Puhuttiin erään minulle tärkeän ihmisen kanssa muutama sana tässä kerran itsekurista. Että kannattaisi olla itsekuria, jonka avulla toteuttaa pitkäaikainen suunnitelma. Oli se suunnitelma sitten mikä vain, esim. opiskelu, laihdutus, rahan säästäminen, mikä tahansa pitkä projekti.
Jäin miettimään itsekurin käsitettä. En ole oikein koskaan tykännyt tuosta sanasta. Kuri on jotenkin rankka sana. Siitä tulee mieleen esimerkiksi entisajan lasten kurittaminen tai armeijassa korkea-arvoisempien sokea totteleminen ja mahdollisimman suorassa rivissä seisominen tai alakoulussa ollut tiukka ja pelottava vanhempi opettaja. Sana herättää minussa kielteisiä ajatuksia. Itsekuri kuvaillaan ah-niin-kaikkitietävässä-wikipediassa näin: " Itsekuri tarkoittaa oman käytöksensä hallitsemista ja päämäärätietoista työskentelyä tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsekuria harjoittava ihminen pystyy kieltäytymään hetkellisistä haluista ja mielihyvän hankkimisesta korkeamman päämäärän vuoksi, mitä kutsutaan lykätyksi tarpeiden tyydytykseksi..." No tämä kuulostaa jo ihan hyvältä.
Laihdutuksen yhteydessä puhutaan paljon itsekurista ja lähinnä sen puutteesta. Harvoin kuitenkaan selitetään tarkemmin, kuinka itsekuria voisi harjoittaa tai mitä se edes oikeasti on. Itsekuria helposti pidetään sellaisena ominaisuutena, jota ihmisellä joko on tai ei ole. Silloin helposti lannistuu, jos ajattelee sen puuttuvan itseltä.
Motivaatio on minulle helpompi ja tutumpi käsite. Jos motivaatio on kunnossa, silloin hommat etenevät ja nopeat mieliteot jäävät luonnollisesti pois. Niitä vastaan ei yleensä edes tarvitse silloin taistella vaan ihmiselle on itsestäänselvää, että hän pyrkii isompia tavoitteita ja hyötyjä kohti. Ei siis antaudu hetkellisille haluille.
Ihminen voi saavuttaa todella paljon, jos hän on motivoitunut ja tietää miten tavoitteeseen pääsee. Joskus silkka onni tai ihmisen menneisyys voi vaikuttaa saavutukseen, joko hankaloittaen tai edistäen sitä. Silti ihminen on kuitenkin itse päävastuussa siitä mitä hän saa aikaan ja mihin hän päätyy. Motivaatiota ei voi kuitenkaan pakottaa. Sen täytyy tulla vapaasti ihmisestä itsestään. Joskus se tulee yllättäen, joskus se kasvaa vähitellen.
Minulle aika valaisevaa on ollut myös ymmärtää, että kaikkea ei todellakaan voi saada. Ihmisen täytyy valita mitä hän tekee ja mitä tahtoo. Ei voi esimerkiksi opiskella montaa asiaa yhtä aikaa, säästää moneen kohteeseen tehokkaasti, herkutella paljon joka päivä ja laihtua, tulla taitavaksi musisoijaksi käyttämättä aikaa harjoitteluun, harrastaa monia erilaisia asioita joutumatta luopumaan jostain muusta, jne. Täytyy tehdä valintoja. Ennen kuin voi valita, täytyy tietää mitä oikeasti tahtoo. Ja nimenomaan täytyy tietää, mitä juuri itse haluaa. Kannattaa myös tiedostaa, mitä toiset ehkä haluavat sinulta ja todeta mielessään, että "siinäpähän tahtovat".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti