keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Vatsavaivoja ja hymyjä

Tarkoitukseni ei ole joka päivä kertoilla tänne, että miten meidän edellisyö ja -päivä on mennyt ja mitä on syöty ja kuinka monta kakkavaippaa on vaihdettu jne. :) Päivät ja yöt on erilaisia, joskus nukutaan enemmän ja joskus vähemmän, joskus nukahdetaan rinnalle ja joskus pitää nukutella 1,5 tuntia. 

Nyt on kuitenkin vielä ihan pakko kertoa, että meillä huudettiin eilen viisi tuntia aikalailla putkeen alkuillasta sinne vähän yli puolilleöin. Kokeiltiin itkuun kaikkea. Ruokaa ja röyhtäytystä, eri imetysasentoja ja -paikkoja, keinutusta isin ja äidin sylissä sekä vaunuissa, sängynlaidan korottamista, vaipatusta, kapaloa, vauvan makaamista mahallaan, mahajumppaa, silittämistä, rauhallisella hengityksellä rauhoittamista, kylpyä, Disflatylia, tuttia (ei huolinut) ja lopulta muut konstit kokeilleena jopa korviketta (huusi vain enemmän heh).

Vaikutti nälkäiseltä, mutta ei syönyt kerralla pitkään. Väsynyt tietenkin oli, jos ei muusta niin omasta itkustaan reppana. <3 Keinutukset, kapalot ja imetysasennon vaihtamiset ei auttaneet. Kylvystä näytti tykkäävän, mutta auttoi tietysti vain kylvyn ajan. Ajateltiin, että jos on vain yliväsynyt, niin kylpy auttaisi rentoutumaan. Annettiin myös alkuyöstä Disflatyl-ilmavaivalääkettä. En tiedä, mikä lopulta sai pikkuisen uneen.

Nukahdettuaan minun kainaloon pieni nukkui kahdella syötöllä klo 8 asti. Tai siis en muista, että olisin häntä syöttänyt useammin. Aamulla ähki ja kiemurteli ilmavaivoja ja ehkä alkuyöllä annettu Disflatyl auttoi sen verran, että kaasut pääsivät paremmin ulos. Herättyään oli taas oikein hyväntuulinen.

Nyt päivällä vauva oli taas hereillä viisi tuntia, mikä on pitkä aika meidän vauvalle. On parina päivänä ainakin ollut tällä tavalla. Ihan samanlaista huutoa ei ollut nyt päivällä kuin eilen, mutta levotonta ja itkuista kyllä. Eikä nukahtanut millään. Miehellä sattui vielä olla kaveri kylässä, niin hoidin pikkuisen yksin. En tajua miten jotkut yksinhuoltajat ym. jaksaa yksin hoitaa itkevää vauvaa. Minä meinasin väsyä jo parissa tunnissa tänään. Sain sentään syötettyä häntä ja miehen vapautuessa hän vei vauvan ihanasti kävelylle, niin sain syötyä ja otettua jopa pienet päikkärit!

Raskasta on kyllä nähdä oman rakkaan lapsensa itkevän monta tuntia. Toivottavasti kyse oli nyt vain tavallisista ilmavaivoista tms. ja vaiva menee nopeasti ohi. Tänä aamuna päätin välttää kaikkea mahdollista sellaista ruokaa, josta vauva voisi oireilla. Välttämislistalle joutuivat ainakin maito, jäätelö, suklaa, ruisleipä, omena, sipuli ja paprika. Muitakin, ne tavalliset siis joista puhutaan.

Tänään aamulla huomasin myös selkeän punaisen ihottuman vauvan alapäässä. Oli ilmavaivojen syy mikä tahansa, niin ainakin joku minun syömä ruoka ei sovi vauvalle. Jätettiin myös tänään d-vitamiini antamatta varmuuden vuoksi, vaikka ei se välttämättä ole syynä.

Tuommoisen monen tunnin itkukohtauksen jälkeen tulee väkisinkin sellainen ajatus ja pelko, että onko tänä iltana sama juttu. Annettiin tänään Disflatyliä ohjeen mukaan aamulla ja iltapäivällä. Kolme kertaa päivässä saa antaa. Toivottavasti ei ole koliikkia tai muuta pitkäkestoista selittämätöntä. Muistuttelen itselleni, että kaikki itkuvaiheet ym. on vain väliaikaisia ja että kyllä se vauva on taas hyvälläkin mielellä taas.

Mutta vielä iloisempia juttuja: vauva osaa luultavasti hymyillä meille. Monessa paikassa sanotaan, että vauvan ensimmäinen sosiaalinen hymy tulee 4-8 viikon tai noin kuuden viikon ikäisenä. Me luullaan, että vauva hymyili meille tuossa pari päivää sitten, vähän vajaa 3 viikon ikäisenä. Refleksihymyjä- ja vatsanvääntämishymyjähän on ollut laitokselta asti. Nämä hymyt mitä on nyt pari päivää saatu, on vaan tuntuneet jotenkin niin erilaisilta: hän on hymyillyt virkeänä ja tyytyväisenä hetkenä, kun häntä katsotaan läheltä. Hymyillessä hänen silmät painuvat enemmän kiinni kuin aikaisemmin. Melkein kokonaankin kiinni. Siksi ajateltiin, että ehkä ovat sosiaalisia hymyjä. Joka tapaukessa on niin suloinen.

Vauvalla on melkein jo nimi. :) Makustellaan sitä vielä hetki ennen lopullista päätöstä. Hihii!

Nyt vauva nukkuu meidän sängyssä ja mies pelaa tietokoneella. Minä menen nauttimaan hetkeksi telkkarista, kun ei varmaan unikaan nyt vielä tule, kun ne myöhäiset päikkärit otin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti