikastumaan pääse, mutta eroon näistä olisi ihana päästä ja saada vaikka muutama lantti niistä parhaimmista. Aina keväisin tulee tämä siivousvimma, kun täytyy tyhjentää kaapit. Mistä sitä tavaraa aina riittääkin. Vaikka vaatekaappiakin olen säännöllisesti tyhjännyt, silti sieltä löytyy aina vuosiakin vanhoja vaatteita, joita en ole käyttänyt. Haluaisin niistä kaikista nyt eroon.
Sunnuntaina saatiin siivottua paljon. Mies siivosi parvekkeen upeaksi ja nyt on ihana nauttia aurinkoisista päivistä sielläkin. Keksin tarjota meidän ylimääräistä sänkyä minun äidille, kun 120cm tavallinen sänky vei niin paljon tilaa vauvan huoneesta ja on ollut nyt aika turha. Äitipä ilmoitti, että lähtevät heti ajelemaan Pohjanmaalta sunnuntaipäivän ratoksi ja vievät sängyn pois. Veivät vanhan ruokapöydänkin. Mökillä niille on käyttöä. Oltiin tosi iloisia ja helpottuneita kun saatiin nuo isot tarpeettomat huonekalut pois nurkista. Nyt vauvanhuoneessakin on tilaa matkarattaille ja joskus vaikka jollekin nojatuolille. Vanhaa ruokapöytääkään ei tarvinnut kaupitella facebookissa.
Harjoittelen tavaroiden ja vaatteiden myymistä facebookissa. Jotain olen jo saanut myytyä, mutta tavaraa ja vaatetta on paljon, ja on aika iso homma aina sopia treffejä ostajien kanssa. Varsinkin jonkun kahden euron pikkutavaran takia. Yritänkin tehdä vauvan pienistä vaatteista isompia paketteja. Harkitsen myös kotikirppiksen pitämistä, koska tavaraa on niin paljon. Kirppispöytä olisi kiva, mutta tässä lähellä ei tosiaan ole kirppistä. Kirpputorit myös ottavat aina pöytävuokran ja joistain paikoista kuulemma varastetaan aika paljon tavaraa. Ei näillä meidän romppeilla rikastumaan pääse, mutta eroon näistä olisi ihana päästä ja saada vaikka muutama lantti niistä parhaimmista. Aina keväisin tulee tämä siivousvimma, kun täytyy tyhjentää kaapit. Mistä sitä tavaraa aina riittääkin. Vaikka vaatekaappiakin olen säännöllisesti tyhjännyt, silti sieltä löytyy aina vuosiakin vanhoja vaatteita, joita en ole käyttänyt. Haluaisin niistä kaikista nyt eroon.
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Kotimatkalla
Tulossa kotiin Helsingistä, puhelimella kirjoitan junassa. Olipas kiva reissu, vaikka yöunet jäivät sitten kuitenkin vähiin ja leffaankin jäi menemättä. Perille päästyäni minulla oli ihan riehakas olo, ihan kuin olisin ensimmäistä kertaa yksin missään kaupungissa. Näin illalla minun kahta veljeä ja istuttiin kuppilassa viisi tuntia puhuen kaikesta tärkeästä. Aika lensi kuin siivillä ja yllätyin aivan kun huomasin että oli jo lähes keskiyö. Veljien tapaamisesta jäi lämmin ja hyvä olo. Ihanat miehet. <3 Kun me kaikki ollaan jo aikuisia ja pieni ikäero ei enää merkitse mitään, niin sisaruussuhde muotoutuu ikään kuin uudelleen. Olen onnekas kun minulla on veljet ja sisko. Sisarusten kanssa jaettu ihmissuhde on helposti elämän pisin suhde.
Hotellilla uni ei meinannut millään tulla. Ehkä se johtui yksin olemisesta tai vauhdikkaista velikeskusteluista. Yön unisaaliiksi kertyi vaivaiset neljä tuntia. Heräsin nimittäin jo klo 6 enkä saanut enää unta. Tyhjensin pinkeät ja kipuilevat maitotölkit pumpulla ja makasin yhden hengen pehmeässä sängyssä.
Soiteltiin siinä aamulla miehen kanssa ja heillä oli mennyt yö tosi hyvin. Vauva oli illalla nukahtanut isän syliin. Jonkin verran oli kuulemma iltasella katsellut ovelle ja ollut odottavainen. Muuten kuitenkin pääosin hyväntuulinen. Mummukin oli käynyt kylässä. Yöllä vauva oli herännyt ensimmäisen kerran vasta klo 5! En ollut uskoa korviani kun mies kertoi. Ihmeellistä ja kannustavaa! Nyt taitaakin olla aika kokeilla lapsen siirtämistä omaan huoneeseen. Ollaan mietitty sitä aiemminkin mutta haluttiin kokeilla ensin samanlaista unikoulua kuin aiemmin oli. Nyt taitaa käydä myös niin, että mies saa enemmän yövastuuta, kun kerran vauva noin hyvin nukkui. Tai ainakin nukutusrutiinia on ehkä hyvä muuttaa niin että mies nukuttaa. Katsotaan ja juonitaan yhdessä miehen kanssa jahka pääsen kotiin.
Hotellin aamupalalla oli kiva istuskella rauhassa. Aurinko paistoi ja croissantit ja kiivit olivat erityisen hyviä. Joku iso ruotsalaisten porukka oli tullut aamupalalle ja joka pöydästä kuului svenskaa. Luin Hesarin rauhassa ja santsasin kaikkea. Oli mukava kuitenkin huomata, että ei tehnyt mieli ahmia mitään enkä olisi jaksanutkaan syödä yhtä paljon kuin ehkä ennen. Varmastikin Fitfarmin syömisten ansiota. Jee! Huoneessa uni ei tullut vieläkään. Kokeilin kaikki mahdolliset konstit ja makasin pimeässä huoneessa vällyjen alla yli tunnin, mutta turhaan. Lähdin ulos ja luovutin huoneen. Kävelyä, vaatekauppoja, lounasta, Kippo-pirtelöä. Olisin miehen puolesta voinut olla vielä pari tuntia, mutta päätin lähteä silti aiemmalla junalla kotia kohti. Matka kestäisi kuitenkin useamman tunnin ja olisi kiva olla kotona rauhassa ennen vauvan iltarutiineja.
Onneksi tajusin ottaa rintapumpun mukaan. Ilman sitä olisi ollut hankalaa. Junan vessassakin kävin vielä lähtiessä pumppaamassa pahimmat kovettumat pois.
Hyvä mieli tästä minilomasta! Joskus taas uudestaan! Ja mukava on myös palata kotiin rakkaiden luo. :)
Hotellilla uni ei meinannut millään tulla. Ehkä se johtui yksin olemisesta tai vauhdikkaista velikeskusteluista. Yön unisaaliiksi kertyi vaivaiset neljä tuntia. Heräsin nimittäin jo klo 6 enkä saanut enää unta. Tyhjensin pinkeät ja kipuilevat maitotölkit pumpulla ja makasin yhden hengen pehmeässä sängyssä.
Soiteltiin siinä aamulla miehen kanssa ja heillä oli mennyt yö tosi hyvin. Vauva oli illalla nukahtanut isän syliin. Jonkin verran oli kuulemma iltasella katsellut ovelle ja ollut odottavainen. Muuten kuitenkin pääosin hyväntuulinen. Mummukin oli käynyt kylässä. Yöllä vauva oli herännyt ensimmäisen kerran vasta klo 5! En ollut uskoa korviani kun mies kertoi. Ihmeellistä ja kannustavaa! Nyt taitaakin olla aika kokeilla lapsen siirtämistä omaan huoneeseen. Ollaan mietitty sitä aiemminkin mutta haluttiin kokeilla ensin samanlaista unikoulua kuin aiemmin oli. Nyt taitaa käydä myös niin, että mies saa enemmän yövastuuta, kun kerran vauva noin hyvin nukkui. Tai ainakin nukutusrutiinia on ehkä hyvä muuttaa niin että mies nukuttaa. Katsotaan ja juonitaan yhdessä miehen kanssa jahka pääsen kotiin.
Hotellin aamupalalla oli kiva istuskella rauhassa. Aurinko paistoi ja croissantit ja kiivit olivat erityisen hyviä. Joku iso ruotsalaisten porukka oli tullut aamupalalle ja joka pöydästä kuului svenskaa. Luin Hesarin rauhassa ja santsasin kaikkea. Oli mukava kuitenkin huomata, että ei tehnyt mieli ahmia mitään enkä olisi jaksanutkaan syödä yhtä paljon kuin ehkä ennen. Varmastikin Fitfarmin syömisten ansiota. Jee! Huoneessa uni ei tullut vieläkään. Kokeilin kaikki mahdolliset konstit ja makasin pimeässä huoneessa vällyjen alla yli tunnin, mutta turhaan. Lähdin ulos ja luovutin huoneen. Kävelyä, vaatekauppoja, lounasta, Kippo-pirtelöä. Olisin miehen puolesta voinut olla vielä pari tuntia, mutta päätin lähteä silti aiemmalla junalla kotia kohti. Matka kestäisi kuitenkin useamman tunnin ja olisi kiva olla kotona rauhassa ennen vauvan iltarutiineja.
Onneksi tajusin ottaa rintapumpun mukaan. Ilman sitä olisi ollut hankalaa. Junan vessassakin kävin vielä lähtiessä pumppaamassa pahimmat kovettumat pois.
Hyvä mieli tästä minilomasta! Joskus taas uudestaan! Ja mukava on myös palata kotiin rakkaiden luo. :)
torstai 12. maaliskuuta 2015
Seikkailuun!
Tiistaina kirjoitin uupuneena ja arkirutiinien väsyttämänä. Keskiviikkona kun mies tuli töistä, huomasin taas kerran, miten paljon hän oikeasti tekee minun ja vauvan eteen. Sen unohdin tiistaina kirjoittaa postaukseen. Vaikka ei se silti tee minun väsymyksestä yhtään vähemmän tärkeää. On kuitenkin vaan niin ihana katsella, kun nuo minun kaksi rakkainta leikkivät yhdessä lattialla. Vauva iskän hiuksien kiskomisesta riemuissaan. Tai kun vauva kiipeää isänsä jalkojen yli edestakaisin monta kertaa isän juomalasin perässä. Tai kun rakentavat legoilla "yhdessä", ts. isä rakentaa ja vauva hyörii legojen keskellä, maistelee niitä ja kolkuttaa lattiaan. Tai kun isällä on niin hellä katse vauvaa kohtaan. <3
No mutta asiaan. Olen haaveillut jo pitkään yhden hengen hotellilomasta. On puhuttu, että tässä keväällä se toteutettaisiin. Ja kappas, eilen sain otettua sen taas puheeksi ja tuloksena on huomiselle varattu junalippu Helsinkiin ja hotelliyö! Iiks ja hui! Aluksi olin ihan täpinöissäni kunnes alkoi taas jännittää. Lähinnä että miten minä pärjään. Illalla mennessäni nukkumaan vauva tuhisi sängyssään söpösti ja ajattelin, että varmasti tulee kyllä ikävä.
En jännitä yhtään sitä, miten mies pärjää vauvan kanssa kahdestaan. He kyllä varmasti pärjäävät hyvin. Jonkin verran jännitän sitä, että kuinka vauva suhtautuu tissittelytaukoon. Minä kun olen nyt aika useinkin tarjonnut tytölle maitoa tässä kotona oltaessa. Meillä ei siis ole ollut mitenkään kiinteitä maitoaikoja (niin kuin neuvola varmaan suosittelisi, heh), vaan olen antanut maitoa monia kertoja päivässä aina vauvan leikkien ohessa. Toivon ja luulenkin, että kun minä olen poissa, vauva ei ehkä osaa edes kaivata maitoa niin. Kun maito ei ole ennenkään kuulunut isän kanssa vietettyyn aikaan. Pumpulla en taida enää saada mitään irti. Lähden huomenna iltapäivällä ja tulen takaisin lauantaina iltapäivällä, eli molempina päivinä vauva saa kuitenkin maitoa.
Tällä hetkellä ei jännitä enää yhtään. Kaikki menee varmasti oikein hyvin. On tosi hauskaa ja erikoista lähteä kaupunkimatkalle yksin. Ajattelin ottaa vain ihan rennosti, kierrellä ja kävellä kaupungilla ja ehkä vähän shoppailla, nähdä minun veljiä, ehkä käydä elokuvissakin ja ainakin syömässä ja kahvilla. Rentoa ja vapaata.
Nyt iltaa viettämään tositeeveen, ison teekupillisen ja perheen kera.
No mutta asiaan. Olen haaveillut jo pitkään yhden hengen hotellilomasta. On puhuttu, että tässä keväällä se toteutettaisiin. Ja kappas, eilen sain otettua sen taas puheeksi ja tuloksena on huomiselle varattu junalippu Helsinkiin ja hotelliyö! Iiks ja hui! Aluksi olin ihan täpinöissäni kunnes alkoi taas jännittää. Lähinnä että miten minä pärjään. Illalla mennessäni nukkumaan vauva tuhisi sängyssään söpösti ja ajattelin, että varmasti tulee kyllä ikävä.
En jännitä yhtään sitä, miten mies pärjää vauvan kanssa kahdestaan. He kyllä varmasti pärjäävät hyvin. Jonkin verran jännitän sitä, että kuinka vauva suhtautuu tissittelytaukoon. Minä kun olen nyt aika useinkin tarjonnut tytölle maitoa tässä kotona oltaessa. Meillä ei siis ole ollut mitenkään kiinteitä maitoaikoja (niin kuin neuvola varmaan suosittelisi, heh), vaan olen antanut maitoa monia kertoja päivässä aina vauvan leikkien ohessa. Toivon ja luulenkin, että kun minä olen poissa, vauva ei ehkä osaa edes kaivata maitoa niin. Kun maito ei ole ennenkään kuulunut isän kanssa vietettyyn aikaan. Pumpulla en taida enää saada mitään irti. Lähden huomenna iltapäivällä ja tulen takaisin lauantaina iltapäivällä, eli molempina päivinä vauva saa kuitenkin maitoa.
Tällä hetkellä ei jännitä enää yhtään. Kaikki menee varmasti oikein hyvin. On tosi hauskaa ja erikoista lähteä kaupunkimatkalle yksin. Ajattelin ottaa vain ihan rennosti, kierrellä ja kävellä kaupungilla ja ehkä vähän shoppailla, nähdä minun veljiä, ehkä käydä elokuvissakin ja ainakin syömässä ja kahvilla. Rentoa ja vapaata.
Nyt iltaa viettämään tositeeveen, ison teekupillisen ja perheen kera.
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Uupunut äiti tahtoo omaa aikaa
Päivä oli oikein mukava. Aamupäivällä oltiin rauhallisesti kotona tytön kanssa, valokuvailin pikkuruisia vauvanvaatteita myyntiin ja pesin pyykkiä. Tyttö oli tyytyväinen ja jokelteli uusia sepustuksia. Iltapäivällä käytiin ystävän luona bussilla ja kävellen. Olin tyytyväinen, että tuli tehtyä samalla reipas kävelylenkki. Huomasin kuitenkin jo iltapäivällä, että joku ärsytyspuuska on taas hiipimässä. Mies lupasi hakea meidät ystävältä, mutta ei ymmärtänyt heti, että hänen pitäisi hakea meidät jo viimeistään neljältä, jotta vauva ehtii toisille päikkäreille kotiin. Minua ärsytti kamalasti, että mies ei muistanut meidän jokapäiväistä, ihan tuttua, aikataulua. Käveltiin siis kotiin ja vauva nukkui vaunuissa unet. Satoi aika paljon, mutta ei se haitannut. Sainpas testattua uuden takin vedenpitävyyden.
Kotona alkoi tympiä ja väsyttää ainaiset samat ruokapöydän pyyhkimiset, puurolautasen putsaamiset, nokkamukin pesemiset, vähäinen oma aika, vauvan iltarutiinien pieni viivästyminen miehen takia, miehen vauhdikkaat ja minun mielestä liian hurjan näköiset leikit vauvan kanssa sekä miehen toiveet omasta vapaa-ajastaan, siis tämäniltaisen liikuntaharrastuksen lisäksi.
Tuntui, että minä teen yksin tätä lapsenhoitotyötä yöt ja päivät. Että minä joudun yksin kantamaan vastuun vauvan syömisistä, nukkumisista ja kaikesta muusta tärkeästä. Että yksin pidän tätä kotia siistinä ja siivoan sekä omat, vauvan että miehenkin sotkut. Joka päivä. Että minulla ei ole mitään omaa aikaa tai edes oikeutta toivoa sitä. Että niin kovasti yritän olla huomaavainen ja hyvä vaimo, ilostuttaa ja yllättääkin miestä, esim. leipomalla sämpylöitä, imuroimalla, käymällä ruokakaupassa, pitämällä kodin järjestyksessä, järjestämällä yhteistä aikaa. Mutta saanko minä kivoja pieniä yllätyksiä? Esimerkiksi että saisin kukkia naistenpäivänä tai että minut vietäisiin romanttiselle päivälliselle ja lapselle järjestettäisiin hoitaja siksi aikaa. Tai että imuroitaisiin kun olen poissa kotoa ja vietäisiin omatoimisesti vaipparoskat. Tai hoidettaisiin kuukausia odottaneet rästihommat omatoimisesti. Tai jotain pientä. Haluan nyt sanoa, että oikeastihan minun mies kyllä tuo aina joskus kukkia ja viime viikonloppunakin teki minulle ihan superhyvää kasvisruokaa. Osallistuu siivouspäivinä ja auttaa ja on tosi huomaavainen. Ihana mies. Tällaiset tavalliset auttamiset ym. kuuluvat minun mielestä kuitenkin ihan peruselämään ja yhdessä olemiseen. Niiden lisäksi haluaisin saada pieniä romanttisia yllätyksiä tai semmoisia, joissa on oikeasti mietitty minun toiveita ja yllätetty jotenkin, vaikka pienestikin vain.
Tuntuu myös välillä, että minulta vaaditaan ja odotetaan vain kaikenlaista, ilman että saan tehdä mitään omaa mukavaa. Vaikka eihän se aivan noinkaan mustavalkoista ole. Mutta minun piti esimerkiksi taistella, että saisin viettää edes yhden yön poissa kotoa, levätäkseni ja saadakseni omaa aikaa, kerätäkseni ajatuksia, huilatakseni, ollakseni vapaa vauvasta ja kotitöistä, nähdäkseni rauhassa läheisiä ystäviäni. Mies on kuitenkin lähdössä parin viikon päästä Ranskaan viikoksi ja minä hoidan tyttöä sen ajan yksin. Kyllähän minuakin jännittää, miten jaksan yksin koko viikon, yöt ja päivät, mutta mies on ansainnut matkan. Olenko minä ansainnut mitään?
Arki lapsen kanssa on oikeastikin ihanaa, mutta samalla kovin sitovaa. Lapsi odottaa ja vaatii minulta kaikkeni. Ja miehenkin odotukset ja toiveet olisivat tärkeitä. Kaipaan välillä vapautta. En sen ihmeellisempää kuin keskeytyksetöntä yöunta, rauhallista aamupalahetkeä, ravintolalounasta, leppoisaa kahvilaistuskelua hyvän erikoiskahvin ja iltapäivälehden kera, kiireetöntä ystäväaikaa, hiljaista ajatteluaikaa, yhden hengen elokuvailtaa. Vapautta kotitöistä ja vauvan vaatimuksista. Aikaa minulle itselleni. Joku voisi ajatella, että hyvä äiti ei halua jättää lastansa toisten hoitoon yöksi. Minä olen silti hyvä äiti. Nm. yhden hengen hotellilomasta haaveillen.
Tykkään minun elämästä tosi paljon. Aina välillä iskee kuitenkin sellainen väsymys näihin kotiäidin odotuksiin, että tekisi mieli sanoa heipat ja vetää ovi kiinni perässä. Toisaalta mietin, että ovatko nuo toisten odotukset todellisia vai kuvittelenko ne. Olenko kenties jäänyt äitimyytin yliajamaksi? Olen varmasti aika syyllinen itsekin kaikenlaisten odotusten ja vaatimusten luomiseen. Haluan olla lapselleni läsnäoleva äiti, joka pitää kunnossa sekä itsensä, kotinsa, perheensä että ystävyyssuhteensa. Siinä onkin jo paljon hommaa yhdelle äiti-ihmiselle. Lisäksi pelkään, että mieheni ajattelee minun laiskottelevan täällä kotona. Voisin ajatella jonkun sanovan, että "mikäs siellä kotona on ollessa ja miehen palkalla eläessä, saa nukkua vaikka päikkärit keskellä päivää tai hengailla kalsareissa koko päivän, kuinka helppoa elämää!" Vaikka ei mieheni luultavasti näin ajattele. Haluaisin kuitenkin mieheni ja muidenkin tietävän, että vaikka kotona oleminen lapsen kanssa on arvokasta ja ainakin minulle tosi mieluisaa, se on myös raskasta ja uuvuttavaa. Lapsi tarvitsee minua koko ajan ja hänen nukkuessaankin joudun olla koko ajan saatavilla. Ja uskon, että kyllä minulta kuitenkin oikeastikin odotetaan ainakin jonkin verran sitä, että pidän kodin kunnossa, kotona kun kuitenkin oleskelen päivät. Että pesen pyykkiä, teen lapselle ruokaa, täytän tiskikonetta jne. Ja se on ok. Minäkin odottaisin sitä koti-isältä. Siitä vaan kun ei ole yhtään vapaapäivää milloinkaan, niin alkaahan se väsyttää.
Ehkä ratkaisu on kuitenkin minun omissa käsissäni. Minun täytyy itse pyytää asioita ja järjestää enemmän omaa aikaa itselleni. Vaatia ja pitää puoliani. Mies kyllä hoitaa vauvaa ja on varmasti ihan tyytyväinen siihen että saan levätä. Minun täytyy myös olla tiukkana, kun joku lapseensa kiinni kasvanut ääni yrittää minun mielen perukoilta huudella, etten voi jättää lasta miehen kanssa esim. yhdeksi yöksi. Että siitä tulee lapselle traumoja ja lapsi vain itkee koko yön peloissaan ja kaipaa äitiä. Tuo ääni huutelee varsinkin silloin, kun pitäisi konkreettisesti sopia niitä omia menoja ja poissaoloja perheen luota. Ja helposti se saakin perääntymään ja perumaan puheensa ja ajattelemaan, että "kyllä minä sitten myöhemminkin ehdin tehdä tämän asian ja että nyt on kaikille parasta vain pysytellä kotona". Vaikka oikeasti olisi tärkeämpää, että äiti huilaisi yhden päivän tai yön itsekseen, jotta pystyisi olemaan seuraavat viikot taas paljon entistä parempi äiti ja vaimo.
Nyt olen kirjoittanut ihan liian kauan. Minun piti mennä nukkumaan jo ajat sitten. Nyt hyvää yötä ja kauniita unia! Nukkumatille tiedoksi, että ensi yönä en haluaisi nähdä unia kenestäkään kuolleesta ihmisestä enkä myöskään sotaunia, kiitos!
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Öitä ja muita puuhia
Nopeita kuulumisia! Viikko on mennyt rauhallisesti kotiympyröissä. Olen siivoillut, tehnyt uusia valokuvatauluja meidän seinälle, tavannut rakkaita ystäviä, iloinnut hienosta uudesta ruokaryhmästä, käynyt iltaisin itsekseni kävelyillä, ostanut vihdoin tosi hyvän ja nätin ulkoilutakin, syönyt hyviä arkiruokia ja myös herkkuja, keventynyt puolisen kiloa ja käynyt kahvilassa yksin. Rentoa, rauhallista, leppoisaa, mukavaa, tavallista arkea.
Vauvan öistä voisin kirjoittaa taas pitkästikin, mutta en jaksa. Eka unikoulu meni hyvin, mutta parin-kolmen viikon jälkeen homma alkoi taas karata käsistä ja vauva alkoi heräillä enemmän. Tai lähinnä valvoi yöllä ja vaati seuraa. Ja kun en jaksanut itse valvoa, menin siitä mistä aita on matalin, eli maitonukutus vauvalle. No siitä seurauksena varmaan se, että vauva on taas alkanut heräillä useammin. Toisaalta tytöllä on nyt myös selkeä eroahdistuskausi, joka ilmenee esim. kotona kun menen vauvan näkyvistä pois tai kun kävelen hänen luota pois päin. Silloin alkaa iso itku ja pitää päästä syliin. Suurta vierastamista ei ole, mutta pientä varautuneisuutta vieraampiin naamoihin kyllä, niin kuin ennenkin. Viime yönä aloitettiin unikoulun toinen kierros. Samoin kuin viimeksi, mutta ei tuputeta tuttia, kun se ei ole enää kelvannut muutenkaan. Viime yönä vauva itkeskeli tosi usein, mutta enemmänkin sellaista "auta minut uneen" tai "missä olette"-itkua. Syötin ensimmäisen kerran klo 5:10, kun en jaksanut herättää miestä enkä itsekään enää sylitellä. Menkkojen aikaan maito oli tosi tiukassa, mutta nyt sitä taas riittää. Luulin jo, että pääsen liivinsuojista eroon, mutta edelleenkin pitää niiden kanssa pelata.
Eilen saatiin ihana uusi ruokapöytä ja ah se on vaan tosi hieno. Anoppi ja hänen miehensä auttoivat kasaamisessa. Oli aivan erilaista syödä sen ääressä tänään ja kaikki tavarat näyttää niin erilaisilta sen päällä, kauniilta. Mies olisi halunnut äitinsä tuovan meille vanhan ison autolelunsa, jonka avulla oli oppinut itse kävelemään. Auto oli kuitenkin ollut niin likainen ja rikkinäinen, että mummu oli ostanut meidän tytölle aivan ikioman auton, vaaleanpunaisen päältä ajettavan. Kiljahdin kun näin sen, tuli niin puskista koko auto ja oli niin kiva lahja. Mummu varmaan ihmetteli mielessään, että mitä tuo aikuinen nainen tuossa noin hihhuloi yhtä lelua. Hehheh.
Nyt vauva heräsi ja miehelle tulee pian kaveri kylään. Äsken syötiin hyvää tofu-kookoscurrya ja imuroitiin koti. Minä siivosin roskiskaapinkin, kävin kaupassa ja mies laittoi pyykkiä. Paljon on saatu aikaan. Nyt voi rentoutua.
Vauvan öistä voisin kirjoittaa taas pitkästikin, mutta en jaksa. Eka unikoulu meni hyvin, mutta parin-kolmen viikon jälkeen homma alkoi taas karata käsistä ja vauva alkoi heräillä enemmän. Tai lähinnä valvoi yöllä ja vaati seuraa. Ja kun en jaksanut itse valvoa, menin siitä mistä aita on matalin, eli maitonukutus vauvalle. No siitä seurauksena varmaan se, että vauva on taas alkanut heräillä useammin. Toisaalta tytöllä on nyt myös selkeä eroahdistuskausi, joka ilmenee esim. kotona kun menen vauvan näkyvistä pois tai kun kävelen hänen luota pois päin. Silloin alkaa iso itku ja pitää päästä syliin. Suurta vierastamista ei ole, mutta pientä varautuneisuutta vieraampiin naamoihin kyllä, niin kuin ennenkin. Viime yönä aloitettiin unikoulun toinen kierros. Samoin kuin viimeksi, mutta ei tuputeta tuttia, kun se ei ole enää kelvannut muutenkaan. Viime yönä vauva itkeskeli tosi usein, mutta enemmänkin sellaista "auta minut uneen" tai "missä olette"-itkua. Syötin ensimmäisen kerran klo 5:10, kun en jaksanut herättää miestä enkä itsekään enää sylitellä. Menkkojen aikaan maito oli tosi tiukassa, mutta nyt sitä taas riittää. Luulin jo, että pääsen liivinsuojista eroon, mutta edelleenkin pitää niiden kanssa pelata.
Eilen saatiin ihana uusi ruokapöytä ja ah se on vaan tosi hieno. Anoppi ja hänen miehensä auttoivat kasaamisessa. Oli aivan erilaista syödä sen ääressä tänään ja kaikki tavarat näyttää niin erilaisilta sen päällä, kauniilta. Mies olisi halunnut äitinsä tuovan meille vanhan ison autolelunsa, jonka avulla oli oppinut itse kävelemään. Auto oli kuitenkin ollut niin likainen ja rikkinäinen, että mummu oli ostanut meidän tytölle aivan ikioman auton, vaaleanpunaisen päältä ajettavan. Kiljahdin kun näin sen, tuli niin puskista koko auto ja oli niin kiva lahja. Mummu varmaan ihmetteli mielessään, että mitä tuo aikuinen nainen tuossa noin hihhuloi yhtä lelua. Hehheh.
Nyt vauva heräsi ja miehelle tulee pian kaveri kylään. Äsken syötiin hyvää tofu-kookoscurrya ja imuroitiin koti. Minä siivosin roskiskaapinkin, kävin kaupassa ja mies laittoi pyykkiä. Paljon on saatu aikaan. Nyt voi rentoutua.
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Paluu kotirutiineihin
Viikonloppu vietettiin vauvan kanssa mummolassa. Mentiinkin omalla autolla kun oli niin kirkas ajokeli. Vauva nukkui matkat edestakaisin. Oli mukava käydä ja nähdä minun vanhempia kaikessa rauhassa. Varsinkin isän kanssa vietettiin aikaa, kun äiti oli lauantaina töissä illan. Sisko perheineen oli myös siellä ja vauvan serkut pitivät tytölle seuraa aamusta iltaan: leikittivät, viihdyttivät, höpöttivät ja toivat leluja. Välillä piti jo vähän toppuutella, että vauva sai levähtää. Kissaa vauva ihmetteli ja ihasteli, sylissä ollessaan päästeli iloisia kiljahduksia kun kissa käveli ohi, yritti tarttua kissaa turkista ja hännästä ja kulki kissan perässä. Kissakin ensimmäistä kertaa päästi vauvan lähelleen. Vähän näin minun tätiäkin, kävin vaunukävelyillä, ajeltiin Tuurissa Keskisellä. Leppoisaa, rauhallista, kotoisaa. Ensimmäinen yö oli tosin aika karsea, kun vauva itkeskeli pitkin yötä ja piti syöttää käytännössä koko yö. Toinen yö oli helpompi ja sain itsekin vähän levättyä.
Tultiin eilen kotiin ja kyllä kotona on vaan mukavaa ja helppoa. Pötköteltiin sängyllä kolmestaan miehen kanssa ja vauva vaan halaili miestä poskelle. Laittoi oman poskensa miehen poskea vasten monta kertaa ja nojaili mieheen. Hellyttävää. Minun rakkaat. <3 Nyt pikkureissun jälkeen vauva on ollut vireä ja aktiivinen, mummulassakin näytti selvästi nauttivan kaikista uusista ärsykkeistä. Selkeästi kuitenkin väsynytkin ja tuntuu hyvältä kun päästään molemmat nyt taas takaisin tuttuihin rutiineihin. Esim. eilen illalla vauva itkeskeli nukkumaan mennessä tavallista enemmän ja oletin sen johtuvan reissussa olemisesta.
Laitoin tänään vauvan vähän aiemmin ekoille päiväunilleen, jo ennen klo 11. Toivon, että vauvan rytmi vähän aikaistuisi ja väsyisi iltaisinkin vähän aiemmin. Itsekin sain lähes tunnin päikkärit, jes! Nyt tämä viikko otetaan rennosti ja ollaan kotona, haetaan taas rytmit ja rutiinit kohdilleen. Jossain vaiheessa täytyy varmaan taas pitää uudestaan unikoulua, koska yöt on olleet tosi sekalaisia. Luulen, että vauvalla on menossa jonkinlainen eroahdistusvaihekin suhteessa minuun. Minun menkatkin tuli ja meni, olen vieläkin tosi iloinen niistä. Tosin maidon heruminen on ollut erittäin hidasta nyt menkkojen aikaan, mikä myös varmaan on lisännyt vauvan läheisyyden kaipuuta.
Ulkona sataa lunta, isoja hiutaleryppäitä. Ei kyllä tarttisi enää! Ihana maaliskuu sentään jo, kevätkuukausi.
Tultiin eilen kotiin ja kyllä kotona on vaan mukavaa ja helppoa. Pötköteltiin sängyllä kolmestaan miehen kanssa ja vauva vaan halaili miestä poskelle. Laittoi oman poskensa miehen poskea vasten monta kertaa ja nojaili mieheen. Hellyttävää. Minun rakkaat. <3 Nyt pikkureissun jälkeen vauva on ollut vireä ja aktiivinen, mummulassakin näytti selvästi nauttivan kaikista uusista ärsykkeistä. Selkeästi kuitenkin väsynytkin ja tuntuu hyvältä kun päästään molemmat nyt taas takaisin tuttuihin rutiineihin. Esim. eilen illalla vauva itkeskeli nukkumaan mennessä tavallista enemmän ja oletin sen johtuvan reissussa olemisesta.
Laitoin tänään vauvan vähän aiemmin ekoille päiväunilleen, jo ennen klo 11. Toivon, että vauvan rytmi vähän aikaistuisi ja väsyisi iltaisinkin vähän aiemmin. Itsekin sain lähes tunnin päikkärit, jes! Nyt tämä viikko otetaan rennosti ja ollaan kotona, haetaan taas rytmit ja rutiinit kohdilleen. Jossain vaiheessa täytyy varmaan taas pitää uudestaan unikoulua, koska yöt on olleet tosi sekalaisia. Luulen, että vauvalla on menossa jonkinlainen eroahdistusvaihekin suhteessa minuun. Minun menkatkin tuli ja meni, olen vieläkin tosi iloinen niistä. Tosin maidon heruminen on ollut erittäin hidasta nyt menkkojen aikaan, mikä myös varmaan on lisännyt vauvan läheisyyden kaipuuta.
Ulkona sataa lunta, isoja hiutaleryppäitä. Ei kyllä tarttisi enää! Ihana maaliskuu sentään jo, kevätkuukausi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)