3 kuukauden ikäisen vauvan unet ja perheen muita pikkukuulumisia

Hihhih lueskelin vanhoja tekstejä esikoisen vauva-ajoilta etsien muistiinpanoja hänen unirytmeistään kolmen-neljän kuukauden iässä. Oli kiva lueskella rennosti kirjoitettuja ja sekalaisia juttuja meidän elämästä silloin.

Poika on 3,5 kk ja on selvästi "herännyt" maailman menoon. On kovin kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Olin jo unohtanut, millaista tämä tässä vaiheessa on. Syötölläkin usein kääntää päänsä pois tissiltä tai katsoo jatkuvasti minua nauraen. Ei malta syödä. Välillä keskipäivän päikkäritkin on vain 10 minuuttiset, kun havahtuu unesta sängyssä eikä nukahda uudelleen. Aamupäivisin siis nukutan yleensä vaunuihin ja esikoisen nukkuessa yläkerrassa me muutkin mennään sinne pötköttämään. Uni on välillä tosi herkkää, vaikka periaatteessa luulisi olevan väsynyt, kun edellisestä heräämisestä on kolmekin tuntia.

Aiemmin heräili öisin jo 2-3 kertaa eli tosi harvoin minun mielestä! Ottaen huomioon että meni nukkumaan joskus 21 aikaan. Nyt on muutamana yönä herännyt parin tunnin välein kitisemään. Toki myös mun sekalainen ruokavalio nyt lomien aikaan on saattanut aiheuttaa vähän mahanpuruja, varsinkin tässä väliviikolla. Ystävän kanssa todettiinkin, että ehkäpä ne kuuluisat 3-4 kk:n yöhulinatkin alkavat näyttäytyä meillä. Tai sitten maha vain vaivaa. Itsekin oon ollut selvästi väsyneempi nyt. Toisaalta oon myös rentoutunut muutto- ja siivoushärdellin jälkeen, ja rentoutuminenkin joskus tuo piilevän väsymyksen näkyväksi.

Poika nukkuu öisin minun vieressä, meidän sängyssä, sivuvaunun puolella. Nyt on parina yönä vallannut minun koko sängynpuoliskon ja miehen kanssa on vedetty raajamme tiukasti pakettiin, jotta on mahduttu samaan sänkyyn. :D Pari kertaa viimekin yönä siirsin poikaa lähemmäs sivuvaunua, mutta sieltä oli hivuttautunut unissaan lähemmäs meitä. En tiedä, miksi en ole laittanut poikaa suoraan oman sänkynsä puolelle. Ehkä siksikin, että hän on tottunut nukkumaan minun paksun peittoni alla ja yhtenä yönä tulkitsin niin, että hän ei viihtynyt sängyssään oman peittonsa lämmössä (kun kokeilin). Heh olen minäkin kun kerran kokeilen ja heti luovutan, jep jep.

Mielessä on ollut, että pitäisikö yrittää opettaa poikaa omaan sänkyynsä nukkumaan. Ja nukahtamaan ilman tissiä iltaisin. Toisaalta ajattelen, että miksi muuttaisin toimivaa systeemiä. Vaan ehkä toivoisin kuitenkin, että hän nukkuisi omassa sängyssään. Saataisiin miehen kanssa enemmän tilaa. Sivuvaunuun häntä on vähän hankala syöttää. Mulla on varmaan jotenkin kummallinen syöttöasento muutenkin. Vähän niin kuin kirjoitusasentokin. Kirjoitan paperi ihan vinossa ja ranne koukussa, ja joku ystävä mulle siitä aina nauraakin. Mutta siis pelkään sitä "perinteistä", että nukuttamalla tissille nyt, joudun myöhemmin vierottamaan hänet siitä tavasta ja että se on sitten vaikeaa. Esikoinen oli suunnilleen tämänikäinen, kun hän alkoi nukkua öisin tosi huonosti ja roikkui rinnalla pitkiä aikoja iltaisin. Ja heräili usein. Se väsytti minut ihan. Näin ne edelliset kokemukset aina vähän vaikuttaa ja varjostaa mieltä.

Pojalla on kyllä alusta alkaen ollut jotenkin hyvä unirytmi. Tarkoitan, että aika pian hän alkoi nukkua öisin pidempiä unia kuin päivällä. Samoin aamupäivän unille on ollut helppo laittaa, kun on ollut selkeästi väsynyt ja nukahtanutkin yleensä silloin nopeasti ja vaivatta. Iltapäivät on edelleen tosi vaihtelevia. Nyt on alettu laittaa yöunille siinä 19 jälkeen. En tiedä mikä olisi järkevä aika, kun monien vauvat menevät nukkumaan vasta iltamyöhään. Ajattelen, että niin kauan kuin vauva ei ala heräämään virkeänä aamuyöstä, niin aikainen nukkumaanmeno on ihan jees. Iltapäivän päikkäriaikaan on alettu myös kiinnittää vähän huomiota. Kovin myöhään ei enää nukuteta unille vaan vähän katsotaan, että jaksaisiko valvoa yöunille asti. 2-3 päikkärit nukkuu.

Päikkärinukutukset on vaikeita sisätiloissa, jos esikoinen metelöi. Hän ei osaa vielä oikein kuiskia tai ei ymmärrä, että hänen pitäisi muuttaa toimintaansa vauvan unien takia. Tai ei vain halua. Ja minun nukuttaessa pienempää, haluaa yleensä juuri silloin huomiota. Näinhän se menee. Arkena suosin varmasti vauvalle vaunu-unia. Nyt miehen joululomalla on ollut helppo ja ihana hoitaa lapsia yhdessä.

Tuntuu, että nyt kolmekuisena vauva on alkanut kovasti oppia asioita ja rutiineja. On tottunut olemaan hoitopöydällä ja sitterissä, sohvalla sekä siskon vauhdikkaiden touhujen keskellä. On tottunut nukkumaan minun vieressä ja rauhoittumaan imetysliivin napsahdukseen. Tottuisi varmasti nyt mihin vaan.

Vähän huono omatunto, kun kylvetetään vauvaa niin harvoin. Illat vaan menevät niin nopeasti, että aina tuntuu olevan huono hetki. Vaikka eihän se kylvetys edes veisi kauaa aikaa. Jospa taas tänään.

Aika menee muutenkin kamalan nopeasti. Olen ollut vähän haikea jo nyt vauvan kasvamisesta. Hän on kohta jo 4 kk!! Mihin nämä kuukaudetkin kuluvat! Mä niin tykkään tästä vauva-arjesta, kun tämä on ollut helpompaa kuin viimeksi. Vauva on niin suloinen ja söpö ja viaton. Ei raavi tahallaan eikä kiukuttele turhia, niin kuin ystävän kanssa naurettiin pieniä leikki-ikäisiä katsellessamme. <3

Mies kävi pelaamassa tänään minifiguureillaan (ts. pikku-ukoillaan) kaverinsa kanssa. Olin tosi iloinen, kun hän yllätyksekseni pääsikin kotiin paljon aiemmin kuin olin luullut. Auttoi lasten nukuttamisessa. Oli ihanaa. Nyt vauva juttelee joulukuuselle hämärässä olohuoneessa. Mies ja esikoinen nukkuvat vielä hetken yläkerrassa.

Minun ystävä kävi tänään kylässä lapsensa kanssa ja oli mukavaa ja rentoa. Satulintu nautti kaverin seurasta ja otti tältä mallia. Tää väliviikko on mennyt hurjan nopeasti. Ensimmäisen kerran ikinä oon nauttinut tänä jouluna myös Joulupäivästä ja Tapaninpäivästä, kun yleensä ne on tuntuneet vähän turhilta ja tylsiltä. Nyt on ollut rauhallinen ja nautiskeleva fiilis koko joulun. Punaviinitilkankin maistoin pitkästä aikaa yhtenä iltana, kun lapset oli menneet nukkumaan.

Käytiin toissapäivänä mattokaupassa ja otettiin muutama matto kokeiluun. Eilen palautettiin huonot ja maksettiin ne jotka pidettiin: vaalea villamatto olohuoneeseen ja vaalea raitamatto Satulinnun huoneeseen. Ihanaa kun sain uuden hienon maton olkkariin!! <3 Haaveilen vielä vaaleasta matosta yläkerran aulaan, mutta saa nähdä tuleeko ostettua.
 

Vauvan unijuttuja

Voi miten äkkiä sitä unohtaakaan ne vauva-arjen pikkujutut! Vaikkapa sen, että monet pienet vauvat heräävät usein ensimmäisen unisyklin jälkeen ja heitä pitää nukuttaa silloin uudestaan, ts. lykkiä parvekkeella vaunuja, laittaa tissiä suuhun tai muuta. Tai että vauvaa ei kannata päästää yliväsyneeksi, että silloin unen tulo vaikeutuu. Tai että pyykkiä tulee oikeasti aika paljon. Varsinkin meillä, kun heitän aina aika surutta vähänkin maitoiset harsot pesuun. Tai että ne 56 senttiset vaatteet oikeasti jäävät niin nopeasti pieniksi.

On ollut aika mukava fiilis siitä, että nyt saadaan taas tehdä nämä vauvajutut uudestaan. Siis tavallaan tästä nk. "toisesta mahdollisuudesta", vaikka eipä tuo ensimmäinen nyt mitenkään huonosti mennyt. Mutta voi kokeilla joitain itselle uusiakin tapoja toimia. Ja yrittää tehdä jotenkin paremmin kuin viimeksi. 

Toisaalta tuntuu, että oon unohtanut ihan kaiken näin pienen vauvan hoitamisesta. Ehkäpä se arki silloin esikoisen kanssa oli muutenkin niin erilaista kun pystyi täysin keskittymään häneen. Nyt on paljon enemmän muistettavaa. Ja tehtävää. On haastavaa keskittyä vauvanhoitoon, kun ei ole oikein missään välissä aikaa ajatella näitä vauvan asioita. Aika menee arjen pyörittämiseen kuten ruokailuihin, pyykkeihin, tiskeihin, ulkoiluihin ym. Vauvan ollessa tissillä leikin toisella kädellä esikoisen kanssa. Iltaisin olen väsynyt ja ajatus ei enää kulje.

Tottakai perusjutuissa on varmempi kuin viimeksi, mutta esimerkiksi vauvan uniasiat oon aikalailla unohtanut. Tosin ei niissä näin pienellä olekaan ihmeellistä: laitetaan nukkumaan kun vaikuttaa väsyneeltä. Jostain luin, että alle 3 kk:n ikäisillä kannattaisi keskittyä vain siihen, että vauva nukkuu riittävästi. Nukkumispaikalla ei niin väliä. Tämä on ainakin mulle hyvä ohjeistus. Meidän poika tuntuu nukahtavan aika kivasti liikkuviin vaunuihin ulos. Ja tissille meidän sänkyyn. Pari kertaa oon laittanu omaan sänkyynsäkin, kun on ollut jo lähes unessa muuten. Yöt nukkuu pääsääntöisesti meidän sängyssä.

Aamulla kun vauva herää, tehdään vauvan aamupesut, päivävaatteiden vaihto sekä syöttämiset. Jos hän kitisee mahaansa joskus 7:30 klo jälkeen niin nostan hänet ylös. Aika pian näiden aamutoimien jälkeen poika jo haukottelee ja on valmis ekoille päikkäreille. Silloin on hyvä aika meidän lähteä ulos. Tähän mennessä on menty vaunuilla. Onkin suuri apu aamuisin, että mies auttelee meille muille aamupuurot ennen työpäiväänsä. Ollaan sitten valmiina ulkoiluun heti kun vauvakin on.

Hyvällä tuurilla vauva nukkuu pari tuntia, mutta tähän asti se on ollut vielä melko harvinaista. Parin tunnin unien jälkeen hän ehtii hyvin väsähtää seuraavan kerran samoihin aikoihin kun esikoinen. Iltapäivä menee vielä sekalaisesti. Monesti klo 17 jälkeen vauva alkaa olla aika väsynyt ja itkuinen eikä nukahda niin helposti. Tai ehkä se johtuu vain siitä, että silloin mies tulee kotiin ja on häslinkiä ja vauhtia tässä meillä kotona. Siinä olisikin varmaan hyvä lähteä uudestaan ulos vaunuilemaan. Tai jotain.

Illalla oon ottanut pojan tissille meidän sänkyyn siinä viimeistään 19 maissa. Sitä ennen on tehty iltapesut ja vaihdettu yöpuku. Klo 20:30 hän yleensä sitten on simahtanut siihen, erinäisten vaiheiden jälkeen (sylittelyä, lohduttelua, tissiä, vaipan vaihtoa ym. tarpeellista).

Kyllä kätevää olisi, jos ei näitä vatsavaivoja vauvalla olisi. Nyt tälläkin hetkellä uni taas keskeytyy jatkuvasti, kun vatsaa vääntää ja pöksyissä paukkuu.

Öisin vauva herää 1-2,5 h välein syömään. Jos vatsa on ok, hän nukahtaa aika helposti tissille samantien uudestaan. Jos maha vaivaa, hän saattaa vääntelehtiä ja kipristellä usean tunninkin. Ja itkeskellä. Vaippaa ei vaihdeta öisin, ellei ole ihan pakko. Yleensä vaihdetaan se joskus ennen puoltayötä, koska muuten se on liian täynnä aamulla. Vaipanvaihdossa poika havahtuu usein hereille.

Joidenkin oppaiden ja muiden ohjeistusten mukaan vauvan unirytmi alkaa säännöllistyä joskus 3-4 ikäkuukauden tienoilla. Ja yöuni pidentyä verrattuna päiväuniin. Minusta on silti jo nyt kiva muodostaa pieniä iltarutiineja kuten yöpuvun pukemista sekä sellaisia tapoja, että öisin ei jutella ja että silloin on pimeää ym. Jossain vaiheessa ne sitten auttavat vauvaa rytmin löytämisessä ja yön ja päivän hahmottamisessa. Meillä muutenkaan ei ole ollut tässä mitään pulmaa, kun vauva on ainakin tähän asti ollut ihan unelias öisin.

Tämmöisiä unijuttuja meillä tällä hetkellä. Nämä muuttuvat varmasti vielä moneen kertaan ennen varsinaisen, säännöllisen unirytmin löytymistä.

Mielenkiintoista on tätä pienen herran elämää seurata ja ihana häntä hoitaa. Tämä toinen kotiviikko ilman miestä on jo helpompi kuin edellinen. Kyllä tämä tässä sujuu, vaikka välillä vähän haastaakin.

Ihmettelen unia

Nyt vaan täytyy ihmetellä. Mitä kummaa täällä nyt tapahtuu?! Monien viikkojen yöheräilyjen jälkeen vauva heräsi viime yönä kaksi kertaa. Nukahti lopulta 20.30 ja ensimmäinen syöttö oli 0.20 ja toinen 6.15! Ihan virkeältä jo näytti tuolloin, mutta 20 minuutin syömisen ja pyörimisen jälkeen nukahti vielä. Pian tuolta varmaan herää. Mutta siis mitä ihmettä on tapahtunut? Meidän tavat ja päivät on samanlaisia kuin ennenkin. Voisikohan olla, että tuo yöhulinointi nyt vain taukosi. Uskaltaisinkohan uskoa niin. En tiedä ihan vielä. Heh.

Itse kyllä heräsin pari kertaa aamuyöllä tottumuksesta.

Mutta hassulta tuntuu nopea muutos.

Iltaitkuja

Kirjoitan nopeasti, koska ajattelin mennä vielä suihkuun ja ehkä huilaamaankin ennen kuin vauva herää.

Meillä näyttää tulleen tavaksi vauvan kovat iltaitkut. Eilen jo huokaistiin ihmetyksestä, kun vauva nukahti 20.30! Oltiin ihan että mitäh?! Eilen kokeiltiin, että ei laitettukaan vauvaa heti illalla nukkumaan tavalliseen tapaan, vaan otettiin hänet rauhalliseen olkkariin vielä oleskelemaan. Olin syöttänyt vauvan jo hetki aiemmin ja vauvan haukotellessa mies otti hänet syliin/käsilleen ja siihenhän tuo pikkuinen nukahti.

Mutta.

Eipä mennytkään niin kuin luultiin. Vauva heräsi uudestaan puolen tunnin päästä ja aloitti kuitenkin huutonsa. Itku alkaa yleensä 19 ja 21 välillä ja kestää hyvällä tuurilla tunnin, luultavammin kaksi tuntia. Se tuntuu pitkältä ajalta kovasti itkevän vauvan kanssa. Välillä syötän ja vauva tuntuu kaipaavankin lohtutissiä. Röyhtäytän usein ja tarvittaessa vaihdetaan vaippaa. Annetaan olla välillä itsekseen pienen hetken ja välillä keinutellaan sylissä. Kaikkia vauvan asentoja on kokeiltu. Joku auttaa joskus. Joskus vauva rauhoittuu röyhtäisyn jälkeen, joskus kakan tekemisen jälkeen, joskus tuntuu ettei mikään auta. Välillä mies hoitaa, välillä minä, se kumpi jaksaa paremmin. Parin tunnin jälkeen vauva on selvästi väsynyt itkemisestä ja hereillä olosta. Jostain se uni sitten lopulta löytyy. Usein äidin tissiltä, siitä hikisen kainalon viereltä. Heh.

En usko, että voitaisiin tehdä mitään paremmin. On tehty kaikki mitä osataan. Yritän ajatella, että nämä tällaiset haasteet on vain väliaikaisia. Hetken ne kiusaavat, kunnes tulee uudenlaisia haasteita. ;)

Päivällä vauva nukkuu ihan hyvin. Usein hän nukkuu meidän sängyssä. Herää kuitenkin melko usein jokaisen unijaksonsa (45-60min) jälkeen ja rauhoittuu yleensä vain rinnalle. Annan vauvan ensin äheltää ja itkeskellä pikkuitkua rauhassa ja tilanteen mukaan kokeilen tassuilua. Vasta kun hän itkee kunnolla, menen hänen viereen ja yleensä aina tissi kelpaa.

Vaikka meillä huudetaan iltaisin, arvostan suuresti sitä, että meidän vauva kuitenkin nukkuu välillä. Ja kun iltaisin nukahtaa, yökin menee yleensä mukavasti parin tunnin syöttöväleillä. Alkuyöstä on pisin unijakso, yleensä kolme tuntia. Viime yönä nukkui jopa neljä (!) tuntia putkeen ja olikin sitten kolmen aikaan tosi nälkäinen. Aamuyöstä heräilee joskus tunninkin välein. Tuttia on kokeillut, mutta se ei pysy suussa yhtään. Näillä mennään ja katsotaan, miten tilanteet kehittyy.