Vierastamista ja hellyyden kaipuuta

Tuntuu että vauva kaipaa hellyyttä ja seuraa nyt jotenkin erityisen paljon. Että on ollut jotenkin herkkänä. Vierastamistakin ollut taas vähän.

Esimerkiksi mummun nähdessään vauva on muutaman kerran nyt alkanut kovasti itkemään. Yhtenä päivänä mummu poikkesi tuomaan meidän ovelle omenoita ja vauva oli minun sylissä. Ihan yhtäkkiä tuo koko päivän iloisena ja tyytyväisenä ollut vaavi meni aivan kauhuiseksi ja alkoi karjua ja huutaa kuin henkensä hädässä. Oltiin ihan ihmeissämme. Käänsin vauvan minua kohti, otin tiiviiseen otteeseen, hytkyttelin ja juttelin rauhallisesti. Mitään erikoista ei tapahtunut itkukohtausta ennen, ei kovia ääniä eikä äkkinäisiä liikkeitä. Katsoi vaan mummua ja naama alkoi vääntyä. Samanlainen tilanne tapahtui jo kerran aiemminkin, kun mummu oli meillä käymässä ja vauva mummun sylissä. Mummu kyykistyi vauva sylissä ja kauhea karjuminen ja huutoitku alkoivat aivan yhtäkkiä.

Muutenkin itkemisestä on tullut karjumista. Erilaista itkua kuin ennen: äkäisempää ja hermostuneempaa. Vähän jopa pelokasta. Esimerkiksi eilen piti nostaa vauva vaunuista pois kun alkoi karjumaan niin hurjasti päiväunille mentäessä. Erikoista. Kuin olisi pelännyt ihan kauheasti olla vaunuissa. Riisuin, annoin tissiä, laitoin unipussiin ja hyssyttelin sylissä. Siihen nukahti nopeasti.

Vauva tietysti myös oppii koko ajan kaikkea uutta. Sekin varmaan luo hänen elämäänsä jonkinlaista epävarmuutta ja jännitystä. Ja sitten kaipaa syliä ja turvaa enemmän. Näin ainakin haluaisin ajatella.

Viime yö

Tässä meidän viime yön kuulumiset:

Klo 19 väsynyt vauva kylpyyn ja muille iltarutiineille, joiden jälkeen syötölle makkariin.
Vauva rauhoittuu nopeasti meidän sänkyyn minun viereen. Yritän irrottaa tissiä muutaman kerran, mutta vauva tahtoo aina tarmokkaasti takaisin.
Klo 20.15 pääsen siirtymään olohuoneeseen, yllättävän aikaisin!
Klo 22 menen nukkumaan ja siirretään vauva omaan sänkyynsä
Klo 23.45 vauva kitisee, syötän, nukahdan
Klo 1 herään ja nostan vauvan omaan sänkyynsä
Klo 1.45 vauva kitisee, syötän, nostan omaan sänkyyn, käyn vessassa, aavistelen vilkasta aamuyötä
Klo 3 vauva kitisee, kuuntelen hetken, ei rauhoitu, syötän, nostan omaan sänkyyn
Klo 5-5.30 vauva herää ja kitisee, nauraa minulle kun nostan viereen, yritän olla katsomatta silmiin, roikkuu tissillä, nukahtaa lopulta, nostan omaan sänkyyn
Klo 5.35 kitisee heti kovempaa kuin yleensä, nostan takaisin viereen, syötän lisää
Klo 5.50 kitisee, nostan viereen, en syötä, vauva nukahtaa pienen pyörimisen jälkeen
Klo 6.55 vauva pyörii minun vieressä, paukuttelee, äännähtelee, syötän vähän, nukahtaa
Klo 8 vauva herää kitinäänsä ja hymyilee valloittavasti, iskä nousee vauvan kanssa kun oli luvannut niin, äiti jää huilaamaan
Klo 8.30 äitikin nousee, kun uni ei tule

Nyt alkaa huomata, että neljän viikon aikaiset sekalaiset ja vähäuniset yöt alkaa jo vaikuttamaan öiseen mielialaan. Viime yön kantava ajatus oli, että "juu tämä ei kyllä enää toimi näin". Ajattelin jo mielessäni, kuinka soitan maanantaina neuvolaan ja kysyn heiltä ohjeita. Muita ajatuksia oli mm. että "mies saa kyllä joku yö hoitaa vauvaa ja ruokkia pullolla", "tissille nukuttaminen ei ehkä toimi pidemmän päälle", "sängystä nouseminen on raskainta, mutta ei perhepetikään takaa hyviä unia", "hellää unikoulua tänne nyt äkkiä kiitos", "voi itku nytkö taas heräät muru", "reagoinko liian nopeasti kitinään", "kitinä ei lopu vaikka odotan vähän kauemmin, ei auta kuin nostaa viereen", "olenko minä koukuttanut vauvan tähän tapaan", "mitä olen tehnyt väärin", "onkohan vauvalla kasvukausi", "onko vauvalla edes nälkä", "pysy hereillä ja syö muru enemmän niin jaksat nukkua", "en jaksa enää tällaisia öitä".

Olen paljon miettinyt juuri sitä, että otanko vauvan liian nopeasti viereen ensimmäisten kitinöiden alettua. Opetanko sillä tavoin vauvaa siihen, että tarvitsee aina maitohuikat nukahtaakseen. Vauva on kahden viikon päästä 4 kk. Toisaalta kyllä minä olen kokeillut sitäkin, että en heti reagoi tai että syötön sijaan menen pitämään kättä vauvan päällä. Mutta ei ne ole riittäneet. Ja pelkään että silloin vauva vaan virkistyy ja herää omaan ääntelyynsä.

Yösyötöt on ok niin kauan ja niin usein kun vaan itse jaksan. Viime yönä kuitenkin tuntui ensimmäistä kertaa, että tämä on vähän liikaa. Ehkä pelkään myös sitä, että jotenkin itse aikaansaan käytökselläni sen, että vauva haluaa tissille jatkuvasti pitkin yötä. Jos tietäisin, että tämä on vain lyhytaikaista ja johtuu vaikkapa vauvan kasvupyrähdyksestä tai hellyyden kaipuusta, useat yösyötöt eivät niin haittaisi.

Tänä iltana täytynee mennä nukkumaan yhtä aikaa vauvan kanssa, vaikka se olisi sitten jo klo 20. Ensimmäinen unipätkä kun kuitenkin on se pisin.

Nyt siivouspäivän puuhiin...

Aamun ajatuksia

Vauvan kädet oli aivan kylmät yöllä. Mitä niille voisi tehdä? Pitää varmaan harkita lapasia yöksi sitten kun on nukahtanut. Pöllöä, lapaset sisällä. Minäkin palelin yöllä. Tai välillä kuumotti ja otin peittoa pois päältä ja sitten pian paleli. Ja sitten taas kuuma, ja sitten kylmä.

Onneksi nukahdin vauvan kanssa jo klo 20. Heh. Muuten väsyttäisi taas. Luulin, että mies lähtisi työpaikan lentopallovuorolleen illalla niin ei ollut paineita senkään suhteen olla hereillä. Hassu myöhäinen pelivuoro. Vauva söi kahden tunnin välein yöllä. Viime yönä taas oikein ajatuksen kanssa kuulostelin vauvan heräämiskitinöitä ja nostin syömään heti ensimmäisestä käninästä. Voi olla, että vauva ei nälkäänsä aina kitise vaan mahaansa, mutta kyllä kitinä yleensä jatkuu ja voimistuu jos en syötä. Jaksoin myös valvoa syötön ja nostaa aina omaan sänkyynsä.

Olen lähiaikoina ajatellut vähän Pötkylän synnytystäkin. Katsoin suomalaista vauvaohjelmaa, jossa näytettiin vauvan syntymä. Nainen siinä ponnisteli ja jutteli välillä miehelleen. Vähän äh äh ja plops, vauva syntyi. Ajattelin, että "oho nytkö se jo syntyy". Seuraavaksi näytettiin onnellista naista vauva rinnalla paidan alla ja nainen siinä jutteli kaikkea ihan järjissään, heh. Mitä ihmettä? Tällaisiako toisten synnytykset ovat?! Pieni katkeruuden tuulahdus. Tajusin, että ehkäpä meillä oikeasti olikin vähän vaikea synnytys, mutta en ollut sitä tajunnut. Kun kätilö vieraili minun luona osastolla, aistin hänestä samanlaista vaikean synnytyksen empatiaa. Itse olin lähes koko synnytyksen positiivisessa ja odottavassa mielentilassa. Olen siitä tosi tyytyväinen. Ehkä en siksi osannut ajatella synnytystä hankalana. Muistan kyllä loppuponnistusvaiheen turhautumisen, väsymisen ja epätietoisuuden sekä vetoavalla katseella sävytetyn toiveen lääkärille, että "ottakaa nyt se imukuppi, että saadaan jotain tapahtumaan". Ja muistan yhdessä vaiheessa välkähtäneen pelon, että entä jos vauva ei mahdukaan ulos. Että mitä tässä vaiheessa voidaan enää tehdä, kun vauva on jo tulossa. Nopeasti kuitenkin sivuutin nuo ajatukset. 

Ehkä nämä synnytysmietteet kumpuaa nyt siitä, kun on puhuttu miehen kanssa tulevaisuudesta ja siitä että ehkä joskus vielä toinen vauva. On mietitty, kestääköhän raskautuminen yhtä kauan ja tarvitaankohan clomeja. Itse mietin, millainen synnytys sitten on ja miltä toisen vastasyntyneen vauvan hoitaminen tuntuu. Että onko se yhtä jännittävää ja toisaalta yhtä helppoa. Miten vauvan isosisko ottaa asian ja minkä ikäinen hän mahtaa silloin olla. Olenko käynyt töissä välillä vai ollut kotona. Onko raskausaika ollut yhtä seesteinen kuin ensimmäinen.

Toisen vauvan ajatteleminen saa aikaan nyt huonon omatunnon. En halua ketään toista vauvaa! Meidän vauva on täydellinen, rakas ja ihanin meille! Haluan keskittyä nyt vain meidän suloiseen esikoispalleroon. Mutta täytyyhän tulevia tietysti ajatella alustavasti. Ihan jo ehkäisyasioidenkin takia. 

Tuntuu vieläkin uskomattomalta, että meillä on nyt se vauva, jota niin paljon kaivattiin, toivottiin ja odotettiin. Monia itkuja itkettiin kun tuli keskenmenoja ja kauhea määrä pettymyksiä kestettiin kun menkat alkoi tai lapsettomuushoidot eivät edenneet. Voi sitä turhautumisen, surun ja kaipauksen määrää. Se on onneksi jäänyt nyt onnen alle. <3

Suunnilleen vuosihan siitä nyt on, kun saatiin clomit ja vauva lähti alulle. Meidän rakas Pötkylä oli sellainen solujoukko vain. Ihmeellistä. Kertakaikkiaan.

Ihmeellistä on myös se, että vauva ja mies nukkuu vielä makuuhuoneessa. Kello on pian 9.

Unia ja muistoja

Vauvalla on ollut tapana nukkua aamuisin aika tarkalleen 30 minuutin unet. Tänään vauva veteli hirsiä kaksi tuntia (!) Olin sopinut treffit keskipäivällä ystävän luokse, mutta päästiinkin lähtemään jo aamu-unilla. Erikoista. En keksi muuta syytä kuin että 1.) nyt on kylmä ilma ja 2.) vauvalla oli makuupussi vaunuissa ekaa kertaa. Vauva oli topattu päästä jalkoihin. Oli varmaan vaan niin ihanan lämmin nukkua viileässä. :)

Nukutin vauvan tänään omaan sänkyynsä päiväunille. Piiiiiitkästä aikaa. Ihan muuten vain. Tuli sellainen olo, että nyt. Syötin väsähtäneen vauvan rauhassa sängyllä ja puin unipussiin. Heijasin sylissä hetken ja pidin tuttia suussa. Ihan hetken mielijohteesta sitäkin taas. Vauva katseli taas jälleen makkarin verhoja ja rauhoittui entisestään. Hyräilin tuttua unilaulua, jota laulan joka unilla. Laitoin rauhallisen ja väsyneen vauvan omaan sänkyynsä ja vedin musiikkiunilelun soimaan. Lähdin olohuoneeseen kokeilumielessä. Musiikin loputtua alkoi kitinä. Menin laittamaan lisää musiikkia ja silitin vauvaa. Taas olohuoneeseen. Taas kitinää. Jäin istumaan sängyn viereen ja pidin tuttia vauvan suussa hellästi. Vauva imeskeli tuttia ja näpräsi minun sormia. Kohta vauvan silmät menivät kiinni. Vauva ei kuitenkaan vielä nukahtanut vaan havahtui uudestaan. Ihmetteli varmaan tätä uutta sänkyjuttua. Nostin minun viereen sängylle ja syötin. Kun oli melkein nukahtamassa, nostin omaan sänkyynsä. Havahtui ja avasi silmät, mutta oli niin väsynyt, että silmät menivät kiinni. Jes!

Oli huippua käydä tänään ystävällä ja tervehtimässä heidän pientä suloista vauvaa ensimmäisen kerran. Voi kun ne on pieniä syntyessään. <3 Heh. Ja sitten parissa kuukaudessa jo muuttuvat tuollaisiksi pötkylöiksi ja jämäköiksi ja seurusteleviksi.

Kuulin tänään, että minun mummu on nukkunut pois. Se mummu, joka asui meidän naapurissa lapsena. Se joka antoi pieneen rottinkikoriin pieniä voisilmäpullia. Se joka kertoi kivoimpia iltasatuja ollessani yökylässä. Vähän haikea olo ollut siitä, vaikka toki vanhan ihmisen kuolema on aina aika luonnollinen asia. Ei houkuta myöskään ajatus hautajaisista, kun viimeksi papan hautajaisten aikaan olin niin väsynyt ja stressaantunut. Hautajaiset on aina myös niin pitkiä ja väsyttäviä päiviä. No mutta ei stressiä niistä. Menevät varmasti omalla painollaan, kun ei ota itse paineita eikä lupaudu mihinkään suurempiin esityksiin tms. 

Vauva meni unille parvekkeelle. Itkuinen, väsynyt ja mahakipuinen, huusi aivan raukka. Yleensä ei tähän aikaan enää nukuteta päikkäreille, mutta iltapäivällä nukkui niin vähän, että hyvä kun nyt ainakin vähän torkahtaa. Nyt miehen seuraa ja telkkua.

Tavallinen touhukas maanantai

Törmäsin yhdessä blogissa hauskaan ideaan kirjoitella yksi vauvan kanssa vietetty päivä vähän tarkemmin ylös. Oli mielenkiintoista lukea pikkutarkkoja selostuksia toisen vauva-arjesta. Niinpä päätin rohkeasti vähän matkia ja kirjata meidän puuhia tänne. Lähinnä omaksi iloksi ja muistoksi:

Klo 19.30 maissa (sunnuntaina) vauva nukahti yöunille
Klo 19.55 huutoitkua ja rupsuttelua, nukahtaa sylittelyn jälkeen
Klo 22.20 vauva herää syömään, menen itse nukkumaan samalla
Klo 23.40 vauva herää syömään
Klo 4 vauva herää syömään, syö paljon, minä ihmettelen että ohhoh kello on jo neljä

Klo 6.50 vauva pyörii sängyssään, aiemmin kuin yleensä: yleensä herätään vasta puoli kahdeksan maissa. Kuuntelen hiljaa vauvan peiton kahinaa ja haukottelua. Vauva alkaa kitistä, nostan viereeni ja toivon, että nukkuisi vielä edes hetken. Syötän unisen vauvan, mutta herää syötyään. Vauva innostuu kun tajuaa minun olevan hereillä ja alkaa jutella hiljaa "öööääää". Minua naurattaa, kun vauva hymyilee niin valloittavasti, mutta yritän kuiskia, että mies saisi vielä levätä. Vauva juttelee kovempaa, mieskin sanoo hyvät huomenet. Mies nousee vessaan ja juttelen vauvalle iloisesti ja kimittäen, niinkuin yleensä.

Olen tyytyväinen, että sain pitkästä aikaa nukkua 4 tunnin yhtäjaksoiset unet. Lisäksi vauva nukkui aamuyöllä vielä 3 tuntia putkeen. Olen virkeä. Vaikka mies yleensä vaihtaa aamuvaipan, tällä kertaa minä teen sen. Pestään pylly ja laitetaan päivävaatteet: keltainen 74cm body ja harmaat 56cm housut, hassua että housut mahtuu vielä. Vauva sitteriin ja oma puuro mikroon. Puhdistan vauvan kasvot ja silmät kosteilla vanulapuilla ja ihmettelen vauvan silmää, joka näyttää vähän turvonneelta.

Laitan pyykit koneeseen, vauva katselee touhujani sitterissä sekä leikkii pehmokirjalla ja helistimellä, jota käyn antamassa käteensä usein, kun tippuu. Tullaan olohuoneeseen ja laitan tekstiviestillä mummulle kuvan, jossa vauva poseeraa mummun tekemät villavaatteet päällä. Kutsun mummun kylään, sovitaan että huomenna. Pumppaan toisen rinnan kun vauva viihtyi aamulla siinä vain hetken. Ajattelen, että ei tykännyt kun suihkuaa niin paljon. En ole ikinä vielä pumpannut tähän aikaan päivästä, eli tehoimut varmasti olleet vauvalla. Totean, että vauvan silmä on normaali. Annan d-vitamiinitipat vauvan omalla lusikalla.

Syötän vauvan pienesti ja vauva ottaa aamu-unet vaunuissa parvekkeella n. klo 8.45-9.15. Päätän, että ei mennä vauvajumppaan, kun unet näin aikaisin, jumppa ei sovi aikatauluun. Ystävälle viestiä, vähän Candy Crush-peliä sekä vihreää teetä nautiskellen.

Vauva herää onnellisena vaunuista. Otan hänet makuuhuoneen sängylle pötköttelemään lelujen kanssa samalla kun itse siivoan miehen yllätykseksi hänen vaatekaappiaan. Hänellä on pieni vaatekaappi verrattuna minuun ja on ollut puhetta, että molempien pitäisi siivota kaappinsa. Vauva viihtyy etenkin mahallaan. Katselee minua ja juttelee.

Kaappi siivottu ja vauva alkaa väsyä. Syöttö ja vaunuihin parvekkeelle. Itselle päälle sininen huppari, harmaa pipo ja keltainen huivi. Ei oikein meinaa vauva rauhoittua. Joudun nostamaan hetkeksi syliin. Uusi yritys ja klo 11.15 nukahtaa. Vaunuja heilutellessa teen muutaman kyykkyliikkeen kuntoilumielessä. SItten teen nopeasti ostoslistan, puen ulkovaatteet itselleni ja kärrään vaunut varovasti parvekkeelta ja kohti lähikauppaa. Ostan paljon juureksia ja joitain perustarvikkeita. Vauva potkii välillä vaunuissa, mutta pitää silmät kiinni. Kävelen kotiin viileässä sateessa. Pyykit kuivumaan ja uudet koneeseen. Ruoat kaappiin.

Klo 12.15. vauva itkee vaunuissa tunnin unien jälkeen. Näyttää reppanalta. Kannan vaakatasossa makkariin ja avaan vetoketjut. Tissi suuhun, syö hyvin. Nukahtaa sängylle. Varovasti yritän avata lisää pukua ja hattua. Jätän vauvan nukkumaan ulkovaatteet puoliksi päällä. Selailen facebookin kirppissivuja ja välillä käyn katsomassa vauvaa. Kokeilen hänen lämpötilaa varovasti, jes vauva ei herää siihen. Ei ollenkaan liian kuuma vauvalla.

Klo 13.30 vauva herää itkeskellen, syö taas hyvin. Ihmettelen, miksi minun hiha on yhtäkkiä märkä. Tajuan, että toinen liivinsuojus on läpimärkä ja kastellut myös minun hihan, joka nojasi siihen. Ohhoh. Vauva virkistyy ja on levännyt ja mahdottoman söpö. Ihastelen miten ihana ja kaunis vauva meillä on. Ja pitkän näköinen.

Vauva makoilee sohvalla minun vieressä lelujen kanssa kun kirjoitan näitä muistiinpanoja ylös. Välillä leikin vauvan jaloilla, pöristelen vauvan mahaan, pussailen kaulalle ja höpöttelen kaikkea. Vauvaa hymyilyttää. Käyn laittamassa lisää pyykkiä kuivumaan ja taas uudet koneeseen. Otan vauvan sitteriin keittiöön ja valmistelen makaronilaatikon uuniin. Höpötän vauvalle koko ajan. Tyhjään samalla tiskikoneen, teen välipalaa itselle ja tajuan ostaneeni vahingossa pahaa teetä, voi itku! Sitten olkkariin. 

Vauva on lattialla innoissaan leikkikaaresta. Olen sitonut kaareen pienen pehmokirjan ja se naurattaa vauvaa. Syön välipalaa, telkkari on päällä. Vauva tylsistyy ja menen lattialle seuraksi. Leikitään ja otan vauvan mahan päälle vatsalleen. Vauva ilostuu ja katselee telkkaria riemuissaan. Vauva on tosi söpö myös tuosta kuvakulmasta. Muistan taas, että vauvan korvat ovat likaiset. Haetaan vanupuikko ja putsaan ne, paljon vaikkua. Vauva pötköttää sohvalla minun vieressä. Leikitän vauvaa harsolla heiluttaen sitä vauvan päällä. Vauva nauraa. Täytyy taas pumpata rintaa, kun se on arka.

Kuivat lakanat kuivausrummusta pois ja uudet tilalle. Kuivaustelineeseen ei mahdu. Pitkästä aikaa kuivausrumpu käytössä. Makaronilaatikko on valmis, maistan, nam. Laitan uuniin rosmariinilohkoperunoita miehelle.

Klo 15.30 syötän vauvan, puen ulkovaatteet hänelle ja klo 15.45 nukahtaa vaunuihin tuttuun lauluun ja vesisateeseen. Minä kirjoittelen tätä ja selailen vähän nettiä. Aika menee nopeasti.

Klo 16.20 vauva herää virkeänä vaunuista. Ilahtuu minut nähdessään, niinkuin yleensäkin aina unien jälkeen. Lyhyt syöttö. Mies tulee töistä kotiin ja höpöttelee vauvalle, joka leikkii olkkarin matolla harsolla ja jokeltelee. Mies tekee itselleen ruokaa uuniperunoiden kaveriksi. Minä menen hakemaan viimeiset pyykit kuivausrummusta ja olen tosi tyytyväinen tähän puhtaan pyykin määrään.

Klo 17.30 on syöty päivällistä miehen kanssa. Vauva syö sohvan divaanipäässä innoissaan harsoa ja leikkii pehmokirjalla. Juodaan teetä ja herkuttelen suurella hedelmälautasella, nam nam! Kattellaan telkkaria ja höpistään.

Klo 18.10 vauva kitisee, mies vaihtaa kakkavaipan. Minä käyn rauhassa suihkussa.

Klo 18.20 vauva itkee kovasti hoitopöydällä. Maito auttaa vaippapöksyä ja viihtyy vielä mukavasti sohvalla iskän viihdyttämänä mahallaan ja selällään. Minä pelaan vähän aikaa Candy Crushia. Kuunnellaan huomisen sääennustusta ja päivitellään 5 lämpöastetta, hrrr mutta ihan kiva silti. Pitäisi etsiä omat syys- ja talvivaatteet varastosta.

Klo 19.10 vauva iltakylpyyn. Kylvetetään yhdessä ja joukkoon liittyy ensi kerran myös keltainen pieni ankka. Vauva huomaa sen, mutta ei suuremmin kiinnostu. Huppupyyhkeeseen, jalkojen rasvausta ja yöpukua. Kitinä lisääntyy. Unipussiin jo itkuinen vauva.

Klo 19.28 vauva käpertyy minua vasten heti kun tönäisen hellästi poskea tissillä. Heittää jalat tomerasti yläkautta minua vasten ja sulkee silmät. Muutaman kerran kääntyy pois rinnalta itkemään väsymystä, mutta hellästi käännän hänet takaisin ja imu jatkuu tyytyväisenä. Käsillä tunnustelee minun ihoa ja näen vielä ihastella pötkösormia. Kuuluu lyhyitä onnellisia unihyminöitä, "hmm hmm". <3

Klo 19.30 vauvalla on silmät täysin kiinni. On kääntynyt selälleen kasvot sivulle minuun päin. Annan olla rauhassa rinnalla ja kirjoittelen samalla runoja puhelimen muistiin. Ihania rauhallisia iltahetkiä. Lueskelen puhelimen netistä juttuja 3 kuukauden ikäisistä vauvoista.

Klo 20.00 vauva havahtuu kaipaamaan tissiä, availee silmiä, mutta nukahtaa. Tämä tapahtuu monta monta kertaa, ehkä noin 10. Imee aina mutta nukahtaa. Hipaisen sormella leuan alta ja imaisee taas. On tullut pimeämpää.

Klo 20.55 hiivin olohuoneeseen miehen luo sohvalle, teetä ja iltapalaa. Luultavasti vielä syötän vauvaa tämän päivän puolella ainakin kerran ellen kaksikin. Ulkona on tosi pimeää, ikkunassa pisaroita.

Hyödyllisiä tavaroita

Raskausaikana mietin kovasti, mitä kaikkia tavaroita vauvan kanssa tarvitaan. Tässä joitain niistä, jotka minä olen havainnut erityisen hyödyllisiksi meidän vauvan kanssa:

- Hoitopöytä. Onneksi ostettiin kunnollinen hoitopöytä, jossa on kivat tilavat laatikot vauvan vaatteille. Laatikoihin mahtuu oikein hyvin ne vaatteet, joita vauva käyttää nyt. Sinne mahtuu hyvin myös esim. vauvan lakanat ja muita tarvikkeita.
- Pieni kori hoitopöydällä on kätevä ja nätti. Siinä meillä on kaikki vauvan rasvat ja muut aineet, vaippoja ja pari vauvan lelua.
- Koliikkituttipullo. Ainoa pullo, joka on nyt kelvannut edes vähän.
- Sitteri. Vauva on tykännyt istua sitterissä ja nykyään jaksaa katsella siinä minun keittiö- tai pyykkipuuhia aika pitkänkin aikaa. On kallistettu sitteriä jo keskiasentoon.
- Ikean leikkikaari on ollut toimiva. Puiset lelut kolisevat kivasti ja niistä saa hyvän otteen. Ei ole ollut tarpeen vaihtaa siihen omia leluja. Varsinkin sitterissä istuessa leikkikaari on kiva, kun vauva ylettyy leluihin kädellä.
- Hymynaamatarra neuvolasta oli hitti jo saapuessaan. Vieläkin se saa vauvan hymyilemään ja juttelemaan hoitopöydällä.
- Aventin käsikäyttöinen rintapumppu. Helppo käyttää.
- Vauvan kietaisupaidat. Vaikka vauva on jo jämäkämpi, tykätään vieläkin näistä. Helppo pukea ja riisua. Ja jos kakat on tulleet vaipasta läpi, likaisen bodyn saa kätevästi pois sotkematta koko lasta kakkaan. :)
- Vauvan pitkähihaiset yöpuvut. Ne on muuten vaan kivoja ja söpöjä.
- Bodyt, joissa kädet saa piiloon (etenkin aivan pienellä vauvalla) sekä kärjelliset puolipotkuhousut
- Kantoreppu. Vauva on kiva nukuttaa reppuun, jos on vaikka vieraita. Vauvaa ei häiritse vieraiden äänet ja kenenkään ei tarvitse heijailla vauvaa makuuhuoneessa yksistään. Voi olla kätevä myös kaupungilla tai jos vauvalla itkuisuutta.
- Hymyhelistin, jollaisen ennen sai äitiyspakkauksesta. Tilattiin vihreä sellainen ja se on vauvan suosikkilelu tällä hetkellä.
- Viltti. Kiva laittaa paksun maton ja vauvan väliin nukkaamaton viltti. Kun vauva kuolaa ja laittaa kädet suuhun, käsiin tarttuu kaikenlaista nöyhtää sohvasta ja mustista lakanoista.
- Äidin älypuhelin. :) Hankin sen juuri ennen vauvan syntymää ja on se vaan kiva. Sillä on mukava surffailla netissä ja lueskella vauvajuttuja ym. kun vauva on puoliunessa tissillä. Valokuvat onnistuu yleensä hyvin jos rauhassa ottaa ja ne on helppo lähettää ystäville ja sukulaisille.
- Sappisaippua. Poistaa maitokakkatahrat hyvin. Sutaisen nestemäistä saippuaa kakkatahran kohdalle ja normaalisti pesukoneeseen.
- Harsot. Ihan perusjuttu, mutta niin toimiva. Meillä on niitä paljon. Silti ne joskus meinaa loppua. Toimivat niin monessa, esim. kuolarätteinä, pyllypyyhkeinä, keittiöliinoina, vaunusuojana, käsipyyhkeinä, lapsen suojana ja näköesteenä imettäessä, leluina, aurinkosuojana autossa, imeskelyrätteinä, peittona kesällä jne.
- Unipussi. Loistava keksintö. Tavallisen peiton vauva potkii joskus pois ja pelkään että hautautuu ison peiton alle. Meillä käytössä Nameit:n unipussi kokoa 74/80, aivan sopiva. Puetaan yöasun päälle yöunille ja joskus päiväunillekin, jos vauva on levoton. Lämmittää ja vauvaa on helpompi nostella keskellä yötä ilman että havahtuu.
- Bepanthen-voide. Huippukeksintö, sopii joka pipiin, esim. pepun ihottumiin ja syvien ihopoimujen punoitukseen. Parantaa ne päivässä.
- Lelukori olohuoneessa. Helppo kerätä lelut sinne ja tulee siistin näköistä kun leluja ei tarvitse pitää tv-tasolla tai pöydän kulmalla.
- Maidonkerääjä ja liivinsuojukset. Kerääjällä saa mukavasti talteen maitoa, jos on vaikka muutenkin pian pumppaamassa sitä. Liivinsuojuksia menee minulla paljon.
- Hyönteisverkko vaunuihin. Kesällä ja varsinkin alkusyksyn ampiaisaikaan ehdoton.


Nämä eivät ole olleet käytössä: 

- Nännidonitsit joita askartelin ennen synnytystä. Ei mitään käyttöä.
- Imetystyyny. Aivan alussa käytettiin kun vauva oli vetelämpi kropaltaan. Aika nopeasti jäi käyttämättä, ehkä ensimmäisen kuukauden jälkeen.
- Rengassuojat vaunuihin. Ei niitä jaksa laittaa ainakaan vielä, ehkä talvella sitten jos renkaat kovin märät. Alakerran eteismatto kerää suurimmat liat ja meidän oma eteismatto loput.
- Talkki. Kerääntyy taipeisiin, en tykkää enkä oikein osaa käyttää.
- Lukuisat pienet söpöt sukat joita raskausaikana ostin. Useimmat oli liian pieniä jo vauvan syntyessä tai kiristi nilkasta. Sama koskee lapasia.
- Pienet 56cm-mekot. Ei vaan tullut käytettyä niin pienellä vauvalla. Bodyt ja puolipotkarit parhaita.
- Tutit, joita keittiö on pullollaan. Ei ole vain maistunut.
- Vaipat kokoa 1. Ei mahtuneet edes laitoksella.

Nyt talven lähestyessä täytyy ostaa vielä se itkuhälytin ja lämpömittari parvekkeelle. Tähän mennessä pidetty parvekkeen ovea raollaan ja arvioitu mutu-tuntumalla säätä. Ihan hyvin pärjätty kyllä niilläkin konsteilla. Kylmemmillä syysilmoilla ei viitsi pitää enää ovea auki.

Tylsyyttä ja iloja

Täällä ollaan, onpa taas kestänyt viime postauksesta! Sille on syynä yksinkertaisesti vain se, että vauva on nukkunut vähemmän päivisin. Hänen ollessa hereillä en ole malttanut näpytellä konetta, kun muutenkin räplään puhelinta liikaa vauvan aikana. On tuntunut nyt tärkeältä vain olla vauvan kanssa, leikkiä ja jutella. Vauva onkin oppinut nyt juttelemaan aivan uudella tavalla. Ennen niin yleistä kurkkuärrää hän ei enää sano kovinkaan usein, vaan tilalle on tulleet pitkät vokaalihuutelut, esim. "äööööööööääääää", "hööööööääääää". Välillä matalalta, välillä kiekaisee korkealta. Ihanaa kuultavaa. Vauva näyttää nauttivan omasta äänestään ja ääntelee ihan vain kuunnellakseen sitä. Selittää myös meille pitkiä pätkiä, monta minuuttia putkeen, kovalla äänellä, kuin kertoen oikeasti jotain juttua. Kuuntelee kun hänelle puhutaan ja taas jatkaa omaa asiaansa. Heh. Juttelut alkavat aina heti aamulla kun näkee minun heränneen. Niin rakas vauva. <3

Yritin viikolla kirjoittaa tänne edellisestä viikonlopusta, kun mies oli kipeänä ja hoidin vauvaa yksin. En saanut kuitenkaan tekstiä koskaan valmiiksi. Silloin olin mummulan vierailua lukuunottamatta monta päivää putkeen vain kotona. Meinasi alkaa jo seinät kaatua päälle. Ei jaksanut eikä huvittanut lähteä vauvankaan kanssa mihinkään ja mieskin oli sen verran flunssainen ettei hän jaksanut hoitaa vauvaa yksin. Apea mieli ja tylsää. Maanantaina helpotti, kun mieskin oli jo työkunnossa ja käytiin vauvan kanssa autolla vauvajumpassa. Itse jumpassa oli aiempaa vähemmän väkeä, mikä oli mukavaa. Vauvakin jaksoi hyvin melkein loppuun asti ja katseli kiinnostuneena muita vauvoja. Ja paras juttu oli mennä autolla. Pienen matkan jouduin raahaamaan vauvelia kantokopassa pysäköintialueelta jumppapaikalle, mutta ihan hyvin jaksoin. Oli myös kätevää kun vauvan sai vietyä kantokopassa ihan jumppasaliin asti. Tiistaina kävi ihana ystävä kylässä ja keskiviikkona kävin itse nopeasti kaupungilla vauvan kanssa. Viikonlopun alakuloista ei näkynyt enää merkkiäkään.

Viikko sitten olin aika väsynytkin. Vauva oli nukkunut sekalaisesti jo noin viikon, rotarokotteesta asti. Pyörinyt, ähkinyt, kaivannut lohtua. Maha oli kipeä, aluksi ehkä rokotteesta ja myöhemmin minun syömisistä, ehkäpä soijasuikaleista joita söin aika paljon monena päivänä putkeen. Öisin minä olin aivan naatti ja nukahtelin aina yösyötöillä. Heräsin aina parin tunnin päästä ahtaasta vauvan ja miehen välistä jostain ihmeasennosta. Siirsin rättiväsyneenä vauvan omaan sänkyynsä ja puolen tunnin päästä heräsin siihen, että vauva kitisee ja itkeskelee. Ei muuta kuin takaisin viereen ja sama homma alusta. Jossain vaiheessa aamuyötä aina luovutin ja jätin vauvan nukkumaan viereeni. Vauva myös pyöriskeli erityisen paljon aamuyöstä minun vieressä, jolloin minä en tietenkään nukkunut kuin pienissä pätkissä. Heräämisiä oli parhaimmillaan tunnin välein koko yön. Ja syötöt kesti pitkään kun vauva halusi nukkua tissillä.

Nukkuvan vauvan tissin kaipuu on toki ollut varmasti omaakin syytä, ainakin osittain, kun olen nukuttanut vauvaa iltaisin tissille. Jostain syystä on lipsuttu siihen, että minä nukutan vauvan yksin illalla. Ja koska en jaksa yksin kanniskella vauvaa pitkään, on ollut helpompi antaa nukahtaa rinnalle. Nyt kun on tajuttu tämä, mies on auttanut taas enemmän iltaisin. Muuten minua ei haittaisi yhtään nukuttaa vauva tissi suuhun, mutta niinä iltoina vauva on nukkunut yleensä aika huonosti. Saattanut nopeasti laittaa silmät kiinni ja vaipua kevyeen uneen, mutta heti kun olen irrottautunut ;) niin vaavi on herännyt hamuamaan ja etsimään tissiä puolihädissään. Eli käytännössä olen viettänyt iltani makuuhuoneessa, kaksikin tuntia kerrallaan. Tylsää. Toisaalta olen ajatellut, että jos vauvalla onkin nyt se tehoimun aika, niin senkään takia en ole halunnut tissiaikaa rajoittaa. Tai joku muu hellyysvaje, kun oppii kokoajan kaikkea uutta ja on niin aktiivinen päivisin. Muutenkin suhtaudun tuohon syöttämiseen nykyään aika rennosti. En enää mieti, montako kertaa syötän ja missä välissä. Syötän kun vauva tuntuu sitä kaipaavan.

Mutta nyt loppuviikolla on siis mennyt jo vähän paremmin. Viime yönä vauva nukkui yöllä putkeen pitkästä aikaa (jopa) 3,5 tuntia. Heh. Hassua miten nuo vaihtelee, kun muutama viikko sitten vauva nukkui neljästä viiteenkin tuntia putkeen aika säännöllisesti joka yö. 

Tällä viikolla päiväunetkin on olleet lyhyitä. Tavaksi on tullut aamuherätys 7.30 sekä puolen tunnin aamu-unet vaunuissa parvekkeella aika tarkalleen klo 9.30-10. Seuraavat unet n. klo 11 alkaen. Jos laitan parvekkeelle, nukkuu 45 minuuttia. Jos kävelylle, pääsee yleensä unijakson yli ja nukkuu pari tuntia. Olen muutamana päivänä nukuttanut tuolloin parvekkeelle ja puolen tunnin päästä lähtenyt kävelylle. Ei ole tarvinnut itse kävellä niin pitkään. Jotenkin niin laiskottanut nyt tuon kävelynkin suhteen. Iltapäivällä nukkuu n. klo 15 aikaan 45 minuutin unet ja yleensä vielä 17 jälkeen 45 minuutin unet. Sitten iltapesuille klo 19 maissa ja nukahtaa yöunille 19.30/20 maissa. Päivät ovat siis melko repaleisia, kun pitkiä yhtäjaksoisia päikkäreitä ei ole.

Ehkä lyhyiden päikkäreiden takia tuntui viime viikolla vähän vaikealta lähteä vauvan kanssa mihinkään. Vauva ei ole kovin hyvä viihtymään vaunuissa hereillä. Toisaalta kun nyt loppuviikolla tajusin, että kävelylenkillä vauva kuitenkin nukkuu pidempään, tuokin ongelma taas poistui. Ja kyllähän vauvan kantaa vaikka sylissä bussiin ja kotiin, jos on ihan pakko. Jos vaan jaksaisi käydä vaunulenkillä enemmän... plääh.

Nyt on saatu käyttöön mummun tekemät ihanat villahousut ja villatakki. Ne on olleet aamuisin ihan tarpeen windfleece-puvun alla. Jännittää vähän viileät ilmat, että miten osaa pukea vauvaa sopivasti. Makuupussi meillä ei ole vielä käytössä vaunuissa, vaan vaunujen pohjalla on Lindexin ohut sirkuskuvioinen viltti. Toinen asia on sitten tuo autolla lähteminen. Että mitä pukee autoon, kun vauva käväisee kuitenkin ulkonakin. Eilen laitettiin villa-asu autoon ja luulin että paistuu, mutta olikin ok, tosin ei ollut kovin pitkä automatka. Meillä ei ole mitään hupparia tms. vauvalle. Usein vauvan jaloilla on viltti matkalla autoon. Jos aurinko paistaa, se lämmittää autoakin vielä mukavasti eikä mitään muita housuja tarvita sisähousujen päälle. Mutta onhan tuo sellaista värkkäilemistä kun puetaan autoreissua varten.

Kävin tällä viikolla syömässä hyvän ystävän kanssa minun suosikkiravintolassa. Mies hoiti vauvaa. Oli ihanaa ja rentouttavaa istua rauhassa ja herkutella hyvällä ruoalla sekä puhua muustakin kuin vauvasta. Ne bataattiranskalaiset, ah. :) Sokerilakko on pitänyt, vaikka on ollut tosi vaikeaa viimeinen viikko. Tylsistyneenä ja väsyneenä olisi niin ihana herkutella vaikka jätskillä tai pullakahvilla. Vaikeuden laukaisi S-marketin uunituoreiden voisilmäpullien huumaava tuoksu. Sen jälkeen on selvästi ollut vaikeampaa ja olen ajatellut herkkuja aika paljon. Ensi arkiviikon haluaisin vielä olla täysin ilman karkkeja ja jätskejä ja pullia. Keksejä ei onneksi tee enää mieli!

Vaikka olen ollut nyt kaksi viikkoa ilman karkkeja ym. niin paino ei ole kyllä mihinkään laskenut. Usein ruokaherkuttelupäivän (pitsaa tai hampparia tai muuta ruokaa paljon) jälkeen paino on heilahtanut alaspäin. Se on ollut jännä. Välillä olenkin miettinyt, että entä jos keho onkin säästöliekillä. En tiedä uskoisinko, kun olen syönyt nyt kuitenkin ihan hyvin. Toisaalta kulutuskin on tietysti varmaan aika pientä nyt, imetyksestä huolimatta, varsinkin kun olen ollut niin laiska vaunulenkkeilijä. Ei suurempaa stressiä. Vähän toki mietityttää ja ärsyttää nämä viimeiset raskauskilot. Puntari tuntuu jämähtäneen paikoilleen.

Mutta nyt on minun lounasaika. Vauva heräsi äsken 35 minuutin aamu-uniltaan, jotka nukkui hieman tavallista myöhemmin. Tälle päivälle ei ole mitään erityistä ohjelmaa. Eilen kävi miehen isä puolisoineen sekä vauvan täti. Oli mukavaa. Ja tällä kertaa muistin antaa heille käteen vieraskirjankin. Ajeltiin myös vauvan isomummin luona ja itkuhälytintä etsimässä (ei löydetty sellaista jonka olisin kelpuuttanut, heh, täytyy netistä katsella). Mutta nyt sitä lounasta.

Isovanhempien oikeudet: avautumista

Olen ollut onnellinen, että meidän tytön isovanhemmat, etenkin mummut, ovat olleet niin innoissaan vauvasta. Halunneet vierailuilla pitää sylissä ja lässyttäneet lapselle ja tyttöä viihdyttäessään tarjonneet meille vanhemmille niitä pieniä mutta tärkeitä huokaisemisen ja rentoutumisen hetkiä.

Eilen huokailin kuitenkin aivan jostain muusta syystä kuin rentoutumisesta. Ehkä kerron teille tarkemmin:

Olimme käymässä vauvan mummulassa. Mummulla oli ollut kuulemma kova ikävä tyttöämme. Söimme ensin yhdessä ja vauva istuskeli turvakaukalossa katselemassa meitä ja tutustumassa mummulan uusiin paikkoihin. Oli juuri herännyt uniltaan, vähän vielä ihmeissään minne oltiin tultu. Ruokailun jälkeen mummu kohteliaasti kysyi, saako hän ottaa tytön istuimesta. Tottakai sai. Mummu piti tyttöä sylissä pitkään, mutta tyllerö oli vähän huonolla tuulella. Ei viihtynyt siten että mummu olisi nähnyt tytön kasvot. Viihtyi kuitenkin juuri ja juuri olalla. Pian lattialle viltti ja siihen ihan tyytyväinen vauva. Mummu viihdytti vauvaa. Jutusteltiin, oli mukavaa. 

Hetken päästä vauva alkoi kitistä enemmän ja yritin vähän syöttää. Ei oikein maistunut, mutta kitinä vähän taukosi. Vaihdoin vaipan lattialla ja hassuttelin vauvalle. Pötkylä naurahteli, mutta oli selvästi väsynyt. Mummu tuli lattialle meidän viereen ja minä nousin, jotta mummu saisi vauvan huomiota. Mummu otti vauvan syliin ja vauva jatkoi väsykitinäänsä vähän kovempaa. Sanottiin miehen kanssa, että vauva on väsynyt. Oli ollut hereillä jo kaksi tuntia. Mummu ehdotti, että laitettaisiin vauva nukkumaan heidän sängylleen. Sanottiin kohteliaasti, että se ei ole oikein hyvä ajatus, että vauva ei kuitenkaan nukahda sinne ja kellokin oli jo niin paljon, että vauvan kotoisat iltarutiinit painoivat päälle. Sanottiin, että jos aiotaan juoda vielä teet, sen aika olisi nyt pikaisesti. 

Mummu jatkoi kitisevän vauvan kanniskelua. Ei olisi malttanut keittää teetä, koska se olisi merkinnyt samalla meidän lähtemistä pian. Yhtäkkiä havahdun ajatuksistani siihen, että vauva itkee kovempaa ja kauempana.  Seuraan itkua talon toiselle puolelle. Itku yltyy ja tekee mieli juosta. Näen mummun vieneen itkevän vauvan sysimustaan, pilkkopimeään, vauvalle vieraaseen makuuhuoneeseen heidän sängylle. Oli yrittänyt nukuttaa sinne. Säpsähdän sielussani, huudahdan mielessäni. Minun tullessa paikalle mummu nostaa nopeasti vauvan sängyltä ja sanoo, että ei tainnut olla hyvä juttu. Minä olen niin hämmästynyt, että en osaa sanoa kuin että "ei ole nyt hyvä juttu". Otan itkevän vauvan mummulta napakasti. Vien pois pimeydestä. Meillä ei ole koskaan niin pimeää. Nukutetaan vauvaa päivisin päivänvalossa tai korkeintaan hieman hämärässä.

Rauhoittelen vauvaa kävelemällä pitkin taloa. Ei meinaa rauhoittua, huutaa täysillä. Tarjoan tissiä, ei. Lopulta rauhoittuu ikkunan äärelle olkapäälle. Sitten tissikin taas maistuu. Lohdutan, juttelen, silittelen, hymisen, tunnen suuria tunteita vauva-raukan puolesta, ihmettelen mitä juuri tapahtui ja miksi minusta tuntuu niin pahalta. Vauva katsoo minua silmiin, hymyilee. Jatkaa syömistä. Reppana.

Juodaan teet. Mummu tarjoutuu ottamaan vauvan syliin niin, että vauva näkee äidin ja isin. Teen juonti onnistuu. Hörpitään juomat pikaisesti ja lähdetään. Vauva nukahtaa turvakaukaloon ja nukkuu aamuun asti, toki monta kertaa tissiä haluten. Katson nukkuvaa suloista vauvaa ja koen olevani Karhuemo. Se tuntuu hyvältäkin. Saan olla sellainen, suojeleva. Se on minun tehtävänikin.

Illalla minua mietityttää mummun toiminta. Puhutaan siitä miehen kanssa. Mies on onneksi aina minun puolella. Ihana, rakas mies.


Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun joku isovanhemmista toimii omapäisesti, meitä kuuntelematta. Raivostuttaa. Pötkylä on meidän lapsi, minun ja mieheni. Ollaan tietysti kiitollisia kaikesta avusta, mutta me hoidetaan meidän vauva. Me päätetään, mikä hänelle on parasta. Missä hän nukkuu ja miten, mitä hän syö ja kuinka paljon, missä hän asuu ja miten paljon matkustaa.

Kun juotiin mummun kanssa teetä eilen, puhuttiin vielä siitä, että sitten kun vauva kasvaa, hän voi tulla mummulaan yökylään ja käydä retkellä metsässä mummun kanssa ja hoitaa kasvimaata ja kaikkea. Kivalta kuulostaa. Lopuksi mummu kuitenkin naurahti, että "täällä mummulassa on sitten omat säännöt". Puki sen vitsiksi, mutta minua ei enää siinä vaiheessa naurattanut. Hän sanoi myös, että näitä juttuja voisi tehdä ehkä sitten vuoden päästä.

Ensinnäkin, mummulassa on meidän säännöt. Tämä koskee kaikkia meidän mummuloita. Jos mummut ja papat eivät hyväksy sitä, en halua jättää tyttöä sinne hoitoon. Olen kiitollinen mahdollisesti tarjotusta hoitoavusta, mutta muitakin vaihtoehtoja meillä on. Haluaisin, että voitaisiin kyläillä usein mummulassa, mutta jos isovanhemmat uhmaavat meidän toiveita niin totuus on, että ei sinne huvita mennä. Edes käymään. Minulle on jäänyt mieleen, kun siskoni lapsi oli pieni. Ollessamme porukalla mummulassa kiinnitin huomiota mummun kasvatusopastukseen ja vanhempien yli kävelemiseen. Jotain pieniä juttuja syömisessä tai muussa, esim. lapselle annettiin jotain herkkusyötävää, kun ei syönyt oikeaa ruokaa tms. Asenteella että "kyllä mummu tietää mikä on lapselle parasta". Vaikka lapsen vanhemmat olivat sitä mieltä, että ruoka pitää syödä ensin. Argh. Jos hoitaa meidän lasta, toteuttaa meidän lapselle luomia rytmejä ja rutiineja, kunnioittaa meidän ylläpitämiä sääntöjä lapselle eikä tee omavaltaisia päätöksiä entisaikojen kasvatusoppaiden mukaan

Toiseksi, vuoden päästä vauva on vasta pieni. Ei ole tarkoitus jättää häntä mihinkään yökylään. Ja jos jokin tärkeä yömeno tulisi, pientä hoidettaisiin täällä meidän kotona.

Jotenkin minulta meni nyt luottamus mummuihin ja mummulan sääntöihin. Pystyn jo kuvittelemaan, miten meidän uhmaikäiselle lapselle annetaan pullaa, kun ei suostunut syömään muutakaan.  Tai miten hänelle juotetaan mehua, kun ei suostu juomaan vettä. Tai miten annetaan periksi, kun kiukuttelee nukkumaanmenosta, vaatteista tai mistä vaan. Tai kysytään, että "tulisitko nyt, haluaisitko nyt". Minä olen kasvattajana varmasti sellainen "rakkautta ja rajoja"-tyyppi. Lapsi saa päättää jotain itse, kun on siihen kehityksellisesti valmis, mutta perusasioista ei kiistellä. Ne tehdään niinkuin äiti ja isä sanovat. Silloin ei kysellä, että "tulisitko nyt pesemään hampaat".

Mietin juuri noita syömisasioitakin. Me ollaan miehen kanssa puhuttu, että ei annettaisi lapselle sokerisia herkkuja pienenä. Aika näyttää mitä tuo "pieni" tarkoittaa. Tiedän kuitenkin, että siitä tulee vääntöä mummujen kanssa. Ja että jos mummu hoitaa lasta, voidaanko luottaa siihen, että mummu toimii meidän ohjeiden mukaan? Yleinen toteamus on, että isovanhemmilla on oikeus hemmotella lastenlapsiaan. Mekin ollaan se jo kuultu. Jotenkin niin rasittava toteamus ja turha. Tottakai isovanhemmilla on oikeus hemmotella lapsia, mutta eri asia on, miten. Tarvitseeko ensimmäisenä ajatella karkkeja, pullia ja muita leipomuksia. Miksei voisi hemmotella viettämällä aikaa yhdessä, antamalla hyvää huomiota, lukemalla mieluista kirjaa, leikkimällä piilosta tai hippaa, retkeilemällä pihalla, halailemalla, nassikkapainimalla, pelaamalla jalkapalloa, tekemällä hiekkakakkuja, keskustelemalla lapsen kanssa lasta kiinnostavista asioista, olemalla kiinnostunut lapsen elämästä? Paljon parempaa hemmottelua kuin syömiset.

Isovanhemmilla ei voi sanoa olevan mitään velvollisuuksia lapsenlapsiaan kohtaan. Niinkuin ei ole aikuisilla lapsenlapsillakaan velvollisuutta kyläillä isovanhempiensa luona. Kaikki auttaminen ja vierailu riippuu omasta halusta. Toisaalta ainakaan meidän lapsen isovanhemmilla ei minun mielestäni ole myöskään minkäänlaisia erityisoikeuksia liittyen meidän lapsen kasvatuksellisiin asioihin. Niinkuin jo sanoin, me kasvatamme oman lapsemme niinkuin haluamme. Eri asia on, jos pyydämme neuvoja johonkin tiettyyn asiaan.

Olemme saaneet jo raskauden aikana vihjailuja esimerkiksi siitä, että kerrostalo on huono ja vaarallinen lapsen kasvuympäristö (vaikea lähteä pihalle ja vaara pudota ikkunasta tai parvekkeelta). Olemme myös saaneet vinkkejä myynnissä olevista omakotitaloista läheltä mummulaa! Olemme saaneet valmiiksi suunniteltuja ehdotuksia siitä, miten ostaisimme perheellemme osan kesämökistä, jota emme halua ostaa. Olemme tietoisia myös esimerkiksi siitä, että eräs mummuista paheksuu valtavasti niitä äitejä, jotka eivät nukuta lastaan raikkaassa ja ah niin terveellisessä ulkoilmassa ja olen tuntenut itsekin joutuvani perustelemaan miksi en nukuttanut vauvaa parvekkeella kesällä, vaikka oli tuskahelle.

Tunnustan, että minua vähän pelottaa toisen mummun eläkkeelle jääminen. Se tapahtuu aivan lähiaikoina. Mummu hokee jo nyt, kuinka hänellä on aina niin kauhean hirvittävän järisyttävän kova ikävä vauvaa ja että kuinka hän katselee jatkuvasti vauvan kuvaa ja juttelee kuvalle ja tekee vaatteita tytölle ja suunnittelee hienompaa mansikkamaata että tyttö voisi sitten tulla sinne ja niin edelleen. Pelkään, että tämä mummun innokkuus ryöstäytyy jotenkin käsistä. Että lopulta joudun sanomaan hänelle pahasti ja että hän loukkaantuu. Vaikka pakkohan se on sitten, jos jyrää liikaa. Toisaalta mummu ei kuitenkaan tule tänne meille katsomaan vauvaa, vaikka olen häntä monesti pyytänyt ja vaikka sanoo aina että on ikävä. Meidän pitäisi aina olla menossa sinne. Sama oli ennen vauvan tuloa.

No niin, nyt avauduin paljon. Meidän tytön mummuissa on paljon hyvääkin ja tykkään heistä ihmisinä. Ymmärrän myös heidän innokkuuden ja että välittävät ja rakastavat meidän vauvaa. Heidän täytyy vain löytää oma paikkansa mummuna ja antaa tilaa meille vauvan vanhemmille.

Äiti 3 kk

- ihastelee omaa pientä vauvaa jatkuvasti
- nauttii paljon yhteisistä jutustelu- ja naureskeluhetkistä vauvan kanssa
- lässyttää vauvalle koko ajan
- on ollut laiska pesemään pyykkiä ja huoltamaan kotia
- tykkäisi katsoa jotain ruokaohjelmaa iltaisin, mutta harvoin ehtii
- on syönyt enemmän ruokia joita aluksi vältti
- haluaisi tehdä monipuolisempia kasvisruokia
- unohtaa välillä syödä sekä juoda vettä riittävästi
- on ylpeä tähän astisesta onnistumisestaan sokerilakossa
- haaveilee matkoista Suomeen ja ulkomaille vauvan ja isin kanssa
- iloitsee ja saa energiaa liikunnasta ja jumppaa täysillä
- on tosi kiitollinen hyvästä, välittävästä ja huomioivasta aviomiehestä
- on koukussa aamupuuroon raejuustolla ja marjoilla
- haaveilee kasvohoidosta ja jalkahoidosta ja selkähieronnasta ja kampaajakäynnistä ja käsihoidosta ja...
- haluaisi ilahduttaa vauvan iskää mutta ei oikein keksi miten
- ei ole soittanut pianoa pitkään aikaan
- haluaisi siivota vaatekaappinsa, mutta ei osaa keskittyä sen tekemiseen
- haluaisi syömään vauvan iskän kanssa kahdestaan, kun saisi vauvalle hoitajan
- haluaisi ostaa nättejä imetysvaatteita, mutta halvalla
- aloitti Cerazettet ja seurailee paljon puhuttujen sivuoireiden ilmaantumista
- surffailee aika paljon netissä lueskelemassa pikkujuttuja vauvoista
- ihmettelee että huonekasvit ovat vielä elossa harvasta kastelusta huolimatta
- ei ole pelannut pitkään aikaan Candy Crushia
- tykkää valokuvata vauvaa
- tykkää syksystä ja ehkä odottaa vähän viileämpiä ilmoja, sellaisia kirpeitä ja raikkaita
- on unohtanut että iltaisin voisi jo polttaa kynttilöitä
- kaipaa ystävää joka on maailman laidalla <3
- on tosi onnellinen kaikesta mitä hänellä on

Vauva 3 kk

(Olen liittänyt tähän listaan myös samoja juttuja, joita kirjoitin tänne pari viikkoa sitten. Lisään ne nyt tähän ja poistan aiemmasta tekstistä.)

-vauva syö paljon nyrkkejään ja kuolaa vähän
- harjoittelee kovasti leluihin tarttumista ja kun saa lelun kiinni, vie sen suuhun yhdellä tai kahdella kädellä. Myös äidin ja isän kasvoja on kiva kurkotella ja kosketella.
- kädet kohtaavat toisensa vartalon keskiviivalla
- näprää mielellään pehmokirjan naruja ja omia sormiaan
- rapsuttaa, silittää ja raapii äidin ihoa syötöllä
- tarttuu omiin vaatteisiinsa

- nostaa päätä ja rintaa mahalla maatessaan
- nostaa peppua polvien varassa mahalla maatessaan
- liikuttelee jalkojaan ryömimisliikkeitä tehden mahalla maatessaan 
- makoilee päivittäin lattialla
- katsoo tarkkaan mustavalkoisia kuvioita, hymynaamoja, uusia kirjoja ja helistimiä
- keskittyy kovasti lelun saamiseksi suuhun ja käyttää tarmokkaasti koko vartaloaan siinä, esim. koukistaa jalkojaan
- innostuessaan hengittää erittäin tiuhaan, potkii ja viuhtoo käsillään
- kääntyy selältä kyljelleen etenkin syötöillä, kun haluaa tulla syömään, pontevasti käyttää siinä jalkojaan
- ihmettelee suurin silmin omia jalkojaan kun äiti näyttää niitä

- viihtyy taas kylvyssä
- kakkasi eilen ensimmäisen kerran kylpyveteen, heh
- viihtyy hoitopöydällä hyvin
- syö nopeasti ja vahvalla otteella
- kakkaa päivän tai parin välein
- pissaa paljon
- nukkuu päivällä vaihtelevasti: välillä 45 min., välillä 3 tuntia putkeen, välillä vaunuissa, välillä äidin ja isän sängyllä, välillä kantorepussa
- nukkuu yöllä unipussissa yleensä hyvin ja herää 2-4 kertaa yössä
- nukahtaessaan hymähtää pari kertaa tyytyväisenä "hmm"
- käyttää enimmäkseen 68-74cm vaatteita
- ensimmäinen pienenpieni takku hiuksissa, leikattiin tänään pois
- karstaa pään päällä ja aukileen kohdalla, varovasti öljytty ja harjattu neuvolan ohjeen mukaan, irtoaa kuitenkin aika helposti

- on lähipäivinä löytänyt paljon uudenlaisia ääniä
- jokeltelee esim. "huu huu, hoo hoo hoo, höö höö, äyyy äyyy, äyeee, ee ee ee ää ää, heheh hee, öeää, ngii, akkur, khii..."
- juttelee kovemmalla äänellä kuin ennen
- jokelteluun on tullut pieniä korkeusvaihteluita, välillä kiekaisee korkealta
- nauttii vastavuoroisuudesta ja hymyilystä
- vierastaa välillä: tällöin suu menee alaspäin tai alahuuli tulee ulos (niin söpöä!), voi vierastaa ketä tahansa, myös äitiä tai isää jos tilanne on jotenkin yllättävä
- säikähtää yllättäviä ja uusia ääniä, esim. vauvakaverin juttelua
- tykkää muista lapsista
- hymyilee isosti omalle peilikuvalleen
- hymyilee suuren valloittavan aamuhymyn kun näkee äitin aamulla ensimmäisen kerran
- naurahtelee toisinaan
- ilmeistä ja jokelluksista on havaittavissa vauvan tunteita ja toiveita, esim. väsymistä, innokkuutta, oman äänen ihmettelyä

- perustyytyväinen lapsi
- kiharat ruskeat hiukset
- äidiltä peritty hymykuoppa toisella puolella suuta
- paksut ihanat sormet <3
- tarkkaavainen katse
- ihastuttaa äitiä, isää, mummuja, pappoja, ystäviä ja muita läheisiään joka kohtaamisella

Vauvan neuvola 3 kk

Tänään oli pikkuneidin 3kk-neuvolakäynti. Mentiin sinne kaikki kolme. Painoa oli kertynyt 7580 g ja pituutta n. 64 cm. Päänympärys kasvaa myös hyvin omalla käyrällään. Ei siis kiirettä aloitella lisäruokia kun pelkällä maidolla kasvaa näin hyvin. Tuli hyvä ja ylpeä mieli, vaikka eihän maidontulo ole mitenkään minun ansioni, vaan sitä nyt sattuu vain tulemaan riittävästi meidän Pullukalle. Olen silti tosi tyytyväinen koko imetyksestä. Se on mennyt niin hyvin. 

Ensin puhuttiin rennosti arjesta ja jaksamisesta ja voimavarakyselyn asioista. Kysely oltiin täytetty kotona. Vauva köllötteli lattialla tyytyväisenä mutta hiukan hämillään uudesta paikasta. Sitten terkkari testaili vauvan katseen kohdistumista, istumista ja painon varaamista jaloille. Toiselle puolelle vauva ei niin pitkälle seuraa lelua kuin toiselle. Olen sen itsekin huomannut. Kuulemma yleistä, että toinen puoli on parempi. Mutta sitä heikompaa puolta siis voi jatkossa harjoituttaa erityisesti. Mahallaan meidän vauhtivauva nosti peppuaan polvien varassa jo tosi korkealle. Ihan yllätyin, kun kotona viltin päällä ei nosta niin ylös. Neuvolan viltti oli liukkaampi. Terkkarin mukaan ollaan ihmeessä sitten kun tyttö lähtee ryömimään. Niinpä. Sitten joskus kun sen aika on tapahtua, saadaan varmaan juosta tytön perässä pitkin kotia. Vauhdikas vauva ollut aina. Ei olisi kyllä vielä mitään kiirettä liikkeelle. :) Terkkari kysyi, että ollaan varmaan pidetty vauvaa paljon lattialla mahallaan, kun niska on niin jämäkkä. Vähintään kerran päivässä on yritetty laittaa mahalleen nyt noin kuukauden ajan. Pötkylällä on aina ollut voimakas niska. Jo varhain nostanut niskaa ylös olalla. Liekö uteliaisuutta ympäristöstä?

Terkkari katsoi myös ikenessä olevaa pikkupattia, jota olen ihmetellyt. Jos ei häviä, täytyy ensi kuussa näyttää neuvolalääkärille. Seuraillaan.

Neuvolassa meni noin tunti. Lopuksi vauva sai ensimmäiset piikkirokotukset ja rotavirus-tehosteen suun kautta. Oli jo väsähtänyt tunnin aikana itkuiseksi ja kärttyisäksi, joten piikitysitkut menivät siinä samalla. Vauvan iskä piti vauvaa sylissä kun pistettiin. Äiti katsoi pois päin. Heh. Kumpaankin reiteen. Paksureitinen vauva ei kuulemma välttämättä reagoi niin paljon kuin ohutreitinen, mutta meillä itki jo väsymystäkin. Itku loppui heti tissillä. Vauva nukahti heti turvakaukaloon. Voi olla kuulemma väsynyt vauva rokotteen takia. Rokotteesta voi tulla kuumetta illalla tai yöllä, tai sitten ei. Nestemäinen Panadol ja mittaruisku (pitää muistaa pyytää apteekista kun ostaa tuon särkylääkkeen) odottavat kyllä jo kaapissa varmuuden vuoksi. Mahdollisen kuumeen pitäisi kestää vain huomiseen. Rotatehosteesta taas ohje pestä paljon käsiä ja varsinkin viikon kuluttua huolehtia hygieniasta erityisen hyvin, kun silloin kai viruksen pitoisuudet vauvan kakassa enimmillään. Juup. Hyvä mieli, ei stressiä näistä.

Kaikin puolin oli tosi mukava neuvolakäynti. Tavattiinkin meidän neuvolaterkkari vasta ensimmäistä kertaa, kun kesällä oli kaikkia sijaisia. Kuukauden päästä on sitten taas lääkärineuvola.

Onnellisia päiviä

Viime viikon uupumus on väistymässä ja voimat palaamassa. Viimeiset kolme päivää on oltu vauvan kanssa vain kotona. Sunnuntaina olisi alkanut kuntokeskuksen vauvajumppa, johon olisi ollut kiva mennä, kun ensimmäisellä kerralla saa aina olla luvan kanssa pihalla kaikista käytännöistä ym. Hih! En kuitenkaan halunnut kuormittaa vauvaa uusilla ympäristöillä ja lukuisilla vierailla ihmisillä. Tuli hyvä mieli kun jäätiin kotiin. En edes muista enää mitä tehtiin, mutta hyvä mieli jäi päivästä. Heh. Niin joo, käytiin vain pitkällä vaunulenkillä ja hengailtiin kotona, mies kävi kaverillaan. 

Maanantainakin skipattiin kansalaisopiston jumppa, samasta syystä. Myös vauvan unirytmi meni siten, että olisi ollut hankala lähteä. Vauva olisi ollut hereillä jo reilusti ennen jumppaa eikä olisi varmaan sitten jaksanut sitäkään vähää mitä viime viikolla. Hyvä mieli siitäkin päätöksestä. Iltapäivällä ystävä kyläili, oli kivaa ja päivä meni nopeasti. Illalla vauva huusi kaksi tuntia mahaansa. Pitkästä aikaa kunnon huutoa. Kipeä raukka. Olin syönyt jotain. Omakin vatsa oirehti. Nukahdin samantien kun vauvakin. Siitä on alkanut tulla tapa: minun nukahtamisesta syötön jälkeen.

Tänään vauva nukkui pitkästä aikaa ennätysunet aamulla: kolme tuntia! Toki välillä havahtuen ja tissiä hamuillen. Itsekin nukuin vauvan kanssa. Unohdin tietoisesti kaiken muun tekemisen. Oli ihanan rentoa. En edes yrittänyt laittaa vauvaa vaunuihin unille koko päivänä. Nukutin tissille ja kerran kantoreppuun. Ystäväperhe kävi ja siinä meni taas mukavasti iltapäivä. Vauva nukkui tänään aamu-uniensa lisäksi kolmet 45 minuutin päikkärit sekä pienet 20 minuutin torkut. Nukahti yöunille 19.30, mutta hamuili taas tissiä muutaman kerran seuraavan tunnin aikana. Vaikutti väsyneeltä koko päivän. Itse kävin rentoilun lisäksi liikkumassa iltapäivällä: 45 minuuttia tehokasta kahvakuulailua. Ah.

Mutta siis ihanan rentoja ja rauhallisia päiviä.

Vauvan ja äidin vauhdikas viikko

Tämä viikko oli vähän turhan hektinen. Maanantaina oli se vauvajumppa, josta kirjoitinkin jo. Se oli kiva, mutta huomasin jälkeen päin, että siitä aiheutunut kolmen tunnin kävelyreissu (sinne, siellä ja sieltä kotiin) otti minun voimille enemmän kuin tajusinkaan.

Tiistaina ajelin vauvan kanssa kahdestaan reilun tunnin vauvan mummulaan, jossa oltiin yksi yö. Matka meni kokonaisuudessaan oikein hyvin, mutta oli tietysti vähän raskas: tavaroiden pakkaamista yksin ja viemistä autoon (mies kun oli töissä), autolla ajamista sateessa, jännittämistä että herääkö vauva matkalla, kyläilyä ystävän perheen luona, väsyneen ja itkevän vauvan kantamista, taas pakkaamista ja hidas automatka maisemanihastelija-autoilijoiden takana pitkässä letkassa, huoh. Vaikka retki ehkä lopulta vei enemmän voimia kuin antoi, oli silti ihan mukava käydä. Oli kiva nähdä omaa äitiä ja isää ja huomata, että ollaan kovin tervetulleita sinne aina. Äidillä oli vapaapäivä ja oli tehnyt meille ruokaa, kantoi ja viihdytti vauvaa. Juotiin teet ulkona auringonpaisteessa. Oli mukava istua keinutuolissa vauvan kanssa. Törmätä naapurimieheen huoltoasemalla. Muistella omia lapsuuden leikkejä ja pohtia, millaisia muistoja meidän pienelle jää. Istuskella talon portailla vahtimassa, ettei kissa hyppää nukkuvan vauvan seuraksi vaunuihin.

Torstaina kävin työpaikalla, kun pyysivät. Vaikka sinne oli lyhyt matka ja helppo mennä, sekin päivä oli jotenkin raskas. Halusin käydä isosti kaupassa aamulla, mutta en voinutkaan kun meidän talon hissi oli huollossa: en olisi saanut kasseja ja vauvaa kannettua kotiin. Vauvakin oli itkuinen. Sain vauvan kuitenkin nukkumaan ennen työpaikalle menoa ja visiitti meni hyvin. Vauva oli tyytyväinen ja hymyili työkavereille ja lapsille. Siellä oli kauhean meluista, mutta vauvaa ei haitannut. Oli varmaan tuttu äänimaailma hänelle. :) Unirytmi meni siten, että sain kantaa vauvan kotiin. Ei halunnut maata vaunuissa hereillä ja hetki sitten heränneenä. Kannoin myös seitsemän kerrosta ylös, kun hissi edelleen pois käytöstä. Iltapäivällä ystävä vieraili söpön vauvansa kanssa. Oli mukava istuskella rauhassa. Sain nukutettua minun vauvan kantoreppuun. Kantorepussa muuten edelleen vauvatuki käytössä, vaikka todennäköisesti vauva on jo yli 7 kg. Oon kokeillut pari kertaa ilman tukea, mutta vauvan jalat on asettuneet jotenkin huonosti enkä ole ehkä osannut laittaa vauvan peppua riittävän alas. Harjoitellaan sitä vielä.

Perjantaina vauva ei halunnut nukahtaa ollenkaan vaunuihin aamulla, vaan minun piti nostaa häntä koko ajan vaunuista pois. Itki niin paljon. Tulin lyhintä reittiä takaisin kotiin ja nukutin tissille. Siinä menikin melkein koko päivä. Iltapäivällä tuli vauvan toinen mummu käymään pitkästä aikaa ja miehen tultua kotiin minä lähdin jumppaan vähän huonolla omatunnolla siitä, että vauva oli ollut niin itkuinen ja silti lähdin omaan menoon. Jumppa oli kuitenkin päivän pelastus pääkopalleni.

Nyt viikonloppuna olen yrittänyt ottaa vähän omaa aikaa ja ladata akkuja. Eilen kävin aamupäivällä yksin kaupungilla kun mies hoiti vauvaa. Kävin vihdoin ostamassa uudet lenkkarit, kun vanhoissa oli jo reikiä niin että sukka näkyi. :) Ostin samalla myös urheilurintsikat ja juoksupaidan, jota aion käyttää kävelylenkeillä takin alla. Törmäsin ystäväpariskuntaan ja tapasin ensimmäistä kertaa heidän vastasyntyneen kauniin vauvan. Istuskelin kahvilassa syöden salaattia, kun sokerilakossa kerta olen. ;) Pyörähdin henkkamaukalla ja ostin pari isoa bodya tarjouksesta. Hain vielä kasvishampparin mukaan ja köröttelin bussilla kotiin. Kotona oli mennyt ihan hyvin, vaikka vauva oli itkenyt loppuajasta eikä ollut suostunut syömään yhtään. Mies oli juuri saanut laskettua unisen vauvan sänkyyn. Pian vauva taas itki ja menin heti syöttämään ja vauva oli onnellisen näköinen minut nähdessään. Aina välillä kurkisti minua väsyneenä silmiin ja hymyili. Sitten sulki silmät ja roikkui tissillä pitkään. Ehkä oli kaivannut minua reppana. Omatunnon pisto.

Tänään vauva on nukkunut koko aamupäivän. Ihan ihmeellistä. Tällä viikolla kun unet on olleet muuten ihan epämääräisiä. Meillä on varmasti ollut liikaa kaikkea ohjelmaa ja se on sekoittanut vauvan rytmiä. Ensinnäkin vauva on monena päivänä nukkunut nyt vain 45 minuutin päiväunia kerrallaan. Nukkunut 3-4 tällaiset päikkärit päivässä. Lisäksi vaavi ei ole rauhoittunut vaunuihin niinkuin aiemmin vaan on itkenyt siellä väsyneenä. (Aiemmin tyytyväisenä katseli maisemia ja nukahti.) Yhtenä päivänä päätin alkaa kokeilla taas enemmän tuttiakin, mutta se tuntui vain hankaloittavan kaikkea. Vauvan ollessa väsynyt vaihdoin tissin paikalle tutin ja vauva jopa imi tuttia aivan oikein hetken. (Eli osaa kyllä!) Kunnes tajusi mitä oli suussa. Heh. Alkoi sitten irvistelemään ja kulmia kurtistamaan ja kitisemään äkäisenä. Pari kertaa tarjosin, mutta ei huolinut. Heti sen jälkeen ei meinannut tissikään maistua vaan oli epäluuloinen että taasko häntä koijataan. Alan vähitellen menettää toivoa tutin suhteen. Tai sitten ajankohta tutin kokeilulle oli vaan nyt huono.

Yöt on menneet hyvin. Vauva on heräillyt 2-4 tunnin välein syömään ja nukahtanut heti syötyään. Yhtenä yönä heräsin vain voimakkaaseen imuääneen kun vauva söi nyrkkiään. Kello olikin sitten sen verran, että oli jo ruoka-aika. :) Vauva ei oikeastaan itke koskaan nälkää. Ehdin syöttämään sitä ennen. Tuo käsien imeminenhän on aivan luonnollista vauvoille ja jostain luin, että vaikka söisi nyrkkiään, ei välttämättä ala imemään peukaloa suuremmin. Pelkään kuitenkin että entä jos niin käy. Peukalon imemisestä varoitellaan aika paljon joka paikassa. Että sitten on tosi vaikea vieroittaa siitä. Tyhmää silti murehtia etukäteen. 

Illat on menneet ihan ok. Ei ole ollut selittämättömiä itkuja. Tosin vauva on aikamoinen tissiposki nykyään. Nukahtaa iltaisin aina vain tissille. Ja nukahdettuaan heräilee vielä muutaman kerran vaatien rintaa. Heti rauhoittuu kun kömmin hänen viereen: tietää että tulossa on. Heh. Välillä olen miettinyt, että tämä ei ole oikein hyvä tapa nukuttaa, mutta en ole jaksanut tehdä päätöstä mistään muustakaan tavasta. Ja onhan vauva vasta alle 3 kk.

Vauvan syömisiä olen välillä miettinyt, että miten usein kannattaisi syöttää tämän ikäistä. Vauvalla saattaa olla meneillään/tulossa tiheän syömisen kausi, joten tässä vaiheessa en halua mitään rajoituksia tehdä. Mietin kuitenkin, kun päivisin syötän aika usein. Yleensä sekä ennen että jälkeen unien. Ja kun unet kestävät usein vain sen vajaan tunnin. Unien jälkeen yritän että söisi kunnolla. Ja unia ennen annan "unimaidot". Joskus unimaidoissa kestää kauan, mutta jos lähdetään esim. vaunuilemaan, unimaidot luonnollisesti jäävät pienemmiksi. Muuna hereilläoloaikana en syötä.

Hui olenpas taas pitkästi kirjoittanut. Koko viikon edestä. :) Ensi viikosta haluan tehdä meille rauhallisemman. Paria ystävää haluan nähdä, mutta muuten vain ollaan kotona. En halua nyt viedä vauvaa mihinkään. Haluaisin saada vihdoinkin laitettua vauvan pieneksi jääneet vaatteet säilöön/myyntiin ja kirjoittaa vauvakirjaa ja tilata vauvan valokuvia. Ja käydä parissa jumpassa itse. Ja aloittaa miehen kanssa uuden Breaking Bad -kauden.

Vauva heräsi, naurahtelee itsekseen makkarissa. Sinne. <3

Äiti vieroituksessa

Toissapäivänä käväisin työpaikalla vauvan kanssa ja söin pullaa ja keksiä. Sen jälkeen ystävä tuli käymään ja söin lisää pullaa ja keksiä. Pöydälle jättämäni keksikuppi myös hupeni salakavalasti illan aikana. Illalla tuli stoppi ja herätys. Muutkin asiat painoi vähän mieltä, esim. ensi vuoden raha-asiat, mutta siinä samassa rytäkässä alkoi masentaa ja ärsyttää tosi paljon tämä oma sokerikoukku. Jo elokuun alussa kirjoitin tästä, mutta silloin en ollut riittävän motivoitunut tekemään asialle mitään.

Ennen en ollut kiinnostunutkaan mistään makeista herkuista, en karkeista, jätskistä enkä varsinkaan kekseistä. Nyt niistä on tullut osa jokapäiväistä elämää. "Vierasvaran" verukkeella on helppo ostaa kaupasta keksipaketti ja lopulta kuitenkin syödä se itse.

Eilen julkistin facebookissa, että olen sokerilakossa. Tuli hyvä mieli. Ilmoitin myös, että kun meille tulee kylään, ei saa sokerisia herkkuja eikä myöskään minulle saa tarjota niitä jos menen jonnekin kylään. Jo tähän mennessä moni ystävä ja työkaveri on kommentoinut lähtevänsä mukaan projektiin. Huippua! En ole määritellyt vieroitukselle mitään päättymisaikaa, mutta puhutaan nyt kuitenkin viikoista. Että putken saa katkaistua kunnolla. Tämän jälkeen sitten mietin, toimisiko minulla karkkipäivän periaate vai osaanko herkutella järkevästi muuten.

Yleinen tieto jo taitaa olevan, että sokeri on epäterveellistä ja koukuttavaa ja lisäksi ravintoarvollisesti täysin turhaa. Kyllä sen omassa olossaan tuntee ja huomaa, kun on sokerilla elänyt. Minun vieroituksessa kyse ei ole kuitenkaan herkuttelun kieltämisestä vaan terveellisemmistä herkuista, esim. hedelmistä. Fitfarmin dieetit ja muut ovat sitten oma juttunsa ja jos niille joskus lähtee, sitten tarkkaillaan tarkemmin ruokavalion kaikkia sokereita. 

Minun tavoitteeni on tällä hetkellä vain katkaista tämä kamala sokerikierre ja päästä taas siihen pisteeseen, kun yksikin suklaapala tai karkki maistuu makealle. Ja että en söisi sokerisia herkkuja päivittäin vaan esimerkiksi yhtenä tai korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Tai jos syön vaikka joka päivä, niin söisin silloin vain sen yhden suklaapalan. Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänlaista kontrollia, eli vaikka olisin jo aamupäivällä syönyt pullaa, voin aivan hyvin syödä keskipäivällä lakuja, iltapäivällä muuta karkkia ja illalla jäätelöä.

Motivaatio syntyi, kun mietin millaiset ruokailutottumukset haluan lapselleni antaa. Jos itse syön sokeria, en pysty käytännössä kieltämään sitä lapseltani. Haluaisin tarjota lapselleni ravinteikasta ruokaa, esim. puuroa, maustamatonta jugurttia marjojen kera, vihanneksia, siemeniä ja kaikkia terveellisiä, aitoja ja tuoreita kasvisruokia. Herkutellakin saa, mutta herkut voivat olla muutakin kuin valkoista sokeria. Työni kautta olen huomannut, että lapset oppivat vanhemmiltaan aivan mitä tahansa. Vanhempien vaikutus näkyy kaikessa lapsen olemisessa: tavoissa, arvoissa, asenteissa, käyttäytymisessä, ajatuksissa.

Motivaatiota sokerivieroitukseen löytyy myös siitä, kun raskauden jälkeinen painonlasku ei ole edennyt enää yhtään vaan puntarin viisari on joinain päivinä hypännyt asteen tai kaksi ylöspäin! Ja siitä, että on ollut pöhöttynyt ja laiska olo. Ja siitä kun jumpan rentoutuksessa minulle jäi mieleen ohjaajan lause, että "kehosta täytyy pitää hyvä huoli". Ja siitä kun kivat jumppahousuni kiristää.

Eniten heräsin kuitenkin siitä, kun tajusin olevani riippuvainen sokerista. Inhoan sitä sanaa ja sitä oloa kun tuntuu, ettei vaan pysty olla syömättä makeaa. Inhoan hallinnan tunteen menettämistä. Kyllä, välillä on ollut sokerittomiakin päiviä, mutta niiden jälkeen meno on ollut vain entistä hurjempi. Melkein kuin alkoholistilla. Olen tullut ärtyneeksi ja ahdistuneeksi, jos esimerkiksi jäätelöpaketti on ollut pian loppumassa. Olen kärsinyt vieroitusoireista, esim. päänsärystä kun on ollut vähän sokeritaukoa luonnostaan. Olen unohtanut kohtuuden.

Tämä on kipeäkin asia. Tunnustaa olevansa niin heikko tässä. Mutta onneksi aina voi muuttua, jos tahtoo.

Jumppaa ja vertaistukea

Vauva on ihana ja söpö. Opettelee nauramista ja tällä hetkellä ilmaisee nauruaan hymyilemällä ja sanomalla monta kertaa peräkkäin "hee hee hee hee". Pari kertaa on naurahtanut oikeasti. Se on saanut äidille ihan silmät kosteiksi, kun on ollut niin ihanaa ja herkkää kuultavaa. Minä yritän tietysti houkutella naurua esiin aina kun mahdollista, mutta ei se onnistu läheskään aina. Kaulalle pussailusta vauva kuitenkin iloitsee ja aukaisee suunsa ammolleen kun pussailen monta kertaa putkeen. Välillä kattolampun näkeminen saa aikaan leveän hee-naurun.

Omat jumppatunnit on olleet aivan huippujuttu. Saan niistä paljon energiaa ja iloa. Viime viikolla oli kolme päivää putkeen, kun en käynyt jumpassa, niin viimeisenä päivänä alkoi jo tuntua, että on ihan pakko pian päästä. Väsytti, kiukutti ja ärsytti kaikki. Ehkä se johtui osittain myös siitä, että olin ollut muutenkin ne päivät aikalailla vaan kotona. Neljäntenä päivänä kävin kahvakuulatunnilla ja oli huippua. Kaikki jumpat on olleet kivoja. Ja nyt kun en pääse niihin niin helposti, tulee tunneilla oikeasti vedettyä täysillä. Jumpan jälkeen viileässä pukuhuoneessa maito heruu niin että lähes sattuu.

Tänään käytiin Pötkylän kanssa kansalaisopiston vauvajumpassa. Oikein kiva ja rauhallinen jumppahetki vauvan ehdoilla. Vauva tykkäsi katsella muita ihmisiä ja makoilla patjalla. Nauroi kun nostin ilmaan ja pomputin. Äitiäkin nauratti. :) Paikalla oli tosi paljon vauvoja äiteineen ja tunnelma oli ystävällinen ja rento. Vauva heräsi päikkäreiltä just sopivasti kun oltiin jumppapaikalla. Ei kuitenkaan jaksanut koko tuntia olla iloisena (vähän arvasinkin kun tunti on kuitenkin aika pitkä aika), mutta livahdettiin sitten vähän etukäteen pukuhuoneeseen unisyötölle ja pukemaan. Vaunuissa uni tuli heti. Käveltiin vielä kotiin, huh! Sellainen reilun kolmen tunnin reissu tuli, siinä ihan riittävästi kuntoilua tälle päivälle. Hyvän jumppareissun päälle tuli vielä ystävä käymään. Oli tosi kivaa.

Olen miettinyt vähän kotiäitiyttä. Ennen en osannut ajatella sitä yhtään. Oli vaikea tajuta, millaista kotiäidin elämä oikeasti voi olla. Toki jokaisella omanlaisensa arkikuviot. Mutta että niitä sosiaalisia aikuiskontakteja voi todella kaivata välillä, kun viettää niin paljon aikaa vain vauvan kanssa. Minä en ole yksinäinen ainakaan vielä. Pari päivää viihdyn ihan kotonakin vauvan kanssa, mutta sitten pitää tehdä jotain, mennä johonkin, nähdä joitakin. On kiva kun voi puhua jonkun kanssa vauvan syömisistä ja nukkumisista ja kehityksestä ja kaikesta. Ja se joku oikeasti ymmärtää millaista elämää eletään nyt. Kaikki ystävät on tietenkin tärkeitä, mutta vertaistuen merkitys on myös suuri. On kiva kun voi kylätellä keskellä päivää jonkun luona ihan vain teetä hörppimässä ja jutustelemassa. Ei tarvitse siivota kotia sitä ennen eikä loihtia herkkupöytää. Ja juuri sitä ymmärrystä kaipaa. Että joku sanoo, että "teet hyvin" ja "hoidat vauvaa hyvin" ja "tuollaista meilläkin on ollut" ja "ymmärrän sua". Minulla on onnellinen tilanne, kun on niin ihanat ystävät.

Nyt välipalaa ja juuri heränneen vauvan arvokasta seuraa. <3