Mahakuvia, rv 33+0

Harmittaa kun tulee laitettua tänne kuvia niin harvoin. Ei oikein riitä jaksaminen ja viitsiminen siirtää niitä kamerasta koneelle. Tässä kuitenkin pari mahakuvaa tältä päivältä, kun raskausviikkoja tasan 33+0. Maha on yllättävän pyöreä jo edestäkin, kun esikoista odottaessa se pyöristyi muistaakseni vasta ihan viimeisillä viikoilla. Erimuotoinen nyt.

Piti tarkistaa puhelimen kalenterista, että kirjoitin raskausviikot oikein. Tuntuu niin epäuskoiselta ja erikoiselta olla näin pitkällä raskaudessa. Kaikista oireista huolimatta. Seitsemän viikkoa laskettuun aikaan. Seitsemän! Aika hurjaa! Outoa ajatella synnytystä ja vastasyntyneen hoitamista. Niin että meilläkö ne on kohta edessä? Aika on vaan mennyt niin kauhean nopeasti. Heh maha heiluu vaakasuunnassa kuin muistuttaen, että "hei äiti, täällä minä kyllä olen vaikket sitä ihan tajuakaan".

Rv 33+0

Pallomaha, rv 33+0

Tässä vielä kuvat viikko sitten, rv 32+0. Vaatteet ja kuvakulmat vaikuttavat paljon siihen, miten isolta maha näyttää:

Rv 32+0

Rv 32+0

Huh hellettä ja muutakin

Kuumaa, kuumaa! Parvekkeella 38 astetta ja sisällä 27,5. Päiväsuihkuja, päiväkylpyjä, verhot kiinni aamusta iltaan, mehujäitä, alushoususillaan kaiket päivät, veden tuputtamista lapselle. Nyt on ainakin kesä! Ei ole silti kovin hääviä kulkea tämän mahalämpöpatterin kanssa näillä keleillä, mutta ei nämä helteet varmaan taas kauaa kestä.

Viime päivinä on muutenkin taas pienet asiat kuormittaneet. Ehkä kuumuuskin on vaikuttanut tähän. Työnantaja ei tosiaan ollut toimittanut Kelalle tarvittavaa liitettä ja mun äitiysrahahakemus on seisonut sen takia yli kuukauden. Laitoin eilen ylemmälle pomolle viestiä ja hän vastasi tänään kivasti ja lupasi hoitaa asian pikaisesti. Eiköhän se siitä lutviinnu.

Uuden kodin keittiöasiat on aika hyvällä mallilla, mutta ei olla vieläkään tilattu sinne kylmäkoneita tai uunia tai mikroa. Mies haluaa tilata ne Saksasta halvalla, mutta niissä on kai niin nopea toimitusaika, että niitä ei ole vielä uskaltanut tilata kun ei ole paikkaa mihin ne laittaa. Mua taas on ahdistanut, että remontti alkaa periaatteessa jo ensi viikolla, tosin vasta purkutöillä. Haluaisin pian valita kaikki loputkin materiaalit: kylppärien kaakelit, seinien maalit ym. Toisaalta äkkiähän ne sitten saa, jos on varastotavaraa. Ja paljon on ensin purkamista ja todennäköisesti kosteiden tilojen kuivattamista ym. ennen kuin päästään laittamaan uutta pintaa. Huomenna nähdään remonttifirman edustaja ja tehdään tarkastusmittaukset mm. keittiössä. Samalla täytyy ottaa kuvat ja tarkat mitat vielä kosteista tiloista, jotta osataan ostaa riittävästi materiaaleja niihin. Kunpa remontti etenisi sujuvasti!

Eilen multa meni taas ihan hermo, kun petyin miehen säveltämiseen lapsen iltanukutuksessa. Nukutukset on nimittäin menneet älyttömän hyvin koko viime viikon! Lapsi nukahti kaikille päiväunilleen ja yöunilleen ilman äidin tai isän läsnäoloa. Mies alkoi vihdoin tehdä nukutusrutiinit tismalleen samalla tavalla kuin minä ja alkuviikosta lapsi oli myös väsynyt Tampereen reissun jälkeen. Hetken saattoi tyttö vielä sängyssä jutella omiaan, mutta melko pian nukahti. Koko viikon!

Eilen näin miehestä, että hän oli muutenkin ihan väsyksissä koko iltapäivän. Hän lyhensi sitten iltanukutusrutiinia omatoimisesti ja tiesin heti, että homma menee pieleen. Ärsyttävintä oli miehen toteamus, että "ei huvittanut pitkittää juttua". Me on puhuttu tästä niin monta kertaa. Yhteistyötähän tämä kaikki lapsenhoito tietysti on, mutta välillä tuntuu, että miehen on kamalan vaikea ottaa minulta mitään neuvoja vastaan. Se harmittaa, kun mulla on kuitenkin paljon enemmän kokemusta näistä asioista työni puolesta kuin miehellä. Mies ei tunnu ymmärtävän, että rutiinien toistaminen uudelleen ja uudelleen on pienten lasten kanssa oikeasti se juttu. Ei lapsi viikossa vielä opi uusia tapoja pysyvästi vaan niitä täytyy vahvistaa pitkään.

Unirutiinien lyhentäminen ja niissä oikominen on aiemminkin aiheuttanut sen, että meidän tyttö alkaa itkeä heti vanhemman lähtiessä huoneesta. Hän ei ole silloin jotenkin "ehtinyt tilanteeseen mukaan". Ei ole saanut riittävästi silittelyä, huomiota tai jotain. Sitten tyttö keksi vaatia isiä taas istumaan viereensä ja itki sitä. Ja miehellä ei ollut varmaan mielessään varasuunnitelmaa, joten poukkoili huoneesta pois ja takaisin epävarmana ja turhautuneena, mikä itketti lasta vain lisää ja teki tilanteesta luultavasti vain tosi epäselvän lapsen näkökulmasta. Sitten tuli lapselta vielä pissa univaippaan ja itki sitä. Pissa ei siis ehtinyt tulla pottaan, kun kiirehtivät siitä heti pois kakan jälkeen. Piti vaihtaa vaippa. Lopulta tyttö nukahti, mutta heräsi sitten vielä yöllä itkemään isiä. Minä nukutin lapsen silloin uudestaan, koska olin muutenkin hereillä ja mies oli edelleen jotenkin hermostunut ja ulalla. Yönukuttamisessa meni vajaa tunti. Lapsi oli hermostunut ja tarkisteli, istunko vielä siinä hänen vieressään. Kuumakin oli.

Ja jos vielä yhden kuormittavan asian mainitsen, niin se mun oma unen saaminen iltaisin. Välillä odotan unta parikin tuntia, varsinkin silloin kun mies jää vielä harrastamaan omia juttujaan minun mentyä sänkyyn. Tai jos mielessä pyörii yksikin huoli tai selvittämätön sanaharkka.

Eilen mua ärsytti niin paljon tuo iltanukutusjupakka, että mentyäni sänkyyn klo 22 käytin ensin 2,5 tuntia mietiskellen kaikkia meidän asioita liittyen perheeseen, kotitöiden jakamiseen, omaan jaksamiseen, parisuhteen tilaan, lapsenhoitoon, harrastuksiin, omaan aikaan, ruokatapoihin ym. Kun uni ei sittenkään tullut, nousin 00.30 ylös siivoamaan meidän kylppäriä. Jep! Samalla ajattelin, että aika kehnosti taitaa nyt mennä, kun pitää puunata vessanpönttöä 33. raskausviikolla keskellä yötä miehen ja lapsen nukkuessa, mutta en keksinyt muutakaan helpotusta ajatusten villiin juoksuun. Sain aivot rauhoitettua ja kävin vielä iltapalalla uudestaan. En ehtinyt edes takaisin sänkyyn, kun lapsi jo itki viereensä istumaan. Nukutettuani hänet uni tuli itsellekin joskus 2.15, neljä tuntia siitä kun menin sänkyyn ekan kerran.

Mutta on niitä kivojakin juttuja onneksi taas ollut. Yhtenä päivänä käytiin anopin takapihalla "vadelmavarkaissa" ja saatiin iso sanko melkein täyteen metsävattuja! Mummu hoiti lasta ja ruokki meidät. Tänään anoppi toi ohikulkumatkallaan vielä lisää vattuja. Laskin, että nyt niitä taitaa olla sen 10 litraa pakkasessa. Ja vieläkin saataisi mennä poimimaan lisää. Hyvä vattukesä. :) Samalla tulikin itselle kiire ajatella taas sitä arkkupakastimen hankintaa. Ajatus jo kerran kuopattiin, mutta kun noita marjoja nyt on noin paljon saatavilla, niin täytynee marssia vaan johonkin Giganttiin tai vastaavaan ja ostaa uusi pakastin.

Laajennettiin myös vähän meidän sosiaalista piiriä, kun käytiin tytön kanssa yhtenä päivänä kylässä erään mun entisen opiskelututun luona. Oli tosi kivaa, vaikka jännitän aina tuommoisia tilanteita puolituttujen/uusien ihmisten kanssa. Tyttö tykkäsi tosi paljon leikkiä opiskelukaverini lasten kanssa eikä olisi halunnut millään lähteä kotiin. Jäi hyvä mieli.

Korvapuustitkin leivottiin tänään tytön kanssa ja hän oli niin hauska vatkatessaan käsivispilällä pientä vesitilkkaa kulhossa. Yhdessä leivottiin. Hän sai omat taikinat ja pääosin minä tein korvapuustit. Yhdessä levitettiin voisulaa ja kaneli-sokeria pullalevylle sekä raesokeria pullien päälle. Lapsi teki omia pullia piparimuoteilla. Päiväkodissa leivottiin melko säännöllisesti lasten kanssa ja niitä pullia syödessä oli aina vähän sellainen epäilevä olo, että onko niitä pyöritelty kuitenkin vähän räkäisillä sormilla. Heh. Siksi olen kotonakin suht tarkka siitä, että aikuiset ja lapset leipovat käsillään omia pulliaan. Käsipesusta huolimatta. :D

Joitain muitakin kivoja ystävätreffejä on sovittu tälle viikolle ja perjantaina iloitaan koko perheen voimin miehen alkavasta kesälomasta! Ja voitteko uskoa: Ensi viikolla onkin sitten asuntokauppojen virallistaminen pankissa ja minustakin tulee asuntovelallinen. Vihdoin saadaan nimet virallisiin papereihin, jihuu! Neuvolakäyntikin on tulossa ja ystävän häät! <3

Tämmöistä elämää täällä. Paljon mahtuu pieniä juttuja päiviin: hyviä ja huonoja. Tavallista eloa.

Mustikkametsässä

Käytiin toissapäivänä etsimässä mustikoita miehen ja ystävän kanssa. Oli ihana päästä nuuhkimaan metsän raikasta tuoksua, nauttimaan vihreydestä ja puhtaasta ilmasta. Meidän lähelläkin on metsää, mutta se ei tunnu samalta: kaupunkimetsä. Maaseudun metsä on niin puhdasta, koskematonta, autiota, hiljaista. Tosin eipä se silloin koskemattomalta tuntunut, kun ison kiven takaa löysin jonkun sinne jättämiä kakkapapereita! Mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

Rentouttavaa oli. Ja hauskaa että mieskin oli mukana. Nauroinkin hänelle, että tätä päivää en olisi ihan heti uskonut näkeväni: minun mies mustikkametsässä poimuri ja sanko kädessä! Mutta olin niin ylpeä hänestä. Ja hän poimi tosi paljon. Ensikertalainen.

Viime vuonna oli erinomainen mustikkavuosi ja poimittiin tunnissa sangot täyteen. Nyt oltiin metsässä vähän yli tunti ja saatiin kukin noin puoli sangollista. Yhdessä saatiin miehen kanssa melkein sangollinen, ei kuitenkaan ihan huono saalis. Mun asenne metsämarjojen suhteen on se, että kaikki on plussaa. Kokemuksen kruunasi se, että saatiin lainata ystävien mustikansiivouskonetta. Kotona oli helppo lusikoida lähes puhtaat marjat rasioihin.

Metsässä aika pian mun alaselkä alkoi oireilla. Olin varustautunut tukivyöllä, mutta kumartelua oli niin paljon että ei se vyö paljoa auttanut. Kroppa kuitenkin tottui pian liikkeeseen ja selkäkin oli pian taas oireeton. Illalla tosin röhnötettyäni pehmeällä sohvalla alaselkä meinasi lakata kokonaan toimimasta. Hyvä että pystyin kävelemään. Aamulla selkä oli jo ok, pientä arkuutta silti on edelleen. Onneksi mustikkamaasto oli tällä kertaa helppokulkuista eikä kaatumisen vaaraa ollut.

Vielä tekisi mieli metsään, mutta pariin päivään en nyt ainakaan ehdi. Ja hyvä antaa selänkin levätä. Anoppikin tosin on luvannut meille mustikoitaan, mutta ihan periaatteesta olisi kiva käydä itsekin. Kun kerta tykkään olla metsässä ja poimia itse.

Lapsena metsä alkoi heti meidän takapihalta. Maaseudun rauhallinen metsä. Oli mukava kulkea puolukkavarpujen seassa ja istua kannolla, kehitellä omia mielikuvitusleikkejä ja rakentaa majoja risuista.

Inhoan sanaa "pitäisi". Mutta varmaan pitäisi nytkin hakeutua useammin metsään. Rakastan metsän kosteaa tuoksua. Ja sitä miten ajatukset saavat siellä tilaa liikkua. Vihreyttä. Rauhaa.  

Tampereella

Kerronpa meidän kivasta Tampereen reissusta, joka tehtiin viikonloppuna.

Koko minimatka meni rennosti ja keskityttiin tekemään kaikkea, mistä lapsi tykkää. Parin tunnin automatka meni tosi hyvin. Lähdettiin aamupuuron jälkeen ja ajettiin parisen tuntia yhteen putkeen. Lapsi viihtyi hyvin eväsmansikoita syöden, Pikku Papun lauluja kuunnellen, autokirjojaan lukien ja pienellä pupupinnillä leikkien. Katseltiin maisemia, autoja ja edellä ajan auton takalasissa kurkkivaa koiraa.

Miehen ehdotuksesta ajettiin suoraan Särkänniemeen, koska kello oli vasta vähän yli 11 ja tyttö luultavasti jaksaisi hetken siellä pyöriä ennen päikkäreitä hotellilla. Se olikin hyvä idea. Saatiin auto hyvin parkkiin (parin tunnin päästä parkkialue oli ihan täynnä) ja lapsukainen jaksoi oikein hyvin ne pari tuntia, jotka alueella oltiin. Ihan parasta oli, kun tultiin Särkänniemen porteista sisään, tyttö juoksi muutaman metrin meistä eteenpäin, pysähtyi ja nosti molemmat kädet ylös kuin huutaakseen "jes, ollaan vihdoin täällä!" Meitä nauratti. 

Käytiin heti aluksi syömässä buffet-lounas Välke-ravintolassa. Perussettiä: raikasta salaattia, fetajuustoa, sämpylää, perunoita, eineslihapullia, riisiä, falafel-pullia, yrttiporkkanoita sekä kastikkeet. Vaikka ruoka ei räjäyttänyt tajuntaa, tuli hyvä mieli, kun paikka oli siisti ja lapsellekin maistui peruna, kasvikset ja sämpylä.

Ruokailun jälkeen huvipuistokin oli avattu ja kierreltiin rauhassa. Aurinko paistoi. :) Tyttö pääsi elämänsä ensimmäisen kerran varsinaiseen huvipuistolaitteeseen, KanttiXKantti-autoihin äidin kanssa. Tykkäsi kovasti ja niin äitikin. Noin 95 senttinen neiti pääsi ilmaiseksi, äidille ostettiin kertalippu. Harmi että autorata oli aika lyhyt. Olisi voitu enemmänkin kokeilla pienten lasten laitteita, mutta koska oltiin siirretty jo päikkäreitä, ei haluttu olla huvipuistossa liian kauan. Käytiin Angry Birds -alueella kokeilemassa pientä liukumäkeä ja keinuja. Lapsi tykkäsi tosi paljon vesisuihkuja puhaltavista lintuhahmoista. Välillä syötiin vähän kotoa mukaan otettuja rusinaeväitä. Lapsella oli alueella kovasti katsomista, vaikka ei laitteissa sen enempää käytykään. Rento piipahdus. Koiramäkeen ei tällä kertaa haluttu/jaksettu. Oltiin päätetty se jo etukäteen. Viime vuonna käytiin siellä katselemassa kotieläimiä 1-vuotiaan kanssa.

Ajeltiin Ilves-hotellille ja tyttö sai vastaanotosta pienet värikynät ja puuhavihkon sekä kivoja tarroja. Huoneessa testattiin pikkuruinen potta onnistuneesti ja lapsi oli muutenkin innoissaan huoneesta: "uuti uune" (uusi huone). Nukuttiin päikkärit koko perhe. Normaalisti herätään unilta viimeistään 15 maissa, mutta nyt oltiin aikataulusta myöhässä. Herättiin kellolla 16:15.

Aurinko paistoi, joten käveltiin läheiseen Pikku Kakkosen puistoon, jossa riitti vilskettä tuttuun tapaan. Leikkipuisto on pieni siihen verrattuna, mihin olen täällä meillä tottunut. Lapsia moninkertainen määrä. Vauvakeinuja vain kaksi ja yksi äiti sanoikin, että keinuun pääsemistä saa aina jonottaa. Hetki tutkittiin leikkivälineitä ja lähdettiin päivälliselle hotellin viereiseen The Bull -hamppariravintolaan. Meille tuli yllätyksenä, että rattaita ei saanutkaan viedä sisälle ravintolaan, mutta mies heitti ne nopeasti hotellille tien toiselle puolen. Lapsi söi purkkiruoan ja ranskalaisia ketsupilla. Mun sieni-kasvishamppari oli ihan ok, ranskalaiset tosin turhan suolaisia. Hampparissa olisi voinut olla vielä jotain twistiä, enemmän erityistä makua. Mutta ihan jees.

Sitten mentiin hotellille uimaan. Ilveksessä on pieni uima-allasosasto: kuntouima-allas, pieni lämmin lastenallas, pieni poreallas. Pieni ja siisti suihkuosasto. Lapsi tykkäsi uida tosi paljon, mikä ei tietenkään tullut yllätyksenä. :D Thaimaasta ostetut käsikellukkeet pääsivät vihdoin tositoimiin: keväällä tyttö ei vielä uskaltanut niitä kokeilla. Ne kelluttivat kyllä mukavasti ja lapsi käveli lastenaltaan pohjalla sujuvasti kellukkeet olkavarsissaan. Ei tarvinnut koko ajan olla hänessä kiinni veteen kaatumisen pelossa. Oli hauska, että lapsi uskalsi kokeilla myös uimarengasta. Kovin paljon leluja altaalla ei ollut: pari laivaa ja kellukkeita, pari rengasta ja isoa uimapalloa. Ihana uimarineiti kiljui välillä tosi pitkään ihan suoraa huutoa, kun nautti niin. <3 Joku toinen äiti piteli korviaan, mutta mua vaan nauratti. Meidän ihana tyttö. Lähtiessä käväistiin saunassa ja otettiin eväsrusinoita. Pieni eväs uinnin jälkeen on kätevä tapa taata äidille/isälle pieni oma hetki esim. omien vaatteiden pukemiseen.

Oltiin ostettu kaupasta puurohiutaleita ja lainattu puurolautanen alakerran Amarillo-ravintolasta. Hotellin käytävällä olevalla mikroaaltouunilla oli helppo pyöräyttää iltapuuro. Tehtiin tutut iltatoimet ja uni tuli lapselle nopeasti 20:30. Minä lauloin unilaulut ja mies silitteli, yhteistyötä. :) Aika nopeasti itekin väsähdin. Olin niin onnellinen: huippu päivä. Ja mikä parasta, kaikki kotiseinien sisällä pyörineet huolet unohtuivat tai saivat ainakin uudet mittasuhteet. 

Sunnuntai alkoi sillä, että 6:15 lapsi itki, että haluaa lähteä jonnekin. Tein poikkeuksen ja otin hänet viereeni. Oli ihan parasta kun lapsi liimautui mun kylkeen ja nukahti. Ihan kuin vauva-aikoina, voih. <3 Välillä hän heräsi, katsoi minua ja huokaisi onnellisena hymysuin, että "äitih" ja nukahti uudestaan. Itse en tietenkään enää saanut unta. Ihastelin vain.

Parin tunnin päästä noustiin ja lähdettiin aamupalalle. Lapselle ei aluksi meinannut oikein maistua mikään, mutta kun syöttötuoli vapautui ja kaksivuotias pääsi isolta tuolilta siihen, alkoi ruokaakin mennä. Isolla tuolilla oli vähän hankala pienen istua. Syöttötuoleja oli siis kyllä paljon, mutta niin oli pieniä lapsiakin. Tytölle maistui varsinkin maustamaton jugurtti, vesimeloni, omena ja sämpylä. Puuroja ei hotelleissa enää edes yritetä, kun on totuttu siihen, että ne on yleensä liian suolaisia lapsen makuun. Ei jaksettu myöskään keitellä omaa puuroa, vaikka hiutaleitakin olisi ollut. Onni Orava kierteli aamupalalla ja tervehti lapsia.

Aamupäivä kulutettiin hotellilla lasten leikkihuoneessa mm. liukumäkeä laskien, piirtäen, pomppulinnassa pomppien sekä Onni Oravan lauluesitystä katsellen. Tyttö tykkäsi oravasta kovasti ja vei tälle kaikkia leluja joita löysi. <3

Sää ei ollut kummoinen ja lauantaina oltiin jo puuhailtu paljon, joten lähdettiin hyvissä ajoin ajelemaan kotiin päin. Poikettiin jossain huoltsikalla puolimatkan jälkeen syömässä huonot ruoat. Sen jälkeen lapsi sitten nukahtikin heti. Oli ihan poikki. Ehti nukkua reilut puoli tuntia. Kotona uni ei enää tullut, mutta univaje on tasoittunut nyt alkuviikosta. 

Me aikuiset käytettiin kotimatka siihen, että puhuttiin vakavia hyvässä hengessä. Puhuttiin kaikista tärkeistä asioista, jotka on meitä vaivanneet, esim. lapsen nukutusrutiineista, minun väsymyksestä ja miehen stressistä. Ilma puhdistui tehokkaasti ja koko alkuviikon oon kokenut ihan uudenlaista myönteistä energiaa meidän kotona ja parisuhteessa.

Kotona oltiin kaikki ihan poikki. Oltais tarvittu päikkärit, mutta koska lapsi ei nukahtanut, ei mekään. Mies onneksi touhusi hetken olkkarissa lapsen kanssa, että sain pötkötellä sängyssä rauhassa. Mahaa supisteli.

Oli virkistävä ja ihana matka parhaassa seurassa. <3