Öitä ja muita puuhia

Nopeita kuulumisia! Viikko on mennyt rauhallisesti kotiympyröissä. Olen siivoillut, tehnyt uusia valokuvatauluja meidän seinälle, tavannut rakkaita ystäviä, iloinnut hienosta uudesta ruokaryhmästä, käynyt iltaisin itsekseni kävelyillä, ostanut vihdoin tosi hyvän ja nätin ulkoilutakin, syönyt hyviä arkiruokia ja myös herkkuja, keventynyt puolisen kiloa ja käynyt kahvilassa yksin. Rentoa, rauhallista, leppoisaa, mukavaa, tavallista arkea.

Vauvan öistä voisin kirjoittaa taas pitkästikin, mutta en jaksa. Eka unikoulu meni hyvin, mutta parin-kolmen viikon jälkeen homma alkoi taas karata käsistä ja vauva alkoi heräillä enemmän. Tai lähinnä valvoi yöllä ja vaati seuraa. Ja kun en jaksanut itse valvoa, menin siitä mistä aita on matalin, eli maitonukutus vauvalle. No siitä seurauksena varmaan se, että vauva on taas alkanut heräillä useammin. Toisaalta tytöllä on nyt myös selkeä eroahdistuskausi, joka ilmenee esim. kotona kun menen vauvan näkyvistä pois tai kun kävelen hänen luota pois päin. Silloin alkaa iso itku ja pitää päästä syliin. Suurta vierastamista ei ole, mutta pientä varautuneisuutta vieraampiin naamoihin kyllä, niin kuin ennenkin. Viime yönä aloitettiin unikoulun toinen kierros. Samoin kuin viimeksi, mutta ei tuputeta tuttia, kun se ei ole enää kelvannut muutenkaan. Viime yönä vauva itkeskeli tosi usein, mutta enemmänkin sellaista "auta minut uneen" tai "missä olette"-itkua. Syötin ensimmäisen kerran klo 5:10, kun en jaksanut herättää miestä enkä itsekään enää sylitellä. Menkkojen aikaan maito oli tosi tiukassa, mutta nyt sitä taas riittää. Luulin jo, että pääsen liivinsuojista eroon, mutta edelleenkin pitää niiden kanssa pelata.

Eilen saatiin ihana uusi ruokapöytä ja ah se on vaan tosi hieno. Anoppi ja hänen miehensä auttoivat kasaamisessa. Oli aivan erilaista syödä sen ääressä tänään ja kaikki tavarat näyttää niin erilaisilta sen päällä, kauniilta. Mies olisi halunnut äitinsä tuovan meille vanhan ison autolelunsa, jonka avulla oli oppinut itse kävelemään. Auto oli kuitenkin ollut niin likainen ja rikkinäinen, että mummu oli ostanut meidän tytölle aivan ikioman auton, vaaleanpunaisen päältä ajettavan. Kiljahdin kun näin sen, tuli niin puskista koko auto ja oli niin kiva lahja. Mummu varmaan ihmetteli mielessään, että mitä tuo aikuinen nainen tuossa noin hihhuloi yhtä lelua. Hehheh.

Nyt vauva heräsi ja miehelle tulee pian kaveri kylään. Äsken syötiin hyvää tofu-kookoscurrya ja imuroitiin koti. Minä siivosin roskiskaapinkin, kävin kaupassa ja mies laittoi pyykkiä. Paljon on saatu aikaan. Nyt voi rentoutua.

Vauvan kuulumisia

Aurinko paistaa! Ja viikkokin on taas mennyt nopeasti. Tänään ahkeroin taas aamusta pyykkiä pesten, vauvalle vihanneksia ja kananmunia keittäen, sämpylöitä leipoen, keittiötä ja vessaa siivoten. Nyt teetä ja tositeevee-ohjelmaa sohvalla. Laitoin vauvan klo 11 unille ja saatiin kerrankin syötyä myös lounas ennen noita ekoja päikkäreitä. Joskus aiemmin kun yritin näin rytmittää päivää, niin vauva ei jaksanut syömispuuhia yhtään. Onkin siksi yleensä lounasteltu vasta unien jälkeen. Tämä nykyinen olisi kyllä kivempi aikataulutus.

Vauvan yöt on menneet melko kivasti. Nukkumaan ei jää aivan yhtä helposti kuin ennen, mutta melko hyvin kuitenkin, viimeistään puolessa tunnissa. Ehkä omakin vika, kun ei malteta olla riehumatta illalla, kun vauvakin on usein iltaisin riehakkaalla tuulella. On useampana yönä nukkunut ensimmäiset 5-6 tuntia putkeen. Se on oikein hyvä. Sitten kyllä herää ja usein ei saa takaisin unta tuntiin. Ja itkee jos oikaisen omaan sänkyyn. Joskus hääräilee silmät auki tyytyväisenä, joskus yrittää kovasti nukkua, mussuttaa tuttia ja vääntelehtii kyljeltä toiselle uniasentoa etsien. Ressukka kun niin yrittää, mutta uni ei tule. On sylitelty ja tassuteltu. Maidon antamista olen yrittänyt viivyttää sinne klo 5-6 kieppeille. Aamuyön hulinat on kyllä itselle raskaimpia. Tai siis se, jos joutuu tunnin istumaan pinnasängyn laidalla.

Vauvan syömiset on menneet aika hyvin myös nyt viime päivinä. Olen ollut vähän laiska tekemään itse ruokia ja vauva onkin syönyt kaupan soseita enemmän kuin ennen, lähinnä kalaa sisältäviä ja tomaattipohjaisia pastaruokia. Pakkasessa olisi kyllä itse tehtyjä soseita, mutta ne lakkasivat maistumasta vauvalle jossain vaiheessa. Kaupan ruoat on menneet paremmin. Niihin olen itse sitten lisännyt vielä esim. kukkakaalia, perunaa ja linssiä. Perunaa on nyt muutenkin syöty enemmän kuin aluksi, usein sormiruokanakin viipaleina maistuu hyvin vauvalle ja vauva saa yllättävän hyvin otettua pöydältä ohuen viipaleen. Pöydältä siksi, että lautanen lentäisi lattialle. :) Jossain vaiheessa tuntui, että vauva söi aina samoja ruokia, eli porkkanaa, perunaa, parsakaalia, linssiä. Haluaisin opetella vähitellen tekemään vauvalle helppoja, mutta uudenlaisia ruokia. Sellaisia, joista saisi sitten myöhemmin helposti meille molemmille ruoan. Esimerkiksi pastaa tomaattikastikkeella, makaronilaatikkoa, linssikeittoa, peruna-kalalaatikkoa, jne. Eihän ne vaikeita ruokia ole. Ensimmäiset reseptikokeilut on vaan aina riskialttiita epäonnistumaan. :)

Ruoat on alkaneet maistua ehkä siksikin, että on tajuttu miehen kanssa, mikä motivoi meidän lasta syömään: se että saa näperrellä samalla jotain herkkua. Lounaalla ja päivällisellä se on yleensä avokadon puolikas. Vauva alkaa hihkua ja nousee seisomaan syöttötuolinsa jalkatukea vasten, kun avokado nostetaan esille. Puuro saadaan syötyä hedelmäsoseiden avulla. Varsinkin sellaiset pussissa olevat soseet ovat hitti ja vauva jo tunnistaa, että tuo on herkkua. Vauva osaa myös itse imaista pussista sosetta. Pussit on siis suunniteltu niin, että ne on helppoja välipaloja vaikkapa tien päällä. Olen ostanut Ella´s kitchen -merkkisiä soseita, kun niissä ei ole mitään ylimääräistä. Välipalalla syödään jotain hedelmää, yleensä appelsiinia, banaania tai päärynää. Joskus teen mikrossa riisihiutalepuuron. Odotan, että sitten kun neiti saa pari kuukautta lisää ikää, voidaan ottaa hapanmaitotuotteet osaksi ruokavaliota. Niistä saa sitten kivoja välipalojakin. Talk-muruja jälkiruoaksi tai ruokailun ohessa, varsinkin välipalalla.

Vauvan päiväunia olen viime päivinä miettinyt. Tekisi mieli kokeilla toisten unien jättämistä pois joinain päivinä. Päätettiinkin tehdä niin, jos vauva nukkuu oikein pitkät ekat päikkärit. Joinain päivinä onkin posottanut 2,5 tuntia, ja tänäänkin jo kaksi tuntia tähän mennessä. Jos vaikka olisi sitten väsyneempi illalla ja yöllä. En tiedä. Kokeillaan.

Ollaan oltu aika paljon kotona viime aikoina. Minua ei ole huvittanut lähteä oikein minnekään. Olen halunnut keskittyä vauvan päiväuniin, ruokailuihin, omiin puuhiin ja kodinhoitoon. Kaupungillekaan ei ole tehnyt mieli. Ehkä siksikin, että olen tällä omalla ruokavaliolla ja kaupunkireissuihin kuuluu yleensä kahvilavisiitti jonkun ihanan pullan tai kasvispiirakan kera. Ihana kuitenkin että meillä on käynyt paljon ystäviä kylässä! Olen leiponut usein sämpylöitä ystäville. Tänään leivoin miehelle kurpitsansiemensämpylöitä, ne on mun suosikkeja.

Nyt mies tuli lounaalle kotiin, sen seuraksi siis!

Kolmas maidoton yö

Suhteellisen hyvä yö oli unikoulun kolmas yö. Ainoa juttu oli, että vauvan kesti tavallista kauemmin nukahtaa, kun heräsi. Toisaalta varsinaisia heräämisiä oli vain kaksi! Siis ennen aamun syöttöjä, joita oli myös kaksi.

Klo 20:40 nukahti omaan sänkyyn. 10 minuuttia oltiin sitä ennen makuuhuoneen sängyllä leikkimässä rauhallisesti unipupulla ja syömässä maitoa. Vauva söi tosi hyvin. Muutenkin maitoa tuli päivällä yllättävän paljon, kun taas edellisenä päivänä tuntui, että ei tullut. Ja olinkin jo silloin vähän huolissani koko imetyksen kohtalosta.

Klo 22:25 vauva ähisee sängyssään, on kääntynyt mahalleen. Nousen nopeasti kääntämään takaisin ja vauva ei edes kunnolla herää, jes.

Klo 0:18 itkua, syliin kerran, tutti suuhun ja tassua, nukahti 0:25. Mies kolautti itsensä johonkin olohuoneessa ja vauva hätkähti kolinaan, ei kuitenkaan herännyt kunnolla. Vauva oli jonkin aikaa ihan nukahtamisen rajalla, pyöri sängyssään itsekseen, yritti unta, mutta heräsi sitten itkemään. Syliä, hytkytystä sängyssä, nukahti 0:38, pyöri vielä itsekseen ja itkahteli.

Klo 2:12 itkua. Siihen avuksi syliä. Ei huoli tuttia, tarjoan vettä mutta ei huoli. Rauhoittuu sänkyyn. Nappaa unilelun ja leikkii rapisevalla unilelun pesulapulla noin 5 minuuttia. Minä istun vieressä. Vauva alkaa selvästi väsähtää, näpertää silti vielä lelua. Oikaisen omaan sänkyyn. Vauva itkaisee pari kertaa, haukottelee. Odotan, milloin alkaa itkeä. Vähitellen aloittaa epämukavuusitkun tai väsyitkun, ei huuda. Itku yltyy ja menen lohduttamaan, rauhoittuu sängyssä. Leikin taas nukkuvaa pinnasänkyyn nojaten ja pidän tassua vauvan kyljellä. Lopulta vain istun silmät kiinni oman sängyn reunalla, niin että vauva näkee minut halutessaan. Vauva kääntää kylkeä ja hakee unta itsekseen. Kello on 2:40. Kahistelen oman peittoni alle ja vauva pitää pientä uniääntä. Minä nukahdan ja niin on vauvakin tehnyt.

Klo 6:03 itkua. Minun toinen rinta on räjähtämispisteessä ja hurraan mielessäni, että jes kello on yli kuusi, voin syöttää ja siten tyhjätä rintaa! Vauva syö pitkään ja annan syödä rauhassa. Siirrän omaan sänkyyn ja laitan tutin suuhun. Pyörii siinä hetken, mutta nukahtaa pian.

Klo 6:55 itkee vähän, mutta itku ei lopu. Annan lyhyesti maitoa ja tutin suuhun. En jaksa yrittää muuta. Vauva nukahtaa heti.

Klo 8:10 vauva ähkii ja herää. Ei kuitenkaan herännyt varsinaisesti miehen herätyskelloon, joka soitti tasalta. Pienet maidot sängyssä, jonka jälkeen melko nopeasti aamupesuille ja touhuihin tyytyväisenä ja iloisena. Äitikin tuntee levänneensä ihan hyvin.

Mietteitä maidosta ja muusta:
- yllätyin iloisesti, että maitoa tuli niin paljon sekä eilen että tänä aamuna. Ihmeellinen se eka unikouluyö, jonka jälkeen maitoa ei tullut paljonkaan.
- vauva myös söi maitoa paljon päivällä ja ehkä sen takia kiinteät ei maistuneet
- kiinteät tökkivät ehkä muutenkin. Sormiruoka kelpaa soseita paremmin. Ennen niin suositulla iltapuurollakin on lähipäivinä ollut nihkeä menekki. Hmm. 
- nyt kun maitoa taas näyttäisi tulevan hyvin, syötän vauvalle ensin kiinteitä ja sitten vasta maitoa
- siirrän ehkä aamumaidon saamisaikaa ainakin puolella tunnilla eteenpäin, eli maitoa saisi vasta 6.30 tai 7 jälkeen. Yksi uninen aamumaito on ok, kaksi on ehkä jo liikaa (niin kuin tänään kävi). Vaikka ei nämä taida olla ratkaisevia juttuja unikoulun onnistumisessa.
- nämä kolme ensimmäistä unikouluyötä on olleet yllättävän helppoja. Olen onnellinen, ettei vauva ole itkenyt sellaista kovaa pitkäkestoista itkua paljonkaan.
- nostelutekniikka on tuntunut hyvältä, kun vauvaa voi lohduttaa ja ei ole tarvinnut nostella niin paljon kuin etukäteen ajattelin
- minä hoidin taas viime yön, mikä oli ok. Jaksoin helposti nousta lohduttamaan vauvaa, mutta nukahdin nopeasti kun menin sänkyyn.
- unikoulun alkaessa vaihdettiin taas sängyssä puolia niin, että minä nukun lähempänä vauvaa, siitä on helpompi nousta vauvan luo.
- veden tarjoaminen ja vaipan vaihtaminen tuntuvat aika turhilta, ei vauva taida niitä tarvita
- vauva yrittää nukahtaa itse, mutta hermostuu jos ei onnistu
- tutti on ollut oiva apu vauvan rauhoittamisessa, vaikka ei läheskään aina huoli sitä heti
- päiväunet on olleet samanlaiset kuin ennenkin unikoulua ja nukahtaa edelleen hyvin vaunuihin
- näillä mennään ja unikoulu jatkuu

Elämän monet roolit

Haukotus. Vauva on nyt kolmena aamuna keksinyt, että onpas kiva herätä 5:30 uuteen päivään! Aikaiset heräämiset on johtuneet ehkä siitäkin, että öisin olen joutunut tissittämään vauvaa aika usein, ja tuohon aikaan olen jo aivan kyllästynyt ja väsynyt siihen, ja kroppakaan ei enää jaksa staattista ja huonoa imetysasentoa toisella kyljellä. Niinpä vauva virkistyy kun ei saa heti rintatainnutusta. Tänä aamuna nostettiin vauva taas meidän viereen ja annoin hänen ähistä hetken meidän välissä, kun en vaan jaksanut antaa taas tissiä. Tunti sitten olin antanut. Mieskin oli ihan poikki. Oli varmaan taas valvonut pitkään, mur. Sen verran tunsin kuitenkin pirteyttä tänään, että jaksoin vielä nukuttaa vauvan uudelleen. Nukkuikin sitten 9 asti. Itse heräsin aiemmin, kun en mahtunut nukkumaan hyvin.

Olen miettinyt viime päivinä onnellisuutta. Vauva tekee minut onnelliseksi joka päivä, samoin mies. Kyllä me miehen kanssa kinastellaankin, väitellään ja ollaan vastakkain. Kahnaukset kuitenkin sovitaan samantien, ettei harmit kasva suuremmiksi. Tällä viikolla olen kuitenkin tuntenut uudenlaista onnellisuutta, joka on syntynyt omasta kuntokuurista ja itseni laittamisesta jonkinlaiseen keskiöön. Vähitellen, pienin askelin, olen alkanut palauttaa elämääni muita rooleja äitiyden lisäksi. Vaimo, ystävä, sisko, lapsi, lapsenlapsi, nainen, aikuinen. Se on tuntunut tosi hyvältä. Toisaalta sitä ei pysty kiirehtimään, eikä tarvitsekaan. Elämä vauvan kanssa on ollut niin uutta ja mullistavaa, että ei ole mikään ihme, että ajatukset keskittyvät hyvin pitkään vain vauvaan. Pitkäkestoisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta aikuinen ihminen kuitenkin tarvitsee myös omia juttuja. Ensimmäiset omat tarpeet vauvan synnyttyä liittyivät lähinnä omaan vessarauhaan, suihkussa käymiseen ja siihen että saa mahan täyteen hyvää ruokaa. Vähän myöhemmin tuntui tärkeältä päästä yksin ruokakauppaan, jumppaan, ystävän luo, kävelylle, kaupungille kahvilaan, vaateostoksille. Vähitellen vauvaelämään pystyi taas ottamaan takaisin niitä asioita, joita ennen vauvaa teki. Prosessi on tietysti vielä kesken. Kun saa omat tarpeensa tyydytetyiksi, pystyy myös huomioimaan läheistensä tarpeita paremmin ja olemaan aidosti kiinnostunut muista ihmisistä.

Tällaisilla ajatuksilla tähän viikonloppuun. Vauva kikattaa itsekseen lattialla nukelle, joka kurkistaa lelukaaren päältä. Tänään on ohjelmassa kaupassa käyntiä, tortillojen tekemistä (kyllä, voin syödä niitä tälläkin ruokavaliolla) ja vauvan tehosteinfluenssarokotuksen hakemista. Toinen hammas muuten pullottaa jo kovasti. Ihmettelen, jos ei viikon kuluessa puhkea.

Tilannekatsaus

Vauvan unet: Vauva nukkui alkuillalla ainakin pari tuntia putkeen, kun usein itkee ensimmäisen syklin jälkeen. Joskus myöhäisillalla syötin, olisiko ollut jopa vähän puolenyön jälkeen. Siitä eteenpäin oli sekavaa tassuttelua ja kanniskelua ja itkua. Mies siis hoiti vauvan ja minä nukuin/torkuin/huilasin/mietin mitenkähän mies jaksaa. Klo 2:30 syötin vauvan, kun mies alkoi olla finaalissa ja vauva nukahti tissille meidän väliin. Hetken siinä katseli unisena suurilla silmillään minua ja kattoa ja että mihinkäs sitä taas päästiin. Kuitenkin tuntui, että syötin ihan oikeaan aikaan, vaikka kello ei ollut lähelläkään alunperin sovittua neljää. Klo 6:20 syötin taas ja näiden syöttöjen välin vauva nukkui yhtäjaksoisesti, eli vajaat neljä tuntia. Se on tosi hyvä pätkä. Tällainen on suorastaan harvinaista. Toki vauvan tassutteluyritykset ja öiset itkut myös väsyttävät vauvaa, ja siksi nukkuu pidempään niiden jälkeen.

Unikoulusta ei siis mitään uutta tietoa, suunnilleen samoilla jutuilla mennään. Vähän on oltu ehkä rennompia eikä olla pidetty aina kiinni kello neljän yösyötöstä. Tilanteen mukaan menty. On ollut väsyneempiä aamuja ja virkeämpiä aamuja. Eli oikeastaan vähän vaikea puhua edes "unikoulusta", kun miellän unikoulun napakammaksi toimintatavaksi. Meillä tassuttelu jatkuu ja tarvittaessa syötän. Yritetään nostaa vauvaa omaan sänkyyn syötön jälkeen, aina kun jaksetaan. Syötän siis sängyssä öisin. Poikkeuksena ehkä 5:30 jälkeen, jolloin usein jätetään vauva nukkumaan meidän väliin. Ihan hyvä fiilis kuitenkin. Olisi ihana nukkua vieläkin paremmin, mutta onhan me toki päästy eteenpäin jo siitä missä oltiin. Ja tuntuu, että jaksan päivisin jo enemmän kuin ennen tämän nk. unikoulun aloitusta.

Fitfarm: Kolmas päivä vasta takana kunto-ohjelmaa, mutta on silti kiva jo kirjoittaa näitä ajatuksia ylös. En tykkää sanasta dieetti, koska en koe, että tämä olisi sellainen. Kunto-ohjelma kuvaa paremmin minun tavoitteita. Kirjoitinkin tavoitteeni eilen ylös. Konkreettisia ja abstrakteja tavoitteita liittyen painoon, ulkonäköön, oloon ja jaksamiseen. Nämä kolme päivää on olleet yllättävän helppoja. Ruokia on ollut helppo koostaa ja olen onnistunut syömään monipuolisesti eri proteiineja. Ainakin puntarin mukaan nesteitä on jo lähtenyt kehosta ja se tietysti motivoi heti. Muutenkin motivaatio on korkealla ja mieli iloinen. Yritän aamupäivällä tehdä suositellut jumpat yms. niin iltapäivisin voi hyvillä mielin löhötä sohvalla, olla vauvan kanssa lattialla, katsella telkkaria, nähdä ystäviä, kirjoittaa tänne. Päivien aikataulutus on muutenkin mennyt hyvin. Aamupalan yhteydessä olen saanut laitettua tiskejä ja siivottua keittiötä (joka sotkeentuu aika paljon joka päivä), vauvan kanssa laiteltu pyykkejä ja vauvan leikkiessä olen pyyhkinyt pienesti lattiaa tai imuroinut pikkuroskia. Semmoista pientä. Jumpannut olen vauvan nukkuessa päiväunia tai miehen tultua kotiin iltapäivällä. Tuntuu ihanalta keskittyä pitkästä aikaa itseeni ja rytmittää päiviä myös minun tarpeideni mukaan. Minun ja vauvan tarpeiden yhtäaikainen huomiointi on onnistunut ihan hyvin tähän mennessä. Eilen minun teki kauheasti mieli napostella jotain illalla. Jos en olisi ollut tällä ohjelmalla, olisin kaivanut kaapista ainakin leipää tuorejuustolla, keksejä, ylimääräisiä hedelmiä ja kenties muutakin. 

Tekemättömät asiat: Valokuva-albumit vauvan ensikuukausista ovat muuten valmiit, mutta vielä pitäisi askarrella niihin kuvatekstit. Kirjoitin jo tekstit tietokoneella, mutta niiden liimailu on kesken. Uusiakin kuvia pitäisi varmaan jo tilata. Ja puhelimesta vihdoinkin poistaa alkuajan kuvia niin että pystyisi ottamaan uusia, ettei puhelin joka toisella kuvauskerralla motkottaisi täydestä tilasta. Vauvan huoneessa pitkään lojuneet miehen harrastustavarat ja vaatelaatikot on vihdoinkin saatu vietyä kellariin. Samoin joulukoristeet ja painava kuusenjalka. Parveke odottaa edelleen siivousta, samoin vaatekaappi päivitystä.

Oma aika: Ei ole kauheasti ollut omaa aikaa, mutta en ole kovin kaivannutkaan. Nyt eilen pitkästä aikaa tuntui, että olisi kiva käydä jossain yksin. En vain haluaisi, että oma aika on aina jumppatunnilla käymistä. Pitää keksiä jotain muuta kivaa. Ainakin pitäisi joitain ostoksia tehdä, esim. vauvalle talvirukkaset (jotka sopii), uusi kattolamppu makkariin ja potta. Talviulkoilutakinkin tarvitsisin ja kelloa olen haaveillut. Minun Everestin ulkoilutakista meni jo töissä vetoketju ja tuntuu tyhmältä maksaa maltaita sen vaihtamisesta kun itse takkikaan ei ollut kovin arvokas. Rannekello on ollut pitkäaikainen haave. Synttäreiden aikaan piti se hankkia, mutta ostinkin talvikengät. Takaraivossa säästäminenkin, joten pitää harkita mitä ostan.

Vauva: Melko tyytyväinen viime päivinä. Nukkunut 2 päikkärit edelleen päivässä ja leikkinyt paljon leluillaan lattialla. Osaa puraista yhdellä hampaallaan palasen nahkeasta maissinaksusta ja on saavutuksestaan ylpeä. Käyttää jalkojaan jo enemmän ollessaan mahallaan. Juttelee hymähdyksillä ja lyhyillä äänteillä. Äiti on opettanut pöristelyä kieli ulkona ja vähän jo onkin oppinut sitä. On luettu paljon Koiranpentu-kirjaa ja vauva on oppinut raaputtamaan siitä löytyviä erilaisia pintoja. Kaunis, pulleaposkinen, suurisilmäinen vauva. Ihmettelee lumihiutaleita omilla kasvoillaan. Yrittää ottaa kiinni omia varpaitaan ja pyörii napansa ympäri tavoitellessaan niitä. <3 Toinen hammas näkyy ikenen läpi. Lempileluja tällä hetkellä: kaikki äänilelut, pieni nukke, Koira-kirja, leikkikaari, äidin lukemat lehdet, kylpyhuoneen maton iso pesulappu, tutti. 

Pian vauvaa toisille päikkäreille ja itselle lisää teetä, nam.

Unista ja terveydestä

Viime yö oli ensimmäinen yö, jolloin vauva ei itkenyt pitkäjaksoista itkupätkää vaan rauhoittui aina muutamiin tassutteluihin. Pari kertaa kääntyi alkuillasta mahalleen ja heräsi siihen. Vauva söi noin klo 23 ja klo 4:20 ja muuten mies tassutti vauvan uneen niin, etten paljon edes herännyt. Väsynyt kyllä taisin muutenkin olla. Aamuyön syötöllä vauva virkistyi, yritti katsella minua silmiin ja vähän kurlasi ja jokelteli. Välillä käänsin selän vauvalle, mutta siitä tuli melko pian vain kitinää. Suunnilleen tunnin vauva oli hereillä.

Päiväunet on pidentyneet nk. unikoulun alettua. Päikkärit kestävät 45 min-2t 15min. Vauva on nukkunut kahdet tällaiset unet päivässä, nyt reilun viikon ajan. Tuntuu, että vihdoinkin on jäänyt aikaa muullekin kuin pukemiselle, nukuttamiselle ja riisumiselle. Päikkäreiden aikana minäkin olen ehtinyt oikeasti hengähtää ja vaikka vähän siivotakin tai laittaa ruokaa. Tai jopa nukkua itse päiväunet! Ja kun vauva on hereillä, voi keskittyä leikkeihin ja puuhiin ja syömisiin, eikä tarvitse heti olla nukuttamassa uudelleen.

Omat terveysjutut on olleet minulla mielessä nyt viime aikoina. Vuodenvaihde on aina hyvä mahdollisuus miettiä elämää ja elintapojaan, "aloittaa puhtaalta pöydältä". Tästä voisin kirjoittaa oman postauksenkin, mutta teen sen ehkä myöhemmin. Kerronpa kuitenkin, että pitkällisen harkinnan ja pohdinnan jälkeen liityin vihdoinkin Fitfarmin Lite-ohjelmaan tarkoituksena kiinteytyä. Tammikuu muutenkin oltaisiin miehen kanssa oltu sokerilakossa, mutta minä haluan haastaa itseäni vielä enemmän. Olen ennen raskautta osallistunut kerran Fitfarmin Superdieettiin, joka onnistui tosi hyvin.

Jo raskausaikana päätin, että jossain vaiheessa vauvan synnyttyä karistan ylimääräiset kilot Fitfarmin kunto-ohjelmalla. Jo muutaman kuukauden ajan minun on tehnyt mieli toteuttaa tämä, mutta imetyksen takia en ole uskaltanut. Enkä jaksanut. Olen pelännyt, että maitomäärät vähenevät. Nyt kuitenkin olen luottavainen, että niin ei käy. En voi kertoa ruokavaliosta paljon enempää, kuin että se on monipuolinen ja siinä on enemmän hiilihydraatteja kuin Superdieetissä. Kuulostellen ja tunnustellen kuitenkin uuden ruokavalion aloitan, koska haluan imetyksen jatkuvan. Kuntoiluakin odotan, varsinkin kotikuntoilua ja kahvakuulaharjoituksia. Haluan taas energisen ja voimakkaan olon!

Painonhallinta on minulle tärkeää. En minä muutamaa raskauskiloa, raskausarpia tai raskaudesta jääneitä suonikohjuja itke. Joskus on kuitenkin ollut sellainenkin aika, että olen kilojani joutunut itkemään. Niinpä en halua enää palata sellaiseen. Siksi pienet raskauskilot on karistettava nyt heti, kun se on vielä helppo tehdä. Oman terveyden vaaliminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, jopa tärkeämpää kuin ennen. Nyt kun vauva kovaa vauhtia kasvaa, on myös helpompi taas ajatella omia tavoitteitaan. Kyse ei todellakaan ole pelkistä kiloista tai senteistä vaan enemmänkin mielialoista, energiasta, elämänilosta, jaksamisesta, fyysisestä kestävyydestä, rohkeudesta, itsevarmuudesta ja niiden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Ja olemisesta esimerkillinen vanhempi.

Viikonloput on kivoja. Ne vaan menee niin nopeasti. Tänään keksittiin vihdoin meidän isolle sohvapöydälle uusi paikka vauvan huoneesta. Olohuoneeseen tuli paljon kaivattua tilaa. Nyt vauvakin mahtuu siinä paremmin leikkimään ja liikkumaan. Käytiin myös isosti kaupassa ja tehtiin ruokaa. Tavallinen mukava päivä. Huomenna menen elokuviin kummitytön kanssa ja iltapäivällä meille tulee ystäväpariskunta pitkästä aikaa kylään. Nyt vauva itkee, menen auttamaan miestä, hyvää yötä.

Ihanaa isänpäivää ja ratkaisukeskeisiä kokeiluja

Paljon asiaa, hmm, mistä aloitan. Isänpäivästä. On ollut tosi kiva päivä. Iskä sai jäädä nukkumaan kun minä ja vauva noustiin  klo 7 aamutoimille ja kakkua kuorruttamaan. Minua kyllä väsytti ja huokaisin syvään, että milloinkahan saisin nukkua edes vähän enemmän yöllä. Edellisiltana oli taas tissimaratoni. 

Tänä viikonloppuna leivoin toista kertaa elämässäni täytekakkua. Eilen jo täytin kakun vattuhillolla, runsaalla kermavaahdolla ja kirpeillä vadelmilla. Tänään oli kuorruttamisen vuoro. Valkosuklaakuorrute oli helppo tehdä, tosin se oli ällöttävän makeaa eikä sitä voinut oikeasti syödä. Mutta ihan nätti siitä tuli. :) Onneksi vauva meni sopuisasti ekoille päikkäreilleen, koska en olisi millään jaksanut huutokonserttia. Uuvutti.

Aamupalaa miehen kanssa ja hyvää keskustelua minun ja vauvan unista. Vauvan lisänukutusta tissillä lyhyiden vaunu-unien jälkeen. Mukavaa, rauhallista perheaikaa. Harvinaista, leppoisaa, ihanaa, onnellista. Vauvan kanssa leikkimistä, lounaan valmistelua, halailua.

Puolilta päivin käytiin kävelyllä nukuttamassa vauva ja haukkaamassa ilmaa. Nam. Heh. Oli kiva katsella perheitä ulkoilemassa keskenään: vanhempia tekemässä pieniä lumiukkoja lastensa kanssa sekä leikkimässä lumisotaa. Nälkä yllätti ja kiiruhdettiin kotiin tekemään pitsaa. Onneksi olin jo aamupäivällä tehnyt pitsapohjat valmiiksi ja ne oli helppo täyttää. Pitsasta tuli tosi hyvää, samoin kakusta. Leikkimistä nauravan vauvan kanssa. Iltapäivällä mies nukutti vauvan vaunuihin kävelyllä, jonka jälkeen otettiin koko perhe päikkärit. Minä tosin en saanut unta, kappas. Jossain vaiheessa hain huutavan vauvan meidän väliin jatkamaan uniaan. Ihana perhepäivä.

Väsymyksestä ja alakulosta. Olen ollut jo jonkin aikaa alakuloinen ja saamaton. Ei ole huvittanut lähteä mihinkään eikä tehdä mitään erityistä. On tuntunut, ettei jaksa, ei viitsi. Arki on pyörinyt kotirutiinien ympärillä, mikä olisi sinänsä ok, jos en kaipaisi muuta. Tykkään kyllä tosi paljon olla kotona ja nautin siitä, että saan hääräillä täällä, siivoilla ja järjestellä paikkoja. Välillä on kuitenkin kiva käydä kaupungilla ja ystävillä kylässä. Viime aikoina on ollut nihkeä ja laiska fiilis lähtemiseen. Nahkeudesta olen syyttänyt huonoja unia. Tänään aloin kuitenkin miettiä, että entäpä jos syynä ovatkin minipillerit. Nyt kun muistelen, niin kyllä niistä pillereistä tuli aikaisemminkin epämukavia oireita. En vain muistanut, kun siitä on jo niin kauan. Silloinkin pillerit olivat vähän salakavalia. Periaatteessa näytti siltä, että sopivat minulle, mutta kuitenkin ne lopetettuani huomasin eron mielialassa ja muissakin asioissa. Päätinkin nyt lopettaa ne. Samantien. Katsotaan onko sillä mitään vaikutusta.

Öistä. Iltaisin vauvaa joutuu nukuttamaan tissillä monta kertaa. Eilenkin vauva oli jo ihan unessa, mutta silti heräsi noin 10 kertaa klo 20:30-00:30 välillä ja vaati kovalla itkulla tissiä. Välillä yritin vähän kanniskella, mutta eihän siitä mitään tullut. Olin myös yksin kotona, niin mies ei voinut auttaa. Kolmen tunnin yhtämittaiset unet olisivat luksusta minulle. En muista, milloin olisin nukkunut enemmän kuin sen. Lähiaikoina vauva on onneksi nukahtanut melko nopeasti yösyötön jälkeen, mikä on helpottanut. Mies on siirtänyt vauvan omaan sänkyynsä, jos olen saanut miehen ensin hereille. :) Minun jaksamista auttaa paljon, että mies nostaa vauvaa yöllä. Aikaisemmin nukuttiin usein perhepedissä koko yö tai ainakin suurin osa yöstä. Nyt olen huomannut, että vauva saattaa heräillä useammin, jos nukkuu meidän vieressä. Itsekään en osaa enää nukkua vauvan vieressä, vaikka ihan alkuaikoina se onnistui hyvin.

Ensi yönä yritetään niin, että minä menen nukkumaan vierashuoneeseen ja mies hoitaa vauvaa. Tuo hänet minulle vaan syötölle. Jännittävää. Saas nähdä miten sujuu ja saanko ylipäätään unta. Ja herääkö vauva usein. Sanoinkin jo miehelle, että jos vauva ei tyynny millään ilman tissiä, niin tottakai saa tuoda sitten minulle. Kokeillaan tällaista joustavasti. Toivon tietysti, että kuin taikaiskusta vauva nukkuisi järkeviä unipätkiä, kun en tuoksu houkuttelevalta maidolta siinä vieressä. Mutta se kyllä lienee vain toiveajattelua. ;)

Nokkamukista. Tänään annettiin vauvalle nokkamuki ekaa kertaa. Laitettiin sinne vähän vettä, jos vaikka innostuisi imaisemaan. Tosi kiinnostunut oli ottamaan mukin ja heti oli laittamassa sitä suuhun, niinkuin tietty kaikkea muutakin uutta lelua. Ehkä jopa imaisi kerran pari. Piakkoin kokeillaan aloittaa soseruokia, bataatilla ja porkkanalla olisi tarkoitus. En halua kiirehtiä niitä, mutta toisaalta olisi kiva aloitella rauhallisesti. Niille jotka ei tiedä, niin soseita aletaan syödä yleensä 4-6kk iässä ja teelusikallisesta aloitetaan. Ensin kasviksia ja joitain sopivia juureksia, sitten viljoja ja proteiinin lähteitä, lähempänä vuoden ikää hapanmaitotuotteita (eli piimää, raejuustoa, viiliä jne). Minun haaveena olisi, että vauva oppisi juomaan pian nokkamukista. Voisi sitten siitä juoda maitoa, kun olen poissa. Tuttipullo kun ei oikein ole kelvannut.

Kiljuva rakkaus ja väsynyt öinen äiti

Aamukiljahdukset saa hymyn huulille. Ihana rakas Pötkylä kiekuu ja kiljuu edelleen. Ja on niin onnellinen omasta äänestään. <3

Vauveli myöskin kääntyi eilen ensimmäisen kerran itse selältä mahalleen! Voi sitä äidin ylpeyttä ja iloa! Hih! Oltiin ystävän luona kylässä ja yllätyin kun yhtäkkiä vauva alkoi aiempaa enemmän yrittää ympäri. Olisi niin tehnyt mieli vähän tuupata pyllystä, mutta maltoin ja niinpäs vaan meni itse! 

Muutenkin vauvalla on uudenlaisia juttuja. On ruvennut selvästi entistä enemmän tykkäämään vuorovaikutuksellisista leikeistä, esim. pussailuista käsiin ja pöristelyistä mahaan. Ihan työntää käsiään minun eteen että pussaisin käsien sisään. Sitten nauraa söpösti. Yrittää myös tosi kovasti tavoitella leluja mahallaan: potkii ilmaa jaloillaan, nostelee jalkojaan polvien kohdalta ylös ja haroo käsillään, että pääsisi eteenpäin lelujen luo. Roisto-äiti kun jättää ne aina niin kauas. ;) Kääntyy paikallaan mahallaan, varsinkin liukkaalla lattialla leluja tavoitellen. Samoin jos hänelle puhutaan, niin kääntyy lyhyen matkan käsiensä avulla katsomaan äänen suuntaan. Selällään saa juuri ja juuri varpaistaan kiinni.

Vauva on niin ihana. Meidän rakkaus. <3

Ja jotta en vaikuttaisi epätodellisen onnelliselta sanottakoon, että viime yö oli harvinaisen tuskainen ja toivoton. Jopa yhdet itkut tihrustin tyynyyn, kun vauva ei meinannut millään rauhoittua nukkumaan keskellä yötä. Mies lohdutti ja tuli parempi mieli.

Vauvan kanssa mentiin nukkumaan 20.30. Iltapuuhat tehtiin tavalliseen tapaan jo 19maissa, mutta vauva oli levoton nukutettaessa. Puolilta öin katsoin kelloa ja yllätyin, että vasta niin vähän, olinhan jo syöttänyt neljä kertaa! Yhdeltä vauva heräsi taas ja ensin kiekuili ja jutteli iloisena. Pian alkoi kitistä, ähistä, jumpata ja piereskellä. Kitinä yltyi itkuksi ja otin viereen. Rauhoittui heti tissille. Yhden ja neljän välillä vauva kaipasi tissiä jatkuvasti. Saatuaan sen nukahti välittömästi, mutta heti kun otin rinnan pois nukkuakseni itse, vauva heräsi sitä etsimään, kitisemään ja pyörimään. Ja tätä toistui mooooonta kertaa. En nukkunut itse ollenkaan tuona aikana. En osaa nukkua, jos vauva on rinnalla. Enkä myöskään, jos vauva ähisee yhtään. Kello oli 3.45 kun vauva rauhoittui taas kerran ja siirryin sohvalle toivoen, että vauva kävisi nukkumaan, kun minä en ole siinä vieressä. 3.47 alkoi tuttu kitinä ja 3.48 vauva jo komensi kovempaa. Takaisin sänkyyn, tissitin ja päästin itkut. Sillä syötöllä vauva sitten nukahti kunnolla ja mies siirsi hänet omaan sänkyynsä. Minä valvoin vielä vajaan tunnin, vaikka vauva ja mies jo nukkuivat. Pelkäsin, että pian vaavi taas herää ja muutkin harmitukset pyöri mielessä. Joskus 4.30 jälkeen nukahdin. Syöttöjä oli vielä klo 6 sekä lohtusyötöt 6.45 ja 8, jolloin vauva heräsikin sitten.

En tiedä miksi nämä yöt on nyt menneet tämmöisiksi taas. Viime yönä kyseessä oli selkeästi mahavaivat, mutta eipä nuo yöt muutenkaan ole olleet mitenkään selkeitä tai helppoja lähiaikoina. Alussa useat yöheräilyt ei haitanneet, kun vauva nukahti heti syötyään. Hänet sai nostettua samantien takaisin sänkyyn ja omakin uni tuli heti. Nyt pelkään, että vauva alkaa valvoa öisin. Parina yönä on jo ollut hymyilevänä hereillä ja yrittänyt katsella minua silmiin kontaktia hakien. Onneksi nukahtanut kuitenkin yleensä tissin saatuaan. Näyttää siltä, että omatkin nukahtamistaidot alkavat kärsiä. 

Ja harmittaa, kun repaleisen yön jälkeen ei huvita/jaksa tehdä mitään mukavia juttuja, vaan tulee vaan oltua kotona. Jää menemättä vauvajumppaan, kaupungille tai ystäville, jää siivoamatta, leipomatta ja tekemättä kunnollista ruokaa. Jotenkin lysähtää, menee siitä mistä aita on matalin. Eikä se haittaisikaan jos joskus tekee niin, mutta pidemmän päälle sellainen saa masentumaan. Mietinkin yöllä, että onko tämä masentumista, mutta ei se ole. Tämä on vain hetkittäistä väsymistä ja turhautumista. Päivisin olen yleensä ihan hyvällä mielellä, mutta sellainen saamaton ja laiska, jos ollut huono yö.

Ja tätäkin mietin yöllä, että minä niin arvostan ja tykkään niistä ystävistä, jotka soittelee ja laittaa viestiä, kyselevät mitä kuuluu. Tänäänkin puhuttiin ystävän kanssa meidän pienistä vauvoista ja puhelun jälkeen oli ihanan kevyt mieli. Ymmärrän, että aina ei saa aikaiseksi soitella. Enpä saa minäkään. Mutta ehkä siksi se tuntuukin niin hyvältä, kun joku tekstaa tai soittaa. Silloin tällöin riittää. Olen miettinyt myös minun työkavereita, niitä jotka lupasivat tulla kylään, kun vauva syntyy... juup, eipä ole näkynyt KETÄÄN. Tajuan, että arki on erilaista kun on töissä ja monilla omiakin lapsia ja harrastuksia ym. mutta asun lähes työpaikan naapurissa. Ei olisi vaikeaa poiketa, jos oikeasti haluaisi. Mutta niin kai se menee yleensä, että ei sitten kuitenkaan pidetä yhteyttä.

Mutta edelleenkin, vauva on niin äärettömän rakas ja suloinen, meidän aarre ja silmäterä. <3

Lääkärineuvola

Eilen käytiin 4kk-lääkärineuvolassa Pötkylän kanssa. Meni oikein hyvin, lääkärinä rauhallinen ja mukava nuori mieslääkäri. Ensin mentiin terveydenhoitajalle punnittavaksi ja mitattavaksi: 66,7cm ja 8580g. Tasan kilo oli tullut taas painoa pienelle pallerolle. <3 Vauva ei tykännyt taas yhtään pituuden mittaamisesta. Päänympärys myös kasvanut hyvin. Vauva kasvaa tosi tasaisesti omalla käyrällään. Neuvolan käyrä näyttää pituuden ja painon suhdetta ja kulkee siksi vaakasuoraan tietokoneen näytöllä. Pituus menee yläkäyrällä kakkosen kohdalla. Tämä oli eka lääkäri joka rauhassa näytti ja selitti meille käyrää niin että ehdittiin jopa näkemään reunasta numerot. Nolla on siis keskiarvo ja kaikki -2 ja 2 välillä on normaalia ja tavallista kasvua. Terveydenhoitajalla kysyttiin myös päivällä syömisen tiheydestä ja hän sanoi, että ei haittaa vaikka syöttää usein, kun voi olla vielä tiheän imun kausia ym. Kun kysyin, että voiko tämän ikäistä vauvaa syöttää liian usein. Hyvä.

Mukavasti lääkäri kyseli ensin meiltä mm. luonnehdintaa vauvasta, unista, syömisestä jne. Saatiin kysyä mitä haluttiin. Sitten riisuttiin vauva ja lääkäri rupesi tutkimaan ne tavalliset, mm. kuunteli keuhkot ja sydämen, paineli mahan sekä katsoi refleksit (esim. mororefleksi oli hävinnyt), silmät, ihon, suun, lonkat ja korvat. Korvien tutkiminen oli meille uutta, mutta oli kiva kun se tehtiin automaattisesti. Oli vaan vähän hankalaa pidellä vauvaa kylki lääkäriin päin ja päätä piti pitää aivan paikoillaan. Ensi kerralla mies saa taas pidellä. Lonkat lääkäri tutki availemalla niitä edestakaisin ja vauvahan ei siitä tykännyt yhtään. Kovasti itki, mutta heti kun lääkäri lopetti niin hiljeni vauvakin ja antoi lääkärille kivoja hymyjäkin.

Vauvalla siis kaikki kunnossa. Kiva kun tässä vaiheessa on tuo lääkärikäynti. Seuraava lääkäri on muistaakseni sitten 8kk ikäisenä. Hih lääkäri sanoi, että meitä on perheenä niin kiva katsella. Tuli hyvä mieli. :)

Viime yönä vauva heräili taas usein. Iltapäivällä syötin oikein isosti n. 17 aikaan ja tuntui, että klo 20 ei ollut vieläkään yhtään maitoa. Vauva kyllä nukahti nopeasti kylvyn jälkeen ja iltarutiinit näyttävät toimivan. Arvelin kuitenkin itsekin, että hulinainen yö tulee, kun ei saanut paljonkaan syötyä silloin illalla, ei nieleskellyt niinkuin yleensä. Vauva heräilikin pitkin alkuyötä ja olin ihan pökkyrässä. Vauva myös itki kovasti yhdessä vaiheessa eikä tissikään auttanut. Onneksi mies auttoi ja nukutti vauvan syliin. Ja muutenkin koko yön nosteli vauvaa minun viereen. Ihana huomaavainen mies. Aamuyöllä vauva heräili 1-2 tunnin välein. Tai katsoin kelloa kolmelta ja sen jälkeen heräilyjä oli useita. Päivä alkoi 7.20. 

Nyt kävin nukuttamassa vauvan parvekkeelle ekoille unilleen. Nyt äkkiä pakkailemaan tavaroita ja vähän siistimään kotia. Lähdetään tänään minun vanhempien luokse. Huomenna on mummun hautajaiset.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Ihmettelen unia

Nyt vaan täytyy ihmetellä. Mitä kummaa täällä nyt tapahtuu?! Monien viikkojen yöheräilyjen jälkeen vauva heräsi viime yönä kaksi kertaa. Nukahti lopulta 20.30 ja ensimmäinen syöttö oli 0.20 ja toinen 6.15! Ihan virkeältä jo näytti tuolloin, mutta 20 minuutin syömisen ja pyörimisen jälkeen nukahti vielä. Pian tuolta varmaan herää. Mutta siis mitä ihmettä on tapahtunut? Meidän tavat ja päivät on samanlaisia kuin ennenkin. Voisikohan olla, että tuo yöhulinointi nyt vain taukosi. Uskaltaisinkohan uskoa niin. En tiedä ihan vielä. Heh.

Itse kyllä heräsin pari kertaa aamuyöllä tottumuksesta.

Mutta hassulta tuntuu nopea muutos.

Öisiä yllätyksiä

Pakko vähän tuulettaa: viime yönä Pötkylä heräsi yllättäen vain kaksi kertaa! Nukkumaan käytiin muutaman syötön jälkeen noin 20.30 ja syötiin klo 1.15 ja 4. Aamu alkoi tuttuun tapaan muutaman minuutin yli 7. Itse heräsin virkeänä ennen vauvaa klo 1 ihmettelemään kelloa ja kuuntelemaan hänen hengitystä. Heh. Aamuyönkin vauva nukkui poikkeuksellisen rauhallisesti: ei minkäänlaista pyörimistä tai ähkimistä. Suorastaan erikoinen yö. :) Yritän muistuttaa itselleni, että tuskin tästä nyt sentään tapa tulee. Mutta ihmeellistä kyllä on, miten yksikin onnistunut yö antaa niin paljon uutta toivoa.

Illalla vauvan mentyä nukkumaan pötköteltiin miehen kanssa pimeässä makkarissa ja juteltiin minun väsymyksestä ja arjesta ja meidän rooleista ja kaikesta. Rauhallinen yhteinen hetki ilman kiirettä mihinkään. Tuli hyvä mieli.

Tänään oli ihanan raikas kävelysää. Kävin pitkällä vaunukävelyllä kun mies valmisteli harrastusjuttujaan kotona. Ihastelin syyspuita ja joutsenten kiljumista. Vauva nukkui lenkillä 1,5 tuntia niinkuin yleensäkin. Tykkään kävellä myös yksin. Saa ajatella rauhassa. Ja kirjoittaa lyhyitä runoja puhelimen muistiin. Ja hidastella kun siltä tuntuu. Tai soittaa ystävälle.

Miehelle tuli harrastuskaveri. Ne puhuu hassua kieltä keittiössä: puhuvat modeleista ja autofeileistä ja snapfireistä ja squadeista ja tuumista ja ties mistä. :) Minä laitoin vauvan parvekkeelle unille. Jaksoi olla 1,5 tuntia hereillä ja loppuajasta oli jo ihan kärttyisä. Yleensä yksi väsymyksen merkki näyttääkin olevan se, että vauvaa täytyy viihdyttää koko ajan. Soitin äidille mummun hautajaisista. Ne on viikon päästä. Ilostuin kun näin taas ystävän telkkarissa. Mietin, pitäiskö lähteä kauppaan hakemaan ruokaa alkuviikoksi..

Unia ja muistoja

Vauvalla on ollut tapana nukkua aamuisin aika tarkalleen 30 minuutin unet. Tänään vauva veteli hirsiä kaksi tuntia (!) Olin sopinut treffit keskipäivällä ystävän luokse, mutta päästiinkin lähtemään jo aamu-unilla. Erikoista. En keksi muuta syytä kuin että 1.) nyt on kylmä ilma ja 2.) vauvalla oli makuupussi vaunuissa ekaa kertaa. Vauva oli topattu päästä jalkoihin. Oli varmaan vaan niin ihanan lämmin nukkua viileässä. :)

Nukutin vauvan tänään omaan sänkyynsä päiväunille. Piiiiiitkästä aikaa. Ihan muuten vain. Tuli sellainen olo, että nyt. Syötin väsähtäneen vauvan rauhassa sängyllä ja puin unipussiin. Heijasin sylissä hetken ja pidin tuttia suussa. Ihan hetken mielijohteesta sitäkin taas. Vauva katseli taas jälleen makkarin verhoja ja rauhoittui entisestään. Hyräilin tuttua unilaulua, jota laulan joka unilla. Laitoin rauhallisen ja väsyneen vauvan omaan sänkyynsä ja vedin musiikkiunilelun soimaan. Lähdin olohuoneeseen kokeilumielessä. Musiikin loputtua alkoi kitinä. Menin laittamaan lisää musiikkia ja silitin vauvaa. Taas olohuoneeseen. Taas kitinää. Jäin istumaan sängyn viereen ja pidin tuttia vauvan suussa hellästi. Vauva imeskeli tuttia ja näpräsi minun sormia. Kohta vauvan silmät menivät kiinni. Vauva ei kuitenkaan vielä nukahtanut vaan havahtui uudestaan. Ihmetteli varmaan tätä uutta sänkyjuttua. Nostin minun viereen sängylle ja syötin. Kun oli melkein nukahtamassa, nostin omaan sänkyynsä. Havahtui ja avasi silmät, mutta oli niin väsynyt, että silmät menivät kiinni. Jes!

Oli huippua käydä tänään ystävällä ja tervehtimässä heidän pientä suloista vauvaa ensimmäisen kerran. Voi kun ne on pieniä syntyessään. <3 Heh. Ja sitten parissa kuukaudessa jo muuttuvat tuollaisiksi pötkylöiksi ja jämäköiksi ja seurusteleviksi.

Kuulin tänään, että minun mummu on nukkunut pois. Se mummu, joka asui meidän naapurissa lapsena. Se joka antoi pieneen rottinkikoriin pieniä voisilmäpullia. Se joka kertoi kivoimpia iltasatuja ollessani yökylässä. Vähän haikea olo ollut siitä, vaikka toki vanhan ihmisen kuolema on aina aika luonnollinen asia. Ei houkuta myöskään ajatus hautajaisista, kun viimeksi papan hautajaisten aikaan olin niin väsynyt ja stressaantunut. Hautajaiset on aina myös niin pitkiä ja väsyttäviä päiviä. No mutta ei stressiä niistä. Menevät varmasti omalla painollaan, kun ei ota itse paineita eikä lupaudu mihinkään suurempiin esityksiin tms. 

Vauva meni unille parvekkeelle. Itkuinen, väsynyt ja mahakipuinen, huusi aivan raukka. Yleensä ei tähän aikaan enää nukuteta päikkäreille, mutta iltapäivällä nukkui niin vähän, että hyvä kun nyt ainakin vähän torkahtaa. Nyt miehen seuraa ja telkkua.

Paljon asiaa päivärytmistä ja rutiineista

Ajattelen usein, että eihän meillä ole mitään päivärytmiä vauvan kanssa, mutta kyllä meillä onkin. Syy siihen ettei aina tunnu siltä lienee, että päivärytmi ei toteudu joka päivä. Esimerkiksi eilen vauva nukkui päiväunia yhteensä vain 1,5 tuntia, kahdessa pätkässä. Lisäksi nukahteli syliin, sänkyyn ja vaunuihin, mutta heräsi aina heti 2-5 minuutin päästä. Illallakin valvoi aika myöhään.

Olen viime päivinä miettinyt paljon meidän päivärytmiä ja vauvan unia. Olen lukenut Elizabeth Pantleyn kirjaa Pehmeä matka höyhensaarille - hellä tapa saada vauva nukkumaan läpi yön. Kirjaa on kehuttu ja se antaakin monia konkreettisia ja helppoja vinkkejä siihen, miten lapsen voi saada nukkumaan paremmin. Kirjassa keskitytään erityisesti yli neljä kuukautta vanhojen vauvojen nukkumistapoihin, mutta siinä on oma osionsa myös nuoremmille vauvoille. Ja ehdottomasti mielenkiintoinen kirja jo nyt.

Meidän vauva on vielä tosi pieni. En haluaisi pakottaa häntä aikuisten rytmiin vaan elää hänen aikataulunsa ja tarpeidensa mukaan. Se ei silti tarkoita, että pitäisi elää rytmittä ja miten sattuu. Näiden molempien asioiden huomioinen on ollut minulle vaikeaa käytännössä. On ollut hankala miettiä, mihin aikaan laittaisin vauvaa nukkumaan, jos hän ei näytä minkäänlaisia väsymisen merkkejä tai jaksaakin olla pitkään hereillä. Sitten kohta on kuitenkin yliväsynyt. Ja kun päivät on niin erilaisia ja vauva on tuntunut nukkuvan vähän milloin sattuu. Nyt olen vähän oppinut, millaiseen unirytmiin kannattaisi vauvaa kannustaa ja millainen rytmi hänellä luontaisesti on.

Viime päivinä olen myös kyllästynyt tähän sekavaan oloon, joka minulla itselläni on näihin uniin ja rytmeihin liittyen. En ole saanut näihin oikein otetta. Elämä on stressaavaa, jos ei ole tunnetta päivärytmistä, sekä aikuisilla että lapsilla. Päätin, että kiinnitän enemmän huomiota näihin ja ehkä se helpottaa myös omaa "leijuvaa" arkea.

Vauvan vatsa vaikuttaa välillä nukkumiseen: herättää hänet joskus ennen aikojaan ja joskus valvottaa iltaisin. Joskus on ajanjaksoja, jolloin vatsa vaivaa selvästi enemmän ja välillä täysin oireettomia päiviä ja iltoja. Vauva on selkeästi myös tajunnut ympäröivän maailman olemassaolon. Hän on ollut aina tarkkaavainen, mutta on alkanut nyt ihan uudella tavalla olla aktiivinenkin. Vaunuihinkaan hän ei välttämättä enää nukahda, kun pitää kuunnella kaikkia ulkona kuuluvia ääniä ja jutella. Rakas ihana vauva.

Tässä sitä meidän rytmiä:

- Yöt menee mukavasti 2-6 lyhyellä syötöllä ilman suuria itkuja. Siis jos on vain kaksi syöttöä se tarkoittaa, että vauva on nukahtanut vasta klo 23 ja herännyt klo 6, eli syöttöväli 3,5 tuntia. Syöttövälit ovat yleensä 1,5-3,5 tuntia. Vauva nukkuu yleensä omassa sängyssään. Syötän hänet öisin meidän sängyssä kyljelläni. Hän nukahtaa usein heti syönnin jälkeen, mutta saan hänet nostettua omaan sänkyynsä, jos on riittävän uninen. Puoliunessa helposti inahtaa tai kitisee vähän siirrettäessä, mutta ei herää, siis öisin. Aamuöisin jätän hänet toisinaan nukkumaan minun viereen, varsinkin jos hän itkeskelee ilmavaivoja tms. niin voin halia ja lohduttaa.

- Vauva herää klo 6-8 pyörimään ja puuhastelemaan sängyssään. Hän viihtyy sängyssä yleensä hetken itsekseenkin. Usein myös vatsa toimii ja silloin yleensä kitisee ja rimpuilee. Otan hänet pian meidän sänkyyn ja syötän. Kakan tekeminen ja rupsuttelu yleensä jatkuu. Köllötellään ja pian vaihdetaan vaippa. Takaisin sänkyyn, vähän tissiä ja yleensä uni tulee melko nopeasti. Nämä aamun pienet päiväunet tuntuu tärkeiltä, jotta vauva saa unen mukavasti sitten puolilta päivin.

- Kun vauva herää aamu-uniltaan, syötän hänet, vaihdetaan vaippaa, leikitään, touhutaan ja jutellaan. Ollaan aktiivisia. Puolenpäivän aikaan +-1,5 tuntia on taas uniaika. Silloin vauvan kanssa on kätevin lähteä liikkeelle, esim. ystävälle kylään, kaupungille tai kävelylle. Syötän häntä vielä juuri ennen unia. Yleensä hän kuuntelee ensin tarkasti liikenteen ääniä, mutta lopulta antautuu unelle, ainakin bussissa uni yleensä tulee mukavasti. Joskus nukkuu vain 45 minuuttia, joskus 2 tuntia.

- Iltapäivällä on taas yhdet unet. Nämä on joskus aika pitkätkin, jopa 3 tuntia. Joskus taas lyhyet ja nukkuu vain 30-45 minuutin pätkiä, jos niitäkään (esim. eilen). Lyhyitä unia nukkuessaan yritän syöttää vain nopeasti ja vähäeleisesti, että nukahtaisi heti uudelleen. Joskus hän nukkuu parhaiten pienessä taustahälinässä ja joskus kaikki pienetkin rasahdukset säikäyttävät hereille. Yritetään suosia vauvan omaa sänkyä, mutta joskus nukahtaa myös olkapäälle, meidän sängylle tai vaunuihin sisällä. Parvekkeellehan ei voida häntä laittaa tällaisilla helteillä. Aurinko paistaa sinne koko päivän. 

- Illat on olleet hankalimpia. On ollut vaikea tietää, mihin aikaan vauvaa laittaisi yöunille ja minkälaisilla iltarutiineilla. On tarkkailtu paljon vauvan haukotteluja, silmien väsyneisyyttä ja muita merkkejä, mutta silti on ollut vaikea tietää, milloin vauva on valmis petiin. On ollut haastavaa keksiä myös selkeitä iltarutiineja. Tottakai ollaan rauhallisempia kuin päivällä ja telkkaria pienemmälle ja sälekaihtimet kiinni ja yöpuku vaihdetaan, mutta muuten pyllyn pesemiset ym. on kuitenkin aika samanlaisia. Nyt päätettiin ottaa iltarutiiniksi iltakylpy. Parina päivänä nyt toteutettu. Ainakin aloitetaan nyt tämä ja sitten katsotaan, että miten vauvan iho reagoi jokapäiväiseen kylpyyn. Tähän mennessä iho on ollut tosi hyvä. Ja voihan kylpyveteen laittaa öljyäkin, jota ei olla vielä laitettu. Toivotaan, että kylvystä tulee selkeä merkki nukkumaan menemisestä ja rauhoittumisesta. Pantleyn unikirjan mukaan olisi hyvä aloittaa iltarutiinit ja hiljentyminen tuntia ennen nukkumaan menoa. Näin me nyt tehdään.

- On laitettu vauvaa ennen nukkumaan klo 19-20 välillä, mutta nyt päätettiin yrittää aiemmin. Yhtenä päivänä vauva näytti ihan virkeältä, mutta kylvetin hänet silti klo 19 ja nukahti yöunille onnellisena jo klo 20. Kun yleensä nukahtaminen on vaatinut yliväsynyttä kitinää, tyytymättömyyttä ja lopulta itkua klo 22 tai 23 asti. Meidän pulmana onkin olleet nimenomaan nuo levottomat ja pitkäksi venyvät illat. Ehkä tässä ratkaisu. Kokeillaan. Kyllä vauvalla on ollut selkeästi mahakin kipeänä joskus iltaisin, mutta yliväsymys ei ole varmastikaan helpottanut nukahtamista silloinkaan.

- Suurimmat mahaitkut taitaa alkaa mennä ohitse. Kop kop. Tulee jo iltoja, jolloin vauva ei itke kipua vaan enemmänkin juuri väsymystä.


Koen olleeni jotenkin saamaton ja osaamaton kaikkien rutiineiden ja rytmien luomisessa. Toisaalta olen tehnyt myös paljon hyviä juttuja, tietoisesti ja tiedostamatta. Osaamattomuuden tunne on tullut varmaan myös siitä, että olen pähkäillyt näitä asioita paljon itsekseni. En ole saanut aikaiseksi lukea, tätä unikirjaa aikaisemmin, mitään vauvaoppaita tai muita. Ehkä niistä olisi saanut jonkinlaista varmuutta omiin ajatuksiin ja toimiin. Korkeintaan olen googlesta ja keskustelupalstoilta etsinyt tietoa joihinkin yksittäisiin juttuihin. Olen ehkä myös ajatellut liikaa tai liian monimutkaisesti. Unikirjan lukeminen auttoi. Huomasin, että teen monia asioita kuten kannattaakin ja joissakin asioissa huomasin kehittymisen tarvetta.

Näitä juttuja olen tehnyt jo aiemminkin uniin liittyen:

- pyrin irrottamaan vauvan rinnalta ennen hänen nukahtamistaan, jos vain tilanne sen sallii (paitsi jos vauva on itkenyt juuri paljon tai jos hän on yliväsynyt)
- syötän meidän pientä vauvaa aina kun hän tahtoo sekä tarjoan tissiä myös kaikkeen muuhun tarpeeseen.
- nostan nukahtaneen vauvan omaan sänkyynsä aina kun mahdollista
- joskus laitan vauvan jo puoliunisena omaan sänkyynsä ja toisinaan hän jopa nukahtaa sinne, esim. tänään juuri äsken! Itkuisuuden takia tätä ei olla pystytty kovin usein tekemään.
- jos vauva nukkuu minun vieressä, saatan kääntää hänelle selkäni yöllä syötön jälkeen, niin en häiritse hänen nukahtamistaan
- leikin nukkuvaa, kun hän katselee minua unisena
- en anna vauvan itkeä kauaa itsekseen, mutta en myöskään reagoi jokaiseen äännähdykseen ja kitinään, koska usein se on vain uniääntä. Joskus myös lyhyt itkevä huudahdus jää ainoaksi ja uni tulee samantien.
- teen illoista mahdollisimman rauhallisia
- ymmärrän, että vauvan unitavat voivat muuttua seuraavien kuukausien kuluessa suuntaan ja toiseen. 

Nämä on uudempia juttuja:

- rauhallinen iltakylpy jokapäiväiseksi rutiiniksi (meillä kylpyhetki on aiemmin ollut ehkä vähän turhan riehakas :)
- vauva aiemmin nukkumaan kuin ennen, vaikka ei vielä olisi suuria väsymisen merkkejäkään, viimeistään klo 19 kylpyyn
- rauhoitetaan iltaa entisestään: puhutaan rauhallisemmin ja vaihdellaan vauvan asentoa vain tarvittaessa
- olen laulanut nyt unille käydessä laulua Laiva, laiva, minnekä laiva seilaa. Ehkä siitä tulee rutiini.
- Pantley kirjoittaa unilauseesta, joka yhdistetään lapsen mielessä ensin rauhalliseen ja tyytyväiseen nukahtamisen hetkeen ja jota myöhemmin voidaan sitten myöhemmin käyttää rauhoittumistarkoituksessa. Esim. vauvalle sanotaan "shh shh, nyt nukutaan" juuri kun hän on nukahtamaisillaan tyytyväisenä. Myöhemmin tämä sama unilause toimii sitten lohdutuksena tai nukahtamisapuna yöllä. Unilausejuttu kiinnostaa.

On iltakylvetetty vauvaa nyt pari päivänä. Tänäänkin kylvetin hänet jo 18.30 kun vaikutti niin väsyneeltä. Vaikka olikin vasta juuri herännyt iltapäiväuniltaan. Vauva nautti kylvystä pimeän saunan lauteilla. Katsoi syvälle silmiin ja hymyili pienesti. Syötin ja röyhtäytyksen jälkeen rauhallisesti omaan sänkyyn. Vauvalla silmät auki. Hiivin pois huoneesta. Hetken päästä kurkkasin ja kappas, meidän Pikkupossu oli nukahtanut. <3 Ihmeellistä!

Ihastellaan vauvaa joka hetki ja en malta olla pussailematta ja halailematta ja lässyttämättä ja olematta ylpeä kaikista pienistä jutuista. Virkeänä vauva juttelee "gää, jeyyi, äy, kah, rrh". Nakkisormillaan rutistelee minua syötön aikana ja terhakkaasti pitää päätä pystyssä olkapäällä ollessaan. Katselee leikkikaaren leluja tarkasti ja kuuntelee äidin lauluja.

Minun ja miehen oma aika

Kaksi edellistä iltaa on mennyt nyt vähemmillä itkuilla. Näin ne vaihtelevat. Eilen illalla vauva meni pienten vatsaitkujen jälkeen nukkumaan klo 22 maissa ja nukkui ensin huimat nelisen tuntia (!) ja syötön jälkeen nukkui taas kolme tuntia (!). Virkeänä vauva heräsi sitten 6.30, mutta vaipanvaihdon jälkeen nukahti taas hetipian uudestaan. 

En osannut eilen vastustaa kiusausta syödä kermaviilidippiä, joten epäilen sen vaikuttaneen vauvan vatsavaivoihin tänä aamuna. Klo 7.30 nimittäin vauveli heräsi itkemään kovasti, mutta onneksi mahalleen nukuttaminen auttoi. Arastelen nukuttaa vauvaa mahalleen, ettei vetäise suuhunsa lakanaa ja kun puhutaan aina siitä kätkytkuoleman vaarasta, mutta nyt kun olin hänen vieressään koko ajan niin uskalsin. Vahingossa tosin nukutin vauvan poikittain minun sängynpuoliskolleni, joten itse jouduin sitten kömpimään lähelle sängyn jalkopäätä kippuralle jatkamaan omia uniani. Heh. Olin muuten ihan virkeänä jo silloin klo 6.30, mutta pakotin itseni nukkumaan lisää. Uni maistui mukavasti.

Kävin tänään itsekseni kaupungilla, kun mies hoiti vauvaa. Olin pumpannut maitoa reilusti jääkaappiin, mutta vauvapa ei ollutkaan huolinut sitä! Vauva oli herännyt pian minun lähdettyä ja itkenyt kovasti. Mies oli yrittänyt kaikkea. Soitin miehelle parin kauppakierroksen jälkeen ja kuultuani tilanteesta tulin sitten tietysti mahdollisimman pian kotiin. Kotona mies oli saanut vauvan syömään 30ml maitoa ja lähes nukahtamaan. Urhea ja rakas mies. Ei ole helppoa tyynnytellä itkevää vauvaa ilman maitotissejä. :) Jostain syystä vauva ei varmaan osannut/tajunnut miten syödä pullosta. Tai sitten vatsa vaivasi vielä osittain. Tai jotain. Mutta nyt vauva nukkuu.

Olen alkanut parin viikon aikana erottaa vauvan erilaisia itkuja. Tai lähinnä erotan kirpeän ja terävän kipuitkun ja laahaavan väsymysitkun. Nälkäitku on vaativaa ja kovaäänistä.

Nyt on ollut aiempaa vaikeampaa tietää, milloin vauvaa pitäisi syöttää tai laittaa nukkumaan. Aiemmin olen tarjonnut jokaiseen itkuun maitoa ja se on auttanut. Vauva on myös nukahtanut aina heti samantien maidon saatuaan. Nyt vauvan erilaiset tarpeet alkavat tulla enemmän näkyviksi: nälän lisäksi on vatsavaivoja, seuran kaipuuta, vaihtelun halua, uni-itkua ym. ja siksi itkee. Syötän vauvan usein heti unien jälkeen. Sitten vaihdetaan vaippaa ja seurustellaan pieni hetki. Yleensä odotellaan muutamia kunnon haukotuksia ja seuraillaan vauvan tyytyväisyystasoa. Kun vauva alkaa näyttää väsyneeltä ja kitiseväiseltä, tarjoan taas maitoa ja sitten yritetään unta.

Monessa paikassa lukee, että vasta 3-4 kk vauvalta voi alkaa odottaa jonkinlaista selkeää päivärytmiä. On helpottavaakin kuulla, kun netissä vastaan tulee monia kertomuksia siitä, miten pieni 1kk-vauva nukkuu kaiket yöt ja seurustelee päivät. Päivärytmistä voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta todettakoon nyt vain, että meillä ei ole selkeää rytmiä. Toki vauva syö nopeammin yöllä ja heräilee sen 1-4 tunnin välein. Päivisin e-r-i-t-t-ä-i-n harvoin nukkuu yli 3 tuntia. Kovin kauaa ei jaksa seurustella päivälläkään. Välillä nukkuu puolipäivää lyhyillä pikasyötöillä. 

Olen tosi onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä minulla on. Mies ja vauva ovat minun rakkaimmat. Toivoisin, että osaisin vielä paremmin huomioida miestä arjessa vauvan lisäksi. Ja että olisi enemmän yhteistä aikaa iltaisin. Kun mies tulee kotiin töistä ja liikuntaharrastuksista arkisin, laitetaan ruokaa ja sitten minun pitää jo alkaa nukutella vauvaa ilta/yöunille. Kuluneella viikolla miehellä on mennyt paljon aikaa peliharrastukseensa, mikä on vaikuttanut tietysti minun viikkoon. Tuntuu, että olen hoitanut vauvaa paljon yksin. Sellaistahan se tietysti on jatkossakin, että minä hoidan vauvaa enemmän, kun kerta kotona olen ja imetän. Ja kun miehellä oli eilen lauantaina koko päivän kestävä oma meno, niin siksikin varmasti tuntuu. 

Mies tietää, että ei voi harrastaa kuten ennen. Mutta minusta on silti tärkeää, että hän voi käydä arkenakin liikkumassa ja harrastamassa kohtuullisen verran. Me molemmat tarvitsemme omaa aikaa. Ehkä minäkin tulen sitä saamaan enemmän jatkossa. Parturikäynti sujui silloin niin hyvin. Nyt harmittaa, että vauva oli itkuinen minun ollessa poissa tänään. Toivottavasti huolisi pulloa jatkossa. Muuten ei auta kuin pitää vauvaa mukana. Aion ostaa kokeilumielessä kantoliinan, jos vauva vaikka viihtyisi siinä. Voisi käydä vaikkapa ilman vaunuja jossain. En tiedä olisiko se kätevää vai enemmänkin hankalaa säätämistä. :)

Tykkään, kun mies hoitaa vauvaa mahdollisimman paljon silloin kun on kotona. Pitää sylissä, katselee ja juttelee, höpsöttää ja laulaa vauvalle omia hassuja laulujaan. Tuntuu toisaalta epäreilulta miestä kohtaan, että minä saan olla koko päivän meidän rakkaan vauvan kanssa ja nähdä niitä ihania, valloittavia hymyjä ja ilmeitä enemmän kuin hän. Toisaalta vauva myös vaatii minulta enemmän ja olen sidotumpi vauvaan. Toisinaan olen vähän kateellinen miehelle, joka pääsee helpommin lähtemään menoihinsa.

Nimiäisiä vietetään viikon päästä. Etunimi on valittu. <3 Meidän molempien mielestä se on kaunis. Silti minusta on tuntunut jotenkin vaikealta ajatella, että se on sitten meidän vauvan oikea nimi. Että kutsutaan häntä aina sillä nimellä. Ehkä se johtuu juuri siitä, kun minun mielestä kauniita nimiä on vaan niin paljon. Että kun pitää tehdä se päätös ja valita vain yksi ensimmäinen nimi. :) Meidän vauva saa kolme etunimeä. Toinen ja kolmas ovat myös jo melkein valitut. Ihan pientä hienosäätöä enää tekemättä.

Nimiäisistä tulee toivottavasti pienet, juhlavat ja lämminhenkiset kahvittelut, joissa on vähän jotain pikkuista ohjelmaakin ehkä. Ainakin nimeä läsnäolijat pääsevät ehkä arvuuttelemaan. Ihanaa on, että minun kaikki sisarukset ovat tulossa paikalle. Kerron nimiäisistä sitten lisää viikon päästä, kun ne on vietetty.

Rintakumista

Vauva nukkuu päivisin joskus jopa kolme tuntia putkeen, mikä tuntuu minusta jo ihan pitkältä pätkältä noin pienelle. Sairaalassa sanottiin, että 3-4 tunnin välein olisi vauvan hyvä syödä. Herätellä häntä ei kuitenkaan ole tarvinnut, vaan on kyllä ihan itse herännyt. Useimmiten vauva nukkuu pari tuntia. Nukkuessaan murunen pitää välillä aikamoista ähinää, varsinkin yöllä. Päivällä nukutut unet tuntuvat levollisilta ja vauva on rauhallisempi ja hiljaisempi. Usein hän nukkuu meidän sängyn päällä päivällä, kun nukahtaa siihen syötön jälkeen.

Öisin vauva nukkuu omassa sängyssään, mutta hänet on aika vaikea siirtää sinne ilman että heräisi. Yöllä imetän siis makuulla. Sairaalassa vauva nukkui minun kainalossa, mutta omat unet häiriintyivät helposti. Kotonakin kokeiltiin tätä, mutta meidän sänky on niin pehmoinen, että en oikein uskalla pitää häntä siinä koko yötä. Vauva myös reagoi herkästi, jos minä tai mies liikahdetaan sängyssä. 

Neuvolassa sanottiin, että ei kannata ihmetellä, jos vauva alkaa viihtyä iltaisin paljon rinnalla, että kyseessä on iltatankkaus. Meillä vauva kyllä saattaa nukkua aika sikeästikin illan ja alkuyön. Kunnes. Noin kolmen aikaan yöllä hän herää syömään ja saattaa mennä 3-5 tuntia, kun hän syö ensin 5-10 minuuttia, nukahtaa rinnalle, syö taas 5-10 min, nukahtaa, syö jne. On tällöin myös kitiseväinen ja väsynyt. Tätä on ollut parina yönä. On tuntunut kuin vauva ei olisi saanut syötyä riittävästi. Eikä jaksaisi syödä kun on niin väsynyt. Neuvolasta sanottiin, että ainakin sitten vähän isompana vauvalle pitäisi periaatteessa riittää 20 minuutin kertaimu, että sillä vauva saisi tarvitsemansa maidon. Eli en millään usko, että tuo meidän väsynyt 10 minuuttia riittää noin pienelle vauvalle.

Sairaalassahan me käytettiin rintakumia. Vauvalla oli kyllä hyvä imuote eikä nänneihinkään sattunut suuremmin, mutta yöllä vauva hermostui, kun ei saanut pidettyä otetta. Liekö jotenkin liian raskasta hänelle tai jotain. Samaa on ollut nyt kotonakin. Luovuttiin rintakumeista aika äkkiä, kun ajattelin, että niin olisi hyvä. Ja kun vauva kuitenkin söi ja näytti saavan maitoa ilmankin. Mutta eilen tajusin, että ehkäpä neuvolassa todettu painonnousun tasaantuminen onkin johtunut siitä, että vauva ei ole jaksanut syödä niin paljon kuin olisi tarvinnut/oikeasti halunnut. Ehkäpä siitä on johtunut myös tuo öinen heräily ja kitinä. Maitoa kyllä tulee. Rinnat on välillä ihan pinkeinä ja kovina ja maitoa heruu jo ilman vauvan läsnäoloakin. Rintakumi on syönnin aikana ja jälkeen täynnä maitoa, ja ilman kumia jos mennään, niin silloinkin maitoa valuu neidin suusta hänen päästäessä välillä irti. Ja pissa- ja kakkavaippojakin tulee oikein hyvin.

Googletin rintakumista ja joka puolella tuntui olevan jotenkin kauhean kielteinen sävy niistä puhuttaessa. Että huono paha rintakumi ja käytetään vain jos ihan pakko ja nännit riekaleina jne. Minä aion antaa itselleni nyt synninpäästön tästä asiasta ja käyttää rintakumia hyvillä mielin ainakin yöllä. Viime yönä vauva ei oikeastaan kitissytkään herätessä, vaan ahmi rintakumilla pontevasti. Tänään päivällä olen vuorotellut kumilla ja ilman. Yleensä antanut ensin ilman, kun kerran vauva saa kiinni tiukastakin rinnasta. Sitten kun on meinannut aivan nukahtaa tai hermostua kovasti, on jatkettu kumilla. Mietin vain, että onko sillä väliä, antaako ensin kumilla vai ilman? Niinkun jatkoa varten, vieroitusta siis.

En tiedä voiko rintakumin vaikutus näkyä niin selkeästi meillä, mutta eilen illalla aloitin syöttämisen ilman kumia. Jaksoi syödä juuri ja juuri sen 10 min kunnes oli ihan silmät ummessa reppanalla. Laitoin rintakumin, ja jatkoi yllättäen syömistä vielä 20 min., jonka jälkeen jaksoi olla vielä hereillä tarkkaavaisena toiset puoli tuntia. Olin ihan ihmeissäni! Ja kun minun mielestä yleensä puhutaan, että rintakumilla olisi nimenomaan vaikeampi syödä ja maitokaan ei nousisi niin hyvin. Tuntuu, että eilisen yön jälkeen minun etumus on ollut vain entistä piukempi ja heruminen herkemmässä. En tiedä.

Nämä on niitä juttuja, mitä pitää vain kokeilla ja joita kukaan ei voi suoralta kädeltä neuvoa toiselle. Vauvat kun on niin erilaisia. Voitte uskoa, että kävin eilen läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, että miksihän vauva kitisee eikä jaksa syödä yöllä. Mietin jo kaikki vatsavaivat ja läheisyyden puutteet. Mutta jospa syynä olisi tuo yöllinen väsymys syödä. Katsotaan taas ensi yönä miten menee. :) Oma väsymys ei niinkään haittaa, enemmän olen miettinyt, että saahan vauva riittävästi maitoa. <3

Kiva että ensi viikolla on se seurantapunnitus neuvolassa. Samalla katsotaan kuulemma myös napa, josta napatynkä muuten lähti eilen. 

Tänä juhannuksena olen nauttinut miehen tekemistä kesäruoista, yhteisistä kävelyistä, pienistä sohvahetkistä kahdestaan ja tytön katselemisesta hänen nukkuessaan. On ollut kiva kun ystävät ja sukulaiset on kyläilleet sopivassa määrin, se virkistää ja tuo päiviin pientä ohjelmaa. Mukavaa on ollut myös, kun olen saanut puheluita ystäviltä. Mies on ollut ihana niinkuin aina: siivonnut ja tehnyt ruokaa, tuonut minulle kaikkia tarvikkeita ja ihastellut minun kanssa rakasta vauvaa. Minun rakkaat.