Huomenna matkaan!

Laukut on vihdoin pakattu meille kolmelle ja nyt voi keskittyä vain odottamaan matkaa innolla. Kirppispöytä on ladattu täyteen ja koti ihan ok siisti. Huomenna pakkaillaan vielä loput kamat ja päivällä lähtee lento. Vaikka välillä mietinkin asiat halki, poikki sekä ristiin ja rastiin, ei voida yhtään tietää, miten tyttö viihtyy lennolla ja miten käy esimerkiksi iltapäiväpäikkäreiden lentokoneessa. En jaksakaan niitä nyt enää murehtia saati pohtia muutenkaan. Tämän matkan jälkeen ollaan varmasti paljon viisaampia.

Ihana on lähteä. Siellä on kesä. Palaan blogin ääreen viimeistään sitten reilun viikon päästä. Ellen innostu päivittämään kuulumisia aiemmin.

Matka-ajatuksia

Alkuviikko on ollut tosi väsynyt. Pääsiäisestä asti meillä on ollut kaikenlaista menoa ja tekemistä. Lähes joka päivä jotain. Viime viikolla alettiin myydä kirppikselläkin ja oli ystävätreffejä, työpaikan reissua sekä rakkaan kummitytön synttärit. Mukavia juttuja, mutta sosiaalisesti kuormittavia. Syystäkin siis väsyttää ja on tehnyt mieli vain olla itsekseen kotona. Kaiken lisäksi nukuin viikonloppureissussa tosi huonosti.

Tänään koin jonkinlaisen matkastressipyörteen, kun alkoi ahdistamaan kaikki siivoamiset, pakkaamiset, kamalat vanhat kesävaatteet, apteekkiostokset, matkasairastumispelottelut sekä lentoyhtiöstä lukemani huonot palautteet:

- Siivoamiset. Haluan palata reissusta suht siistiin kotiin. Ylimääräiset tavarat pöydiltä pois. Keittiö kuntoon. Vessat pestyinä. Pyyhityt pölyt. Imuroitu koti. Mielellään pestyt lattiat. Ei sen kummempaa, mutta jotenkin tuntui ylitsepääsemättömän isolta hommalta.

- Pakkaamiset. Olen tehnyt listan, mitä kaikkea pitää muistaa ottaa mukaan. Piiiiiiitkä lista. Jotta voi pakata, on pestävä pyykkiä. Ja ostettava kaupasta mm. uintivaippoja ja vauvanruokia. Paljonkohan tavaraa tulee ja painavatko laukut liikaa? Muistanko kaiken ja mitä on hyvä ottaa mukaan?

- Kesävaatteet. En tiedä mitä sanoisin. Monen vuoden takaisia kulahtaneita toppeja, liian löysiä caprihousuja joista puuttuu nappeja ja joiden taskut ovat vääntyneet niin että silitysrautakaan ei saa niitä oikenemaan, bikiniyläosia jotka eivät pysy päällä, bikinialaosia jotka puristavat, superlyhyitä trikoomekkoja, vartalonmyötäisiä hihaboleroita, reikäisiä neulepaitoja. Voi ahdistus. Pakkaapa siinä nyt sitten jotain kaunista reissulaukkuun, kun et löydä yhtikäs mitään mitä laittaa kesäsäällä päälle! 

- Matkasairastumispelottelut. Minun äiti soitti eilen ja kannusti ostamaan ripulilääkettä vauvalle mukaan matkalle. Hän totesi, että "kyllä vauva varmaankin sairastuu vatsatautiin matkalla, kun se on niin yleistä". Ärsytti negatiivisuus. Kuka tahansa voi sairastua, mutta tuskinpa kaikki vauvat nyt kuitenkaan tautia saavat. Plääh.

- Lentoyhtiö. Mentiin tyhmyyksissämme lukemaan lentoyhtiöstä nettikirjoituksia. Etsittiin tietoa koneen koosta ja löydettiin huonoa palautetta lentoyhtiöstä. Eilisillan myöhäisinä tunteina peiton alla mietin kamalimmat ajatukset. Lentopelko kyllä yllätti ja jatkui vähän vielä tänäänkin. Yritän vain olla ajattelematta koko asiaa, koska se helposti paisuu omassa mielessäni. Olen lentänyt pitkiä matkoja putkeen, lentänyt isoilla ja pienillä koneilla, ollut turbulenssissa ja hypännyt laskuvarjolla pienkoneesta. Oman rakkaan lapsen mukana olo on kuitenkin uusi asia ja varmaan siksi jännitän enemmän.

Mutta se näistä.

Iloisiakin asioita on tapahtunut:

- Kävin tänään hyvän ystävän kanssa shoppailemassa itselleni uusia kevät/kesävaatteita, mm. ihanat bikinit ja pari värikästä kesäpaitaa. Jes! Nyt voin suosiolla luopua kaikista vanhoista rievuista. Käytiin myös kahvilassa. :)

- Mies oli tehnyt minulle hyvää ruokaa alkuillalla <3

- Mies oli käynyt parturissa ;)

- Sain väsymyksestä huolimatta pestyä tänään paljon pyykkiä, pyyhittyä pölyjä sekä laitettua tavaroita omille paikoilleen. Mies imuroi.

- Vauva nousi tänään uusiin paikkoihin seisomaan, esim. vaipparoskista vasten

- Vauva käveli tänään itse taluttamalla leikkiautoa

- Sain kaivettua pudonneen passini paaaainavan pianon takaseinän välistä. Kiitos miehen sulkapallomailalle avusta.

- Sain tärkeältä ystävältä kivan valokuvan meistä

- Suurin matkastressi meni ohi

- Kuulin, että Turkissa on ollut ihan hyvä matkasää. Parjantaina lähdetään! Jee kivaa!

Työkavereiden välisestä ystävyydestä

Vietettiin viikonloppuna minun pomon yllätyssynttäreitä eräässä kylpylässä. Työkavereiden kanssa laskettiin vesiliukumäkeä, syötiin hampurilaisia ja muita herkkuja, juteltiin, tanssittiin ja yövyttiin saman katon alla. Oli oikein hauskaa. Oli myös mielenkiintoista pitkästä aikaa nähdä näitä ihmisiä ja mukana oli useampia minulle vieraitakin kasvoja. Tunnelma oli kuitenkin rento ja tuntui helpolta viettää aikaa vieraampienkin tyyppien kanssa.

Joku hyvistä ystävistäni ihmetteli ääneen, että "liekö pomo tykkää tällaisesta yllätyksestä". Ymmärrän ihmetyksen. Varmaan aika harvassa työpaikassa työntekijät lähtevät esimiehen kanssa istumaan iltaa pitkällä kaavalla aamutunneille asti. Tai yöpymään hotelliin johtajan syntymäpäivän kunniaksi. Ainakaan yllätyksenä pomolle. Mutta meillä siis tällaista. Meidän työyhteisö on melko pieni ja nuori. Osa on ollut meillä pitkään, osa aivan uusia, osa tällaisia poissaolevia kuin minä. Esimiehen asenne, olemus, luonne ja roolikin varmasti vaikuttavat tällaisen vapaan ja epävirallisen toimintaympäristön kehittymiseen. Meillä on oikein mukava johtaja.

Minä en ole kuitenkaan koskaan ollut kovin innostunut vapaa-ajan viettämisestä työkavereiden kanssa. Poikkeuksena sellaiset työkaverit, joista on tullut ystäviä. Minulle sopii paremmin se, että työ ja vapaa-aika erotetaan selkeästi toisistaan. Että töissä on työkaverit ja vapaa-ajalla muut ystävät. Luulen, että jos olisin juuri nyt työelämässä, en olisi välttämättä lähtenyt kylpyläreissullekaan noin pitkällä kaavalla kuin nyt lähdin.

Päiväkotityössä on minun mielestäni vaarana se, että jos ollaan työkavereiden kesken kovin läheisiä ystäviä, työn tärkein tehtävä saattaa unohtua. Lasten kanssa toimittaessa kaikki huomio pitäisi minun mielestä antaa lapsille ja osata unohtaa hetkeksi aikuisten väliset ystävyydet. Pitäisi siirtyä ystävärooleista työrooleihin. Suhtautua työhön tietyllä vakavuudella ja huomata kasvatustyön tärkeys ja pedagogiikan olennainen rooli. Hauskaa saa ja pitää tietenkin olla töissä, mutta mielellään yhdessä lasten kanssa. Jos työssä oleminen on vain aikuisten välistä huumoria ja hauskanpitoa, ollaan väärillä jäljillä. Ystävätyökavereille voi olla myös vaikeampi antaa kritiikkiä työhön liittyen. Ainakin itse koen näin. Ei työkavereiden ystävyydessä ole sinänsä mitään vikaa, mutta se voi tuoda haasteita työn kunnolliseen tekemiseen.

Olen miettinyt jonkinverran työasioita ja tulevaisuuden suunnitelmiani, mutta ei niistä vielä enempää. Keskeneräisiä asioita. Mutta voi miten paljon olisi kaikkea kirjoitettavaa mm. hyvästä työyhteisöstä ja päiväkodin johtamisesta, pedagogiikasta, koulutuksen ja osaamisen arvostamisesta, ihmisistä jotka luulevat olevansa aina oikeassa, ihmisistä jotka vaativat aina vain toisten ymmärtävän heidän voimakasta temperamenttiaan, kasvatustyön perustehtävästä jne. Juuri nyt ei ole kuitenkaan rahkeita/aikaa avata näitä asioita enempää. Mutta mielenkiintoista oli siis viettää aikaa työkavereiden kanssa. Mukavaa oli, mutta toki silmätkin taas avautuivat.

Mukavia juttuja

Lyhyt sohvahetki touhukkaan päivän keskellä. Unimusiikki soi parvekkeella itkuhälyn kautta ja jääkaapissa lohipiirakka odottaa ystävää kylään. Ikkunan toisella puolella sataa paljon isoja lumihiutaleryppäitä, takatalvi. Sohvan nurkassa upouusi iloisen punainen välikausihaalari. Pyykinpesukoneessa paljon käytetty ja tykätty tummansininen windfleece-haalari. Kahvilassa leikitty hedelmäsosepussisota ainoastaan nauratti. Vauva vastaan vauva. Sotkua tuli. Pesukone hoitaa. Valkosuklaamunkkirinkilä ah. Sohvan selkänojalla kaksi kuplivaisen väristä lyhythihaista bodya ja vaaleanpunaiset kimaltavat pikkuballerinat hinkuvat jo lämpimiin reissusäihin. Leivontakirjakin esillä: selattu jo kakkuja ja piirakoita kesäkuun juhliin. Telkkarista tulee hömppää. Syntymäpäiväkortissa mekkojen kuvia, sisäsivu saa viikonloppuna iloisen tekstin. Lämmin ajatus mielessä huomisesta ajasta kahdestaan, aikuisten kesken. Hyvä mieli. Mukavia juttuja. Kaikki paitsi takatalvi.

Turhista vaatteista eroon!

Jes vihdoin soitti tänään kirppistyyppi ja sanoi, että meille olisi myyntipöytä vapaana huomisesta alkaen. Käytiin siis jo ennen pääsiäistä tekemässä pöytävaraus ja koska haluttiin pöytä hyvältä paikalta kassan läheltä, saatiin pari viikkoa odotella pöydän vapautumista. Ei haittaa. Mies haki tänään vauvan kanssa hintalappuja kirppikseltä ja huomenna viedään ekat tavarat. 

Läheiset ystävät nauravat mulle, että "mistä sitä tavaraa teillä oikein riittää?" Heh, kyllä sitä riittää. Ei tosin enää niin paljoa kuin pari vuotta sitten, jolloin tyhjennettiin urakalla meidän molempien hamstrausvarastoja myyden kirppiksellä mm. vanhoja kaiuttimia, dvd-leffoja, pieniä/isoja/vanhoja vaatteita, koruja ja kaikkea muuta pikkukrääsää. Turhat tavarat saatiin oikeastaan aika hyvin myytyä. Jossain vaiheessa vein loput kamat vielä SPR:n kirpputorille lahjoituksena. Tällä kertaa yritetäänkin myydä erityisesti vaatteita, joita ei enää käytetä syystä tai toisesta. Parin vuoden takaisessa inventaariossa en ollut vielä valmis luopumaan kaikista vaatteista, joita en tarvitse. Varmasti monelle tuttuun tapaan ajattelin, että "tämä on niin kiva vaate, että varmasti joskus vielä haluan tätä pitää". Mutta itsensä narraamistahan se yleensä on. Eihän sitä vaatetta tule koskaan enää käytettyä, jos ei viimeiseen vuoteen tai varsinkaan kahteen ole sitä käyttänyt. Kaksi vuotta on jo aika selkeä merkki tai raja.

Aiemmin minun oli tosi vaikea luopua tavaroista. Keksin aina lukuisia selityksiä, miksi jokin tavara piti säästää. "Tarvitsen tätä vielä joskus", "tästä saa askarreltua jotain kivaa", "tämä vaate on tosi nätti ja sopii sitten kun laihdun 7 kg", "tämä koru sopii hienoihin juhliin", jne. vaikka oikeasti ei koskaan tule tilannetta, että tavaraa tai vaatetta oikeasti käyttäisi. Lopulta piti vain hyväksyä, että on tehnyt näin paljon virheostoksia ja ollut hölmö säilyttäessään kaikkia niitä jopa vuosia.

Nykyään harkitsen aiempaa enemmän ostaessani vaatteita lapselle tai itselleni. Osaan tunnistaa jo suurimmat sudenkuopat vaateostoksilla ja vältellä niitä, vaikka vaate olisikin nätti ja houkutteleva, esim. jos vaate tuntuu liian lyhyeltä tai pieneltä sovituskopissa, se yleensä on sitä muissakin ympäristöissä. ;) Tai jos en ole ennenkään tykännyt kimaltavista toppipaidoista tai tietyn värisistä vaatteista, niin en välttämättä tykkää niistä vieläkään. Vaikka vaate olisikin muuten nätti ja hyvin istuva. Tai että minulle eivät välttämättä tyylillisesti sovi samanlaiset vaatteet kuin minun ystävälle, idolille tai vaatekaupan myyjälle tai mallinukelle. Tai että ei tarvitse ostaa mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, joita myyjät yrittävät myydä ostotapahtuman yhteydessä. Eikä myöskään tarvitse ostaa paljousalennuksesta toppeja/paitoja/mitään, ellen oikeasti tarvitse kolmea samanlaista paitaa. Tai että en luultavasti edelleenkään jaksa pestä käsin arkoja tekstiilejä niin että kangas ei menisi pilalle. Tai että minun kropalleni ei nyt vaan sovi tietynlaiset vaatteet. Jne.

Tällä hetkellä minulla on aika vähän vaatteita, joita oikeasti käytän. Yhdet suosikkifarkut, pari suosikkihametta, muutama arkimekko kesää odottamassa, mustia legginssejä. Imetystoppeja iso kasa, arkisia imetyspaitoja noin viisi, neuleboleroita pari, valkoinen uudehko suosikkineule. Alusvaatteita ja sukkia. Parit jumppahousut ja -topit, muutama huppari. Melko vähän siis sellaisia, jotka oikeasti ovat aktiivisessa käytössä. Kaikkea ei toki voi poiskaan heittää (tai siis myydä), mutta karsittavaa on vielä paljon vaatekaapin kätköissä. Tavoitteenani on vaatekaappi, jossa jokainen vaate on tärkeä. Tottakai täytyy säilyttää joitain sellaisiakin, joita ei juuri nyt tarvitse, esimerkiksi villasukkia, talvihousuja, talvikenkiä, bikineitä, hellehameita, jne. mutta ei niitäkään tarvitse monia kappaleita olla.

Satsaan nykyään kauniisiin ja laadukkaisiin vaatteisiin. Sellaisiin, joista oikeasti tykkään tosi paljon ja joita tulee varmasti käytettyä: kooltaan sopiviin, hyväntuntuisiin, laadukkaisiin, nätteihin, minun tyylisiin ja värisiin. Sama koskee vauvanvaatteita. Kalliita vaatteiden ei tarvitse missään nimessä olla, mutta usein hyvät ominaisuudet nostavat hintaa, esim. ulkoiluvaatteissa. Tällä viikolla esimerkiksi ostettiin vauvalle Polarn O. Pyretin kaksiosainen uv-uimapuku ja olisihan uikkarin halvemmallakin saanut. Toisaalta uv-suoja sekä pitkät hihat ja lahkeet olivat ehdoton kriteeri meille.

Turhista tavaroista luopuminen on minulle nykyään aina tosi vapauttavaa. Se keventää ja tuo syvää tyytyväisyyttä elämään. Olen onnellinen, että olen oppinut luopumaan. Välillä minulle tulee oikein sellainen buusti, tehofiilis, että "nyt lähtee kaikki vähänkin turha pois". Silloin onkin hyvä siivota ja kerätä kamppeet isoihin pursuileviin kirppispusseihin. Mitään tärkeää tai oikeasti hyödyllistä en silti heitä pois. Ja edelleen myös säästän jotain sellaista, jota ei ehkä tarvitsisi ja joka vie tilaa ja jonka näkeminen rasittaa. Tällaisia ovat esimerkiksi ostamani aikakauslehdet. Kun maksaa lehdestä, ei tee heti mieli heittää sitä pois. Joskus myös oikeasti luen noita vanhoja lehtiä, varsinkin vauva- ja kuntoiluaiheisia. Niiden teemat eivät vanhene. Luulenpa, että vien silti joitain lehtiäkin nyt kirppikselle. Ei niitä kaikkia kahtakymmentä tarvitse säilyttää, viisikin varmaan riittää.

Tällaisin aatoksin tänä iltana. Nyt iltapalalle ja nukkumaan. Vauva nukkui muuten viime yönä ennätyspitkään, ts. klo 20:45-7:05. Usein herää klo 6. Eikä edes itkeskellyt aamuyöllä. Oli erikoista herätä kaikessa rauhassa ennen seiskaa, venytellä sängyssä ja nousta kiireettä. Mutta olen realistinen, joten tämä tuskin toistuu ensi yönä. ;)

Ps. En ole muuten yhtään, pienenkään kirpun vertaa, kaivannut facebookiin. Hyvä mieli.

Sekalaisia kuulumisia

Käytiin viikonloppuna yhden yön visiitillä minun lapsuudenkotona. Aina keväisin tulee sinne mieli, lähinnä järvenrantaan maisemia katselemaan ja isolle pihalle kevättä fiilistelemään. Vauva oli tosi onnessaan mummulan kissasta. Ei pysynyt yhtään paikoillaan vaan seurasi kissaa, tarttui turkista ja suuttui, kun ei annettu mennä vetämään hännästä. Hih.

Ihana kissa!

Yö mummulassa meni tosi hyvin. Nukuttiin vauvan kanssa eri huoneissa yläkerrassa. Tehtiin tytölle lattialle patjasta pesämäinen peti. Reunoille käärittiin peittoja ym. Itkuhälytin päälle ja alakertaan katsomaan telkkaria ym. Pian itkuhälyttimestä alkoi kuulua kahinaa. Hälytysvalo ei syttynyt, mutta olin varma että nyt siellä jotain tapahtuu. Mies meni katsomaan ja tyttö oli herännyt unesta, huomannut itkuhälyttimen pienen valon pimeässä ja ryöminyt sen luokse huoneen ovelle. Isin nähdessään reppanalle tuli itku. Onneksi yöunirutiinit on muodostuneet niin vahvoiksi, että tuttu unilaulu ja isin syli nukuttivat tytön nopeasti uudestaan. Seuraavan kerran tyttö heräsikin vasta aamulla. Jes!

Kävelyllä piti ottaa neiti syliin,
kun meinasi nukahtaa
ennen aikojaan.

Vaalit ja äänestäminen ja ehdokkaat ja puolueet ja plääh. Ihan stressi meinaa aina tulla vaalien kynnyksellä, kun joka tuutista tulee vaaliasiaa eikä itselle todellakaan ole helppoa valita omaa ehdokasta. Joskus on jäänyt äänestämättäkin, mutta nyt halusin käyttää oikeuttani. Vaalikoneen mukaan minulle sopivat aikalailla kaikki kuusi suurinta puoluetta. Että niin. Valitse siitä nyt sitten. Ja toisesta vaalikoneesta tuli joku ihan ihmepuolue, jota en todellakaan ajatellut äänestää. Öhöm, mitäköhän olin siinä vaalikoneessa vastannut. Eilen illalla myöhään lueskelin pahalla tuulella ja väsyneenä minulle läheisimpien puolueiden vaaliohjelmia ja vihdoin sain päätettyä puolueen. Sitten onneksi löytyi sieltä sopiva ehdokas. Harmi kun itseään ei voi äänestää vaaleissa. Se olisi niin helppoa. On vaikeaa ja mahdotontakin löytää sellaista ehdokasta, joka sopisi itselle täydellisesti. Pitää vain päättää, mitkä asiat on itselle tärkeimpiä ja valita ehdokas sitten sen mukaan. Tällä kertaa suosin ehdokasta, joka tietää lasten asioista. Äänestysreissulla poikettiin vauvan kanssa myös läheiseen leikkipuistoon keinumaan. Vauva kikatti vauhdissa ja potki jaloilla ilmaa. <3 Olin myös ylpeä itsestäni, kun sain suuni avattua ja ojensin alakouluikäisiä poikia, jotka hätistivät oravaa harjanvarsilla puusta. Fiksua touhua pojilta jep. Heti kyllä lähtivät toisiin puuhiin nolostuneen näköisinä.

Hetki pystyttiin keinua ilman villasukkia.
Windfleece-haalari käy pieneksi,
joten piti vetää sukat ylös etteivät nilkat näy. :)

Tuttisuu

Muuten on touhuttu ihan tavallisia juttuja. Olen alkanut nyt taas pitkästä aikaa soitella pianoa useammin ja otan myös tytön istumaan pianon ääreen syöttötuolissa. Tyttö tykkää pimputella koskettimia: välillä yhdellä sormella hiljaa ja välillä lyö molemmilla käsillä voimakkaasti. Oma laulutaito on yllättäen tallessa. Ehkäpä unilaulujen korkealta kailottaminen on pitänyt yllä sopraanoääniä. On siis ollut yllättävän helppo laulaa korkealta. Kovin kovaa en pysty vielä laulamaan, ettei vauva säikähdä. Vauva soittaa minun mukana. 

Pienet soittosormet <3

Toisina päivinä kyläillään ystävien luona tai ystävät meillä. Silloin juodaan teetä ja höpötellään kaikkea mitä mieleen tulee. Monesti ollaan ihan kotona kahdestaan. Mies käy joskus lounastunnilla syömässä kotona, mikä on mukavaa. Joskus käydään ruokakaupassa, kävelyllä tai keinumassa pihassa, joskus lorvitaan sisällä koko päivä. Joskus siivotaan ja pestään pyykkiä, joskus ei. Tehdään ruokaa, syödään, nukutaan päikkäreitä, leikitään, katsellaan telkkaria, vaihdetaan vaippaa. Tosi tavallista, mutta mukavaa elämää.

Äidiltä perityt kiharat <3

Rakas tyttö 10 kk

- Osoittaa söpöllä etusormellaan asioita ja iloitsee kun nimetään hänelle tuttuja juttuja. Uusia tavaroita nimetessä katsoo niitä tarkkaan ja mietteliäänä. Välillä kurtistaa kulmia.
- Matkii äidin ääntelyjä, esim. kiekumisia ja kiljahteluja
- Jokeltelee erilaisia äänteitä, esim. "tähtäh-tähtäh".
- Kikattaa kun pöristellään mahaan tai äiti kurkkii lattian tasolta tytön istuessa syöttötuolissa

- Nousee sohvaa ja aikuisten sängyn reunaa vasten seisomaan
- Kävelee sohvaa vasten, kävely sujuvoituu koko ajan
- Harjoittelee alas tulemista ja säikähtää kun kaatuu matolle
- Harjoittelee vauhdin potkimista leluauton kyydissä
- Konttaa mattojen päällä, jossa polvet ei luista
- Tykkää taputtaa ja taputtaa aina kun lauletaan Taputaputallaa-laulu
- Vilkuttaa kun puhutaan heiluttamisesta tai isin lähtemisestä töihin, on oppinut vilkuttamaan kämmentä avaten ja sulkien

- Halailee äitiä kun äiti pyytää halia ja muutenkin
- Ujostellessaan muita ihmisiä kääntää pään pois vienosti
- Istuu mielellään äidin sylissä kun äiti rapsuttelee karstaa päästä
- Tunnistaa tutut ihmiset, ei oikeastaan vierasta

- Nukkuu kahdet päiväunet vaunuissa parvekkeella, joskus tutin kanssa
- Nukkuu öisin omassa huoneessaan noin 20:30-6:00. Toisinaan itkeskelee jo klo 4 tai 5, mutta nukahtaa uudelleen joko itse tai isin tassuttamana. Ei käytä tuttia öisin.
- Isi hoitaa sänkyyn viemisen sekä yöheräämiset, äiti antaa iltamaidon ja hakee kun alkaa aamu eli klo 6 jälkeen

- Ovisummerin soidessa ryntää ovelle ryömien riemukkaasti
- On maistellut raejuustoa ja maustamatonta jugurttia
- Tykkää edelleen paljon avokadosta sekä parsakaalista, kukkakaalista ja makaronista. Kananmunasta ei välitä. On luultavasti myös kyllästynyt joihinkin hedelmäsoseisiin ja tällä hetkellä tykkää mauista joita ei ole hetkeen syöty, esim. luumusta, puolukasta, ruusunmarjasta, vadelmasta.
- Lempileluja mm. hammasharja, pehmokissa, lelukaukosäädin, auto, eläinpalapelit, puput, kirjat, siivilä, sanomalehdet ja paperit.
- Tykkää katsella kirjojaan, ihmetellä pyykinpesukonetta ja makuuhuoneen isoja kukkia, katsella olohuoneen ikkunasta, näpräillä isin tietokoneen hiirtä ja näppäimistöä sekä äidin puhelinta ja kaukosäädintä, lähteä ulkoilemaan vaunuilla, tutkia keittiön tavaroita, ajaa leluautollaan, laittaa oman huoneensa oven kiinni vaikka jääkin sinne loukkuun ja sitten itkettää. 
- On erittäin kiinnostunut tällä hetkellä kissoista ja hymyilee isosti aina kun kuulee niistä puhuttavan.

- Ulkona katselee tarkasti ympäristöä ja osoittelee katulamppuja ja puita
- Ulkoillessa istuu vaunuissa täysin istuma-asennossa ja koska selkänoja on vähän kallellaan, vetää itsensä silti täysin istumaan
- On kokeillut keinumista vauvakeinussa
- Tuttuja lauluja mm. Piippolan vaari, Aurinko ohjaa tassujen pohjaa, Leipuri Hiiva, Pupulla on pitkät korvat, sekä lorut Nenäkello, Harakka huttua keittää ja Körö-körö-kirkkoon.
- Tunnistaa myös telkkarin lauluja, esim. Pikku Kakkosen nimipäiväonnittelulaulun, mainoksen jossa nuotti hyppii ruudulla sekä erään televisiokanavan mainostunnarin. Kääntyy aina katsomaan kun kuulee näitä.

Pääsiäinen kuvina

Täydelliseen asetteluun pyrkivästä on kamalaa luovuttaa, mutta kun ei nämä kuvat nyt yhtään asetu sinne minne haluaisin saati tasaisin välimatkoin. Erikoisia välejäkin tulee minne sattuu. Olkoon näin. Mur. Kuvissa pääsiäisen tunnelmia.

Lempikukkia :)

Uudet kengät ja isomummia moikkaamaan

Ruokaa odotellessa, on jo nälkä!

Herkkuja!

Riemukkaita autoleikkejä

Keinumassa <3

Pitkällä kävelyllä tulevissa kotimaisemissa

Kuningatarkakku. Kinuskikissan ohje löytyy täältä.

Mummulassa aurinkoinen päivä

Iltapalaksi lohileipää ja rocky roadia!

Pitkät päikkärit parvekkeella

Omia runoja

Haaveilen, että joku muusikko tekisi joskus jonkun biisin minun runosta. Heh. Vaikka tykkään itsekin musahommista, minusta ei ole biisin tekemiseen. Runo voi syntyä nopeastikin, mutta melodia ei minun päästäni virtaa järkevällä vauhdilla. Turhautuminen iskee ennen kuin laulu olisi valmis tai ylipäätään minun omassa muistissa. 

Tässä joitain runoja viime vuosilta. Ne on hautautuneet välillä tuonne koneen kätköihin. Jotkut runot käsittelevät kipeitä asioita ja siksi ne on olleet unohduksissa aivan tarkoituksella. Nyt haluan ne kuitenkin laittaa tänne esiin. Ainakin toistaiseksi. Jos haluat lainata jotakin näistä, pyydä minulta lupa. Haluan nimittäin tietää, missä runoni kulkevat. Näiden julkaiseminen vähän jännittää, koska näissä runoissa on sisällä niin paljon syviä tunteita. Haluan kuitenkin olla rohkea ihminen.

Toive

Kun on pilvinen sää,

et tähdenlentoja nää.

Voi mennä koko talvikin

ettet toivetta pääse esittää.

Kasvot nauraa mut sydäntä kivistää.

Toiset saa ja niillä onnistaa,

tuosta noin vaan.

Sitten vaan murehditaan

kun ei pikkukolmosta kuulukaan

-- kuukauteen tai kahteen.

Kun edes kerrankin

saisi sen ihmeen,

että pikkuinen potku

tuntuisi omaan kylkeen.

(kevättalvi 2013)

Tabu

On sillä ihmisii, joista haluu pitää kii.

On koti, muistoja ja unelmii.

On laskut maksettu ja koulut käyty,

anteeks annettu ja maailmaa nähty.

Silti on jotain vieläkin vailla,

haluis olla äiti, ystäviensä lailla.

Ei ymmärtänyt ennen kuin itse näki,

miten kipeää menetykset sieluun teki.

Yhä kaipaa niitä kahta lasta

joita joutui luopua kasvattamasta.

Kun viivat huomas ja ilon toi julki,

koko tulevaisuus jo mielessä kulki:

nimet ja kummit ja laskettu aika,

luonne ja piirteet ja nuoruuden taika,

koulut ja kasvatus, arvot ja aatteet,

lihaa vai kalaa ja millaset vaatteet?

Vielä uudestaan uskaltaa, toivoo ja jaksaa,

vaik ei koskaan tiedä ja hoidotkin maksaa.

Jos onni vihdoin vieraana käy,

ei häntä ainakaan valittamassa näy.

Hän ottaa varmasti kaiken vastaan,

on odottanut niin kauan lastaan.

Miks kipeimmistä asioista vaieta täytyy,

kun niin monta samanlaista tarinaa löytyy.

Suruas ei kukaan toinen voi kantaa,

mut toisillemme voidaan lohtua antaa.

(kesä 2013)

Tuleen ei saa jäädä

En tiedä mihin uskoa vai uskoako mihinkään,

kun rukoukset ei auta eikä tähdenlennot ensinkään.

Oon kaivoon kiviä pudottanut ja tieteeseen tukevasti nojannut,

mut miksi oon jo näin kauan turhaan oottanut?

Miksi tää juttu on vieläkin niin,

 et vain toisten uutisia tulee korviin.

Eikö voisi meidän vuoro olla jo pian,

tai löytäisivät meistä edes jonkun vian!

Huilattu on välillä kokonaan tästä,

nautittu pelkästään elämästä,

mut näyttää siltä et yrittää pitää,

jos haluaa et rakkaus itää.

Joskus mietin et onko sille selitys,

et meille oiskin tässä nyt joku opetus:

Vain elämällä eteenpäin saa asioita tietää,

muuten ei voi arvata et mihin kaikki vie tää.

Pitää onneen pyrkiä ja olla tässä nyt,

tuleen -- ei makaamaan: sen oon älynnyt.

Toiveissa niin isoissa, muista kuitenkin,

täytyy iloo löytyä ja elää muutenkin.

(syyskuu 2013)

Auta mua nyt

Kannusta mua, oo mun puolella nyt!

Etkö nää että oon ollu kauan eksynyt?

Tätä haluan, tän tien oon valinnut,

itse polut aiemmatkin oon kulkenut.

Jokainen kai vastaa omista reiteistään,

vastuun ottaa kukin teoistaan.

Joskus voi iskeä kateus, kun toisella on itseltä uupuva rohkeus.

(kevättalvi 2013)

Anteeksianto

Se kurvaa pihaan ja valmistaudun vihaan,

ovet paukkuu, se meidät taas kiroo ja haukkuu.

Äiti etukäteen tietää, mihin ilta vie tää,

käskee huoneeseen omaan, pehmolelujen suojaan somaan.

Ei voi huutoa estää, se jonkin aikaa kestää,

tavaroita lennättää ja toinen karkuun ennättää?

Pieni sydän paikoillaan kuuntelee, ei syki, vain tarkkailee.

Enemmän kuin itseäni, murehdin mun äitiäni:

mitä ilman teen, kenen luokse meen?

Vielä muistan aikuisena, miten maailma palasena.

Kun piti surra ja pelätä, oli vaikee elää ja levätä.

Monissa valinnoissa huonoissa, oli syynsä näissä juurissa,

epävarmuus ja huoli, kun itsetunto kuoli.

En voi menneitä kuitenkaan muistella enää,

jos aion iloiten tätä elämää elää.

Anteeks on rakkaudesta annettu, 

mut ei kokonaan kuitenkaan unohdettu.

(kesä 2013)

Elä!

Kello soi, taas pitäis olla pirtee,

ulkona ripsii, tuuli on kirpee,

Automaattiohjauksella päälle vaatteet,

miehelle suukko, ylle työn aatteet.

Päivä kuluu nopsaan, ei huolen häivää,

rutiineita pitkin aamust iltapäivään.

Ruokakaupassa reitit vanhat tutut,

ei jaksa kiinnostaa mitkään uudet jutut.

Väsy painaa ja ”tehdä ei ehdi mitään”,

tv:n ääreen on hyvä mennä lepäämään.

Mut jee, vihdoinkin musta tuntui tänään,

et nyt on mun aika alkaa elämään!

Pitkästä aikaa muistin sykkeen kuuman,

kun otin riskin pienen, koin elämän huuman!

Ei jaksa lenkille ei airobikkiin,

ei mee ees lähellekään karaokemikkii.

Ystävii ikävä mut jotenkin ei jaksa,

pölyt kertyy eikä laskujaankaan maksa.

Mummo jo kyläänkin kaipais varmaan,

se on saanu jo laelleen kampauksen harmaan.

Helpompaa on masentua, rutiineihin kangistua,

tuttuun kaavaan tukeutua, yksinoloon rakastua.

Mut jee, vihdoinkin musta tuntui tänään,

et nyt on mun aika alkaa elämään!

Pitkästä aikaa muistin sykkeen kuuman,

kun otin riskin pienen, koin elämän huuman!

(kesä 2013)

Sosiaalisen arvo

Nykyään taitaa olla maailman mieli,

et pitää osata ihmisten kieli,

jos et uskalla, ehdi, osaa tai halua,

et tule näkemään kunnioituksen valoa.

 Koneiden valta, 

löytyyks ketään maailmalta

jota ei olis kytketty kii?

Puhu sun suulla

Onko ihme jos yksinäisyys valtaa mieliä,

jos puhutaan vain oman näppäimistön kieliä.

Unohtuu ystävät ja tekemiset kivat:

leffateatterit, kahvilat, puistot ja pihat.

Jos et oo mukana, ”seuraat vanhaa aikaa”,

jossa telkkarin puol yheksän uutiset raikaa.

Perinteiset ihmiset piireist suljetaan,

netin ihmemaailmoissa päivät kuljetaan.

Koneet surraa mut ihmiset niit ohjailee,

naruilla toistensa raajoja heiluttelee,

ootko facessa kaveri ja muistitko twiittaa?

Stalkkaisko naapurii vai kassatäti Riittaa?

Chattaat tai et, mut elä myös muulla,

harrasta ja liiku ja puhu sun suulla.

Oo rohkee ja sulje ees hetkeks se ruutu,

ja takaisin oikeaks ihmiseks muutu.

(25.8.2013)

Seuraavaa runoa ovat inspiroineet hoitolasten ihanat ja aidot kysymykset ja kommentit lastetarhanopettajan työssä:

Lapsen mieli

Miks junat menee kovaa niin,

eikö kuljettaja eksy tunneliin?

Miks näkkileivästä murusia saa,

pinaattikeittoon kananmuna sukeltaa?

Miks kampausta oot sä vaihtanut,

mut samaa hupparia pidät taas nyt?

Miks äiti ja isä töissä käy,

eikö mörköjä varmastikaan näy?

Lapsen mieli on avoin ja rajoittamaton,

hälle aikuinen on korvaamaton.

Lapsi mielellään kokee ja kuulee,

todeks satujakin usein luulee.

Kerro ja selitä ja kuule ja kysy,

häneltä opi ja vierellään pysy.

Mitä rakkaus tarkoittaa, sitä en tiedä.

Onko pakko maistaa, enkö pois saa viedä?

Jos juustoa ja makkaraa syö ihan liikaa,

isä sanoi et tulee punkeron vikaa.

”Nyt pää tyynyyn”, nukutko säkin?

taisin nähdä tappaja-hämähäkin.

Ulkona heitän sua lumipyörykällä ja

toivon et tuut käymään sit mun synttäreillä.

Lapsen mieli on avoin ja rajoittamaton,

hälle aikuinen on korvaamaton.

Lapsi mielellään kokee ja kuulee,

todeks satujakin usein luulee.

Kerro ja selitä ja kuule ja kysy,

häneltä opi ja vierellään pysy.

(kevättalvi 2013)

Lapsuudenystävälle

En muista aikaa kun suhun tutustuin,

se kävi luonnostaan kun kanssas vartuin.

Naapureita, kavereita, ystävyyteen kasvaneita,

ei ollut toista sinunlaista, tyttöä niin ihanaista.

Yhdessä oltiin kaiken päivää,

ei kanssas ollut huolen häivää.

Leikittiin ja täysillä elettiin,

seikkailut monet kahdestaan koettiin.

Barbeja oli ja koiralla ratsastus,

sikalan katolla kevätauringon katsastus.

Patjoilla laskut ja tunteja uitiin,

talvisin hypittiin lumisiin ojiin.

Pyörällä päästiin Mini-Suomeen asti,

pikkureputkaan ei painaneet pahasti.

Veljienkin metkut hyvin tunnettiin,

ja takaisin heille myös antaa osattiin.

Sanelukoneelle hassut jutut,

yökylässä kuviot tutut:

Valot pois ja hyvää yötä,

mut ei uni tullut niiden myötä.

Siellä pimeässä peittojen alla,

oli salaisuuksien aika julki tulla:

kenestä tykkäät ja mitä mä pelkään,

suhun luotan ettet kerro kellekään.

Nuorena jatkui seikkailut meillä,

tupakkaa kokeiltiin metsäteillä.

Riidoissa bestistä vaihdettiin,

lopulta kuitenkin sovittiin.

Bussilla katsomaan bändiä muka,

oikeat motiivit tietää vaik kuka.

Tyyliä löytyi ja asennetta kovaa,

kotona esitettiin kilttiä ja somaa.

Olit mulle ystävä paras, tärkeä edelleen,

vaikka elämä vie ihmisiä helposti erilleen.

Aikaa menee ja vaikket kuule musta,

en silti koskaan ikinä luovu susta.

Täällä oon ja puolellas aina,

lapsesta aikuiseen kunnes huolet ei paina.

(kevättalvi 2013)

Liisu

Naura vaan jos huvittaa,

mut mun kissa oli paras kissa päällä maan.

Se mun kanssani leikki eikä ollu feikki,

se hiiret jahtas ja mehevimmät lahtas.

Kissan omakseni sain, kun olin pieni tyttö vain,

jotenkin se ymmärsi mun koko maailmain.

Sitä suojelin mä aina parhaani mukaan,

sitä satuttaa ei saanut koskaan kukaan.

On ehkä vähän noloa myöntää tätä:

kissa pelasti mut kun oli suurin hätä.

Se mun murheeni huomas kun kuustoista täytin,

masentuneen väsyneeltä silloin näytin.

Se tyynylleni öisin salaa loikkas,

pehmoisella kuonollaan nenääni moikkas,

pääni viereen se sitten nukahti

ja suruissani ainoana lohdutti.

(kesä 2013)

V ja S

Voi vee ja äs, ootko muka tyylikäs,

kun pitää suuta soittaa ja kepillä koittaa,

olla röyhkee ja ylpee, itsekehussa kylpee.

Ei auta enää ”sori”, kun yli tuli kori,

mulle riitti nyt, oon niin kyllästynyt!

Ennen kaiken nielin, menin nukkuu pahoin mielin,

vihdoin sanoin vastaan, se on oikein ainoastaan.

Nyt kun siinä suutut, vain typeräksi muutut,

et pelota mua enää, oon vahva nainen, etkö nää!

(elokuu 2013)

Sanat pyörii ympyrää

Sanat pyörii ympyrää

löytyykö punaisen langan pää?

Tekiskö tänään iloista runoa,

tekis niin mieli lettejä punoa.

Vai antaisko haikeuden tulla esiin,

lintujen tekemiin tuulenpesiin.

Vai olisko napakalle tokaisulle paikka,

kirjottais turhista valituksista vaikka?

Runossa elämän saa hauskasti kii,

merkitykset kuulijalle varovasti hiipii.

(25.8.2013)

Kiukku

Hiusten alla alkaa kiehua,

tekis mieli melkein riehua.

Vaik yleensä niin sopua kaipaa,

nyt tieltään heikommat pois raivaa.

On epäreilu pelin henki,

ei ole kenenkään piika eikä renki.

Hälle kuuluu oikeudet aivan samat,

epäkohtaa selitä ei virheet, ei lamat.

Kun matto vetäistään jalkojen alta,

se tuntuu varsin kamalalta.

Ei huvita joustaa, ei auttaa enää,

kun kukaan muu ei sun arvoas nää.

(elokuu 2013)

Missin mittainen

Kun vuosia on kasassa vain kuustoista,

on tuskallista puhuu vaikeist asioista.

Ahdistaa ja suututtaa mut ei osaa sanoa,

kun syytettäis vaan tyhmyyttä tai kolmoskaljan janoa.

Piti tulla missi tai urheilija sievä,

sattui odotuksiin silti virhe lievä.

Jos useasti annetaan tilata pitsaa,

niin johan se jo reidetkin yhteen hitsaa.

Syömistä vaan jatkui, ei osannut muuttuu,

minkäs teet, kun tunnetaidot puuttuu.

Elämässä halusi jo aikuisuuteen,

kahleist eroon, perheen muutokseen.

Ei onnellinen ollut kuitenkaan,

ei riitoja ois jaksanut ollenkaan.

Ois tukea tarvinnut, hellyyttä janonnut,

aitoja kuulevia korvia kaivannut.

Ei virheet huononna nuorta naista,

elämässä tapahtuu kaikenlaista.

Vain sen ois halunnut kuulla silloin,

kun turhia syytteitä kuunteli illoin.

”Miks oot syönyt itsesi näin?

Vai ootko sittenkin pieniin päin?”

Kun avuks ois kelvannut pelkkä halaus,

lämmin äidillinen paijaus.

Kuin aaveena sanat yhä mielessä hiipii,

itsetunnon vähyys vielä sielussa riipii.

Paljon on jo tehnyt, et peilikuvaa sietää,

mut välillä se vieläkin elämäänsä hiertää.

(29.8.2013)

Tuplajuhlat

Voi kun tulisi tuplajuhlat!

Olis pöydässä hienot tuplakukat, 

paketeista komeat tuplasukat,

kakku olisi täynnä Tuplaa, 

ja tuplapilleillä puhalluskuplaa.

Vieraita olisi tuplasti ja 

kakkua vatsoissa tuplalasti.

Pihassa parkissa tuplakuplat,

ne vasta olis hauskat juhlat!

(syyskuu 2013)

Minä kerron sinulle mummusta

(Omistan tämän pienelle tyttärelleni 11.10.2014)

Minä kerron sinulle iltasaduista,

joissa ketut ja karhut petkuttivat,

kanat höyheniään hetkuttivat,

isäntää eläimet jekuttivat

Minä kerron sinulle pullista,

joita lapset ilolla odottivat,

keskellä voisilmät houkuttavat,

pienet, somat ja koukuttavat

Minä kerron sinulle suksista,

jotka matkaa pitkää taittoivat,

kilometrejä muistiin laittoivat,

ladut näkivät jyrkät ja loivat

Minä kerron sinulle mustikoista,

joita pieniin kupposiin kerättiin,

niitä löytyi viereltä pitkospuun,

ne värjäsi äkkiä pienen suun

Minä kerron sinulle pyörästä,

joka punaisena nojasi seinään,

tuli jokaisena päivänä vastaan,

ajoi ajaakseen ainoastaan

Minä kerron sinulle jätskistä,

joka päätypuolelta avattiin,

pieniin kippoihin lusikoitiin,

kasvirasvaisesta nautittiin

Minä kerron sinulle korista,

joka narulla tasanteelta laskettiin,

jossa lapulla herkkuja toivottiin,

sitten ylös namit vedettiin

Minä kerron sinulle hatuista,

joita mekkojen kanssa kokeiltiin,

kun vaatekomeroa sotkettiin

ja hienoja rouvia leikittiin

Minä kerron sinulle letuista,

jotka voilla ja sokerilla maustettiin,

oikealla lettupannulla paistettiin,

ilolla niitä maistettiin

Minä kerron sinulle hymystä,

joka hiipunut ei koskaan,

iloisena tuli vastaan,

tervehtimään lapsenlastaan

Minä kerron sinulle avusta,

joka koskaan ei minua pettänyt,

yksin haasteisiin ei jättänyt,

oman onnen nojaan heittänyt

Minä kerron sinulle asenteesta,

jossa aina sai tulla kylään,

jossa tervetuloa sanottiin

vaikka vieraita samalla kestittiin

Minä kerron sinulle mummusta,

minun ikiomasta,

lämpimien tunteiden luojasta,

perheestä, turvan tuojasta.

Äiti lomailee

Äiti on lomalla

arvokkaalla ajalla omalla

riehakkaana stadissa kulkee

tärkeät syliin sulkee.

Lähtee juoksuun aika,

se on laatuseuran taika.

Nauttii auringosta, saa rauhaa,

ajattelee silti myös vauvaa.

Kotiin ilolla lopulta palaa,

pitkään rakkaimpiaan halaa.

Nyt ei enää väsy estä,

jaksaa taas pyykkiä pestä.

(14.3.2015)

Refleksit

PLIM PLOM konnari kuuluttaa

Nyt kyllä herää vauva!

Vaan eipä herää,

leikkii aivan toisaalla.

Äiti matkaa yksin,

refleksit tallella.

(14.3.2015)

Supersankari Äiti

Täydellinen äiti ei voi olla kukaan,
en kyllä niin koskaan uskonutkaan.
Silti sanoo ikäviä sisäinen ääni
ja täyttää paineella herkän pääni.
Pitäis olla siisti koti, elämää somaa,
ei saisi väsyä, kaivata aikaa omaa,
hoikaksi pitäisi pian taas päästä,
iloita ulkoilusta riippumatta säästä.
Huomioida miestä  ja itseä huoltaa,
ystäviä tavata ja viisauksia suoltaa,
lapsellensa hienoja virikkeitä antaa,
merkkivaatteita kaupasta kantaa.

Kannustusta, tukea, kaipaa joka ihminen,
äitikään ei kaikkeen pysty kun on aivan tavallinen.

(22.3.2015)

Lyhyitä hetkiä:

Kuuma alkuyö.

Pitkät ripset painavina

pulleat posket pehmoisina

suppusuu äidissä kiinni

nauttii elämästä.

Äiti ihailee ja hikoilee merta. (27.7.2014)

Silmät kiinni jo toista tuntia
ilmeikäs unimatkaaja,
ei vaan äidistä irti päästä
ote tiukka ja tiivis,
älä mene äiti, tarvitsen sinut nyt,
minä kasvan kohta. (19.9.2014)

Maailman kaunein kosketus
äidin iholla
uninen pieni käsi
pitää kiinni, silittää.
Miten voikaan niin pehmoisella ja pienellä kädellä
koskettaa sydäntä niin lujaa? (19.9.2014)

Pieni toukka mutkalla

äitinsä sylissä

ei tarvitse houkutella

ei asetella

itse käpertyy

lämpöön ja rakkauteen. (22.9.2014)

Hui kävi kylvyssä jännä juttu

oli siellä mulle ihan uusi tuttu

siellä mulle vaan vaakkui ja naakkui

veden pinnalla huterasti kaakkui.

Vaan oli se hauskaa porukalla uida,

äiti lauloi tsuidaduida. (22.9.2014)

Viisi pientä pulleaa sormea 
leveästi harallaan
pyytävät:
Ethän lähde vielä äiti? (26.9.2014)

Raukea sateen ropina säestää
Sooloa soittaa suloinen unisuu
Taustalla talon hempeä humina
Välisoittona tuulen terhakka tapailu
Kaunis on laulu pimeän illan. (26.9.2014)

Vain siluetti paljastaa oravan
ruskeana käpyään varjellen
Sataa vaan en kastu
Hiljaiset tiet, yksinäiset pihat
Kiitosta huutaa sielu
sekä minun että oravan. (4.10.2014)

Mukava poskien nipistys

puissa sateenkaaren värit

Joutsenparvi matkalla lämpimään?

Vaunuissa ei palele (5.10.2014)

Polulla kohtaavat naiset

koiransakin tutustuu.

Itkevän lapsen äidin mietteet

toinen äiti ymmärtää.

Juoksijoilla eri suunnat

vaan sama on tavoite.

Yksin ei tarvitsisi olla. (5.10.2014)

Puhelimessa luminen kuva säästä
Hiutaleet leikkivät ensimmäistä kertaa
Kahden joutsenen yhteinen matka
Mutta se on koillinen,
ei siellä ole lämmin! (15.10.2014)

Maitoa poskella
suu kaartuu hymyyn
pitkälle levittyvät kädet kertovat:
minä muuten nukun tässä. (31.10.2014)

Aivan kuin aina ennenkin
äidin iholla tuhisee
onnellisena
käsi äidin ihoa silittäen.
Vaan onpa silti jotain uutta
äidin ja vauvan välissä -
tutti. (20.11.2014)

Korvanlehdet ja pehmeä tukka,
pois on taas potkittu toinen sukka.
Äidin läheltä onni löytyy,
harmien jälkeen
Nukkumatille myöntyy. (17.12.2014)

Pieni käsi
lämmittää
ihoa ja sydäntä.
Huolehtii ettei iltapala karkaa.
Voi rakkaus. (29.12.2014)

Odotetaan.
Tulee päivä,
tulee ilta.
Tulee toinen,
tulee kolmas.
Tulee neljäs, viides, kuudes, ja hui -
sitten se vihdoinkin tapahtui!
Äidin ja lapsen hassu ilo,
odotettu, kaivattu, kakkakilo! (30.12.2014)

Vesi loiskuu
Käsilläni naurava kauneus
katsoo silmiin elämästä riemuiten
Suussaan yksi ainoa timantti
Sykähdyttää sielun (8.1.2015)

Oven takana legojen napse
mäm-mäm-mäm
lempeä hmm,
isän haave siellä toteutuu.
Äidin yllä peiton lämpö,
toive sekin täyttyi. (8.3.2015)





Ethän lainaa runojani ilman lupaani, kiitos.