Hieno päivä

Tänään kun annoin aamumaidot tytölle niin hän näytti taas aivan siltä samalta pikkuruiselta ja pulleaposkiselta vauvalta, jonka näin ensimmäisen kerran vuosi sitten. Vuosi on kulunut siitä, kun meidän elämä mullistui konkreettisesti eikä silloin voinut aavistaakaan, mitä kaikkea tähän vauvavuoteen mahtuisi. Olin toivonut vauvaa pitkään, mutta oikeasti en voinut ennen vauvan saapumista edes ymmärtää, kuinka paljon tuollaista pientä ihmistä voikaan rakastaa. Ja kuinka äärettömän kiitollinen olenkaan hänestä ja siitä että saadaan olla kolmestaan perhe.

Tänään muistelen kaikkia synnytyksen vaiheita ja luen niitä täältä sekä täältä. Muistelen sairaala-aikaa, ensimmäisiä yhteisiä päiviä ja öitä, kun nukuttiin vierekkäin ahtaassa sairaalasängyssä. Sitä kun minun ajatukset olivat täysin vauvapölyn sekoittamat ja turruttamat sekä sitä kuinka jännittävää oli tulla vihdoin vauvan kanssa kotiin. 

Olen tyytyväinen, että meidän vauvavuosi oli tällainen kuin se oli. Olen oppinut paljon äitiydestä ja itsestäni. Olen ollut tosi väsynytkin, mutta ennen kaikkea olen iloinnut paljon ja usein.

Nyt meidän 1-vuotias on oman tahtonsa ilmaiseva ihana höpöttelijä. Aamuisin kun mies lähtee töihin ja pussataan heipat, tyttö työntää kädellä isiä pois ja sitten rutistaa kaksin käsin minua kaulasta. Viime päivinä onkin halailtu tosi paljon. Harmistuu, jos mukava lelu otetaan pois tai asiat ei mene niin kuin itse haluaisi. Juttelee paljon omia juttujaan, kuten "ko-ko-ka-ka ja väy-väy-väy". Ryömiessään heiluttaa päätä ylös ja alas söpösti, ihan vain tavan vuoksi. Kävelee kävelykärryillä ja käsistä tuettuna. Ajaa leluautollaan eteen päin ja peruuttaa taakse päin. Ymmärtää paljon puhetta ja tapailee joitain sanoja. Syö itse hedelmäsosetta purkista lusikalla ja juo vettä aina silloin kun äitikin juo. Tykkää vierittää palloa, nallea, pikkuautoa, Talk-murua tai mitä tahansa lattialla ja ryömiä/kontata sen perässä. Soittaa mielellään pianoa, tanssii sekä pompottaa Niiskuneiti-lelua, kun äiti kysyy miten Niiskuneiti pomppii. Kutiaa jalkapohjista, kämmenistä ja kainaloista. Päiväunille nukahtaessaan hypistelee pupua ja herätessään repii aurinkosuojaviltin pyykkipoikia irti ja osoittelee parvekekukkia. <3

Viikonloppu menee juhliessa neitiä. Ensin tulevat muutamat ystävät kahville ja sitten sukulaiset. Olen viime päivinä leiponut jo pakkaseen täytekakkupohjia, kasvispitsarullia ja lohipiirakkaa. Eilen tein rocky roadia suklaasta, karkeista ja kekseistä. Olen ehkä vähän turhaankin taas stressannut noista juhlatarjoamisista, ehkä tunnette minut. ;) Nyt kuitenkin kun olen saanut jo tehtyä niitä, paine helpottaa. Lapsen kanssa ei ole niin kätevä leipoa tai siivotakaan. Ja miehelläkin on ollut iltaisin menoja.

Varattiin lapselle myös valokuvaus ensi viikolle. Puoli vuotta sitten meillä kävi valokuvaaja kotona, mutta nyt kokeillaan toista kuvaajaa naapurikunnasta. Havahduin kuvien ottamiseen vasta aivan hiljattain, mutta mukavasti saatiin vielä sovittua kuvausaika studiolle. Jes! Kunpa tulisi kivoja kuvia! Suositaan sellaisia valokuvaajia, joilta kuvat saa sähköisessä muodossa. Näin ne voi itse teettää melko halvalla netissä ja useana kappaleena. Ja sori sisko, teidän puolivuotiskuvatkin on vielä saamatta, hups. Ne aina unohtuu antaa, kun nähdään. Ehkä ensi kerralla. Vähän noloakin suorastaan.

Nyt palaan sorvin ääreen keittiön perukoille. Vauva on vielä ekoilla unillaan. Uusi unirytmi on toiminut loistavasti. Vauva nukkuu kahdet unet: karkeasti sanottuna klo 8.15-9.45 sekä 13.30-15. Aamulla ei nukutella lisäunta ja illalla uni tulee nopeasti klo 20.30. Meidän 1-vuotias. <3