Minun ja miehen oma aika

Kaksi edellistä iltaa on mennyt nyt vähemmillä itkuilla. Näin ne vaihtelevat. Eilen illalla vauva meni pienten vatsaitkujen jälkeen nukkumaan klo 22 maissa ja nukkui ensin huimat nelisen tuntia (!) ja syötön jälkeen nukkui taas kolme tuntia (!). Virkeänä vauva heräsi sitten 6.30, mutta vaipanvaihdon jälkeen nukahti taas hetipian uudestaan. 

En osannut eilen vastustaa kiusausta syödä kermaviilidippiä, joten epäilen sen vaikuttaneen vauvan vatsavaivoihin tänä aamuna. Klo 7.30 nimittäin vauveli heräsi itkemään kovasti, mutta onneksi mahalleen nukuttaminen auttoi. Arastelen nukuttaa vauvaa mahalleen, ettei vetäise suuhunsa lakanaa ja kun puhutaan aina siitä kätkytkuoleman vaarasta, mutta nyt kun olin hänen vieressään koko ajan niin uskalsin. Vahingossa tosin nukutin vauvan poikittain minun sängynpuoliskolleni, joten itse jouduin sitten kömpimään lähelle sängyn jalkopäätä kippuralle jatkamaan omia uniani. Heh. Olin muuten ihan virkeänä jo silloin klo 6.30, mutta pakotin itseni nukkumaan lisää. Uni maistui mukavasti.

Kävin tänään itsekseni kaupungilla, kun mies hoiti vauvaa. Olin pumpannut maitoa reilusti jääkaappiin, mutta vauvapa ei ollutkaan huolinut sitä! Vauva oli herännyt pian minun lähdettyä ja itkenyt kovasti. Mies oli yrittänyt kaikkea. Soitin miehelle parin kauppakierroksen jälkeen ja kuultuani tilanteesta tulin sitten tietysti mahdollisimman pian kotiin. Kotona mies oli saanut vauvan syömään 30ml maitoa ja lähes nukahtamaan. Urhea ja rakas mies. Ei ole helppoa tyynnytellä itkevää vauvaa ilman maitotissejä. :) Jostain syystä vauva ei varmaan osannut/tajunnut miten syödä pullosta. Tai sitten vatsa vaivasi vielä osittain. Tai jotain. Mutta nyt vauva nukkuu.

Olen alkanut parin viikon aikana erottaa vauvan erilaisia itkuja. Tai lähinnä erotan kirpeän ja terävän kipuitkun ja laahaavan väsymysitkun. Nälkäitku on vaativaa ja kovaäänistä.

Nyt on ollut aiempaa vaikeampaa tietää, milloin vauvaa pitäisi syöttää tai laittaa nukkumaan. Aiemmin olen tarjonnut jokaiseen itkuun maitoa ja se on auttanut. Vauva on myös nukahtanut aina heti samantien maidon saatuaan. Nyt vauvan erilaiset tarpeet alkavat tulla enemmän näkyviksi: nälän lisäksi on vatsavaivoja, seuran kaipuuta, vaihtelun halua, uni-itkua ym. ja siksi itkee. Syötän vauvan usein heti unien jälkeen. Sitten vaihdetaan vaippaa ja seurustellaan pieni hetki. Yleensä odotellaan muutamia kunnon haukotuksia ja seuraillaan vauvan tyytyväisyystasoa. Kun vauva alkaa näyttää väsyneeltä ja kitiseväiseltä, tarjoan taas maitoa ja sitten yritetään unta.

Monessa paikassa lukee, että vasta 3-4 kk vauvalta voi alkaa odottaa jonkinlaista selkeää päivärytmiä. On helpottavaakin kuulla, kun netissä vastaan tulee monia kertomuksia siitä, miten pieni 1kk-vauva nukkuu kaiket yöt ja seurustelee päivät. Päivärytmistä voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta todettakoon nyt vain, että meillä ei ole selkeää rytmiä. Toki vauva syö nopeammin yöllä ja heräilee sen 1-4 tunnin välein. Päivisin e-r-i-t-t-ä-i-n harvoin nukkuu yli 3 tuntia. Kovin kauaa ei jaksa seurustella päivälläkään. Välillä nukkuu puolipäivää lyhyillä pikasyötöillä. 

Olen tosi onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä minulla on. Mies ja vauva ovat minun rakkaimmat. Toivoisin, että osaisin vielä paremmin huomioida miestä arjessa vauvan lisäksi. Ja että olisi enemmän yhteistä aikaa iltaisin. Kun mies tulee kotiin töistä ja liikuntaharrastuksista arkisin, laitetaan ruokaa ja sitten minun pitää jo alkaa nukutella vauvaa ilta/yöunille. Kuluneella viikolla miehellä on mennyt paljon aikaa peliharrastukseensa, mikä on vaikuttanut tietysti minun viikkoon. Tuntuu, että olen hoitanut vauvaa paljon yksin. Sellaistahan se tietysti on jatkossakin, että minä hoidan vauvaa enemmän, kun kerta kotona olen ja imetän. Ja kun miehellä oli eilen lauantaina koko päivän kestävä oma meno, niin siksikin varmasti tuntuu. 

Mies tietää, että ei voi harrastaa kuten ennen. Mutta minusta on silti tärkeää, että hän voi käydä arkenakin liikkumassa ja harrastamassa kohtuullisen verran. Me molemmat tarvitsemme omaa aikaa. Ehkä minäkin tulen sitä saamaan enemmän jatkossa. Parturikäynti sujui silloin niin hyvin. Nyt harmittaa, että vauva oli itkuinen minun ollessa poissa tänään. Toivottavasti huolisi pulloa jatkossa. Muuten ei auta kuin pitää vauvaa mukana. Aion ostaa kokeilumielessä kantoliinan, jos vauva vaikka viihtyisi siinä. Voisi käydä vaikkapa ilman vaunuja jossain. En tiedä olisiko se kätevää vai enemmänkin hankalaa säätämistä. :)

Tykkään, kun mies hoitaa vauvaa mahdollisimman paljon silloin kun on kotona. Pitää sylissä, katselee ja juttelee, höpsöttää ja laulaa vauvalle omia hassuja laulujaan. Tuntuu toisaalta epäreilulta miestä kohtaan, että minä saan olla koko päivän meidän rakkaan vauvan kanssa ja nähdä niitä ihania, valloittavia hymyjä ja ilmeitä enemmän kuin hän. Toisaalta vauva myös vaatii minulta enemmän ja olen sidotumpi vauvaan. Toisinaan olen vähän kateellinen miehelle, joka pääsee helpommin lähtemään menoihinsa.

Nimiäisiä vietetään viikon päästä. Etunimi on valittu. <3 Meidän molempien mielestä se on kaunis. Silti minusta on tuntunut jotenkin vaikealta ajatella, että se on sitten meidän vauvan oikea nimi. Että kutsutaan häntä aina sillä nimellä. Ehkä se johtuu juuri siitä, kun minun mielestä kauniita nimiä on vaan niin paljon. Että kun pitää tehdä se päätös ja valita vain yksi ensimmäinen nimi. :) Meidän vauva saa kolme etunimeä. Toinen ja kolmas ovat myös jo melkein valitut. Ihan pientä hienosäätöä enää tekemättä.

Nimiäisistä tulee toivottavasti pienet, juhlavat ja lämminhenkiset kahvittelut, joissa on vähän jotain pikkuista ohjelmaakin ehkä. Ainakin nimeä läsnäolijat pääsevät ehkä arvuuttelemaan. Ihanaa on, että minun kaikki sisarukset ovat tulossa paikalle. Kerron nimiäisistä sitten lisää viikon päästä, kun ne on vietetty.