Hehheh eihän näille voi kuin nauraa, vielä. Käytiin tänä iltana leikkipuistossa koko perheen voimin. Paluumatka taittui minun syöttäessä vauvaa samalla kävellen ja tytön raivotessa kun en voinut pitää häntä kädestä. Isin käsi ei kelvannut. Isi työnsi tyhjiä vaunuja ja kantoi potkupyörää. Välillä oli pakko laittaa vauva vaunuihin, mutta sittenkään ei neiti ollut tyytyväinen: itku jatkui ja sitten itkikin molemmat lapset. En vaan voi sille mitään, mut mua alkaa silloin aina vaan naurattaa. Siis silloin kun molemmat itkee suoraa huutoa samaan aikaan ja ollaan jossain menossa. On käynyt jo ennenkin niin. Ja siihen saapi varmaan tottua, kun tytön uhmaikä on selvästi alkanut saada uutta potkua. Mutta ei se mitään. Niin kauan kuin mua naurattaa niin se on ok. Luulenpa et tilanne voi olla toinen sit kun oon yksin noiden lasten kanssa jossain ja sama toistuu. Sitten tuskin naurattaa enää. Nyt on sentään oltu miehen kans yhdessä.
Vauva on ihana ja nätti ja mun mielestä isänsä näköinen. Suppusuu. <3
On käytetty vauvalla nyt 56cm vaatteita. Minun siskon antamat vauvanvaatteet on tulleet ihan tarpeeseen, on käytetty niitä paljon. Kyllä sitä pyykkiä vaan tulee kun maito valuu ja kakatkin aina joskus tulee vaipasta läpi. Ekat selkäkakatkin jo saatiin.
Harsoja kans menee yllättävän paljon. En ollut muistanutkaan, vaikka tiesinkin sen. Niitä kyllä meillä onkin kovasti, mut silti saa pestä pyykkiä ainakin joka toinen päivä ja aina ne harsot on jossain muualla kuin hoitopöydän laatikossa.
Sitteriä oon miettinyt. Siis meillähän on se, mutta voisi vaikka ottaa vähitellen kokeiluunkin. Sen kun saa ihan makuuasentoon. Pitäisi myös kaivella kaapista kantoliina ja opetella sitomaan sitä. Sisko tulee huomenna käymään, ehkä pyydän siltä apuja. Vaikka hyvät ohjeet netissäkin on, ja kantoliinan mukana tuli myös.
Tänään on kuin onkin ihan viikonloppufiilis, vaikka ollaan oltu molemmat kotona arkenakin. Käytiin porukalla isosti ruokakaupassa aamupäivällä ja ostettiin kaikenmaailman herkut.. Lounaaksi haettiin pitsaa ja kebabrullaa. Heh.
Olisin halunnu syöttää vauvaa olkkarin sohvalla pitkästä aikaa telkkua katsellen, mut mies passitti mut makkariin kun pelkäsi että vauvan äänet haittaa tytön nukahtamista. Pienen asunnon haittapuolia. Täällä makoilen sängyllä puhelin kourassa ja vauva tissillä. Kohta iltapalaa ja sitten varmaan nukkumaan.
perjantai 30. syyskuuta 2016
torstai 29. syyskuuta 2016
Vatsavaivoja ja kaupunkikeikka
Elämä voittaa, toistaiseksi. Alkuviikko oli raskas, kun mies ja tyttö olivat räkäisen flunssaisia ja väsyneitä. Muakin se kuormitti kovasti. Heistä ei ollut oikein apua mihinkään eikä seuraa.
Siihen perään valvoin toissa yön vauvan kanssa, kun raukalla oli paljon mahakipuja. Heräsi puolen tunnin ja tunnin välein kitisemään, itkemään ja vääntelehtimään tuskainen ilme kasvoillaan. Välillä isoja yhtäkkisiä huutoja. Selvästikään ei herännyt nälkään vaan kipuun. Maha pingottuneena kovaksi.
Tein sitten yöllä mahajumppaa vauvalle, annoin Cuplatonia, vaihtelin imetysasentoa, vaihdoin vaippaa, röyhtäytin ja mitähän vielä. Päästelikin kovasti ilmaa, mutta olo ei kauheasti silti näyttänyt helpottavan.
Löysin vauvalta myös vähän näppyläistä ihottumaa jalasta. Pepussakin sitä on ollut, mutta peppuihottumat nyt menee yleensä vaippaihottuman piikkiin. Aloin heti ajatella ruoka-aineallergian mahdollisuutta. Olin nimittäin juuri päivällä syönyt ison jäätelöannoksen ja miettinyt, että nyt jos vauva reagoisi erityisesti, niin syy olisi varmaankin juuri tuo jäätelö, koska muuten söin tavallista ruokaa ja jätskiannos oli ISO. :]
Sen verran kurja oli katsella pientä öisissä tuskissaan ja valvoa itsekin läpi yön, että kävin heti eilen ostamassa kaupasta kaikenlaisia kauratuotteita ajatuksena jättää oma maidon käyttö vähemmälle. Varmuuden vuoksi. Esikoisellakin oli vatsavaivoja ja kokeilin silloinkin välttää eri ruoka-aineita. Lopulta tuntui, etten olisi saanut syödä lähes mitään enää. Toissa yö motivoi kuitenkin kummasti keksimään ratkaisuja vauvan vatsavaivoihin.
Eilen sitten kauppareissun jälkeen klo 11 otin taas kitisevän vauvan tissille ja siinä hän sitten olikin iltakahdeksaan asti! Mielestäni kyse ei ollut siitä, että olisi ollut nälkäinen vaan enemmänkin tulkitsin sen lohdun hakemiseksi. Nälkäisenä kun ei itkeskele ja huudahtele kipuisena imujen välissä. Oli jotenkin erityisen reppana ja itkuinen. Kaiken lisäksi makuuasennosta ei tykännyt yhtään, mikä ei tietysti ole ihmekään kun söi niin paljon tuon iltapäivän aikana, että varmaan teki sekin jo pahaa. Olin itse tosi väsynyt. Tyttökään ei suostunut rauhoittumaan päikkäreille ollenkaan, vaikka mies häntä yritti sinne yli tunnin. Ihan pelleilyä koko neidin touhu. Onneksi mies ja tyttö lähtivät iltapäiväksi mummulaan, että sain edes siten vähän rauhaa ja lepoa.
Illalla ihmetyin kun poika yhtäkkiä nukahtikin meidän sänkyyn rinnalle ja alkoi selvästi yöunilleen. Yökin oli taas tavallinen kahden tunnin syöttöväleineen. Ihanaa!
Tänään tyttö on ollut mummulassa taas koko päivän. Toivottavasti mummu on jaksanut ottaa mehut irti neidistä, että nukahtaisi hyvin illalla. Me käytiin miehen ja vauvan kanssa kaupunkiretkellä. Ajeltiin bussilla tsekkaamaan meidän tulevan kodin remppaa. Halusin tarkastaa yläkerran seinän korkeuden, kun lupasin synnytyssairaalan hormonihöyryissäni miehelle ison telkkarin yläkerran portaiden kohdalle. Hahhah! Hyvä siitä onneksi tulee! :) Sitten käveltiin keskustaan ja tilattiin paljon kakkua pojan nimijuhliin. Mahdollisimman paljon tilataan kaikki tarjoamiset kahviloista ym. Ehdin leipoa itse sitten taas myöhemmin. Käytiin vielä syömässä Haraldissa, jossa oli taas tosi hyvä ja laadukas lounas eikä erityisen kalliskaan. Hyvä mieli!
Nyt katsellaan MasterChefiä ja vauva on viihtynyt jo pitkään ilman tissiä hereillä. Tai siis pitkään on ehkä 20 minuuttia. Seiskan aikaan pikkuneiti tulee kotiin ja aletaan keitellä iltapuuroa. Ulkona on harmaata, tuulee ja sataa. Päivällä oli kyllä ihana syyskeli. Vaahterat on niin nättejä! Uuden kodin pihamaa oli täynnä niiden lehtiä. Päästään haravoimaan! :D
Siihen perään valvoin toissa yön vauvan kanssa, kun raukalla oli paljon mahakipuja. Heräsi puolen tunnin ja tunnin välein kitisemään, itkemään ja vääntelehtimään tuskainen ilme kasvoillaan. Välillä isoja yhtäkkisiä huutoja. Selvästikään ei herännyt nälkään vaan kipuun. Maha pingottuneena kovaksi.
Tein sitten yöllä mahajumppaa vauvalle, annoin Cuplatonia, vaihtelin imetysasentoa, vaihdoin vaippaa, röyhtäytin ja mitähän vielä. Päästelikin kovasti ilmaa, mutta olo ei kauheasti silti näyttänyt helpottavan.
Löysin vauvalta myös vähän näppyläistä ihottumaa jalasta. Pepussakin sitä on ollut, mutta peppuihottumat nyt menee yleensä vaippaihottuman piikkiin. Aloin heti ajatella ruoka-aineallergian mahdollisuutta. Olin nimittäin juuri päivällä syönyt ison jäätelöannoksen ja miettinyt, että nyt jos vauva reagoisi erityisesti, niin syy olisi varmaankin juuri tuo jäätelö, koska muuten söin tavallista ruokaa ja jätskiannos oli ISO. :]
Sen verran kurja oli katsella pientä öisissä tuskissaan ja valvoa itsekin läpi yön, että kävin heti eilen ostamassa kaupasta kaikenlaisia kauratuotteita ajatuksena jättää oma maidon käyttö vähemmälle. Varmuuden vuoksi. Esikoisellakin oli vatsavaivoja ja kokeilin silloinkin välttää eri ruoka-aineita. Lopulta tuntui, etten olisi saanut syödä lähes mitään enää. Toissa yö motivoi kuitenkin kummasti keksimään ratkaisuja vauvan vatsavaivoihin.
Eilen sitten kauppareissun jälkeen klo 11 otin taas kitisevän vauvan tissille ja siinä hän sitten olikin iltakahdeksaan asti! Mielestäni kyse ei ollut siitä, että olisi ollut nälkäinen vaan enemmänkin tulkitsin sen lohdun hakemiseksi. Nälkäisenä kun ei itkeskele ja huudahtele kipuisena imujen välissä. Oli jotenkin erityisen reppana ja itkuinen. Kaiken lisäksi makuuasennosta ei tykännyt yhtään, mikä ei tietysti ole ihmekään kun söi niin paljon tuon iltapäivän aikana, että varmaan teki sekin jo pahaa. Olin itse tosi väsynyt. Tyttökään ei suostunut rauhoittumaan päikkäreille ollenkaan, vaikka mies häntä yritti sinne yli tunnin. Ihan pelleilyä koko neidin touhu. Onneksi mies ja tyttö lähtivät iltapäiväksi mummulaan, että sain edes siten vähän rauhaa ja lepoa.
Illalla ihmetyin kun poika yhtäkkiä nukahtikin meidän sänkyyn rinnalle ja alkoi selvästi yöunilleen. Yökin oli taas tavallinen kahden tunnin syöttöväleineen. Ihanaa!
Tänään tyttö on ollut mummulassa taas koko päivän. Toivottavasti mummu on jaksanut ottaa mehut irti neidistä, että nukahtaisi hyvin illalla. Me käytiin miehen ja vauvan kanssa kaupunkiretkellä. Ajeltiin bussilla tsekkaamaan meidän tulevan kodin remppaa. Halusin tarkastaa yläkerran seinän korkeuden, kun lupasin synnytyssairaalan hormonihöyryissäni miehelle ison telkkarin yläkerran portaiden kohdalle. Hahhah! Hyvä siitä onneksi tulee! :) Sitten käveltiin keskustaan ja tilattiin paljon kakkua pojan nimijuhliin. Mahdollisimman paljon tilataan kaikki tarjoamiset kahviloista ym. Ehdin leipoa itse sitten taas myöhemmin. Käytiin vielä syömässä Haraldissa, jossa oli taas tosi hyvä ja laadukas lounas eikä erityisen kalliskaan. Hyvä mieli!
Nyt katsellaan MasterChefiä ja vauva on viihtynyt jo pitkään ilman tissiä hereillä. Tai siis pitkään on ehkä 20 minuuttia. Seiskan aikaan pikkuneiti tulee kotiin ja aletaan keitellä iltapuuroa. Ulkona on harmaata, tuulee ja sataa. Päivällä oli kyllä ihana syyskeli. Vaahterat on niin nättejä! Uuden kodin pihamaa oli täynnä niiden lehtiä. Päästään haravoimaan! :D
sunnuntai 25. syyskuuta 2016
Vauva 12 päivää: kuulumisia
Vauva on pian kaksiviikkoinen. Reppana vatsavaivainen, mutta niin suloinen ja ihana! Joka päivä nuuhkin hänen poskea ja suukottelen. Silitän päätä ja ihastelen, miten kaunis voi pieni ihminen olla. <3
Nyt loppuviikolla meillä on käynyt joitain kyläilijöitä, mikä on ollut mukavaa. Myös Satulintu on nauttinut kovasti vieraista! Mies on tosin ollut kurjassa flunssassa, mikä luonnollisesti on kuormittanut mua. Kun aiempina päivinä mies on viihdyttänyt esikoista, vienyt ulos ja minne milloinkin, niin nyt sekin homma on jäänyt mun hartioille. Toki mies on yrittänyt, mutta ei kipeältä räkänokalta voi kovin paljon odottaa reipasta osallistumista. Ollaan toki oltu nyt paljon vain kotona, mutta tekemistä on silti riittänyt.
Nimijuhlia oon vähän jo suunnitellut. Pidetään ne jo kahden viikon päästä. Halutaan siellä julkistaa nimi ja ottaa se pian käyttöön. Halutaan myös juhlat pois alta. On ollut kiva miettiä tarjoamisia ym. juhlajuttuja, vaikka ihan tavalliset pienet kahvittelut järjestetään. Samantyyliset varmaan kuin esikoisellakin: nimen paljastamista, rentoa kahvittelua ja siviilikummitodistusten jakoa tässä meillä kotona. Tämäkin vauva saa kaksi siviilikummia meidän lähipiiristä. Kakut aion tällä kertaa tilata konditoriasta ja muutama juhlavieras on myös luvannut leipoa tarvittaessa jotain. Anoppi on sanonut auttavansa siivouksessa.
Vauva on alkanut parin viime päivän aikana katsella yhä tarkkaavaisemmin ja enemmän ympäristöään. Se on ollut hauska huomata. Tuijottelee tummalla ja tiiviillä katseellaan meitä: minun silmälaseja ja roikkuvia hiuksia, miehen värikkäitä paitoja. Kääntää päätä hoitopöydän yläpuolella olevaa hymynaamajulistetta kohti ja kuulostelee yllättäviä ääniä. Kun hän todella hermostuu, itkee värisevällä äänellä kuin yltiöpäisen loukkaantuneena.
Vauva nukkuu öisin yleensä pari tuntia putkeen, kunnes herää syömään. Tällöin kitisee ja imee nyrkkejään. Joskus voi mennä kolmekin tuntia heräämättä. Jos vauvan vatsaa vääntää, hän ähisee/itkee/kiljahtelee/kitisee kesken unien ja silloin minäkin havahdun. Jos uni on levollista, saan itsekin nukuttua ihan hyvin syöttöjen välit. Vauva nukkuu meidän sängyssä. Meillä on nk. sivuvaunu (vauvansänky ilman laitaa meidän sängyn vieressä), mutta se on tuntunut vielä vähän hankalalta käyttää. Sivuvaunu antaa kuitenkin vähän lisätilaa sänkyyn eikä tarvitse murehtia, että joku meistä tipahtaisi sängystä.
Vauva syö hyvin. On annettu Cuplatonia ennen syöttöjä ja se on auttanut vähän vauvan ilmavaivoihin. Kyllä varmaan jotkut minun syömisetkin vaikuttaa vauvaan. Tänään oon esim. syönyt aika paljon pullaa, kun äiti toi kylään tullessaan puolukkakakkua ja korvapuustejakin oli. En vain osannut vastustaa kiusausta. Vauva olikin nyt illasta tosi vaivainen ja raukka. Ihan huono omatunto tuli. Vauvasta näkee, että ilman päästyä ulos tai kakan tullessa olokin helpottuu selvästi.
Imetys sujuu ihan kivasti! Toinen rinta on ollut jo muutaman päivän siinä kunnossa, että imetys on onnistunut ilman rintakumia. Jihuu! Tästä tissistä vauva saa myös otteen ihan mukavasti, ottaa ison haukun. Toinen rinta on vähän arempi, mutta oon siitäkin jo ilman kumia yrittänyt välillä. Yöllä käytän vielä usein kumia, jos tuntuu että vauva ei saa kunnon otetta ja tuskastuu. Jännä, että toisesta tissistä vauva ei tunnu saavan niin hyvin kiinni kuin toisesta. Nappaa herkemmin kapealla otteella ja sehän se on mikä sitten sattuu! Pärjään kuitenkin. Päivisin vaihtelen imetysasentoja ja yritän mahdollisuuksien mukaan ilman rintakumia. Öisin imetän tällä hetkellä makuultaan, vaikka istuen olisi varmaan paras noille nänneille. Istuen vauvalle löytyy parhaiten hyvä imuote. En vaan aina jaksa nousta istumaan yöllä. Maitoa tulee hyvin, ehkä voisi sanoa jopa että ihan reilusti.
Vauva on muuttunut jo näiden parin viikon aikana kovasti. Saanut ehkä poskiinkiin vähän lisää täytettä ja muutenkin voimistunut. Hassua nähdä muutosta näin lyhyellä aikavälillä, mutta niinhän se menee, että pikkuvauvat muuttuvat ja kasvavat todella nopeasti!
Esikoinen on ollut touhukas itsensä ja vaatinut kyllä myös huomiota kovasti. Tänään oli kiva päivä, kun pääsin hänen kanssaan ulos heti aamupalan jälkeen. Vauva jäi nukkumaan sisälle miehen kanssa. Potkittiin palloa, kiipeiltiin isolle kivelle, tasapainoiltiin kadunreunuksella, nähtiin orava ja keinuttiin. Ulkoilun jälkeen vielä askarreltiin: minä leikkasin kuvioita pahvista ja tyttö liimasi niitä toiselle paperille minkä ehti. On harjoiteltu vähän saksienkin käyttöä tytön kanssa, mutta tänään mentiin helpolla kaavalla ja minä leikkasin tähdet, syyslehdet ja tietysti pupun kehonosat. Lopuksi piirrettiin kuumailmapalloja ja nalleja onkireissulla (ystävältä opittu laulu).
Tytöllä on hauskoja omia lauluja ja usein kun hän tanssittaa lelujaan hän laulaa: "kadididi-kaa, kadididi-kaa". Se on näemmä joku tanssilaulu. :D Puhe on mennyt taas hurjasti eteenpäin. Sanoo pidempiä sanoja, kertoo omia juttuja, monipuolisempia lauseita ja käyttää puhetta omissa leikeissään. Jos ei osaa sanoa jotain, sanoo "aaa". Edelleen hän tykkää laulaa kovasti ja oppii uudet laulut nopeasti. Tykkää kiipeillä puistossa, ajaa potkupyörällä, napata saippuakuplia, käydä katselemassa kotipihan pupua, leikkiä pienillä pupuleluillaan, liimata tarroja, ajella autoillaan ja lukea kirjoja. Maailman rakkain ja ihanin tyttö meille! <3
Nyt tyttö on oppinut tulemaan itse pois sängystään. Tavallaan se on hyvä asia, että aamuisinkin tulee itse meidän makuuhuoneeseen. Jos vaikka minäkin olen syöttämässä vauvaa niin ei tarvitse irtaantua hakemaan häntä. Mutta huonoa on tietysti se, että nyt hän on nähtävästi keksinyt tulla sieltä pois myös illalla. Tänään on nimittäin tullut jo viitisen kertaa. Voi pieni palosammuttimen kokoinen taapero, joka koputtaa varovasti meidän makkarin oveen. <3 Pari kertaa sanoi että "on pissahätä" ja käytettiin potalla, koska eräänä aiempana iltana tulikin vielä pissa pottaan kun pääsi uudestaan vessaan. Nyt mielenkiinnolla ja pienellä pelolla odotellaan, että miten tämä ilta etenee. Että jääkö nukkumaan itsekseen niin kuin on aiemmin tehnyt, vai alkaako tästä sänkyynpalautusrumba. No sinnikkäästi vaan palautetaan sitten. Heh joo, tuolla mies kuuluu vievän neitiä takaisin sänkyyn olohuoneesta, taas.
Tämmöistä tuli tänään mieleen. Palaillaan.
Nyt loppuviikolla meillä on käynyt joitain kyläilijöitä, mikä on ollut mukavaa. Myös Satulintu on nauttinut kovasti vieraista! Mies on tosin ollut kurjassa flunssassa, mikä luonnollisesti on kuormittanut mua. Kun aiempina päivinä mies on viihdyttänyt esikoista, vienyt ulos ja minne milloinkin, niin nyt sekin homma on jäänyt mun hartioille. Toki mies on yrittänyt, mutta ei kipeältä räkänokalta voi kovin paljon odottaa reipasta osallistumista. Ollaan toki oltu nyt paljon vain kotona, mutta tekemistä on silti riittänyt.
Nimijuhlia oon vähän jo suunnitellut. Pidetään ne jo kahden viikon päästä. Halutaan siellä julkistaa nimi ja ottaa se pian käyttöön. Halutaan myös juhlat pois alta. On ollut kiva miettiä tarjoamisia ym. juhlajuttuja, vaikka ihan tavalliset pienet kahvittelut järjestetään. Samantyyliset varmaan kuin esikoisellakin: nimen paljastamista, rentoa kahvittelua ja siviilikummitodistusten jakoa tässä meillä kotona. Tämäkin vauva saa kaksi siviilikummia meidän lähipiiristä. Kakut aion tällä kertaa tilata konditoriasta ja muutama juhlavieras on myös luvannut leipoa tarvittaessa jotain. Anoppi on sanonut auttavansa siivouksessa.
Vauva on alkanut parin viime päivän aikana katsella yhä tarkkaavaisemmin ja enemmän ympäristöään. Se on ollut hauska huomata. Tuijottelee tummalla ja tiiviillä katseellaan meitä: minun silmälaseja ja roikkuvia hiuksia, miehen värikkäitä paitoja. Kääntää päätä hoitopöydän yläpuolella olevaa hymynaamajulistetta kohti ja kuulostelee yllättäviä ääniä. Kun hän todella hermostuu, itkee värisevällä äänellä kuin yltiöpäisen loukkaantuneena.
Vauva nukkuu öisin yleensä pari tuntia putkeen, kunnes herää syömään. Tällöin kitisee ja imee nyrkkejään. Joskus voi mennä kolmekin tuntia heräämättä. Jos vauvan vatsaa vääntää, hän ähisee/itkee/kiljahtelee/kitisee kesken unien ja silloin minäkin havahdun. Jos uni on levollista, saan itsekin nukuttua ihan hyvin syöttöjen välit. Vauva nukkuu meidän sängyssä. Meillä on nk. sivuvaunu (vauvansänky ilman laitaa meidän sängyn vieressä), mutta se on tuntunut vielä vähän hankalalta käyttää. Sivuvaunu antaa kuitenkin vähän lisätilaa sänkyyn eikä tarvitse murehtia, että joku meistä tipahtaisi sängystä.
Vauva syö hyvin. On annettu Cuplatonia ennen syöttöjä ja se on auttanut vähän vauvan ilmavaivoihin. Kyllä varmaan jotkut minun syömisetkin vaikuttaa vauvaan. Tänään oon esim. syönyt aika paljon pullaa, kun äiti toi kylään tullessaan puolukkakakkua ja korvapuustejakin oli. En vain osannut vastustaa kiusausta. Vauva olikin nyt illasta tosi vaivainen ja raukka. Ihan huono omatunto tuli. Vauvasta näkee, että ilman päästyä ulos tai kakan tullessa olokin helpottuu selvästi.
Imetys sujuu ihan kivasti! Toinen rinta on ollut jo muutaman päivän siinä kunnossa, että imetys on onnistunut ilman rintakumia. Jihuu! Tästä tissistä vauva saa myös otteen ihan mukavasti, ottaa ison haukun. Toinen rinta on vähän arempi, mutta oon siitäkin jo ilman kumia yrittänyt välillä. Yöllä käytän vielä usein kumia, jos tuntuu että vauva ei saa kunnon otetta ja tuskastuu. Jännä, että toisesta tissistä vauva ei tunnu saavan niin hyvin kiinni kuin toisesta. Nappaa herkemmin kapealla otteella ja sehän se on mikä sitten sattuu! Pärjään kuitenkin. Päivisin vaihtelen imetysasentoja ja yritän mahdollisuuksien mukaan ilman rintakumia. Öisin imetän tällä hetkellä makuultaan, vaikka istuen olisi varmaan paras noille nänneille. Istuen vauvalle löytyy parhaiten hyvä imuote. En vaan aina jaksa nousta istumaan yöllä. Maitoa tulee hyvin, ehkä voisi sanoa jopa että ihan reilusti.
Vauva on muuttunut jo näiden parin viikon aikana kovasti. Saanut ehkä poskiinkiin vähän lisää täytettä ja muutenkin voimistunut. Hassua nähdä muutosta näin lyhyellä aikavälillä, mutta niinhän se menee, että pikkuvauvat muuttuvat ja kasvavat todella nopeasti!
Esikoinen on ollut touhukas itsensä ja vaatinut kyllä myös huomiota kovasti. Tänään oli kiva päivä, kun pääsin hänen kanssaan ulos heti aamupalan jälkeen. Vauva jäi nukkumaan sisälle miehen kanssa. Potkittiin palloa, kiipeiltiin isolle kivelle, tasapainoiltiin kadunreunuksella, nähtiin orava ja keinuttiin. Ulkoilun jälkeen vielä askarreltiin: minä leikkasin kuvioita pahvista ja tyttö liimasi niitä toiselle paperille minkä ehti. On harjoiteltu vähän saksienkin käyttöä tytön kanssa, mutta tänään mentiin helpolla kaavalla ja minä leikkasin tähdet, syyslehdet ja tietysti pupun kehonosat. Lopuksi piirrettiin kuumailmapalloja ja nalleja onkireissulla (ystävältä opittu laulu).
Tytöllä on hauskoja omia lauluja ja usein kun hän tanssittaa lelujaan hän laulaa: "kadididi-kaa, kadididi-kaa". Se on näemmä joku tanssilaulu. :D Puhe on mennyt taas hurjasti eteenpäin. Sanoo pidempiä sanoja, kertoo omia juttuja, monipuolisempia lauseita ja käyttää puhetta omissa leikeissään. Jos ei osaa sanoa jotain, sanoo "aaa". Edelleen hän tykkää laulaa kovasti ja oppii uudet laulut nopeasti. Tykkää kiipeillä puistossa, ajaa potkupyörällä, napata saippuakuplia, käydä katselemassa kotipihan pupua, leikkiä pienillä pupuleluillaan, liimata tarroja, ajella autoillaan ja lukea kirjoja. Maailman rakkain ja ihanin tyttö meille! <3
Nyt tyttö on oppinut tulemaan itse pois sängystään. Tavallaan se on hyvä asia, että aamuisinkin tulee itse meidän makuuhuoneeseen. Jos vaikka minäkin olen syöttämässä vauvaa niin ei tarvitse irtaantua hakemaan häntä. Mutta huonoa on tietysti se, että nyt hän on nähtävästi keksinyt tulla sieltä pois myös illalla. Tänään on nimittäin tullut jo viitisen kertaa. Voi pieni palosammuttimen kokoinen taapero, joka koputtaa varovasti meidän makkarin oveen. <3 Pari kertaa sanoi että "on pissahätä" ja käytettiin potalla, koska eräänä aiempana iltana tulikin vielä pissa pottaan kun pääsi uudestaan vessaan. Nyt mielenkiinnolla ja pienellä pelolla odotellaan, että miten tämä ilta etenee. Että jääkö nukkumaan itsekseen niin kuin on aiemmin tehnyt, vai alkaako tästä sänkyynpalautusrumba. No sinnikkäästi vaan palautetaan sitten. Heh joo, tuolla mies kuuluu vievän neitiä takaisin sänkyyn olohuoneesta, taas.
Tämmöistä tuli tänään mieleen. Palaillaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)