Taas rytmejä ja muuta pientä

Tällä viikolla olen vihdoin saanut taas kiinni vauvan unirytmeistä. Lähinnä siis tajunnut, millaisin väliajoin hän on väsynyt. Ehkä miehen meneminen takaisin töihin ja arjen jatkuminen on helpottanut. On helpompi keskittyä vauvan hoitamiseen, kun olen itekseni kotona. Vaikka miehen kanssa olikin kiva lomailla. Itekseni ollessa työnjako on kuitenkin selkeä ja voin elää täysin vauvan aikataulujen mukaan. Nyt haluankin tulevat päivät opetella vähän seuraamaan kellosta vauvan hereillä olemisen ja nukkumisen aikoja ja näin saada parempaa selkoa hänen rytmeistään.

Vauva herää aamuisin 6 ja 7.30 välillä. Hän jaksaa olla hereillä kerrallaan tunnin tai puolitoista, ja joskus ylikin, mutta silloin alkaa olla jo vähän turhan väsynyt. Tällä viikolla vaavi on nukkunut aika pitkiäkin päiväunia, kun joskus unet on kestäneet vain sen 45 minuuttia. Aamullakin nukkui taas 2,5 tuntia ja nytkin nukkunut jo lähes 3 tuntia (!) lyhyellä lohdutussyötöllä (kun maha kiusasi).

Olen halunnut nyt yrittää enemmän tuota vaunuissa nukkumista. Aamulla ja puoliltapäivin syötän vauvan, puen hänelle villasukat, uuden ihanan Polarn O. Pyretin Windfleece-puvun, pienen kaulurin sekä uuden nallepipon, tarvittaessa lapaset. Aluksi vauvaa hermostutti puvun ja pipon pukeminen, nyt muutaman kerran jälkeen on jo tottunut. Sitten vaunuihin pienelle kävelylle.

Tällä viikolla vauva ei ole oikeastaan kertaakaan itkenyt vaunuissa kävelylle lähdettäessä. Luulen, että olen onnistunut ajoittamaan lähdön sopivasti. Laitoin vaunuihin pienen herhiläislelun roikkumaan ja vauvan alkaessa hermostua rapistelen lelua vähän. Vauva kuuntelee ympäristön ääniä jonkin aikaa ja 5-8 minuutin kuluttua silmät ovat menneet suloisesti kiinni. Välillä olen palannut sitten samantien kotiin ja lykkinyt vaunut suoraan ja hipihiljaa parvekkeelle. Aivan ekoina kertoina en uskaltanut pitkänkään lenkin jälkeen tuoda vauvaa sisälle kun pelkäsin että herää äänimaailman muutokseen, ovien kolinoihin ja hissinappuloiden ääniin. Parit unet istuskelinkin sitten kerrostalon pihakeinussa puhelimella netissä surffaillen, kun vauva nukkui pitkiä uniaan.

Iltapäivän päiväunet nukutan joko vaunuissa tai kantorepussa. Iltapäivän unet saattavat olla vähän lyhyemmät, jos on nukkunut hyvin aiemmin päivällä.

Illalla aletaan iltarutiineja klo 19 aikoihin: vaipan vaihtamista, iltakylpyä (jota vauva muuten tällä hetkellä vähän pelkää, en tiedä miksi), hierontaa vauvaöljyllä (tämä on uusi juttu), yöpuvun laittamista. Sitten syötän vauvan rauhassa ja annan nukahtaa rinnalle, jos niin käy. Usein ei kuitenkaan vielä nukahda siihen, vaan mennään vielä olohuoneeseen, jossa vauva saa köllötellä meidän sylissä rauhallisesti. Sitten vähän olkapäällä olemista ja kun siihen väsyy niin taas rinnalle. Silloin yleensä sitten tulee uni. Usein saan käydä vielä kerran tai pari syöttämässä häntä uudestaan, tai lähinnä laittamassa tissin suuhun lohdutukseksi ja turvaksi. Vauvan rauhoittuessa otan tissin suusta ja pötkötän vielä vieressä hyvän aikaa. Vauvan rauhassa nukahdettua hiivin huoneesta.

Yöllä vauva herää nykyään noin 3,5-4 tunnin välein. Joskus nukkuu jopa 5 tuntia putkeen, toisinaan herää tunnin päästä edellisestä syötöstä. Mutta aika hyvin siis kyllä nukkuu yönsä.

Hereillä ollessaan yritän panostaa aktiivisuuteen. Koko ajan ei vauvan tarvitse touhuta mitään, mutta yritän tarjota hänelle reilusti katselemista ja ihmettelemistä, ts. työntää leluja naaman eteen ja jutella hänelle ja hymyillä ja lukea loruja kirjasta ja leikkiä päristely- ja kutitteluleikkejä (joista vauva ei välttämättä edes ymmärrä vielä mitään), jne. Välillä vauva istuu sitterissä leikkikaaren kanssa kun minä teen ruokaa tai laitan pyykkejä kuivumaan. Välillä mennään yhdessä leikkimatolle ja tarjoan siinä leluja ym. Välillä vauva makaa minun sylissä ja katsotaan telkkaria. Telkkarihan vauvaa kiinnostaisi kovasti ja aina yrittää kääntää päätään sitä kohti. Yritän kuitenkin vähän estää häntä sitä katselemasta, etteivät television nopeasti vaihtuvat kuvat sekoita/hämmennä vauvaa liikaa.

Nyt vauva heräilee, täytyy mennä, moi! -- Eipäs herännytkään. Kävin antamassa vähän rintaa ja nukahti vielä uudelleen, ainakin hetkeksi. Samalla tavalla vauva heräilee välillä muiltakin päiväunilta. Itkee kovaäänisesti eikä rauhoitu esim. vaunujen heiluttamiseen. Otan silloin unisen vauvan (silmät ihan kiinni) vaunuista meidän sängylle, vedän puvun vetskareita vähän auki ja tissiä suuhun. Sitä tuttia kun meillä ei ole käytössä. Silloin yleensä uni jatkuu.

Omat jumppatunnit on tehneet hyvää, samoin vaunukävelyt raikkaassa ilmassa. Ystäviä on ollut kiva nähdä ja on ollut mukavaa kun monet ovat soitelleet ja kyselleet kuulumisia. Tykkään syksystä, vaikka jokapäiväistä sadetta en kaipaakaan. Tykkään kun kohta voi poltella kynttilöitä ja olla sisällä lämpimässä, ulkoilla raikkaassa ilmassa ja ihastella tähtiä iltaisin. Aika menee nopeasti ja parin viikon päästä meidän rakas Pötkylä on jo 3 kk. Niin pieni vielä mutta niin paljon isompi ja osaavampi kuin 3 kk sitten. =) Pienen vauvan kehitys on vaan niin hurjan nopeaa!

Oireita kalasta

Nyt keksin mikä ehkä aiheuttaa meidän vauvan itkuja: minun syömät kalaruoat. Nyt kun mietin, niin sekä tonnikalan, lohen että pakastesein syömisen jälkeen vauvalla on ollut erityisen itkuinen päivä, ihan huutopäivä. Ja minä kun oon yrittänyt syödä reilusti kalaa nyt viime aikoina. Höh. Vähän on tuo ruoanlaitto muutenkin ollut taas retuperällä, mutta oon kuitenkin syöny ihan säännöllisesti ja lisännyt proteiineja, eli sillä tavalla kyllä syönyt ihan hyvin. Jos vauva on itkuinen, oma syöminen helposti unohtuu. Illalla tajuaa että on elänyt koko päivän aikaisella lounaalla 18/19 asti ja nälättää.

Mies meni tänään töihin loman jälkeen. Ihana kun hänellä oli niin pitkä loma meidän kanssa. <3 Toisaalta myös arki tuntuu taas mukavalta: tulee rytmiä ja niitä kaipaamiani rutiineja on helpompi ylläpitää. Tänään käytiin kaupungilla ystävän kanssa ja oli ihana istuskella rauhassa kahvilan pehmoisella sohvalla tyytyväinen vauva sylissä. Kaupungillakin on rauhallisempaa kun loma-aika on ohi.

Äsken laitoin vauvaa nukkumaan meidän sängylle ja vauva oli jo nukahtanut kevyeen uneen, kun alkoi säpsähdellä n. 20 sekunnin välein isosti. Kädet heitti sivuille ja avasi silmät. Uni jatkui kuitenkin heti. Hurjan näköistä vaan kun koko pieni tyttö säpsähti yhtäkkiä ilman syytä. Monta kertaa. Kuulemma muillakin tällaista ollut. Heräsi sitten pian rupsutteluunsa.

Nyt syöttämään vauvaa ja hetkeksi otan ehkä kantoreppuun ennen miehen kotiin tulemista ja minun lähtemistä jumppatunnille. Innoissani olen liikuntaa aloitellut, pitkillä kävelyilläkin nyt käynyt vauvan kanssa muutaman kerran. Silti armollisena itselleni ja omaa kehoa ja jaksamista kuunnellen. Ei paineita.

Hiukset lähtee!

Lähes jo pelästyin yhtenä päivänä kun suihkun jälkeen käteen jäi reilu hiustuppo. Haroin hiuksiani uudestaan ja taas lähti iso kasa. Apuaaaa! Mielessä käväisi jo kamala kuva minusta kaljuna, heh, mutta kerrankin sain toivoa googlettamalla asiaa. Olen nyt siis siinä käsityksessä, että raskauden aikana hiukset kasvavat yleensä vahvoina ja tuuheina. Normaalisti hiuksia irtoaa päivittäin, mutta raskauden aikana ei. Raskauden jälkeen kun hormonitasot tasaantuvat/muuttuvat, nuo tiensä päässä olevat hiukset viimein irtoavat. Näyttää siis että lähtee kauheasti tukkaa. Joillakin lähtee niin paljon, että pian muiden hiuksien joukosta on nähtävissä sänki, kun uusia hiuksia alkaa kasvaa. Eli periaatteessa hiustenlähtö ei siis suoranaisesti liittyisi imetykseen, vaikka siitä kuulee puhuttavan.

Olen juuri saanut kasvatettua hiuksiin vähän pituutta, sen verran että saan juuri ja juuri ponnarin. Aika näyttää, tuleeko letistäni niin laiha, että sitä pitää lyhentää. Joillakin hiustenlähtöä tapahtuu muutaman kuukauden ajan, joillakin kauemmin, joillakin ei ollenkaan.

Kiireestä, äitimyytistä, vauvasta

Minä olen aina inhonnut kiirettä yli kaiken: työaamuina hätäisiä sängystä nousemisia kun on herännyt vahingossa liian myöhään, tunnetta siitä että myöhästyn bussista, junasta tai lentokoneesta, ajatusta siitä että annan odotuttaa itseäni. Siksi haluaisin välttää kiirettä ja tehdä itselleni ja perheelleni kiireetöntä arkea. 

Vauvan kanssa eläessä huomaa kuitenkin usein tekevänsä kaiken nopeasti. "Ihan vain nopeasti syön lounaan, pesen hampaat, käyn vessassa, käyn suihkussa, puen vaatteet itselleni, pyyhin pölyt, laitan tiskit, käyn kaupassa, pyöräilen kotiin jne. Ihan nopeasti vain. Tyhmää. Onhan tämä lapsiperheen arki sitäkin, että omat asiat tulee hoidettua pikaisesti, jotta ehtii vastaamaan lapsen tarpeisiin heti kun niitä ilmenee. On myös palkitsevaa kun saa tehtyä asioita, jotka on roikkuneet tekemättöminä pitkään. Mutta välillä on myös hyvä rauhoittua ja tehdä vaikka vain yksi juttu vauvan unien aikana. Vaikka vain syödä. Tai pestä pyykkiä. Tai katsoa telkkaria. Tai kirjoittaa näitä juttuja tänne (harvoin saan kirjoitettua samalla kerralla koko tekstin, vaan yleensä kirjoittaminen keskeytyy monta kertaa).

Kotielämää enemmänkin minua ärsyttää oma tapani kiirehtiä kun olen omalla ajalla eli poissa vauvan luota. Kuten olen ennenkin sanonut, mies kannustaa minua harrastuksiin ja ystävien tapaamisiin ja hän hoitaa vauvaa hyvin minun ollessa poissa. Ei siis ole mitään syytä kiirehtiä kotiin. Jostain syystä minusta kuitenkin tuntuu, että parin tunnin poissaolo on jo maksimimäärä. Ajattelen tiedostamatta, että "käyn täällä vain nopeasti". Se on huono juttu, koska silloin en rentoudu ja hätäilen ja suoritan tekemisiäni. Eilen aamuna kävin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jumpassa kuntokeskuksessa. Voi kun se olikin mukavaa. Hikoilin tosi paljon ja oli haastavaa keskittyä taas jumppaohjaajan neuvoihin, mutta kivaa oli. (Päätin siis kuitenkin palata kuntokeskuksen asiakkaaksi samantien.) Kotimatkaa pyörällä polkiessani mietin, että miksi pyörälläkin pitää ajaa aina niin kovaa?! Miksei voi himmailla hiljalleen ja nautiskella matkasta, katsella ympärilleen. Niinpä rauhoitin mieleni ja päätin, että ei vauva minua vielä tarvitse ja että voin aivan rauhassa pyöräillä kotiin. Tuli hyvä ja rento mieli.

Sitten vähän äitimyytistä. Äitimyyttihän tarkoittaa, että ihmisillä on tietynlainen mielikuva siitä, millainen on hyvä äiti. Lueskelin eri blogeja ja myös kevyesti läpi opinnäytetyötä nimeltään Äitimyytin vaikutus äitiyteen ja sosiaaliset verkostot äitien tukena (Havupolku & Salmi, 2008). Äitimyyttiin liitetään mm. seuraavia asioita:

- hyvän äidin elämän ainoa sisältö saa olla äitiys
- hyvä äiti kieltää omat tarpeensa ja toiveensa eikä ajattele omaa etuaan
- hyvä äiti pitää itseään lapsen ensisijaisena hoitajana ja kantaa pääosin yksin vastuun lapsen kasvatuksesta
- hyvä äiti ei jätä lasta hoitoon
- hyvä äiti imettää lastaan - ei liian lyhyen eikä pitkän aikaa
- hyvä äiti haluaa viettää kaiken aikansa lapsensa kanssa
- hyvä äiti tietää luonnostaan mitä lapsi tarvitsee milloinkin
- hyvä äiti antaa kaikkensa perheelleen
- hyvä äiti nauttii aina lapsen läsnäolosta
- hyvä äiti ei saa kertoa pahasta olostaan ja väsymyksestään julkisesti
- hyvä äiti ei saa tuntea lasta kohtaan mitään negatiivisia tunteita

Itse lisäisin tähän listaan mm. myös sen, että hyvä äiti osaa tehdä ruokaa ja leipoa. Ja että hän siivoaa kodin kun vauva nukkuu.

Ongelma on siinä, että äitiys on kuitenkin vain vaihe elämässä. Kyllä, se kestää koko loppuelämän, mutta elämään tulee jossain vaiheessa muutakin. Jos elää vain äitiyttä ja unohtaa omat aikuisen ihmisen tarpeensa, unohtaa myös helposti kuka ja millainen ihminen oikeasti on. Minä olen äitiyden lisäksi myös mm. nainen, vaimo, sisko, lapsi, ystävä, työkaveri, harrastaja, unelmoija, matkailija, musisoija jne.

Haluan taistella tätä äitimyyttiä vastaan. Minun mielestä siinä ei ole siis mitään pahaa, että haluaa viettää lapsensa kanssa mahdollisimman paljon aikaa ja imettää ja hoitaa lasta itse jne. Ne on hyviä asioita. Mutta minä haluan tehdä muutakin.

Äitimyytin huono vaikutus on se, että jos äiti ei tunne yltävänsä näihin "hyvän äidin ihanteisiin ja kriteereihin", hän helposti väsyy, tuntee syyllisyyttä ja huonoutta äitinä, turhautuu, masentuu ja menettää kosketuksen omaan itseensä. Joskus lapsi tai yhdessä vietetty aika saattaa jopa kärsiä, kun äiti purkaa näitä negatiivisia tunteitaan lapseen.

Kun minä vietän omaa aikaa ystävien luona tai jumpassa tai jossain, yritän ajatella, että saan siitä voimaa, iloa ja energiaa, että jaksan olla parempi, virkeämpi ja iloisempi äiti meidän vauvalle. Tätä mietin myös silloin kun päätin pyöräillä rauhassa jumpasta kotiin. Kuitenkin vasta opettelen näitä.

Perhe-elämän ja parisuhteen kannalta on mielestäni tärkeää, että myös mies ymmärtää äitimyytin ja tukee puolisoaan myytin murtamisessa. Käytännössä ottaa omatoimisesti vastuuta lapsen kasvatuksesta ja hoidosta, hoitaa lasta äidin ollessa poissa, kannustaa äitiä elämän muihinkin osa-alueisiin, keskustelee ja hyväksyy äidin negatiiviset tunteet. Vauvan hoitaminen ei aina ole helppoa tai hauskaa. Vaikka olisikin onnellinen.

Toisaalta en tykkää myöskään nk. vauvavuoden myytistä. Siitä että vauvavuosi on ollut oikeanlainen vain jos äiti ja isä ovat olleet uupuneita ja väsyneitä. Että väsymys ja pieni masennuskin on ainoastaan vanhemmuudelle omistautumisen merkki. Että vauvavuosi ei voi olla helppo ja onnellinen ja sopuisa. Sellaiseenkin ajatteluun olen törmännyt. Välillä tuntuu, että en saisi sanoa olevani tosi onnellinen tästä vauvasta ja meidän elämästä. Että pitäisi sanoa, että oikeastaan olen kuitenkin aika uupunut.

On hyvä, että asioista puhutaan avoimesti ja rehellisesti. Että jos on väsynyt, ei häpeile myöntää sitä. Ja jos on onnellinen, ei häpeile julistaa sitä. Kaikki tunteet on sallittuja elämässä. Kun niistä puhutaan ääneen, epävarmemmatkin äidit ja isät saavat tukea omille tunteilleen.

Ja vielä pari sanaa vauvasta. Vauva nukkuu yöt välillä kahdella syötöllä. Tuntuu erikoiselta, että muutos kahden tunnin syöttöväleistä tapahtuu niin, että jonakin yönä vaan yhtäkkiä posottaa 4,5 tuntia putkeen, jopa viisi. Vaikka nautin kyllä pidemmistä unista.

Parina iltana on taas ollut itkuinen. Eilen itki koko illan. Joku jossain palstalla voivotteli tunnin pituisia itkuja. Meillä itkettiin eilen 4 ja puoli tuntia putkeen. Yliväsymystä, ilmavaivoja, seurankaipuuta, mitä lie. Tänään päivälläkin ollut kiukkuinen ja huonouninen. Jos meidän vauva olisi pari kuukautta vanhempi, epäilisin jo hampaitakin, mutta nyt ehkä tuntuu vähän kaukaa haetulta. Vähän nuhaakin ollut: aivastelua ja köhimistä. Alaikenessä tulevan kulmahampaan kohdalla on pieni patti. En tiedä onko ollut siellä aina. Ei arista. Hampaathan tulee ensin keskelle alas, joten ei liittyne tähän. Kunhan totesin.

Vauva on varmaan alkanut jotenkin vierastaa. Olen aina luullut, että vierastamista tulee sitten joskus myöhemmin, mutta vauvan mummu heitti ilmaan tuon vierastamisasian, kun vauva yhtenä päivänä antoi niin synkeitä ilmeitä mummulle. Eilen sama kävi kun miehen ystävä poikkesi meillä ja otti vauvan syliin. Vauva katseli miehen ystävää epävarmana ja suu meni välillä mutruun ja alaspäin, melkein kuin itku olisi alkanut tulla. Menin viereen istumaan ja vauva katsoi välillä minua ja välillä ystävää, kuin olisi halunnut katsella uutta tyyppiä mutta jännittäen samalla. Ja kun mietin, niin yhtenä iltana suihkussa käytyäni tukka pystyssä menin syöttämään vauvaa. Vauva katsoi minua, laittoi suun alaspäin ja alkoi itkeä kovasti. Reppana säikähti varmaan minun tukkaa.

Vauva nauroi eilen ensimmäisen kerran ääneen. Se oli ihanaa. Kaunein nauru, jonka olen kuullut, tietysti. <3 Hän on myös alkanut katselemaan enemmän käsiään. Ihmetellessään jotain hänen silmät suurenevat lautasiksi, hauskan näköistä. Ihana ja rakas vauva, meidän Pötkylä. Vauva on myös alkanut selkeästi käyttää käsiään enemmän. Sitterissä katsoo tarkasti leluja ja heiluttaa käsiään ja tarttuu vahingossa leluihin. Sama esim. uuden pehmokirjan kanssa. Tykkää näperrellä sitä ja katsoa tarkasti.

Ostin vauvalle tällä viikolla välikausipuvun, lapaset ja pari lakkia. Olin ihan pihalla kaupassa, että miten lämmintä kannattaisi hankkia, kun tämä vuodenaika on ihan uusi juttu meille vauvan kanssa. Joskus aiemmin en edes tiennyt, mikä on välikausipuku, heh. No nyt on kiva puku ja muut vermeet. Vauva käyttää tällä hetkellä vaatekokoa 62-68cm. Myös jotkut 74-bodyt on aivan sopivia jo. Hurjaa. Meillä ei ole nyt kovin paljon vauvalle sopivia vaatteita. Harmittaa kun jotkut kivat 62-bodyt on muodoltaan sellaisia, ettei käsiä saa millään tungettua sisään. On jääneet käyttämättä kokonaan.

Eilen hoidin vauvaa yksin koko illan, kun mies oli illanvietossa kavereidensa kanssa. Harmi että sattui olla itkuinen ilta. Nytkin vauva tuolla itkee miehen sylissä eikä meinaa nukahtaa päiväunille vaikka on varmasti jo väsynyt. Äitikin on väsähtänyt itkuisen karhunpennun kantamisesta eilen ja tänä aamuna. Piti mennä tänään ravintolaan syömään iltapäivällä, mutta ei jaksa. Eikä oikein huvitakaan. Tai uskalla itkuisen kanssa. Toisen kerran.

Tämmöistä elämää täällä.

Kohta 10 viikkoa

Meidän vauva täyttää pian 10 viikkoa:

- Vauva availee nyrkkejään enemmän kuin ennen ja peukalotkin tulevat useammin esiin muiden sormien alta.
- Nyrkit menevät helposti suuhun ja silloin kuola valuu :)
- Juttelee yksitavuisia tarinoita silmiin katsoen ja kovasti hymyillen. Näyttää nauttivan vuorovaikutuksesta. Kahden viikon aikana vauvan juttelut ovat saaneet paljon uusia äänteitä ja välillä kiekaisee ja höpöttää jo kovemmallakin äänellä.
- Kylpee päivittäin ja tykkää yleensä siitä
- On ruvennut säikkymään helpommin, esim. kolahdus tai isin yllättävä esiin tuleminen saattaa laittaa suun mutrulle sekä itkettää yllättäen.
- Nukkuu usein selällään kädet ylhäällä, kun kääntyy itse sillä tavalla kylkiasennosta
- Yöllä potkii ja huitoo itsensä vaaka-asentoon kaltevassa pinnasängyssä.
- Aamuyöllä äidin ja isän välissä nukkuessaan potkii itsensä unissaan aivan kiinni äidin kylkeen tai selkään
- Potkii paljon ja viuhtoo käsillään
- Antaa ison hymyn aamulla kun näkee äidin tai isän
- Hymyilee peilistä näkemälleen iskälle
- Tykkää olla hoitopöydällä ja katsella edelleenkin neuvolasta saatua hymynaamaa
- Ei syö tuttia
- Osaa syödä koliikkituttipullosta iskän kanssa kun on nälkäinen ja kun oikeasti tahtoo
- Kasvaa hyvin
- Iho on pysynyt hyvänä
- On monelle rakas vauva <3
- Kakkaa yleensä joka toinen päivä kunnolla ja isosti
- Välillä ähisee (ja itkeekin) edelleen ilmavaivoja, äidin ruokavalio vaikuttaa
- Isot iltaitkut ovat jääneet pois jo muutaman edellisen viikon aikana, itkee väsymystä
- Nukahtaa tällä hetkellä parhaiten syliin keinutukseen
- Nukkuu myös kantorepussa, jos ei ole kakkahätä
- Yllättää välillä kahdella yösyötöllä!
- On maailman söpöin äidin mielestä
- Huitoo sitterissä leikkikaaren leluja ja katsoo niitä tarkkaan, tämä on uusi juttu
- Katsoo käsiään tarkasti ja pitkään, tämäkin on ihan uusi juttu
- Nostaa päätään mahallaan välillä aika korkeallekin, nojaa tällöin vähän käsivarsiinsa.
- Sormien kynnet kasvavat nopeasti


Tämä äiti kohta 10 viikkoa:

- On saanut jo rutiinia vauvan hoitoon
- On nauttinut iskän lomasta kun isi on hoitanut paljon vauvaa
- Murehtii ihan pikkuisen, että mitenkähän saa omaa aikaa iskän mennessä taas töihin viikon päästä
- Ilmoittautui kansalaisopiston vauvajumppaan
- Muutenkin kaipaa liikuntaa ja palailee luultavasti syyskuun alussa kuntokeskuksen maksavaksi asiakkaaksi
- On tottunut kotona olemiseen eikä kaipaa töihin
- Rakastaa isiä ja vauvaa tosi paljon ja on heistä ylpeä ja onnellinen
- Opettelee uusia lauluja vauvalle
- Nauttii jos on puhdas koti, harvoin on
- Nukkuu ihan hyvin öisin, päikkäreille malttaa harvoin
- Ei malttaisi mennä nukkumaan illalla vaan kömpisi mieluummin isin kainaloon sohvalle
- Ostaa kaupasta liian usein pinaattilättyjä :)
- On koukuttanut itsensä aamupuuroon raejuustolla ja marjoilla
- Opettelee kantorepun käyttämistä
- Jännittää ravintolaruokailua ja pelkää että vauva herää itkemään kesken kaiken
- Iloitsee viileämpien säiden saapumisesta ja toivoo niiden helpottavan kaikkien tuttujen vauvojen unia ja oloja
- Ei hikoile enää niin paljon kuin helteillä, kas kummaa ;) 
- Yllättyi kun saikin nukutettua vauvansa vaunuihin "keulimalla" vaunuja enemmän
- Mielellään nukuttaisi vauvaa myös parvekkeella ja toivoo, että oma vauva kuuluisi siihen kuuluisaan porukkaan, joka "nukkuu hyvin ulkoilmassa"
- Tykkäisi tehdä pitkiä kävelylenkkejä vauvan kanssa, jos tietäisi että vauva nukkuu
- On aika pihalla ja epävarma viileämpien ilmojen vaatetuksesta vauvalle
- On vaihtanut keksien napostelun jätskin syöntiin
- Osti itselleen pitkästä aikaa uudet housut ja on niin tyytyväinen niihin

Minun tyttöni siinä

Viime yönä hämmästyin: vauva heräsi vain kaksi kertaa! Nukahti nopeasti klo 20, söi hyvin klo 23 sekä 3 ja heräsi virkeänä noin klo 7. Ihmeellistä. Liekö vyöhyketerapian ansiota tai jotain..?

Lueskelin äsken vanhoja blogitekstejäni raskausajalta. Ihanaa ja kutkuttavaa oli lukea vauvamahan kasvusta ja etenkin vauvan liikkeistä mahassa. Samalla katselin meidän pientä pulleaposkista tyttöä, joka nukkui minun vieressä kainalossa meidän sängyn päällä. Tunsin syvää, lämmintä ja täydellistä onnellisuutta. Se aikaisemmin mahassa liikuskeleva tuntematon pikkuihminen on nyt saanut kasvot ja luonteen. Rakas tyttöni.

Vähän kaikkea

Touhukkaita päiviä takana. Maanantaina kävin pitkästä aikaa hartia- ja selkähieronnassa. Oli tietysti aivan ihanaa. Iltapäivällä tehtiin pitkä kävelylenkki kaupungille kolmestaan. Vauva aloitti retken vaunuissa, mutta melko pian jouduttiin nostamaan hänet kantoreppuun, kun itku vaan yltyi. Tula-kantoreppu siis on ollut tähän mennessä ihan hyvä, mutta kovin montaa kertaa ei olla sitä vielä käytetty kuumien säiden vuoksi. Reppu on kuitenkin osoittautunut aika helpoksi pukea päälle vaikkapa tien päällä vaunuilemassakin. Vauvatuki on edelleen meillä käytössä ja välillä on vaikea saada meidän vauva reppuun niin, että niska ja pää saisivat riittävää tukea, mutta täytyy yhä harjoitella. Ja kun pian voidaan ottaa vauvatuki pois, niin sitten vauva asettuu taas vähän eri tavalla reppuun. Oli kiva käydä kaupungilla miehen kanssa: vähän kirjakaupassa ja miehen harrastekaupassa ja spontaanisti yllättäen kavereiden luona.

Tiistaina ajeltiin Pohjanmaalle vauvan mummolaan ja oltiin siellä yksi yö. Se oli vauvan ensimmäinen vähän pidempi reissu. Vauva nukkui automatkat ja muutenkin koko retki meni hyvin. Onneksi meillä oli mukana paljon vaippoja, harsoja ja vaatteita vauvalle, koska yllättävän monet kakat sattuivat tulemaan vaatteista läpi. Heh. Vauva jutteli tyytyväisenä mummulle ja papalle ja nukahti onnellisena keinutuolin liikkeeseen. Minä nautiskelin saunasta ja taas valmiista ruoasta ja herkuistakin ja vadelmista ja raikkaasta ilmasta ja rauhallisesta maaseudun menosta.

Tänään torstaina saatiin hieno mahdollisuus kokeilla vyöhyketerapiaa vauvalle. Vauva oli jo vähän väsynyt, kun käsittely aloitettiin, mutta selvästi näytti nauttivan olostaan hoidon aikana. Vauvaa hierottiin eri puolilta kehoa lempeästi öljyn avulla. Vauvojen vyöhyketerapiasta voi lukea lisää esimerkiksi täältä. Joskus olen itsekin vähän hieronut vauvan jalkapohjia, mutta vyöhyketerapiassa vauva oli kokonaan alasti. Sekin varmaan rentouttaa vauvaa eri tavalla. Tulipa ihan mieleen, pitäisikö pienestä vauvahierontahetkestä tehdä jopa iltarutiini, hmm. Kun vauva alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä, hoito lopetettiin ja syötin hänet. Tyttö nukahti samantien. :)

Jälkitarkastuskin oli vihdoin tänään. Terveydenhoitaja oli kiva sijainen. Paino oli pari kiloa enemmän kuin kotipuntarilla, mutta ei kuulemma kannata pitää kiirettä sen palauttamisessa lähtötasoon. Tein samat proteiini- ja sokeritestit kuin raskauden aikana, verenpaine mitattiin ja hemoglobiini. Hb oli 143, eli ei enää rautatabletteja vaan vettä pitää juoda reilusti. Nopeasti juteltiin synnytysfiilikset. Sitten lääkärille, joka lyhyesti kyseli miten on mennyt ja onko ollut mitään vaivoja. Totuttuun tapaan taas tosi nopea sisätutkimus. Yhtä nopeasti puhuttiin myös ehkäisyasiat ja Cerazette-minipillerit kouraan. Viime aikoina olen kuullut niistä aika paljon huonoa, että on tullut sivuoireita ym. niin nyt tietysti sitten arastelen aloittaa niitä. No katsotaan. Olen kyllä aiemminkin niitä syönyt. Kaikki kuitenkin nyt siis kunnossa ja todistus jälkitarkastuksesta menossa Kelaan. 

Tuota hemoglobiinia mietin sitten vielä kotona, että ehkä tuo korkea lukema oli syynä siihen, että todella pitkästä aikaa sain silloin viikonloppuna ja nyt viime tiistaina saunottua kunnolla ilman heikkoa oloa. Jo pitkän aikaa olen kärsinyt siitä, että saunassa on tullut huono ja hutera olo. Yhteen aikaan aina huimasi saunassa enkä voinut olla kovissa löylyissä enää ollenkaan. Epäilin, että liittyisi jotenkin verenpaineeseen tai jonkinlaiseen panikoitumiseen pienessä tilassa, mutta nyt kun luin netistä, että hemoglobiini kuljettaa happea kehossa, niin epäilen että voisiko sillä olla jotenkin vaikutusta minun saunakokemuksiin. En tiedä, mutta todellakin nautin pitkästä aikaa saunomisesta ja heitin lisääkin löylyä.

Vauva oppii jatkuvasti uusia ääntelyjä. Useimmiten ovat lyhyitä tavuja ja välillä kuuluu hauska pitkä "huuu" tai "hääy". Olen laulanut vauvalle nyt paljon enemmän kuin ennen. Luulen, että vauva tunnistaa jo laiva-laulun ja Sininen uni-laulun, kun niitä laulan repeatilla joka ilta. 

Olen vähän hellittänyt vauvan unien suhteen. En siis ole nyt kauheasti miettinyt, mihin aikaan hän nukkuu, missä nukkuu tai etenkin että miten nukahtaa, vaan olen keskittynyt vauvan kanssa olemiseen ja summittaiseen rytmiin. Iltaisin kylvetetään vauva joskus klo 18 ja 19.30 välillä, tilanteen mukaan. Sen jälkeen puetaan yöpuku ja syötän hänet sängyssä. Jos vauva nukahtaa sinne niin tosi kiva jee ja luksusta. Mutta ei stressiä jos ei nukahda. Sitten otetaan hänet vielä olohuoneeseen meidän kanssa. Ei seurustella hänelle erityisesti enää silloin, mutta annetaan hänen olla meidän kanssa ja katsella meitä. Tällä tavoin minustakaan ei tunnu, että joudun viettämään kaikki illat vain makuuhuoneessa unetonta vauvaa nukuttaen. Tämä käytäntö on rentouttanut meidän iltoja.

Vauvan syömisestä. Äitiysneuvolan palautelappua tänään täyttäessäni ajattelin, että onpa vauvan kanssa eläminen tosiaankin opettelua. Ja usein opeteltavat asiat on aika pieniä ja yksityiskohtaisiakin. Esimerkiksi kun laitoksella vauvaa ruokittiin aina kun hän itki, niin nyt myöhemmin on ollut vaikea tietää, milloin vauvaa kannattaa syöttää.. niinkuin että ennen vai jälkeen unien vai siinä välissä jotenkin. Enää en tarjoa vauvalle tissiä joka itkuun. Syötän aina unien jälkeen sekä myös ennen unia, jos vauva ei nukahda ilman. Yösyöttöjä olen vähän miettinyt, että otankohan vauvan liian äkkiä sängystään minun viereen syömään. Vauva ei oikeastaan ehdi yöllä kunnolla itkeäkään ennen kuin olen jo napannut hänet. Ähisee ja puhisee äänekkäästi ja päästää lyhyitä itkuhuudahduksia. Aiemmin nuo ähinät päätyivät lopulta aina isompaan itkuun, mutta nyt kun olen välillä itse väsyneenä nukahtanut uudestaan vauvan vielä ährätessä, niin olenkin yhtäkkiä herännyt siihen että vauvakin on nukahtanut uudestaan. Öisin olen tottunut katsomaan aina kelloa, kun vauva herää. Aamulla en kuitenkaan yleensä muista, mihin aikaan vauva heräsi.

Vauva on vasta tosi pieni. Hänen ei tarvitse osata nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä ilman tissiä eikä nukkua pitkiä yöunia. Mietin toki, että voisinko jo nyt tehdä jotain sellaista, mikä auttaisi vauvaa jatkossa nukkumaan yönsä levollisina ja hyvin. Liikaa ei kuitenkaan pidä stressata. Kyllä niitä unia ja syömisiä ja rytmejä ja muita ehtii vähän myöhemminkin.

Nyt äkkiä suihkuun ja nukkumaan. Vauva-kulta on nukkunut tänään aika hyvin. Mummulan reissussa hänelle(kin) tuli vähän univelkaa ja on nukkunut ainakin niitä tänään pois. Ehkä vyöhyketerapiakin rentoutti. Nukahti tänään yöunilleen klo 20. Turhaan yritin irrottaa tissiä vauvan ollessa puoliunessa. Tiukasti piti rakas pötkylä äidistä kiinni kunnes nukahti kunnolla. <3

Tasapainoilua

Elämässä pitäisi löytää aina kai tasapaino ollakseen onnellinen:

herkuttelu - terveellinen ruoka
liikkuminen ja touhuaminen - sohvalla löhöily
ajattelu - käsillä tekeminen
siivoaminen - sotkun sietäminen
vauvan hoitaminen - parisuhteen hoitaminen
perheaika - oma aika

Nyt kun vauvaelämän uusin, jännittävin ja ehkä hektisin vaihe, ensimmäiset kaksi kuukautta alkaa tulla täyteen, minulla on tarve hakea uudenlaista tasapainoa elämään. Vauvaelämä on ollut opettelua. Sen lisäksi että on pitänyt ja pitää jatkossakin opetella kaikkia vauvan hoitamiseen liittyviä asioita, täytyy opetella myös elämään vauvaperheenä. Enää ei olla kahdestaan, vaan vauva pitää huomioida kaikessa. Tämä tilanne on uutuudellaan luonnollisesti horjuttanut meidän perhe-elämän tasapainoa. Ei siis mitenkään huonolla tavalla, vaan on vain pitänyt uudelleen miettiä ajankäyttöä ja omien resurssien suuntaamista.

Kaksi kuukautta minulla on ollut kasvoilla sellaiset laput kuin ravihevosilla. Katseeni on ollut kohdistettu vain vauvaan. Mies on jäänyt vähän ulkopuolelle, samoin aika pitkälti kodinhoito, harrastukset ja kauneudenhoito. Ystäviä olen nähnyt, mutta aika paljon olen silti keskittynyt omaan vauvaan. Toisten asioihin on ollut vaikea ottaa osaa, kun omassa mielessä on ollut niin paljon uusia juttuja.

Mies kannustaa minua ihanasti ottamaan omaa aikaa. Esimerkiksi tällä viikolla pyöräilin ystävän luona ja mies korjasi minun pyöränkin että pääsin lähtemään kätevästi. Jostain syystä oman ajan ottaminen tuntuu kuitenkin edelleen haastavalta. Vaikka tarvitsen sitä. Ja tiedän, että mies hoitaa vauvaa hyvin. Ja vaikka tahdon omaa aikaa. Siitä huolimatta on vaikea jättää puolikiukkuinen vauva isälle ja itse lähteä ystävälle, kaupungille tai kauppaan. Silloin ajattelen, että entä jos vauva vain itkee eikä mies saa häntä rauhoitettua. Että kun minä saisin rauhoitettua vauvan nopeasti tissillä. Mies joutuu näkemään ehkä enemmän vaivaa saman asian tekemiseen kuin minä. Vaikka ei ehkä niin kannattaisi ajatella. Ärsyttää sekin, että sitten kun omaa aikaa on, tuntuu vaikealta rentoutua. Mutta rentoutta varmasti alkaa kyllä löytymään sitä enemmän mitä useammin olen erossa vauvasta.

Toivoisin, että miehellä olisi mukavaa vauvan kanssa kahdestaan. Että vauva ei itkisi koko aikaa. Että vauva saisi syötyä pullosta hyvin. Ja että vauva nukahtaisi suht helposti miehen kanssa. Toivoisin, että miehellä itsellään olisi tunne, että hän osaa ja pystyy, yhtälailla kuin minäkin. Haluan että heille syntyy hyvä ja hellä vuorovaikutteinen suhde.  

Vauva on meidän yhteinen. Äidin ja isän roolit ovat kuitenkin erilaiset. Eri perheissä tietysti vielä eri tavoin. Minä olen ehkä ominut vauvaa vähän liikaa. Tai en ominut, mutta en ole ehkä aktiivisesti tarjonnut miehelle riittävästi mahdollisuuksia hoitaa vauvaa. Tajusin tuossa yhtenä päivänä, että kenen tahansa isän saattaa oikeasti olla vaikea tulla äidin ja vauvan väliin. Ja jos äiti varmalla otteellaan hoitaa vauvaa lähes jo rutiininomaisesti, voi isän olla hankala tarjoutua avuksi. Nyt lomalla mies on hoitanut lähes kaikki vaipan vaihtamiset. Se on ollut tosi mukavaa. Tulipa vaan mieleeni myös, että minä saatan täällä kotona vaikuttaakin välillä siltä, että haluan tehdä kaikki vauva-asiat. Vaikka ei se niin ole. Kaipaan lepoakin. Ja niitä muita elämän asioita. Sanoinkin miehelle, että minä kyllä tosi mielelläni laittelen tiskejä ja pyykkejä ja käyn ruokakaupassa itsekseni ym. jos hän hoitaa vauvaa.

Juu, ehkä minun pitää höllätä, rentoutua vähän. Antaa miehelle tilaa vauvan hoitamisessa ja kannustaa häntä enemmän. Ja pyytää häneltä apua silloin kun tarvitsen. Usein saatan vain itsekseni miettiä vaikka makuuhuoneessa vauvaa nukuttaessani, että "voisi nyt hänkin tulla avuksi" jne. Mutta eihän kukaan voi toisen ajatuksia lukea. Pitää uskaltaa pyytää. Ja toisen pitää silloin auttaa. Vaikka joskus kyllä ärsyttää sekin, jos joutuu pyytämään. On mukavaa, kun toinen tajuaa itse tehdä jotain mistä on iloa tai apua. Ja kyllähän parisuhteessa ja perheessä ylipäätään kaikkien olisi hyvä ottaa sopivasti vastuuta yhteisistä asioista.

Kirjoitin joskus tänne blogiin, että pitää tarvittaessa ottaa apua vastaan. Niin, esimerkiksi apua omalta mieheltä. Minä olen joskus sellainen, että kun olen väsynyt vaikkapa kitisevän vauvan nukuttamiseen, en kuitenkaan antaisi miehen jatkaa hänen nukuttamistaan, kun ajattelen, että vauva kaipaa kuitenkin pian minulta tissiä. Että turha miehen on yrittää siinä välissä. Että uninen vauva vain herää, jos mies ottaa hänet olkapäälle. Tai jotain. Sitten tuhahtelen kun joudun yksin hoitamaan tilanteen. Niinpä. Heh.

Mutta siis nyt tuntuu, että näkökenttä alkaa vähitellen taas avautua muillekin asioille. Vauva on tietenkin edelleen ykkössijalla, mutta oma aika on myös ihanaa. Kaipaan myös aikaa miehen kanssa kahdestaan. Lyhytkin hetki tekee jo ihmeitä. Suosittelen! Jotain pientä olisi myös mukava harrastaa jossain vaiheessa sekä pitää itsensä terveenä ja nättinä.

Kesän viettoa ja tuttiharkkoja

Ostin pari NUK-tuttia. Ostin luonnonkumisen tavallisen ja en malttanut olla ostamatta myös vastasyntyneille (0-2kk) tarkoitettua NUK Genius-tuttia, vaikka se varmaan onkin jo liian pieni. Eilen kokeiltiin illalla ja ehkä sain vähän toivoa lisää. Nämä tutit on vähän pienempiä kuin muut aiemmin kokeilemani. Se on ehkä hyvä. Näistä ei myöskään tullut yökkäysrefleksiä, joka toisista tuli helpommin. Vauva pötkötteli miehen reisien päällä sohvalla ja minä pidin tuttia hellästi vauvan suussa. Välillä neiti jo imaisi muutaman kerran niin että tutti liimaantui tiukasti hänen poskiinsa. Olin miehelleni ihan että "jee kato nyt kato kato!" Heh. Ja sitten "plops", tutti tippui. Kauankohan tuttia pitää harjoitella, että oppisi sitä syömään? Niinkun että milloin kannattaa luovuttaa? Vaikka en todellakaan ole luovuttamassa vielä! =)

Eilen oli kesän paras päivä vauvan syntymän jälkeen. Käytiin anopin mökillä lyhyen ajomatkan päässä. Ilma oli loistava: pilvinen ja sopivan lämmin. Anoppi oli miehensä kanssa grillaamassa meille ruokaa kun tultiin. Olipa vaan erityisen ihanaa päästä valmiiseen ruokapöytään!! <3 Mummu seurusteli vauvan kanssa ja viihdytti. Vauva jutteli mummulle tosi paljon, tuli hyvä mieli. Oli myös mukavaa, kun mummu hääräsi vauvan ympärillä, kantoi, höpötti ja hoiti. Saatiin miehen kanssa vaan istuskella ulkona kesässä. Syötiin ja saunottiin. Meille oli lämmitetty savusaunakin, mitä luksusta. Mummu hoiti nukkuvaa vauvaa kun me miehen kanssa saunottiin. Olisin viihtynyt saunassa vaikka kaksi tuntia putkeen. =) Sitten kahviteltiin ja syötiin suklaakakkua, minä myös, vaikka suklaata olen vähän vältellyt. Olipa vaan herkkua. Minä ruokin välillä vauvaa ja välillä vauva makoili viltillä nurmikolla meidän kahvipöydän vieressä. Välillä iskä nukutteli vauvaa turvakaukaloon ja välillä pestiin kakkoja mökkimeiningillä. Vauva oli niin söpö näky alasti pienessä pesuvadissa istuma-asennossa! Juuri ja juuri mahtui. <3

Paluumatkalla käväistiin kastelemassa mummun miehen tai kyllä minä häntä papaksi kutsuisin, kasvihuone. Palkkioksi saatiin mielettömän kokoinen tuorekurkku ja vähän pihistin mustaherukkapensaan satoa, nam! Onnellisina ajeltiin kotiin.

Vauva itkeskeli illalla ilmavaivojaan parisen tuntia, mutta nukahdettuaan saatiin katsottua miehen kanssa vielä leffa. Minäkin jopa valvoin kahteentoista, kun 60-luvun sota- ja vankiaiheinen leffa tempaisi mukaansa.

Kävelevä tutti

Kävelevä tutti, se olen minä. Meidän tyllerön imuhalut on selvästi kasvaneet tai tulleet esiin viime aikoina. Nyrkit päätyvät suuhun, olkapäällä ollessa kuolakäsittelyn saa äidin tai isän olkapää, vatsalla saman kokee vatsanahka. Kovaääninen lutkutus vaan kuuluu. Heh. Ja siis tissi tietenkin on saanut ruokailuvälineen roolinsa lisäksi tehtävän myös tuttina. Kyllähän se äidin sydäntä tietysti hivelee, että pieni rauhoittuu herättyään kesken unien heti kun tissi laitetaan suuhun. Siitä ei välttämättä edes imaista kunnolla ennen kuin uni taas tulee. Mutta on se raskastakin. Ja vaikka viime postauksessa kirjoitin elämän ihanuudesta, on tämä vauvan kanssa eläminen toki väsyttävääkin. Onnellista ja ihanaa, mutta väsyttävää ja vaativaa.

Haluan että me ollaan lapselle läsnä ja lohdutetaan häntä. Ja jos tissi on ainut mikä lohduttaa ja auttaa imemistarpeeseen, olkoon niin. Mutta kyllä minä toivoisin, että oikea tuttikin kelpaisi. Varsinkin kun näyttää siltä, että itkeminen kesken unien on kiinni nimenomaan tuosta imemisen tarpeesta, ei nälästä. Nyrkkiä ei osaa vielä unisena suussa pitää ja pelkään toki myös sitä peukalon imemistä. Olisi kiva, ettei tarvitsisi esim. vaunulenkillä pelätä vauvan heräämistä ja kovaa itkukohtausta, johon vain tissi auttaa. Että voisi laittaa tutin suuhun ja rauhoittuisi edes hetkeksi.

Nyt on tähän mennessä kokeiltu kolmea erilaista tuttia: Ainu MAM-tuttia, Ainu Ensituttia ja Avent-merkkistä tuttia. Sitä "perinteisen näköistä" Ainun Ensituttia sai jo kerran tai kahdesti imettyä, mutta yleensä ei ime niitä millään tavalla. Eivätkä ne pysy suussa sitä yhtä imua pidempään. Seuraavaksi ajattelin kokeilla luonnonkumista tuttia, katsotaan minkä merkkisiä lastentarvikekaupassa olisi myytävänä. Toki netistäkin voi sitten tilata. Olen käsittänyt, että luonnonkumiset olisi jotenkin pehmeämpiä.. (?) Kokeilematta on ainakin vielä NUK-tutit. Moni on kertonut, että saattaakin huolia tutin vähän myöhemmin, vaikka ei vielä näin pienenä huolisikaan. Tähän ajatukseen turvaan. :)

Pitäisi varmaan harjoitella tutin käyttöä vielä vähän enemmän. Ehkä sitten virkeänä ja hyvällä tuulella olisi paras harjoitella? Itkuisena ja väsyneenä yleensä vain suuttuu tutista eikä tajua että sitä voisi imeä. Ja kaikki lapsethan eivät siis huoli tuttia ollenkaan, vaikka miten vanhemmat yrittäisivät. Joillekin vanhemmille ja vauvoille tutittomuus sopii hyvin, mutta jotkut varmasti hyötyisivät tutista paljon. Ainakin tällä hetkellä minä kelpuuttaisin tutin meidän vauvan kaveriksi. Silloin pienissä arjen tilanteissa minä ehkä pääsisin hitusen helpommalla, ettei tarvitsisi aina availla paitaa.

Syömisistä, arjesta, ystävistä

Mies kylvetti äsken ihan väsyneen vauvan. Vauva nukahti minun syliin nopeasti, kun heijasin ja hyräilin unilauluja. Heräsi kuitenkin siirrettäessä sänkyyn, eli liian aikaisin yritin siirtää, höh minua. Nyt tuolla sängyssä juttelee itsekseen ja jumppaa. Heh. Ilmavaivoja taas ollut kovasti viime yönä ja tänä iltana. Viime yönä heräsi klo 1 huutamaan suoraa huutoa, mutta tyyntyi onneksi nopeasti sylillä ja tissillä.

Tänään en ole syönyt yhtäkään keksiä enkä karkkia enkä pientäkään jäätelöannosta. Hyvä jee! Lueskelin aamulla vanhoja Fitfarm-ohjeitani ja sain niistä ehkä vähän inspiraatiota. Haluan syödä kevyesti, usein, ravitsevasti, nautiskellen ja järkevästi herkutellen. Olen siis aiemmin ollut Fitfarmin Superdieetillä, joka toimi silloin tosi hyvin. Painoa ja senttejä lähti yllättävän helposti. Toteutin silloin dieettiä lähes pelkästään ruokavalion ja säännöllisten aamukävelylenkkien voimalla. Olen jo pitkään ajatellut, että sitten joskus raskauden jälkeen toteutan 6 viikon ruokavalion uudelleen. Nyt ei kuitenkaan ole vielä sen aika. Odotan varmaan, että vauva on ainakin 4 kk, josta olen kuullut puhuttavan minimisuositusikänä. Mikään ei silti estä minua jo nyt tekemästä terveellisiä muutoksia esim. tuohon herkutteluun.

Tajusinkin muuten, että en ole muistanut tänne kirjoittaakaan, että olen jo aiemmin höllännyt muutenkin ruokavaliotani, siis ottanut takaisin taas maidon ja muitakin ruokia. Vehnääkin välillä syönyt, mutta siitä yleensä tulee vauvalle ilmavaivoja, esim. pullasta.

En palaa vielä kuntosalille, se on nyt liikaa tähän tilanteeseen. Odotan niitä viileämpiä ilmoja, että pääsen kunnolla ulkoilemaan, sekä vaunuilla että ilman. 

Kävin tässä välissä nukuttamassa kitisevän vauvan uudelleen syliin.

Arki on aivan erilaista kun mies on lomalla. On mukavaa, kun mies tuo vettä keittiöstä tai harsoja makkarista minun syöttäessä vauvaa, vaihtaa vauvalle vaippaa, laittelee kuivuneita pyykkejä kaappiin, vahtii nukkuvaa tyttöä kun minä syön aamupalaa parvekkeella, viihdyttää häntä kun minä teen ruokaa, hätistää sisälle pyrkiviä ikäviä ötököitä ja työntelee kitisevää vauvaa ruokakaupassa vaunuissa, että minä voin tehdä ostoksia jne. Vauvan iltaitkemiset ei myöskään ole niin stressaavia, kun molemmat tiedetään, että aamulla saadaan nukkua tai ainakin huilata pidempään. Onneksi tätä lomaa jatkuu vielä noin kolme viikkoa.

Taas ähistään makkarissa, pitää mennä, moi.

Ja vielä takaisin täällä.

Vaikka välillä väsyttää vauvan itkuiset illat ja selässä jomottavat epäergonomiset sylittelyasennot niin olen tosi onnellinen. Vauva on aivan valloittavan ihana ja rakas. Herätessään aamulla antaa meille heti sädehtivän hymyn ja nukahtaessaan näyttää söpön lyhyen refleksihymyn. Heh, en ole oikein koskaan jaksanut kuunnella/lukea esim. fb:ssa joidenkin toisten äitien jatkuvaa innokasta hehkutusta omista lapsistaan ja superonnellisuudestaan ja siitä miten elämä on vaan niin ihanaa ja parisuhde kukoistaa ja ah! Mutta ehkä minäkin kuulostan nyt vähän samalta kuin ne äidit joista ärsyynnyin ennen ja joilla ei näyttänyt olevan elämässä mitään muuta kuin vauva ja mies. Eipä elämään tällä hetkellä kyllä paljon muuta mahdukaan, paitsi ystäviä ja satunnaista omaa aikaa. Toivottavasti ystävät muistavatkin tärkeytensä, vaikka minun puheet olisikin vain pelkkää vauvaa. Minua lämmittää kun joku pyytää kahville tai rannalle tai syömään tai kylään tai minne vaan. Kun joku sanoo ääneen, että on ikävä tai että olisi kiva vaikka leipoa yhdessä. Tykkään myös kovasti kun meillä kyläillään, se on aina helpompaa meille. Kieltäydyn kyllä jos en jaksa tai jos on vaikea lähteä.

Jossain blogissa joskus kirjoitettiin hyvin näihin ystävyyssuhteisiin liittyen, että miten erilaisia käsityksiä lapsettomilla ystävillä voi olla lapsellisten elämästä. Yksi esimerkki liittyi heti lapsen syntymän jälkeiseen aikaan ja huomasin saman itsekin. Minua ilahdutti, kun minulle soiteltiin ja viestiteltiin sairaalaan heti vauvan syntymän jälkeen. En kaivannut mitenkään erityistä sosiaalista rauhaa ja jos sitä halusin, laitoin puhelimen äänettömälle. Jotkut minun kaverit kuitenkin saattoivat ajatella, että eivät halua häiritä meidän vauvanhuuruista elämää ottamalla yhteyttä. Itsekin tajusin toimineeni niin aikaisemmin lapsen saaneiden ystävieni kanssa. Sama on ehkä vielä nytkin. Mietin, uskalletaanko minulle soittaa, jos ajatellaan, että olen kuitenkin kiireinen enkä pääse vastaamaan. Mutta kyllä minä soitan sitten takaisin, jos en vastaa. Pidän myös puhelinta usein äänettömällä, niin en aina huomaa puheluja heti. On mukava huomata, että onkin tullut puhelu ystävältä tai sukulaiselta. Tuntuu kivalta kun muistetaan ja pidetään yhteyttä.

Neuvolassa päivää vaille 8 viikkoisena

Kauan odotettu kahden kuukauden lääkärineuvola oli tänään. On aina kiva käydä katsomassa Pikkupossun painoa ja pituutta. Lääkäriaikaahan aikaistettiin silloin viikolla sen aukileasian takia. En minä ole sitä enää miettinyt kuin joskus ohimennen tyyliin että "eipä näytä mitenkään erikoiselta aukile". Varottu on toki huolellisesti.

Neuvolassa katsottiin ensin nopeasti tyllerön mitat terveydenhoitajan kanssa: 6430g ja 60,1cm. <3 Vauva oli reipas, vaikka pituuden mittaaminen ei ole varmaan mitään mukavaa, kun jalkaa venytetään ja päätä pidetään paikoillaan. Sanoinkin miehelle, että saa hän nyt tällä kertaa pidellä päätä, kun viimeksi se tuntui minusta vaikealta, kun vauva rimpuili. Päänympärys kasvaa myös oikein hyvin omalla käyrällään ja normaalisti. Sitten vaavi sai ensimmäisen rokotteensa, Rota-rokotteen, suun kautta. Hienosti meni. Nyt pitää viikon ajan olla erityisen tarkka omasta käsihygieniasta ja huolellinen kakkavaippojen käsittelyssä, ettei virus pääse tarttumaan meihin tai meidän kotiin. Suun kautta otettaessa virusta tulee vauvan kakkaan. Seuraavat rokotteet taidetaankin antaa sitten piikityksellä. Vauvalle saattaa rokotteesta tulla joitain vatsaoireita tai itkuisuutta, tai sitten ei.

Sitten ihanalle nuorelle naislääkärille, joka jutteli vauvalle koko ajan kivasti. Aukile on aivan normaali. Kertoi vain, että jos aukile on kovin kuopalla, se saattaa viestiä vauvan nestevajauksesta. Ja jos se taas pullottaa, voi olla nestehäiriö eli liikaa sitä nestettä. Mutta ei siis pullota ja kaikki hyvin. Voi kestää pitkään ennen kuin aukile häviää kokonaan. Sen tiesinkin. Lääkäri kuunteli myös mm. vauvan keuhkot ja testasi refleksit. Paineli nivuset ja tsekkasi pään kannattelun vauvan ollessa mahallaan. Metsästi vielä vauvan silmästä ripseä pitkään. Olin kirjoittanut etukäteen kysymyksiä muistiin, mutta ne tuntuivatkin yhtäkkiä jotenkin vähäpätöisiltä ja turhilta. En kysynyt kaikkia. Ihana tietää, että vauva voi hyvin. Kevyt olo.

Neuvolassa kesti yhteensä noin 45 minuuttia. Vauva nukahti auton turvakaukaloon 5 minuutin kotimatkalla. Mies ja vauva nukkuvat makuuhuoneessa ja minä olohuoneen sohvalla nautin hiljaisuudesta ja vapaudesta kirjoittaa tätä. Eilen vauvalla oli ilmavaivoja tai ummetusta tai jotain illalla. Maha ihan pinkeänä. Ei saanut oikein unta ja itkeskeli. Nukahdettiin yhdessä 23 aikaan. Aamulla teki mega-kakat ja mahankin iho taas pehmeämpi.

Aluksi käytettiin vauvalla Liberon vaippoja kokoa 2. Saatiin lahjaksi Pamperseja, joissa sama koko on vähän isompi. Ne on olleet kyllä tosi hyviä, vaikka aluksi vierastin niiden tuoksua. Nyt ostettiin taas Liberoja ja ne alkaa kyllä olla jo vähän pienen oloisia. Isommat kakat tulee selästä läpi, kun vaippa ei mene riittävän pitkälle selkään. Seuraavalla kauppareissulla ostetaan isompia.

Viime viikolla meillä kävi taas paljon väkeä ja oli hulinaa. Ihanaa oli, mutta viikonloppuna alkoi jo väsyttää. Tällä viikolla ollaan rauhallisemmin. Nyt lisää aamupalaa.

Sokerihiiri

Vauva nukkui viime yönä 13 tuntia!! Ekat kaksi syöttöväliä oli 3 tuntia, loput 1,5 tunnin luokkaa. Ennen ihmettelin, että mistä tietää, mitkä on vauvan yöunia ja mitkä vaan myöhäisiä/aikaisia päiväunia. Mutta meillä yöunet tunnistaa juuri siitä, että ensimmäinen syöttöväli on pidempi kuin päiväunilla. Aamu taas alkaa siitä, kun vauva herää virkeänä katselemaan eikä nukahdakaan heti syötön jälkeen. Eilen ja tänään se oli klo 8 jälkeen.

Tuntuu ihanalta, kun olen vihdoin tajunnut vauvan päivärytmin. Saa omaankin elämään vähän ennustettavuutta, vaikka päivät tietysti vaihteleekin. Vauva nukahti tänäänkin tosi kivasti aamupäivän unilleen, kun vähän aikaa pidettiin vaunuissa ja olkapäällä ja kun ei niihin tyytynyt niin sitten vielä tissillä ja heti zzz. Jes! Harmittaa vaan nämä helteet, kun ei pääse pitkille vaunulenkeille. Tai ehkä vauva kestäisi lämmön, mutta minä en.

Viime aikoina on alkanut ärsyttää taas tämä oma mässäily. Heti synnytyksen jälkeen söin hyvällä omatunnolla kaikkea mitä teki mieli. Ja oli kova nälkäkin ihan. Vähän myöhemmin nälän tunne selvästi tasaantui ja syöminen sen mukana onneksi. Välillä herkuteltiin tosi paljon jäätelöillä ja karkeilla, mutta pelko ruokien vaikutuksesta vauvan vatsaan sai herkuttelua silloin vähemmäksi. Mutta nyt taas minusta on tullut aivan mahdoton sokerihiiri. Tekisi jatkuvasti vain mieli irtokarkkia ja keksejä (joista en ennen edes välittänyt). Jäätelöäkin. Sipsejä ei niinkään, vaikka ne oli joskus aiemmin minun suurin herkuttelusynti. Ihan tyhmää tämä mättäminen.

Nyt aloin miettiä, että johtuisikohan napostelun tarve liian pienestä ruokamäärästä... hmm. Kasvissyöjänä joudun muutenkin kiinnittämään erityistä huomiota proteiinien saantiin, mutta ehkä niitä pitäisi vieläkin syödä enemmän. Hmm. Täytyypäs tähän panostaa enemmän. Ehkäpä minun ruokarytmi on tosiaankin lipsunut lähiviikkoina. Kaksi lämmintä ateriaa syön kyllä päivittäin ja kaurapuuron aamulla, mutta kunnolliset välipalat on ehkä unohtuneet ja ruokailurytmi epäsäännöllistynyt. Ja siksi tekee herkkuja mieli. No mutta katsotaanpas tätä nyt jatkossa.

Raskauskiloja minulla on jäljellä enää muutama, mutta nuo muutamat on olleet minulla jo pitkään. Paino laski nopeasti raskauden jälkeen ja palautuminen alkoi. Tuntuu, että herkuttelun takia painonlasku on hidastunut tai oikeastaan pysähtynyt. Mutta ei tuo paino minua sinänsä haittaa. Enemmän haluaisin kiinteytyä ja saada lihaksiakin vähän. Jaksamista. Energiaa. Laitoin raskausaikana kuntosalikortin jäähylle. Nyt tekisi mieli aikaistaa sen ottamista takaisin käyttöön. Mutta tulisiko sitten käytyä siellä kuitenkaan. Näitä pohdin. Kävelylenkitkin ehkä riittäisivät nyt alkuun, mutta tuo helle ei yhtään houkuta ulos.

Ehkä ensimmäinen juttu nyt olisi kuitenkin saada tuo syöminen kuntoon. Ei enää jokapäiväisiä irtokarkkeja tai keksejä, vaan parempia välipaloja ja ravitsevampia lämpimiä ruokia. Ravitseva ruokakin auttaa kiinteytymään.

Oli ihana käydä eilen vaatekaupassa ja löytää sieltä uusia imetyspaitoja. Tuli niin hyvä mieli, kun tunsin näyttäväni nätiltä. En ole pitkään aikaan ostanut itselleni uusia kauniita vaatteita. Raskausaikana en paljonkaan shoppaillut ja nämä viimeiset kaksi imetyskuukauttakin olen käyttänyt lähinnä vain samoja H&M:n imetystoppeja ja yhtä hametta. Tylsiä värejä ja aina samat vaatteet. Plääh. Hellekin toki vaikuttanut vaatevalintoihin. Odotan kyllä jo raikkaampia kelejä.

Paljon asiaa päivärytmistä ja rutiineista

Ajattelen usein, että eihän meillä ole mitään päivärytmiä vauvan kanssa, mutta kyllä meillä onkin. Syy siihen ettei aina tunnu siltä lienee, että päivärytmi ei toteudu joka päivä. Esimerkiksi eilen vauva nukkui päiväunia yhteensä vain 1,5 tuntia, kahdessa pätkässä. Lisäksi nukahteli syliin, sänkyyn ja vaunuihin, mutta heräsi aina heti 2-5 minuutin päästä. Illallakin valvoi aika myöhään.

Olen viime päivinä miettinyt paljon meidän päivärytmiä ja vauvan unia. Olen lukenut Elizabeth Pantleyn kirjaa Pehmeä matka höyhensaarille - hellä tapa saada vauva nukkumaan läpi yön. Kirjaa on kehuttu ja se antaakin monia konkreettisia ja helppoja vinkkejä siihen, miten lapsen voi saada nukkumaan paremmin. Kirjassa keskitytään erityisesti yli neljä kuukautta vanhojen vauvojen nukkumistapoihin, mutta siinä on oma osionsa myös nuoremmille vauvoille. Ja ehdottomasti mielenkiintoinen kirja jo nyt.

Meidän vauva on vielä tosi pieni. En haluaisi pakottaa häntä aikuisten rytmiin vaan elää hänen aikataulunsa ja tarpeidensa mukaan. Se ei silti tarkoita, että pitäisi elää rytmittä ja miten sattuu. Näiden molempien asioiden huomioinen on ollut minulle vaikeaa käytännössä. On ollut hankala miettiä, mihin aikaan laittaisin vauvaa nukkumaan, jos hän ei näytä minkäänlaisia väsymisen merkkejä tai jaksaakin olla pitkään hereillä. Sitten kohta on kuitenkin yliväsynyt. Ja kun päivät on niin erilaisia ja vauva on tuntunut nukkuvan vähän milloin sattuu. Nyt olen vähän oppinut, millaiseen unirytmiin kannattaisi vauvaa kannustaa ja millainen rytmi hänellä luontaisesti on.

Viime päivinä olen myös kyllästynyt tähän sekavaan oloon, joka minulla itselläni on näihin uniin ja rytmeihin liittyen. En ole saanut näihin oikein otetta. Elämä on stressaavaa, jos ei ole tunnetta päivärytmistä, sekä aikuisilla että lapsilla. Päätin, että kiinnitän enemmän huomiota näihin ja ehkä se helpottaa myös omaa "leijuvaa" arkea.

Vauvan vatsa vaikuttaa välillä nukkumiseen: herättää hänet joskus ennen aikojaan ja joskus valvottaa iltaisin. Joskus on ajanjaksoja, jolloin vatsa vaivaa selvästi enemmän ja välillä täysin oireettomia päiviä ja iltoja. Vauva on selkeästi myös tajunnut ympäröivän maailman olemassaolon. Hän on ollut aina tarkkaavainen, mutta on alkanut nyt ihan uudella tavalla olla aktiivinenkin. Vaunuihinkaan hän ei välttämättä enää nukahda, kun pitää kuunnella kaikkia ulkona kuuluvia ääniä ja jutella. Rakas ihana vauva.

Tässä sitä meidän rytmiä:

- Yöt menee mukavasti 2-6 lyhyellä syötöllä ilman suuria itkuja. Siis jos on vain kaksi syöttöä se tarkoittaa, että vauva on nukahtanut vasta klo 23 ja herännyt klo 6, eli syöttöväli 3,5 tuntia. Syöttövälit ovat yleensä 1,5-3,5 tuntia. Vauva nukkuu yleensä omassa sängyssään. Syötän hänet öisin meidän sängyssä kyljelläni. Hän nukahtaa usein heti syönnin jälkeen, mutta saan hänet nostettua omaan sänkyynsä, jos on riittävän uninen. Puoliunessa helposti inahtaa tai kitisee vähän siirrettäessä, mutta ei herää, siis öisin. Aamuöisin jätän hänet toisinaan nukkumaan minun viereen, varsinkin jos hän itkeskelee ilmavaivoja tms. niin voin halia ja lohduttaa.

- Vauva herää klo 6-8 pyörimään ja puuhastelemaan sängyssään. Hän viihtyy sängyssä yleensä hetken itsekseenkin. Usein myös vatsa toimii ja silloin yleensä kitisee ja rimpuilee. Otan hänet pian meidän sänkyyn ja syötän. Kakan tekeminen ja rupsuttelu yleensä jatkuu. Köllötellään ja pian vaihdetaan vaippa. Takaisin sänkyyn, vähän tissiä ja yleensä uni tulee melko nopeasti. Nämä aamun pienet päiväunet tuntuu tärkeiltä, jotta vauva saa unen mukavasti sitten puolilta päivin.

- Kun vauva herää aamu-uniltaan, syötän hänet, vaihdetaan vaippaa, leikitään, touhutaan ja jutellaan. Ollaan aktiivisia. Puolenpäivän aikaan +-1,5 tuntia on taas uniaika. Silloin vauvan kanssa on kätevin lähteä liikkeelle, esim. ystävälle kylään, kaupungille tai kävelylle. Syötän häntä vielä juuri ennen unia. Yleensä hän kuuntelee ensin tarkasti liikenteen ääniä, mutta lopulta antautuu unelle, ainakin bussissa uni yleensä tulee mukavasti. Joskus nukkuu vain 45 minuuttia, joskus 2 tuntia.

- Iltapäivällä on taas yhdet unet. Nämä on joskus aika pitkätkin, jopa 3 tuntia. Joskus taas lyhyet ja nukkuu vain 30-45 minuutin pätkiä, jos niitäkään (esim. eilen). Lyhyitä unia nukkuessaan yritän syöttää vain nopeasti ja vähäeleisesti, että nukahtaisi heti uudelleen. Joskus hän nukkuu parhaiten pienessä taustahälinässä ja joskus kaikki pienetkin rasahdukset säikäyttävät hereille. Yritetään suosia vauvan omaa sänkyä, mutta joskus nukahtaa myös olkapäälle, meidän sängylle tai vaunuihin sisällä. Parvekkeellehan ei voida häntä laittaa tällaisilla helteillä. Aurinko paistaa sinne koko päivän. 

- Illat on olleet hankalimpia. On ollut vaikea tietää, mihin aikaan vauvaa laittaisi yöunille ja minkälaisilla iltarutiineilla. On tarkkailtu paljon vauvan haukotteluja, silmien väsyneisyyttä ja muita merkkejä, mutta silti on ollut vaikea tietää, milloin vauva on valmis petiin. On ollut haastavaa keksiä myös selkeitä iltarutiineja. Tottakai ollaan rauhallisempia kuin päivällä ja telkkaria pienemmälle ja sälekaihtimet kiinni ja yöpuku vaihdetaan, mutta muuten pyllyn pesemiset ym. on kuitenkin aika samanlaisia. Nyt päätettiin ottaa iltarutiiniksi iltakylpy. Parina päivänä nyt toteutettu. Ainakin aloitetaan nyt tämä ja sitten katsotaan, että miten vauvan iho reagoi jokapäiväiseen kylpyyn. Tähän mennessä iho on ollut tosi hyvä. Ja voihan kylpyveteen laittaa öljyäkin, jota ei olla vielä laitettu. Toivotaan, että kylvystä tulee selkeä merkki nukkumaan menemisestä ja rauhoittumisesta. Pantleyn unikirjan mukaan olisi hyvä aloittaa iltarutiinit ja hiljentyminen tuntia ennen nukkumaan menoa. Näin me nyt tehdään.

- On laitettu vauvaa ennen nukkumaan klo 19-20 välillä, mutta nyt päätettiin yrittää aiemmin. Yhtenä päivänä vauva näytti ihan virkeältä, mutta kylvetin hänet silti klo 19 ja nukahti yöunille onnellisena jo klo 20. Kun yleensä nukahtaminen on vaatinut yliväsynyttä kitinää, tyytymättömyyttä ja lopulta itkua klo 22 tai 23 asti. Meidän pulmana onkin olleet nimenomaan nuo levottomat ja pitkäksi venyvät illat. Ehkä tässä ratkaisu. Kokeillaan. Kyllä vauvalla on ollut selkeästi mahakin kipeänä joskus iltaisin, mutta yliväsymys ei ole varmastikaan helpottanut nukahtamista silloinkaan.

- Suurimmat mahaitkut taitaa alkaa mennä ohitse. Kop kop. Tulee jo iltoja, jolloin vauva ei itke kipua vaan enemmänkin juuri väsymystä.


Koen olleeni jotenkin saamaton ja osaamaton kaikkien rutiineiden ja rytmien luomisessa. Toisaalta olen tehnyt myös paljon hyviä juttuja, tietoisesti ja tiedostamatta. Osaamattomuuden tunne on tullut varmaan myös siitä, että olen pähkäillyt näitä asioita paljon itsekseni. En ole saanut aikaiseksi lukea, tätä unikirjaa aikaisemmin, mitään vauvaoppaita tai muita. Ehkä niistä olisi saanut jonkinlaista varmuutta omiin ajatuksiin ja toimiin. Korkeintaan olen googlesta ja keskustelupalstoilta etsinyt tietoa joihinkin yksittäisiin juttuihin. Olen ehkä myös ajatellut liikaa tai liian monimutkaisesti. Unikirjan lukeminen auttoi. Huomasin, että teen monia asioita kuten kannattaakin ja joissakin asioissa huomasin kehittymisen tarvetta.

Näitä juttuja olen tehnyt jo aiemminkin uniin liittyen:

- pyrin irrottamaan vauvan rinnalta ennen hänen nukahtamistaan, jos vain tilanne sen sallii (paitsi jos vauva on itkenyt juuri paljon tai jos hän on yliväsynyt)
- syötän meidän pientä vauvaa aina kun hän tahtoo sekä tarjoan tissiä myös kaikkeen muuhun tarpeeseen.
- nostan nukahtaneen vauvan omaan sänkyynsä aina kun mahdollista
- joskus laitan vauvan jo puoliunisena omaan sänkyynsä ja toisinaan hän jopa nukahtaa sinne, esim. tänään juuri äsken! Itkuisuuden takia tätä ei olla pystytty kovin usein tekemään.
- jos vauva nukkuu minun vieressä, saatan kääntää hänelle selkäni yöllä syötön jälkeen, niin en häiritse hänen nukahtamistaan
- leikin nukkuvaa, kun hän katselee minua unisena
- en anna vauvan itkeä kauaa itsekseen, mutta en myöskään reagoi jokaiseen äännähdykseen ja kitinään, koska usein se on vain uniääntä. Joskus myös lyhyt itkevä huudahdus jää ainoaksi ja uni tulee samantien.
- teen illoista mahdollisimman rauhallisia
- ymmärrän, että vauvan unitavat voivat muuttua seuraavien kuukausien kuluessa suuntaan ja toiseen. 

Nämä on uudempia juttuja:

- rauhallinen iltakylpy jokapäiväiseksi rutiiniksi (meillä kylpyhetki on aiemmin ollut ehkä vähän turhan riehakas :)
- vauva aiemmin nukkumaan kuin ennen, vaikka ei vielä olisi suuria väsymisen merkkejäkään, viimeistään klo 19 kylpyyn
- rauhoitetaan iltaa entisestään: puhutaan rauhallisemmin ja vaihdellaan vauvan asentoa vain tarvittaessa
- olen laulanut nyt unille käydessä laulua Laiva, laiva, minnekä laiva seilaa. Ehkä siitä tulee rutiini.
- Pantley kirjoittaa unilauseesta, joka yhdistetään lapsen mielessä ensin rauhalliseen ja tyytyväiseen nukahtamisen hetkeen ja jota myöhemmin voidaan sitten myöhemmin käyttää rauhoittumistarkoituksessa. Esim. vauvalle sanotaan "shh shh, nyt nukutaan" juuri kun hän on nukahtamaisillaan tyytyväisenä. Myöhemmin tämä sama unilause toimii sitten lohdutuksena tai nukahtamisapuna yöllä. Unilausejuttu kiinnostaa.

On iltakylvetetty vauvaa nyt pari päivänä. Tänäänkin kylvetin hänet jo 18.30 kun vaikutti niin väsyneeltä. Vaikka olikin vasta juuri herännyt iltapäiväuniltaan. Vauva nautti kylvystä pimeän saunan lauteilla. Katsoi syvälle silmiin ja hymyili pienesti. Syötin ja röyhtäytyksen jälkeen rauhallisesti omaan sänkyyn. Vauvalla silmät auki. Hiivin pois huoneesta. Hetken päästä kurkkasin ja kappas, meidän Pikkupossu oli nukahtanut. <3 Ihmeellistä!

Ihastellaan vauvaa joka hetki ja en malta olla pussailematta ja halailematta ja lässyttämättä ja olematta ylpeä kaikista pienistä jutuista. Virkeänä vauva juttelee "gää, jeyyi, äy, kah, rrh". Nakkisormillaan rutistelee minua syötön aikana ja terhakkaasti pitää päätä pystyssä olkapäällä ollessaan. Katselee leikkikaaren leluja tarkasti ja kuuntelee äidin lauluja.