Blogin jatko vaakalaudalla

Olen niin onnellinen, että olen kirjoittanut elämääni ylös viime vuosien aikana. En mitenkään muistaisi niitä monia ihania, mielenkiintoisia, hauskoja ja kipeitäkin asioita, joita olen miettinyt esim. raskausaikana ja tytön synnyttyä.

Nyt on kuitenkin alkanut ahdistaa näiden juttujen vapaa luettavuus. Se että meidän elämä ja meidän lapsen asiat ovat niin kaikkien saatavilla täällä. Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän minut voi myös tunnistaa tosielämässä. En ole yrittänytkään peitellä oikeaa persoonaani tai asuinkaupunkiani, vaikka en ole niitä aktiivisesti tuonut esiinkään. Anonyymina on tietysti helpompi kirjoittaa kaikesta vapaasti. Huomaan sen aiemmista teksteistäni, joissa mielestäni kirjoitan hieman eri tavalla kuin nykyään. Nykyään mietin sanani tarkemmin ja luovuuskaan ei pahemmin kuki näissä nykyisissä kirjoituksissa. Luovuuden jumiutumiseen on toki syynä sekin, että kirjoittamiseen ja ajatteluunkaan ei ole enää niin paljon aikaa kuin ennen lasta.

Minua ei haittaa se, että ystävät ja läheiset sukulaiset lukevat näitä juttuja. Enemmän mietin, tunnistaako joku minun entinen työkaverini tai hyvänpäiväntuttu minut näistä. Tunnistaminen ei muuten haittaisi, mutta kirjoitan kuitenkin meidän lapsesta. Onko minulla edes oikeutta kirjoittaa hänen asioistaan näin tarkasti?

Tämä blogi on ollut minulle todella tärkeä. Kirjoittamalla olen käsitellyt raskausajan pelkoja ja huolia, pohtinut mielessä pyörineitä kysymyksiä ja saanut jakaa meidän arkielämän iloja. Nyt kun en ole facebookissakaan enää, blogi on ollut minulle keino olla yhteydessä ihmisiin. Olen kirjoittanut tätä raskausajan alusta saakka. Varmaan siksikin ajatus lopettamisesta tuntuu haikealta. Blogi on kulkenut tämän upean matkan kanssani.

Jään miettimään blogin kohtaloa. Teenkö joistain teksteistä salaisia? Vai teenkö tästä kokonaan salaisen? Jatkanko silti kirjoittamista? Onko kirjoittamisessa sitten vielä mieltä, jos tuotoksia ei voi jakaa? Toinen blogi toki säilyy.

Paluu arkeen

Miehen kesäloma loppui, joten vietetään päivät taas kahdestaan tytön kanssa. Vähän murehdin jo etukäteen, että miten taas jaksan hoitaa kaikki lapsen asiat yksin, mutta hyvinhän tämä on mennyt. Varsinkin kun ei tarvinnut tehdä tänään ruokaa, kun eilen jo tehtiin meille kaikille. Osasin tänään myös olla rauhallisemmin tässä kotona. Joo laitoin tiskit ja pyykkiä, mutta osasin myös keskittyä leikkeihin lapsen kanssa. Se oli kiva huomata.

Käytiin tänään jo pyörähtämässä kaupungilla ja minä kävin aamulla lenkilläkin ennen miehen lähtemistä töihin. Kaupungilta ostin ekokaupasta gramjauhoa ja gluteenijauhoa ja aion tehdä tässä joku päivä seitania. Kerran-pari olen vehnäjauhoista sitä tehnyt, mutta näillä jauhoilla se onnistunee vähän helpommin/nopeammin. Seitan tehdään siis vehnän proteiinista ja sitä käytetään lihan tapaan. Lindexiltä löysin myös -70% alennuksella vaaleita housuja tytölle, kun tällä hetkellä vaatekaappi pursuilee vain kirkkaita värejä. Monesti olen kaivannut ihan vain valkoisia olohousuja ja nyt niitä on kolmet. Hintaa tuli alle kymppi. Kerrankin löytöjä!

Huomenna ehkä ajellaan tytön kanssa minun vanhemmille yökylään. Meidän edellinen visiitti peruuntui, kun oltiin vasta toipumassa flunssasta. Käydään ehkä uimahallissa. :)

Eipä muuta ihmeempää tänne. Superdieetti jatkuu ja etenee hyvin. Sen toinen viikko alkoi tänään. Kerron siitä enemmän toisessa blogissa.

Mukavaa viikkoa kaikille! <3

1 v 2 kk: kävelyä, sanoja ja muita opittuja

Päivällä kirjoitin, kuinka tyttö alkoi uskaltaa kävellä yksin. No nyt hän kävelee ihan oikeasti! Tänään iltapäivällä innostui ihan tosissaan kävelystä ja tepasteli varmoin ottein aina monia metrejä kerrallaan, itse ja omatoimisesti! Yhtäkkiä vaan töpsötteli keskellä lattiaa. <3 Ylpeät vanhemmat. :)

Tyttö on keksinyt myös karhukävelyn. Aiemminkin joskus kokeili, mutta nyt kulkee kädet ja jalkapohjat maassa joka päivä monta kertaa. Kurkkii sieltä jalkojen välistä. Yrittää välillä nousta seisomaan siitä lattialla, mutta pyllähtää. Tykkää myös makoilla ja huilailla paksulla olohuoneen matolla, mikä on hauskaa ottaen huomioon kuinka touhukas hän yleensä on.

Sanoja on alkanut tulla selkeästi enemmän kuin ennen. Sanoo säännöllisesti mm. äitä/äittä, i-i (isi), aaka (jalka), anna anna, ankka ja amme. Välillä tullut myös ei-niin-selkeitä sanoja, jotka on tulleet kerran tai kaksi, silti oikeassa tilanteessa, esim. mummu, koira, kala, kakka, Emma, kissa ja maamaa (Muumilaulusta). Varmaan muitakin ja omalla pikkulapsen ääntämisellään tietysti.

Pottailu menee hienosti ja pissa tulee yleensä aina samantien pottaan kun istutaan. Kakkahommatkin sujuvat hyvin. Ruokailujen jälkeen aina viedään istumaan. Siellä lueskellaan kirjoja ihan rauhassa. Siitä on tullut mukava rauhallinen lukuhetki. Voisi ehkä vähän useamminkin viedä, esim. heti aamulla herättyä ja päiväunien jälkeen.

Tyttö matkii äidin ja isin ilmeitä ja höpsötyksiä. Tykkää tutuista lastenlauluista leikkien kera. Veikeilee ja virnistelee. Kikattaa kun kysyn, että kuka on piirtänyt seinään. Raivostuu, jos ei saa kävellä silloin kun tahtoo tai jos pitää lähteä leikkipuistosta liian pian. Syö salaattihaarukalla itse ja yrittää nappailla raejuustoa haarukkaan.

Tuntuu, että nyt parin edellisen kuukauden aikana kehitys on vain kiihtynyt. Jotkut asiat ovat tulleet kuvioihin ihan kuin itsestään, esim. pottaonnistumiset ja kiinnostus haarukkaan. Joka päivä huomaan ja ihmettelen, miten paljon hän jo ymmärtää puhettakin. Kaikkia sanoja, lauseita tai pyyntöjä. Ihmeellistä.

Taitava ja rakas tyttö.

Kuulumisia flunssan jälkeen

Elävien kirjoissa taas ollaan kurjan flunssan jälkeen. Nyt alkaa jo helpottaa, vaikka tyttö onkin vielä tosi räkäinen. Tämä on kuitenkin aina se flunssan kannustava vaihe, kun räkä alkaa irtoamaan. Tietää olon kohta helpottavan. Minä kävin jo tänään kävelylenkillä ja tekemässä kehoa kuulostelevan lihaskuntotreenin ulkona. Tytönkin kanssa käytiin eilen jo leikkipuistossa ja vähän ukin mökillä. Ja mies vei tyttöä sorsalammelle.

Rutiinitkin ovat normalisoituneet sairastelun jälkeen. Kipeänä tyttö oli aivan kiinni tutissa päivisinkin ja mietin jo, että mitenkähän vieroitetaan siitä sitten. Nyt tutti on kuitenkin ihan unohtunut ja taas vain unilla käytössä. Tosin vieroitus unitutistakin on kyllä edessä lähikuukausina. Yhdet päiväunet riittävät taas ja yöunet nukutaan lähes aina yhteen putkeen, sinne aamuseiskaan asti. Leikkiäkin jaksetaan ja tyttö on tällä hetkellä tosi kiinnostunut kirjojen lukemisesta. Ostin eilen kaupasta Pikku Kakkonen -palapelin ja sorsa-aiheisia Legoja. Myös Myyrä-kirjat ovat olleet nyt mieluisia sekä Lego-pojat ja -tytöt.

Tyttö käveli tänään oma-aloitteisesti. Hän on jo jonkin aikaa osannut kävellä aika hyvin minun luota isille ja päinvastoin, kannustettuna ja rohkaistuna. Tänään ensimmäisen kerran lähti itse noin vain kävelemään sohvalta. Oli itsekin aivan riemuissaan, kun huomasi että osaa. Rohkeutta ja itseluottamusta alkaa siis löytyä.

Minä aloitin eilen Fitfarmin Superdieetti-valmennuksen. Olen siitä tosi iloinen ja innostunut. Kirjoitan siitä lisää toiseen blogiini. Ohjelma kestää kuusi viikkoa ja toteutan sen tällä kertaa erityisen tarkasti ohjeiden mukaan. Toivon, että saan siitä lisäbuustia ja intoa elämäntapamuutokseen. Ja näin on jo käynytkin. :)

Uusi hittiruoka on muuten taas löytynyt: rakettispagetti. Mikä siinä onkin, että jo reilu yksivuotias ymmärtää tuon lasten kestosuosikin päälle. Hassua. Sormin napsii sitä välillä yksi kerrallaan ja välillä isompina satseina.

Paljon on nyt pusuteltu lapsen kanssa. Halittu, höpsötelty, naurettu, kutiteltu, oltu yhdessä. Ihania hetkiä ollut.

Toinenkin reppana

Täällä ollaan sängyn pohjalla, minä ja mun tukkoinen nenä. Puhelin heittelee tänne mitä sanoja sattuu. Tytön vointi on tänään ollut parempi kuin eilen, mut nyt on äitin vuoro olla reppana. Kuumetta ei ole, mutta valuva, tukkoinen nenä ja väsynyt olo kyllä ihan riittävät masentamaan. Tärkeintä kuitenkin että lapsella ei ole kuumetta enää ja jaksaa leikkiäkin jo vähän enemmän. On kyllä vieläkin tietysti väsynyt ja kipeä. Ottaa minua kädestä ja laittaa siihen kirjan, että "luetaan äiti". Isin lukemiset ei kelpaa, joten kipeällä kurkulla yritän jotain pihistä vähän. Yritän illemmalla käydä vähän kävelyllä itsekseni, mökkihöperöityminenkin jo uhkaa, kun pari päivää on mennyt sisällä. Nyt hetkeksi silmät kiinni ja peitto korviin ennen kuin minun murut tulevat takaisin kotiin. Odotan vain jo huomista, jos vaikka olisi sitten jo parempi olo minullakin. Kunpa mies ei sairastuisi.

Kuumepotilas

Meillä on pieni kuumepotilas. Tänä aamuna oli 38,2 astetta kuumetta ja aamupäivä olikin melkoinen. Ei ihmekään, että eiliset vaatekuvaukset menivät miten menivät. Pikkupotilas ei halunnut millään ottaa mitään särkylääkettä suun kautta ja oli tosi väsynyt ja kuumeinen. Nukkui tänään kolmet pitkät päikkärit parvekkeella vaunuissa. Mies kävi aamupäivällä pelaamassa tennistä ja sillä välin minulle iski migreeni kaikesta huolesta, harmista, sotkusta ja stressistä. Miehen tullessa kotiin oltiin reppanoita molemmat naiset. Mies onneksi kävi vielä hakemassa kiinalaista take awayta ja särkylääkeperäpuikkoja lapselle. Viihdytti myös lasta kun minä huilasin päänsärkyä ja huonoa oloa pois. Lapsenkin olo koheni lääkkeen saatuaan. Iltapäivällä mies kävi lapsen kanssa ulkona ja minä imuroin pikaisesti koko kodin, kun olo oli parempi. Lapsi oli ihan poikki kävelyretken jälkeen, mutta hyvä kun kävivät raittiissa ilmassa. Kun he tulivat kotiin, lapsi istui rattaissaan, otti minua molemmilla käsillä yhtä aikaa poskista kiinni ja antoi ison räkäisen pusun suoraan suulle. Räkänorot vain valuivat. Päivän paras pusu. <3 Illalla lääkkeen vaikutus selvästi alkoi loppua, mutta ihan hyvin kuitenkin söi iltapuuroa ja vesimelonia. Kasilta jo nukkui. Vesimeloni onkin ollut tämän päivän hitti. Kylmää ja vetistä kipeälle kurkulle.

Minullakin on kurkku ollut ärtynyt nyt illalla. Samoin mies valitteli jotain oireita. Jännityksellä katsellaan, ollaanko kohta koko perhe vuoteen omana. No suunniteltiin jo, että soitetaan sitten mummu apuun tekemään meille ruokaa ja ulkoiluttamaan lasta, jos ei itse pystytä. Huojentava tukiverkosto.

Pelattiin äsken pari Domino-peliä miehen kanssa ja nyt alkoi telkkarista Selviytyjät. Katsottiin se viime kerralla, niin ehkä katselen tässä nytkin. Mies toi päivällä kaupasta suklaalevyn ja sitä olen nakertanut vuorotellen vesimelonin ja appelsiinin kanssa... höh herkutteluja.. mutta en vain ole pystynyt olla syömättäkään kun sitä on ollut kaapissa. Nyt pois koneelta. Voisi keitellä vielä vaikka kofeiinitonta teetä kesäillan iloksi. Minun teen juominen on muuten vähentynyt viime aikoina aika paljon.

Kylpylää, flunssaa ja kuvaukset

Oltiin sunnuntaista tiistaihin Kuopiossa Rauhalahden kylpylähotellissa. Hyvä reissu. Kyläiltiin ystävän luona lähikunnassa ja uitiin kylpylässä pari kertaa. Lastenaltaat olivat oikein kivat, vaikka paikka kokonaisuudessaan melko pieni. Ollaan kyllä ennenkin käyty, että ei sikäli tullut yllätyksenä. Tyttö tykkäsi tosi paljon uida: läiskytti käsillä vettä ja potki jaloilla hurjasti. Kiljahteli ilosta kun uitiin koululaispoikien kanssa aikuisten altaassa. Viihtyi myös ulkoaltaassa. Torikahvit ja visiitti satamaan, piipahdus Pikku Pietarin pihalla, kävelyä hotellin lähistöllä.

Hotelli oli aika tyhjä ja aamupalalla keski-ikä taisi olla siinä 75 kieppeillä. Ei ollut tunkemista ja kiirehtimistä ja ryntäilyä ruokatiskille. Siinä ehti tällainen vähän nuorempi ihminen hyvin opastaa yhdelle mummulle kahvikoneen käyttöä, toiselle ojentamaan sokeriastiaa ja neuvomaan kahvimaidon kanssa ja kolmannelle näyttämään mistä puuro löytyy ja mitä vielä, hih. 

Meinattiin käydä tiistaiaamuna Matkuksessa shoppailemassa, mutta sepä aukesikin vasta kympiltä. Ajeltiinkin sitten kotiin samantien aamulla, kun lapsikin oli jo valmis päikkäreille. Kotikaupungissa käytiin hamppareilla ja vaateostoksilla. Minä jatkoin vielä shoppailua kun mies lähti kotiin laittamaan lasta toisille päiväunille. 

Lapsi on syönyt vähän huonosti viime päivinä. Raejuusto maistuu, samoin mansikat, kaurapuuro, maustamaton jugurtti, Talk-murut, avokado, kaupan hedelmäsoseet. Aikalailla kaikki muu on taistelua. Välillä maistuu pienesti soija-makaronilaatikko, välillä sosekeitto. Välillä pitää olla palasia, välillä sosetta. Maidon kaataminen ruokaan auttaa joskus. Lapsi osaa kyllä syödä isojakin palasia, mutta vierasta tai vähänkin epämieluisaa ruokaa ei syö siten. Soseena sama ruoka saattaa kuitenkin kelvata.

Ruokahalun menetys saattaa johtua uudesta hampaastakin. Ainakin parin viikon verran yläkulmahammas on tehnyt tuloaan ja tänään huomasin sen puhjenneen. Tänään tyttö onkin ollut flunssainen ja väsynyt. Veteen liukeneva särkylääke taisi maistua yöunille mentäessä aika hyvältä, kun hörppi sen pikavauhtia lasista.

Käytiin tänään myös paikallisen lastenvaateyrityksen mainoskuvauksissa. Muuten vain laitettiin hakemus kuvaukseen, kun yksivuotiskuvaukset menivät niin hyvin ja haluttiin kannattaa tätä yritystä. Olen aiemminkin tykännyt tästä vaatemerkistä. Kuvaukset menivät melko huonosti. Aikataulu oli myöhässä tai sitten meille oli sanottu väärä aika. Jouduttiin kuitenkin odottelemaan puolisen tuntia ennen kuin oli meidän vuoro. Vaatemerkin edustaja olisi toivonut meidän tytöstä seisomiskuvia, joissa minun kättä ei näy ollenkaan, vaikka olin etukäteen laittanut sähköpostissa, että meidän tyttö ei osaa/uskalla vielä seistä/kävellä yksin. No yritettiin seisottaa häntä yksin ja itkuhan siinä tytölle tuli. Lopulta taidettiin saada yhdet onnistuneet kuvat joka vaatteesta, ehkä. Kuvaaja oli tosi mukava ja nauroi vaan, vaikka tilanne oli haastava. Yrityksen edustaja oli ensin kiva, mutta lopuksi vaikutti vain stressaantuneelta eikä edes tullut kunnolla kiittämään meitä kuvauksen jälkeen. Kuvauksesta palkkioksi sai kuvausvaatteet, mutta nekin olisi jääneet varmaan saamatta, jos ei olisi otettu itse niitä pöydältä. Edellisille kuvattaville edustaja oikein tuputti niitä mukaan, mutta meille ei varmaan olisi edes halunnut niitä antaa. Tai ainakin siltä tuntui. Minulla olikin paha mieli vielä kuvauksen jälkeen. Saa nyt nähdä sitten, millaisia kuvista tuli ja päätyvätkö ne mainoksiin. Onpahan kokeiltu tämäkin.

Lapsen mummu kävi tuomassa tänään meille sangollisen vadelmia, joita oli käynyt poimimassa tilalta. Ihanaa! Ja mansikoita toi myös syötäväksi ison pussillisen. Lapsi viihtyy mummun kanssa hyvin ja väsyneenäkin tahtoo istua mummun sylissä. Nyt iltapalalle, ruokalistalla lohileipää kermaviilikastikkeella ja salaatilla, jälkkäriksi mansikoita ja ehkä kurkistus pakastimeen. Tyttö nukahti tänään 19:50, kun laitettiin unille vähän tavallista aiemmin. Ensin lautasellinen puuroa ja nenärään liuotusta kylvyssä. Nyt alkoi itkeä tukkoista nenää. Taitaa tulla raskas yö kaikille. Nyt etsimään nenätippoja ym.

Ihania kesäpäiviä!

Mies on ollut lomalla pari viikkoa. Vaikka ollaan oltu paljon kotiympyröissä, on tehty paljon kivoja juttuja. On käyty yhteisillä kävelyretkillä ja myös omissa menoissamme. Olen käynyt mustikassa sekä pakastanut mansikoita ja vadelmia. Suunnitellut tatuointia ja pitkästä aikaa käyttänyt luomiväriä. On grillattu ja käyty ravintolassa syömässä kahdestaan ja perheen kanssa. Käyty torikahvilassa pariinkin otteeseen. Katseltu sorsia rannassa ja tavattu koiraystäviä. Nähty ystäviä ja sukulaisia, kyläilty. Pelattu Dominoa ja Unoa. Käyty jätskillä ystävien kanssa. Leikitty lapsen kanssa paljon ja naurettu tytön hauskoille ilmeille ja muille puuhille. Menty yhtä aikaa nukkumaan ja herätty yhdessä. Ja paljon muuta.

Huomenna mennään Kuopioon kahdeksi yöksi. Nähdään ehkä paria ystävää ja käydään uimassa. Ollaan rennosti ja ulkoillaan säiden mukaan. Käydään ehkä ostoksillakin vähän. Tavallista ja leppoisaa. Tänään mennään vielä mummulaan päivälliselle. Ihana kesä!

Mies voitti - tälläkin kertaa :)

Paljon kukkia

Ystävät lähtivät töihin

Sunnuntaina yhtäkkiä tajusin, että useimmat minun äitiystävät ja muutkin rakkaat ystävät menevät töihin seuraavana päivänä. Äitiysloman aikana minulla on ollut koko ajan 1-3 ystävää seuranani tässä samassa kaupungissa, toisia äitiyslomalaisia. On nähty päivisin miesten ja muiden kavereiden ollessa töissä, jaettu arjen pikkuruisia iloja ja harmeja, oltu toistemme saatavilla, käyty hengailemassa kaupunkikahviloissa ja kaupoissa sekä tehty spontaaneja kyläilyjä puolin ja toisin. Nyt tämä aika on päättynyt, kun kaikki muut lähtivät töihin tai opiskelemaan. Uusi tilanne. Sunnuntai-iltana olikin aika haikea olo, kun viestittelin rakkaan ystävän kanssa asiasta. Koko äitiysloma ollaan hehkutettu, miten kivaa on ollut yhtä aikaa lomailla ja nyt se vain loppui naps. Eikä edes omasta tahdosta. Tuntui tosi itsekkäältä harmitella ystävälle omaa haikeutta, kun ystävä valmistautui jännittävään tulevaan työpäivään. Tunsin kuitenkin jääväni rannalle yksin seisomaan muiden lähtiessä samalla veneellä kohti uusia seikkailuja. Oli yksinäinen olo.

Maanantaina tuntui hyvältä taas. Kävin ihanassa selkähieronnassa tutulla hierojalla ja sen jälkeen tyhjässä kauniissa kahvilassa aikaisella salaattilounaalla. Tajusin, että olen viimeisen vuoden aikana viettänyt niin paljon aikaa tiettyjen ystävien kanssa, että olen ehkä liikaakin takertunut heihin. Vaikka sitähän ystävyys on, että jaetaan kaikenlaista elämää. Mutta ei voi kuitenkaan elää toisten kautta tai olla kovin riippuvainen ystävistään tai heidän seurastaan. Minä myös huomaan aika helposti nappaavani ystäviltä erilaisia ajatuksia ja mieltymyksiä. Jos ystäväni hehkuttaa jotain asiaa, pian minäkin huomaan tykkääväni siitä. Ystävät myös tuovat esiin ihmisestä erilaisia puolia: eri ystävien kanssa ollaan eri tavoin. Niinpä onkin ehkä ihan hyvä, että välillä tulee tällaista luonnollista välimatkaa niihin läheisimpiinkin ystäviin. Silloin molemmilla on mahdollisuus keskittyä omiin juttuihin, ajatella omia ajatuksiaan ja muistaa, millainen ihminen itse oikeasti on. Silloin saa itsestään irti ehkä uudenlaisia asioita ja erilaisia piirteitä omasta itsestä pääsee nousemaan helpommin esiin.

Minulla on ihania ystäviä. Olen onnistunut löytämään ne parhaat. <3 Oman ajan ja tilan antaminen ei mitätöi tätä mitenkään. Päinvastoin. Haluan olla oma itseni ystävieni seurassa. Niin hekin saavat minusta eniten, aidon Pauliinan. Olisi ihana nähdä ystäviäni jatkossakin yhtä usein kuin nyt on nähty. Se ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista. Haluan antaa myös ystävilleni tilaa enkä halua olla sellainen, joka jatkuvasti soittelee ja on rasitteeksi. Joitain tärkeitä ystäviä olen nähnyt myös liian vähän. Siihenkin tahtoisin muutosta.

Olen miettinyt jonkin verran sitä, millaiseksi meidän arki lapsen kanssa muodostuu ilman päivittäisiä ystävätreffejä. Lapsi on kiinnostunut muista lapsista ja tykkäisi varmasti lapsiseurasta päivisin. Sitten kun arki koittaa ja mies menee töihin, me tehdään lapsen kanssa meille uudenlainen arki. Käydään ehkä uusissa puistoissa, rohkaistutaan perhekahvilaan, mielenkiinnolla mennään katselemaan avoimeen päiväkotiin ja muihin vastaaviin leikkipaikkoihin sekä aletaan luultavasti käydä avoimessa muskarissa. Mummu voi välillä hoitaa lasta minun käydessä jumpassa/lenkillä, voidaan ajella minun siskon luona ja joskus voitaisi taas lounastella miehenkin kanssa kaupungilla. Whatsuppi on päivisin ehkä hiljaisempi kuin ennen, mutta sitten kun nähdään ystäviä niin koetaan jokainen hetki täydellä sydämellä.

Nyt tuntuu mukavalta ja vapaaltakin aloittaa uudenlaista arkea. Mahdollisuus uudistua ja kehittyä monella tapaa.

Mustikkailoja ja koiraharmeja

Hulinapäivä. Kävin keskiviikkona kampaajalla. Istuessani hiusväri päässä ulkona alkoi sataa ihan kamalasti. Neulepaidassa ja ballerinoissa olin matkassa, ei sateenvarjoa, ei takkia. Satoi pitkään ja lujaa ja lopulta minunkin piti lähteä sateeseen. Juoksin kaatosateessa pari sataa metriä autolle. Nauratti vaan kun loikin lätäköiden yli tukka vastakammattuna mutta jo sateen liiskaamana ja sukkahousut läpimärkinä. Pääsin autoon ja huokaisin. Kotimatkalla riitti kuitenkin jännitystä, kun tiet tulvivat aivan valtoimenaan. Yhdellä tien pätkällä vettä oli lähes koko renkaiden korkeudelle asti ja mietin jo, että sammuukohan auto. Ihan villiä menoa. Nauroin vain hermostunutta naurua ja tuijotin lampea, josta muka piti ajaa. Tien poskessa seisoi rauhallisena äiti, jalat polviin asti vedessä, sylivauva kantorepussa sateenvarjon alla. Odottivat kyytiä tai mahdollisuutta päästä lammen yli tien toiselle puolelle suojaan. Olisi tehnyt mieli pysähtyä ja napata kyytiin. Vettä oli uskomattoman paljon. Onneksi pääsin pian ylämäkeen ja tulva loppui. Kotiin tullessani miehellä oli jo vähän kiire Kuopion bussille. Minulla kauhea nälkä. Lapselle äkkiä välipalaa, itselle kuivat vaatteet ja miestä viemään. Nälkä ja inhottava hoppu. Pusut ja halauksetkin jäivät vähiin. Lapsi itki vähän, kun isi sanoi heipat. Iltapäivä meni onneksi rauhallisemmin. Illalla lapsi nukahti nopeasti ja nukkui hyvin. Mutta oli kyllä raskas päivä.

Yökyläily. Käytiin loppuviikolla minun vanhempien luona yökylässä lapsen kanssa. Ulkoiltiin, leikittiin, tehtiin ruokaa, nähtiin sukulaisia, kävin yllättäen vähän mustikassa ja juteltiin. Oli mukavaa. Yö vaan meni tosi huonosti, kun nukuin lapsen kanssa vierekkäisissä huoneissa ja kuulin lapsen jokaisen kyljen kääntämisen ja huokauksen. Menin nukkumaan 22 ja sain unen joskus 24. Sitten heräilin jokaiseen äännähdykseen. Kolmen aikaan lapsi itki ja seisoi virkeänä matkasängyn reunalla ja nukutin häntä puoli tuntia. 4:30 jälkeen sama homma, mutta nyt nukutusta 40 minuuttia. Klo 7:30 alkoi aamu. Olin varautunut olemaan kylässä koko viikonlopun, mutta jo yhden yön jälkeen alkoi tuntua, että haluankin ehkä jo kotiin. Ja kun mieskin oli jo tulossa kotiin reissusta. Mukava kylässä oli olla ja minun vanhemmat auttavat paljon lapsen hoitamisessa ja viihdyttämisessä. Oma koti on kuitenkin aina paras paikka. Hyvä että kuuntelin itseäni. Mennään vielä tässä kuussa tuonne mummulaan koko perheen voimin.

Koiran kakkaa pihassa. Juuri ennen reissuun lähtöä käytiin leikkimässä meidän pihassa ja ihmettelin ensin, miten jonkun koira on kakannut aivan vauvakeinun alle sekä viereen. Isot kakat eikä niitä ole siivottu. Sitten hiekkalaatikolla järkytyin, kun löysin laatikosta selkeää kakkaa. Aluksi epäilin kissaa, mutta kyllä se oli pienen koiran. Heh analyysi. Ei ollut mukava lapioida isoa pökälettä tänä kesänä vaihdetun hiekan seasta yksivuotiaan istuessa ja leikkiessä vieressä paljain käsin. Yäk! Siinä kohtaa meni totaalisesti hermo, kaappasin lapsen kainaloon ja lähdettiin sisälle. Arvatkaa raivostuttiko! Ja harmitti lapsen puolesta, että leikit jäivät kesken. Ja pelotti kaikenmaailman pöpöt, joita varsinkin kissan kakassa on. Ja ärsytti kun minulla oli ja on edelleen epäilys, kenen koira siellä on käynyt. Ja inhotti ajatus siitä, että me on leikitty tuossa hiekassa usein ja kuopsutettu ja lapsikin on sitä heitellyt päälleen jne. Ja pöyristytti, että kakka näytti olevan vähän kuin piilotettu hiekan sisään, kun se oli melko syvällä hiekassa. Ja kun en halua viedä lasta enää tuohon pihalle, kun kakkapökäleitä on siellä täällä. Ja kun tuo meidän kotipiha on ollut niin kiva pieni leikkipaikka, jonne on ollut helppo ja nopea mennä väsyneenäkin. Kirjoitin lapun talon oveen, jotta muutkin tietävät tilanteen. Meidän pitää alkaa käydä nyt vielä enemmän muissa puistoissa. Ei ole kiva väistellä miinoja.

Noottia kakkivalle koiralle

Mustikoita. En ole koskaan aiemmin saanut kerralla poimittua yksin sangollista täyteen mustikoita. Tänään sain! :) Käytiin ystävien kanssa mustikassa ja varret ihan notkuivat isoja marjoja. Hyvä mustikkavuosi kuulemma ja siltä se näyttikin. Puolisentoista tuntia meni kun poimittiin sangot poimureilla täyteen. Olen monena vuonna haaveillut mustikoiden poimimisesta, mutta täällä kaupungissa on ollut vaikea lähteä niitä etsimään kun ei ole ollut harmainta aavistustakaan mistä etsisi. Lapsuuden maisemissa tiedän kyllä oikeat metsät ja polut. Suuri kiitos ihanalle ja rakkaalle ystävälle, joka jakoi meille mustikkapaikkansa! Sangollisesta tuli 23 pientä pakastusrasiaa. Huippua! Metsän tuoksu oli ihana ja ystävien seura parasta. Rento reissu.

Puhdistetut mustikat

Lapsen nopeat kuulumiset. Leikin lomassa hän mutristaa huuliaan pusuhuuliksi ja tuhisee äänekkäästi nenän kautta. Katsoo kulmien alta vakavana ja mietteliäänä, kun laulan uutta laulua tai kerron pitkää juttua. Piiloutuu käsiensä taakse ja kurkkii sieltä nauraen. Loukkaantuu heti, jos en lähde taluttamaan häntä kädestä kiinni pitäen. Pyytää usein päästä soittamaan pianoa. Muutenkin pyytää kaikkea mitä haluaa tehdä ja mihin haluaa mennä. Tykkää kastella kukkia omalla pikkuruisella leikkikastelukannulla. Oppii tosi nopeasti kaikki meidän tekemät jutut ja matkii. Kävelyttää puukoiraa narussa pitäen toisella kädellä kiinni kävelykärrystä. Leikkii kylpyankalla kylvyssä räiskimisleikkejä, joita äiti ja isi ovat opettaneet. Höpöttää jatkuvasti omia juttujaan. On alkanut viime aikoina taas yrittää varsinaisiakin sanoja. Asettelee kirjoja pystyyn lattialla. On alkanut mennä istumaan lattialle paljon enemmän kuin ennen. Syö tuttia öisin ja toisinaan päivällä turvana. Edelleen pussailee ja halailee äitiä, isiä, pehmoleluja, kirjojen kuvia ja mummujakin. Pystyy jo vähän katselemaan lattiaimuria. Vilkuttaa isille parvekkeelle, kun isi grillaa.