11 viikkoa menee nopeasti kesäpuuhissa ja remonttitouhuissa. Vaikka vastasyntyneen hoitaminen taas vähän jännittääkin, ihan pian saadaan nähdä meidän vauva ja se on ihanaa! <3
Raskauskuulumisia:
- Muutaman päivän ajan on tuntunut kuin maha olisi taas pullahtanut ulos. Vaikka onhan se tuossa ollut pitkään. Maha on kuitenkin tuntunut entistä painavammalta ja raskaammalta. Ihan yhtäkkiä. Se on vaikuttanut esim. tasapainoon: välillä oon meinannut horjahtaa kun en oo osannutkaan ottaa kasvanutta mahaa huomioon koikkaroidessani yhdellä jalalla ahtaissa tiloissa tms. Heh kuulostaapa turvalliselta raskaana olevan naisen liikkumiselta. :D
- Näiden samojen päivien aikana on myös tullut uusia kipuja alavatsaan, yllättäviä vihlaisuja, jonain päivänä kevyttä menkkajomotustakin alamahalla. Esikoinenhan laskeutui jo hyvissä ajoin, ehkä joskus rv 33/34. Tiedä sitten näistä että mikä tuntemus on mitäkin.
- Vauva on myös liikkunut näiden päivien aikana aiempaa selvemmin. Liikkeitä on tuntunut sielläkin missä ei ole aiemmin. Luulen, että on myös kasvanut ja siksikin liikkeet tuntuu hyvin. Oon käsittänyt, että tässä vaiheessa vauva alkaakin kerätä painoa. Potkuja ja nyrkkeilyjä (en erota kumpia milloinkin), möyrimistä, pyörimistäkin ja pari kertaa aika kovaa kouraisuakin. Samanlaista kuin esikoisestakin.
-Maha on myös herkempi väsymään. Ihan tavallisen päivän jälkeen saattaa jo iltapäivällä tuntua, että pitää huilata, makoilla rauhassa. Tullut epämukava olo vatsaan. Pari kertaa oon bongannut selkeän harjoitussupistuksenkin.
- Ilman päikkäreitäkin pärjään, jos päivässä on jotain erityistä tekemistä tai menemistä. Usein silti unikin on tarpeen ja kun nukahtaa, unta riittäisi.
- Verensokerit on olleet hyvät. En oikein ymmärrä vielä kaikkea niiden käyttäytymisestä. Haluaisin oppia enemmän siitä, mitä matalat ja korkeat arvot tarkoittavat syömisen suhteen. Sen oon kuitenkin käsittänyt, että toisella henkilöllä joku tietty ruoka nostaa arvoja liikaa ja toisella sama ruoka on ok. Kehot reagoi eri tavoin. Tänään oli taas mittauspäivä: vähän korkeammat arvot on olleet tänään kuin muina päivinä. Tänään söin tavoistani poiketen ruispuuroa aamulla ja leipäkin oli jotakin uutta siemenleipää tms. Semmoisetkin voi ehkä vaikuttaa. En oo mittaillut kauheasti mitään ylimääräistä, vaikka siitä varmaan oppisi tulkitsemaan arvoja vielä paremmin. Oon lähinnä vain keskittynyt syömään melko tarkasti ja säännöllisesti ohjeiden mukaan. Toisina päivinä vielä tarkemmin, toisina enemmän soveltaen. Jätskiäkin oon syönyt ja ihanaa ystävien tuomaa raparperipiirakkaa. Harjoitellut kohtuutta. Syönyt enemmän salaatteja ja jättänyt ylimääräiset hedelmänapostelut vähemmälle. Toisaalta oon ottanut aamupäivään sen hedelmävälipalan uutena juttuja. Maitotuotteiden käytöstä on tullut erityisen tietoista, koska ne nostaa sokereita monilla.
- Paino on ollut nyt hyvä, kiitos uuden ruokavalion. Juhannuksen jälkeen se taas vähän kipusi ylös, mutta on edelleen alle sen, mitä viimeksi neuvolassa. Jes!
- Turvotus on ainakin omasta mielestä vähentynyt selkeästi turhien hiilareiden jättämisen jälkeen. Huomaan sen ihan naamasta. Ja valokuvista, jotka otettu alkukesällä. Mahaa alkaa heti kiristää, jos syön höttöä. Hyvällä ruokavaliolla on hyvä olo kehossakin.
-Linea negraa ei muuten ole samalla tavalla kuin esikoisesta.
- Rinnat on kasvaneet tasaisesti. Välillä niitä edelleen kivistää/pakottaa samalla tavalla kuin maito heruisi. Niin tuttuja tunteita esikoisen imetysajoilta! Vähän kosteutta välillä tullut, mutta paidat ei oo vielä kastuneet.
- Tunteikkuutta, jeps.
- Pissalla käyn öisin 1-2 krt, yleensä vain kerran. Välillä on vaikea nukahtaa iltaisin, johtunee kuumuudesta. Päivisin käyn pissalla vaihtelevasti.
- Suonikohjut on isot, mutta eivät vaivaa vielä muuten kuin esteettisesti. Myös oikean jalan kohjut on suurentuneet. Kotona on helppo istahtaa silloin kun tarvitsee.
- Iho on ollut hyvä ja tavallisen kuiva.
- Raskausarpia ei ole pahemmin tullut. Maha on esikoisenkin aikana ollut hyvä venymään. Napa ei ole vielä edes kadonnut. Johtunee siitäkin, että ennen raskautta on ollut jollain tavalla löysä iho... heh.
- Aivastaessa tms. täytyy kiinnittää erityistä huomiota siihen, että pissa ei karkaa. Pärjään tämän asian kanssa vielä, mutta ei ne lantionpohjan lihakset mitään priimaa taida kuitenkaan olla. Pitäisi jumpata niitä ahkerammin.
- Hankintoja ei edelleenkään oo tehty uusia. Tai no yhden bodyn ja housut ostin kun oli Popilla alennuksessa. Kirjoitin yhtenä iltana listaa pienistä ja isommista jutuista, joita täytyy hankkia. Listalle päätyivät esim. uudet harsot, pinnasänky (josta saa laidan alas), trikoinen kantoliina ja rintapumppu. Yksittäisiä harvoja. Varmaan sitten syksyllä vauvan tultua näkee paremmin, mitä tarvitsee.
- Eilen siivosin esikoisen vaatelipaston ja tein sinne tilaa vauvanvaatteille. :)
- Tilasin itelleni netistä imetysvaatteita. Ne oli kyllä aika kalliita. Toisaalta imetysvaatteet oli esikoisen aikana tosi kovassa käytössä. Oikeastaan en käyttäny mitään muita. Että ei kyllä haittaa, vaikka kaapista löytyy muutama uusikin perusvaate.
- Odotan kovasti, että näen vauvan. On hauska kuvitella, näyttääkö hän meiltä vanhemmiltaan. Paljonko hänellä on hiuksia ja onko hän esikoisen näköinen? On jännittävää nähdä, pitääkö sukupuoliveikkaus paikkansa ja miten imetys lähtee käyntiin. On myös tosi mielenkiintoista päästä odottamaan synnytystä ja toivon kovasti, että voisin synnyttää perinteisesti alateitse. Kaikista kivuista ja pikkupeloista huolimatta se vaan on aika järisyttävä kokemus kokonaisuudessaan. Vaikka voihan varmasti sektiokin olla. En tiedä kun ei ole kokemusta.Tarkoitan kuitenkin sitä, millainen prosessi spontaanisti etenevä synnytys on. Sektiota en siis suunnittele, mutta oon oppinut, että koskaan ei tiedä miten asiat tulee menemään. Toiveikkaana ajattelen myös synnytyksen jälkeistä aikaa, josko se olisi tällä kertaa helpompi kuin viimeksi. Tuskin samalla tavalla kuitenkaan menee.
- Vauvan etunimi on säilynyt edelleen samana, tosin ei olla sitä nyt mietittykään enää. Toivottavasti ollaan tyytyväisiä nimeen loppuun asti. Esikoisen tapauksessa kävi niin, että nimet joihin eka ihastuttiin, ei tuntuneetkaan muutaman kuukauden päästä enää erityisen hyviltä. Sitten tuli vähän kiire keksiä uusia.
- "Neljän hengen perhe." Mitä?! Meilläkö sitten? Sehän on jo ihan iso porukka: neljä henkeä. Ihmeellistä kerrassaan. Ihanaa!
 |
| Rv 29+0 |
