Päivät menee nopeasti, nyt on jo lauantai. Ihana aurinkoinen ilma ollut. Käytiin tänään ensimmäisen kerran kaupungilla vauvan kanssa. Käveltiin vaunujen kanssa keskustaan ja käytiin parissa vaatekaupassa nopeasti. Take away-lounasta kävelykadulla nam ja linnunkakkaa laukulle pariinkin otteeseen yäk. Keskellä kuhisevaa kävelykatua vauva heräsi itkemään. Ei nukahtanut uudelleen vaikka lähdettiin liikkeelle. Ei auttanut muu kuin ottaa hänet syliin ja etsiä sopiva paikka syöttämiselle.
Minä olen aina ennen ajatellut, että en viitsisi tai kehtaisi syöttää lasta ihmisten ilmoilla. Mutta kyllä tänään vaunuista kuului sellainen huuto, että ei siinä mitään kahvilan vessaa ruvettu etsimään, vaan ensimmäinen rauhallisempi varjoisa paikka kelpasi. Toki oli vähän erikoinen olo kaivella rintaa esiin keskellä keskustaa, mutta saatiinpahan lapsi ainakin tyytyväiseksi. :) Ja kun mies oli mukana, niin tilanne oli jotenkin tosi luonteva. Yksin jos olisin liikenteessä, niin en tiedä, miltä tuntuisi. Vähän kyllä nytkin mietin, että mitähän ihmiset ajattelevat. Minua itseäni ei ehkä niinkään haittaisi imettää muiden nähden, mutta enemmän tulee mietittyä, mitä muut läsnäolijat ajattelevat julki-imetyksestä, siitä kun aina välillä puhutaan puolin ja toisin suut vaahdoten.
No mutta siis kaupunkiretki meni kuitenkin hyvin. Tultiin bussilla takaisin, kun halusin kokeilla, että pääsen bussin kyytiin vaunujen kanssa. :)
Nyt ei ole enää ollut hirmuhuutoja meillä. Kop kop koputan puuta. Karsin omaa ruokavaliotani kertaheitolla aika paljon, vaikkei ehkä edes olisi tarvinnut niin paljon. Vauvan ihottuma on myös alkanut parantua ja rupsuttelujakaan en ole suuremmin havainnut. Disflatyliä ei olla nyt annettu mitenkään systemaattisesti. Vauva muuten inhoaa sen makua heh. Vääntää raukka naamaa mutrulle ja irvistää kun huomaa mitä sai suuhun. Lusikan kun laittaa uudestaan huulille niin laittaa huulet ihan suppuun, että "en muuten ota tätä enää". Välillä vauva on selvästi yliväsynyt ja silloin saattaa sinnitellä hereillä useamman tunnin: syö, kadottaa otteen rinnasta ja hermostuu, vaihdetaan asentoa ja syö ja kadottaa otteen ja hermostuu. Välillä katselee ja kuuntelee kaikkea ja vaatii asennonvaihdosta. Lopulta nukahtaa joko rinnalle, syliin tai omaan sänkyynsä. Mutta tällaisten juttujen kanssa kyllä pärjää!
Kun vauva on syönyt ja selvästi väsynyt, viedään hänet usein omaan sänkyynsä kokeilemaan nukahtamista. Välillä nukahtaa sinne itsekseen oikein hyvin, välillä saadaan hakea hänet kohta sieltä pois. Viimeaikoina hän on nukkunut yöllä lähinnä meidän vieressä. Se on sujunut ihan hyvin. Kerran tai pari olen jaksanut/viitsinyt siirtää hänet yöllä omaan sänkyynsä. Parasta tietysti olisi, että jaksaisi siirtää hänet omaan sänkyyn joka syötön jälkeen. Olisi minulla ainakin enemmän tilaa nukkua. Samassa sängyssä yösyötöt on vaan kovin käteviä, kun vauva ei havahdu hereille lähes lainkaan vaan syö silmät kiinni ja nukahtaa samantien uudestaan.
No mut nyt pois koneelta miehen seuraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti