Hihhih lueskelin vanhoja tekstejä esikoisen vauva-ajoilta etsien muistiinpanoja hänen unirytmeistään kolmen-neljän kuukauden iässä. Oli kiva lueskella rennosti kirjoitettuja ja sekalaisia juttuja meidän elämästä silloin.
Poika on 3,5 kk ja on selvästi "herännyt" maailman menoon. On kovin kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Olin jo unohtanut, millaista tämä tässä vaiheessa on. Syötölläkin usein kääntää päänsä pois tissiltä tai katsoo jatkuvasti minua nauraen. Ei malta syödä. Välillä keskipäivän päikkäritkin on vain 10 minuuttiset, kun havahtuu unesta sängyssä eikä nukahda uudelleen. Aamupäivisin siis nukutan yleensä vaunuihin ja esikoisen nukkuessa yläkerrassa me muutkin mennään sinne pötköttämään. Uni on välillä tosi herkkää, vaikka periaatteessa luulisi olevan väsynyt, kun edellisestä heräämisestä on kolmekin tuntia.
Aiemmin heräili öisin jo 2-3 kertaa eli tosi harvoin minun mielestä! Ottaen huomioon että meni nukkumaan joskus 21 aikaan. Nyt on muutamana yönä herännyt parin tunnin välein kitisemään. Toki myös mun sekalainen ruokavalio nyt lomien aikaan on saattanut aiheuttaa vähän mahanpuruja, varsinkin tässä väliviikolla. Ystävän kanssa todettiinkin, että ehkäpä ne kuuluisat 3-4 kk:n yöhulinatkin alkavat näyttäytyä meillä. Tai sitten maha vain vaivaa. Itsekin oon ollut selvästi väsyneempi nyt. Toisaalta oon myös rentoutunut muutto- ja siivoushärdellin jälkeen, ja rentoutuminenkin joskus tuo piilevän väsymyksen näkyväksi.
Poika nukkuu öisin minun vieressä, meidän sängyssä, sivuvaunun puolella. Nyt on parina yönä vallannut minun koko sängynpuoliskon ja miehen kanssa on vedetty raajamme tiukasti pakettiin, jotta on mahduttu samaan sänkyyn. :D Pari kertaa viimekin yönä siirsin poikaa lähemmäs sivuvaunua, mutta sieltä oli hivuttautunut unissaan lähemmäs meitä. En tiedä, miksi en ole laittanut poikaa suoraan oman sänkynsä puolelle. Ehkä siksikin, että hän on tottunut nukkumaan minun paksun peittoni alla ja yhtenä yönä tulkitsin niin, että hän ei viihtynyt sängyssään oman peittonsa lämmössä (kun kokeilin). Heh olen minäkin kun kerran kokeilen ja heti luovutan, jep jep.
Mielessä on ollut, että pitäisikö yrittää opettaa poikaa omaan sänkyynsä nukkumaan. Ja nukahtamaan ilman tissiä iltaisin. Toisaalta ajattelen, että miksi muuttaisin toimivaa systeemiä. Vaan ehkä toivoisin kuitenkin, että hän nukkuisi omassa sängyssään. Saataisiin miehen kanssa enemmän tilaa. Sivuvaunuun häntä on vähän hankala syöttää. Mulla on varmaan jotenkin kummallinen syöttöasento muutenkin. Vähän niin kuin kirjoitusasentokin. Kirjoitan paperi ihan vinossa ja ranne koukussa, ja joku ystävä mulle siitä aina nauraakin. Mutta siis pelkään sitä "perinteistä", että nukuttamalla tissille nyt, joudun myöhemmin vierottamaan hänet siitä tavasta ja että se on sitten vaikeaa. Esikoinen oli suunnilleen tämänikäinen, kun hän alkoi nukkua öisin tosi huonosti ja roikkui rinnalla pitkiä aikoja iltaisin. Ja heräili usein. Se väsytti minut ihan. Näin ne edelliset kokemukset aina vähän vaikuttaa ja varjostaa mieltä.
Pojalla on kyllä alusta alkaen ollut jotenkin hyvä unirytmi. Tarkoitan, että aika pian hän alkoi nukkua öisin pidempiä unia kuin päivällä. Samoin aamupäivän unille on ollut helppo laittaa, kun on ollut selkeästi väsynyt ja nukahtanutkin yleensä silloin nopeasti ja vaivatta. Iltapäivät on edelleen tosi vaihtelevia. Nyt on alettu laittaa yöunille siinä 19 jälkeen. En tiedä mikä olisi järkevä aika, kun monien vauvat menevät nukkumaan vasta iltamyöhään. Ajattelen, että niin kauan kuin vauva ei ala heräämään virkeänä aamuyöstä, niin aikainen nukkumaanmeno on ihan jees. Iltapäivän päikkäriaikaan on alettu myös kiinnittää vähän huomiota. Kovin myöhään ei enää nukuteta unille vaan vähän katsotaan, että jaksaisiko valvoa yöunille asti. 2-3 päikkärit nukkuu.
Päikkärinukutukset on vaikeita sisätiloissa, jos esikoinen metelöi. Hän ei osaa vielä oikein kuiskia tai ei ymmärrä, että hänen pitäisi muuttaa toimintaansa vauvan unien takia. Tai ei vain halua. Ja minun nukuttaessa pienempää, haluaa yleensä juuri silloin huomiota. Näinhän se menee. Arkena suosin varmasti vauvalle vaunu-unia. Nyt miehen joululomalla on ollut helppo ja ihana hoitaa lapsia yhdessä.
Tuntuu, että nyt kolmekuisena vauva on alkanut kovasti oppia asioita ja rutiineja. On tottunut olemaan hoitopöydällä ja sitterissä, sohvalla sekä siskon vauhdikkaiden touhujen keskellä. On tottunut nukkumaan minun vieressä ja rauhoittumaan imetysliivin napsahdukseen. Tottuisi varmasti nyt mihin vaan.
Vähän huono omatunto, kun kylvetetään vauvaa niin harvoin. Illat vaan menevät niin nopeasti, että aina tuntuu olevan huono hetki. Vaikka eihän se kylvetys edes veisi kauaa aikaa. Jospa taas tänään.
Aika menee muutenkin kamalan nopeasti. Olen ollut vähän haikea jo nyt vauvan kasvamisesta. Hän on kohta jo 4 kk!! Mihin nämä kuukaudetkin kuluvat! Mä niin tykkään tästä vauva-arjesta, kun tämä on ollut helpompaa kuin viimeksi. Vauva on niin suloinen ja söpö ja viaton. Ei raavi tahallaan eikä kiukuttele turhia, niin kuin ystävän kanssa naurettiin pieniä leikki-ikäisiä katsellessamme. <3
Mies kävi pelaamassa tänään minifiguureillaan (ts. pikku-ukoillaan) kaverinsa kanssa. Olin tosi iloinen, kun hän yllätyksekseni pääsikin kotiin paljon aiemmin kuin olin luullut. Auttoi lasten nukuttamisessa. Oli ihanaa. Nyt vauva juttelee joulukuuselle hämärässä olohuoneessa. Mies ja esikoinen nukkuvat vielä hetken yläkerrassa.
Minun ystävä kävi tänään kylässä lapsensa kanssa ja oli mukavaa ja rentoa. Satulintu nautti kaverin seurasta ja otti tältä mallia. Tää väliviikko on mennyt hurjan nopeasti. Ensimmäisen kerran ikinä oon nauttinut tänä jouluna myös Joulupäivästä ja Tapaninpäivästä, kun yleensä ne on tuntuneet vähän turhilta ja tylsiltä. Nyt on ollut rauhallinen ja nautiskeleva fiilis koko joulun. Punaviinitilkankin maistoin pitkästä aikaa yhtenä iltana, kun lapset oli menneet nukkumaan.
Käytiin toissapäivänä mattokaupassa ja otettiin muutama matto kokeiluun. Eilen palautettiin huonot ja maksettiin ne jotka pidettiin: vaalea villamatto olohuoneeseen ja vaalea raitamatto Satulinnun huoneeseen. Ihanaa kun sain uuden hienon maton olkkariin!! <3 Haaveilen vielä vaaleasta matosta yläkerran aulaan, mutta saa nähdä tuleeko ostettua.
perjantai 30. joulukuuta 2016
tiistai 27. joulukuuta 2016
Ensimmäinen joulusi, pieni poikani
Hei pieni rakas poikani, sinä pulleaposkinen suloisuus.
Olet juuri viettänyt ensimmäisen joulusi. Nyt kolmen kuukauden iässä olet hymyilevä ja seurallinen nuoriherra. Joulun aikana olet oppinut kiekumaan korkealta kimeällä äänellä. Olet nukkunut melko hyvin ja seurustellut jouluvieraiden kanssa. Et ole paljonkaan välittänyt, vaikka äitisi söi jouluruokia. Ainoastaan mummusi tekemä lanttulaatikko taisi vaikuttaa vatsaasi.
Jouluaattona satoi räntää ja oli todella liukasta. Lumet olivat sulaneet suureksi osaksi ja isosiskon tekemät lumiukko ja lumipupu myös. Vietimme päivän uudessa kodissa perinteisin menoin. Koristelimme kuusen edellisenä päivänä isosiskosi kanssa. Pappasi oli hakenut hienon kuusen peltonsa reunasta ja saimme sen häneltä joululahjaksi. Äiti laittoi kuuseen kynttilät, kuten aina. Isä laittoi tähden. Isosiskosi ripusti muita koristeita kuusen alaosaan. Pari äidin hienoa joulukoristetta meni rikkikin tuossa tohinassa, mutta se ei lannistanut meitä.
Aattoaamuna nukuimme myöhään ja heräsimme kaikki yhtä aikaa. Teimme aamutoimia jouluisia lastenohjelmia katsellen. Sinäkin tykkäisit katsella ruutua, mutta äiti ja isä eivät anna. Olet vielä liian pieni siihen. Aamupäivällä otit hyvät unet vaunuissa isän ja isosiskon leikkiessä talomme pihassa. Ulkoilun jälkeen me muut menimme saunaan ja sinä jatkoit vielä uniasi ulkona. Seurasimme koko ajan untasi itkuhälyttimen kautta. Melko pian heräsitkin ja pääsit makoilemaan viltille kylpyhuoneen lattialle meidän muiden vielä saunoessa. Viihdyit siinä varsin hyvin. Katselit kun isä ajoi partaansa ja isosisko kylpi ammeessa. Sait päällesi joulunpunaiset vaatteet ja tonttulakkiakin kokeilit. Lakki valui välillä kokonaan kasvoillesi. Äitiä ja isää huvitti.
Saunan jälkeen söimme jouluruokia. Äiti tykkäsi taas laatikoista ja isä kinkusta. Isosiskosi söi mm. makaronilaatikkoa ja karjalanpaistia, ne ovat myös isäsi joulusuosikkeja. Sinä söit äidinmaitoa. Sinua alkoi myös pian väsyttää ja menit uudestaan nukkumaan. Isä ja isosiskokin nukkuivat päiväunet. Äiti nautiskeli sillä välin rauhallisesta vapaa-ajasta joulukuusta katsellen ja auttoi sinua jatkamaan untasi vaunujasi välillä työntäen.
Iltapäivällä mummu ja pappa tulivat kylään. Nukuit vielä kolmannet unet. Kun olit nukkumassa, Joulupukki piipahti ja toi meille kaikille lahjoja. Sinä sait lahjaksi mm. yöpuvun, bodyn ja housut, peilihelistimen, soivan nallelelun, soivan lelukirjan, villamyssyn, villasukat, purulelun, mustavalkoisen kissan sekä muutakin mukavaa. Isosiskosi sai mm. nukkekodin, junaradan, Salama McQueen- ja Martti-autot, kauniita pussilakanoita, pupuvalon, pupukorun sekä paljon muuta. Äiti ja isä auttoivat sinua lahjojen avaamisessa.
Joulupäivänä vierailimme mummulassa syömässä joululounasta. Olit tyytyväinen, vaikka lopulta väsyitkin ihmispaljouteen ja hälinään. Paikalla kun oli paljon muitakin sukulaisia ja meininki oli vauhdikas. Nukahdit äidin syöttäessä sinua mummulan sängyllä ja isä laittoi sinut turvakaukaloon pian alkavaa kotimatkaa varten.
Tapaninpäivänä vietimme rauhallisen aamun kotona leikkien uusilla leluilla ja ulkoillen kotipihassa. Iltapäivällä tapasimme toisen pappasi ravintolassa ja nautimme siellä päivällisen. Sinä nukuit pitkään vaunuissa, mutta heräsit myös tervehtimään sukulaisia loppuajasta. Ihmettelit hetken hälinää, mutta melko pian jo hymyilit papallesi isän sylistä. Isosiskosi oli myös tyytyväinen saatuaan ranskalaisannoksen ja suklaajäätelöpallon. Oli hänen lautasellaan toki muutakin. Sinä sait äidiltä maitoa, mutta et malttanut sitä paljonkaan siinä syödä. Söit kotona sitten enemmän. Kävelimme kotiin ja sinä nukahdit taas vaunuihin. Isosiskosi juoksi melkein koko matkan, vaikka hänelläkin on vielä pienet jalat. Äiti nauroi ääneen ja kaikki olivat onnellisia.
Rakastamme sinua ja olemme isän kanssa tosi onnellisia, kun meillä on sinut ja isosiskosi. Olette meille kaikista tärkeimmät.
Rakkaudella, äiti
Olet juuri viettänyt ensimmäisen joulusi. Nyt kolmen kuukauden iässä olet hymyilevä ja seurallinen nuoriherra. Joulun aikana olet oppinut kiekumaan korkealta kimeällä äänellä. Olet nukkunut melko hyvin ja seurustellut jouluvieraiden kanssa. Et ole paljonkaan välittänyt, vaikka äitisi söi jouluruokia. Ainoastaan mummusi tekemä lanttulaatikko taisi vaikuttaa vatsaasi.
Jouluaattona satoi räntää ja oli todella liukasta. Lumet olivat sulaneet suureksi osaksi ja isosiskon tekemät lumiukko ja lumipupu myös. Vietimme päivän uudessa kodissa perinteisin menoin. Koristelimme kuusen edellisenä päivänä isosiskosi kanssa. Pappasi oli hakenut hienon kuusen peltonsa reunasta ja saimme sen häneltä joululahjaksi. Äiti laittoi kuuseen kynttilät, kuten aina. Isä laittoi tähden. Isosiskosi ripusti muita koristeita kuusen alaosaan. Pari äidin hienoa joulukoristetta meni rikkikin tuossa tohinassa, mutta se ei lannistanut meitä.
Aattoaamuna nukuimme myöhään ja heräsimme kaikki yhtä aikaa. Teimme aamutoimia jouluisia lastenohjelmia katsellen. Sinäkin tykkäisit katsella ruutua, mutta äiti ja isä eivät anna. Olet vielä liian pieni siihen. Aamupäivällä otit hyvät unet vaunuissa isän ja isosiskon leikkiessä talomme pihassa. Ulkoilun jälkeen me muut menimme saunaan ja sinä jatkoit vielä uniasi ulkona. Seurasimme koko ajan untasi itkuhälyttimen kautta. Melko pian heräsitkin ja pääsit makoilemaan viltille kylpyhuoneen lattialle meidän muiden vielä saunoessa. Viihdyit siinä varsin hyvin. Katselit kun isä ajoi partaansa ja isosisko kylpi ammeessa. Sait päällesi joulunpunaiset vaatteet ja tonttulakkiakin kokeilit. Lakki valui välillä kokonaan kasvoillesi. Äitiä ja isää huvitti.
Saunan jälkeen söimme jouluruokia. Äiti tykkäsi taas laatikoista ja isä kinkusta. Isosiskosi söi mm. makaronilaatikkoa ja karjalanpaistia, ne ovat myös isäsi joulusuosikkeja. Sinä söit äidinmaitoa. Sinua alkoi myös pian väsyttää ja menit uudestaan nukkumaan. Isä ja isosiskokin nukkuivat päiväunet. Äiti nautiskeli sillä välin rauhallisesta vapaa-ajasta joulukuusta katsellen ja auttoi sinua jatkamaan untasi vaunujasi välillä työntäen.
Iltapäivällä mummu ja pappa tulivat kylään. Nukuit vielä kolmannet unet. Kun olit nukkumassa, Joulupukki piipahti ja toi meille kaikille lahjoja. Sinä sait lahjaksi mm. yöpuvun, bodyn ja housut, peilihelistimen, soivan nallelelun, soivan lelukirjan, villamyssyn, villasukat, purulelun, mustavalkoisen kissan sekä muutakin mukavaa. Isosiskosi sai mm. nukkekodin, junaradan, Salama McQueen- ja Martti-autot, kauniita pussilakanoita, pupuvalon, pupukorun sekä paljon muuta. Äiti ja isä auttoivat sinua lahjojen avaamisessa.
Joulupäivänä vierailimme mummulassa syömässä joululounasta. Olit tyytyväinen, vaikka lopulta väsyitkin ihmispaljouteen ja hälinään. Paikalla kun oli paljon muitakin sukulaisia ja meininki oli vauhdikas. Nukahdit äidin syöttäessä sinua mummulan sängyllä ja isä laittoi sinut turvakaukaloon pian alkavaa kotimatkaa varten.
Tapaninpäivänä vietimme rauhallisen aamun kotona leikkien uusilla leluilla ja ulkoillen kotipihassa. Iltapäivällä tapasimme toisen pappasi ravintolassa ja nautimme siellä päivällisen. Sinä nukuit pitkään vaunuissa, mutta heräsit myös tervehtimään sukulaisia loppuajasta. Ihmettelit hetken hälinää, mutta melko pian jo hymyilit papallesi isän sylistä. Isosiskosi oli myös tyytyväinen saatuaan ranskalaisannoksen ja suklaajäätelöpallon. Oli hänen lautasellaan toki muutakin. Sinä sait äidiltä maitoa, mutta et malttanut sitä paljonkaan siinä syödä. Söit kotona sitten enemmän. Kävelimme kotiin ja sinä nukahdit taas vaunuihin. Isosiskosi juoksi melkein koko matkan, vaikka hänelläkin on vielä pienet jalat. Äiti nauroi ääneen ja kaikki olivat onnellisia.
Rakastamme sinua ja olemme isän kanssa tosi onnellisia, kun meillä on sinut ja isosiskosi. Olette meille kaikista tärkeimmät.
Rakkaudella, äiti
Kohti uutta
Koko vuosi on eletty joulua ajatellen. "Sitten jouluna ollaan uudessa kodissa". "Sitten jouluna saadaan levätä". "Sitten jouluna helpottaa". Ja on se ollutkin niin. Tässä yhtenä päivänä katselin tätä kotia ja muistelin, kuinka ostin nämä verhotkin jo aikaa sitten, joskus ehkä keväällä. Niistä ajoista on ollut pitkä matka tähän. Uuden kodin laittaminen ja remontti kaikkinensa on ollut todella suuri projekti.
Meillä on ollut ihan hullu vuosi. Se aloitettiin raskaustestiä ihmetellen sekä Thaimaassa anopin ja puolitoistavuotiaan neidin kanssa seikkaillen. Tuntuu että siitä on kamalan kauan. Ihmettelen, miten ollaan saatu kaikki tehtyä. Esikoisen synttäritkin juhlittiin ja askartelin sinne kakkukoristetta monia tunteja. Ravattiin keittiökaupoilla ja tehtiin varmasti satoja remonttivalintoja. Käytiin neuvolassa ja tehtiin vihdoin asuntokaupat. Synnytin kuopuksen ja hoidettiin vastasyntynyttä vauvaa. Samaan aikaan puserrettiin remonttia valmiiksi ja lopulta muutettiin lasten kanssa, jotka olivat iältään 2,5 v. ja 3 kk. Monia isoja asioita. Ihan hullua.
Nyt huokaisen koko vuoden edestä. Haluaisin ajatella, että huokaisen viimeisen kerran niiden asioiden vuoksi, jotka on ärsyttäneet sekä olleet raskaita ja uuvuttavia tänä vuonna. Asioiden, jotka on saaneet minut kiukkuiseksi ja epävarmaksi. Huokaisen koko vuoden asiat ulos itsestäni ja jätän ne vähitellen taakse. Katson eteenpäin ja rakennan meille uutta elämää. Tai uudelta se ainakin tuntuu, kun tämä vuosi on ollut niin tuttuja rutiineja ja rytmejä sekoittava. Meidän täytyy rakentaa arki uudelleen.
Tänä vuonna olen jännittänyt ja murehtinut paljon. Niin paljon, että olen kokenut huonoa omatuntoa kuopuksen kasvettua stressaavassa kehossani. Olen ollut kestokiukkuinen, kestoäksyilevä ja kestoväsynyt. Raskaus on koetellut kehokuvaani ja saanut minut epävarmaksi ulkonäöstäni. Se on nostanut esiin itsetuntoni haurauden. On ollut myös onnellista ja kutkuttavaa. Olen odottanut kaikenlaista mukavaa ja suunnitellut uutta kotia innokkaasti. En haluaisi elää tätä vuotta kuitenkaan uudelleen.
Tunnen silti saaneeni suuren palkkion tästä kaikesta. Älyttömän kauniin ja suloisen pienen pojan, joka nauraa ja kiekuu minulle onnellisena. Taitavan ja maailman rakkaimman pienen tytön, joka ilostuttaa minua joka päivä. Kauniin kodin, jota en meinaa uskoa omakseni. Miehen, joka on tehnyt kaikkensa meidän hyväksi ja kestänyt tämän kaiken minun kanssa.
Tämä joulu on jonkinlainen käännekohta. Koko vuosi on tultu tätä kohti. Ja tästä lähdetään uusiin seikkailuihin. Yksi vaihe elämässä ohitettu ja nyt olen täällä, näiden rakkaiden ihmisten kanssa, uudenlaista arkea etsimässä.
Kirjoitin äsken arjen rakentamisesta uudelleen. Se pitää paikkansa: meidän arki on ollut todella sekavaa nyt. Ja toki syystäkin, onhan perhe kasvanut yhdellä jäsenellä. Ja ollut kaikkea hässäkkää. Muutenkin arki on ollut epämääräistä koko kesän ja syksyn. En ole raskausmahan kanssa jaksanut ulkoilla esikoisen kanssa eikä mies ole ehtinyt remonttikiireiltään olla meidän luona. Lasten unirytmit, ruokavaliot, päiväohjelmat ja muut on olleet aika sekalaisia. Nukkumaanmenoajat on lipsuneet meillä kaikilla ja liikunta jäänyt. Olen hoitanut lapsia paljon yksin. Omat harrastukset ovat olleet lähinnä haavekuvia ja jaksaminen on ollut koetuksella jatkuvasti kaiken suhteen. Ei ole ollut aikaa ajatella tärkeitä asioita, esim. esikoisen uhmaikää, vauvan kehitystä, omia elintapoja, parisuhdetta.
Nyt kun vihdoin ollaan täällä ja kaikki on suht valmista, voidaan keskittyä paremmin taas perheeseen ja arkeen. Haluan panostaa siihen, että meidän kaikki perheenjäsenet voivat hyvin. Että kaikilla on mukavaa tekemistä ja riittävästi lepoa. Että kaikki syövät terveellisempää ruokaa ja liikkuvat enemmän. Että meidän kodissa olisi lämmin ilmapiiri ja kaikilla perheenjäsenillä hyvä ja onnellinen olo.
Tuntuu hyvältä. Paremmalta kuin pitkään aikaan. Se on aika erikoinenkin tunne. Kun pitkä projekti valmistuu eikä olekaan enää tekemistä siihen liittyen. Kun ei tarvitse enää kiirehtiä tai murehtia. Kun voi vain nauttia aikaansaannoksista ja ajatella vaihteeksi jotain aivan muuta.
Minulle toivotettiin terveellistä ja kiinnostavaa ensi vuotta. <3 Se kuulostaa oikein hyvältä. Ilolla ja mielenkiinnolla lähden ottamaan selvää, mitä se voisi minun kohdallani tarkoittaa. :)
Meillä on ollut ihan hullu vuosi. Se aloitettiin raskaustestiä ihmetellen sekä Thaimaassa anopin ja puolitoistavuotiaan neidin kanssa seikkaillen. Tuntuu että siitä on kamalan kauan. Ihmettelen, miten ollaan saatu kaikki tehtyä. Esikoisen synttäritkin juhlittiin ja askartelin sinne kakkukoristetta monia tunteja. Ravattiin keittiökaupoilla ja tehtiin varmasti satoja remonttivalintoja. Käytiin neuvolassa ja tehtiin vihdoin asuntokaupat. Synnytin kuopuksen ja hoidettiin vastasyntynyttä vauvaa. Samaan aikaan puserrettiin remonttia valmiiksi ja lopulta muutettiin lasten kanssa, jotka olivat iältään 2,5 v. ja 3 kk. Monia isoja asioita. Ihan hullua.
Nyt huokaisen koko vuoden edestä. Haluaisin ajatella, että huokaisen viimeisen kerran niiden asioiden vuoksi, jotka on ärsyttäneet sekä olleet raskaita ja uuvuttavia tänä vuonna. Asioiden, jotka on saaneet minut kiukkuiseksi ja epävarmaksi. Huokaisen koko vuoden asiat ulos itsestäni ja jätän ne vähitellen taakse. Katson eteenpäin ja rakennan meille uutta elämää. Tai uudelta se ainakin tuntuu, kun tämä vuosi on ollut niin tuttuja rutiineja ja rytmejä sekoittava. Meidän täytyy rakentaa arki uudelleen.
Tänä vuonna olen jännittänyt ja murehtinut paljon. Niin paljon, että olen kokenut huonoa omatuntoa kuopuksen kasvettua stressaavassa kehossani. Olen ollut kestokiukkuinen, kestoäksyilevä ja kestoväsynyt. Raskaus on koetellut kehokuvaani ja saanut minut epävarmaksi ulkonäöstäni. Se on nostanut esiin itsetuntoni haurauden. On ollut myös onnellista ja kutkuttavaa. Olen odottanut kaikenlaista mukavaa ja suunnitellut uutta kotia innokkaasti. En haluaisi elää tätä vuotta kuitenkaan uudelleen.
Tunnen silti saaneeni suuren palkkion tästä kaikesta. Älyttömän kauniin ja suloisen pienen pojan, joka nauraa ja kiekuu minulle onnellisena. Taitavan ja maailman rakkaimman pienen tytön, joka ilostuttaa minua joka päivä. Kauniin kodin, jota en meinaa uskoa omakseni. Miehen, joka on tehnyt kaikkensa meidän hyväksi ja kestänyt tämän kaiken minun kanssa.
Tämä joulu on jonkinlainen käännekohta. Koko vuosi on tultu tätä kohti. Ja tästä lähdetään uusiin seikkailuihin. Yksi vaihe elämässä ohitettu ja nyt olen täällä, näiden rakkaiden ihmisten kanssa, uudenlaista arkea etsimässä.
Kirjoitin äsken arjen rakentamisesta uudelleen. Se pitää paikkansa: meidän arki on ollut todella sekavaa nyt. Ja toki syystäkin, onhan perhe kasvanut yhdellä jäsenellä. Ja ollut kaikkea hässäkkää. Muutenkin arki on ollut epämääräistä koko kesän ja syksyn. En ole raskausmahan kanssa jaksanut ulkoilla esikoisen kanssa eikä mies ole ehtinyt remonttikiireiltään olla meidän luona. Lasten unirytmit, ruokavaliot, päiväohjelmat ja muut on olleet aika sekalaisia. Nukkumaanmenoajat on lipsuneet meillä kaikilla ja liikunta jäänyt. Olen hoitanut lapsia paljon yksin. Omat harrastukset ovat olleet lähinnä haavekuvia ja jaksaminen on ollut koetuksella jatkuvasti kaiken suhteen. Ei ole ollut aikaa ajatella tärkeitä asioita, esim. esikoisen uhmaikää, vauvan kehitystä, omia elintapoja, parisuhdetta.
Nyt kun vihdoin ollaan täällä ja kaikki on suht valmista, voidaan keskittyä paremmin taas perheeseen ja arkeen. Haluan panostaa siihen, että meidän kaikki perheenjäsenet voivat hyvin. Että kaikilla on mukavaa tekemistä ja riittävästi lepoa. Että kaikki syövät terveellisempää ruokaa ja liikkuvat enemmän. Että meidän kodissa olisi lämmin ilmapiiri ja kaikilla perheenjäsenillä hyvä ja onnellinen olo.
Tuntuu hyvältä. Paremmalta kuin pitkään aikaan. Se on aika erikoinenkin tunne. Kun pitkä projekti valmistuu eikä olekaan enää tekemistä siihen liittyen. Kun ei tarvitse enää kiirehtiä tai murehtia. Kun voi vain nauttia aikaansaannoksista ja ajatella vaihteeksi jotain aivan muuta.
Minulle toivotettiin terveellistä ja kiinnostavaa ensi vuotta. <3 Se kuulostaa oikein hyvältä. Ilolla ja mielenkiinnolla lähden ottamaan selvää, mitä se voisi minun kohdallani tarkoittaa. :)
lauantai 24. joulukuuta 2016
torstai 22. joulukuuta 2016
Iltaisin ja öisin
Vihdoin lapset nukkuu. Kello on vähän vaille 21.
Pienempi meni jouhevasti iltatoimiensa ja tissimaidon jälkeen. Syötin pitkästä aikaa unimaidon hänen ollessaan oikealla kyljellä. Yleensä syötän toisin päin. Vähän huono juttu tietysti, kun oon jumittanut syöttämään aina vain toiselta puolen. Se on ollut itselle helpompaa. Huono omatunto ja pelko ollut siitä, että vauvan pää muotoutuisi sen takia toispuoleiseksi. Vaikka niin ei olekaan käynyt. Päikkäreille nukutan vaunuihin sitten toiselle kyljelleen. Oon nyt skarpannut ja alkanut syöttää enemmän myös toiselta puolelta.
Vähän pähkäilyä imetys vaatii edelleen, kun toisen nännin iho aukeaa yhä kipeästi (huono imuote, herkkä kakomisrefleksi, mahdollisesti joku muu seikka) eikä vauvakaan siitä oikein tykkää syödä. Jos tuo rinta on täynnä ja pinkeä, vauva saa syötyä siitä paremmin.
Isomman lapsen kanssa saadaan usein vähän taistella nukkumaan mentäessä. Hänkin selvästi tykkää rutiineista, mutta nukkumaan jääminen on silti hankalaa. Usein keksii itselleen pissahädän, pipin tai jonkun hädän noustakseen ylös sängystä. Tulee sanomaan ovelle, että "minulla on joku hätä". Voi pientä. "Joku hätä" tarkoittanee ikävää, kurjuutta tai yksinäisyyttä. On silti yritetty pitäytyä siinä, että ei silitetä häntä uneen. Nukkumaan mentäessä kyllä silitellään kovasti ja pussaillaan ja halitaan ja jutellaan iloisia, mutta sitten jätetään yksin nukahtamaan ovi raollaan. Viime päivinä on ollut jokseenkin itkuinen tyttö. Toisaalta on ollut vielä vähän kipeäkin, räkäisyys on kestänyt pitkään. Ja jouluhulinat varmaan näkyy hänessäkin. On nähnyt painajaisiakin. Viime yönä kuulin, kun itki hetken ja sanoi: "ei, ei, ei". Onhan hänellä ollut paljon muutoksia elämässä, että ei ihmekään jos on herkkänä.
Mua väsyttää aina iltaisin. Valvon yleensä liian myöhään. Yhteen aikaan menin aina ihan uupuneena nukkumaan jo 20.30 tai viimeistään 21. Nyt oon valvonu usein 23 tai yli, eikä päikkäreistä ole nykyään enää tietoakaan. Lapset ei useinkaan nuku päivisin samaan aikaan ja vaikka nukkuisi, minä en osaa rauhoittua uneen asti. Käyn ehkä vähän ylikierroksilla. Tai en tiedä.
Kävin syöttämässä unista vauvaa uudelleen.
Mies nukahtaa yleensä nopeasti sänkyyn tultuaan. Minä menen yleensä ensin ja mies tulee parin tunnin päästä perässä. Harmittaa kun mennään niin harvoin nukkumaan yhtä aikaa. Ennen mentiin aina yhdessä. Se oli sitä yhteistä aikaa ja tosi tärkeää mulle. Olen siitä miehelle monesti sanonut, mutta miehelle on tärkeä saada iltaisin omaa aikaa. Onhan se niinkin, mutta toki joskus voisi tulla minun kanssa. Varsinkin kun en kovin aikaisin mene minäkään nykyisin.
Yöllä syötän vieressä nukkuvaa vauvaa sujuvasti ja toisinaan tökin unisen äkäisenä miestä, joka kuorsaa. En pääse itse takaisin uneen, jos mies pitää ääntä. Vauvan syötyä käännän vauvalle selän. Siten saan itse "omaa tilaa ja unirauhaa". Hän heräilee muutaman tunnin välein. Tai ei varsinaisesti herää, jos laitan tissin heti suuhun. Syö yleensä nopeasti. Joskus havahtuu valveille aamuyöstä, jos on edellisenä päivänä nukkunut pitkät päikkärit. Silloin käännän hänelle selän, vaikka olisi hereilläkin. Joskus harvoin vaihdan vaipan. Etenkin jos vauva pyörii ja ähisee ja vaippa on selvästi täynnä.
En ole kovinkaan paljon miettinyt vauvan unirytmejä. Kaipa niitä voisi nyt alkaa pistää merkille, kun vauva on yli 3kk. Kuulemma tässä iässä on mahdollista alkaa vaikuttaa vauvan unitapoihin. Lähinnä päiväunia mietin. Vauva nukkuu parhaiten vaunuissa. Mutta minä en kyllä jaksa vaunutella kahdesti päivässä paria tuntia kerrallaan. Aamupäivisin se onnistuu. Iltapäivisin nukutan usein sänkyyn. Silloin unet on lyhyempiä, jos en pysty rauhassa tissittämään uudelleen uneen. Esikoisen ollessa kotona se ei onnistu yleensä. Ellei Pikku Kakkonen hoida häntä hyvin. ;)
Ei mitään suurempia ongelmia nukkumisten kanssa. Silti haaveilen vielä säännöllisemmistä vauvan rytmeistä. Välillä nukkuu päikkäreitä 15 min ja välillä 3 tuntia. Ympäristön meteli ja muut olosuhteet vaikuttavat unen pituuteen niin kovasti. Vaunuihin nukahtaa hyvin, mutta sielläkin uni yleensä katkeaa jos vauhti pysähtyy.
Yöt menee kyllä aika mukavasti. Kop kop puuta. Poikkeuksiakin on. Esikoinen heräilee yleensä kerran yössä, mutta mies käy hoitamassa hänet takaisin sänkyyn. Yleensä käyvät pissalla ja jättävät yövaipan pois. Joskus aamuyöllä.
Aamu alkaa 7.30-9 välillä. Nyt parina päivänä on ihmeellisesti saatu nukkua ysiin asti. On ollut erikoista herätä kun ulkona on alkanut tulla jo valoisaa.
Pienempi meni jouhevasti iltatoimiensa ja tissimaidon jälkeen. Syötin pitkästä aikaa unimaidon hänen ollessaan oikealla kyljellä. Yleensä syötän toisin päin. Vähän huono juttu tietysti, kun oon jumittanut syöttämään aina vain toiselta puolen. Se on ollut itselle helpompaa. Huono omatunto ja pelko ollut siitä, että vauvan pää muotoutuisi sen takia toispuoleiseksi. Vaikka niin ei olekaan käynyt. Päikkäreille nukutan vaunuihin sitten toiselle kyljelleen. Oon nyt skarpannut ja alkanut syöttää enemmän myös toiselta puolelta.
Vähän pähkäilyä imetys vaatii edelleen, kun toisen nännin iho aukeaa yhä kipeästi (huono imuote, herkkä kakomisrefleksi, mahdollisesti joku muu seikka) eikä vauvakaan siitä oikein tykkää syödä. Jos tuo rinta on täynnä ja pinkeä, vauva saa syötyä siitä paremmin.
Isomman lapsen kanssa saadaan usein vähän taistella nukkumaan mentäessä. Hänkin selvästi tykkää rutiineista, mutta nukkumaan jääminen on silti hankalaa. Usein keksii itselleen pissahädän, pipin tai jonkun hädän noustakseen ylös sängystä. Tulee sanomaan ovelle, että "minulla on joku hätä". Voi pientä. "Joku hätä" tarkoittanee ikävää, kurjuutta tai yksinäisyyttä. On silti yritetty pitäytyä siinä, että ei silitetä häntä uneen. Nukkumaan mentäessä kyllä silitellään kovasti ja pussaillaan ja halitaan ja jutellaan iloisia, mutta sitten jätetään yksin nukahtamaan ovi raollaan. Viime päivinä on ollut jokseenkin itkuinen tyttö. Toisaalta on ollut vielä vähän kipeäkin, räkäisyys on kestänyt pitkään. Ja jouluhulinat varmaan näkyy hänessäkin. On nähnyt painajaisiakin. Viime yönä kuulin, kun itki hetken ja sanoi: "ei, ei, ei". Onhan hänellä ollut paljon muutoksia elämässä, että ei ihmekään jos on herkkänä.
Mua väsyttää aina iltaisin. Valvon yleensä liian myöhään. Yhteen aikaan menin aina ihan uupuneena nukkumaan jo 20.30 tai viimeistään 21. Nyt oon valvonu usein 23 tai yli, eikä päikkäreistä ole nykyään enää tietoakaan. Lapset ei useinkaan nuku päivisin samaan aikaan ja vaikka nukkuisi, minä en osaa rauhoittua uneen asti. Käyn ehkä vähän ylikierroksilla. Tai en tiedä.
Kävin syöttämässä unista vauvaa uudelleen.
Mies nukahtaa yleensä nopeasti sänkyyn tultuaan. Minä menen yleensä ensin ja mies tulee parin tunnin päästä perässä. Harmittaa kun mennään niin harvoin nukkumaan yhtä aikaa. Ennen mentiin aina yhdessä. Se oli sitä yhteistä aikaa ja tosi tärkeää mulle. Olen siitä miehelle monesti sanonut, mutta miehelle on tärkeä saada iltaisin omaa aikaa. Onhan se niinkin, mutta toki joskus voisi tulla minun kanssa. Varsinkin kun en kovin aikaisin mene minäkään nykyisin.
Yöllä syötän vieressä nukkuvaa vauvaa sujuvasti ja toisinaan tökin unisen äkäisenä miestä, joka kuorsaa. En pääse itse takaisin uneen, jos mies pitää ääntä. Vauvan syötyä käännän vauvalle selän. Siten saan itse "omaa tilaa ja unirauhaa". Hän heräilee muutaman tunnin välein. Tai ei varsinaisesti herää, jos laitan tissin heti suuhun. Syö yleensä nopeasti. Joskus havahtuu valveille aamuyöstä, jos on edellisenä päivänä nukkunut pitkät päikkärit. Silloin käännän hänelle selän, vaikka olisi hereilläkin. Joskus harvoin vaihdan vaipan. Etenkin jos vauva pyörii ja ähisee ja vaippa on selvästi täynnä.
En ole kovinkaan paljon miettinyt vauvan unirytmejä. Kaipa niitä voisi nyt alkaa pistää merkille, kun vauva on yli 3kk. Kuulemma tässä iässä on mahdollista alkaa vaikuttaa vauvan unitapoihin. Lähinnä päiväunia mietin. Vauva nukkuu parhaiten vaunuissa. Mutta minä en kyllä jaksa vaunutella kahdesti päivässä paria tuntia kerrallaan. Aamupäivisin se onnistuu. Iltapäivisin nukutan usein sänkyyn. Silloin unet on lyhyempiä, jos en pysty rauhassa tissittämään uudelleen uneen. Esikoisen ollessa kotona se ei onnistu yleensä. Ellei Pikku Kakkonen hoida häntä hyvin. ;)
Ei mitään suurempia ongelmia nukkumisten kanssa. Silti haaveilen vielä säännöllisemmistä vauvan rytmeistä. Välillä nukkuu päikkäreitä 15 min ja välillä 3 tuntia. Ympäristön meteli ja muut olosuhteet vaikuttavat unen pituuteen niin kovasti. Vaunuihin nukahtaa hyvin, mutta sielläkin uni yleensä katkeaa jos vauhti pysähtyy.
Yöt menee kyllä aika mukavasti. Kop kop puuta. Poikkeuksiakin on. Esikoinen heräilee yleensä kerran yössä, mutta mies käy hoitamassa hänet takaisin sänkyyn. Yleensä käyvät pissalla ja jättävät yövaipan pois. Joskus aamuyöllä.
Aamu alkaa 7.30-9 välillä. Nyt parina päivänä on ihmeellisesti saatu nukkua ysiin asti. On ollut erikoista herätä kun ulkona on alkanut tulla jo valoisaa.
tiistai 20. joulukuuta 2016
Jouluvalmisteluja
Kävin tänään kampaajalla. Kiitos Marialle, joka kannustit satsaamaan omaan hyvinvointiin ja omaan lepohetkeen. Oli kyllä ihanaa vaihtelua käydä jossain yksin. Höpötellä niitä näitä kampaajan kanssa ja saada hieno tukka. Sain vielä pikakampauksenkin, jolla kehtaisi lähteä vaikka johonkin juhliin!
Täällä joulutouhut täydessä vauhdissa. Tai niin vauhdissa kuin se on mahdollista näiden lasten kanssa. Alakerta on imuroitu ja lattia pesty, jes! Vessa, kylppäri ja sauna myös aika jees. Ei siis enää paljoa pakollista. Me ei siis olla siivottu muuton jälkeen, niin siksi on tärkeä saada nyt muuttoroskat ja -pölyt pois. Mitään suurempia en kuitenkaan puunaa.
Eilen illalla innostuin tekemään bataattilaatikon valmiiksi pakkaseen. Teen tämmöisellä ohjeella. Helppoa ja tosi hyvää. Muskottipähkinää kantsii laittaa varovasti.
Kaikki ne tavarat, joita ei ehditä järjestellä, on siirretty yläkertaan tyhjään lastenhuoneeseen, ja siellä saavat olla kunnes on intoa ja aikaa niiden siivoamiseen. Ovi kiinni ja hyvä mieli.
Vielä tekisi mieli leipoa pullaa, mutta sekään ei ole pakollista. Kinuskikissan puolukka-kinuskikakun aion tehdä itseäni varten aatoksi ja helpot rocky roadit väsään joku ilta. Laitan niihin kahta eri suklaata, popcornia, Ässämixejä, mustia Panttereita ja tietysti vaahtokarkkeja. Rosollia teen myös. Ja riisipuuroa vaikka aatonaattoillaksi. Siinä minun must-tekemiset.
Ei tässä paljoa enää ehdikään. Meillä kun on kaikenlaista häppeninkiä vielä tällä viikolla. Täytyy käydä mm. ostamassa pari kattolamppua ja toivoa, että appiukko tulisi asentamaan ne ennen joulua. Mies hakee huomenna meille vihdoin sohvan ja uuden ruokapöydän, ja vanha ruokapöytä viedään ystäville takaisin. Pari joululahjaa hankkimatta ja pikkujoulutkin vielä juhlimatta! Joulukuusi saadaan appiukolta lahjaksi. Sen koristeluun menee myös yksi ilta. Kunpa saataisiin se jo pian. <3
Eilen käytiin isosti ruokakaupassa. Ostettiin kuivatavarat ja kaikki mikä säilyy. Melkoinen reissu! Molemmat lapset itki lopussa ja aloin kaivata kaupan noutopalvelua. Ihmiset tuijottivat kassoilla, kun vauva huusi kopassaan ja tyttö kitisi, että haluaa pois kärryjen kyydistä. Minä punaisena ja kuumissani pakkasin ostoksia miehen kanssa. Heh. En kuitenkaan vaivaantunut toisten katseista. Huomasin vain, että moni katsoi meitä. Yllätyin jopa vähän. Siis siitä että he katsoivat niin. Pienet tuoreostokset haetaan vielä lähempänä joulua.
Hyvä mieli. Kohta valmiina jouluun ja rentoiluun!
Täällä joulutouhut täydessä vauhdissa. Tai niin vauhdissa kuin se on mahdollista näiden lasten kanssa. Alakerta on imuroitu ja lattia pesty, jes! Vessa, kylppäri ja sauna myös aika jees. Ei siis enää paljoa pakollista. Me ei siis olla siivottu muuton jälkeen, niin siksi on tärkeä saada nyt muuttoroskat ja -pölyt pois. Mitään suurempia en kuitenkaan puunaa.
Eilen illalla innostuin tekemään bataattilaatikon valmiiksi pakkaseen. Teen tämmöisellä ohjeella. Helppoa ja tosi hyvää. Muskottipähkinää kantsii laittaa varovasti.
Kaikki ne tavarat, joita ei ehditä järjestellä, on siirretty yläkertaan tyhjään lastenhuoneeseen, ja siellä saavat olla kunnes on intoa ja aikaa niiden siivoamiseen. Ovi kiinni ja hyvä mieli.
Vielä tekisi mieli leipoa pullaa, mutta sekään ei ole pakollista. Kinuskikissan puolukka-kinuskikakun aion tehdä itseäni varten aatoksi ja helpot rocky roadit väsään joku ilta. Laitan niihin kahta eri suklaata, popcornia, Ässämixejä, mustia Panttereita ja tietysti vaahtokarkkeja. Rosollia teen myös. Ja riisipuuroa vaikka aatonaattoillaksi. Siinä minun must-tekemiset.
Ei tässä paljoa enää ehdikään. Meillä kun on kaikenlaista häppeninkiä vielä tällä viikolla. Täytyy käydä mm. ostamassa pari kattolamppua ja toivoa, että appiukko tulisi asentamaan ne ennen joulua. Mies hakee huomenna meille vihdoin sohvan ja uuden ruokapöydän, ja vanha ruokapöytä viedään ystäville takaisin. Pari joululahjaa hankkimatta ja pikkujoulutkin vielä juhlimatta! Joulukuusi saadaan appiukolta lahjaksi. Sen koristeluun menee myös yksi ilta. Kunpa saataisiin se jo pian. <3
Eilen käytiin isosti ruokakaupassa. Ostettiin kuivatavarat ja kaikki mikä säilyy. Melkoinen reissu! Molemmat lapset itki lopussa ja aloin kaivata kaupan noutopalvelua. Ihmiset tuijottivat kassoilla, kun vauva huusi kopassaan ja tyttö kitisi, että haluaa pois kärryjen kyydistä. Minä punaisena ja kuumissani pakkasin ostoksia miehen kanssa. Heh. En kuitenkaan vaivaantunut toisten katseista. Huomasin vain, että moni katsoi meitä. Yllätyin jopa vähän. Siis siitä että he katsoivat niin. Pienet tuoreostokset haetaan vielä lähempänä joulua.
Hyvä mieli. Kohta valmiina jouluun ja rentoiluun!
lauantai 17. joulukuuta 2016
Lomalla
Vieressä tuhisee valloittava maitosuu, naapurihuoneessa onnellinen laulutyttö ja rakas isimies. Mahat täynnä ruokaa ja keuhkot raikasta maaseutuilmaa. Ollaan minun vanhempien luona.
Ihana nähdä tyttö niin iloisena: kiljahtelemassa kissan nähtyään, tyytyväisenä puuhaamassa sitä ja tätä, mummun apulaisena ja papan kaverina. Ihana nähdä vauvan nauttivan juttuseurasta ja nukkuvan yöllä hyvin tässä hiljaisuudessa. Katselemassa ympärilleen rauhassa, kaikki tarpeet tyydytettyinä. Ihana nähdä hymyilevä mies, jolta saa halauksia ja joka tuo vesilasin pyytämättä. Keittää meille teetä ja kertoo kuinka tykkää.
Parasta silti on nähdä oma peilikuva. Vähän ylipainoinen ja homssuinen, epätasainen tukka pystyssä sieltä täältä. Mutta mikä parasta, tyytyväinen ja tyyni. Rauhallinen ja levollinen.
Luulen että me kaikki kaivattiin tätä. Lomaa remontin jälkeen. Lomaa muutosta. Lomaa kodin laittamisesta.
Minun kainalosta kuuluu iloinen "kkkk", "ggg" ja "häää!" Kädet vispaa ja innokas katse haastaa. Söpöläinen. <3 Vai muka nukkumaan!
Ihana nähdä tyttö niin iloisena: kiljahtelemassa kissan nähtyään, tyytyväisenä puuhaamassa sitä ja tätä, mummun apulaisena ja papan kaverina. Ihana nähdä vauvan nauttivan juttuseurasta ja nukkuvan yöllä hyvin tässä hiljaisuudessa. Katselemassa ympärilleen rauhassa, kaikki tarpeet tyydytettyinä. Ihana nähdä hymyilevä mies, jolta saa halauksia ja joka tuo vesilasin pyytämättä. Keittää meille teetä ja kertoo kuinka tykkää.
Parasta silti on nähdä oma peilikuva. Vähän ylipainoinen ja homssuinen, epätasainen tukka pystyssä sieltä täältä. Mutta mikä parasta, tyytyväinen ja tyyni. Rauhallinen ja levollinen.
Luulen että me kaikki kaivattiin tätä. Lomaa remontin jälkeen. Lomaa muutosta. Lomaa kodin laittamisesta.
Minun kainalosta kuuluu iloinen "kkkk", "ggg" ja "häää!" Kädet vispaa ja innokas katse haastaa. Söpöläinen. <3 Vai muka nukkumaan!
 |
| Aamuaurinko |
 |
| Rannassa kävelyllä. Paljon pupun jälkiä. |
 |
| Rannassa aamulla |
 |
| Ristiin ja rastiin |
 |
| Tytön suosikkikaveri |
perjantai 16. joulukuuta 2016
Muutama kuva
 |
| Ihana salliva asenne |
 |
| Tytön piirtämä pupu |
 |
| Harvinainen oma hetki kahvilassa <3 |
 |
| Uusi lamppu ja verhotkin jo ikkunassa :) |
torstai 15. joulukuuta 2016
Neuvoloita ja joulua
Meidän ihana pulleaposkinen poika kävi tänään 3kk-neuvolassa. Kaikki kunnossa. Pituutta 63,5 cm ja painoa komeat 7,5 kg. <3 Sai rotarokotteen suun kautta ja ensimmäisen kerran myös piikitettävät rokotukset molempiin reisiin. Pieni raukka oli pitkävihainen ja itki kauan. Äidistä tuntui tietysti kurjalta. Apteekista haettiin Panadolin suppoja varalle.
Tyttö mitattiin myös. Kyseessä ylimääräinen kasvukontrolli nopean pituuskasvun takia. Pituuskasvu oli tasaantunut ja neitokainen on nyt hienot 98 cm ja 17 kg. Niin reipas neiti antoi terveydenhoitajan mitata kaiken ilman vastusteluja. Iloitsi kun sai juosta pitkällä neuvolan käytävällä.
Nyt meidän neuvola sitten muuttuukin lähemmäs tätä kotia.
Kuuntelen ensimmäistä kertaa joululauluja, portailla istuen. Mies säätää vitriinin ovia. Paketoin äsken joululahjoja. Huomenna yritetään suunnata miehen töiden jälkeen Pohjanmaalle minun vanhempien luokse. Toivottavasti vauva voi hyvin rokotuksista huolimatta.
Ihmeellistä, että viikon päästä on jo joulu. En ole paljoakaan ehtinyt rakentaa joulutunnelmaa. Tänne Ikean pahvien joukkoon sitä on ollut vähän hankala tehdä. Jospa ensi viikolla sitten. Kuusen voisin ottaa vaikka milloin vaan ensi viikolla.
Tein radikaalin ex tempore ratkaisun ja tilasin joululaatikot paikalliselta yrittäjältä: porkkanaa, perunaa ja lanttua. Itse aion tehdä niiden lisäksi bataattilaatikon ja rosollia. Ne kuuluu minun jouluun. Lohen jätän väliin, kun se ei sovi pojan vatsalle. Saas nähdä miten lanttu vaikuttaa. :] Huojensi tosi paljon mieltä: ei tarvitse tehdä itse niin paljon. Mies saa kinkkua äidiltään ja karjalanpaistia tehdään miehelle varmaan itse. Makaronilaatikko kuuluu miehen toiveisiin, joten sitä tehdään/saadaan. Minä en sitä ole koskaan ymmärtänyt, koska makaronilaatikko on niin arkiruoka mulle. Pääasia että kaikki saa mieluisiaan herkkuja.
Yritetään olla jouluna mahdollisimman paljon kotona. Toivon joululta rentoa tunnelmaa ja leppoisaa mieltä. Onnellista yhdessäoloa ja rauhaa. Joulukuusen loistoa ja koristelua yhdessä sekä joululauluja. Hyviä tuoksuja ja perinteisiä ruokia. Suklaata ilman huonoa omatuntoa. Lapsen iloa ja ihmetystä. Hiljaisuutta. Kynttilänvaloa pimeydessä.
Tyttö mitattiin myös. Kyseessä ylimääräinen kasvukontrolli nopean pituuskasvun takia. Pituuskasvu oli tasaantunut ja neitokainen on nyt hienot 98 cm ja 17 kg. Niin reipas neiti antoi terveydenhoitajan mitata kaiken ilman vastusteluja. Iloitsi kun sai juosta pitkällä neuvolan käytävällä.
Nyt meidän neuvola sitten muuttuukin lähemmäs tätä kotia.
Kuuntelen ensimmäistä kertaa joululauluja, portailla istuen. Mies säätää vitriinin ovia. Paketoin äsken joululahjoja. Huomenna yritetään suunnata miehen töiden jälkeen Pohjanmaalle minun vanhempien luokse. Toivottavasti vauva voi hyvin rokotuksista huolimatta.
Ihmeellistä, että viikon päästä on jo joulu. En ole paljoakaan ehtinyt rakentaa joulutunnelmaa. Tänne Ikean pahvien joukkoon sitä on ollut vähän hankala tehdä. Jospa ensi viikolla sitten. Kuusen voisin ottaa vaikka milloin vaan ensi viikolla.
Tein radikaalin ex tempore ratkaisun ja tilasin joululaatikot paikalliselta yrittäjältä: porkkanaa, perunaa ja lanttua. Itse aion tehdä niiden lisäksi bataattilaatikon ja rosollia. Ne kuuluu minun jouluun. Lohen jätän väliin, kun se ei sovi pojan vatsalle. Saas nähdä miten lanttu vaikuttaa. :] Huojensi tosi paljon mieltä: ei tarvitse tehdä itse niin paljon. Mies saa kinkkua äidiltään ja karjalanpaistia tehdään miehelle varmaan itse. Makaronilaatikko kuuluu miehen toiveisiin, joten sitä tehdään/saadaan. Minä en sitä ole koskaan ymmärtänyt, koska makaronilaatikko on niin arkiruoka mulle. Pääasia että kaikki saa mieluisiaan herkkuja.
Yritetään olla jouluna mahdollisimman paljon kotona. Toivon joululta rentoa tunnelmaa ja leppoisaa mieltä. Onnellista yhdessäoloa ja rauhaa. Joulukuusen loistoa ja koristelua yhdessä sekä joululauluja. Hyviä tuoksuja ja perinteisiä ruokia. Suklaata ilman huonoa omatuntoa. Lapsen iloa ja ihmetystä. Hiljaisuutta. Kynttilänvaloa pimeydessä.
 |
| Kuva: http://anna.fi/avainsana/joulutunnelma/ |
Apea mieli
Alkaa tämä remontti- ja muuttohässäkkä näkyä jaksamisessa. Mieli vähän maassa tänään.
Ystävä sanoi minua Supernaiseksi. Se tuntui hyvältä. <3 On ihanaa, että joku huomaa minun panoksen. Sen että pakkasin meidän kodin yksin ja purin tavaratkin. Että hoidin samalla molemmat lapset pääosin yksin. Että hoidan kotityöt yksin. Että huolehdin jääkaapin sisällön riittävyydestä ja tärkeiden muuttoasioiden hoitamisesta valmiiksi.
Välillä tuntuu, että mies ei näe mitään. Että minun tekemät jutut on ihan näkymättömiä. Ei kaikesta tarvitse saada mitalia, mutta kiitos olisi kiva. Teen koko ajan jotain yhteistä hyvää. En harrasta tällä hetkellä mitään omaa. Ajattelen kaiken äitinä tai puolisona, joustan liikaa omista tarpeistani. Mietinkin, pitäisikö vain jättää kotityöt tekemättä ja opetella sietämään kaaosta? Saisiko se miehenkin tajuamaan mitä kaikkea kodin ja perheen pyörittäminen vaatii.
Väsyttää vaatia. Väsyttää pyytää. Olisi kiva saada jotain joskus pyytämättä. Vaikka että edes kerran oltaisi riittävän ajoissa jossain, ettei mentäisi viime tipassa joka paikkaan. Että joku muu suunnittelisi joskus perheen ruoan. Tiskaisi minun astiat tai pesisi minun pyykit. Tekisi jonkun pienen palveluksen oma-aloitteisesti. Edes silloin tällöin. Anoppi täytti eilen meidän tiskikoneen. Se tuntui kivalta, vaikka yleensä en toivo hänen puuttuvan meidän kotitöihin.
Mies oli työmatkalla edelliset kaksi päivää. Meillä muilla oli aika rankkaa täällä kotona. Ehkä siksikin väsyttää vielä tänään. Tyttö on ollut taas flunssainen, samoin poika. Poika on muutenkin itkeskellyt: mahan toimimattomuutta ja minun lohiruokaa.
Kaipaisin vain empatiaa. Halauksia ja ymmärrystä. Keskustelua ja rauhallista aikaa yhdessä. Eniten mieheltä.
Ystävä sanoi minua Supernaiseksi. Se tuntui hyvältä. <3 On ihanaa, että joku huomaa minun panoksen. Sen että pakkasin meidän kodin yksin ja purin tavaratkin. Että hoidin samalla molemmat lapset pääosin yksin. Että hoidan kotityöt yksin. Että huolehdin jääkaapin sisällön riittävyydestä ja tärkeiden muuttoasioiden hoitamisesta valmiiksi.
Välillä tuntuu, että mies ei näe mitään. Että minun tekemät jutut on ihan näkymättömiä. Ei kaikesta tarvitse saada mitalia, mutta kiitos olisi kiva. Teen koko ajan jotain yhteistä hyvää. En harrasta tällä hetkellä mitään omaa. Ajattelen kaiken äitinä tai puolisona, joustan liikaa omista tarpeistani. Mietinkin, pitäisikö vain jättää kotityöt tekemättä ja opetella sietämään kaaosta? Saisiko se miehenkin tajuamaan mitä kaikkea kodin ja perheen pyörittäminen vaatii.
Väsyttää vaatia. Väsyttää pyytää. Olisi kiva saada jotain joskus pyytämättä. Vaikka että edes kerran oltaisi riittävän ajoissa jossain, ettei mentäisi viime tipassa joka paikkaan. Että joku muu suunnittelisi joskus perheen ruoan. Tiskaisi minun astiat tai pesisi minun pyykit. Tekisi jonkun pienen palveluksen oma-aloitteisesti. Edes silloin tällöin. Anoppi täytti eilen meidän tiskikoneen. Se tuntui kivalta, vaikka yleensä en toivo hänen puuttuvan meidän kotitöihin.
Mies oli työmatkalla edelliset kaksi päivää. Meillä muilla oli aika rankkaa täällä kotona. Ehkä siksikin väsyttää vielä tänään. Tyttö on ollut taas flunssainen, samoin poika. Poika on muutenkin itkeskellyt: mahan toimimattomuutta ja minun lohiruokaa.
Kaipaisin vain empatiaa. Halauksia ja ymmärrystä. Keskustelua ja rauhallista aikaa yhdessä. Eniten mieheltä.
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
Rakas 2,5-vuotias
Joka päivä ihmettelen, miten me on saatu niin ihanat lapset. Mietin, miten mulle on annettu tuollainen niin taitava, herttainen ja kaunis tyttö. Nyt 2,5-vuotias. Herkkä mutta oman tahtonsa tunteva. Uusille asioille avoin ja utelias. Nopeasti oppiva ja monesta innostuva. Puhelias ja vitsikäs. Liikkuvainen ja musikaalinen. Kertakaikkiaan ihan loistava pieni neiti.
Oma kehu tietysti aina haiskahtaa kun on omista lapsista kyse, mutta saahan niitä hehkuttaa. Ei se tarkoita, ettei lapsen elämässä olisi kehityksen paikkojakin.
Meidän rakas, ihana, uhmaikäinen, isopieni Satulintu. <3
Oma kehu tietysti aina haiskahtaa kun on omista lapsista kyse, mutta saahan niitä hehkuttaa. Ei se tarkoita, ettei lapsen elämässä olisi kehityksen paikkojakin.
Meidän rakas, ihana, uhmaikäinen, isopieni Satulintu. <3
Maitotilaus ja poika 3 kk
Meidän pikkuveijari-hymypoika tulee ihan pian 3 kk. Sen kunniaksi hän on tilannut lisää maitoa. Ihmettelinkin, että miksi yhtäkkiä minun nännit on ihan rikki. En ole huomannut imetyskertojen lisääntymistä. Vasemmassa rinnassa on ollut nyt useana päivänä ihan haavoja ja iho on jotenkin kuoriutunut siitä välillä. Auts.
Voitte uskoa, että tekee kipeää kun nänni repeää. Tänä aamuna venyttelin nostamalla käsiä ylös niin nännihaava aukesi taas. Ei siitä verta tule, mutta iho on auki. Lanoliinia oon laittanut ja syöttänyt toisesta rinnasta. Nopeasti se aina paranee kun rasvalla läträä ja antaa levätä. Oon pystynyt vähän syöttämään myös tuosta kipeästä. Kun poika saa tasaisen imun käyntiin niin kipua ei enää niin tunnu.
Viime yönä olikin sitten aika kosteat ja pinkeät tunnelmat. Molemmat tissit yhtäkkiä ihan täynnä maitoa. Toisesta kun syötin yöllä kerran niin ennen seuraavaa imetyskertaa se täydempi rinta oli jo kastellut minun yötopin läpimäräksi. Pimeässä en löytänyt edes uutta toppia sekavasta vaatekaapista, joten tungin puhtaan käsipyyhkeen ihon ja topin väliin. :)
Poika on tosi suloinen ja ihana. Niin herttainen ja nauttii juttuseurasta. Kovasti höpöttelee ja nauraa. Tykkää hymynaamasta hoitopöydän luona ja imeskelee käsiään. Yrittää laittaa käsiin annettua lelua suuhun. Vahvasti nostaa niskaa. Katselee mielellään ikkunasta ulos. Nukahtaa yleensä hyvin vaunujen kulkiessa eteenpäin. Tavallisena päivänä nukkuu kolmet päikkärit. "Ihana vauva", kuten esikoinen sanoo. Meidän rakkaus.
Voitte uskoa, että tekee kipeää kun nänni repeää. Tänä aamuna venyttelin nostamalla käsiä ylös niin nännihaava aukesi taas. Ei siitä verta tule, mutta iho on auki. Lanoliinia oon laittanut ja syöttänyt toisesta rinnasta. Nopeasti se aina paranee kun rasvalla läträä ja antaa levätä. Oon pystynyt vähän syöttämään myös tuosta kipeästä. Kun poika saa tasaisen imun käyntiin niin kipua ei enää niin tunnu.
Viime yönä olikin sitten aika kosteat ja pinkeät tunnelmat. Molemmat tissit yhtäkkiä ihan täynnä maitoa. Toisesta kun syötin yöllä kerran niin ennen seuraavaa imetyskertaa se täydempi rinta oli jo kastellut minun yötopin läpimäräksi. Pimeässä en löytänyt edes uutta toppia sekavasta vaatekaapista, joten tungin puhtaan käsipyyhkeen ihon ja topin väliin. :)
Poika on tosi suloinen ja ihana. Niin herttainen ja nauttii juttuseurasta. Kovasti höpöttelee ja nauraa. Tykkää hymynaamasta hoitopöydän luona ja imeskelee käsiään. Yrittää laittaa käsiin annettua lelua suuhun. Vahvasti nostaa niskaa. Katselee mielellään ikkunasta ulos. Nukahtaa yleensä hyvin vaunujen kulkiessa eteenpäin. Tavallisena päivänä nukkuu kolmet päikkärit. "Ihana vauva", kuten esikoinen sanoo. Meidän rakkaus.
Sekalaisia kuulumisia
Muutama minuutti omaa aikaa. Viikonloppu on mennyt nopeasti, kas kummaa. Eilinen oli vähän tyhmä päivä. Tyttö oli flunssainen ja muutenkin parina iltana ollut erityisen itkuinen. Kenties tauti tai muutto vaikuttanut. Paljon uutta pienelle ihmiselle... vaikka tyttö on kyllä vaikuttanut päällisin puolin tosi iloiselta uudessa kodissa. Tykkää omasta pihasta ja uusista virikkeistä, esim. portaista.
Kokeiltiin ekaa kertaa Prisman noutopalvelua. Netistä naputeltiin tuotteet ja eilen haettiin ne aamupäivällä valmiiksi kerättyinä ja pakattuina pusseihin. Aika kätevää! Muutaman euron lisämaksu ei haitannut. Oli helpottavaa kun ei tarvinnut lähteä lasten kanssa etsimään puurohiutaleita ja porkkanapusseja tai jonottamaan kassoille. Ehdottomasti voidaan käyttää palvelua toistekin!
Perjantai oli kiva päivä. Esikoinen oli mummulassa ja minä sain tehtyä aika paljon kotihommia vauvan nukkuessa. Kävin aamupäivällä ensin kahvilla itsekseni ja ostin kotiin edullisia joulukukkia. Heh olen oppinut mieheltä säästäväisyyttä. Pitelin jo käsissäni kalliimpaa jouluasetelmaa, mutta lopulta päädyin niihin kaikista halvimpiin kukkiin, hahhah! Ei haittaa, hyvä vaan. Nautiskelin rauhasta. Mieskin oli iltatöissä. Illalla vietettiin pieni mukava hetki miehen kanssa alakerrassa Ikeaa kasaten ja verhoja laittaen. Appiukko on parhaillaan kiinnittämässä Ikean vitriiniä seinään ja anoppi leikkii lapsen kanssa lastenhuoneessa. Vauva nukkuu pitkiä päiväunia pitkästä aikaa, suorastaan erikoista.
Eilenkin anoppi oli meillä. Tuntuu, että tämä meidän koti on edelleen joku hänen projektinsa. Hän käsitteli meidän saunan suoja-aineella, jotta päästäisiin pian löylyihin. Apu on kyllä toki tarpeenkin. Toivon kuitenkin, että sitten kun ihan pian saadaan tämä koti viimeisteltyä, saadaan vähän hajurakoa heihinkin. Liikaa nähty. Anoppi puuttuu edelleen turhan paljon meidän puuhiin ja hänellä on suuri tarve järjestellä meidän kotia kuntoon nyt muuton jäljiltä. Tarve saada meidän kirppislaatikko pois eteisestä ja muuttolaatikot nurkista.
Minä oon viime päivinä silittänyt paljon verhoja ja kurkotellut niitä kiskoihin kiinni. Laitellut pyykkejä, hoitanut lapsia sekä siivonnut miehen pikkusälälaatikoita.
Pojalla on ollut pari itkuisempaa päivää. Aluksi itkeskeli varmaan syömistäni pipareista tai tulisesta ruoasta. Eilen huutoitki vartalo krampaten ennen nukkumaanmenoa puolisen tuntia eikä mikään auttanut. En muistanutkaan miten kurjalta sellainen oman vauvan itku tuntuu. Luulen, että syynä oli syömäni kotimainen omena, en keksi muuta. Syön omenaa vain harvoin ja tästä lähtien en ollenkaan.
Eilen kokkailtiin soijalasagnea, minun suosikkiruoka tällä hetkellä. Tänään ajattelin tehdä vielä lohikiusausta, ettei lohi pääse vanhenemaan. Laitan osan pakkaseen. Ensi viikolla ruokalistalla ainakin porkkanasosekeittoa ja einespinaattilättyjä perunoilla/muusilla. Kun käydään harvemmin kaupassa, on pakko suunnitella ruokia etukäteen. Se helpottaa muutenkin arkea ja vähentää ruoanlaittostressiä ja -säätöä. Varalle ostetaan yleensä jotain pinaattilättyjen tyylistä, josta voi laittaa ruoan tiukan paikan tullen. Miehellä on ensi viikolla pitkästä aikaa parin päivän työmatka Helsinkiin. Tykkään suunnitella sellaisten päivien touhut ja ruoat huolellisemmin etukäteen.
Nyt menen lataamaan kahvinkeittimen mummua ja pappaa varten. Ostin joulutorttuja kahvilasta tänään. Käytiin koko perheellä käyttämässä lahjakortti, joka oltiin sinne saatu. Nam! Tyttö nautti pillimehusta ja croissantista. Olisi käyty varmaan muuallakin, mutta oltiin niin ajoissa liikkeellä, ettei mikään kauppa ollut vielä auki. Ihanaa kun kävelymatka keskustaan on vain 10-15 minuuttia!
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa minun vanhempien luokse kylään. Hassua. Ei ole käyty missään aikoihin. Pojan ensimmäinen matka mummulaan.
Minä liityin muuten myös Instagramiin. Se on sinänsä mulle iso juttu, koska lähdin Facebookistakin pari vuotta sitten enkä ole kaivannut sinne yhtään. Ystävä houkutteli kuitenkin Instaan ja siitä oon kyllä tykännyt. Tykkään muutenkin ottaa valokuvia arkisista jutuista ja meidän touhuista. Kiva jakaa niitä ystäville. Toistaiseksi jaan niitä vaan läheisille. Ehkä joskus myös julkisesti.
Leppoisaa joulunodotusta kaikille! Meillä täällä vielä muuton jälkipelit jatkuvat tovin. Pian onneksi saadaan Ikeat paikalleen ja loputkin pahviroskat pois alakerran olohuoneesta.
Sohvakauppias sanoi tänään sohvan tulevan minä päivänä tahansa, eli ihan kohta saadaan sekin. Jipii! Eilen mies haki jo kaupasta sinne tilatun, valkoisen Secto Octo-valaisimen, joka päädyttiin ostamaan olohuoneen kiintopisteeksi. Tykkään siitä tosi paljon! Vielä kun saadaan se paikoilleen niin nähdään, miten se sopii muuhun huoneeseen.
https://www.finnishdesignshop.fi/valaisimet-riippuvalaisimet-octo-4240-valaisin-valkoinen-p-2474.html
Kokeiltiin ekaa kertaa Prisman noutopalvelua. Netistä naputeltiin tuotteet ja eilen haettiin ne aamupäivällä valmiiksi kerättyinä ja pakattuina pusseihin. Aika kätevää! Muutaman euron lisämaksu ei haitannut. Oli helpottavaa kun ei tarvinnut lähteä lasten kanssa etsimään puurohiutaleita ja porkkanapusseja tai jonottamaan kassoille. Ehdottomasti voidaan käyttää palvelua toistekin!
Perjantai oli kiva päivä. Esikoinen oli mummulassa ja minä sain tehtyä aika paljon kotihommia vauvan nukkuessa. Kävin aamupäivällä ensin kahvilla itsekseni ja ostin kotiin edullisia joulukukkia. Heh olen oppinut mieheltä säästäväisyyttä. Pitelin jo käsissäni kalliimpaa jouluasetelmaa, mutta lopulta päädyin niihin kaikista halvimpiin kukkiin, hahhah! Ei haittaa, hyvä vaan. Nautiskelin rauhasta. Mieskin oli iltatöissä. Illalla vietettiin pieni mukava hetki miehen kanssa alakerrassa Ikeaa kasaten ja verhoja laittaen. Appiukko on parhaillaan kiinnittämässä Ikean vitriiniä seinään ja anoppi leikkii lapsen kanssa lastenhuoneessa. Vauva nukkuu pitkiä päiväunia pitkästä aikaa, suorastaan erikoista.
Eilenkin anoppi oli meillä. Tuntuu, että tämä meidän koti on edelleen joku hänen projektinsa. Hän käsitteli meidän saunan suoja-aineella, jotta päästäisiin pian löylyihin. Apu on kyllä toki tarpeenkin. Toivon kuitenkin, että sitten kun ihan pian saadaan tämä koti viimeisteltyä, saadaan vähän hajurakoa heihinkin. Liikaa nähty. Anoppi puuttuu edelleen turhan paljon meidän puuhiin ja hänellä on suuri tarve järjestellä meidän kotia kuntoon nyt muuton jäljiltä. Tarve saada meidän kirppislaatikko pois eteisestä ja muuttolaatikot nurkista.
Minä oon viime päivinä silittänyt paljon verhoja ja kurkotellut niitä kiskoihin kiinni. Laitellut pyykkejä, hoitanut lapsia sekä siivonnut miehen pikkusälälaatikoita.
Pojalla on ollut pari itkuisempaa päivää. Aluksi itkeskeli varmaan syömistäni pipareista tai tulisesta ruoasta. Eilen huutoitki vartalo krampaten ennen nukkumaanmenoa puolisen tuntia eikä mikään auttanut. En muistanutkaan miten kurjalta sellainen oman vauvan itku tuntuu. Luulen, että syynä oli syömäni kotimainen omena, en keksi muuta. Syön omenaa vain harvoin ja tästä lähtien en ollenkaan.
Eilen kokkailtiin soijalasagnea, minun suosikkiruoka tällä hetkellä. Tänään ajattelin tehdä vielä lohikiusausta, ettei lohi pääse vanhenemaan. Laitan osan pakkaseen. Ensi viikolla ruokalistalla ainakin porkkanasosekeittoa ja einespinaattilättyjä perunoilla/muusilla. Kun käydään harvemmin kaupassa, on pakko suunnitella ruokia etukäteen. Se helpottaa muutenkin arkea ja vähentää ruoanlaittostressiä ja -säätöä. Varalle ostetaan yleensä jotain pinaattilättyjen tyylistä, josta voi laittaa ruoan tiukan paikan tullen. Miehellä on ensi viikolla pitkästä aikaa parin päivän työmatka Helsinkiin. Tykkään suunnitella sellaisten päivien touhut ja ruoat huolellisemmin etukäteen.
Nyt menen lataamaan kahvinkeittimen mummua ja pappaa varten. Ostin joulutorttuja kahvilasta tänään. Käytiin koko perheellä käyttämässä lahjakortti, joka oltiin sinne saatu. Nam! Tyttö nautti pillimehusta ja croissantista. Olisi käyty varmaan muuallakin, mutta oltiin niin ajoissa liikkeellä, ettei mikään kauppa ollut vielä auki. Ihanaa kun kävelymatka keskustaan on vain 10-15 minuuttia!
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa minun vanhempien luokse kylään. Hassua. Ei ole käyty missään aikoihin. Pojan ensimmäinen matka mummulaan.
Minä liityin muuten myös Instagramiin. Se on sinänsä mulle iso juttu, koska lähdin Facebookistakin pari vuotta sitten enkä ole kaivannut sinne yhtään. Ystävä houkutteli kuitenkin Instaan ja siitä oon kyllä tykännyt. Tykkään muutenkin ottaa valokuvia arkisista jutuista ja meidän touhuista. Kiva jakaa niitä ystäville. Toistaiseksi jaan niitä vaan läheisille. Ehkä joskus myös julkisesti.
Leppoisaa joulunodotusta kaikille! Meillä täällä vielä muuton jälkipelit jatkuvat tovin. Pian onneksi saadaan Ikeat paikalleen ja loputkin pahviroskat pois alakerran olohuoneesta.
Sohvakauppias sanoi tänään sohvan tulevan minä päivänä tahansa, eli ihan kohta saadaan sekin. Jipii! Eilen mies haki jo kaupasta sinne tilatun, valkoisen Secto Octo-valaisimen, joka päädyttiin ostamaan olohuoneen kiintopisteeksi. Tykkään siitä tosi paljon! Vielä kun saadaan se paikoilleen niin nähdään, miten se sopii muuhun huoneeseen.
https://www.finnishdesignshop.fi/valaisimet-riippuvalaisimet-octo-4240-valaisin-valkoinen-p-2474.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)