Mukavia juttuja

Lyhyt sohvahetki touhukkaan päivän keskellä. Unimusiikki soi parvekkeella itkuhälyn kautta ja jääkaapissa lohipiirakka odottaa ystävää kylään. Ikkunan toisella puolella sataa paljon isoja lumihiutaleryppäitä, takatalvi. Sohvan nurkassa upouusi iloisen punainen välikausihaalari. Pyykinpesukoneessa paljon käytetty ja tykätty tummansininen windfleece-haalari. Kahvilassa leikitty hedelmäsosepussisota ainoastaan nauratti. Vauva vastaan vauva. Sotkua tuli. Pesukone hoitaa. Valkosuklaamunkkirinkilä ah. Sohvan selkänojalla kaksi kuplivaisen väristä lyhythihaista bodya ja vaaleanpunaiset kimaltavat pikkuballerinat hinkuvat jo lämpimiin reissusäihin. Leivontakirjakin esillä: selattu jo kakkuja ja piirakoita kesäkuun juhliin. Telkkarista tulee hömppää. Syntymäpäiväkortissa mekkojen kuvia, sisäsivu saa viikonloppuna iloisen tekstin. Lämmin ajatus mielessä huomisesta ajasta kahdestaan, aikuisten kesken. Hyvä mieli. Mukavia juttuja. Kaikki paitsi takatalvi.

Viime päivien puuhia

Viime päiviin on kuulunut mm.

- kotihengailua miehen ja vauvan kanssa, hyvää ruokaa ja Breaking Bad-ohjelmaa
- hurjaa siivousta
- sokeriövereitä
- arkilounasta kaupungilla miehen kanssa
- minun selkähieronta ja miehen pikkujoulut
- hyvä vuohenjuustohamppari (vaikka en ole ennen edes tykännyt vuohenjuustosta!)
- pitkä ja onnistunut shoppailukeikka kolmestaan hereillä olevan vauvan kanssa
- mukava yllättyminen läheisen Citymarketin isosta erityisruokavalikoimasta
- pieniä bataattilusikallisia ja nokkamukin pureskelua
- mallasuutetta, luumuvettä ja vauvan vaatteiden läpi tulevat kakat kaupungilla
- omien pikkujoulukahvittelujen fiilistelyä ja leivontamietiskelyjä
- joululahjapohdintoja ja joulupukin puuhia
- joulukuisen kampaaja-ajan varaamista
- vaihtelevia öitä: välillä yllättävää luksusta, useimmiten monia heräilyjä
- vaihtelevia unirytmejä vauvalla, välillä nukkumaan klo 19.30, välillä 21.
- ihmettelyä, että mihin tämä marraskuu on mennyt

Kesän viettoa ja tuttiharkkoja

Ostin pari NUK-tuttia. Ostin luonnonkumisen tavallisen ja en malttanut olla ostamatta myös vastasyntyneille (0-2kk) tarkoitettua NUK Genius-tuttia, vaikka se varmaan onkin jo liian pieni. Eilen kokeiltiin illalla ja ehkä sain vähän toivoa lisää. Nämä tutit on vähän pienempiä kuin muut aiemmin kokeilemani. Se on ehkä hyvä. Näistä ei myöskään tullut yökkäysrefleksiä, joka toisista tuli helpommin. Vauva pötkötteli miehen reisien päällä sohvalla ja minä pidin tuttia hellästi vauvan suussa. Välillä neiti jo imaisi muutaman kerran niin että tutti liimaantui tiukasti hänen poskiinsa. Olin miehelleni ihan että "jee kato nyt kato kato!" Heh. Ja sitten "plops", tutti tippui. Kauankohan tuttia pitää harjoitella, että oppisi sitä syömään? Niinkun että milloin kannattaa luovuttaa? Vaikka en todellakaan ole luovuttamassa vielä! =)

Eilen oli kesän paras päivä vauvan syntymän jälkeen. Käytiin anopin mökillä lyhyen ajomatkan päässä. Ilma oli loistava: pilvinen ja sopivan lämmin. Anoppi oli miehensä kanssa grillaamassa meille ruokaa kun tultiin. Olipa vaan erityisen ihanaa päästä valmiiseen ruokapöytään!! <3 Mummu seurusteli vauvan kanssa ja viihdytti. Vauva jutteli mummulle tosi paljon, tuli hyvä mieli. Oli myös mukavaa, kun mummu hääräsi vauvan ympärillä, kantoi, höpötti ja hoiti. Saatiin miehen kanssa vaan istuskella ulkona kesässä. Syötiin ja saunottiin. Meille oli lämmitetty savusaunakin, mitä luksusta. Mummu hoiti nukkuvaa vauvaa kun me miehen kanssa saunottiin. Olisin viihtynyt saunassa vaikka kaksi tuntia putkeen. =) Sitten kahviteltiin ja syötiin suklaakakkua, minä myös, vaikka suklaata olen vähän vältellyt. Olipa vaan herkkua. Minä ruokin välillä vauvaa ja välillä vauva makoili viltillä nurmikolla meidän kahvipöydän vieressä. Välillä iskä nukutteli vauvaa turvakaukaloon ja välillä pestiin kakkoja mökkimeiningillä. Vauva oli niin söpö näky alasti pienessä pesuvadissa istuma-asennossa! Juuri ja juuri mahtui. <3

Paluumatkalla käväistiin kastelemassa mummun miehen tai kyllä minä häntä papaksi kutsuisin, kasvihuone. Palkkioksi saatiin mielettömän kokoinen tuorekurkku ja vähän pihistin mustaherukkapensaan satoa, nam! Onnellisina ajeltiin kotiin.

Vauva itkeskeli illalla ilmavaivojaan parisen tuntia, mutta nukahdettuaan saatiin katsottua miehen kanssa vielä leffa. Minäkin jopa valvoin kahteentoista, kun 60-luvun sota- ja vankiaiheinen leffa tempaisi mukaansa.

Tänään...

Tänään...

- kauhistuin lähes räjähtämässä olevaa tissiäni aamulla, heheh
- riemuitsin kun vauva söi iskän kanssa uudesta MAM-koliikkituttipullosta (testattiin muuten vain)
- pähkäilin, minkälainen vauvakirja hankittaisiin meidän tytölle
- iloitsin miehen kesälomasta
- tapasin tuttuja pitkästä aikaa
- ärsyynnyin äidilleni, joka tiedusteli, että minkä ikäisen vauvan saa viedä rota-rokotukseen. Selitin hieman tuohtuneena, että ihan neuvolan rokotusohjelman mukaan mennään, että ei me itse olla päätetty viedä vauvaa mihinkään ylimääräisiin rokotuksiin. Sitten sain vielä ohjeita siitä, että ripulia sairastavaa vauvaa pitää nesteyttää vaikka antamalla vettä. Jostain syystä ajattelin pääkalloja ja muita äkäisiä erikoismerkkejä.
- pohdin arjen sujumista perheissä, joihin syntyy uusi vauva melko pian edellisen jälkeen
- odotin postimieheltä pakettilappua, mutta enpäs saanut sitä vielä, höh
- tarkkailin pilviä kaupungilla, josko ehdittäisi kävellä kuivina kotiin
- jännitin herääkö vauva kesken ravintolaruokailun, kun ruoan tulossa kesti pitkään
- maistelin onnellisena mozzarella-pestoleipää
- yllätyin iloisesti vauvan ihanasta uudesta ilmeestä. (Iskä nosti vauvan katsomaan heitä peilistä ja vauva yhtäkkiä tajusi, että peilissä näkyy oma isi ja sitten heti hymyili kuin äänettömästi naurahtaen, riemukkaasti ja riehakkaasti taakse kallistuen ja iskää katsoen)
- harmittelin kun miehellä ja minulla ei ollutkaan tarvetta ruokakauppakäynnille, vaikka minun teki salaisesti mieli karkkia, heh
- jätin kuitenkin sitten taas ottamatta ne päiväunet, joita joka aamu suunnittelen ottavani
- olin kiitollinen anopille, joka evakuoi meidän loputkin pakasteet jotta saadaan sulatettua pakastin
- ihastelin vauvan pitkiä jokelteluja, jotka ovat lisääntyneet selvästi nyt aivan lähipäivinä
- unohdin ottaa yhteyttä työasiasta, josta minun piti
- ihmettelin itkutonta iltaa, taas!
- tunsin jälleen kerran suurta kiitollisuutta minun ihanasta perheestä ja totesin itselleni, että rakkaus on laimea sana kun puhutaan omasta lapsesta.

Levollisin mielin, rv 38+1

Nyt aletaan oikeasti olla aika lähellä meidän pikkuisen syntymää. Loppuraskaus on kaiken kaikkiaan mennyt tosi nopeasti, vaikka toisaalta tuntuu, että johan me syksyllä jo alettiin odottaa. Lueskelin tuossa yhtenä päivänä noita vanhempia tekstejäni ja ajattelin, että kyllähän sitä on kuitenkin kasvanut jotenkin tähän koko vauva-asiaan. Aika on siis tehnyt tehtävänsä ja nyt odotellaan vauvaa levollisin mielin. Alussa ja keskivaiheilla raskautta mieli ja ajatus on tehnyt kovasti työtä ja oon miettinyt monenlaisia asioita raskaudesta, parisuhteesta, ystävistä ja vauvaelämästä. Nyt tuntuu, että olo on niin tasapainoinen, kuin se vaan voi tällaisessa uudessa tilanteessa olla. On hyvä mieli asioista ja tuntuu, että vauvan on hyvä syntyä tähän meidän elämään. Ollaan ihan valmiita harjoittelemaan uudenlaista arkea.

Viime yönä taas pyörin sängyssä enemmän kuin yleensä. Kolme kertaa heräsin vessaan ja aamuyön käänsin kylkeä jatkuvasti. Parina iltana oon kyllä ollutkin väsyneempi kuin yleensä. Kahdeksan aikaan on silmät jo olleet ihan uupuneet. Oon kuitenkin sinnitellyt tunnin verran ja taas piristynyt. Eilenkin menin varmaan liian myöhään nukkumaan. Ehkäpä illan väsymys  ja myöhään valvominen saa aikaan huonot aamuyön unet. Joka ilta kuitenkin tiedostan, että pitäisi ehkä mennä aiemmin nukkumaan, jos vaikka tänä yönä alkaa synnytys.

Viikonloppu oli jotenkin erityisen leppoisa, mukava ja pitkä. Miehen kanssa kyllä tehtiin kaikenlaista: ajeltiin puolen tunnin matkan päähän ravintolaan syömään (kun oli sinne lahjakortti), tehtiin viikkosiivousta, asennettiin turvakaukalon telakka autoon (vihdoinkin), pestiin ikkunoita ja jääkaappia ja keittiön kaappeja, vietiin tavaraa häkkivarastoon, meillä kävi vieraita ja me kyläiltiin, kateltiin jääkiekkoa sohvalla makoillen, istuttiin tietokoneillamme vierekkäin omia juttuja tehden, grillattiin parvekkeella, käytiin kävelyllä ja nautittiin loistavasta kesäsäästä. Mihinkään ei ollut kiire ja tehtiin paljon yhdessä. <3

Mietin, että ovatko pienet menkkamaiset jomotukset edes tänne kirjoittamisen arvoisia, mutta laitanpa ne tänne nyt kuitenkin ylös, kun ovat minulla uudenlaisia oireita. Eli muutamana päivänä on jomotellut aivan pienesti alavatsaa. Kuin olisi menkat alkamassa piakkoin. Oon ollut näistä tuntemuksista iloinen ja elättelen toiveita, että jossain vaiheessa seuraavien kolmen viikon aikana ne yltyisi ja muuttuisi synnytyssupistuksiksi. Toinen muistiin kirjattava oireilu on etenkin jalkaterien ja varpaiden pieni turvotus. Ei suurta, mutta huomaan sen.

Oon valmistautunut siihen, että vauva saattaa tulla milloin vain, mut samalla edelleen mietin, että siihen voi mennä vielä neljäkin viikkoa. Toisaalta ajattelen, että niin kauan kuin oma olo on hyvä/vähintään siedettävä ja vauvalla kaikki hyvin, saa vauva rauhassa valmistautua ensikohtaamiseen äidin ja isin kanssa. Pystyn jo nyt kuvittelemaan, miten ärsyttävältä voi tuntua loppuajan kyselyt, että "joko vauva on syntymässä pian". Eihän sitä voi tietää milloin hän päättää syntyä. :) Nyt jo vähän rasittaa anopin puhelintiedustelut, että "onko kaikki hyvin" jne. Kyllähän me sitten ilmoitetaan, kun jotain merkittävää tapahtuu tai on tapahtunut. Ja jotenkin kaipaan sitä yksityisyyttäkin suhteessa tiettyihin sukulaisiin ja tuttuihin. Vaikka tänne blogiin näitä olojani kirjoittelenkin, niin ei mulla ole tarvetta raportoida kaikille tutuilleni näitä omaan kehooni liittyviä asioita. Ja tämä koskee nimenomaan mulle ei-niin-läheisiä sukulaisia. Omille sisaruksille ja vanhemmille sekä läheisimmille ystäville on luontevaa ja mukavaa jutella kaikesta tästä. Oonkin sanonut miehelleni, että ei kauheasti kertoisi omille sukulaisilleen yksityiskohtia minun olotilastani. Voin kyllä itse kertoa, jos he kysyvät minulta suoraan, mutta tuntuu tyhmältä kuunnella sivusta puhelinkeskusteluja, joissa puhutaan minun fyysisistä tai henkisistä tuntemuksistani. Eli mieluummin vain minulta suoraan kysymään, jos kiinnostaa. :)

Tämän aamupäivän oon hengaillu vaan kotona: pessyt pyykkiä ja astioita, askarrellut rintadonitseja (joita neuvolaterkkari suositteli) sekä istunut tässä koneella. Nyt meen tutkailemaan jääkaappia, josko sieltä löytyis salaattiaineita kohta kotilounaalle tulevalle miehelle.

Valmistautumisia, rv 37+4

Oon päässy oikein hyvin äitiyslomailun makuun ja päästänyt irti työasioista. Joihinkin työkavereihin haluaisin pitää yhteyttä myös loman aikana, mut sehän ei ole kuin omasta viitsimisestä kiinni. Päivät kuluu nopeasti. Yöllä käyn pari kertaa pissalla ja aamukuuden jälkeen nukun lyhyissä pätkissä. Yleensä nousen 8 ja 9 välillä, mut joskus hengailen sängyssä myöhempäänkin. Teen pieniä kotihommia, selailen netistä raskaus- ja vauvajuttuja, käyn ruokakaupassa, hoidan pikkuasioita kaupungilla ja saatan nähdä ystäviäkin, jos heillä ei ole töitä. Rauhallista puuhastelua. Iltapäivällä on mukavaa, kun mies tulee töistä kotiin ja syödään ja saan höpöttää sille kaikki aamupäivän tekemiseni, hih. Illat menee aikalailla vaan kotona.

Ajatukset ja tunteet heittelee. Jonakin päivänä on niin ihanaa vain löhöillä ja notkua kotona. Jonakin päivänä sama taas tylsistyttää ja masentaa. Välillä saan hurjan siivousinnostuksen ja rakastan pyyhkiä pölyjä ja pestä pyykkiä. Välillä ärsyttää, kun koti sotkeentuu niin nopeasti. Mulla on ihan selvästi ollut tuo kodin siivoaminen ja järjestäminen sellainen konkreettinen tapa valmistautua vauvan tulemiseen. Ahdistaa jos on sotkuista, pölyistä ja tavaroita siellä täällä. Toivon, että osaisin ehkä vähän hellittää siivoamisesta kun vauva syntyy. Ehkä löysääminen tapahtuu luonnostaankin, toivoisin ainakin niin. Myös mies on saanut monet kerrat kuulla, kuinka hänen täytyy sitten vauvan tultua siivota vähän enemmän, että minä voin keskittyä vauvan syöttämiseen ym. En haluaisi olla siivoushirmu, mut kyllä mulle tulee onnellinen olo kun koti on puhdas ja kaunis. Sama koskee ulkonäköä ja vaatetusta. Jos en pitkään aikaan värjää tukkaa, laita sitä, meikkaa yhtään (meikkaan muutenkin tosi vähän) tai pukeudu nätteihin vaatteisiin, niin alkaa helposti masentamaan. Kun ulkoiset asiat on kunnossa, sisinkin voi paremmin. Ehkä kodin siivoamiseen keskittymällä yritänkin jo etukäteen ehkäistä vauvan syntymän jälkeistä mahdollista henkistä väsymistä tai masentumista.

Eilen tein perussiivouksen kotona, kun energiaa riitti ja halusin yllättää miehen, jolle siivoaminen on pakollinen paha. Koti oli jo valmiiksi aika siisti, niin oli mukava pyyhkiä pölyjä ja imuroida. Aamupäivällä raskaana oleva työkaveri soitti yllättäen ja tarjoutui tulemaan pitkästä aikaa kylään. Iltapäivä menikin hurjan nopeasti ja tosi mukavasti, kun höpistiin kaikki asiat. Alkuillalla käytiin hakemassa vauvalle käytetty leikkikaari (Ikea), jonka löysin netistä myyntipalstalta. Olin niin onnellinen nätistä kaaresta ja siitä ettei tarvitse ostaa erillistä leikkimattoa.

Kävin äsken hakemassa tens-laitteen, jonka olin varannut fysioterapeutilta. Terkkarin mukaan moni on saanut siitä apua synnytyksessä mm. alkuvaiheen kipuihin, joten kokeillaanpa sitäkin sitten. Tässä yhtenä päivänä istuskelin ehkä minuutin jumppapallolla ja hytkyttelin siinä muuten vain. Ehkä 15 minuuttia siitä alkoi tuntua uudenlaista vihlovaa kipua yhtä aikaa molemmilla puolilla nivusissa/lantiossa, liitoskivulta selkeästi vaikutti. Hassua vaan että tuli heti tuon lyhyen hytkymisen jälkeen. Että muka tuommoinen pikkupomputtelu olisi saanut oikeasti vauvaa alaspäin. En tiedä.

Maha poksahtelee hassusti välillä. Kuulostaa kuin pieni kupla puhkeaisi. Välillä tuntuu kuin vesi pulputtaisi mahassa. Hassua. Pientä turvotusta on alkanut olla jalkaterissä ja käsissä. Sormukset alkaa tuntua tiukoilta ja kengät puristaa helposti. Aamuisin on toisinaan kämmenet hiukan arat vähän sormien tyven alapuolelta. Turvotus varmaan syynä.

Odotan jo kovasti, että nähdään meidän vauva ja että päästään elämään sitä arkea. Odotan myös merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, vaikka veikkaankin, että se saattaa käynnistyä aika yllättäen. Toki vielähän tässä hyvin ehtii tulla etukäteisoireiluakin.

Monessa paikassa sanotaan, että nyt vielä kannattaisi hyödyntää tämä vapaus ja tehdä kaikkea mitä haluaa. Mietin tänään, että onko vielä jotain, mitä haluaisin tehdä itekseni. En kuitenkaan keksinyt. Tykkään olla kotona ja tässä lähiympäristössä. Tänäänkin nautin yksinkertaisesti siitä, että kävelyllä aurinko paistoi ja puut on vihreitä.

Tehokkaita päiviä, rv 34+0

Tehokas ja kiva päivä taas takana! Ollaan miehen kanssa nyt näinä jokaisena kolmena vapaapäivänä saatu aikaan jotain järkevää, sen lisäksi että on nautittu löhöilystä. Perjantaina siivottiin koko koti yllättävänkin kivuttomasti. Eilen lauantaina käytiin ostoksilla ja saatiin hankittua paljon pikkujuttuja, jotka on olleet mielessä pitkään. Ostettiin esim. uusi petauspatja vauvanhuoneen sänkyyn sekä Ruskovillan vaatteille sopivaa saippuaa. Ostin itselleni myös pari uutta tavallista ohutta neuletakkia kesän imetystä ajatellen. Haettiin tilaamani Babymel-hoitolaukku postista, vaikka kotona selvisikin, että olivat lähettäneet vääränlaisen laukun höh.

Tänään sunnuntaina oli myös kiva päivä. Lorvittiin aamu ja tehtiin hyviä hamppareita lounaaksi. Käytiin kummitytön synttäreillä ja kotiin tultua innostuttiin ihan ihmeellisesti tekemään suursiivousta: mies pesi ihan yhtäkkiä parvekelasit, parveketuolit ja -pöydän sekä grillin. Ja minä sain vihdoin pedattua vauvanhuoneeseen aikuisen sängyn, silitettyä joitain vauvan lakanoita ja tuunattua äitiyspakkauksen kopan kivaksi ensisängyksi pienelle. Hyvä mieli.

Tänään alkoi siis 35. raskausviikko. Tänä viikonloppuna oon aamuisin lojunut/nukkunutkin sängyssä jopa yhdeksään asti. Omituista. :) Eilen ja tänään tuli puoliltapäivin myös aivan valtava väsymyshetki, ja on pitänyt sulkea silmät hetkeksi. Hormonit? Eilen oli myös jalat tosi kipeät iltasella: heti kun vähän seisoi niin alkoi pohkeita särkeä. Eilisen ostosreissu toki oli aika pitkä, joten en ihmettele oireilua. Tänään jalat on olleet paremmat, kun muistin aamulla laittaa jalkaan tukisukkahousut. Ne tosin puristaa jalkaterästä niin, että mun vanha pikkuvarvashaaveri turpoaa ja aristaa uudelleen. Vasen takareisi on särkenyt tänään hetkittäin, minkä tulkitsen jonkinlaiseksi supistukseksi. Särky meni ohitse ihan makoilemalla. Maito tihkuu.

Vauva on potkinut tänään voimakkaasti ja hikotellut myös. Tässä yhtenä iltana sohvalla istuessani vauva möyri taas kovasti ja vaihtoi asentoa tai jotain. Ja yhtäkkiä musta tuntui, että olisi ollut paljon helpompi hengittää. Kuin vauva olisi laskeutunut. Jossain vaiheessahan vauva laskeutuu ja hengittäminen helpottuu siksi. Samalla voi tulla uudenlaisia kipuja alakertaan ja lisääntyvää pissahätää. Nivusiin kyllä välillä vihlaisee, mutta muita kipuja ei vielä ole. Voihan olla, että vauvan tavallinen asennonvaihto sai muuten vain paineen ylävatsasta pois.

Nyt nukkumaan. Huomenna vielä vapaa. <3

Tällaisia päiviä lisää, kiitos, rv 27+6

Tässä lyhyesti tämän kivan päivän ainekset:

- virkeä herätys ennen herätyskelloa
- sama/alempi puntarilukema kuin neuvolalääkärissä
- yllättävä tekstiviesti ystävältä naistenpäivän kunniaksi
- mies, joka siirsi pyykit omatoimisesti narulta kaappiin sekä laittoi uudet pyykit pyörimään
- rauhallinen aamuhetki ja hyvä aamupala huolimatta jääkaapin tyhjyydestä
- yhteinen siivoushetki, jota ei tarvinnut tällä kertaa aloittaa tiskipöydän raivaamisella, koska tällä viikolla ollaan tsempattu astiat aina suoraan pesukoneeseen. Ihanaa!
- puhdas koti <3
- isot ja hyvät ruokaostokset
- oranssinkeltaiset ruusut :)



- meidän kaupasta löytyi tuoretta rucolaa!
- pusuttelut kaupan käytävillä (tiedän, ollaan imeliä heh)
- hyvää, helppoa, epäterveellistä ruokaa ja teetä sokerimunkin kera
- koottu pinnasänky
- vauvan möyrimiset ja vahvat liikkeet
- ystäväpuhelut
- lyhyt kävelyretki sinisen taivaan ja ilta-auringon alla
- rauhallista nettiaikaa ja hömppäohjelmia

Nyt ukon kainaloon ja Breaking bad pyörimään.

Kolotuksia, työväsyä ja elämän iloja, rv 26+1

Ja niin alkoi 27. raskausviikko! Kuulostaa kyllä aika hurjalta. Ja kivalta. :)

Eilen ja tänään vauveli on möyrinyt välillä voimakkaastikin. Vaihdellut varmaan asentoa ja koetellut kasvavia voimiaan. Välillä istuessa potkuja/nyrkkejä tuntuu jo navan yläpuolellakin, mikä onkin melko uutta. Enemmän ja useammin tuntuu navan molemmin puolin sivuilla. Välillä tuntuu myös sellaista "painontunnetta" jossain pienessä kohtaa mahaa, esim. juuri navan korkeudella, ikäänkuin vauva työntäisi itseään yksiönsä reunoihin. Eilen tuntui ekan kerran siltä kuin oltais bongattu vauvan peppu, selkä tai pää.. niin selkeä pyöreälinjainen muoto oli mahassa. <3 Välillä taas on selkeästi rauhallisempia jaksoja, että liikkeitä ei juurikaan tunnu.

Eilen ja tänään maha on ollut myös aiempaa arempi, jomottelee välillä. Johtuisko kenties eilisen siivousrumbasta kotona tai jostain. Rasitus alkaa selvästi vaikuttaa enemmän. Pitää vaan vieläkin hiljentää tahtia. Ja ihan kiva mennä tällä viikolla sinne neuvolalääkäriin, jos se vaikka kurkkais että paikat on ok.

Ulkona oli tänään tosi liukasta. Epäilen, että joko eilisen tai tämän päivän pienen pieni nytkähtävä "liukastumisyritys" on tänään oireillut mun lonkkanivelessä tai siellä päin. Välillä vihlaisee koko vasenta lonkkaa niin kuin osuisi jotain hermoon. Ja nimenomaan tuntuis että siellä nivelessä, kun kipuilee sekä lonkan sivulla että takanakin. Ja kipeä oikeestaan vain liikkuessa, eikä aina silloinkaan. Tänään tässä sohvalla loikoiltiin miehen kanssa ja mies vaihtoi äkkiä asentoa, niin pelkkä sohvan liikahdus sai aikaan valtavan kivun mun lonkassa (olin sohvalla kyljelläni). Toisaalta esim. tällä hetkellä ei ole mitään kipua. Varmasti raskauskin vaikuttaa koko kroppaan eikä tällainen lonkkakipu ole täysin uutta mulle muutenkaan.

Odotan kovasti loppuviikkoa. Toisaalta eipä tässä alkuviikossakaan mitään suurempaa vikaa ole, paitsi työkiireet ja iltapäiväpainotteiset työvuorot. Vaikka pääsin tänään hyvissä ajoin töistä, kotimatkalla huokasin aika monta kertaa. Väkeä poissa ja yllättäviä tilanteita. Jotenkin sitä toivois, että kun on töissä koulujen loma-aikana, niin sais itekin ottaa vähän rennommin töissä. Joskus onnistuu, joskus ei. Muutenkin alkaa työmotivaatio varmaan vähitellen hiipumaan, ainakin nyt viimeiset kaks viikkoa ollut vaikeempaa. Päivät kuluu yleensä ihan nopsaan, mutta mieluummin olisin kotona. Viikonloppujakin odotan aiempaa enemmän. Enää vajaat 9 viikkoa töitä jäljellä. Ei kuulosta kovin pitkältä ajalta. Ja siinä ehtii olla pääsiäisenkin vapaat. :) 

Tänään iloitsin kun sisko perheineen kävi pitkästä aikaa kylässä, ja huomenna on kaveritreffit ravintolassa töiden jälkeen. Keskiviikko onkin sitten tämän viikon viimeinen työpäivä ja torstaina heti aamulla neukkulääkäri. Torstain ja perjantain lomailen töistä, ja viikonlopuks minilomalle jee! :D

Nyt kattomaan (luultavasti huonoa) Arska-leffaa miehen kanssa. :)

Viikonloppufiiliksiä, rv 14+0

Ihana viikonloppu alkaa lähestyä loppuaan. Eilen kävin vihdoin ostoksilla mun suosikkialusvaateliikkeessä (Change) ja jos joskus ennen liivien ostaminen on ollu vaikeaa, niin ei kyllä koskaan tässä kaupassa. Ihanaa ja asiantuntevaa palvelua, eikä todellakaan tartte pähkäillä omaa liivikokoaan tai liivien istuvuutta tai sopivuutta, vaan myyjä kyllä huolehtii, että liivit on hyvät. Yleensä oon myös tosi tylsä värivalinnoissani, niin nyt valitsin joulunpunaiset ja violetit. Jee!

Käytiin myös ystävän kanssa joulumarkkinoilla ja ystävä ihmetteli, että enkö vieläkään ole käynyt lastenvaateliikkeessä hypistelemässä pikkuvaatteita. Jotenkin ne kaupat ei ole tuntuneet vielä omilta. Joulumarkkinoilla kuitenkin pääsin sivusilmällä ihastelemaan pieniä vastasyntyneiden pipoja, sukkia ja kauniita lakanoita, ja varmaan viimeistään rakenneultran jälkeen uskallan jo jotain ostaakin. En mä oikeastaan enää keskenmenoa pelkää, mutta onhan tää vielä uusi asia ja on vielä vähän epäuskoinenkin olo. Ehkä se johtuu siitäkin, että yritettiin lasta niin kauan, että totuin ehkä odottamaan vain tärppiä. Ja nyt kun tärppäs, niin ei oikein tiedä miten olla ja mitä ajatella.

Käytiin myös miehen mummon luona ja kerrottiin sille kesävauvasta. Mummo on vielä ihan skarppi, vaikka ikää onkin. Tuli hyvä mieli, kun ilostutettiin mummon päivä. Se antoi heti vinkkejä ja neuvoja, mutta sillei mukavalla tavalla, mikä ei ärsyttäny edes yhtään. Sillä on jopa yllättävän viisaita ja nykyaikaisia elämänohjeita, vaikka on vanhemman sukupolven ihminen.

Paljon muutakin mukavaa on tapahtunut... on tehty hyviä joululahjaostoksia ja oon kuullut jännittäviä raskausuutisia lähipiiristä ja käyty pitsalla ja juteltu siskon kanssa tädin murusten joululahjatoiveista jne. Huomenna vietetään ystävien kanssa pikkujouluja, tiistaina joulutapahtuma töissä ja torstaina tykyilyä ja kiva lastenhoitokeikka siskon luona. Ensi viikolla siis paljon menoa ja meininkiä. :)

Köh köh. Rv 13+2

Yskittää. Aluksi se oli aivan kuivaa yskää, varmaan kaksi viikkoa. Nyt se on viikon aikana muuttunut vähitellen hieman kosteammaksi. Hämmentävää on, että oon ollu täysin työkykyinen kokoajan: ei lämpöä, ei kuumetta, ei tukkoista nenää, ei flunssauupumusta tai mitään. Parina päivänä on aivastuttanut välillä, ja nyt parina aamuna oon päässy jo niistämään, mikä on ollut ihanaa. Tänään meni makuaisti ensimmäisen kerran. Oli tylsää kun olin just tehnyt itelleni herkkuiltapalan maustamattomasta jugurtista ja hedelmistä. Kurjin oire on tällä hetkellä paine/kipu ohimoilla yskiessä.

Alkaa mennä jo hermo. Tulispa oikea flunssa, niin tietäisi, että tää on ohimenevää. Viimeistään loppuviikolla soitan lääkärille, jos tää ei ala tästä taittumaan kunnolla tai jos pääkipu ei lopu. Muuten ei siis pää kipuile, vain yskiessä. Mullahan tuo nenä on aiemmissa raskauksissa tukkeutunut heti alkuvaiheessa, joten en ihmettele, jos tälläkin raskaudella on vaikutusta keuhkoputkien ärsytyksessä/ahtaudessa. Muutaman kerran on hengityskin vinkunut tuossa jo aiemmin syksyllä, ja mielessä kävi heti jo astmankin mahdollisuus. Blääh.

Se on kuitenkin varmaa, että tää yskiminen on tosi tyhmää.

Mut lumi on ilostuttanut tätä viikkoa. Ja upea tähtitaivas iltakävelyllä. Ja tulevat pikkujoulut rakkaimpien ystävien kanssa. Ja työkaverin ilon kyyneleet mun uutisista. Ja puhdas koti. Ja oliivin vihreät pöytäkynttilät ja itselle annettu lupa odottaa joulua. Ja ulkovalot parvekkeen reunalla. Ja tänään varattu kampaajakäynti. Ja miehen tekemä päivällinen. Ja tärkeän ihmisen ilo, kun kissansa palasi kotiin pitkältä talviseikkailultaan.