Aurinkoinen päivä

Tultiin äsken kaupungilta, jossa hörpittiin teetä ystävän ja vähän pienemmän ystävän kanssa. <3 Vauva oli tosi kiinnostunut katselemaan kahvilassa ympärilleen ja häntä piti kokoajan pitää pystyasennossa. Väsykin tuli melko nopeasti ärsyketulvan jälkeen. Ensimmäisen kerran kävi niin, että vauva ei suostunut syömään ollenkaan kaupungilla. Ei kahvilassa eikä edes lastenhoitohuoneessa. Varmaan ympäristö kiinnosti niin paljon. Ei se mitään, syö myöhemmin. Bussissa kitisi punaisissa liikennevaloissa, mutta nukahti bussin liikkuessa. 

Erikoista kyllä, vauva nukkui tänään aamulla 9 asti. Ihan ihmeellistä. Yöllä tosin oli pari tuntia hereillä: katseli kattoa ja yritti syödä. Tuntui, ettei minulta tullut paljonkaan maitoa silloin klo 1 jälkeen. Vauva menee nykyään myös vähän myöhemmin nukkumaan. Vauvan mukaanhan me yritetään elää eli jos näyttää väsyneeltä niin sitten petiin aiemmin jne. Vaikka kelloja siirrettiin, vauva jaksaa olla hereillä 19 tai 19.30 asti. On mukavaa, kun ei tarvitse mennä niin kovin aikaisin makkariin syöttämään. Kellojen siirtäminen ei siis näytä vaikuttaneen meillä mitenkään radikaalisti.

Eilen oli harmaa, sateinen ja tuulinen päivä. Koko päivän vaan odotin miestä kotiin töistä, olin tosi väsähtänyt jo heti aamusta ja oli jotenkin synkkä päivä. Ei huvittanut tehdä yhtään mitään. Onneksi mies haastoi lähtemään pitsalle iltapäivällä tytön viimeisillä päikkäreillä. Mustassa sateessa käveltiin 10 minuuttia autolta pitseriaan ja oli mukavaa. Juuri ehdittiin syödä, kun vaunuista kuului "ääh". :)

Vauva on vielä tosi pieni. Vaikka nautin kauheasti tästä pikkuvauva-ajasta ja tuntuu jo nyt haikealta kun vauva kasvaa ja muuttuu niin nopeasti, odotan ilolla myös sitä kun vauvan voi jättää johonkin hoitoon hetkeksi. Että pääsisi vaikka miehen kanssa kahdestaan jonnekin. Tulin hyvälle mielelle kun kuulin, että tänään Helsinki-Vantaalla on tuttuja. Haaveilen, että sitten kun meidänkin vauva on isompi, voisin lähteä pienelle viikonloppureissulle vaikka siskon tai ystävän kanssa. Vauva voisi jäädä miehen hoitoon. ;) Vaikka onhan arkikin yleensä mukavaa, kun tekee kivoja juttuja ja näkee ihmisiä.

Huomenna mennään minun vanhempien luokse yökylään. Mukavaa. Pelottaa vaan autoilla sinne iltapäivällä, jos on pimeää ja sattuu satamaan, kun silloin on niin huono näkyvyys.

Tässä kirjoittamisen lomassa olen hakenut vauvan parvekkeelta, syöttänyt ja leikittänyt. Nyt pikkuneiti lojuu minun sylissä ja tekee söpöjä ilmeitä lelupeilille. Hymyilee leveästi ja maistaa peilin reunaa. <3

Tavallisia sekalaisia kuulumisia

Viime viikko oli kotiviikko: en käynyt juuri missään vauvan kanssa. Yöt olivat huonoja ja jonakin yönä vietin makkarissa 12 tuntia, joista sain itse nukuttua vain viisi, ja nekin miljoonassa pätkässä. Vauva kaipasi vain rintaa ja läheisyyttä eikä meinannut nukahtaa syötön jälkeen. Nyt tilanne näyttäisi hieman helpottavan, ts. vauva nukahtaa yleensä syötyään ja syötöt ei ole niin raskaita fyysisesti kun vaihdettiin miehen kanssa puolia sängyssä. Se puoli jolla nyt nukun, on jostain syystä jämäkämpi. Siinä on helpompi löytää hyvä syöttöasento.

Joitain ystäviä olen nähnyt ja se on ollut tosi mukavaa ja virkistävää. Ystävät on tosi tärkeitä. Valokuvia tilasin huiman kasan ja ne tulivatkin jo. Tilasin kuvia sekä odotusajalta että vauvan ekoilta 4 kuukaudelta. Nyt laittelen niitä kansioon. Joitain kuvia annan mummuille ja isomummuille. Tykkään, että kuvia on ihan perinteisessä albumissa. Niitä on helpompi katsella sieltä sitten lapsenkin kanssa, kunhan hän vähän kasvaa.

Talvirenkaat käytiin viikonloppuna vaihtamassa anopin luona ja oli tosi mukava reissu. Vauva nukkui mennessä ja juteltiin mummun kanssa paljon vauvan unista ja arjesta. Pari päivää kyläilyn jälkeen mummu laittoi viestin, että auttaisi mielellään kodinhoidossa, että saisin levätä. Se tuntui tosi mukavalta eleeltä.

Itkuhälytinkin saatiin vihdoin toimimaan. Haettiin se jo aiemmin, mutta se ei toiminut. Viikonloppuna vaihdettiin rikkinäinen uuteen ja se on ollut kyllä hyvä masiina. On helpompi mennä itsekin huilaamaan vauvan nukkuessa, kun hälyttimen voi ottaa ihan viereen.

Eilen kävin taas selkä- ja niskahieronnassa ja varasin heti jo uudenkin ajan muutaman viikon päähän. Tuntuu, kuin olisi taas uusi selkä. Toisaalta hieronnan jälkeisenä päivänä on kyllä vähän mukiloitu olo, mutta on se sen arvoista. Hieronnan aikana vähän särki toista rintaa. Ehkä en ollut tyhjentänyt sitä tarpeeksi ennen mahalle menoa.

Kahden viikon päästä vauva täyttää jo 5 kk. Se on tosi hurjaa. Pienestä vauvasta on kovaa vauhtia tulossa isompi vauva. Apua. Vauva tykkää tosi paljon olla mahallaan kovalla lattialla ja tavoittelee siinä kovasti leluja. Kääntyilee lelujen perässä ja riemuitsee kun häntä katsotaan ja kehutaan. Kiekuu, kujertaa, jokeltelee ja kiljahtelee ilosta edelleen, ja matalampiakin huudahduksia tekee välillä vahingossa. Hymyilee isosti nähdessään isin, ilmeilee monin tavoin ja nauttii yhteisistä leikeistä aikuisten kanssa. Vauva riemuitsee kylvyssä, potkii ja nauraa. Yhtenä iltana minua nauratti ihan kauheasti kun kylvetettiin vauvaa ja mies teki vauvalle "hullu tiedemies" -lookin. Eli nosti vauvan kiharat sivuhiukset korvien yläpuolelle. Ylempänä vauvalla on vähemmän tukkaa. Vauva on niin söpö. Minun naurusta vauva tietysti riehaantui ja nauroi jaloillaan hurjasti potkien. Ja se nauratti minua vaan lisää. Eipä ollut mikään rauhaisa kylpyhetki se. :)

Cuplatonia pitäisi antaa joka syötöllä. Olen unohtanut sen aika usein. Pitäisi terästäytyä. En kyllä tiedä auttaako se. Vauvalle on muuten tullut vähän punaista näppyä suun ympärille. 

Isänpäivä on pian. Lupasin leipoa piiiiitkästä aikaa täytekakkua miehelle. :) Jouluakin olen jo miettinyt. Se tulee niin nopeasti. Ja meidän hääpäiväkin on ensi kuussa. Jos kaikki menee hyvin, niin mennään niihin aikoihin miehen kanssa kahdestaan syömään ravintolaan. Minun rakas sisko on luvannut tulla hoitamaan tyttöä. Kaipaan yhteistä aikaa miehen kanssa.

Aika menee nopeasti. Viikot hujahtaa ja lapset kasvaa.

Äidin ruokalista

Olen yrittänyt nyt laajentaa omaa ruokalistaani monipuolisuuden takaamiseksi, uuden oppimiseksi ja vauvan vatsaoireiden välttämiseksi.

Aamuisin olen jo pitkään syönyt kaurapuuron reilulla raejuustolla ja marjoilla/hedelmillä. Joskus lorautan sekaan tavallista jugurttia. Nyt olen alkanut kokeilla hirssi- ja tattaripuuroja. Jos on tehnyt mieli, olen juonut aamuisin kupillisen tavallista teetä. Muuten juon teetä enintään pari kertaa päivässä ja suosin silloin kofeiinitonta.

Jos en ole aamulla juonut teetä, juon sitä yleensä vauvan aamu-unien jälkeen. Silloin syön yleensä toisen aamupalan eli yleensä pari kauraleipää juustolla ja kurkulla sekä hedelmää. Joskus tekee tuolloin mieli jo lämmintä lounasta. Lounas voi olla esim. pinaattilättyjä, kasvis-kvinoapihvejä, lehtikaalipastaa, uunijuureksia, tofuperunalaatikkoa, munakasrullaa tai tofumakaronilaatikkoa. Ruoan kanssa saatan syödä leipää tai sitten en, riippuu ruoasta. Ruokajuomana maitoa, johon on lisätty proteiinia. Minun lounasaika on viimeistään klo 11.

Välipalaa popsin joskus 13-14 maissa fiiliksestä riippuen: hedelmää tai rahkaa tai kaurajugurttia tai leipää tai mitä nyt tekee mieli. Jos kyläillään ystävien kanssa, syödään ehkä croissantit tai pullat tai keksit teen kanssa. Tai sitten ei.

Päivällisaika on sitten kun on taas nälkä, usein jo 16 aikaan/jälkeen. Yleensä samaa ruokaa kuin lounaaksi. Tai sitten teen tuossa välissä uutta ruokaa.

Iltapalaa otan ennen kuin viedään vauvaa iltarutiineille, eli 18/19 maissa. Yleensä mies on kotona jo tuohon aikaan ja auttaa vauvan hoitamisessa, niin minä voin katsella MasterCheffiä ja mussuttaa evästä sohvalla. Tässä vaiheessa usein myös herkkuhammasta kolottaa ja suuntana saattaa olla pakastin. Jäätelön järkevässä syönnissä olen sikäli edistynyt muutaman vuoden takaiseen, että nykyään minulle riittää melko ohut siivu, semmoinen parin sentin viipale. :)

Kun vauva viedään nukkumaan, saatan itsekin jäädä jo huilaamaan ja nukahtaa yöunille. Joskus nousen vielä 21 aikaan syömään hedelmän tai leivän, jos hiukoo. Viimeistään siihen mennessä vauva on yleensä rauhoittunut nukkumaan.

Pääosin tällaisilla ruoilla elän. :) Ihania uusia lounasruokia on olleet juuri nuo kvinoapihvit ja lehtikaalipasta. Kvinoapihveihin laitan kesäkurpitsan, pakastepinaattia, keitettyä kvinoaa, kananmunaa, kaurahiutaleita, sämpyläjauhoja, fetaa jos sattuu olemaan, suolaa ja pippuria. Vehnäleseitä heitän joskus sekaan. Paistan uunissa tai pannulla öljyssä. Lehtikaalipasta on myös suurta herkkua. Lehtikaalia kypsennän vähän aikaa paistinpannussa öljyssä. Jos voisin syödä valkosipulia, sitä laittaisin joukkoon. Pannulla tummuneet lehtikaalit, keitetty pasta (tuore tai kuiva), pestoa, iso kasa auringonkukan siemeniä, reilusti tuoretta basilikaa ja nam.

Joskus teen hamppareita, soijanakkikeittoa, porkkanasosekeittoa, tomaattista soijasuikalekastiketta, linssikeittoa tai kookoswokkia. Yhteen aikaan tuntui, että vauva sai oireita jostain keittoaineesta, ehkä porkkanasta, niin sellaiset ruoat on jääneet nyt tekemättä. Wokkiin olen ennen laittanut juuri porkkanaa, paprikaa, sipulia, parsakaalia ja papuja, niin sekin on jäänyt tekemättä lähiaikoina. ;)

Muoks. Ja veden juonnista piti mainita, että välillä muistan juoda riittävästi, välillä ehkä en. Pitkin päivää kyllä juon.

Ja imettäjien monivitamiinia syön sekä kalsiumia tablettina.

Herkkyyskausi soseisiin?

Soitin neuvolaan eilen kysyäkseni vauvan yöunista, mutta puheeksi tuli ohimennen kiinteiden ruokien aloitus. Sanoin, että en ole aikonut kiirehtiä niiden antamista vaan odotella sinne lähemmäs 6kk ikään. Siihen terkkari sanoi, että kannattaa pikemminkin tarkkailla lapsen herkkyyskautta syömiseen. Että ihan hyvin voi jo antaa maistelulusikallisia tai sormiruokaa, jos vauva on kiinnostunut syömisestä.

Miten sitten erottaa herkkyyskausi muusta kiinnostuksesta? Netin ihmeellisessä maailmassa sanotaan, että herkkyyskausi näkyy mm. näin:

- vauva on kiinnostunut, mitä muut syövät
- vauva saattaa koittaa napata ruokaa vanhempiensa lautaselta
- osaa avata suunsa lusikalle eikä työnnä kaikkea ruokaa pois kielellään
- ei käännä päätään pois kun tarjotaan ruokaa
- osaa tarttua tavaroihin ja vie niitä suuhunsa
- tiheän imun kausi jatkuu pitkään
- osaa istua tuettuna

Söin eilen rahkaa vauva sylissä ja vauva availi suutaan aina kun lusikka vilahti hänen ylitseen. Hih. Sitten aina välillä käänsi päänsä minuun ja katsoi hölmistyneenä, että "ai sä söitkin sen ite". :D Lusikka on vauvalle tuttu, kun ollaan annettu d-vitamiinit aina sillä. Tänä aamuna annoin vauvalle muovilusikan leluksi kun söin itse aamupuuroa, vaavi oli ihan haltioissaan. Muutenkin huomaan, että vauva katsoo tosi tarkasti, kun me syödään miehen kanssa. En kuitenkaan tiedä, onko se nyt varsinaista herkkyyskautta.

Mietin myös, että vaikka vauvalla olisi herkkyyskausi, meidän vauvelin vatsa on myös aina ollut herkemmän puoleinen.. että tuskinpa kiinteiden aloitus ainakaan helpottaisi ilmavaivoja. Eilen annettiin kokeilumielessä vauvalle Cuplatonia illalla. Päästeli ilmaa kyllä ihan hyvin, mutta itkikin välillä kovasti tippojen antamisen jälkeen. Jatketaan kuitenkin toistaiseksi niiden kokeilua. Ilmavaivojenkin takia haluaisin vielä siirtää kiinteiden aloitusta.

Moni toivoo, että kiinteät ruoat pidentäisivät yöunia. Minä olen kuitenkin hyvin skeptinen sen suhteen. Olen usein kuullut, että päinvastoin yöhulinoita on tullut enemmän. Ja sehän on oikeastaan tosi ymmärrettävää, kun pienen masuun meneekin yhtäkkiä uusia aineita. Ja ainakin alussa soseiden määrät ja kalorit on niin vähäisiä, että ne tuskin vaikuttavat. Joillain onnellisilla ruokien aloitus aikaansaa pidemmät ja paremmat unet. Puurojen vaikutukseen voin jopa uskoa. Ne kuitenkin täyttää mahaa enemmän. Vellejä neuvolassa ei suositeltu ollenkaan.

Meidän vauva kasvaa tosi hyvin maidolla. Siksi en kiirehtisi soseita. Mutta mielessä pyörii, että "entä jos kuitenkin niistä olisi apua öihin". Heh, varmasti niin monen äidin miete ja toive. Toisaalta, ainahan voi kokeilla kaikkea ja jättää kesken jos ei onnistu. Mutta on sekin vähän semmoista säätämistä sitten. Ehkä pitäisi yrittää vaan tehostaa imetystä, niinkuin ystäväni kanssa kerran puhuttiin. Välillä tuntuu, että tuleekohan maitoakaan riittävästi vauvan toiveisiin nähden. Toisaalta en tiedä, miten voisin tehostaa, kun nyt jo syötän niin usein päivin ja öin. Toisaalta ei siis ihmekään, että rinnat ei pingotu enää maidosta, kun kokoajan on buffetti auki. Vaikka niin aion sen kyllä pitääkin vielä. :)

Jään miettimään näitä.

Henkilökohtainen blogi

Olen miettinyt aina välillä tämän blogin yksityisyyttä. Tai lähinnä sitä, että haluanko kirjoittaa tänne näin henkilökohtaisista ja aidoista asioista. Haluanko avata elämäni vieläkin näin auki. On ollut tosi mukava lukea kommenttejanne, että olette saaneet tästä blogista vertaistukea ja tietoakin. Se on ollut erittäin palkitsevaa. Ehkä tämän yksityisyys-pohdiskelun taustalla on jonkinlainen suojeluvaisto meidän vauvaa kohtaan. Kirjoitanhan kuitenkin paljon hänestä ja hänen kehityksestään.

Olen antanut tämän blogin joillekin sukulaisilleni ja ystävilleni, jotta he voisivat seurailla meidän arkea täältä käsin. Myös jotkut puolitutut tietävät kuka olen tosielämässä. On ollut mukavaa, että minulle on tultu sanomaan, että " hei luen sinun blogia". En ole koskaan yrittänyt salailla täällä, kuka olen. Kuitenkin toivon, että kuka tahansa tätä lukeekin ja jos minut tunnistaa, käsittelee näitä tekstejäni ja antamiani tietoja ystävällisyydellä ja kunnioituksella. Kiitos. Eipä tähän asiaan nyt muuta. :)

Kiljuva rakkaus ja väsynyt öinen äiti

Aamukiljahdukset saa hymyn huulille. Ihana rakas Pötkylä kiekuu ja kiljuu edelleen. Ja on niin onnellinen omasta äänestään. <3

Vauveli myöskin kääntyi eilen ensimmäisen kerran itse selältä mahalleen! Voi sitä äidin ylpeyttä ja iloa! Hih! Oltiin ystävän luona kylässä ja yllätyin kun yhtäkkiä vauva alkoi aiempaa enemmän yrittää ympäri. Olisi niin tehnyt mieli vähän tuupata pyllystä, mutta maltoin ja niinpäs vaan meni itse! 

Muutenkin vauvalla on uudenlaisia juttuja. On ruvennut selvästi entistä enemmän tykkäämään vuorovaikutuksellisista leikeistä, esim. pussailuista käsiin ja pöristelyistä mahaan. Ihan työntää käsiään minun eteen että pussaisin käsien sisään. Sitten nauraa söpösti. Yrittää myös tosi kovasti tavoitella leluja mahallaan: potkii ilmaa jaloillaan, nostelee jalkojaan polvien kohdalta ylös ja haroo käsillään, että pääsisi eteenpäin lelujen luo. Roisto-äiti kun jättää ne aina niin kauas. ;) Kääntyy paikallaan mahallaan, varsinkin liukkaalla lattialla leluja tavoitellen. Samoin jos hänelle puhutaan, niin kääntyy lyhyen matkan käsiensä avulla katsomaan äänen suuntaan. Selällään saa juuri ja juuri varpaistaan kiinni.

Vauva on niin ihana. Meidän rakkaus. <3

Ja jotta en vaikuttaisi epätodellisen onnelliselta sanottakoon, että viime yö oli harvinaisen tuskainen ja toivoton. Jopa yhdet itkut tihrustin tyynyyn, kun vauva ei meinannut millään rauhoittua nukkumaan keskellä yötä. Mies lohdutti ja tuli parempi mieli.

Vauvan kanssa mentiin nukkumaan 20.30. Iltapuuhat tehtiin tavalliseen tapaan jo 19maissa, mutta vauva oli levoton nukutettaessa. Puolilta öin katsoin kelloa ja yllätyin, että vasta niin vähän, olinhan jo syöttänyt neljä kertaa! Yhdeltä vauva heräsi taas ja ensin kiekuili ja jutteli iloisena. Pian alkoi kitistä, ähistä, jumpata ja piereskellä. Kitinä yltyi itkuksi ja otin viereen. Rauhoittui heti tissille. Yhden ja neljän välillä vauva kaipasi tissiä jatkuvasti. Saatuaan sen nukahti välittömästi, mutta heti kun otin rinnan pois nukkuakseni itse, vauva heräsi sitä etsimään, kitisemään ja pyörimään. Ja tätä toistui mooooonta kertaa. En nukkunut itse ollenkaan tuona aikana. En osaa nukkua, jos vauva on rinnalla. Enkä myöskään, jos vauva ähisee yhtään. Kello oli 3.45 kun vauva rauhoittui taas kerran ja siirryin sohvalle toivoen, että vauva kävisi nukkumaan, kun minä en ole siinä vieressä. 3.47 alkoi tuttu kitinä ja 3.48 vauva jo komensi kovempaa. Takaisin sänkyyn, tissitin ja päästin itkut. Sillä syötöllä vauva sitten nukahti kunnolla ja mies siirsi hänet omaan sänkyynsä. Minä valvoin vielä vajaan tunnin, vaikka vauva ja mies jo nukkuivat. Pelkäsin, että pian vaavi taas herää ja muutkin harmitukset pyöri mielessä. Joskus 4.30 jälkeen nukahdin. Syöttöjä oli vielä klo 6 sekä lohtusyötöt 6.45 ja 8, jolloin vauva heräsikin sitten.

En tiedä miksi nämä yöt on nyt menneet tämmöisiksi taas. Viime yönä kyseessä oli selkeästi mahavaivat, mutta eipä nuo yöt muutenkaan ole olleet mitenkään selkeitä tai helppoja lähiaikoina. Alussa useat yöheräilyt ei haitanneet, kun vauva nukahti heti syötyään. Hänet sai nostettua samantien takaisin sänkyyn ja omakin uni tuli heti. Nyt pelkään, että vauva alkaa valvoa öisin. Parina yönä on jo ollut hymyilevänä hereillä ja yrittänyt katsella minua silmiin kontaktia hakien. Onneksi nukahtanut kuitenkin yleensä tissin saatuaan. Näyttää siltä, että omatkin nukahtamistaidot alkavat kärsiä. 

Ja harmittaa, kun repaleisen yön jälkeen ei huvita/jaksa tehdä mitään mukavia juttuja, vaan tulee vaan oltua kotona. Jää menemättä vauvajumppaan, kaupungille tai ystäville, jää siivoamatta, leipomatta ja tekemättä kunnollista ruokaa. Jotenkin lysähtää, menee siitä mistä aita on matalin. Eikä se haittaisikaan jos joskus tekee niin, mutta pidemmän päälle sellainen saa masentumaan. Mietinkin yöllä, että onko tämä masentumista, mutta ei se ole. Tämä on vain hetkittäistä väsymistä ja turhautumista. Päivisin olen yleensä ihan hyvällä mielellä, mutta sellainen saamaton ja laiska, jos ollut huono yö.

Ja tätäkin mietin yöllä, että minä niin arvostan ja tykkään niistä ystävistä, jotka soittelee ja laittaa viestiä, kyselevät mitä kuuluu. Tänäänkin puhuttiin ystävän kanssa meidän pienistä vauvoista ja puhelun jälkeen oli ihanan kevyt mieli. Ymmärrän, että aina ei saa aikaiseksi soitella. Enpä saa minäkään. Mutta ehkä siksi se tuntuukin niin hyvältä, kun joku tekstaa tai soittaa. Silloin tällöin riittää. Olen miettinyt myös minun työkavereita, niitä jotka lupasivat tulla kylään, kun vauva syntyy... juup, eipä ole näkynyt KETÄÄN. Tajuan, että arki on erilaista kun on töissä ja monilla omiakin lapsia ja harrastuksia ym. mutta asun lähes työpaikan naapurissa. Ei olisi vaikeaa poiketa, jos oikeasti haluaisi. Mutta niin kai se menee yleensä, että ei sitten kuitenkaan pidetä yhteyttä.

Mutta edelleenkin, vauva on niin äärettömän rakas ja suloinen, meidän aarre ja silmäterä. <3

Suloääniä

Vauva kiekuu ja kujertaa, varsinkin korkealta. Aivan mahtavaa kuultavaa! En saa siitä tarpeekseni. Hih! Tänään yllättäen tyttö keksi taas, miten sitä ääntä voi käyttää. Kovaäänisesti kailottaa hymysuin, että "hääääööö, heeee,  höööyy" jne. On ollut tänään myös jotenkin erityisen onnellisen oloinen. Iloissaan kuunnellut omaa ääntään ja harjoitellut kiekahduksia ja kiljahduksia. Ollaan miehen kanssa vaan ihasteltu. <3

Itselläkin ollut kiva päivä. Käytiin metsästämässä taas itkuhälytintä ja kolmannesta kaupasta löytyi sattumalta juuri se, jonka halusin. Oli jo aikakin saada hankittua se! Ostettiin myös Tripptrapp-tuoli ja nokkamuki vauvalle. :) Isosta marketista alkuviikon ruoat, mikä oli kanssa kiva. Jos ei tarttisi ihan jokapäivä käydä tuossa lähikaupassa, kun jo melkein hävettää siellä ravata päivittäin. Päivällä tehtiin hyviä tacoja, juotiin pullateet ja otettiin koko perhe yhteiset päikkärit. Nyt sauna lämpiää ja mies on kävelyllä vauvan kanssa. Eipä lisättävää.

Nyt saunaan.

Pikakuulumiset

Vauva herää minä hetkenä hyvänsä. On ollut aika viihdytettävää sorttia edelleen. Iloinen ja tyytyväinen heti kun hänen kanssaan leikkii ja touhuaa, mutta välillä kun lähden keittiöön niin heti kitisee, että "ethän jätä minua nyt tänne yksin".

Öisin vauva on taas heräillyt melko usein. En ole pariin yöhön katsonut kelloakaan ja se on ehkä auttanut vähän itseä. Korkeintaan kerran pari kurkannut ajan. Mies on nostellut vauvaa minun viereen yöllä ja joka aamuyö johonkin aikaan vauva on jäänyt meidän sänkyyn nukkumaan. On ollut pyörimistä ja ähkimistä taas aamuöisin sekä kovaa tissin kaipuuta alkuöisin. Nukahtaa nopeasti 19 aikaan eikä ehkä jaksa/ehdi syödä riittävästi. Olen lukenut muuten taas Pantleyn unikirjaa.

Leivoin tänään korvapuusteja. Nyt oon jo oppinut tekemään asioita vauvan kanssa. Mutta uniaikaan en edelleenkään uskalla paljon kokkailla/leipoa, kun unet on niin lyhyitä ja helposti voisin unohtaa hellalle tai uuniin sapuskat, jos vauva heräisi ja menisin riisumaan ja syöttämään. Kävin äsken hakemassa heränneen vauvan tähän minun viereen sohvalle. Vauva rupsuttelee mahallaan. Kuikuilee telkkaria ja syö helistintä. Nyt täytynee lopettaa.

Ihanaa kun pian on taas viikonloppu! Mihin nää viikot oikein menee?! 

Valkosipuli-itkuja ja vauvan ruokapohdintoja

Jääkaapista löytyi kyllä tortilla-aineet eilen, mutta kumpikaan ei jaksanut kokata. Niinpä päätettiin hakea ruokaa kaupungilta. Pitsa menee vähän huonoksi jos ei heti syö uunituoreena, toinen vaihtoehto oli kiinalainen. No mies kävi hakemassa meille kiinalaiset ruoat ja söin sitä mitä yleensäkin, tofua valkosipulikastikkeessa. Hyvää oli. Mietin kyllä ennen ostopäätöstä, että mitähän vauvan maha tykkää valkosipulista, mutta aattelin, että ehkä se kestää jo tässä vaiheessa. Poimin vielä ruoasta erilleen kaikki valkosipulin palaset, samoin punaiset paprikat. No ei kestänyt vauvan maha. Illalla huusi yhtä soittoa tunnin mahakipua ja heräili koko yön tunnin välein. Mitään muuta syytäkään kipuiluun ei keksitty. Mutta se huuto oli kurjinta. Käänneltiin ja syliteltiin kirkuvaa puolinukkuvaa vauvaa, pumpattiin jalkoja sen mitä pystyttiin ja lohdutettiin. Lopulta tunnin jälkeen maitokin kelpasi ja uni tuli uudelleen. Onneksi. Mutta ei siis enää valkosipulia. 

Ja aina kun ison itkun jälkeen löytyi hetkeksi vauvalle hyvä asento, esim. hoitopöydältä tai mahaltaan isän käsillä, niin samantien hymyili ison hymyn äidille ja isälle syvälle silmiin katsoen. Kuin ei olisi edes sattunutkaan äsken. Ja sitten seuraavassa hetkessä taas tuli itku kun mahaan koski. Reppana. Pikkuinen aina hymyili kun vaan pystyi. <3

Kirjoitin edelliseen tekstiin, että meillä ei ole kiirettä antaa vauvalle kiinteitä ruokia. Törmäsin kuitenkin sattumalta eilen netissä keskusteluihin herkkyyskausista, joita kiinteiden aloitukseen liittyisi. En ollut ajatellutkaan, että siinäkin olisi herkkyyskausi. En ihan tiedä, että uskoisinko sitä edes. Tai että onko sillä niin väliä, jos herkkyyskausi menee jotenkin ohi. Olin ajatellut täysimettää lähelle 6 kk, mutta aloin nyt miettiä, pitääkö alkaakin aiemmin tarjota soseita, jos vauva kiinnostuu ruoasta ym.... Ja kovin oli ristiriitaista tietoa myös kiinteiden aloittamisen ja allergioiden välisestä suhteesta. Jotkut olivat ihan sitä mieltä, että kiinteät on hyvä aloittaa aikaisin niin ei tule allergioita, ja jotkut juuri päinvastoin. Minä olen luullut, että mitä myöhemmin aloittaa kiinteät, niin sen vähemmän tulisi ehkä allergioita, kun suolisto ym. ehtii kehittyä pidemmälle. Mitenkähän se on? Kertokaa jos tiedätte. En minä kuitenkaan nyt ala hötkyilemään noiden soseiden kanssa. Imettäminen on niin helppoa ruokaa vauvalle ja kun näyttää ainakin vielä riittävän maito meidän neidille.

Vauva 4 kk

- kasvaa hyvin omalla käyrällään
- on yleensä tyytyväinen ja iloinen lapsi
- hymyileväinen ja tarkkaavainen
- jaksaa hereillä 1,5-2,5 tuntia, joskus jopa 3 tuntia, jos pääsee sitten yöunilleen
- herää yöllä vaihtelevasti 2-10 kertaa
- nukahtaa päikkäreille vaunuihin yleensä helposti, illalla nukkuu helposti äidin tissille
- nukkuu yleensä 3 päiväunet, poikkeustilanteessa neljät
- päikkärit kestävät yleensä 45 minuuttia, joskus 1,5 t, jos ollaan vaunuilemassa ulkona
- nukahtaa sisätiloihin päikkäreille vain hyvin harvoin
- nukahtaessaan laulaa joskus unilaulua, joskus huokailee onnellisena <3
- syö ja pissaa paljon, kakkaa noin 3 päivän välein
- karstaa kertyy yhä päälaelle, varsinkin aukileen kohdalle
- innostuu kun heilutetaan harsoa hänen yläpuolellaan
- tykkää leikkiä lattialla äidin ja isän kanssa
- tykkää paljon pomppimisleikistä aikuisen käsissä, etenkin peilin edessä
- tykkää leikkiä mm. kirjalla, helistimillä ja puruleluilla. Laittaa kaiken suuhun.
- mustekala-lelu kiinnostaa
- leikkii mielellään äidin tai isän sormilla
- potkii villisti kun näkee mieluisan lelun
- tykkää kaikista uusista leluista ja kyllästyy jos leikitään liian pitkään samalla lelulla
- iloitsee kylvystä: hymyilee ja nauraa, katselee kylpyhuonetta kiinnostuneena, työntää jalkojaan ammetta vasten
- osaa odottaa kylpyä illalla hoitopöydällä
- vetää äitiä ja isiä tukasta ja nenästä
- ei syö tuttia eikä enää ole yritettykään
- puree ikenillä sormiaan, puruleluja ja kaikkea mitä saa käsiinsä
- mumisee suu kiinni joskus alahuuli pitkällä, kuuntelee omaa muminaansa
- on ollut hieman hiljaisempi höpöttelijä pari viikkoa
- purulelu suussa tulee juttua eri äänenkorkeuksilta
- nostaa peppua jalkapohjien varassa selällään
- nostaa peppua polvien varassa mahallaan
- tekee toisinaan mahallaan ryömimisliikkeitä
- ei käänny vielä mahalleen
- mahallaan ojentaa käsiään suoraksi kohti lelua
- on jo vähän tottunut vauvakaverinsa ääniin
- nauraa peilikuvalleen ja välillä ujostelee sitä kääntyen äitiin tai isään päin
- hoitopöydällä etsii käsiinsä vaippoja ja muita tavaroita
- kuolaa varsinkin mahalla ollessaan
- nukkuu selällään kädet leveästi auki
- nauraa kun leikitetään peilin edessä
- katsoo vakavana kun äiti ilmeilee, aukoo suutaan ym.
- tykkää muista lapsista
- viihtyy myös muiden aikuisten sylissä, ei välttämättä vierasta
- väsyy kovaäänisestä ympäristöstä ja liian vauhdikkaista leikeistä
- nauttii seurasta ja siitä että häntä viihdytetään, usein myös vaatii seuranpitoa
- viihtyy melko hyvin sitterissä kun äiti tiskaa ja pyykkää
- katselee tarkasti kun äiti ja isä syövät
- ei vielä hetkeen maistele kiinteitä ruokia
- nukahtaa helposti autoon, jos auto liikkuu

Muoks. Ja pakko vielä lisätä, että vauvalla on aivan ihania ilmeitä! Silmien väliin tulee isot rypyt kun vauva ilmeilee. <3

Äiti 4 kk:

- yrittää taistella, ettei vertailisi oman vauvan kehitystä muihin vauvoihin
- tykkää pyöräytellä vauvaa kylkien kautta ympäri selältä mahalleen ja päinvastoin
- ihastelee vauvan pulleita poskia ja reisiä päivittäin
- pussailee vauvaa ainakin 1000 kertaa päivässä
- toivoo, että yöhulinat väistyisivät ja saisi nukkua paremmin
- on kiitollinen miehelle, joka auttaa sekä päivisin että öisin
- ei ole jaksanut jumppaan pariin viikkoon
- kannustaa muitakin äitejä käyttämään vauva-ajan rennosti vauvan kanssa ja välttämään liikoja vauvaharrastuksia ja suorittamista. Vauva ei tarvitse hienoja harrastuksia kehittyäkseen hyvin.
- ilostuu yllättävistä puhelinsoitoista ja viesteistä ystäviltä
- viestittelee päivittäin hyvälle ystävälle kuulumisista ja kaikesta
- oli rohkea eilen mummun muistotilaisuudessa: lauloi yksin ja esitti oman runon
- nauttii äitiyslomalla olemisesta
- aikoo lähiaikoina leipoa korvapuusteja
- syö edelleen Cerazetteja, ei havaittuja sivuvaikutuksia
- laulaa vauvalle nukkumaan mentäessä laulua "Aa aa varpaillaan" ja sanoo "shhh shhh" kun vauva on nukahtamassa
- odottaa aina viikonloppuja, jolloin mieskin on kotona
- yrittää olla säästäväinen
- välttelee yhä sipuli-, paprika- ja papuruokia, vaikka kaipaa niitä
- rakastaa miehen hulluja hassutteluja ja höpsöttelyjä

Lääkärineuvola

Eilen käytiin 4kk-lääkärineuvolassa Pötkylän kanssa. Meni oikein hyvin, lääkärinä rauhallinen ja mukava nuori mieslääkäri. Ensin mentiin terveydenhoitajalle punnittavaksi ja mitattavaksi: 66,7cm ja 8580g. Tasan kilo oli tullut taas painoa pienelle pallerolle. <3 Vauva ei tykännyt taas yhtään pituuden mittaamisesta. Päänympärys myös kasvanut hyvin. Vauva kasvaa tosi tasaisesti omalla käyrällään. Neuvolan käyrä näyttää pituuden ja painon suhdetta ja kulkee siksi vaakasuoraan tietokoneen näytöllä. Pituus menee yläkäyrällä kakkosen kohdalla. Tämä oli eka lääkäri joka rauhassa näytti ja selitti meille käyrää niin että ehdittiin jopa näkemään reunasta numerot. Nolla on siis keskiarvo ja kaikki -2 ja 2 välillä on normaalia ja tavallista kasvua. Terveydenhoitajalla kysyttiin myös päivällä syömisen tiheydestä ja hän sanoi, että ei haittaa vaikka syöttää usein, kun voi olla vielä tiheän imun kausia ym. Kun kysyin, että voiko tämän ikäistä vauvaa syöttää liian usein. Hyvä.

Mukavasti lääkäri kyseli ensin meiltä mm. luonnehdintaa vauvasta, unista, syömisestä jne. Saatiin kysyä mitä haluttiin. Sitten riisuttiin vauva ja lääkäri rupesi tutkimaan ne tavalliset, mm. kuunteli keuhkot ja sydämen, paineli mahan sekä katsoi refleksit (esim. mororefleksi oli hävinnyt), silmät, ihon, suun, lonkat ja korvat. Korvien tutkiminen oli meille uutta, mutta oli kiva kun se tehtiin automaattisesti. Oli vaan vähän hankalaa pidellä vauvaa kylki lääkäriin päin ja päätä piti pitää aivan paikoillaan. Ensi kerralla mies saa taas pidellä. Lonkat lääkäri tutki availemalla niitä edestakaisin ja vauvahan ei siitä tykännyt yhtään. Kovasti itki, mutta heti kun lääkäri lopetti niin hiljeni vauvakin ja antoi lääkärille kivoja hymyjäkin.

Vauvalla siis kaikki kunnossa. Kiva kun tässä vaiheessa on tuo lääkärikäynti. Seuraava lääkäri on muistaakseni sitten 8kk ikäisenä. Hih lääkäri sanoi, että meitä on perheenä niin kiva katsella. Tuli hyvä mieli. :)

Viime yönä vauva heräili taas usein. Iltapäivällä syötin oikein isosti n. 17 aikaan ja tuntui, että klo 20 ei ollut vieläkään yhtään maitoa. Vauva kyllä nukahti nopeasti kylvyn jälkeen ja iltarutiinit näyttävät toimivan. Arvelin kuitenkin itsekin, että hulinainen yö tulee, kun ei saanut paljonkaan syötyä silloin illalla, ei nieleskellyt niinkuin yleensä. Vauva heräilikin pitkin alkuyötä ja olin ihan pökkyrässä. Vauva myös itki kovasti yhdessä vaiheessa eikä tissikään auttanut. Onneksi mies auttoi ja nukutti vauvan syliin. Ja muutenkin koko yön nosteli vauvaa minun viereen. Ihana huomaavainen mies. Aamuyöllä vauva heräili 1-2 tunnin välein. Tai katsoin kelloa kolmelta ja sen jälkeen heräilyjä oli useita. Päivä alkoi 7.20. 

Nyt kävin nukuttamassa vauvan parvekkeelle ekoille unilleen. Nyt äkkiä pakkailemaan tavaroita ja vähän siistimään kotia. Lähdetään tänään minun vanhempien luokse. Huomenna on mummun hautajaiset.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Ihmettelen unia

Nyt vaan täytyy ihmetellä. Mitä kummaa täällä nyt tapahtuu?! Monien viikkojen yöheräilyjen jälkeen vauva heräsi viime yönä kaksi kertaa. Nukahti lopulta 20.30 ja ensimmäinen syöttö oli 0.20 ja toinen 6.15! Ihan virkeältä jo näytti tuolloin, mutta 20 minuutin syömisen ja pyörimisen jälkeen nukahti vielä. Pian tuolta varmaan herää. Mutta siis mitä ihmettä on tapahtunut? Meidän tavat ja päivät on samanlaisia kuin ennenkin. Voisikohan olla, että tuo yöhulinointi nyt vain taukosi. Uskaltaisinkohan uskoa niin. En tiedä ihan vielä. Heh.

Itse kyllä heräsin pari kertaa aamuyöllä tottumuksesta.

Mutta hassulta tuntuu nopea muutos.

Parin päivän arkea ja unia

Eilen miehellä oli iltavuoro ja minulla kampaaja aamulla, ihanaa. Siis kampaaja, ei iltavuoro. Teki mieli heilutella tuulessa värjättyjä, sileitä ja suoristettuna yllättävänkin pitkiä hiuksia, niinkuin elokuvissa tuuheahiuksiset naiset tekevät. Heh. Kiitos luottokampaajilleni, joilla olen käynyt jo 10 vuotta! Oho pitkä aika.

Kampaajan jälkeen tuli ystävä ja isompi vauva kylään. Oli mukavaa ja päivä meni nopeasti. Iltakylvetykset ja nukutukset meni hyvin, vaikka aina olisi kivempi ja helpompi tehdä ne yhdessä miehen kanssa. 

Vauva on nukkunut aika hyvin viime yönsä. Heräillyt 1,5-3,5 tunnin välein eikä aamuöisin ole ollut mahavaivojakaan. Ihmeellistä. Olen saanut itekin nukuttua suhteellisen hyvin, toki nostellut vauvaa edestakaisin ja vähän pyörinyt, mutta on ollut helpompaa. Eilen vauva heräsi yöuniltaan vasta klo 9. Minulla oli jo vähän ikävä vauvaa, kun en voinut pussailla ennen kampaajalle lähtöä. Tänään vauva nukkui 8.30 asti. Erikoista, kun jo pitkän aikaa vauva on aina herännyt vähän 7 jälkeen. Väsynyt vauva. Päivisinkin väsähtänyt nopeasti. Enää ei ole aina riittänyt, että 1,5 tunnin kohdalla alan syöttää ja laittaa unille. On päässyt silloin ainakin huudosta päätellen jo liian väsyneeksi. Ei ole syönytkään silloin. Tai sitten kyse on rintaraivareista. Eilen mietin sitäkin ekan kerran, kun vauva vain huusi eikä syönyt vaikka oli ollut syömättä useita tunteja (ei ollut huolinut pullosta mieheltä). Söi sitten kyllä iltapäivällä siitäkin edestä. En murehdi kauheasti, jos vauva ei syö aina. Olen aina ajatellut, että kyllä lapset yleensä syövät viimeistään sitten kun tulee iso nälkä. Ja kun aika usein kuitenkin tarjoan maitoa.

Meillä on ollut käytössä Liberon 3-vaipat. Nyt on muutamana yönä käytetty Pampersin vaippoja ja tuntuu hassulta, että juuri samaan aikaan nuo yöt ovat helpottaneet. (Ainakin toistaiseksi.) Ainakaan yöpissat eivät tule enää niin läpi. Varsinkin jos vauva herää 7. Olen miettinyt, voisiko tälläkin olla merkitystä uniin.

Moni kertoo, että 3-4kk iässä vauvoilla on näitä nk. yöhulinoita. Että heräilee usein. Jospa asia olisi näin ja nämä parin yön hyvät merkit enteilisivät jatkoa. 

Kävin äsken nukuttamassa vauvan aamu-unilleen. Nukutus kesti yli tunnin, josta vauva huusi varmaan yli puolet. Ehkä laitoin liian aikaisin unille tai muuten vain ilmaisi itseään. Ei rauhoittunut vaunuihin nukkumaan ja kantoreppukin alkoi tympiä. Maitokaan ei kelvannut. Ei makuultaan eikä sylissä. Eikä tuttu unilaulu. Eikä vaipanvaihto. Riisuin vauvalta ulkovaatteet ja housut pois ja laitoin telkkarin päälle hiljaiseksi taustaääneksi, otin olkapäälle ja annoin olla siinä rauhassa. Katselin itse telkkaria. Sitten taas uusi yritys sängylle ja nyt tissi kelpasikin. Nukahti siihen nopeasti. Söpö reppana. Toivottavasti nukkuisi nyt hyvät unet.

Öisiä yllätyksiä

Pakko vähän tuulettaa: viime yönä Pötkylä heräsi yllättäen vain kaksi kertaa! Nukkumaan käytiin muutaman syötön jälkeen noin 20.30 ja syötiin klo 1.15 ja 4. Aamu alkoi tuttuun tapaan muutaman minuutin yli 7. Itse heräsin virkeänä ennen vauvaa klo 1 ihmettelemään kelloa ja kuuntelemaan hänen hengitystä. Heh. Aamuyönkin vauva nukkui poikkeuksellisen rauhallisesti: ei minkäänlaista pyörimistä tai ähkimistä. Suorastaan erikoinen yö. :) Yritän muistuttaa itselleni, että tuskin tästä nyt sentään tapa tulee. Mutta ihmeellistä kyllä on, miten yksikin onnistunut yö antaa niin paljon uutta toivoa.

Illalla vauvan mentyä nukkumaan pötköteltiin miehen kanssa pimeässä makkarissa ja juteltiin minun väsymyksestä ja arjesta ja meidän rooleista ja kaikesta. Rauhallinen yhteinen hetki ilman kiirettä mihinkään. Tuli hyvä mieli.

Tänään oli ihanan raikas kävelysää. Kävin pitkällä vaunukävelyllä kun mies valmisteli harrastusjuttujaan kotona. Ihastelin syyspuita ja joutsenten kiljumista. Vauva nukkui lenkillä 1,5 tuntia niinkuin yleensäkin. Tykkään kävellä myös yksin. Saa ajatella rauhassa. Ja kirjoittaa lyhyitä runoja puhelimen muistiin. Ja hidastella kun siltä tuntuu. Tai soittaa ystävälle.

Miehelle tuli harrastuskaveri. Ne puhuu hassua kieltä keittiössä: puhuvat modeleista ja autofeileistä ja snapfireistä ja squadeista ja tuumista ja ties mistä. :) Minä laitoin vauvan parvekkeelle unille. Jaksoi olla 1,5 tuntia hereillä ja loppuajasta oli jo ihan kärttyisä. Yleensä yksi väsymyksen merkki näyttääkin olevan se, että vauvaa täytyy viihdyttää koko ajan. Soitin äidille mummun hautajaisista. Ne on viikon päästä. Ilostuin kun näin taas ystävän telkkarissa. Mietin, pitäiskö lähteä kauppaan hakemaan ruokaa alkuviikoksi..

Nopeita juttuja

Taas tekisi mieli kirjoittaa niin monesta asiasta.. Vaikkapa siitä, miten ihana oli juoda lattekahvia kynttilänvalossa kahvilassa itsekseen tai kun tajusin olevani hurjassa kofeiinipöhnässä tuon kyseisen kahvin jälkeen. ;) Tai siitä miten ihana on ollut nähdä kaikkia lukuisia ystäviä tässä lähipäivinä. Tai millaisia muistoja minulla on mummusta. Tai kun mies lähti iloisella mutta haikealla mielellä yökylään kaverilleen. Tai siitä, että viime yö oli pitkästä aikaa helpompi ja sain nukuttua paremmin. Tai että kun vauva nukahti pitkästä aikaa tänään kantoreppuun ja oli siellä niin suloinen. Tai siitä kun puntari on vihdoinkin värähtänyt alaspäin tosi pienesti. Tai kun mies ihanasti vei vauvaa eilen iltapäivällä vaunuilemaan ja minä sain huilata hetken.

Mutta tämä on nyt ainoa mitä ehdin. Vauva on ollut aikalailla viihdytettävää sorttia nämä pari päivää eikä päiväunetkaan ole olleet 45 minuuttia pidempiä. Illalla en halua asettua koneelle, kun siihen on niin helppo jumiutua pitkäksi aikaa.

Vauva pötköttää sohvalla mahallaan tuossa minun vieressä ja yrittää kuikuilla telkkaria minun takaa. Onnellinen olo.

Koiran pedissä

Nopeat kuulumiset. Vauva on ihana ja söpö ja ilmeikäs. Tuossa lattialla leikkii lelukaaren alla. Yskii välillä. Pitää kysyä siitä lääkäriltä ensi viikon neuvolassa. Ei ole flunssainen. Ehkä maitoa nousee kurkkuun? Valokuvasin vauvaa, mahtavia ilmeitä.

Minä "nukuin" taas aamuyön nk. koiran paikalla eli meidän sängyn jalkopäässä. Vauva heräsi viimeistään aina 2 tunnin välein ja joskus aamuyöllä jätin hänet meidän viereen, kun en jaksanut enää nostaa takaisin omaan sänkyyn. Vauva valtasi tuttuun tapaansa koko minun puoliskon sängystä ja pyöriskeli ja rupsutteli. Minä siirryin jalkopäähän kippuraan. Siinä olisi ihan ok nukkua jos uni tulisi. En saa nukuttua jos vauva pyörii tai ähisee yhtään. Se on rasittavaa.

Menin eilen nukkumaan ennen yhdeksää. Ei puhettakaan että voisin enää valvoa sen yli. Totesinkin tänä aamuna miehelle, että tästä on tullut meille nykyinen arki. Luulin, että vauvan tiheät heräilyt liittyisivät maidon tilaamiseen ja tehoimuun, mutta ei tämä nyt näytä menevän ihan heti ohi.

Jotain tekisi mieli kokeilla. En tiedä mitä. Vauva on vielä niin pieni, mutta toisaalta jotain uusia keinoja voisi jo vähitellen yrittää. Jotkut antaa vastikemaitoa illalla, jotta vauva pysyy kylläisenä pidempään. Jotkut antaa jo maissivelliä. Jotkut aloittaa soseet sillä toivolla että auttaisi uniin. Itse en ehkä siihen usko, kun aluksi sosemäärät kuitenkin niin pieniä. Iltapuuro tosin toimii joillakin. Jotkut hoitaa yösyötöt pullolla, jolloin myös isä voi auttaa. Jotkut nukkuu korvatulpat korvissa etteivät herää jokaiseen vauvan pikkuäännähdykseen. Enpä tästäkään tiedä, ei tunnu jotenkin kivalta. Jotkut nukkuu toisessa huoneessa kuin vauva ja isä hoitaa vauvaa yön ja tuo syötölle kun tarvitsee. En tiedä mitä kokeill. Päikkäreitä en osaa ottaa, uni ei tule.

Öisin ja herätessä väsyttää paljon. Aamuyön fiilikset on pelonsekaiset. Mutta onneksi päivisin vielä jaksaa ok, kunhan pääsee ylös ja saa päivän käyntiin. Toki energiataso ei ole aina hääppöinen, varsinkin iltapäivisin jää kyllä tiskit laittamatta ja pyykit pesemättä.

Vauva nukkui äsken 45 minuutin lyhyet aamu-unet parvekkeella. Suuttui kun yritin nukuttaa minun viereen sänkyyn. Heh. Tyytyväisenä möllötti kun aloin pukea villavaatteita päälle. Olen tosi kiitollinen että nukahtaa vaunuihin yleensä niin hyvin. Itkuisena heräsi ehkä vähän kesken unien. Hetken pidin kantorepussa ja katseli hiljaa kun hääräsin keittiössä. Nyt siirsin sitteriin, hymyilee minulle vienosti ja katselee leluja. Ihana pulleaposkinen vauva. <3