Äitiysjoogaan vai vesijumppaan?

Työpäivä meni yllättävän mukavasti, kun lapsia oli vähän ja kollegatkin otti rennosti. Iltapäivän vietin suuhygienistin luona ja olin niin tyytyväinen, että ei ollut tullut reikiä, vaikka perinteisesti oon ollut aika laiska huolehtimaan hampaista. Oon kyllä nyt syksyn aikana yrittänyt skarpata ainakin pesemistarkkuudessa. Jes, hyvä mieli.

Kuulin työkaverilta, että meidän kaupungissa eräässä uimahallissa alkais varmaankin jo tällä viikolla odottaville äideille tarkoitettu vesijumppa. Kattelin jo aiemminkin noita vesiliikuntamahdollisuuksia, mutta jossakin uimahallissa jumppa maksoi kauheasti ja jossain raskaana oleville tarkoitettu jumppa toteutettiin aamupäivällä, jolloin ei tietenkään tällainen työssäkäyvä pääse. Alkoi kiinnostaa. Pelkään vähän sitoutua tuollaisiin kuukausimaksullisiin liikuntaharrastuksiin, vaikka toisaalta en tykkää siitäkään, että joka kerta maksetaan erikseen, kun siitä tulee jotenkin sellainen olo, että joskus voi käydä niin, ettei mahdukaan kyseiselle tunnille. Tässä vesijumpassa olisi aika edulliset kaksi ekaa kuukautta, ja irtisanoutuakin voi milloin vaan.

Myös äitiysjooga alkoi kiinnostaa, kun kansalaisopistolla olisi tänä keväänä useampikin äitiysjoogakurssi. Kurssimuotoinen toiminta sopis mulle varmaan aika hyvin, kun siinä ei tarvitse samalla tavalla sitoutua pitkäksi aikaa vaan se loppuu automaattisesti. Äitiysjoogaa olisi vain viisi kertaa yhden kurssin aikana, ja kurssi on kuitenkin aika halpakin. Kerran olen astangajoogaa kokeillut, ja se oli fyysisesti aika raskasta, mutta sen jälkeen oli hyvä ja kevyt olo. Millaistahan äitiysjooga mahtaa olla?

Nyt en tiedä, mitä tekisin ja mihin itseni ilmoittaisin. :) Vesijumppa kiehtoo, kun vesi on mukava ja kuitenkin tuttu elementti, mutta toisaalta vesijumppapaikka on hieman kauempana keskustasta, eli autolla tai bussilla pitäis mennä.. Äitiysjooga on lyhyen bussimatkan päässä ja selkeä lyhyt kurssi. Uskallanko ilmoittautua molempiin?

Lomastressiä ja odottamisten tuskaa, rv 18+0

Oon kateellinen niille, joilla oli tänä jouluna tarpeeksi viisautta ottaa aikaa itselleen ja viettää rauhallista joulua. Ja ihmettelen, että miten päästinkään itseni taas tällaiseen tilanteeseen, jossa mua vedetään paikasta toiseen, ja itsekin työnnän itseäni joka puolelle tajuamatta, että väsyn. Tyhmä minä.

Joulu oli täynnä mukavia hetkiä ja kohtaamisia, rakkaita ihmisiä ja kaivattuja tapaamisia. Tarkkoja aikatauluja oli kuitenkin liikaa niin lyhyelle ajalle. Vasta eilen perjantaina tuntui, että nyt alkoi loma ja vapaa-aika. Huoh. Miehen kanssa yhdessä huokaistiin perjantai-iltana, että olipas hässäkät. Puhuttiin jo, että ensi vuonna ei kyllä lähdetä yhtään mihinkään, vaan tehdään tänne meille kotiin oma rauhallinen joulu. Saas nyt nähdä sitten. :)

Ja koska en tunne levänneeni vielä tämän lomaviikon aikana, ahdistaa tietysti ajatus maanantaisesta ja tiistaisesta työpäivästä. Töitä yäk! Onneks niiden jälkeen koittaa uusi, vajaan viikon pituinen loma <3 Sitten teen enemmän kaikkia omia juttujani. Oonkin varannu ensi viikolle mm. käsihoidon ja luvassa olis myös omien synttäreiden valmistelua sekä ehkäpä myös lastentarvikeliikkeessä vierailua.

Toisaalta mua on ahdistanu pari päivää sekin, että elämä on pelkkää odottamista. En tarkoita vauvan odottamista, koska nautin suuresti raskaudesta ja hyvästä voinnista, vaan muuta. Erityisesti rakenneultran odottaminen on pyllystä. Ultran odottamista auttais varmaan, jos olis jotain muuta ajateltavaa. Musta onkin viime aikoina ollut mukava ajatella vauvatarvikkeiden ja -huonekalujen hankintaa. Mutta fiiliksen latistaa se, että mitään isompaa ei kuitenkaan viitsi/uskalla vielä oikeasti ostaa. Tai mä varmaan voisinkin, mutta mies toppuuttelee, että vasta rakenneultran jälkeen. Eli odotan sitäkin, että voin tehdä hankintoja. Tästä puhuttiin tänäänkin, kun bongasin mainoksesta tarjouksessa olevat uudet Brio-yhdistelmävaunut. Kolmas mukava ajattelunaihe olis joku pieni matka. Oon haikaillut esim. Lontooseen viikonloppureissulle. Valitettavasti mies ei vaan millään meinaa lämmetä ajatukselle. Mä voisin ihan hyvin lähteä pikkureissulle esim. helmikuussa, jolloin maha ei ole vielä valtava, mutta mies on sen verran vastahakoinen, että ilo menee siitäkin reissuajatuksesta.

Vaikka ajattelen tästä raskaudesta myönteisesti enkä pelkää enää pahinta, kyllä mäkin odotan rakenneultran tuomaa varmistusta siitä, että meidän pieni kasvaa ja voi hyvin. Onneks on sentään se neuvola reilun viikon päästä.. jospa vaikka sydänäänet kuuluisi. Neuvolan ja ultran jälkeen voi sitten viimeistään uskoa, että meille tulee vauva, vaikka vatsa vielä näyttääkin vain joululaatikoiden turvottamalta. :)

No mutta. Kyllä se tästä. Aika etenee väistämättä. Välillä hitaasti, välillä nopeammin.

Joulupukki tietää vauvasta! Rv 17+3

Rauhallista ja leppoisaa joulua kaikille!

Kirjoitin joskus aiemmin, että mua ärsytti tulevien isovanhempien vauvahössötys. Eilen testattiin taas mun suhtautumista eikä mua ahdistanutkaan enää, vaan olin lähinnä ihastuksissani. Meidän tuleva vauva sai nimittäin ensimmäisen joululahjansa mummulta eli anopiltani. Hih. Valkoisen pehmoisen pupun. Aivan ihanan. Paketin päällä luki että "vauvalle mummulta". Voih se oli jotenkin vaan niin herttaista. 

Ja liikebongailijakin on täällä taas! Liikkeitä ei siis vieläkään tunnu säännöllisesti tai varmuudella, mutta aina joinakin päivinä tulee joitain lyhyitä hetkiä, jolloin mietin, että mitähän kummaa tuo oli mahassa. Esimerkiks jouluaaton aattona eli rv 17+1 kun olin siskon luona tekemässä jouluvalmisteluja ja istuin ruokapöydän ääressä rosollia pilkkomassa, tunsin aivan uudenlaiset jysäykset (5kpl) vatsan sisällä. Selkeät jyskytykset, melko nopealla tempolla. Ihan hätkähdyin. Silti oon epävarma väittämään niitä vauvan liikkeiksi, vaikka ne aivan potkuilta tuntuikin. Sitten taas eilen (aattona) ei tuntunut yhtään mitään, tosin oltiin kyllä miehen kanssa koko päivä menossakin. Toisina päivinä ei kipuile, ei muljahtele ollenkaan, toisina päivinä voi koko päivänkin vatsaa aristaa. Jännää mutta käsittääkseni tavallista.

Joulupukki toi yhdelle tutuistani verenpainemittarin, ja voi sitä määrätietoista kiiltoa sairaanhoitaja-anoppini silmissä kun hän lähestyi mua mittarin kanssa. Hahhah se oli niin onnellinen kun pääsi näkemään mun arvot. :D En muista tarkalleen, mutta melko alhainen verenpaine mulla oli tällä kertaa, mikä on kyllä aika jännä juttu sikäli, että ennen raskautta mulla on ollut aina arvot yläkanttiin. Välillä ihan seurailtiinkin niitä silloin. Mutta sekä viime neuvolassa että nyt, arvot on alhaalla. Anoppi sanoi, että vedenjuontikin auttaa nostamaan arvoja. Googletin tänä aamuna "alhainen verenpaine raskaudessa" ja löysin maininnan, että alhaiseen verenpaineeseen voi liittyä esim. sydämen tykytystä, ja sitähän mulla on ollutkin! Huonoa oloa tai huimausta ei ole nyt tainnut olla, mutta ihan hyvä tietää noista mahdollisista oireista, että jos vaikka tulee huono olo niin tietää miten voi ainakin yrittää parantaa oloa. Ehkäpä käyn ostamassa varmuudeksi  salmiakkipussin käsilaukkuun, nam.

Kohta lähdetään syömään joulupäivän lounasta. Pitäis varmaan herätellä vähitellen miestäkin... :) 

Jouluhääräilyä, rv 17+0

Apua joko viikko on kulunut viime kirjoituksesta! Viikko meni kyllä nopsaan. Alkuviikon illat täyttyi lahjakkaasti kyläilyistä, laulutunnista ja muista puuhista, loppuviikon illat huilasin ja järjestelin kotia. Viikonloppuna ollaan miehen kanssa siivottu hullunlailla, ja nyt koti on valmis jouluun.



Saatiin joulukuusi anoppilasta ja ostettiin uudet kuusenkynttilät 20-vuotiaiden vanhojen kynttilöiden tilalle, kun vanhoista oli töpseli rikki ja monta lamppuakin olis pitänyt vaihtaa. Koristeltiin kuusi hopeisin ja valkoisin palloin sekä Pentikin pienin jääkidesydämin, joita en vaan voinut jättää kaupan hyllylle kun ne sieltä bongasin viikko sitten. Hih. Viikonloppuna mulla on ollut myös valtava tarve hääräillä keittiössä. Tein elämäni ensimmäisen kerran imellettyä perunalaatikkoa ja lanttulaatikkoa. Tein myös pipareita, kun en ollut tälle vuodelle vielä tehnyt. Aikaa on mennyt myös joululahjojen paketointiin, kun oon vähän fiilistelijä paketoinnin suhteen.

Tänään alkoi 18. raskausviikko. Oon ottanut sunnuntaiaamuisin mahakuvia, mut ei niissä oo vielä mitään suurempaa nähtävää. Kyllähän tuo vatsa tuossa on pömpöttänyt alusta asti, mut vasta nyt vähitellen huomaan, että maha ehkä alkaa pyöristyä vähän uudella tavalla. Muutamana päivänä on mahassa tuntunut hetkittäin pientä kuplintaa, mutta sen kummemmin en oo tällä viikolla edes liikkeitä metsästellyt. Vasen nivunen on välillä jomotellut, yhtenä iltana aika kovastikin. Useimmiten ei ole mitään kipuja missään. Alaselkää välillä jomottaa, varsinkin jos oon vaikka maannut huonossa asennossa selälläni.

Viikko sitten olleet rintakivut meni ohi samana päivänä, joten ne oli varmasti vain niska/selkäjäykkyydestä johtuvia. 2-3 kertaa on sydän tykyttänyt epämiellyttävästi parin viikon aikana. Se ei oo mukavaa, mutta menee ohi kun rentoutuu. 

Nyt nukkumaan. Mies pelaa vielä lolia tietokoneella, mutta pelatkoon. Meillä on ollut yhteistäkin aikaa mukavasti nyt viikonloppuna. Huomenna meen lunastamaan työpaikalta saamaani lahjakorttia tavaratalon juusto- ja kalatiskeille sekä tilaamaan synttärikakkua konditoriasta. Sen jälkeen ajelen isosiskolle vaihtamaan kuulumisia sekä valmistelemaan aaton hulinoita, kun vietetään aattoa isolla porukalla. Meillä on ollut miehen kanssa tapana viettää aattopäivää mun siskon luona ja joulupukin käynnin jälkeen ajella kaupunkiin miehen äidin luo. Samalla kaavalla mennään tänäkin vuonna, mutta siskon luokse tulee myöskin mun vanhemmat sekä isoksi iloksi myös mun veljet. <3

Mut nyt sinne petiin, etten leikkaa huomenna väsyksissä sormea rosollijuuresten sijaan. Zzzz...

Toisen neuvolan ajankohta aikaistui, rv 16+1

Soitin tänään sinne neuvolaan ja sainkin yllättäen aikaistettua seuraavan neuvolakäynnin ajankohtaa. :) Puhuin sen saman hoitajan kanssa, joka oli meidän ekalla käynnillä ollut väsynyt ja rutinoitunut, mutta tällä kertaa ainakin puhelimessa hän kuulosti ihan mukavalta. Sanoin kyseleväni ihan vain sitä, että onko tavallista tulla toiselle neuvolakäynnille vasta niin myöhään kuin 21. raskausviikolla. Hän vastasi, että yleensä toinen käynti ajoitetaan 16.-18. viikoille. Sanoin että näin ensikertalaisena odotteluaika tuntuu melko pitkältä, vaikkei erityisiä huolia olekaan. Vatsatuntemuksista en siinä sitten maininnutkaan. Uudenvuoden viikolle ei kellään hoitajista ollut enää aikoja, mutta loppiaisviikolle sain ajan, eli viikkoa aiemmin kuin alunperin. Jee, kannatti vaan soittaa!

Tänään on ollut vähän rintakipua jossain keuhkojen kohdalla, mut se johtunee vain yläselän jumituksesta. Jumitus puolestaan johtuu varmaan influenssapiikistä, jonka otin silloin lauantaina. Mietin silloin sitä rokotusta, että ottaisko vai ei, mutta heti kun olin ottanut sen, niin tuli tyytyväinen mieli. Ja oli tosi helppo käydä ottamassa rokotus terveysaseman yleisenä rokotuspäivänä! Ei ollut jonoja ja mukavat naiset siel piikitteli. :) Sunnuntaina oli aamulla olkapää arka eikä toisella kyljellä nukkuminenkaan onnistunut sinä yönä, mutta flunssaoireita ei ole tullut.

Viimeinen työviikko ennen joululomaa! Rennosti aion ottaa. :) Jouluviikon saankin sitten lomailla kokonaan, samoin oon lomalla Uudestavuodesta loppiaiseen.

Vatsatuntemuksia, rv 16+0!

Näin pyörähti jo 17. raskausviikko alkuunsa, eli tänään 16+0, jee! Hurjaa. 

Kyllähän minä jokaista näistä kuluneista raskausviikoista oon odottanu erikseen ja erityisesti. Ja aina kuulostaa niin hienolta nuo uudet viikot. Hih. Mutta aika tavalliselta on tuntunut edelleen olo. Henkisesti kyllä ajelehdin jossain uskomattoman, epätodellisen ja ikionnellisen välimaastossa. Mutta fyysisesti olo aika normaali, mitä nyt viime aikoina ruvennut vähän enemmän olemaan erilaisia pieniä tuntemuksia vatsassa. Alkuraskaudessa kun ei ollut oikein mitään jomotusta tai kipua.

Jännitän, että milloin mulle pamahtaa päälle jotkut kamalat säryt tms. etten pääse kävelemään tai milloin alkaa pissat tulla housuun, hih, niinkuin oon kuullut että voi tapahtua. Nyt kun on niin tavallinen olo, niin sellaiset olot kyl yllättäisi. Toisaalta ne tekisi tästä raskaudesta konkreettisempaa. Mutta kiitollinen toki olen tästä hyvästä voinnista!

Eilen lauantaina kun touhotin aamusta iltaan, niin alavatsakin oli aika arka illalla. Tänään oon istunut enemmän, niin mahakin on oireeton. Muutama sana noista vatsatuntemuksista.. ensinnäkin välillä nivusia jomottaa/pistää, mikä lienee liitoskipuilua tms. Ei haittaa mua. Välillä tuntuu sellaista jännää tunnetta alapäässä, ehkä jossain kohdunsuun tietämillä, vaikea edes kuvailla millaista.. jotenkin semmoinen nopea sykähdys, ihan kuin lihakset supistuisi/laajentuisi itsekseen. Ei satu yhtään. Joskus on ollut samanlaista tunnetta menkkojen aikaan, ja siks oonkin valpastunut seurailemaan noita tuntemuksia. Toisaalta ne voi johtua myös vauvan liikehdinnästä.

Vauhdikkaan eilisen jälkeen tuntui myös vähän aikaa pientä menkkapolttoa alavatsalla, mikä meni kyllä hyvin nopeasti ohi. Jäin silti miettimään, että onkohan se ihan tavallista.. Toisaalta monenlaiset kipuilut ja olot on varmasti aivan normaaleja raskaudessa. Ja kun aiemmin ei ole tuntunut mitään, niin kiinnitän sitten huomiota heti kun jotain tuntuu. Toisaalta en halua myöskään ottaa mitään riskejä.

No soitan varmaan joka tapauksessa huomenna neuvolaan ja kyselen, että tosiaanko menen toiselle neuvolakäynnilleni vasta 21. raskausviikolla, niin ehkäpä kysyn samalla näistä jomotuksista. :)

Niin ja vielä jotain mitä pohtia! Eilen illalla nukkumaan mennessä tunnustelin aika pitkään vauvan liikkeitä toiveena saada kiinni edes pieni hipaisu: makoilin selälläni aivan hiljaa ja rentona, käsi mahan päällä. Ei tuntunut mitään muuta kuin oman kropan syke. Yöllisen vessareissun jälkeen kun kömmin ihan unisena takaisin sänkyyn, laitoin pöpperössä käden taas vatsalle ja tunsin kolme selkeää nykäystä kädellä. Olin kuitenkin niin väsynyt, että en enää aamulla tiennyt, oliko se totta vai unta. Hih.

Selkäkään ei ole paljon kipuillut, lukuunottamatta pieniä särkynippauksia silloin tällöin alaselän molemmilla puolilla.

Odotan, että saan hankittua mahavyön, joka kuulemma tukee hyvin vatsaa ja selkää koko raskauden ajan. Ei varmaan haittais nytkin jo sellaista käyttää, kun varsinkin tuollaisina vauhdikkaina päivinä huomaan vatsan aristavan.

Peruspölinöitä, rv 15+4

Tänään oon pitkästä aikaa laulanut. Yskän takia en oo viitsinyt lauleskella kunnolla muutamiin viikkoihin, lukuunottamatta työpaikan joulujuhlaa. Jännää miten nopeasti lauluääni "taantuu". Varmaan samalla tavalla kuin lihaskuntokin tuntuu rapistuvan nopeasti, jos ei ole käynyt pariin viikkoon salilla. Tai sitten en uskalla käyttää vatsalihaksia ihan niin tehokkaasti kuin mitä pitäis, että laulaminen olis helppoa.

Hiukset on nyt vihdoin värjätty ja se vaikutti heti myös yleiseen fiilikseen. Tuli taas sellainen olo, että kehtaa näyttäytyä töissä. Jee! Kampaajalle tullessani huomasin miten kampaaja tsekkasi mun vatsaa, muttei sanonut mitään. Istuin tuoliin ja juteltiin hiusasiat, ja sitten kun kerroin että odotetaan vauvaa, niin se naurahti, että olikin ajatellut, mutta ei ollut uskaltanut sanoa. Hih! Mutta se siis huomasi!

Ihanaa että huomenna on jo perjantai! Mennään ystäväpariskunnan luo leffailee ja kerrotaan niille raskaudesta. Vois ehkä ostaa vähän irtokarkkeja leffan kaveriks. :) Alkoi myös tehdä kauheasti mieli yhden tietyn ravintolan yhtä tiettyä aurakasvishampurilaista, kun kuulin, että voinkin syödä sitä! Jotenkin kuvittelin, että kaikissa ravintoloissa käytetään mahdollisimman halpoja aineksia, ts. ulkomaisia, mutta olishan se pitänyt arvata, että mun suosikkiraflassa ollaan viisaampia. Siellä kun on muutenkin käytössä lähituotteita. Jee, ehkäpä lauantaina!

Lauantaina on myös se influenssarokotus. Oon siis menossa sinne kun en osaa/uskalla olla menemättäkään. Mutta silti pyörittelen sitä mielessäni yhä. Just tällainen jahkailija oon. Joissain asioissa vahvat mielipiteet, joissain asioissa niin huono tekemään päätöksiä.

Mutta nyt hus pois koneelta ja Ukon kainaloon.

Pitkästi arkea ja oloja, rv 15+1

Tavallista arkea on täällä ollut. Viime viikko oli jokseenkin vauhdikas erilaisine pikkujouluineen, tyky-päivineen ja lastenhoitokeikkoineen, kaikki toki mukavia juttuja! :) Itsenäisyyspäivää vietettiinkin sitten äärimmäisellä hitaudella ja laiskuudella. Hih. Lauantaina kävin itekseni joululahjaostoksilla kaupungilla. Nautiskelin teet rauhaisasti kahvilassa ja pyöriskelin kaupoissa ihmismassojen seassa. Mutta ei se ihmisten määrä häirinnyt tai ahdistanut. Kaikki vastaantulijat hymyili niin iloisesti ja tuntui, että ilmassa oli ihan semmoista joulunodotusmieltä. Sunnuntainakaan ei kummempia tapahtunut: käytiin kävelyllä talvi-ilmassa, tehtiin ruokaa ja kyläilin iltasella ystävän luona höpöttelemässä ja hörppimässä teetä piparin ja pullan kera, nam.

Tänään siis eletään jo 16. raskausviikkoa. Hurjaa ja ihanaa. Toisaalta olis huippua jo olla pari viikkoa edempänäkin, mutta tääkin on hyvä. :) Ja oon kuullut, että loppuraskaudessa aika usein vain vilahtaa ohi, niin nautitaan nyt tästä. Odotan vain kauheasti, että vatsa tulis esiin vähän selvemmin. Yleensä aamuisin maha on aika tavallinen ja iltaisin turvotus pullauttaa pallon esiin. :) Tänään oli kyllä kieltämättä jo heti aamusta melkoinen omenamaha. Olin eilen illalla valinnut vaatteet aikaisen työvuoron takia ja olin valinnut tiukan värikkään trikoopaidan. Aamulla mietin, että vaihdanko sen vielä johonkin löysempään, mut en sitten jaksanut, vaan aattelin, että jos joku huomaa niin huomatkoon. :) Työkaveri kyllä kommentoi kivasti, mut vanhempia en edes monia tavannut. Oon miettinyt myös sitä, milloin työlapset huomaa ja alkaa kysellä asiasta. Mutta varmaan sitten kun vatsaa on vähän enemmän.

Sitten fyysisistä oloista. Viikon ajan mulla on alkanut olla enemmän semmoista pientä kipuilua ja jomottelua varsinkin nivusissa ja alavatsan eri puolilla. Kipuilut tuikkii aina johonkin tiettyyn tarkkaan kohtaan ja loppuu samantien. Kasvukipuja, venymiskipuja, oletan. Tykypäivänä viime viikolla kun käveltiin parin tunnin talvikävelylenkki, niin loppumatkasta vähän alkoi alavatsaa aristaa. Tänään puolestaan töissä huomasin, että ensimmäistä kertaa lasten raskaiden parvisänkyjen nostaminen ylös seinälle otti vähän vatsaan. Missähän vaiheessa noita nostoja täytyy alkaa välttää? Parvisängyt on yleensä helpompi nostaa, mutta meidän sängyistä on jousitukset rikki niin joutuu käyttämään koko kroppaa että saa ne ylös. Varmaan ohjeena on, että kuuntelee omaa kehoaan, mutta se on joskus vaikeaa. Tänään muutenkin oli hassu päivä: ekaa kertaa oli yskiminenkin hankalaa ja vatsassa tuntui jokainen yskäisy. Antibiootit on kyllä auttaneet, mutta vielä satunnaisesti yskittää.

Muuten olo on ollut oikein hyvä ja tavallinen. Muutamaa pientä herkkyyskohtausta lukuunottamatta. ;) Katsottiin sukulaislasten kanssa animaatio-lastenelokuvaa mehiläisistä niin kyllähän siinä silmät taas kostui herkässä kohdassa. Eikä ole eka kerta kun animaatiot saa itkun aikaan. Hih.

Odotan myös malttamattomana vauvan ensimmäisiä tunnistettavia liikkeitä, ja oon nyt muutamana päivänä kuulostellu ja tunnustellu niitä sohvalla maatessani. Voi olla että kestää vielä viikkojakin, ennen kuin varsinaiset potkut tuntuu, mutta moni on sanonut tunteneensa kuplintoja tai hipaisuja jo ennen sitä. Mulla on eilen ja tänään kutittanut aina välillä vatsan ihoa siitä missä oletan vauvan suunnilleen sijaitsevan, ja sekös on saanut ajatukset villeiksi! Eilen illalla tuntui myös joku hassu muljahdus, yksi vain ja nopea, mutta selkeä ja jotenkin uudenlainen. Mutta oli luultavasti joko toiveajattelua tai muu psykologinen tuntemus. :) Mutta kiva on ajatella, että kohta se vauva sieltä potkuttelee mua ja ilmoittelee, että "täällä oon, äiti".

Pidän tammikuista rakenneultraa sellaisena käännekohtana, että sen jälkeen voidaan tehdä niitä isompia hankintoja ja alkaa ostaa vauvalle joitain vaatteita. Silloin voi aivan hyvin myös alkaa sisustaa vauvalle meidän pikkuhuonetta. Kovasti tekisi jo mieli mennä lastentarvikeliikkeeseen katselemaan yhdistelmävaunuja ja sänkyjä, mutta en viitsi vielä härnätä itseäni, kun jos näen jotkut ihanat vaunut, niin saatan haluta ostaa ne heti samantien. :) Mielellään ostaisin käytettynäkin, jos löytyy kauniit ja hyväkuntoiset. Varoitin jo miestäkin, että mulla on varmasti paljon tiukkoja mielipiteitä vauvan varusteista ja vaatteista, ja mies kyllä onneksi tunteekin mut. :) Haluan vain, että tavarat ja vaatteet on sekä käytännöllisiä että kauniita. Samoin vauvanhuoneen sisustus on mulle tärkeää, ja sen saankin hoitaa aikalailla itsenäisesti, koska mies ei ole näistä sisustusasioista kovin kiinnostunut. Eikä sisustuksenkaan tarvii olla mitään suurta ja ihmeellistä. Jotain pientä uutta ilmettä, uudet verhot vauvanhuoneeseen ja vanhoista rojuista ja ylimääräisestä sängystä eroon. Siinä on jo paljon. Ja jos vielä raaskisi ostaa nojatuolin tai keinutuolin pikkuhuoneeseen, niin se olis tosi kiva. Tällä hetkellä pikkuhuone on aikalailla käyttämätön/varastohuone.

Mutta joo, oliskohan tässä jo tarpeeksi höpinöitä yhdelle illalle. 

Pienen porsaan sanoin: "hyvää yötä buena notte!" :)

(Ks. porsaspätkä linkin  http://www.animaatiokopla.fi/palvelut/elokuvat/ kautta. Sivulla klikkaa oikeasta reunasta "Viimeisimmät projektit" ja sieltä "Pieni Porsas) :)

Antibiootit, rv 14+2

Tulin hetki sitten kotiin työpaikan joulutapahtumasta, jossa lauloin ja soitin joululauluja lähes kaksi tuntia tauotta. Huh! Mutta kivaa oli!

Sain lääkäriltä antibiootit tähän yskään, mutta on vielä vaikea muistaa ottaa niitä ajallaan. Kefexin 3krt päivässä 8 tunnin välein, mikä tarkoittaa, että herään herätyskellolla seiskalta ottamaan lääkkeen ja illalla sinnittelen hereillä klo 23 asti. Vaikeinta on töissä muistaa lääke kesken hektisimmän iltapäivän. Viikon ajan. Lääkäri totesi, että kauheasti ei ole noita antibioottivaihtoehtoja, kun oon allerginen amoksisilliinille (kai se yleisin) ja toisiks yleisintä en voi raskauden takia ottaa. Ja mainitsi vielä, että joskus voi tästä Kefexinistäkin tulla allergiaa jos on muita penisilliiniallergioita. Mutta ei ole ainakaan vielä tullut mitään oireita.

Eipä kummempia tähän iltaan. Oon vaan ihan poikki. Hyvää yötä!

Viikonloppufiiliksiä, rv 14+0

Ihana viikonloppu alkaa lähestyä loppuaan. Eilen kävin vihdoin ostoksilla mun suosikkialusvaateliikkeessä (Change) ja jos joskus ennen liivien ostaminen on ollu vaikeaa, niin ei kyllä koskaan tässä kaupassa. Ihanaa ja asiantuntevaa palvelua, eikä todellakaan tartte pähkäillä omaa liivikokoaan tai liivien istuvuutta tai sopivuutta, vaan myyjä kyllä huolehtii, että liivit on hyvät. Yleensä oon myös tosi tylsä värivalinnoissani, niin nyt valitsin joulunpunaiset ja violetit. Jee!

Käytiin myös ystävän kanssa joulumarkkinoilla ja ystävä ihmetteli, että enkö vieläkään ole käynyt lastenvaateliikkeessä hypistelemässä pikkuvaatteita. Jotenkin ne kaupat ei ole tuntuneet vielä omilta. Joulumarkkinoilla kuitenkin pääsin sivusilmällä ihastelemaan pieniä vastasyntyneiden pipoja, sukkia ja kauniita lakanoita, ja varmaan viimeistään rakenneultran jälkeen uskallan jo jotain ostaakin. En mä oikeastaan enää keskenmenoa pelkää, mutta onhan tää vielä uusi asia ja on vielä vähän epäuskoinenkin olo. Ehkä se johtuu siitäkin, että yritettiin lasta niin kauan, että totuin ehkä odottamaan vain tärppiä. Ja nyt kun tärppäs, niin ei oikein tiedä miten olla ja mitä ajatella.

Käytiin myös miehen mummon luona ja kerrottiin sille kesävauvasta. Mummo on vielä ihan skarppi, vaikka ikää onkin. Tuli hyvä mieli, kun ilostutettiin mummon päivä. Se antoi heti vinkkejä ja neuvoja, mutta sillei mukavalla tavalla, mikä ei ärsyttäny edes yhtään. Sillä on jopa yllättävän viisaita ja nykyaikaisia elämänohjeita, vaikka on vanhemman sukupolven ihminen.

Paljon muutakin mukavaa on tapahtunut... on tehty hyviä joululahjaostoksia ja oon kuullut jännittäviä raskausuutisia lähipiiristä ja käyty pitsalla ja juteltu siskon kanssa tädin murusten joululahjatoiveista jne. Huomenna vietetään ystävien kanssa pikkujouluja, tiistaina joulutapahtuma töissä ja torstaina tykyilyä ja kiva lastenhoitokeikka siskon luona. Ensi viikolla siis paljon menoa ja meininkiä. :)