Kuulumiset neuvolalääkäristä.
Ensin oli 15 minuutin aika terveydenhoitajalle, joka tuli aikalailla sen 15 minuuttia myöhässä. Hänen mukava opiskelija otti mut kuitenkin vastaan lähes ajallaan. Olin ekaa kertaa neuvolassa ilman miestä. Terkkarin luona todettiin:
- Sokerirasitustestin tulokset hyvät, jihuu!
- Hb 128, verenpaine ja muut hyvät
- Paino noussut ehkä vähän turhan paljon (toisaalta olin juuri syönyt aamupuuron)
- Seuraava neuvola-aika rv 31+
Sitten totiselle ja vähäsanaiselle lääkäritädille, jonka perustyöilme oli niin vakava, että jopa hieman hämmennyin. Hän oli juuri sellainen lääkäri, jolle ei tehnyt mieli kertoa mitään kovin pientä vaivaa. Ei selitellyt asioita, yhdellä lauseella vastasi, kun jotain kysyin.
Ensin lääkärin kanssa muutama sana oloista ja jomotuksista. Lääkäri tarjoutui oma-aloitteisesti tekemään sisätutkimuksen ja totesi, että kiinteät on paikat. Sen jälkeen mittasi sf-mitan ja salamana kävi sen äitiyskorttiin kirjaamassa. Sitten ultrattiin, jossa ei jääty ihastelemaan maisemia, vaan täyttä höyryä mitattiin vauvan pään leveys ja ympärysmitta sekä reisiluun pituus. Hyvän kokoinen vauva kuulemma, ei pieni eikä iso.
Sitten sain esittää loppukysymykset ja reseptitoiveet ja kiitos näkemiin.
Toisaalta ok että lääkäri oli noin nopea. Eipähän ainakaan tarvinnut harmitella, että mies olisi jäänyt jostain ihmeellisestä paitsi.
Jatkoin vapaa-aamua kaupungilla aamuteellä rauhallisessa kahvilassa. Siinä silmäilin äitiyskorttia ja kas huomasin, että olihan se lääkäri sinne merkinnyt vaikka mitä tietoja, joista ei ollut sanallakaan maininnut:
- kohdunsuu kiinteä ja kiinni, pituus 3cm
- kohdunpohjan korkeus 27cm
- lapsiveden määrä 2 litraa (?), pääteltynä lääkärin epäselvästä käsialasta
- tarjontakin on merkitty, mutta lääkärillä on niin mahdottoman epäselvä käsiala, että ei siitä saa selvää. Kirjaimet äitiyskortissa voivat aivan hyvin olla joko "RT" tai "pt". Sanoi, että "vauva on oikein päin". Eli? :) En tajunnut kysyä tarkemmin. Ensin kyllä ultrasi alempaa, jolloin näkyi pää, ja sitten ylempää jolloin näkyi jalat, että ehkäpä tuo "oikein päin" tarkoitti pää alaspäin. Mene ja tiedä.
- tämän hetkinen paino-arvio oli vähän yli kilon <3
Näillä mennään!
torstai 27. helmikuuta 2014
tiistai 25. helmikuuta 2014
Äitiyspakkaus 2014, rv 26+2
Tänään tuli postissa Kelan päätös äitiyspakkauksen myöntämisestä. Paketti tulee kuulemma kahden viikon kuluessa. Tänään näin myös ensimmäisen kerran uuden äitiyspakkauksen sisällön. Aiemmin olin vakaasti sitä mieltä, että ottaisin mieluummin 2014 vuoden pakkauksen kuin vanhan. Enää en ole niin varma.
Eihän tuo pakkaus koskaan voi miellyttää kaikkia. Esimerkiks itse tykkään väreistä, myös vaaleanvihreästä ja ruskeasta, mutta jotenkin uuden pakkauksen värisävyt ei kuitenkaan ole omaan mieleen. Makuupussin vihreä on ihana ja raikas sävy. Miksi äitiyspakkauksen vaatteet ei voisi olla mahdollisimman neutraalin värisiä, esim. valkoisia, harmaita, beigejä? Voisi sitten jokainen itse hankkia niitä värikkäämpiä, joista tykkää.
No, tämäkin on sellainen asia, josta on miljoona eri mielipidettä. :) Jään jännityksellä odottamaan, milloin saadaan hakea oma paketti ja millaiset kuteet sieltä paljastuu.
Äitiyspakkaus 2012-2013
Äitiyspakkaus 2014
Eihän tuo pakkaus koskaan voi miellyttää kaikkia. Esimerkiks itse tykkään väreistä, myös vaaleanvihreästä ja ruskeasta, mutta jotenkin uuden pakkauksen värisävyt ei kuitenkaan ole omaan mieleen. Makuupussin vihreä on ihana ja raikas sävy. Miksi äitiyspakkauksen vaatteet ei voisi olla mahdollisimman neutraalin värisiä, esim. valkoisia, harmaita, beigejä? Voisi sitten jokainen itse hankkia niitä värikkäämpiä, joista tykkää.
No, tämäkin on sellainen asia, josta on miljoona eri mielipidettä. :) Jään jännityksellä odottamaan, milloin saadaan hakea oma paketti ja millaiset kuteet sieltä paljastuu.
Äitiyspakkaus 2012-2013
Äitiyspakkaus 2014
maanantai 24. helmikuuta 2014
Kolotuksia, työväsyä ja elämän iloja, rv 26+1
Ja niin alkoi 27. raskausviikko! Kuulostaa kyllä aika hurjalta. Ja kivalta. :)
Eilen ja tänään vauveli on möyrinyt välillä voimakkaastikin. Vaihdellut varmaan asentoa ja koetellut kasvavia voimiaan. Välillä istuessa potkuja/nyrkkejä tuntuu jo navan yläpuolellakin, mikä onkin melko uutta. Enemmän ja useammin tuntuu navan molemmin puolin sivuilla. Välillä tuntuu myös sellaista "painontunnetta" jossain pienessä kohtaa mahaa, esim. juuri navan korkeudella, ikäänkuin vauva työntäisi itseään yksiönsä reunoihin. Eilen tuntui ekan kerran siltä kuin oltais bongattu vauvan peppu, selkä tai pää.. niin selkeä pyöreälinjainen muoto oli mahassa. <3 Välillä taas on selkeästi rauhallisempia jaksoja, että liikkeitä ei juurikaan tunnu.
Eilen ja tänään maha on ollut myös aiempaa arempi, jomottelee välillä. Johtuisko kenties eilisen siivousrumbasta kotona tai jostain. Rasitus alkaa selvästi vaikuttaa enemmän. Pitää vaan vieläkin hiljentää tahtia. Ja ihan kiva mennä tällä viikolla sinne neuvolalääkäriin, jos se vaikka kurkkais että paikat on ok.
Ulkona oli tänään tosi liukasta. Epäilen, että joko eilisen tai tämän päivän pienen pieni nytkähtävä "liukastumisyritys" on tänään oireillut mun lonkkanivelessä tai siellä päin. Välillä vihlaisee koko vasenta lonkkaa niin kuin osuisi jotain hermoon. Ja nimenomaan tuntuis että siellä nivelessä, kun kipuilee sekä lonkan sivulla että takanakin. Ja kipeä oikeestaan vain liikkuessa, eikä aina silloinkaan. Tänään tässä sohvalla loikoiltiin miehen kanssa ja mies vaihtoi äkkiä asentoa, niin pelkkä sohvan liikahdus sai aikaan valtavan kivun mun lonkassa (olin sohvalla kyljelläni). Toisaalta esim. tällä hetkellä ei ole mitään kipua. Varmasti raskauskin vaikuttaa koko kroppaan eikä tällainen lonkkakipu ole täysin uutta mulle muutenkaan.
Odotan kovasti loppuviikkoa. Toisaalta eipä tässä alkuviikossakaan mitään suurempaa vikaa ole, paitsi työkiireet ja iltapäiväpainotteiset työvuorot. Vaikka pääsin tänään hyvissä ajoin töistä, kotimatkalla huokasin aika monta kertaa. Väkeä poissa ja yllättäviä tilanteita. Jotenkin sitä toivois, että kun on töissä koulujen loma-aikana, niin sais itekin ottaa vähän rennommin töissä. Joskus onnistuu, joskus ei. Muutenkin alkaa työmotivaatio varmaan vähitellen hiipumaan, ainakin nyt viimeiset kaks viikkoa ollut vaikeempaa. Päivät kuluu yleensä ihan nopsaan, mutta mieluummin olisin kotona. Viikonloppujakin odotan aiempaa enemmän. Enää vajaat 9 viikkoa töitä jäljellä. Ei kuulosta kovin pitkältä ajalta. Ja siinä ehtii olla pääsiäisenkin vapaat. :)
Tänään iloitsin kun sisko perheineen kävi pitkästä aikaa kylässä, ja huomenna on kaveritreffit ravintolassa töiden jälkeen. Keskiviikko onkin sitten tämän viikon viimeinen työpäivä ja torstaina heti aamulla neukkulääkäri. Torstain ja perjantain lomailen töistä, ja viikonlopuks minilomalle jee! :D
Nyt kattomaan (luultavasti huonoa) Arska-leffaa miehen kanssa. :)
Eilen ja tänään vauveli on möyrinyt välillä voimakkaastikin. Vaihdellut varmaan asentoa ja koetellut kasvavia voimiaan. Välillä istuessa potkuja/nyrkkejä tuntuu jo navan yläpuolellakin, mikä onkin melko uutta. Enemmän ja useammin tuntuu navan molemmin puolin sivuilla. Välillä tuntuu myös sellaista "painontunnetta" jossain pienessä kohtaa mahaa, esim. juuri navan korkeudella, ikäänkuin vauva työntäisi itseään yksiönsä reunoihin. Eilen tuntui ekan kerran siltä kuin oltais bongattu vauvan peppu, selkä tai pää.. niin selkeä pyöreälinjainen muoto oli mahassa. <3 Välillä taas on selkeästi rauhallisempia jaksoja, että liikkeitä ei juurikaan tunnu.
Eilen ja tänään maha on ollut myös aiempaa arempi, jomottelee välillä. Johtuisko kenties eilisen siivousrumbasta kotona tai jostain. Rasitus alkaa selvästi vaikuttaa enemmän. Pitää vaan vieläkin hiljentää tahtia. Ja ihan kiva mennä tällä viikolla sinne neuvolalääkäriin, jos se vaikka kurkkais että paikat on ok.
Ulkona oli tänään tosi liukasta. Epäilen, että joko eilisen tai tämän päivän pienen pieni nytkähtävä "liukastumisyritys" on tänään oireillut mun lonkkanivelessä tai siellä päin. Välillä vihlaisee koko vasenta lonkkaa niin kuin osuisi jotain hermoon. Ja nimenomaan tuntuis että siellä nivelessä, kun kipuilee sekä lonkan sivulla että takanakin. Ja kipeä oikeestaan vain liikkuessa, eikä aina silloinkaan. Tänään tässä sohvalla loikoiltiin miehen kanssa ja mies vaihtoi äkkiä asentoa, niin pelkkä sohvan liikahdus sai aikaan valtavan kivun mun lonkassa (olin sohvalla kyljelläni). Toisaalta esim. tällä hetkellä ei ole mitään kipua. Varmasti raskauskin vaikuttaa koko kroppaan eikä tällainen lonkkakipu ole täysin uutta mulle muutenkaan.
Odotan kovasti loppuviikkoa. Toisaalta eipä tässä alkuviikossakaan mitään suurempaa vikaa ole, paitsi työkiireet ja iltapäiväpainotteiset työvuorot. Vaikka pääsin tänään hyvissä ajoin töistä, kotimatkalla huokasin aika monta kertaa. Väkeä poissa ja yllättäviä tilanteita. Jotenkin sitä toivois, että kun on töissä koulujen loma-aikana, niin sais itekin ottaa vähän rennommin töissä. Joskus onnistuu, joskus ei. Muutenkin alkaa työmotivaatio varmaan vähitellen hiipumaan, ainakin nyt viimeiset kaks viikkoa ollut vaikeempaa. Päivät kuluu yleensä ihan nopsaan, mutta mieluummin olisin kotona. Viikonloppujakin odotan aiempaa enemmän. Enää vajaat 9 viikkoa töitä jäljellä. Ei kuulosta kovin pitkältä ajalta. Ja siinä ehtii olla pääsiäisenkin vapaat. :)
Tänään iloitsin kun sisko perheineen kävi pitkästä aikaa kylässä, ja huomenna on kaveritreffit ravintolassa töiden jälkeen. Keskiviikko onkin sitten tämän viikon viimeinen työpäivä ja torstaina heti aamulla neukkulääkäri. Torstain ja perjantain lomailen töistä, ja viikonlopuks minilomalle jee! :D
Nyt kattomaan (luultavasti huonoa) Arska-leffaa miehen kanssa. :)
lauantai 22. helmikuuta 2014
Valmistautumista, rv 25+6
Kiva shoppailupäivä takana. Anoppikin pääsi vihdoinkin vauvatarvikeostoksille, kun lähdettiin porukalla kaupoille. Mehän ei annettu sille lupaa ostaa mitään ilman meidän läsnäoloa, ettei tulis virhevalintoja. Hih. Ostettiin kaikenlaista tarpeellista, mm. lakanoita, vauvasängyn reunukset ja patja, kylpyamme ja hoitoalusta. Samalla reissulla käytiin myös moikkaamassa vauvan isomummoa ja kiertämässä pari kirppistä vauvanvaatelöytöjen toivossa.
Odotin että kirppiksellä olis ollu paljon kaikenlaisia vauvanvaatteita, mutta tosi niukkaa oli peruskirppiksen tarjonta. Lastentarvikekirppiksellä oli helpompi kiertää, mut sieltäkin löytyi vain yksi body, joka miellytti silmää eikä ollu kovin kulunut. Voihan olla, että parhaimmat oli jo viety tai myyty netissä. Itekin oon kyllä kattellu tori.fi:n tarjontaa. No mutta paljon silti saatiin tänään vauvalle. Oon tyytyväinen. Ja ostosrundin jälkeen käytiin vielä syömässä mehevät kasvishampparit keskustassa.
Nukkumisesta sen verran, että iltaisin väsyttää mukavasti jo siinä 21 tai viimeistään 22 aikaan. Usein nuokun sohvalla miehen lähellä, kun en malta mennä itekseni oikeille yöunille sänkyyn. Yhden kerran yössä herään pissalle. En tiedä, onko mulla aina oikeaa hätää vai onko se vain opittu tapa. Jännää on kuitenkin se, miten pirteältä olo silloin yöllä tuntuu. Ihan helposti jaksan nousta sängystä pissalle, yhtään ei häiritse. Ja silti nukahdan helposti uudestaan. Ehkä keho oikeasti on niin fiksu, että harjoittelee jo nyt vauvan yöheräilyjä varten? :) Aamuyöllä yleensä heräilen muutamia kertoja ja vaihdan kylkeä.
Vaikka öisin heräilen virkeänä, ainakin tällä viikolla työaamuheräämiset on ollu tosi vaikeita. Työviikko oli kyllä kuluttava ja hektinen, ja ehkä ensi viikonloppuna koittavan miniloman odotus tulee esiin väsymyksenä. Hormonienkin merkitystä oon miettinyt.
Parin viime viikon aikana on tullut esiin uusia tunteita raskauteen liittyen. Ensimmäistä kertaa, vaikkakin vain yhden sekunnin ajan, on ollut epävarma olo synnytyksestä ja omasta osaamisesta vastasyntyneen vauvan kanssa. Epävarmuus esittäytyi yhtenä iltana, kun ihmettelin taas vauvan vauhdikasta möyrintää mahassa. Tajusin yhtäkkiä vahvasti, että tämä mahassa kovasti möyrivä ja kauan odotettu pikkuihminen tulee oikeasti aika pian tähän maailmaan. Ja että sitten elämä on taas täynnä kaikkea uutta, jota ei miehen kanssa vielä osata. Yleensä mua ahdistaakin asiat, joita en voi hallita. Ja vauvan kanssa elämiseen liittyy paljon juuri sellaista.
Mutta en mä synnytystä tai vauvaelämää pelkää. Pikemminkin odotan tosi kovasti ja luotan ammattilaisten taitoon synnytystilanteessa. Oon alusta asti ajatellut, että ei kannata suunnitella synnytystä liikaa, koska siihen ei välttämättä voi vaikuttaa itse. Vauvaelämää ajattelen opetteluna. Vauvatkin on niin erilaisia, että muihinkaan vauvoihin ei oikein voi verrata, ainakaan suoraan. Miehen kanssa sitten yhdessä opetellaan, mitä meidän vauva yrittää meille kertoa itkuillaan ja ilmeillään, tai että miten paljon vauvalle pitää pukea vaatetta kesällä, tai että millaiset keinot sopii mihinkin tilanteeseen. Mutta tietysti olisi helpompaa, jos tietäisi nämä asiat etukäteen. :) Siitä ehkä se epävarmuuskin.
Pakko vielä hehkuttaa, että kuulin eilen aivan uskomattoman ihania uutisia meidän lähipiiristä, ja yritän tässä vielä käsittää, että meidän vauva saa taas yhden uuden leikkitoverin! Niin ihanaa. <3
Odotin että kirppiksellä olis ollu paljon kaikenlaisia vauvanvaatteita, mutta tosi niukkaa oli peruskirppiksen tarjonta. Lastentarvikekirppiksellä oli helpompi kiertää, mut sieltäkin löytyi vain yksi body, joka miellytti silmää eikä ollu kovin kulunut. Voihan olla, että parhaimmat oli jo viety tai myyty netissä. Itekin oon kyllä kattellu tori.fi:n tarjontaa. No mutta paljon silti saatiin tänään vauvalle. Oon tyytyväinen. Ja ostosrundin jälkeen käytiin vielä syömässä mehevät kasvishampparit keskustassa.
Nukkumisesta sen verran, että iltaisin väsyttää mukavasti jo siinä 21 tai viimeistään 22 aikaan. Usein nuokun sohvalla miehen lähellä, kun en malta mennä itekseni oikeille yöunille sänkyyn. Yhden kerran yössä herään pissalle. En tiedä, onko mulla aina oikeaa hätää vai onko se vain opittu tapa. Jännää on kuitenkin se, miten pirteältä olo silloin yöllä tuntuu. Ihan helposti jaksan nousta sängystä pissalle, yhtään ei häiritse. Ja silti nukahdan helposti uudestaan. Ehkä keho oikeasti on niin fiksu, että harjoittelee jo nyt vauvan yöheräilyjä varten? :) Aamuyöllä yleensä heräilen muutamia kertoja ja vaihdan kylkeä.
Vaikka öisin heräilen virkeänä, ainakin tällä viikolla työaamuheräämiset on ollu tosi vaikeita. Työviikko oli kyllä kuluttava ja hektinen, ja ehkä ensi viikonloppuna koittavan miniloman odotus tulee esiin väsymyksenä. Hormonienkin merkitystä oon miettinyt.
Parin viime viikon aikana on tullut esiin uusia tunteita raskauteen liittyen. Ensimmäistä kertaa, vaikkakin vain yhden sekunnin ajan, on ollut epävarma olo synnytyksestä ja omasta osaamisesta vastasyntyneen vauvan kanssa. Epävarmuus esittäytyi yhtenä iltana, kun ihmettelin taas vauvan vauhdikasta möyrintää mahassa. Tajusin yhtäkkiä vahvasti, että tämä mahassa kovasti möyrivä ja kauan odotettu pikkuihminen tulee oikeasti aika pian tähän maailmaan. Ja että sitten elämä on taas täynnä kaikkea uutta, jota ei miehen kanssa vielä osata. Yleensä mua ahdistaakin asiat, joita en voi hallita. Ja vauvan kanssa elämiseen liittyy paljon juuri sellaista.
Mutta en mä synnytystä tai vauvaelämää pelkää. Pikemminkin odotan tosi kovasti ja luotan ammattilaisten taitoon synnytystilanteessa. Oon alusta asti ajatellut, että ei kannata suunnitella synnytystä liikaa, koska siihen ei välttämättä voi vaikuttaa itse. Vauvaelämää ajattelen opetteluna. Vauvatkin on niin erilaisia, että muihinkaan vauvoihin ei oikein voi verrata, ainakaan suoraan. Miehen kanssa sitten yhdessä opetellaan, mitä meidän vauva yrittää meille kertoa itkuillaan ja ilmeillään, tai että miten paljon vauvalle pitää pukea vaatetta kesällä, tai että millaiset keinot sopii mihinkin tilanteeseen. Mutta tietysti olisi helpompaa, jos tietäisi nämä asiat etukäteen. :) Siitä ehkä se epävarmuuskin.
Pakko vielä hehkuttaa, että kuulin eilen aivan uskomattoman ihania uutisia meidän lähipiiristä, ja yritän tässä vielä käsittää, että meidän vauva saa taas yhden uuden leikkitoverin! Niin ihanaa. <3
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Maha kasvaa, rv 25+3
Tänään tajuttiin miehen kanssa, että mun maha tuntuu ja näyttää kasvaneen aika paljon nyt viimeisten kahden viikon aikana. Työkaveri, jonka näin viikon tauon jälkeen, ihmetteli samaa.
Kieltämättä oon itekin huomannut, että jos yritän mennä kapeasta välistä, maha osuukin yllättäen esteeseen enkä mahdukaan. :) Sohvallakin pitää jo miehen kanssa köllötellessä miettiä, että miten mahdutaan vierekkäin niin, että mulla on hyvä asento sekä selälle että mahalle ja että mies ei tipahda lattialle.
Vaatteissa oon tykänny nyt käyttää uutta äitiysfarkkuhametta ja äitiyslegginssejä. Ne ei suuremmin kiristä, vaikka eilen ja tänään nekin tuntui ahdistavilta ja iltapäivällä oli mahalla selkeät jäljet niiden yläresoreista. Yhtenä iltana laitoin pienen iltaulkoilun ajaksi päälleni vanhan talvitakin, jota ei päivänvalossa voikaan enää käyttää kun väri haalistunut ja napit lähteneet. Vetoketju meni kiinni juuri ja juuri, vetskarin päälle tulevat napit ei. Ihan hassua.
Odotan jo kovasti kevättä. Valaisevaa ja lempeästi lämmittävää aurinkoa erityisesti. Ja kevään tuoksua. Mekkoilmoja. Iloitsen siitä, että vauva syntyy nimenomaan kesällä. Kesä on jotenkin leppoisaa aikaa. Vaikka nautin talven tunnelmallisista illoista ja kaipaan syksyisin jo kirkasta tähtitaivasta, kesään liittyy aina erityistä iloa. Kävelyt lämpimissä kesäilloissa, rennot piknik-löhöilyt puiston nurmikolla, koivun tuoksu, grillailu ystävien kanssa, kaunis kaupunkitunnelma ja iloiset ihmiset. Huoh, vielä vähän pitää odottaa. Ja ensi kesää odotankin tietysti erityisellä onnellisuudella ja jännityksellä.
Kieltämättä oon itekin huomannut, että jos yritän mennä kapeasta välistä, maha osuukin yllättäen esteeseen enkä mahdukaan. :) Sohvallakin pitää jo miehen kanssa köllötellessä miettiä, että miten mahdutaan vierekkäin niin, että mulla on hyvä asento sekä selälle että mahalle ja että mies ei tipahda lattialle.
Vaatteissa oon tykänny nyt käyttää uutta äitiysfarkkuhametta ja äitiyslegginssejä. Ne ei suuremmin kiristä, vaikka eilen ja tänään nekin tuntui ahdistavilta ja iltapäivällä oli mahalla selkeät jäljet niiden yläresoreista. Yhtenä iltana laitoin pienen iltaulkoilun ajaksi päälleni vanhan talvitakin, jota ei päivänvalossa voikaan enää käyttää kun väri haalistunut ja napit lähteneet. Vetoketju meni kiinni juuri ja juuri, vetskarin päälle tulevat napit ei. Ihan hassua.
Odotan jo kovasti kevättä. Valaisevaa ja lempeästi lämmittävää aurinkoa erityisesti. Ja kevään tuoksua. Mekkoilmoja. Iloitsen siitä, että vauva syntyy nimenomaan kesällä. Kesä on jotenkin leppoisaa aikaa. Vaikka nautin talven tunnelmallisista illoista ja kaipaan syksyisin jo kirkasta tähtitaivasta, kesään liittyy aina erityistä iloa. Kävelyt lämpimissä kesäilloissa, rennot piknik-löhöilyt puiston nurmikolla, koivun tuoksu, grillailu ystävien kanssa, kaunis kaupunkitunnelma ja iloiset ihmiset. Huoh, vielä vähän pitää odottaa. Ja ensi kesää odotankin tietysti erityisellä onnellisuudella ja jännityksellä.
maanantai 17. helmikuuta 2014
Sokerirasitus ja mahakuva, rv 25+1
Ärsyttää. Sokerirasituskoe takana eikä edes mitään kauhujuttuja kerrottavana! Lähes kyllästymiseen asti oon lukenut ja kuullut tarinoita sietämättömästä pahoinvoinnista, verikokeen odottamisen tylsyydestä ja oksettavan makuisesta sokerilitkusta. Sori ystävät, en voi lähteä pelotteluun mukaan.
12 tunnin paasto ei tuntunut missään. Aamulla oli pieni tyhjyys vatsassa, mutta se unohtui vesilasillisen myötä. Mun pitänee myös luopua ajatuksesta, että olisin verikoekammoinen, koska kolme verikoetta kahden tunnin sisällä ei tuntunut ollenkaan pahalta. Sokerijuoma oli ok, kuin ylimakeaa vadelma-Mehukattia. Odotusaikana ehdin lukea muutaman vauva-aiheisen lehden ja näpytellä pari tekstiviestiä. Nautin ajatuksesta, että sain istuskella lehtiä lukemassa työaikana. En voinut pahoin, ei huimannut, päätä ei särkenyt. Kaiken lisäksi odotushuoneessa kiva papparainen jutteli mulle hetken mukavia.
Väheksymättä toisten labrakurjuuksia tämä oli minun kokemukseni sokerirasituksesta. Halusin sen tänne kirjoittaa, jos vaikka joku, yksikin, lukee blogiani ja pelkää tätä pahamaineista testiä. Hänelle sanoisin, että "kaikki voi mennä hyvinkin".
Sokerirasitustestin jälkeen menin työpaikalle hymyillen ja aistin työkavereista asenteen, että "voi kun sulla on ollut kurja aamu". "Eikö ollutkin ihan kamalaa?!" multa kysyttiin. Tunsin itseni jotenkin oudoksi, kun vastasin, että "ei, oli oikeasti ihan kiva aamu".
Tässä vielä mahakuva tältä iltapäivältä. :)
+blogiin1.gif)
12 tunnin paasto ei tuntunut missään. Aamulla oli pieni tyhjyys vatsassa, mutta se unohtui vesilasillisen myötä. Mun pitänee myös luopua ajatuksesta, että olisin verikoekammoinen, koska kolme verikoetta kahden tunnin sisällä ei tuntunut ollenkaan pahalta. Sokerijuoma oli ok, kuin ylimakeaa vadelma-Mehukattia. Odotusaikana ehdin lukea muutaman vauva-aiheisen lehden ja näpytellä pari tekstiviestiä. Nautin ajatuksesta, että sain istuskella lehtiä lukemassa työaikana. En voinut pahoin, ei huimannut, päätä ei särkenyt. Kaiken lisäksi odotushuoneessa kiva papparainen jutteli mulle hetken mukavia.
Väheksymättä toisten labrakurjuuksia tämä oli minun kokemukseni sokerirasituksesta. Halusin sen tänne kirjoittaa, jos vaikka joku, yksikin, lukee blogiani ja pelkää tätä pahamaineista testiä. Hänelle sanoisin, että "kaikki voi mennä hyvinkin".
Sokerirasitustestin jälkeen menin työpaikalle hymyillen ja aistin työkavereista asenteen, että "voi kun sulla on ollut kurja aamu". "Eikö ollutkin ihan kamalaa?!" multa kysyttiin. Tunsin itseni jotenkin oudoksi, kun vastasin, että "ei, oli oikeasti ihan kiva aamu".
Tässä vielä mahakuva tältä iltapäivältä. :)
lauantai 15. helmikuuta 2014
Ensimmäinen supistus sekä onnellisuutta, rv 24+6
Tänään taisin tuntea ensimmäisen supistuksen, kun ährättiin miehen kanssa hoitopöytää kasaan. En mä edes siihen kasaamiseen oikeesti osallistunut, mutta loppuvaiheessa vähän avittelin, lähinnä henkisesti. Vasemmalta aika ylhäältä maha ihan selvästi kovettui sekunnin murto-osaksi, ja tunnistin heti että tää on uutta. Samantien sen jälkeen alkoi jomottaa vasenta takareittä ihan ylhäältä. Sohvalla reisisärky hellitti nopeasti.
Näin päivällä ystävää ja hänen ihanaa vauvaa. Se oli päivän kohokohta. Oli mukava istua pitkästä aikaa kahvilassa rauhassa ja jutella kaikkea mitä tuli mieleen. Kampaajakin toki oli kiva juttu tänään.
Nyt illan oon viettänyt itekseni, kun mies meni kaverinsa kanssa elokuviin. Mua ei ole leffateatterit enää pitkään aikaan houkuttaneet. Mahdollinen yllättävä pissahätä kesken leffan jännittää, sekä joskus aiemmin leffateatterissa kokemani paniikkikohtaus. Oon kyllä ajatellut, että voisin joskus selättää tämän leffateatterijännityksen vaikka menemällä itekseni päiväleffaan. Sieltä pääsisin ainakin helposti pois kesken.
Itsenäisen koti-illan oon viettänyt vaatekaapin/opiskelupapereiden/työpapereiden kimpussa.. nyt alkaa jo näyttää paremmalta ja heitin paljon vanhoja juttuja ihan roskiin. Tuntuu tosi hyvältä rakentaa uutta ja selkeää pesää meidän perheelle. Miehen harrastusvälineet siirretään tuohon mun tyhjäämään toiseen vaatekaappiin ja näin saadaan pikkuhuoneeseen/vauvan huoneeseen tilaa vauvan tarvikkeille ja vaatteille.
Mä niin rakastan tuota vauvaa. Alkuillalla katselin, kun se heilutteli mun vatsakumpua.. liekö tehnyt sielläkin suursiivousta tai rockannut rankasti. Vieläkin tuntuu todella ihmeelliseltä, että tuolla mahassa on ihan oikea minivauva, joka elelee siellä jo omaa elämäänsä ja on tulossa tänne meidän luo ensi kesänä.
Yhtenä päivänä ihmettelin ihan ääneen työkaverilleni, että on kyllä vieläkin aivan uskomatonta, että tämä onni tapahtuu meille. Vihdoin on meidän vuoro.
Näin päivällä ystävää ja hänen ihanaa vauvaa. Se oli päivän kohokohta. Oli mukava istua pitkästä aikaa kahvilassa rauhassa ja jutella kaikkea mitä tuli mieleen. Kampaajakin toki oli kiva juttu tänään.
Nyt illan oon viettänyt itekseni, kun mies meni kaverinsa kanssa elokuviin. Mua ei ole leffateatterit enää pitkään aikaan houkuttaneet. Mahdollinen yllättävä pissahätä kesken leffan jännittää, sekä joskus aiemmin leffateatterissa kokemani paniikkikohtaus. Oon kyllä ajatellut, että voisin joskus selättää tämän leffateatterijännityksen vaikka menemällä itekseni päiväleffaan. Sieltä pääsisin ainakin helposti pois kesken.
Itsenäisen koti-illan oon viettänyt vaatekaapin/opiskelupapereiden/työpapereiden kimpussa.. nyt alkaa jo näyttää paremmalta ja heitin paljon vanhoja juttuja ihan roskiin. Tuntuu tosi hyvältä rakentaa uutta ja selkeää pesää meidän perheelle. Miehen harrastusvälineet siirretään tuohon mun tyhjäämään toiseen vaatekaappiin ja näin saadaan pikkuhuoneeseen/vauvan huoneeseen tilaa vauvan tarvikkeille ja vaatteille.
Mä niin rakastan tuota vauvaa. Alkuillalla katselin, kun se heilutteli mun vatsakumpua.. liekö tehnyt sielläkin suursiivousta tai rockannut rankasti. Vieläkin tuntuu todella ihmeelliseltä, että tuolla mahassa on ihan oikea minivauva, joka elelee siellä jo omaa elämäänsä ja on tulossa tänne meidän luo ensi kesänä.
Yhtenä päivänä ihmettelin ihan ääneen työkaverilleni, että on kyllä vieläkin aivan uskomatonta, että tämä onni tapahtuu meille. Vihdoin on meidän vuoro.
perjantai 14. helmikuuta 2014
Pohdintaa harjoitussupistuksista, rv 24+5
Moi. Parina päivänä on mieleen pujahtanut kysymyksiä harjoitussupistuksista. En siis ainakaan tiedä niitä kokeneeni, mutta oon alkanut miettiä alavatsaan rasituksen aikana tulevia pikkujomotuksia. Mielessä on vilahtanut myös esim. se, miten sairastamani oksennustaudin jälkeen maha oli iltaisin aivan pinkeä useamman tunninkin kerrallaan. Saattoi kyllä johtua taudista ja syömisistäkin, mutta kunhan tuli mieleen.
Voi olla, että alavatsan jomotukset ja arastelut aiheutuu kohdun kasvamisesta. Viime aikoina en ole huomannut vatsan kiristelyä ollenkaan eikä alavatsajomoilutkaan ole sinänsä kipeitä. Lähinnä muistuttavat lieviä ovulaatiokipuja, joita opin vauvayritysaikana bongailemaan. Kuitenkin vähän mietityttää, että nämä pienet arastelut tulevat yleensä töissä tai kotona, jos oon vaikka kantanut kaupasta ruokakassin kotiin 200m.
Töissä oon ottanut mielestäni ihan rauhallisesti. Tietysti tulee seisottua aika paljon, ja iltavuoroissa nimenomaan se on tuntunu raskaalta. Aamuvuoroissa pystyy enemmän istumaan. Raskaiden tavaroiden nostamista oon välttänyt varmuuden vuoksi, mutta muuten toki oon yrittänyt tehdä kaikkia asioita. Varsinkin kun ei ole ollut selkeitä kipuja.
Mutta jään tänne taas analysoimaan itseäni (hih) ja nauttimaan viikonlopusta!
Voi olla, että alavatsan jomotukset ja arastelut aiheutuu kohdun kasvamisesta. Viime aikoina en ole huomannut vatsan kiristelyä ollenkaan eikä alavatsajomoilutkaan ole sinänsä kipeitä. Lähinnä muistuttavat lieviä ovulaatiokipuja, joita opin vauvayritysaikana bongailemaan. Kuitenkin vähän mietityttää, että nämä pienet arastelut tulevat yleensä töissä tai kotona, jos oon vaikka kantanut kaupasta ruokakassin kotiin 200m.
Töissä oon ottanut mielestäni ihan rauhallisesti. Tietysti tulee seisottua aika paljon, ja iltavuoroissa nimenomaan se on tuntunu raskaalta. Aamuvuoroissa pystyy enemmän istumaan. Raskaiden tavaroiden nostamista oon välttänyt varmuuden vuoksi, mutta muuten toki oon yrittänyt tehdä kaikkia asioita. Varsinkin kun ei ole ollut selkeitä kipuja.
Mutta jään tänne taas analysoimaan itseäni (hih) ja nauttimaan viikonlopusta!
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
Hankintoja, huolta ja pohdintaa, rv 24+3
Hankintoja, hankintoja... :) Eilen käytiin Tapiolassa saamassa vakuutustarjous. Vaikutti ihan hyvältä. Täytyy vielä tarkistaa yksityiskohdat rauhassa ennen sopimuksen tekoa. Haettiin myös matkahuollosta hoitopöytä, joka oli jo tullut sinne. Nopeaa toimintaa. Toivottavasti laatu on myös hyvä, ei olla vielä avattu pakettia. Vaikka jo väsytti, käytiin vielä ostamassa turvakaukalo ja pinnasänky vauvalle. :) Ne oli aika helppo löytää. Oltiin niin tyytyväisiä tästä meidän toimeliaisuudesta! Mies lupasi kasata hoitopöytää viikonloppuna.
Muutama sana raskausoireista. Olo on siis edelleen ollut hyvä. Tällä viikolla oon karsinut kaikkia harrastusmenoja ja keskittynyt olennaiseen: lepäämiseen. On ollut kiva viettää iltoja kotona ja nähdä miestä. Aamuvuorot töissä on olleet helpompia kuin iltavuorot. Aamuvuorojen jälkeen oon jaksanu vielä tehdä muutakin, vaikka toki univäsy on alkanu painaa viimeistään 21 aikaan, jonakin päivänä jo klo 19. Hih.
Myös fyysisesti oon voinut hyvin. Ei ole ollut mitään kovin harmillisia oireita: ei kovaa väsymystä, selkäsärkyä tai muuta. Ainakaan vielä. Pissahätä on useammin kuin ennen, vaikka oon luultavasti nyt taas juonutkin enemmän. Kun nousen seisomaan pissalla käynnin jälkeen, saattaa pissattaa siinä hetkessä heti uudelleen. Ja muutama tippa tulee. Oon ollut tyytyväinen siitä, että aamuisin tulee usein rehellinen janon tunne. Muistan ainakin juoda.
Ei siis kummempia. Toki tunteisiin vetoavat asiat saattaa saada mielen vähän herkemmäksi kuin ennen, mut eivät aiheuta suuria kyyneleitä. Välillä tulistun pikkuasioista, mutta omasta mielestäni aika satunnaisesti kuitenkin. Joinakin päivinä sydäntä tykyttää sohvalla, joinakin ei. Ihanin oire on tietysti vauvan liikkeet. Ja siitä pääsenkin toiseen asiaan...
...nimittäin pelkoihin. Viikonloppuna huolestuin ensimmäisen kerran vauvan rauhallisuudesta. Liikkeet on tuntuneet säännöllisesti jo sen verran kauan, että kun vauva oli vaisumpi yhtenä päivänä, ehdin heti huolestua. Hassua on, että kun toisella odottajalla on sama huoli, niin sitä osaa suhtautua niin järjellä ja lohduttaa. Mutta kun omalle kohdalle tulee sama tilanne, niin heti kaikista järkisyistä huolimatta murehtii. Vaikka siis tietää, että vauva on luultavasti kääntynyt ja liikkeet kohdistuvat esim. äidin selkää kohti. Tai että vauva vain huilii enemmän sinä päivänä. Tai jotain.
Minun pelko pääsi esiin, kun mies kuunteli illalla tuttuun tapaansa vauvaa ja jutteli sille. Mies tokaisi, että "ei kyllä kuulu ollenkaan sellaista tuttua loisketta, mitä yleensä". Ja vaikka mies puheli vauvalle poski minun mahassa, niin kumpikaan meistä ei tuntenut mitään liikettä, niin kuin joskus aiemmin. Eipä siihen pelkoon muuta tarvittu. Sattui vielä olla aikainen aamuherätys tulossa, eli ei ollut aikaa tai jaksamistakaan alkaa selkeitä potkuja odottamaan. No mutta. Heti seuraavana aamuna tunsin pieniä liikkeitä, ja päivällä lisää. Helpotti. Tänään koulutuspäivän aikana kun istuin paljon, vauva temmelsi taas tosi selkeästi, varsinkin ruokailun jälkeen kun rauhotuin istumaan. Ihan säpsähtelin välillä kun säikähdin kovia potkuja. <3
Rakenneultraaja sanoi, että suunnilleen 30. raskausviikolta lähtien vasta kannattaa tarkemmin seurailla vauvan liikkumisia. Että siihen saakka saattaa olla vaihtelevaakin. Mutta helposti sitä kyllä huolestuu.
Odotan innolla neuvolalääkäriä parin viikon päästä sekä myös sokerirasitustestiä, jonka varasin ensi viikolle. Kiva saada testi pois alta. Sitä vaan oon jäänyt mietiskelemään, että ihanko oikeasti pelkkä vatsan päältä otettava sf-mitta osaa kertoa vauvan kasvusta luotettavasti? Kyllähän siihen tietysti pitää luottaa, kun ei muutakaan tietoa välttämättä saa, mutta jotenkin kyllä jännä. Oon myös käsittänyt, että lapsiveden määrää arvioidaan nimenomaan sf-mitan perusteella. Tutkitaankohan sitä veden määrää mitenkään muuten? Tietysti jos esim. sf-mitta jämähtää paikoilleen raskausviikkojen edetessä, niin silloin varmaan ainakin joo. Mutta kun sitä ultraakaan ei välttämättä ole enää koko loppuraskaudessa, niin pitänee varmaan vain luottaa siihen, että kaikki on kunnossa. Ei siis ole nyt huolta tästä, mutta kunhan mietiskelen.
Nyt iltapuuhiin.
Muutama sana raskausoireista. Olo on siis edelleen ollut hyvä. Tällä viikolla oon karsinut kaikkia harrastusmenoja ja keskittynyt olennaiseen: lepäämiseen. On ollut kiva viettää iltoja kotona ja nähdä miestä. Aamuvuorot töissä on olleet helpompia kuin iltavuorot. Aamuvuorojen jälkeen oon jaksanu vielä tehdä muutakin, vaikka toki univäsy on alkanu painaa viimeistään 21 aikaan, jonakin päivänä jo klo 19. Hih.
Myös fyysisesti oon voinut hyvin. Ei ole ollut mitään kovin harmillisia oireita: ei kovaa väsymystä, selkäsärkyä tai muuta. Ainakaan vielä. Pissahätä on useammin kuin ennen, vaikka oon luultavasti nyt taas juonutkin enemmän. Kun nousen seisomaan pissalla käynnin jälkeen, saattaa pissattaa siinä hetkessä heti uudelleen. Ja muutama tippa tulee. Oon ollut tyytyväinen siitä, että aamuisin tulee usein rehellinen janon tunne. Muistan ainakin juoda.
Ei siis kummempia. Toki tunteisiin vetoavat asiat saattaa saada mielen vähän herkemmäksi kuin ennen, mut eivät aiheuta suuria kyyneleitä. Välillä tulistun pikkuasioista, mutta omasta mielestäni aika satunnaisesti kuitenkin. Joinakin päivinä sydäntä tykyttää sohvalla, joinakin ei. Ihanin oire on tietysti vauvan liikkeet. Ja siitä pääsenkin toiseen asiaan...
...nimittäin pelkoihin. Viikonloppuna huolestuin ensimmäisen kerran vauvan rauhallisuudesta. Liikkeet on tuntuneet säännöllisesti jo sen verran kauan, että kun vauva oli vaisumpi yhtenä päivänä, ehdin heti huolestua. Hassua on, että kun toisella odottajalla on sama huoli, niin sitä osaa suhtautua niin järjellä ja lohduttaa. Mutta kun omalle kohdalle tulee sama tilanne, niin heti kaikista järkisyistä huolimatta murehtii. Vaikka siis tietää, että vauva on luultavasti kääntynyt ja liikkeet kohdistuvat esim. äidin selkää kohti. Tai että vauva vain huilii enemmän sinä päivänä. Tai jotain.
Minun pelko pääsi esiin, kun mies kuunteli illalla tuttuun tapaansa vauvaa ja jutteli sille. Mies tokaisi, että "ei kyllä kuulu ollenkaan sellaista tuttua loisketta, mitä yleensä". Ja vaikka mies puheli vauvalle poski minun mahassa, niin kumpikaan meistä ei tuntenut mitään liikettä, niin kuin joskus aiemmin. Eipä siihen pelkoon muuta tarvittu. Sattui vielä olla aikainen aamuherätys tulossa, eli ei ollut aikaa tai jaksamistakaan alkaa selkeitä potkuja odottamaan. No mutta. Heti seuraavana aamuna tunsin pieniä liikkeitä, ja päivällä lisää. Helpotti. Tänään koulutuspäivän aikana kun istuin paljon, vauva temmelsi taas tosi selkeästi, varsinkin ruokailun jälkeen kun rauhotuin istumaan. Ihan säpsähtelin välillä kun säikähdin kovia potkuja. <3
Rakenneultraaja sanoi, että suunnilleen 30. raskausviikolta lähtien vasta kannattaa tarkemmin seurailla vauvan liikkumisia. Että siihen saakka saattaa olla vaihtelevaakin. Mutta helposti sitä kyllä huolestuu.
Odotan innolla neuvolalääkäriä parin viikon päästä sekä myös sokerirasitustestiä, jonka varasin ensi viikolle. Kiva saada testi pois alta. Sitä vaan oon jäänyt mietiskelemään, että ihanko oikeasti pelkkä vatsan päältä otettava sf-mitta osaa kertoa vauvan kasvusta luotettavasti? Kyllähän siihen tietysti pitää luottaa, kun ei muutakaan tietoa välttämättä saa, mutta jotenkin kyllä jännä. Oon myös käsittänyt, että lapsiveden määrää arvioidaan nimenomaan sf-mitan perusteella. Tutkitaankohan sitä veden määrää mitenkään muuten? Tietysti jos esim. sf-mitta jämähtää paikoilleen raskausviikkojen edetessä, niin silloin varmaan ainakin joo. Mutta kun sitä ultraakaan ei välttämättä ole enää koko loppuraskaudessa, niin pitänee varmaan vain luottaa siihen, että kaikki on kunnossa. Ei siis ole nyt huolta tästä, mutta kunhan mietiskelen.
Nyt iltapuuhiin.
maanantai 10. helmikuuta 2014
Mahakuva, rv 24+1
Olipas kiva päivä! Aamuvuoro töissä meni omalla painollaan ja töiden jälkeen menin suoraan intialaiseen päähierontaan, jonka olin saanut synttärilahjaksi ystävältä. Ihanaa ja rentouttavaa oli, suosittelen! Nopea piipahdus kotona ja takaisin kaupungille ystävätreffeille: elämän jakamista sekä lattea ja rahkapullaa nam. Kotiin. Mahakuvia uudessa farkkuhameessa. Huomenna Tapiolaan ja laulutunnille.
Tässä kuva mahasta tänään rv 24+1. Kuva siis otettu illalla pastapäivällisen ja iltapullan jälkeen. :)
+blogiin1.gif)
Tässä kuva mahasta tänään rv 24+1. Kuva siis otettu illalla pastapäivällisen ja iltapullan jälkeen. :)
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Asioiden hoitamisia, rv 24+0
Vähän hehkutusta tähän alkuun: tänään alkoi 25. raskausviikko! Jee! Niin moni tuttu tai tutun tuttu tai bloggaaja mainitsee, että puolen välin jälkeen raskausviikot juoksee. Liityn tähän porukkaan. Ajan nopea kuluminen on saattanut osittain johtua myös siitä, että viime viikot on olleet niin hektisiä ja toiminnantäyteisiä. Tulevina viikkoina pitänee ottaakin vähän rauhallisemmin, ettei miehen kanssa väsytä liikaa. :)
Tänään on aamupäivä mennyt asioiden hoitamisessa: laskujen maksua, hoitopöydän tilaamista, äitiysvaatteiden testaamista ja vaatepalautuksien valmistelemista, kirjakerhoeroamista, kuntokeskuspalveluiden pähkäilyä sekä ensi viikon koulutuspäivään valmistautumista. Tulee helpottunut olo, kun saa hoidettua pois varsinkin sellaiset pienet irralliset asiat.
Tämä viikko oli täynnä vauvajuttuja. Oli mm. se neuvola, perhevalmennus, vakuutustapaaminen ja matka Ikeaan. Sen lisäksi oli muitakin menoja. Huh. Mutta kivoja oli nuo vauva-asioiden hoitamiset. Ensimmäinen perhevalmennus oli ok, ja aiheena oli liikenneturvallisuus ja suunhoito. Lähinnä saatiin tietoa siitä, millainen turvakaukalo vauvalle kannattaa hankkia autoon ja että miten oman ja vauvan suun voisi pitää kunnossa. Ei mitään uutta mullistavaa tietoa kuitenkaan.
Vakuutustapaaminen oli Ifissä, koska meillä on siellä joitain muitakin vakuutuksia ja etuja. Tiesin kuitenkin jo ennen tapaamista, että en halua Ifiltä vauvavakuutusta, kun vakuutusehdot ja -systeemit on siellä huonot. Lapsen syntymän jälkeen pitäisi toimittaa uusi terveysselvitys, ja luonnollisesti jos vauvalla on ekoina kuukausina jotain vaivoja ollut, niin ei välttämättä saakaan lapsivakuutusta. Tapiolan vakuutuksia on moni kehunut ja sinne soitellaan heti alkuviikosta.
Eilen ajeltiin ystävän luokse kahville ja samalla käytiin Ikeassa. Oli ihana nähdä tätä ystävää pitkästä aikaa! <3 Ikea kierrettiin nopeasti, kun ei ollut mielessä mitään suurempia ostoksia sieltä. Koko päivä kuitenkin meni reissulla.
Nyt jatkan sunnuntaipäivää ja siirryn tästä koneelta vaatekaappeja kohti ajatuksena siivota vaatteita ja vanhoja työpapereita. Työpäivien jälkeen ei jaksa tarttua isoon siivousurakkaan, ja tuntuu, että pitäisi kuitenkin laitella tätä kotia jo kuntoon vauvaa varten. :)
Mukavaa sunnuntaita kaikille ja iloa ensi viikkoon!
tiistai 4. helmikuuta 2014
Kolmas neuvola, rv 23+2
Tänään oli kolmas neuvolakäynti, johon aikaa oli varattu 1t 15min. Aika meni nopeasti ja mukavasti. Jäi hyvä mieli.
Terveydenhoitaja kävi sopivan lyhyesti läpi kelan tuet ja vapaat, ja kyseltiin epäselvät jutut. Pitää vielä joitakin yksityiskohtia kysellä suoraan kelasta.
Kuunneltiin sydänäänet ja mitattiin ensimmäistä kertaa sf-mitta, joka oli hieman keskikäyrän yläpuolella: kohtu kasvanut kuulemma oikein hyvin.
Pissatestit ja verenpaine oli hyviä. Hemoglobiini otetaan vasta ensi kerralla, koska ei ollut väsymystä tms. Painokin ok.
Juteltiin kaikenlaista. Terveydenhoitajalla oli myös paljon kaikkea asiaa, mutta kuunteli ja kyseli meiltäkin hyvin. Käytiin läpi liikunta- ja ravintokortti sekä miehen diabeteskysely. Terveydenhoitaja ei yhtään kritisoinut mitään meidän vastauksia, vaikka rehellisesti laitettiin mm. minun kuntoliikunnan satunnaisuudesta tai miehen kasvisten syönnistä. Käytiin läpi myös voimavaralomakkeet, jotka oltiin etukäteen täytetty. Siihenkin olin kirjoittanut avoimesti arkojakin asioita. Keskusteltiin rennosti niistä asioista, joihin jompikumpi meistä oli vastannut jotain erityistä.
Sain ohjeet sokerirasitustestin varaamiseen ja sovittiin myös seuraava käyntiaika, joka onkin sitten neuvolalääkäri. Kivaa! Vaikka en täysin tiedäkään, mitä lääkärin käynnillä tapahtuu. Terkkari sanoi, että lääkärillä ei tehdä välttämättä sisätutkimustakaan automaattisesti, ellei ole ollut supistuksia tai omaa huolta. Onkohan tämä tavallista muuallakin? Käsitin, että ultra mulla on, kun muistaakseni terkka mainitsi, että saadaan sitten taas paino/kokoarviota (?) vauvasta. Mutta kyllähän mua periaatteessa kiinnostaisi kuulla, että onko kohdunsuulla ym. kaikki ok. Mutta kolmisen viikkoa tähän lääkärikäyntiin vielä on, eli ehtiihän tässä vielä tulla kysymyksiä ja mietteitä.
Työpäivä neuvolareissun jälkeen meni leppoisasti ja rauhaisasti, vaikka elinkin mielessäni maanantaita. Kunpa osaisin pitää aina niin rennon asenteen töissä! Iltapäivällä oli kiva mennä lasten kanssa ulos ajoissa kun oli niin leuto sää. Ulkoilin ehkä tunnin verran ja loppuaikana alkoi jo jotenkin väsyttää kroppaa. Vaikka ulkoilussa lähinnä vain seisoskelin, otin pienen lapsen syliin hetkeksi ja vedin lyhyen kierroksen lasta pulkassa, niin viimeisen puolen tunnin aikana aloin jo kaivata istumaan. Koska meillä ei työpaikan pihassa ole penkkiä niin nojailin seinään, millä pärjäsin ihan hyvin. Kotimatkalla poikkesin nopeasti kirjastossa ja kaupassa, ja siellä alkoi jotenkin kauheasti uuvuttamaan. Mahaa turvotti ja väsytti. Mutta onneks oli lyhyt matka kotiin ja tähän sohvalle vaakatasoon. Vaikka kotimatka olikin aika hidas. Täytyy kai sitä myös vähitellen alkaa uskoa, että ei enää jaksakaan kävellä entisellä nopeudella.
Kauheasti ei ole vieläkään ruokahalua sunnuntain ja maanantain olojen jäljiltä. Tai välillä on kova nälkä, mutta sitten kun syö, tulee tukala olo. Oon yrittäny syödä kevyttä ja juoda vissyä. En tiedä johtuuko mahan oireilu raskaudesta vai vatsapöpöstä. Nytkin on päivällisaika jo ohitettu, mut ei tee oikein mitään mieli. Ehkä pitää kuitenkin jotain mennä kehittelemään. Ehkä se ruoka alkaakin maistua. :)
maanantai 3. helmikuuta 2014
Oireiluja ja hankintoja, rv 23+1
Kylläpä aika on taas hurahtanut. Loppuviikko meni nopeasti: iltavuoroja töissä, mässäily- ja saunailta ystävän kanssa, viikonloppuna yhden päivän hautajaisreissu ja yhden päivän löhöilypäivä kotona. Kävipä meillä myös varsin erityisiä vieraita sunnuntaina, kun sain pienen vauvan pötkylän kylään. <3 Mutta tosiaan, hautajaiset meni hyvin ja jaksoin ihan hyvin olla koko päivän mukana, kun pelkäsin, miten jaksan automatkan, kirkon, hautausmaan ja muistotilaisuuden ihan fyysisestikin. Mutta oli mukava muistella pappaa sisarusten ja serkkujen kanssa, ja pitkästä pitkästä aikaa näin kaikki serkkuni yhtä aikaa. :)
Vauvakin osallistui hautajaisiin potkimalla kirkossa ja varsinkin trumpettiesitys muistotilaisuudessa sai aikaan selkeät potkut. Hih. Jostain luinkin, että vauva voi reagoida aluksi nimenomaan puhallinsoittimiin ja mataliin ääniin. Esim. miehen möreä ja matala ääni saa vauvan usein potkimaan vahvasti. <3 Mies on niin söpö kun se puhelee vauvalle iltaisin. Mun veli nauroi, että nyt pitäisi alkaa vauvalle soittamaan klassista musiikkia, että tulisi oikein hyvä sävelkorva. Ei se varmaan sävelkorvaan vaikuta, mutta syntymän jälkeen vois olla iloa, jos vauva vaikka rauhottuisi johonkin tuttuun lauluun ja että esim. hiljainen pianon soitto ei häiritsisi vauvan unia.
Vauvan jumppailut on olleet koko viikonloppuna ja tänään selkeämpiä kuin viime arkiviikolla. Olin varmaan niin vauhdikas koko viime viikon, että huomasin muutamia liikkeitä lähinnä vaan iltaisin. Nytkin möyrii ja myllertää.
Loppuviikko oli niin hulinainen, että en ehtinyt edes hakea postista sinne tulleita äitiysvaatetilauksia. Nyt odotankin kuumeisesti, milloin saan aikaiseksi ne sieltä hakea. Myös vauvan vaatteet on kai jo tulossa postissa. Hihih. Jee.
Oon tänään sairaslomalla, kun oksensin yöllä. Koko eilisen mahaa turvotti enkä pystyny syömään paljon mitään. Vaikea ja raskas olo. Puklailujen jälkeen valvoin loppuyön, kun vatsaa väänti ja oli kai nälkäkin, mutta en uskaltanu huonon olon takia syödä. Aamulla googletin raskausmyrkytysoireet, kun eilen aamuna painokin oli noussu yllättävän paljon viikossa. Mutta en huolestu vielä. Raskausmyrkytykseen liittyy yleensä esim. korkeaa verenpainetta, päänsärkyä, äkillistä turvotusta (erit. ylävartalossa) sekä painonnousua, ylävatsakipua, silmäoireita ja proteiinia pissassa. Mutta verenpaine oli mulla ihan hyvä aamulla ja arvelen, että painonnousukin voi olla ihan normaalia, kun ei ole alkuraskaudessa paljonkaan noussut, ja kun sunnuntaina kävin puntarilla niin lauantain pitkät istumisetkin ja juomisen vähyys saattoi vaikuttaa. Mut täytynee tarkkailla taas itseään.
Mutta sen oon joka tapauksessa huomannut, että ruokamaha on käyny jotenki tosi ahtaaksi lähiaikoina. Valitettavasti sen huomaa yleensä vasta liian myöhään: kun on syönyt liikaa. Nyt opettelenkin syömään pienempiä annoksia.
Yksi uusi vaiva on halkeilevat suupielet. Jostain kuulin, että todennäköisesti se voi johtua hiivasta. Muita selityksiä tulee mieleen B-vitamiinin puute ja yleisesti kuiva keho. Netistä löysin myös kommentteja huulirasvan liikalevityksestä ja hammastahna-allergiasta. No huomenna on neuvola, niin kyselen siellä. Vitamiineja ainakin pitäisi tulla riittävästi. Oon yrittäny nyt myös juoda vielä enemmän ja välttää huulien turhaa rasvailua. Mietoa Bepanthenia laitoin ensiapuna eilen illalla kipeisiin suupieliin, vaikka pakkausselosteessa luki, että ensin keskustelu lääkärin kanssa. Ehkä saan huomenna jonkun hiivalääkkeen neuvolasta?
No mutta. Huomenna siis mennään neuvolaan kolmatta kertaa ja jutellaan kelan tuista, voimavarakyselystä ja varmaan terveystottumuksista. Kiva että pääsee myös ottaa pissatestit. Vihdoin päästään hakemaan äitiyspakkaustakin. Aiotaan näin ensikertalaisina nyt ottaa se, vaikka olin jostain syystä vähän toivonut, että pakkaus olis ehtinyt vaihtua ennen meidän vauvaa... mutta siis varmasti on hyvä paketti. Kelan sivut kertoo, että "pakkaus vaihtuu arviolta kevättalvella 2014", eli yhtään ei tiedä milloin.
Vielä pakko hehkuttaa, että päätettiin vihdoin, mitä tehdään vauvan huoneessa olevalle aikuisten sängylle. Tää asia on vaivannut mua jotenkin kauheasti lähiaikoina, ja päätettiin, että pidetään sänky, mutta tuunataan se kivemman näköiseksi. Ostetaan siihen uusi petauspatja, ehkä lisää isoja tyynyjä ja vaikka uusi päällinenkin, jos vanhasta ei saa kaunista. Sänky on tällä hetkellä epämukavan näköinen ja jotenkin ankea. Niin ehkäpä stailauksella saadaan se sopimaan huoneeseen. Löysin myös netistä hoitopöydän, joka mun tekis mieli tilata. Tosin netistä luin vähän huonoa palautetta myyjään, takuisiin ja erityisesti sivuston vaunuihin liittyen, mutta ehkä tuo hoitopöytä on ok. Sopis niin hyvin meidän tyyliinkin ja olis aika edullinen. :)
Vauvakin osallistui hautajaisiin potkimalla kirkossa ja varsinkin trumpettiesitys muistotilaisuudessa sai aikaan selkeät potkut. Hih. Jostain luinkin, että vauva voi reagoida aluksi nimenomaan puhallinsoittimiin ja mataliin ääniin. Esim. miehen möreä ja matala ääni saa vauvan usein potkimaan vahvasti. <3 Mies on niin söpö kun se puhelee vauvalle iltaisin. Mun veli nauroi, että nyt pitäisi alkaa vauvalle soittamaan klassista musiikkia, että tulisi oikein hyvä sävelkorva. Ei se varmaan sävelkorvaan vaikuta, mutta syntymän jälkeen vois olla iloa, jos vauva vaikka rauhottuisi johonkin tuttuun lauluun ja että esim. hiljainen pianon soitto ei häiritsisi vauvan unia.
Vauvan jumppailut on olleet koko viikonloppuna ja tänään selkeämpiä kuin viime arkiviikolla. Olin varmaan niin vauhdikas koko viime viikon, että huomasin muutamia liikkeitä lähinnä vaan iltaisin. Nytkin möyrii ja myllertää.
Loppuviikko oli niin hulinainen, että en ehtinyt edes hakea postista sinne tulleita äitiysvaatetilauksia. Nyt odotankin kuumeisesti, milloin saan aikaiseksi ne sieltä hakea. Myös vauvan vaatteet on kai jo tulossa postissa. Hihih. Jee.
Oon tänään sairaslomalla, kun oksensin yöllä. Koko eilisen mahaa turvotti enkä pystyny syömään paljon mitään. Vaikea ja raskas olo. Puklailujen jälkeen valvoin loppuyön, kun vatsaa väänti ja oli kai nälkäkin, mutta en uskaltanu huonon olon takia syödä. Aamulla googletin raskausmyrkytysoireet, kun eilen aamuna painokin oli noussu yllättävän paljon viikossa. Mutta en huolestu vielä. Raskausmyrkytykseen liittyy yleensä esim. korkeaa verenpainetta, päänsärkyä, äkillistä turvotusta (erit. ylävartalossa) sekä painonnousua, ylävatsakipua, silmäoireita ja proteiinia pissassa. Mutta verenpaine oli mulla ihan hyvä aamulla ja arvelen, että painonnousukin voi olla ihan normaalia, kun ei ole alkuraskaudessa paljonkaan noussut, ja kun sunnuntaina kävin puntarilla niin lauantain pitkät istumisetkin ja juomisen vähyys saattoi vaikuttaa. Mut täytynee tarkkailla taas itseään.
Mutta sen oon joka tapauksessa huomannut, että ruokamaha on käyny jotenki tosi ahtaaksi lähiaikoina. Valitettavasti sen huomaa yleensä vasta liian myöhään: kun on syönyt liikaa. Nyt opettelenkin syömään pienempiä annoksia.
Yksi uusi vaiva on halkeilevat suupielet. Jostain kuulin, että todennäköisesti se voi johtua hiivasta. Muita selityksiä tulee mieleen B-vitamiinin puute ja yleisesti kuiva keho. Netistä löysin myös kommentteja huulirasvan liikalevityksestä ja hammastahna-allergiasta. No huomenna on neuvola, niin kyselen siellä. Vitamiineja ainakin pitäisi tulla riittävästi. Oon yrittäny nyt myös juoda vielä enemmän ja välttää huulien turhaa rasvailua. Mietoa Bepanthenia laitoin ensiapuna eilen illalla kipeisiin suupieliin, vaikka pakkausselosteessa luki, että ensin keskustelu lääkärin kanssa. Ehkä saan huomenna jonkun hiivalääkkeen neuvolasta?
No mutta. Huomenna siis mennään neuvolaan kolmatta kertaa ja jutellaan kelan tuista, voimavarakyselystä ja varmaan terveystottumuksista. Kiva että pääsee myös ottaa pissatestit. Vihdoin päästään hakemaan äitiyspakkaustakin. Aiotaan näin ensikertalaisina nyt ottaa se, vaikka olin jostain syystä vähän toivonut, että pakkaus olis ehtinyt vaihtua ennen meidän vauvaa... mutta siis varmasti on hyvä paketti. Kelan sivut kertoo, että "pakkaus vaihtuu arviolta kevättalvella 2014", eli yhtään ei tiedä milloin.
Vielä pakko hehkuttaa, että päätettiin vihdoin, mitä tehdään vauvan huoneessa olevalle aikuisten sängylle. Tää asia on vaivannut mua jotenkin kauheasti lähiaikoina, ja päätettiin, että pidetään sänky, mutta tuunataan se kivemman näköiseksi. Ostetaan siihen uusi petauspatja, ehkä lisää isoja tyynyjä ja vaikka uusi päällinenkin, jos vanhasta ei saa kaunista. Sänky on tällä hetkellä epämukavan näköinen ja jotenkin ankea. Niin ehkäpä stailauksella saadaan se sopimaan huoneeseen. Löysin myös netistä hoitopöydän, joka mun tekis mieli tilata. Tosin netistä luin vähän huonoa palautetta myyjään, takuisiin ja erityisesti sivuston vaunuihin liittyen, mutta ehkä tuo hoitopöytä on ok. Sopis niin hyvin meidän tyyliinkin ja olis aika edullinen. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)