Nimiäiset

Eilen vietettiin vauvan nimiäisiä täällä meillä kotona. Päivä oli pitkä ja äärimmäisen kuuma, mutta erittäin onnistunut kaikin puolin. Toivoin juhlavaa ja rentoa tunnelmaa ja sitä sain. Oli mukavaa kun vauvalla riitti sylejä ja itse sain keskittyä jutusteluun ja kakun syömiseen ajan kanssa. Mies oli myös tosi ihana ja ahkera. Koko ajan hän hoiti kaikkia asioita, keitti kahvia ja hoiti vauvaa. Läsnä olivat vain lähimmät sukulaiset. Itse olisin mielelläni kutsunut juhliin myös joitain läheisiä ystäviäni, mutta sitten olisi pitänyt kutsua ehkä myös miehen ystäviä ja juhlista olisi tullut liian isot.

Ohjelmassa meillä oli ensimmäisenä pienet tervetulomaljat, joiden jälkeen syötiin salaattilounasta. Syömisen ajan vauvakin jaksoi olla hereillä. Syömisen jälkeen arvuuteltiin yhdessä vauvan nimeä hirsipuu-pelin ideaa mukaillen.

Itse tykkäsin tosi paljon tuosta arvausleikistä. Oli mukava kuulla vieraiden kauniita nimiarvauksia ja heidän reaktioitaan kun selvittivät yhdessä vauvan kaikki kolme nimeä. Arvuuttelun jälkeen julkistettiin vauvan siviilikummit ja luettiin kummitodistuksen teksti. Kummit allekirjoittivat ja saivat kummitodistukset, joista yksi kappale jäi vauvalle. Tämän jälkeen minä rohkaistuin laulamaan ja soittamaan pianolla Johanna Kurkelan biisin Ainutlaatuinen. Se on ollut minulle tärkeä laulu koko raskauden ajan. En ollut ehtinyt paljonkaan harjoitella laulua, mutta ei se haitannut, kun yleisönä oli vain omaa väkeä. Olisin niin mielelläni antanut vauvan esim. laulun ajaksi kummien syliin, mutta vauva simahti jo nimileikin aikana makuuhuoneeseen. Seuraavaksi kahviteltiin ja herkuteltiin vauvan mummun ja minun siskon tekemillä mansikkakakuilla, nam nam! Tietokoneelle olin koonnut joitain valokuvia meidän vauvan alkutaipaleesta ja kuvat pyörivät näytöllä. Ja vihdoin sain meille käyttöön myös vieraskirjan, jee!

Minulla oli aivan ihana päivä. Oli leppoisaa ja mukavaa, ja oli mahtavaa nähdä minun kaikkia sisaruksia! Vauva oli tosi tyytyväinen juhlan ajan ja nukahti lähes itsekseen, kun oli niin väsynyt ärsyketulvasta ja varmaan kuumuudestakin. Olin ihmettynyt ja häkeltynyt vauvan saamista hienoista lahjoista. Sydäntä lämmittää kun huomaa miten meidän pienestä murusesta tykätään. <3

 






Sitten viime öistä. Pari yötä vauva on herännyt taas useammin. Perjantai-iltana oltiin miehen kanssa ihan ihmeissämme, kun vauva nukahti yöunille klo 20 ja ilman mitään itkuja! Oli jopa hieman omituista lojua sohvalla miehen kanssa hiljaisuudessa leffaa katsellen. Hih. Mutta tosiaan vauva heräili sitten 1,5 tunnin välein syömään. Ei selvästikään ollut niin väsynyt kuin aiempina öinä, kun jaksoi herätä syömään. Janokin varmaan oli. Minuun tietysti heti vaikutti tuo rytmin muutos, kun olin jo tottunut niihin 3 ja 4 tunnin syöttöväleihin yöllä. Viime yönä oli sama juttu, tosin tutun iltahuudon kera. Vauva itkeskeli mahaansa ja väsymystään klo 20-23 kunnes nukahti turvakaukalon ja olkapään jälkeen lopulta tissille. Heräsi yöllä usein, mutta sain siirrettyä syötön jälkeen aina omaan sänkyynsä, niin sain itsekin edes vähän nukuttua. Yöllä minua saattaa väsyttää kun herään vauvan itkuun. Aamulla kuitenkaan en osaa nukkua kovin myöhään.

Vauva on äidin ja isän mielestä hurjan suloinen ja söpö. Hän selkeästi juttelee jo enemmän, eilen kertoili pitkäänkin kertomuksia ja vähän uudenlaisiakin ääniä tuli. Juttelee ja välillä hymyilee onnellisena ja kuuntelee mitä vastataan hänelle. Meidän aarre. Pidettiin vauvalla tumppuja käsissä aika pitkään, kun raapi itseään niin helposti. Vauva hieroo unisena paljon silmiään ja kädet viuhtovat usein kohti kasvoja. Nyt ei olla enää pidetty niitä kun on opittu paremmin leikkaamaan vauvan kynsiä. Heti tumppujen pois jättämisen jälkeen vauva on laittanut varsinkin oikeaa nyrkkiä suuhun ja availlut sormiaan enemmän. Ihanat paksut makkarasormet ja isot vauvan kädet. <3