Lapsi syö kun on nälkäinen

Lapsi on innostunut syömään itse haarukalla tai lusikalla. Syö myös sormin. Suuttuu välillä tulisesti, jos edes kosken lautaseen tai haarukkaan tai mihinkään pöydällä. Silloin heittää haarukat ja muut kiivaasti lattialle ja alkaa parkumaan kauheasti.

Jos yritän syöttää, välillä ottaa korkeintaan muutaman haarukallisen minulta ja välillä tulee totaalinen stoppi. Lasta on pitänyt ainakin nyt viimeisen kuukauden ajan kauheasti viihdyttää juttelemalla, laulamalla ja temppuja tekemällä, että hän on syönyt. Varsinaisia leluja meidän ruokapöydässä ei ole ollut. Juu en kannata suuremmin tuollaista ruokailun oheistoimintaa, mutta olen niihin sortunut. Vähän jopa nolottaa. Ja kun lapsi tottuu viihdytykseen, ei sitten pelkkä syöminen kiinnostakaan. 

Niinpä tein nyt periaatepäätöksen, että enää meillä ei lauleta ruokalauluja, näperretä marjasosepurkkeja tai mitään muutakaan ruokailun aikana. Jutellaan niitä näitä ja ihastellaan maitopurkin lehmää ja tekstejä, syödään. Se saa riittää.

Kaikki tuollaiset epätoivoiset viihdytysyritykset ja lentokonelusikallisten lentoharkat suoraan suuhun ja sieltä ruokakaukaloon kumpuavat tietysti siitä, että olen ollut huolissani lapsen ruokamääristä. Ne ovat mielestäni pienentyneet. Nyt olen ymmärtänyt, että kyse on ehkä enemmänkin siitä, että lapsi on saanut lisää omaa tahtoa ja osaa sitä nyt enemmän ilmaista. Haluan, että lapsi oppii itse arvioimaan, onko kylläinen. Ei voi myöskään olettaa, että aina maistuisivat kaikki ruoat. Aikuisetkaan eivät tykkää kaikesta yhtä paljon. Lapsen tahtoa olisi siis hyvä kuunnella.

Sitä niin helposti huolestuu, jos lapsi ei syö. Aika harvoin on kuitenkaan kyse mistään vakavammasta. Meillä vaikuttaa joskus sekin, jos vatsa on kovalla. Silloin ei maistu oikein mikään. Puurokaan ei ole enää maistunut niin suuressa määrin kuin ennen, vaikka vaihdellaan aina sen lisukkeita erilaisista marjoista soseisiin. Se on minun mielestä kuitenkin hyvä asia. Ehkä se kertookin siitä, että lapsi saa kuitenkin pitkin päivää sen verran paljon ravintoa, että tarvetta suurelle iltapuurolle ei ole. Sitä kun meni aiemmin aika valtava määrä. 

Ruokailujutut on ihan kivasti siis tällä hetkellä. Minusta on ihanaa, että lapsi osaa syödä itsekin ja voin lapsen syödessä ottaa ruokaa rauhassa itsellenikin ja syödä yhdessä lapsen kanssa. Ettei tarvitse koko ajan syöttää. Korkeintaan vähän auttaa, että hän saa ruoan haarukkaan.

Lapsen ruokajutut mielessä

Eilen oli jotenkin tosi väsynyt ja hankala päivä. Mieli maassa. Vaikka olin nukkunutkin ihan hyvin edellisenä yönä. Mietin paljon ulkonäkö- ja ruoka-asioita ja kirjoitin niistä toiseen blogiini eli tänne. Jälkikäteen mietin, että myös helteinen päivä saattoi väsyttää kroppaa. Ja juuri alkanut sokerilakko. Ja mikä lie.

Tänään on ollut heti jo parempi mieli. Eilen illalla ilostutti myös se, että mies ehdotti meille kahdenkeskisiä treffejä perjantaille ja varmisti jo mummunkin tyttöä hoitamaan. Mummu myös haluaisi tulla jo sitä ennenkin joku päivä leikkimään lapsen kanssa. Tosi mukavaa.

Eilen tehtiin illalla kasvislasagnea ja siitä tuli kutkuttavan hyvää. Siis jotenkin tosi paljon parempaa kuin yleensä. Kesäkurpitsaa, sipulia, parsakaalia, linssejä, tomaattia, hyvää tomaattimurskaa, lasagnelevyjä, maitoa, mausteita. Yleensä laitan omaan lasagneeni juustoa päälle, mutta tämä ei kaivannut sitäkään. 

Tuli hyvä mieli myös siitä, kun lapselle maistui tosi hyvin pakastemustikat iltapuuron kanssa. Meiltä loppui mustikat jo aikaa sitten eikä siksi ole annettu niitä lapsellekaan vielä, mutta ystävällinen anoppi toi meille lisää. Ihana mummu. Lapsi on yleensä syönyt puuron kaupan hedelmäsoseen kanssa, mutta on ihanaa kun saadaan noiden valmiiden soseiden kulutusta vähemmälle. Lapsi kun söisi niitä minkä kanssa vaan. Tästä lähtien syödään mustikoita ja vähitellen myös tuoreita tämän kesän marjoja. :) Myös nektariini maistui lapselle tänä aamuna, mistä olin tosi iloinen. Tyttö on yleensä vähän epäileväinen uusien ruokien suhteen. Laittaa suuhun, mutta työntää heti samantien pois. Nektariinia halusi kuitenkin lisääkin. Minua ilostuttaa aina paljon, kun lapsi syö samaa ruokaa meidän kanssa ja suostuu maistelemaan uusia makuja. Siihen on nyt pyrittykin. En ole enää ostanut kaupan ruokasoseita kotiin. Olen suosiolla tehnyt ruoasta vielä aika hienojakoista, jotta saisin tutustutettua lapsen ensin uusiin makuihin. Jotkut ruoat lapsi syö karkeinakin palasina, esim. kurkkua, raejuustoa, hedelmiä, Talk-muruja. 

Myös lehmänmaito on alkanut maistua lapselle yhä enemmän. Nokkamukista juodaan ruoan yhteydessä. Kyllä minua vähän mietityttää lehmänmaidon terveellisyys ja tiedän, että sitä ei ole ihmisen elimistölle tarkoitettu. Nyt ei ole kuitenkaan ollut resursseja paneutua asiaan tarkemmin. Kauramaito on varmaan hyvä vaihtoehto, mutta pitäisi ensin tutkia, mitkä ovat sen antosuositukset tuon ikäiselle ym.

On helpottavaa kun lapsi syö samaa ruokaa meidän kanssa.