Meidän vauva teki eilen ensimmäisen kyläilyreissun puolen tunnin automatkan päähän minun siskon luokse. Olin tajunnut sunnuntaina mennä itsekin aikaisin nukkumaan, niin oli mukava lähteä virkeänä ajelemaan. Kiva oli käydä kyläilemässä ja tuli sellainen olo, että nyt voin lähteä minne vaan vauvan kanssa kahdestaan.
Kommelluksia ei kuitenkaan uupunut retkeltä. Ensimmäisenä vauvan vaippa päästi kakat läpi, kun hän makoili minun sylissä siskon sohvalla. Ei uutta sinänsä, mutta en ollut tajunnut ottaa vaihtovaatteita itselleni, vauvalle kyllä. Siskon vaatekaapille siis. :)
Vauva söi hyvin ja unikin tuli pikkuhetkeksi. Oltiin juuri lähdössä kotiin, kun alkoi kova ukkonen ja rankka vesisade. Aattelin kuitenkin, että parempi silti lähteä nyt kuin odotella, loppuisiko huono sää joskus. Ajoin auton lähemmäs ulko-ovea ja kahden sateenvarjon alla saatiin vauva autoon. Auton takaovet oli vaan menneet lukkoon eli vähän siinä säädettiin rankkasateessa ennen kuin päästiin autoon sisään. Heh.
Ajelin kerran eräistä häistä kauheassa kaatosateessa ystävien kanssa kotiin. Se oli aika kamalaa. Nyt ei onneksi ollut aivan samanlaista, vaikkakin melkein. Välillä onneksi sade taukosi hetkeksi niin ei tarvinnut koko kotimatkaa tihrustaa lasinpyyhkijöiden välistä. Yllättävän hyvin kuitenkin tsemppasin ja pysyin rauhallisena. :)
Noin 10 minuuttia ennen kotia vauva alkoi itkeskellä. Mietin, että pysähdynkö bussipysäkille tai jonkun kaupan pihaan syöttämään, mutta halusin kuitenkin yrittää kotiin. Ja voi mahdoton niitä punaisia liikennevaloja! Ainakin tuntui, että kaikki valot olivat punaisena, vaikka usein kyseisen, noin 6-7 valoristeyksen, pätkän pääsee ajamaan jopa pysähtymättä. Ja itkukin yltyi, mutta ei tuntunut järkevältä pysähtyä ruokkimaan vauvaa parin kilometrin päähän kodista. Kotona podin tietysti uuden äidin tapaan omantunnon tuskia, että huudatin pientä. No siitä toivuttiin nopeasti, kun vauva nukahti tyytyväisenä tissille.
Mutta kiva oli reissu!
Meillä on kuuma. Itse tuskailen jopa yöllä ja vauvakin oli aivan kuumissaan aamulla. Ja tietysti sitten kaikki syöminen, kakan tekeminen ja itkeminen kuumottaa vauvan hetkessä. Verhot kiinni ja tuuletusikkunat auki (nyt vielä tähän aikaan päivästä voi pitää). Kerrostalon ylin kerros ja aurinko paistaa ikkunoihin koko päivän. Iltapäivät ja illat on pahimpia. Lämpö varmaan vaikuttaa vauvan nukkumisiinkin. Jotkut nukahtamiset on vaikeita, vaikka maha täynnä, väsyttää eikä pitäisi yliväsynytkään olla. Oon yrittänyt laittaa vauvaa nyt mahdollisimman pian aina nukkumaan edellisten unien jälkeen. Pikkuisen seurustellaan vaipan vaihdon jälkeen, mutta pian vaan uutta unta kohti.
Kiva kirjoitus! Eikö ole ihanaa, kun tulee sellainen luottamus, että uskaltaa lähteä vauvan kanssa liikenteeseen ja tietää selviävänsä mahdollisista itkuista ja kakkavahingoista jne.? :)
VastaaPoistaMe ollaan liikuttu vauvan kanssa aika paljon, hän on niin ihanan rauhallinen ja tyytyväinen tapaus. Ja nukkuu vaunuissa aina hyvin. Hän oli alle kaksiviikkoinen, kun käytiin ekan kerran metrolla keskustassa ostoksilla. Se reissu meni niin hyvin, että kävimme samalla vielä lounaalla ravintolassa - vauva veteli koko ajan sikeitä vaunuissaan. :) Sen jälkeen ollaan käyty kärrytellen ja bussilla kylässä mm. miehen sisaren ja vanhempien luona (asuvat melko lähellä). Autoa meillä ei ole, joten julkiset liikennevälineet ovat kovassa käytössä. Viime viikolla teimme jo ensimmäisen yökyläreissun vauvan kanssa minun vanhempieni luo. Sinne en sentään uskaltanut lähteä bussilla, kun matka kestää tunnin ja mukana oli paljon tavaraa, vaan isäni tuli autolla hakemaan meidät ja toi myös takaisin kotiovelle.
Tuo onkin totta, että jos itse ajaa autoa, ei voi tehdä vauvan rauhoittamiseksi oikein mitään ilman että pysäyttää auton. Minä jännitin ekaksi, että jos vauva alkaa itkeä julkisissa kulkuvälineissä, mutta nyt en enää kauheasti mieti sitä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. ;) Joku monen tunnin junamatka voisi kyllä tosi tuskainen huutavan vauvan kanssa...
Ihania kesäpäiviä koko perheelle!
No höh kirjoitin pitkän vastauksen tähän, mutta se katosi. En jaksa kirjoittaa uudestaan. Mutta ihanaa kyllä on, kun tulee luottoa selviytymiseen yllätttävistäkin tilanteista vauvan kanssa. Kun jotenkin rentoutuu eikä ajattele niin paljon kaikkea. =)
Poista