2015 oli hyvä vuosi

Vuonna 2015:

- näin paljon minulle tärkeitä ihmisiä
- näin joitain tärkeitä ihmisiä myös liian vähän
- olen käynyt leffateatterissa elokuvissa
- kävimme Tampereella hotellireissulla 7kk-lapsen kanssa
- kuuntelin Jutta Gustafsbergin luentoa
- kävin hieronnassa muutaman kerran ja kampaajalla useammin, jalkahoidossa kerran
- söimme tosi hienossa ravintolassa miehen kanssa kahdestaan sekä järjestimme myös muita kahdenkeskisiä treffihetkiä
- järjestin miehelleni yllätyssynttärit, joihin kutsuin kaikki hänen kaverinsa
- lopetin imetyksen
- lapseni oli iältään noin 7 kk - 1,5 vuotta, ts. olen oppinut paljon kaikesta
- elämä lapsen kanssa oli jo helpompaa ja olin jo vähän itsevarmempi äiti
- kylvin kylpylässä työkavereiden kanssa ja laskin innoissani vesiliukumäkeä
- pidimme kirpputoripöytää kaksi kertaa
- matkustimme Turkin Alanyaan viikoksi, koko matka meni oikein hyvin
- katselimme eläimiä eläintarhassa
- otimme lapsesta hienot 1-vuotiskuvat taitavalla valokuvaajalla sekä lapsemme osallistui mainoskuvauksiin 
- kävin yksin Helsingissä hotellimatkalla, kaksi kertaa
- kävin Helsingissä myös ystävän kanssa kahden yön hotellilomalla
- pankkitäti antoi meille huonon asuntolainatarjouksen
- haaveilimme uudesta kodista ja kävimme katsomassa sitä
- kävimme katsomassa myös omakotitaloa ostoaikeissa, mutta ei se ollutkaan hyvä, onneksi
- poimin itse meidän kaikki mustikat (ja olen ylpeä siitä)
- poimin myös puolukoita ja opin rakastamaan niitä ruoassa
- pakastin oli aivan täynnä syksyllä
- laihduin Superdieetillä 7 kg
- ajeltiin Kuopiossa ystävän luona sekä käytiin kylpylässä. Lapsi rakasti uimista.
- lähennyin anopin kanssa, mutta myös ärsyynnyin suuresti joistain hänen jutuistaan
- olin todella ylpeä eräästä isäni saavuttamasta asiasta
- juhlittiin monien ystävien ja ystävälapsien synttäreitä, ja omiakin juu, minäkin vanhenin
- harrastimme muskaria ja taaperojumppaa lapsen kanssa viikoittain syksyllä
- otin kolmannen tatuointini, mutta koska se oli peitekuva niin tatuointeja minulla on edelleen vain kaksi. Siitä tuli hieno ja olen tyytyväinen.
- käytin personal trainerin palveluja säännöllisesti, syksyllä
- kylvin paljussa parhaiden ystävien kanssa <3
- näytin vihdoin suonikohjujani yksityiselle lääkärille
- opettelin tekemään uusia ruokia sekä uusia leivonnaisia
- varattiin Thaimaan matka alkuvuodelle 2016
- kävin työpaikan pikkujouluissa, mutta en oikein viihtynyt
- ostin hienon huulipunan varmaan ensimmäistä kertaa
- kävin joululaulukonsertissa kirkossa ystävän kanssa

Ja paljon muutakin. Uskomatonta ajatella, että tämän vuoden alussa meidän lapsi oli vasta 7 kk. Niin pieni vauva vielä. Opetteli syömään kiinteitä, istumaan sekä nukkumaan omassa sängyssään ilman äitiä. Melkoinen vuosi kyllä ollut! Vaiherikas, opettavainen, antoisa. Veikkaanpa, että ensi vuodesta tulee vähintään yhtä jännittävä kuin tämä vuosi on ollut.

Toinen joulusi

Hei rakas taaperoinen,

en tiedä olenko muistanut viime aikoina riittävästi kertoa näissä kirjoituksissa, kuinka paljon rakastamme sinua isän kanssa. Tosielämässä kyllä pussailemme, halailemme ja hellimme sinua päivittäin. Olet meidän aarteemme ja ihmettelemme ihanuuttasi, luonteenpiirteitäsi, taitojasi ja kauneuttasi joka päivä. Annat meille valtavasti ihan vain olemalla sinä. Toivottavasti osaamme olla sinulle parhaat vanhemmat ja antaa hyviä ohjeita elämääsi.

Meillä on ollut mukavia yhteisiä joulun päiviä yhdessä. Sinun toinen joulusi. Luin kirjoituksiani viime joululta ja jäin ihmettelemään, kuinka oletkaan niistä ajoista kasvanut. Nyt olet jo 1,5-vuotias, et mikään vauva enää. Toisaalta iso tai "ufu" niin kuin itse sanot, mutta silti vielä niin kovin pieni, "miimi". Olet oppinut ilmaisemaan itseäsi taitavasti ja liikkumaan monin eri tavoin. Osaat lukuisia sanoja ja opit koko ajan lisää. Osaat kulkea portaat yksin kaiteesta pitäen sekä ylös että alas. Osaat kiivetä puolapuita ja juosta todella nopeasti. Olet rohkeasti leikkinyt vieraidenkin lasten kanssa ja oppinut monenlaisia uusia leikkejä. Osaat hassutella isin ja äidin kanssa. Osaat vaatia ruokapöydässä tiettyjä suosikkiruokiasi. Osaat loukkaantua ja suuttuakin. Sinun kasvamistasi on niin ihana seurata.

No nyt menen asiaan, sillä halusin kertoa sinulle meidän joulustamme tänä vuonna. Mitään kovin erikoista ei ole tapahtunut, mutta ajattelin, että haluaisit ehkä joskus tietää näitä ihan tavallisia asioita.

Isäsi joutui olemaan töissä vielä aaton aaton iltaan asti ja muutenkin teki pitkää päivää ennen joulua. Siksi jäi meidän tehtäväksemme valmistella joulua. Jo hyvissä ajoin leivoimme pipareita yhdessä. Tykkäsit siitä kovasti. Äiti auttoi taikinan kaulitsemisessa ja sinä painelit muotilla kuvioita taikinalevyyn. Leivoit myös mummusi kanssa, jolloin leivoitte Muumimamma-pipareita. Äidin kanssa halusit kuitenkin leipoa vain tähtiä. Tykkäät tähdistä muutenkin. Äiti teki joululaatikoita etukäteen pakastimeen ja välillä sinä katselit äidin touhuja syöttötuolissasi ja välillä puuhailit omiasi. Hankimme myös joululahjat läheisille hyvissä ajoin. Sinä et oikein jaksanut katsella kauppojen tarjontaa, joten jäit yleensä isän kanssa kotiin leikkimään ja ulkoilemaan. Ennen joulua myös siivosimme koko kodin. Sinä autoit mm. pyyhkimällä pölyjä omalla rätilläsi sekä viemällä pyykkejä kylpyhuoneen ovelle. Poltimme myös paljon kynttilöitä, joita kutsuit sanalla "nynny".

Koska halusimme olla joulun rauhassa kotona, kyläilimme joulua edeltävänä viikonloppuna äitisi vanhempien luona Pohjanmaalla. Sinä nautit joka hetkestä mummulassa, lähes riehaantumiseen asti. Juoksit ja leikit innoissasi, hoidit kissaa, kyläilit sukulaisilla, kiipesit yläkerran portaita ylös ja alas. Se on tällä hetkellä lempitouhusi. Päiväunet nukuit kätevästi mummulan eteisessä omissa vaunuissasi.

Tultuamme kotiin mummulasta saimme kauniin joulukuusen. Toinen mummusi ja pappasi toivat sen meille omasta metsästään. He joka joulu vähättelevät tuomaansa kuusta, vaikka oikeasti se on aina upea. Äiti ei ymmärrä, miten niin hienoja kuusia voi löytyäkään tavallisesta metsästä. Koristelimme kuusen kolmestaan. Tai oikeastaan sinä ja äiti laitoitte joulupalloja ja isä laittoi tähden latvaan. Niin se taitaa meillä mennä aina. Isäsi kävi vielä hakemassa keskustan kaupasta hienoja uusia joulupalloja, kun äitisi toivoi jotain punaista kuuseen. Isäsi on niin kiltti ja huomaavainen. Hän osti muuten isot ja röpelöpintaiset, kiiltävät Pentikin pallot. Ne ovat niin hienot! Ne kiinnostivat sinuakin paljon. Muuten et ollut kovin kiinnostunut joulupalloista vaan enemmänkin pienestä hopeisesta tähtikoristeesta. Joulupukin lähettämät lahjatkin saivat olla rauhassa kuusen alla.

Jouluaattona oli harvinaisen lämmin ilma eikä luntakaan ollut yhtään. Aamulla paistoi kylläkin ihanasti aurinko, jota ei oltu nähty pitkiin aikoihin. Äidin mielestä oli erikoista, että juurikin jouluaattona oli sellainen kaunis sää, pitkästä aikaa. Aamupalalla maisteltiin äidin edellisiltana tekemää riisipuuroa, mutta sinä pidit enemmän tutusta kaurapuurosta. Aamupäivällä katselimme Joulupukin kuumalinja -ohjelmaa. Näit joulupukin silloin varmaan ensimmäisen kerran. Katselit valkopartaista Pukkia mielenkiinnolla. Kävimme myös ulkoilemassa omassa pihassa. Isi nosti sinut ison kiven päälle ja sinä elvistelit kun olit niin iso ja korkealla. Leikimme myös portaiden luona. Et olisi malttanut sisällekään, mutta harmi unohtui nopeasti kun näit hississä tutut tonttukoristeet. Isi-tontuksi nimeämäsi tonttukoriste oli edelleenkin kateissa ja levittelit käsiäsi hauskasti sitä ihmetellen. Ennen ruokaa saunoimme pitkästä aikaa. Se oli hauskaa kaikkien mielestä. Tämä oli vasta toinen kertasi saunassa. Istuit äidin sylissä ja katselit tarkkaan kun isi heitti vettä sihisevälle kiukaalle. Heitit itsekin tyytyväisenä. Pian pääsit vielä toivomaasi kylpyammeeseenkin. Saunomisen jälkeen syötiin jouluruokaa. Isin suosikkijouluruokia taitavat olla kinkku, karjalanpaisti ja makaronilaatikko. Äidin suosikkeja erilaiset joululaatikot rosollin kanssa. Sinä pidit eniten makaronilaatikosta, joka on muutenkin ihan tuttu ruoka sinulle. Salaattikin maistui. Rohkeasti kyllä maistelit myös laatikoita, joita äiti tarjosi haarukalla. Irvistit imelletylle perunalaatikolle, vaikka äidin mielestä se oli kyllä hyvää. Jälkiruoaksi söit rusinoita, joista on tullut uusi herkkusi.

Nukuit tavalliset 1,5 tunnin päiväunet vaunuissa, jolloin isä ja äiti joivat jälkiruokateet ja löhösivät sohvalla. Iltapäivällä mummu ja pappa kävivät joulukahvilla. Sinua vähän kiukutti välipalapöydästä noustuasi, mutta heti kun näit heidät, ilostuit. Joimme glögiä ja äiti soitti pari joululaulua pianolla. Soiton aikana halusit istua äidin sylissä pianon ääressä. Istuit siinä hipihiljaa ja tarkkaillen tilannetta. Juotiin kahvitkin ja avattiin muutamat paketit. Oli mukavaa joulutunnelmaa. Kaikki saivat mieluisia lahjoja ja niitä oli uskomattoman monia. Sinä sait lahjaksi mm. Muumi-aterimet ja Muumi-kylpytakin, kauniita sukkia ja itse tehtyjä villavaatteita, paljon ihania ja erilaisia kirjoja, puisen safariauton eläimineen, muovailuvahaa, sormivärejä ja puuvärejä, onkipelin, legoeläimiä, puisia keittiötarvikkeita ja -vihanneksia, puisia magneettieläimiä ja puisen ksylofonin. Aloit heti leikkiä uusilla leluillasi. Äidistä oli mukavaa, että osasit arvostaa jokaista lahjaa. Et kiirehtinyt repimään paketteja auki vaan aloit leikkiä lelulla, jonka sait. Vaikka kyllä äiti ymmärtää, että ehkä sitten isompana lapsena voi tehdä mieli repiäkin kaikki lahjat nopeasti auki, jos oikein kovasti jännittää, että mitä paketeista löytyy. Illalla sinua väsytti paljon ja nukahdit nopeasti isin tassukäden alle. Kun olit nukahtanut, äiti ja isä söivät jouluruokaillallisen. Vaikka he olivat kyllä vähän hassuja kun eivät muistaneet, että ruokapöytä on syömistä varten, ei sohva. Televisiosta tuli hölmöjä ohjelmia ja pian väsy tavoitti äidin ja isänkin.

Joulupäivän aamu vietettiin rauhallisesti kotona leikkien uusilla leluilla ja ihmetellen ihania uusia kirjoja. Avasimme loput lahjat, jotka jäivät avaamatta jouluaatolta. Katselimme Myyrä-videota, ensimmäistä omaa videotasi. Riemuitsit ja kiljahtelit, kun näit Myyrä-kirjoista tuttuja hahmoja. Makasimme sohvalla koko perhe: äiti seinän vieressä, isä reunalla, sinä istuit äidin ja isän jalkojen päällä katsomassa ohjelmaa. Isä nukahti ja alkoi kuorsata. Sinä katsoit häntä pitkään ja äitiä nauratti. Myyrä oli ihana ja taitavasti kerrottu satu ilman sanoja. Iltapäivällä menimme läheiseen mummulaan, jossa tapasimme perhetuttuja. Leikit isompien lasten kanssa kivasti ja sait vielä yhden paketin, ison Dublo-metsäneläinten ruokintapaikan. Leikittiin niillä porukalla. Kävit myös tutkimassa mummun kirjahyllyjä ja etsit sieltä yhden lempikirjoistasi siellä, isäsi vanhan, Karvisen sarjakuvakirjan. Söit taas vähän makaronilaatikkoa yhteisessä joulupöydässä ja kahvipöydässä sinulle maistuivat hyvin mummun tekemät kukan muotoiset piparit. Ehkäpä totut joululaatikoiden makuun hieman isompana. Tykkäsit olla mummulassa ja sinua harmitti, kun toinen lapsiperhe lähti. Ulkoilimme vähän ja mekin lähdimme kotiin. Iso iltapuuro ja kauniita unia.

Tapaninpäivä oli äidillesi mieluisin jouluinen päivä, koska se vietettiin vain kotiympyröissä kolmestaan. Leikimme, ulkoilimme ja iltapäivällä lämmitimme saunan, jossa taas kävimme yhdessä. Tällä kertaa istuit jo isin kanssa lauteilla. Olit niin söpö. Katselimme vähän Myyrä-videota ja otimme kaikin puolin rennosti.

Väliviikolla kyläilimme kolmannessa mummulassasi lähikaupungissa. Sinullahan on siis yhteensä kolme mummua ja kolme pappaa, vaikka kaikki heistä eivät olekaan verisukulaisia sinulle. Äidin ja isän mielestä on kuitenkin turha tehdä tässä erotteluja. He kaikki rakastavat sinua ja ovat osa sinun elämääsi. Saat sitten itse isompana päättää, miten haluat heitä kutsua. Söit mummulassa papan ja mamman tekemää hernekeittoa. Pappa onkin hyvä ruoanlaittaja. Paikalla oli myös isäsi täti perheineen. Touhusit ja leikit rohkeasti, vaikka paikka oli sinulle vielä vähän uusi. Paikalla oli myös hieman äänekästä väkeä, mutta todella hyvin siellä pärjäsit äidin ja isän kanssa. Tykkäsit sielläkin kulkea portaita sekä leikkiä safariautollasi. Leikimme myös tuttuja laululeikkejä ja loruttelimme "Näin ne hienot herrat ratsastaa", joka on yksi sinun lempileikeistäsi äidin kanssa. Isäsi tätiä nauratti kovasti meidän vauhdikkaat leikkimme.

"Näin ne hienot herrat ratsastaa, näin ne hienot rouvat ratsastaa

(sylissä rauhallisesti keinutellen),

näin ne pienet pojat ratsastaa, näin ne pienet tytöt ratsastaa

 (nopeasti ja pienesti pomputellen).

Näin ne lännen miehet ratsastaa! Näin ne lännen naiset ratsastaa!"

(sylissä hurjasti ylös ja alas pomputellen)

Yhtenä päivänä toinen enoistasi ajeli meille kylään mummun ja papan kanssa Pohjanmaalta. Se oli erittäin mukavaa. Enosi asuu kauempana ja olet nähnyt häntä melko harvoin. Oli hauska näyttää hänelle sinun touhujasi, esim. sitä kun heität käsissä olevat tavarasi samantien lattialle kun keksit jotain uutta. Tai sitä kun soitat pianoa. Tai kun leikit mitä vain leluillasi. Meillä oli leppoisaa ja rauhallista porukalla. Tykkäsit myös nähdä mummua ja pappaa. Et enää vierasta heitä yhtään. He ovat jo niin tuttuja ja olet jo isompikin kuin silloin ennen.

Väliviikolla oli paljon muitakin hauskoja touhuja. Leikit paljon uusilla leluillasi ja tykkäsit lukea uusia kirjojasi. Riemastuit, kun Miinan ja Manun kirjassa Miinalla oli päässään aurinkolasit. Pöydällämme olikin juuri lojuneet isän vanhat lasit. Itsekin sitten halusit kokeilla niitä. Se oli aika hauskaa, koska viime kesänä et millään halunnut pitää aurinkolaseja. Nyt innostuit niistä kovasti ja tykkäsit laittaa niitä itsellesi ja nallellekin. Näimme myös ystäviämme ja tykkäsit lapsikaverin seurasta. Lähtiessä halasitte söpösti, kun äiti vihjasi, että niin voisi tehdä. Yhtenä päivänä isän kanssa kävelit hänen kaverinsa luo kylään ja viihdyit sielläkin. Kävit isän kanssa myös tyhjentämässä kirpputoripöytämme ja yhdessä kävimme ottamassa sinulle toisen kerran hepatiittirokotuksen.

Paljon on siis kaikenlaista mukavaa puuhaa ollut tässä joulussa. Saas nähdä, mitä sitten tuumit, kun kaikki tonttukoristeet, kuuset ja muut otetaan ensi kuussa pois. Ehkäpä askartelemme jotain muuta kivaa meidän seinille.

Tänään on uudenvuoden aatto. Olemme viettäneet sitä kotona leikkien, lastenohjelmia katsellen sekä syöden tortilloja. Sinä kyläilit isän kanssa mummulassa, jotta äiti saisi kirjoittaa näitä asioita sinulle tänne. Illalla menemme vielä ulkoilemaan yhdessä ja toivotaan, että näkisimme vaikka jonkun raketin. Isä olisi voinut jo tänäkin vuonna ampua meille omia raketteja, mutta äidin mielestä se olisi ollut ehkä vähän turhaa. Ehdit kyllä näkemään niitä vielä monta kertaa sitten kun olet isompi. Ulkoilun jälkeen aiomme tänään vielä saunoa yhdessä. Mukavaa.

Äidin mielestä joulussa on parasta yhdessä oleminen perheen kanssa. Toki jouluruoat ovat ihania ja ne kaikki jouluiset makeat herkut. Samoin saunominen ja lastenohjelmat, joita televisiosta tulee silloin paljon. Joulukorttien saaminen on myös mukavaa ja joululahjojen antaminen. Toki on mukavaa myös saada joku lahja. On kiva nähdä sukulaisia ja tärkeitä ihmisiä. Silti parasta kaikista on, että saa jakaa nämä asiat oman rakkaan perheensä kanssa.

Onnellista uutta vuotta sinulle rakas Taaperoni. Olet meille kaikki kaikessa.

Vinkki

Jos kiinnostaa, mitä uusiakin juttuja täällä päässä mietitään, niin tsekkaa toinen blogi ja sen teksti: Ajatuksia aallonpohjalta. Paljon on kaikenlaista vähän negatiivista mielessä, mutta kyllä niitä hyviäkin hetkiä päiviin mahtuu. Koen, että nyt eletään suurta muutosten aikaa taas meidänkin elämässä. Moni asia on liikkeessä. Katsotaan mihin päädytään.

Mukavaa jouluhääräilyä

Viikonloppu meni kyläillessä minun vanhemmilla. Lojuttiin sohvalla, nautittiin valmiista ruoasta, käytiin hyviä keskusteluja lapsen papan ja mummun kanssa, kyläiltiin minun tädin luona, vaihdettiin joululahjoja, nukuttiin kapeassa sängyssä, tassuteltiin lasta kolme tuntia keskellä yötä, ulkoiltiin vaikkakin hyvin vähän, katseltiin valokuvia, kiivettiin portaita ylös ja alas lapsen perässä.

Lapsi viihtyi mummulassa tosi hyvin. Oli aivan ylivirittynyt koko vierailun ajan. Siksi yökin varmaan oli levoton. Silitti kissaa ja sanoi "pääpää" (päivää) kissalle. Tanssi uuden viidakkoaiheisen musiikkikirjan rytmissä. Kiipesi yläkerran portaita edestakaisin. Juoksi keittiön ja olohuoneen väliä. Hoiti mummulan nukkea ja myyrä-lelua. Ei tarvittu suuria leluja kun tekemistä ja touhua riitti. Nukkui hyvät päikkärit molempina päivinä eteisessä omissa vaunuissaan. Viihtyi autossa hereillä jopa 45 minuuttia itsekseen. Oli tyytyväinen ja onnellinen.

Eilen sunnuntaina kun tultiin reissusta, saatiin miehen kanssa joku jouluvalmisteluhulluus. Mies pesi kylpyhuoneen lattiasta kattoon ja minä tein loput piparit ja kokeilin joulutorttuja voitaikinasta. Raivasin myös olohuoneen pöytiä ja järjestelin keittiötä. Ja kaikki tämä klo 17 jälkeen. Lapsi leikki tyytyväisenä siinä sivussa.

Tänään touhut jatkuivat. Meillä oli kyllä kieltämättä aika erikoinen aamu tänään, kun ensinnäkin lapsi nukkui 9:40 asti! Siis ihan uskomatonta oli herätä siihen aikaan! Miehellä oli iltavuoro, joten hänkin sai nukkua myöhään. Siitä noustiin ja samalla kun oltiin vessassa lähes alasti, ovikello soi! Voi ei, kiinteistömiehet tulivat asentamaan uusia palovaroittimia. Tiedettiin se kyllä etukäteen, mutta ei tietenkään muistettu eikä tiedetty tarkkaa aikaa. Mies heitti minulle pitkät housut pikkuvessaan miesten värkkäillessä vessan oven edessä palohälytintä. Heh. Miesten lähdettyä tulivat 15-20 minuutin kuluttua minun anoppi ja appiukko tuomaan joulukuusta. Aamupuuro oli saatu jo mikroon ja lapsi puettua. Keiteltiin aamukahvit kaikille. Ihana kuusi. :)

Olen ollut tänään tosi onnellinen. Viikonloppu meni mukavasti ja joulukuusikin saatiin. Kokeilin vielä uudestaan joulutorttuja, kun mielestäni edellinen taikina ei ollut riittävän hyvä. Tällä kertaa kokeilin kermavoitaikinaa, johon laitettiin löysäksi vaahdotettua kuohukermaa. Näistä tortuista tuli kyllä paljon parempia ja jotenkin täyteläisempiä kuin voitaikinatortuista. Tein tortut marmeladia vaille valmiiksi ja pakastin. Ensin jäädytin ne leikkuulaudan päällä ja siitä siirsin jäisinä pussiin. Parhaan pussin merkkasin nauhalla, siitä voidaan ottaa aattona. 

Iltapäivällä aloin tehdä myös imellettyä perunalaatikkoa, toista kertaa ikinä. Viimeksi en osannut varmaan imellyttää sitä oikein eikä laatikko maistunut oikein miltään. Nyt vaikuttaa hyvältä. Kuorin perunat ennen keittämistä, vaikka vanha kansa neuvoo keittämään kuorineen. Joku netin ihmeellisessä maailmassa kertoi, että onnistuu kuorituistakin. Sähkövatkaimella varovasti tein soseen, ettei peruna liisteröityisi. Ohjeen mukaan tein. Imellytin laatikkoa uunissa noin 5 tuntia. Lämpötila oli yllättävän kuuma. Aiemmin olen luullut, että pieni hehku riittää. Ohjeiden mukaan perunan tulisi kuitenkin olla vähintään n. 50 asteista eli selkeästi lämmintä. Paistomittarilla mittasin muutaman kerran ja sekoittelin myös. Olin niin tyytyväinen, kun perunan ja vehnäjauhon seos oli muuttunut löysäksi ja makeaksi. :) Muut aineet joukkoon ja siirappia myös makeutta tuomaan. Pakastin laatikot raakana. Paistoaika on pitkä, mutta jouluaamuna voin heittää ne uuniin muhimaan rauhassa. Sitten vasta nähdään, mikä on lopputulos. Mutta tyytyväinen olen kyllä tähän asti. Tuntuu, että minulta meni koko iltapäivä ja ilta perunalaatikon lämpötilan kyttäämiseen, heh, että sikäli sietäisi onnistua.

Kiva päivä siis. Siskon perhekin poikkesi kylässä ja juotiin pullakahvit. Ihanan helppoa, kun pakastin pursuaa pullaa ja torttuja, joita on helppo tarjota yllättävillekin vieraille. Pakastimesta löytyvät nyt myös kaikki joululaatikot: porkkanaa, lanttua, bataattia ja perunaa. On ollut hauska kokeilla uusia reseptejä. Mitään kovin suurta ei ole enää tekemättä. Puolukkajuustokakkua (ilman juustoa) aion leipoa aattoillan kahvitteluihin, mutta löysin simppelin ja kivan reseptin.

Itseäni varten minä olen leiponut ja laatikoita tehnyt. Tänä jouluna se on kiinnostanut. Ensi jouluna ehkä jokin muu. Nyt olen ollut ihan yllättynyt myös siitä, että olen innostunut tuosta joulunpunaisesta väristä taas tänä jouluna. Monta joulua on vietetty hopean ja valkoisen sävyissä ja nyt tungen punaista joka paikkaan. Kuuseenkin piti miehen käydä ostamassa tänään uusia punaisia palloja, kun ei ollut niitä yhtään.

Laittelen jossain välissä jotain kuvia meidän jouluvalmisteluista, mutta katsotaan milloin ehdin. :)

Nyt iltapalalle, suihkuun ja petiin. Huomenna taas uusi päivä.

Hyvästi joulustressi!

Tunnustan: olen stressannut joululaatikoiden tekemisiä ja siivoamisia ja joululahjoja ja lääkärikäyntejä ja pt-testejä ja kaikkea. Mutta en stressaa enää! Rakkaan ystävän kyläily tällä viikolla oli käännekohta. Ihmeellistä, miten joku yksi ihminen voi vaikuttaa niin paljon omaan ajatteluun. Tai tavallaan ei muuta minun ajattelua, mutta saa muistamaan, mitä oikeasti ajattelen. Vain sen, että jouluksi ei tosiaan tarvitse puunata koko kotia läpi, niin kuin ehkä olen lapsuudesta jotenkin oppinut. Jouluna aina siivottiin enemmän kuin muulloin. Muistin, että minulle riittää perussiisteys. Lattiat pesen ja pölyt pyyhin. Vessat pesen tavalliseen tapaan ja mies pesee kylppärin ja saunan. Turhat tavarat laitan pois näkyvistä. Siinä se. Joululaatikot teen pakkaseen, samoin vähän joulutorttuja ja pullaa kahvitteluja varten. Siinä se.

Ehkä stressiä helpottaa myös se, että olen saanut vihdoin paketoitua kaikki joululahjat yhtä lukuunottamatta. Olen saanut siivottua lapsen huoneen ja tehtyä hyvän porkkanalaatikon pakkaseen. Olen tehnyt päätöksiä joulukyläilyistä ja helpottanut niitä. Olen kuunnellut kauniita joululauluja. Olen hoitanut pieniä asioita, jotka ovat vaivanneet mieltä. Olen päässyt kampaajalle ja tuntenut itseni taas kauniiksi. Olen pitkästä aikaa löytänyt ovulaation ja todennut olleeni oikeassa klomifeenien tarpeellisuudesta. En ole raskaana vaan saanut vain lisää toivoa tulevasta. Olen myös päättänyt olla elämässäni entistä avoimempi ja rehellisempi, koska se säästää henkistä energiaa. Olen käsitellyt pt-mittausten pettymystä ja päättänyt kulkea siitä eteenpäin (ks. toinen blogi täältä). Olen saanut imuroitua lapsen läsnäollessa ja hankittua rikkalapion!

Ehkäpä suunta on taas ylöspäin.

Uu-uu! Huulipunaa!

Minä olen aina meikannut tosi vähän, teinivuosien mustia sisärajauksia lukuunottamatta. En ole osannut meikata enkä oikein osaa vieläkään. Meikkaan aina aika samalla tavalla. Kevyt, vaalea ja läpikuultava meikkivoide siveltimellä iholle, ripsiväriä sekä kulmakynää kulmakarvoihin (helppoa, mutta tuo hyvin vahvuutta ilmeeseen). Juhliin tai halutessani panostaa enemmän laitan yläluomiin tummat rajaukset. Nykyään olen vähentänyt puuterinkin käyttöä, kun en ole jaksanut ostaa uutta puuteria. Heh.

Mutta nyt olen niin tyytyväinen! Ostin nimittäin elämäni ensimmäisen oman huulipunan! Lumenelta joku vadelma/ruusuntuoksu -sävyinen. Ah se on ihana! Viime vuonna tykkäsin jo siskon antamasta huulipunakynästä, mutta nyt vihdoin uskalsin ostaa perinteisen. Parasta on, että olen käyttänyt sitä jo kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä ja aivan ihastunut! Tapasin erään tärkeän ystävän Helsingistä ja hän oli niin kaunis punaisissa huulissaan. Siitä sain idean kokeilla itsekin tätä nyt muodissakin olevaa ehostetta.

Olen aina keskittynyt silmien meikkaamiseen ja jättänyt huulet huomiotta. "Jompaa kumpaa korostetaan", niinhän sitä neuvotaan. Mutta koska en ole osannut meikata silmiä riittävän tummiksi, koko ilme on jäänyt vaisuksi. Ja koska minulla on tummat hiukset ja mustat silmälasit, kasvotkin huutavat ja tarvitsevat väriä.

Ostan meikit yleensä pitkään harkiten. Ne ovat niin kalliita. Käyttämäni tavallinen ripsiväri maksaa 20 euroa! Sokokselta olen saanut yleensä aika hyvää palvelua ja apua suuren tavaraviidakon keskellä. Juuri ystävän kanssa puhuttiin, että arpapelillä ei kyllä uskalla enää ostaa meikkejä. Niitä on niin monenlaisiakin ja tietynlainen iho tarvitsee tietynlaiset tuotteet.

Ei meikeistä nyt enempää. Piti vain hehkuttaa, kun olen niin tyytyväinen! Tuntuu ihan aikuiselta, kun minulla on huulipuna! Hahhah! (Tai oikeastaan kaksi, kun en osannut päättää kumpaa sävyä otan.)

Tarinan opetus lienee se, että joskus jokin hyvin pienikin uusi asia voi tehdä suuren muutoksen ihmisen elämään. Kannattaa kokeilla pieniä uusia juttuja. Niistä voi löytää uusia puolia itsestään.

Ps. Parasta oli kun oma isäni kommentoi huulipunaani juhlissa kivasti. Oli hauska kun hän huomasi.

Sairastupalaisten pöpöpipareita

Lapsi on taas kipeä. Tosi kipeä. Röhisee, yskii, vuotaa nenästä ja silmistä, hengittää raskaasti. Oli jo eilenkin näin sairas. Jos huomenna aamulla on vielä tällainen, mennään lääkäriin. Neuvolalääkäri joudutaan varmaan huomiselta perumaan, neuvolan tiloihin ei saisi mennä kipeänä. Ei ole ollut näin flunssainen koskaan. Yö meni onneksi ihan hyvin. Illalla yksi suppo ja tänään aamupäivällä toinen, ja iltapäivälläkin piti antaa. Onneksi on tottunut nyt sen laittamiseen.

Mieskin köhisi tänään ja valitti kurkkua. Mullakin pieni karheus. Mä en kestä jos taas sairastetaan monta viikkoa! En jaksaisi nyt taas, kun ehdin jo innostua, että joulu tulee ja edellinen tauti helpotti. Plääh. Siltikään ei säästellä suukkoja ja läheisyyttä perheessä. Tauti tarttuu varmasti muutenkin, jos on tarttuakseen.

Perjantaina kävin Anna Puun ja UMOn keikalla kirkossa. Oli mukavaa ystävän kanssa. Pasuunoita, trumpetteja, huiluja ja muita. Svengiä. Laulajan kaunis ääni. Joulukuusi. Tuttuja lauluja. Me keinuttiin penkissä musiikin tahtiin, kun muut istuivat liimattuina tuoliin. Hei, kyllä kirkonpenkissäkin saa olla hauskaa!

Eilen kävin siskon vauvan nimijuhlassa. Kaunis vauva sai kauniin nimen. <3 Pöydät notkuivat herkkuja, kynttilät loistivat ja lapset lauloivat kauniisti. Minäkin lauloin, mutta jännityksessä ääni värisi omasta mielestäni liikaa. Kotona harjoitellessa mun lauluääni on välillä niin vahva, mutta jännittäessä helposti kapenee pieneksi liuruksi ja hentoiseksi piiperrykseksi. Pitäisi harjoitella enemmän hengitystä. No ainakin se on nyt ohi: laulaminen. Jännitin sitä etukäteen jonkin verran. Meidän lapsi oli niin onnellinen, kun tulin kotiin. Kivat juhlat oli!

Ollaan askarreltu joulukortteja ja nyt ne alkavat vihdoin olla kuorissa. Pari postimerkkiä vielä puuttuu. Lapsi piirsi minun paremmilla väriliiduilla mustalle paperille mitä tahtoi: pupuja, kukkia, pisteitä, ympyröitä, viivoja. Annoin hänelle joulun värisiä liituja. Minä liimasin piirrokset valmiisiin korttipohjiin. Lapsi liimasi joulutarroja korttien sisäpuolelle niin vinksinvonksin kuin halusi. Minä kirjoitin lyhyet tekstit. Tarrojen liimaaminen on yksi lapsen suosikkipuuhista. Korteista tuli minun mielestä hienoja. Ne on meidän näköisiä. Yllättävän moni saa meiltä tänä jouluna kortin. Kortteja oli niin helppo tehdä.

Tein äsken piparitaikinan, jos huomenna tai ylihuomenna leipoisin. Kaipaan piparin tuoksua kotiin. Lapsen kanssa tietysti leivotaan yhdessä, mutta pöpöjä väistellen. Lapsi saa oman palan taikinaa, josta leivotaan hänen kanssa. Niitä pipareita ei ehkä kellekään vieraille sitten tarjota... pöpöpipareita. :] Ajatuksena on tehdä lähipäivinä myös joululaatikoita pakkaseen. Rauhassa tässä kunhan ehtii. Ainakin porkkanaa ja lanttua, imellettyä perunaakin haluaisin jos löytäisin herkullisen ohjeen. Ehkä bataattia. Viime jouluna lanttulaatikkoon meni liikaa (muistaakseni) inkivääriä, kun ohjeessa oli ihan rehellinen virhe. Laatikko meni pilalle enkä jaksanut tehdä uutta. Tänä vuonna toivottavasti viisaammin. Teen ja ostan sellaisia jouluruokia, joista itse tykkään ja joista mies tykkää. Pienikin määrä riittää yhtä sorttia ja valmiinakin voi ostaa. Meillä kun on aika erilainen ruokatoivelista miehen kanssa, tai siis aivan erilainen. Ollaan jo totuttu siihen. :)

Minun tämän päivän ainoat vapaat hetket on menneet tämän tekstin kirjoittamiseen. Lapsi nukkui huonot päiväunet ja mies on ollut menossa. Nyt lähtivät kauppaan piiiitkän listan kanssa. Lapsi reppana itki iltapäivällä poskihammastaan ja sanoi, että "pipi". 

Ollaan kuunneltu koko päivä ihanaa Pikku Papun laulut -levyä ja nyt mulla soi koko ajan päässä yksi laulu sieltä. Saatiin kyseinen kirja ja levy viime jouluna lahjaksi minun äidiltä. Raikkaita ja hauskoja lauluja, joissa helpot sanat, mutta mielenkiintoiset melodiat. Iloista musiikkia, joka sopii ihan pienille ja isommillekin. Ja aivan ihanat, isot kuvat! Tästä kirjasta ja näistä runoista ja lauluista keksisi monta juttua päiväkotilapsillekin. 

Mato ahmii

 

Mato ahmii salaa

liikaa välipalaa.

Se tunneliinsa juuttuu,

suivaantuu ja suuttuu.

Voi mato-poloa,

tosi noloa!

- Ei auta tässä muu,

kuin oottaa että laihtuu

ja olla ilman ruokaa,

mato-rukka huokaa.  

Iloista pian alkavaa viikkoa kaikille! Yritetään vielä jaksaa arjessa ennen joululomaa. Ja sitten tehdään joulusta aivan oman näköinen, sellainen kuin kukin itse haluaa, eikös juu?

Kaikenlaisia kuvia

Äidin pieniä räpellyksiä

Vauvalle taisi tämä mennä

Lisää askarteluja: lapsen tekemä synttärikortti ystävälle

Ihana pikkukeittiö <3

Uutta ja vanhaa sisustuksessa

Pientä uutta

Lisää uutta sisustustavaraa

Sain kukkia :)

Ja kävin itsekin kukkakaupassa

Pitkästä aikaa lakkasin kynnet ja sohvakangaskin pesussa!

Laulu- ja soittotreenejä ilman kunnollisia nuotteja

Pikkusiskon sipulipiirakka oli tosi hyvää. Viimeinen pala menossa, nyyh.

Lapsen suosikki tällä hetkellä: kaurajugurtti. Purkissa sekä "äidin silmälasit" että "isin pyörä".

Lisää leivontakokeiluja! Punatulkkujen joulukakku Kinuskikissalta (ilman niitä punatulkkuja). Onnistui hyvin ja oli aika helppo.

Välillä kahvilassa herkuttelemassa...

...ja joululahjaostoksilla. Tosin tätä isoa haaveilin lähinnä itselleni. Hehheh.

Joulusiivousta!

Mulla käy lähes aina niin, että jätän vahingossa joulusiivouksen viimeiseen viikkoon ja sitten stressaan enkä ehdikään kaikkea mitä olisin halunnut. Toisaalta yleensä käy myös niin, että ne paikat, jotka halusin alunperin siivota, unohtuvatkin sitten eikä niiden sotkuisuus haittaakaan lopulta.

Nyt kuitenkin sain inspiraation pienelle joulusiivoukselle jo näin hyvissä ajoin. Tajusin, että sitähän voi jo nytkin tehdä pieniä juttuja kodin puhtauden ja mukavan fiiliksen hyväksi. Tänään on pyykkikone pyörittänyt sohvatyynyjä ja irrotinpa jopa sohvan päälliskankaan pesua varten, ensimmäistä kertaa ikinä. Tein myös "pienen" listan, että mitä olisi kiva siivota ennen joulua. Oon aiemminkin kertonut, että tykkään listoista. Heh. Palkitsevinta on ruksata yli niitä asioita, joita on saanut jo tehtyä.

Tässä kirppistouhun yhteydessä on mukava siivota joitain kaappejakin samalla. Ei mitenkään uupumukseen asti, mutta sen verran kuin jaksaa ja on kivaa. On rentouttavaa nähdä kätensä jälki, päästä eroon turhasta roskasta sekä saada tavarat järjestykseen. Hyvä mieli elää siistissä kodissa. Siksi tykkään kyllä siivota silloin kun siivottavaa ei ole liikaa eikä ole kiirettä.

Joulua ennen edessä on vielä mm. saunan ja kylppärin kaakeleiden (yöks) pesua, roskakaapin pesua, vaatekaappien järjestämistä, petivaatteiden pesua. Tuollaiset asiat jää helposti tekemättä arjessa, no meillä ainakin. Ei tunnu olevan aikaa tai ehkä pikemminkin viitsimistä. Muutama viikko sitten vaihdettiin jo verhot ja saatiin ensimmäistä kertaa laitettua keittiöön punaiset paneeliverhot. Eri verhot tuovat tilaan aivan uudenlaista tunnelmaa. Pitkästä aikaa viihdyn myös joulunpunaisessa kodissa. Ja vähän on punaisen lisäksi myös vahvaa violettia meillä. Siis tehosteväreinä. Muuten harmaata/hopeaa, valkoista, mustaa, tummanruskeaa. Olen kaivannut väriä tähän kotiin ja vähitellen sitä saanutkin laitettua. Laitan jotain kuvia kunhan ehdin...

Nyt katsomaan, ovatko sohvatyynyt selvinneet pesukoneen jynssäyksestä muodossaan.

Ps. On parempi mieli kuin viime päivinä. En tiedä miksi. Flunssa alkaa olla voitettu ja joulu lähestyy. Viikonloppukin taas edessä ja mukavia juttuja ystävien kanssa. Kaikkea muutakin pientä kivaa. Jospa tämä kaamosväsy tai mikälie tästä jo olisi kääntymässä parempaan.

Kirppikselle taas

No niin kirppikseltä soitettiin ja meille vapautui taas pöytä. Optimistisena kuvittelen jälleen kerran, että kolme viikkoa riittäisivät meidän romppeiden eteenpäin saamiseksi ja että tuo aika riittäisi miehellekin kirppistouhua. Todennäköisesti olen väärässä. Todennäköisesti meillä on kirppispöytä vielä loppiaisen jälkeenkin ja olen siihen jo ihan hiilenä ja väsynyt. Mies siis halusi taas pöydän, minä olisin vienyt kaiken jo aikaa sitten SPR:lle ja luopunut näin yhden automatkan vaivalla ikivanhojen vaatteiden aikaansaamasta painavasta henkisestä taakasta. Niin kauan nuo kamppeet on pyörineet meidän nurkissa. Olen aivan kyllästynyt näkemään niitä. Miehen kanssa lyötiin kättä päälle, että enää nuo vaatteet eivät tule meille takaisin. Mies lupasi.

Tänään laittelin hintalappuja vanhoihin vaatteisiin. Muovipussien uumenista löytyi mm. vanhoja pipoja, rippimekko, käyttämätön urheilutoppi sekä paljon pidetty henkkamaukan kietaisumekko vuodelta Uno. Kaikki pois vaan. Siinä on vaan joku ihmeellinen juttu, että kun minä hinnottelen kamalat 1990-luvun vaatteet ja muut tavarat muovipusseihin ja mies vie ne kirppikselle, niin enkös sitten pian taas löydäkin niitä samoja tavaroita taas kotoani. Voitteko arvata miten siinä niin käy? No mies ei maltakaan sitten myydä niitä kauhtuneita pipojaan ja kaulahuivejaan. Minä yritän sanoa hänelle, että osta hyvä mies uusi (lue:nykyaikainen) pipo ja uusi kaulaliina, että on sinulla siihen varaa, mutta se tuntuu olevan niin vaikeaa. Säästäväisyys on hyvä, mutta.

Kirppispöydän pitämisessä on kyllä oma jännityksensä. On hauska seurata, paljonko myyntiä tulee päivittäin sekä jännittää, missä vaiheessa päästään omillemme. Tosin minä kyllä laittelin tänään semmoisia 50 sentin ja yhden euron hintoja, että saas nähdä paljonko niistä saadaan kertymään. Säälittävimmät laitoin 20 sentillä, heh.

Kirppismyyjiä kannustan kyllä viemään myytäväksi kaikkea, mitä mieleen tulee. Varsinkin ne pienet koriste-esineet, enkelit, tuikkukipot ym. menevät aika hyvin kaupaksi. Samoin vauvanvaatteet kun laittaa minihinnat. Ja vanhat lakanatkin ja pyyhkeet. Moni etsii materiaaleja myös esim. askarteluun ja käsitöihin. Kun tavaraa on paljon, kannattaa pitää pöytää monia viikkoja. Silloin saa parhaiten myytyä ja ostajat ehtivät tulla näkemään tavarasi. Toki vain sellaisella kirppiksellä, jossa tavara ylipäätään liikkuu.

Kaikesta huolimatta en ole tällä hetkellä järin innostunut tästä kirppishommasta. Muutakin kaikkea tekemistä olisi enkä jaksa itse enää nähdäkään noita vanhoja vaatteita, joista ei tahdo päästä eroon sitten millään. Josko tämä olisi se kerta, jolloin ne oikeasti katoaisivat meidän elämästä. Pliis tulkaa ja viekää ne pois!

Flunssaa, neuvolakuulumisia, pikkujouluja

Flunssa jatkaa kiertoaan meidän perheessä. Ensin sairasti lapsi ja sitten isi. Nyt kun nuo paranevat, on minun vuoro niistää, aivastaa, yskiä, valuttaa silmäni ja nukkua huonosti. Selvästi flunssa on kytenyt minussa jo pidemmän aikaa, kun on ollut väsynyt olo ym. Luulen, että tiedostamattani jännitin sekä lapsen torstaista neuvolakäyntiä että perjantaisia työpaikan pikkujouluja. Ja että sen takia flunssa ei ole päässyt minussa valloilleen kuin vasta juurikin noiden tapahtumien jälkeen. 

Pari yötä olen nukkunut nyt flunssan takia tosi huonosti ja ollut muutenkin vähän kuormittunut. Kuormitus on johtunut nimenomaan tästä taudista ja siitä, että mies oli koko eilisen omissa harrastuksissaan ja pikkujouluissaan. Kuitenkin on ollut tosi mukaviakin asioita lähipäivinä, esim. uuden kakku- ja piirakkareseptin onnistunutta kokeilua, rakkaan ystävän kyläily, iso teatteriesitys ja kahvilatreffit kaukana asuvan rakkaan ystävän kanssa.

Lapsen kanssa käytiin 1,5-vuotisneuvolassa. Meillä on 87 cm ja 13,1 kg rakkautta. <3 Keskusteltiin arjesta ja elämästä meille uuden terkkarin kanssa ja lapsi tutki leluja. Oli mukavaa ja rentoa. Lapsi sai tehtäväksi rakentaa palikoista tornin ja löytää kuvakirjasta terkkarin sanomia asioita. Hyvin sujui. Lopuksi lapsi sai hepatiittirokotuksen ja senkin tuottama harmi meni nopeasti ohi. Jäi hyvä mieli, kun terveydenhoitaja oli niin mukava ja rauhallinen. Hän myös kehui meidän pottamenestystä ja sanoi lasta taitavaksi ja lapsen sanavarastoa laajaksi. Suhtautui kivasti myös meidän tuttiasiaan, kun joskus aiemmin meille sanottiin, että 1,5-vuotiaana sitten viimeistään tutti pois. Olen itsekin pitänyt sitä sellaisena ohjenuorana, mutta aiotaan pitää tuttia käytössä vielä tammi-helmikuisen kaukomatkan ajan. Sen jälkeen siitä luovutaan. Influenssarokotusta ei tajuttu neuvolassa pyytää, mutta käytiin se ottamassa eilen yleisessä rokotuspäivässä. Tämän ikäisen lapsen koko perhe saa sen vielä ilmaiseksi ja itse tykkään sen ottaa, kun olen kuullut kauhujuttuja influenssan sairastaneilta. Siis että raju tauti. Ja kun meillä on tulossa se matkakin niin olisi tosi kurjaa sairastua siinä vaiheessa. Rokotuksesta ei tullut mitään jälkivaikutuksia. Lääkärineuvola on vielä ensi kuussa, kun lapsi on oikeasti sen 1,5 vuotta. Tätä käyntiä aikaistettiin hepatiittipiikin takia.

Minun työpaikan pikkujoulut tosiaan olivat perjantaina. Käytiin teatterissa ja syömässä. Oli ihanaa pitkästä aikaa nähdä iso ja hieno teatteriesitys ja kyllä se herkkuhampparikin maistui illan päätteeksi. Olin jo ennen puoltayötä kotona, kun useimmat muut lähtivät vielä pubiin jatkamaan. Minua ei huvittanut siinä porukassa lähteä ja olin jo flunssainenkin ja väsynyt. Kotona kiitin itseäni sydämeni kuuntelemisesta ja menin onnellisena nukkumaan miehen kanssa. Pikkujouluissa taas jälleen kerran muistin, että en minä oikeasti kaipaa enää niitä työpaikan ihmisiä, niin kuin yhtään. Kiva on nähdä joskus ja vaihtaa pienet kuulumiset, mutta aika kaukaisia ovat minulle jo. Vain yksi oikea ystävä sieltä on tullut, mutta hänen kanssa onkin pidetty yhteyttä ja muutenkin hän on minulle erityinen ihminen. 

Pikkujouluissa myös huomasin, kuinka meidän firma arvostaa minun olemassaoloa. Meidän yritys on aina ollut aika kitsas pikkujoulujutuissa ja harvoin se mitään tarjoaa. Nyt se maksoi työntekijöiden ravintolaruoasta 10e, mutta eipäs minulle, koska en ole tällä hetkellä töissä. Tiesin etukäteen, että kyseessä on omakustanneruokailu, mutta en arvannut, että vain minä joutuisin maksamaan kokonaan itse. Itse maksoin teatterilipunkin, enpä sitten tiedä, miten muut. Ymmärrän sen, että minua ei kutsuta tyky-päiville tai muihin työhyvinvointijuttuihin, mutta jotenkin oletin, että pikkujoulut kuitenkin kuuluisivat kaikille työntekijöille tasapuolisesti. Ja että jos kerta kutsutaan mukaan niin olisi sitten samat sävelet kuin muilla. Eniten kismittää, että uudehko sijainenkin sai firmalta tämän pienen joulualennuksen, kun taas minä en, vaikka varmaan toivoisivat kuitenkin, että tulen joskus takaisin tältä äippälomalta. Olen kuitenkin heidän työntekijänsä, vaikka olenkin poissa työyhteisön päivittäisistä kohtaamisista.

Millaisia kokemuksia teillä muilla kotiäideillä tai -isillä on? Onko teitä kutsuttu pikkujouluihin vanhempainvapaan tms. aikana? Onko teihin pidetty yhteyttä työpaikalta muuten? Viime vuonnahan en saanut pikkujoulukutsua ollenkaan, mikä on jäänyt vähän kaivelemaan. Meidän työpaikassa on jotenkin todella vaihtelevaa meininkiä näissä asioissa ja tuntuu, että tietyt työntekijät saavat päättää, keitä kutsutaan. Nyt uskallan sanoa sen tänne ääneen, sen jonka olen jo pitkään tiennyt, että en ole ollenkaan varma, menenkö tuohon työpaikkaan enää koskaan takaisin. Syitä on monia, en ehdi tähän niitä avata. Kirjoitan niistä joskus lisää. Ihan sama vaikka joku työkaverini tämän täältä nyt lukisi ja kertoisi pomolle. Se on totuus tällä hetkellä. 

Oli mukava osallistua pikkujouluihin, mutta kiva kun ne ovat nyt takana. Vielä on muutama joululahja hankkimatta ja joulutorttuja ajattelin leipoa omasta taikinasta. Siskon viime jouluisia torttuja muistellen, nam! Piparitaikinankin voisi tehdä joku viikonloppu. Muutenkin on tulossa mukavia juttuja vielä ennen joulua. Ystävän synttärikemut ja sukulaislapsen juhlat, joulukonsertti sekä kyläily minun vanhempien luo Pohjanmaalle. Kunpa tämä flunssatauti nyt vaan tajuaisi jättää meidän perheen jo rauhaan.

Ps. Flunssasta puheen ollen lapsella on nyt hieno ja iso poskihammas alhaalla. :)

 

Samat koristeet tänäkin vuonna. Kuva vuodelta 2013. :)