Mietteitä imetyksen vähentämisestä

Minusta on valtaisan ihanaa kun tyttö käpertyy minun kainaloon illalla ja melkein nukahtaa siihen. Tai kun näen miten onnelliseksi hän tulee päästessään rinnalle leikkien ohessa. Tai aamulla pöpperöisenä puolihereillä. Naurahtelee onnellisen helpottuneena, kun tajuaa saavansa maitoa. Päiväaikaan ei kuitenkaan malta olla rinnalla niin kauaa, että maitoa alkaisi oikeasti tulla. Tankkaa lohtua ja läheisyyttä: välillä irrottaa ja kurkkaa leluja tai televisiota tai isiä, sitten taas hymyillen suu auki hyökkää minua kohti. Tuo hyökkäily on varmaan kaikista söpöintä ja hellyttävintä. Aamuisin ja iltaisin maitoa tulee jonkin verran. Määräähän on mahdoton arvioida, mutta en ole ottanut siitä stressiä. Maitoa tulee ja lisäksi tyttö saa hyvin kalsiumia ruoasta.

Imetän tällä hetkellä pääosin 4-5 kertaa päivässä, joskus enemmänkin. Aamu- ja iltaimetys ovat selkeästi rutiineihin sidotut, muut imetykset eivät. Tyttö yleensä itse pyytää kitisemällä tai vetää minun paitaa alas. Yhdessä vaiheessa imetysten määrä oli jo pudonnut kolmeen päivässä, kun en aina muistanut tarjota. Nyt se on kuitenkin ollut nousussa ja tuntuu kuin tyttö olisi taas yhtäkkiä muistanut, että "niin joo täällä voi saada tissimaitoa milloin vain". Hän on nimittäin alkanut nyt usein haluta rinnalle ja repiä minun paitaa ja sanoa "anna, anna".

Olen alkanut ajatella imetyksen vähentämistä, koska minua on alkanut väsyttää nuo paidan repimiset ja useat sellaiset tissittelyt, joissa vauva notkuu rinnalla pitkään ja käy imaisemassa kerran tai pari, irrottaa, katsoo pois ja sitten taas etsitään tissi suuhun, ja tämä sama toistuu 10 kertaa putkeen. Iltaseiskan jälkeen se olisikin ok, mutta kun se saattaa alkaa joskus jo iltapäivällä. Olen ajatellut, että vauva väsyneenä tai huomionkipeänä tai tylsistyneenä kaipaa rinnalle erityisesti. Vauhti- ja kyläilypäivinä kun ei huomaa pyytää. Muuten kyllä nautin imettämisestä eikä tarkoitus ole kokonaan lopettaa.  

Olen lukenut "älä tarjoa, älä kiellä"-periaatteesta. Olenkin kiinnittänyt omassa toiminnassani huomiota siihen, että en tarjoaisi tytölle rintaa ellei hän pyydä sitä. Silloin kolmen imetyskerran aikoina tein ehkä sen "virheen", että aloin tarjoamaan silloinkin, kun tyttö ei pyytänyt. Ehkä sen takia imetyskerrat ovat taas lisääntyneet. Toisinaan yritän viedä tytön huomion johonkin muuhun ja välillä se toimiikin hetken.   

Imetyksen vähentämiseen ja varsinkin lopettamiseen liittyy paljon ympäristön paineita, puolin ja toisin. Tyhmän äitimyytin mukaan hyvä äiti imettää lasta sopivan pitkään, ei liian vähän eikä liian pitkään. Taaperoimettäjiä saatetaan katsoa kieroon ja aikaisin imetyksen lopettavia ihmetellä ja pitää itsekkäinä. Minä käsittelen vielä niitä omatunnon tuskia, että voinko evätä lapselta pääsyn rinnalle, jonne hän niin paljon haluaisi. Toisaalta tiedän, että lapsi kyllä oppii uudetkin tavat ja muutenkaan en ole suunnitellut imettäväni kovin paljon yli 1,5-vuotiasta. Ja hellyyttä saa muutenkin. Tärkein syy on kuitenkin se, että nämä huvitissittelyt ovat alkaneet rasittaa minua ja ne herättävät kielteisiä ajatuksia. Nyt olisi siis ihan hyvä ajankohta alkaa vähitellen vähentää. 

Tällaisia olen nyt siis miettinyt.

Huomenna tulee anoppi hoitamaan tyttöä keskellä päivää. Arvostan sitä tosi paljon. Samanlainen hoitojärjestely oli jo maanantainakin. Luksusta suorastaan! On mukavaa, että mummu on alkanut nyt itsekin vähän rohkaistumaan ja ehdottelemaan tällaisia hoitokeikkoja. He pärjäävät yhdessä oikein hyvin ja mummu selvästi nauttii tytön seurasta, yhteisistä leikeistä ja ulkoiluista. Tyttökään ei vierasta tai ujostele suuremmin. Tyytyväinen jokeltelu kuului täältä eilenkin kun tulin kuntosalilta. Tänään on ollut kroppa vielä ihan arka, heh. Huomennakin ajattelin mennä salille ja piipahtamaan pikaisesti muilla asioilla. Kuten sanoin, luksusta. Iltapäivällä ja illalla jää sitten aikaa muille jutuille, se on kiva. Salijäsenyys olikin tauolla hetken, mutta nyt sen taas aktivoin.

Nyt pullaa syömään! Tein tänään pakkaseen synttärikanelipullia. Nam! 
  

Unia, syömisiä, ilmavaivoja

Olen niin kiitollinen kaikista teidän kommenteista ja kokemuksista, joita jaatte minulle! On aina hyödyllistä kuulla toisten tilanteista. Täällä kotona kun näitä asioita, esim. tätä rintakumijuttua, pyörittelee itsekseen ja miehen kanssa, niin itseltä katoaa helposti sellainen rauhallisuus ja luottamus, että kaikki menee hyvin. Pienestäkin huolesta saa tehtyä suuren, kun on epävarma uudessa tilanteessa.

Viime yönä tyllerö nukkui ennätysunet. Alkuillalla hän nukkui todella pitkään ja syötin unien jälkeen kumilla ja ilman. Ilmavaivoja taisi murulla olla, kun päästeli kaasuja. Yllättäen hän jaksoi loppuillasta olla hereillä kokonaiset kaksi tuntia, välillä vähän syöden, mutta myös pitkään isin kanssa. Hän nukahti joskus 23 aikaan, jolloin siirrettiin hänet minun vierestä omaan sänkyyn. Seuraavan kerran heräsin klo 4 kitinään ja itkuun. Vaipatusta ja minun kainaloon syömään, johon nukahdettiinkin molemmat. Seuraavan kerran heräsin 6.30, mikä tuntui ja tuntuu uskomattomalta. Syötin hänet. Siitä heräämisestä alkoikin sitten tuttu kitiseväinen nukkuminen, jota kesti klo 10 asti, jolloin hän heräsi. Selvästi hänellä oli myös ilmavaivoja aamulla, kun rupsutteli ja välillä ihan kiljaisi sen takia. Jatkoi kuitenkin sitten unta. Kympin aikaan vaipatusta ja tunnin verran syöttämistä ja sitten taas levollisille unille. Erikoista kyllä, että lähinnä vain yöaikaan kitisee ja rupsuttelee. Jos yökitinä olisi alkanut vasta rintakumin käyttöön ottamisen jälkeen epäilisin, että vauva saa kumilla liikaa ilmaa mahaansa.

Neuvolassa muuten sanottiin, että minun kannattaa nyt syöttää vauvaa lapsentahtisesti. Niin olin kyllä tehnytkin. Tällaisen uuden äidin on kuitenkin yllättävän vaikea tietää, milloin lapsella on nälkä. Siis joo sitten kun itkee, mutta jos tulkitsee niitä varhaisia merkkejä, joita suositellaan tarkkailemaan (hamuamista, lipomista ym.), niin niiden perusteella lähes aina olisi ruoka-aika. Ja niinhän sitä neuvotaankin usein, että joka itkuun voi tarjota ruokaa, mutta tulipahan vain mieleen, että jos on vatsavaivoja, niin liika syöminenkään ei varmaan ole hyväksi. Ollaan kyllä aina tarjottu, kun on vähänkään epäilty ruokailuhaluja.

Tuli muuten mieleen, että mitenkähän nopeasti minun syömät ruoat vaikuttaa (jos on vaikuttaakseen) vauvan vatsaan?

Huomenna meidän murunen on kaksiviikkoinen ja aloitetaan d-vitamiinitipat. Ostettiin Rela-merkkistä, jossa on mukana maitohappobakteereja. Mielenkiinnolla katsotaan, miten ne vaikuttavat tai vaikuttavatko ollenkaan pienen masuun. Joskushan d-vitamiinin aloitus aiheuttaa vatsavaivoja. 

Kaipa se täytyy myös hyväksyä, että vauvaa ei voi suojella ihan kaikelta kurjalta. :)