Hämärässä makkarissa, pöytälampun valossa, kirjoitan yhdellä kädellä vauva tissillä. Uudella hienolla läppärillä, joka hankittiin juuri tällaisia hetkiä varten. Meillä on ollut kiva päivä. Jotenkin luonteva ja rento.
Vauva on tänään kuuden päivän ikäinen. <3 Vauvalla oli vatsavaivoja eilen. Rupsutteli ja itkeskeli. Tänään oli selkeästi parempi päivä ja poika onkin nukkunut lähes koko päivän, vain syöden nopeasti välillä. Öisin on tankannut vähän tiuhemmin, mutta oon saanu ihanasti levätä sitten päivisin miehen hoitaessa Satulintua. On myös saatu koko perhe yhteiset päikkärit joka päivä. Vauva pissaa ja kakkaa monta kertaa päivässä. Rasvaillaan kuivaa ihoa perusvoiteella, röyhtäytetään, puhdistetaan napanuoran tyveä ja silmiä, niitä tavallisia juttuja. Vielä ei olla kylvetetty.
Imetyksenkin suhteen on ollut ihan hyvä päivä. Oikea rinta kestäisi jo kivun, mutta sairaalassa siihen tullut haava aukeaa aina kun oon hetken syöttänyt ilman rintakumia. Tänään vauva pulauttikin sitten kerran punertavaa maitoa eli verta oli päässyt maidon mukana mahaan. Otin kumin samantien takaisin käyttöön. Vasen tissi on ollut vielä aika kipeä. Ei koko nänni vaan vain keskikohta ja sen iho. Siinäkin on ollut haava. Kumilla syöttö kuitenkin onnistuu.
On ollut välillä paha mieli rintakumin käytöstä. Monessa paikassa pelotellaan sen seurauksilla, esim. että vauva ei opi enää syömään ilman sitä. Toisaalta tällä hetkellä se on ainut tapa, jolla imetys onnistuu. Ja käytinhän sitä esikoisenkin aikaan. Ja oon niin iloinen, että imetys onnistuu nyt ainakin näin. Maitoakin piisaa.
Imetysasennot vaativat vielä harjoittelua. Sylissä onnistuu parhaiten ja kyllä makuullakin juurikin tuon kumin kanssa. Kunhan muistan asetella vauvan riittävän alas rintaan nähden. Imetystyyny on päässyt taas käyttöön ja muutkin ylimääräiset tyynyt kaivettu kaapeista. Alaselkä kipeytyy herkästi, jos röhnöttää huonossa asennossa.
Minun oma olo on tosiaan ollut jo aika hyvä. Jostain luin, että näillä main raskaushormonit vaihtuvat imetyshormoneihin ja kieltämättä olo tuntuu nyt jotenkin erilaiselta kuin aiemmin. On jotenkin helpompi olla. Toki synnytyspelot ym. ovat myös takana päin, sekin helpottaa. Myös esikoisen ajoilta tuttu hormonihiki on saapunut! Aamupäivän suihkusta huolimatta kainalot on varsin ärtsyn tuoksuiset jo iltapäivällä. Jälkivuoto on ollut yllättävän kohtuullista, jopa vähäistä. Jälkisupistuksia on vielä välillä ollut, varsinkin jos imetys on ollut kivuliasta sillä kerralla. Alavatsa on ollut vähän arka. Myös kaikki lihakset on jotenkin herkkinä suonenvedoille ja krampeille. Pitäisi varmaan venytellä enemmän.
Parasta tänään on ollut koko perheen kävelyretki leikkipuistoon sekä se, että mulla on ollut aikaa touhuta esikoisen kanssa. Eilinen kun oli aivan toisenlainen: sekä minulla että tytöllä oli selvästi ikävä toisiamme. Koin äärimmäisen huonoa omatuntoa, kun en ehtinyt huomioida rakasta tyttöä imetyssäätöjen ym. opettelun takia. Tänään kaikki naksahti kuitenkin paikoilleen. Päivät on tietty erilaisia: välillä kaikki onnistuu ja välillä ei mikään. Ja hormonitkin varmaan heittelee, ja mielialat. Kyllä se tasoittuu.
Tänään oli kuitenkin sellainen olo, että kyllä tämä elämä tästä vielä normalisoituu. Imetyksen sujuminen niin hyvin tänään varmaan vaikutti myös. Ja se että vähitellen itsekin tottuu samanaikaisesti sekä pitämään vauvaa sylissä rinnalla että leikkimään kaksivuotiaan kanssa. Syömään vauva sylissä ja vaihtamaan miehen kanssa lennosta hoitovastuuta vauvan ja pikkuneidin välillä. Myös Satulintu oli tänään onnellisen oloinen. Sain monta kertaa kuulla olevani "ina äiti-Papu", jopa laulun muodossa. Ei ole mitään parempaa kuin olla "ihana äiti-Pauliina".
Oli myös todella virkistävää käydä leikkipuistossa tänään. Aurinko paistoi ja ilma oli todella lämmin. Kuulemma näitä säitä oli ollut sairaalassaoloaikananikin. Oli ihana päästä ulos. Onnellista kulkea nelihenkisenä perheenä ilman kiirettä minnekään, vauvan nukkuessa vaunuissa, tytön kipitellessä tyytyväisenä haluten pitää vaunuista kiinni. Miehen kanssa hymyillen ja rentoina.
Tämä oli meidän kolmas kotipäivä. Nämä päivät on kuluneet nopeasti. On ollut tosi paljon puuhaa, mutta mukavia juttuja. On alettu jo miettiä nimijuhlaa. Aiotaan pitää ne jo melko pian. Huomenna viedään vauva neuvolaan ensimmäistä kertaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste imetys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste imetys. Näytä kaikki tekstit
maanantai 19. syyskuuta 2016
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
Imetystaipaleen muistelua
Niin se sitten loppui: imetys. Vähitellen mutta silti yllättäin. Iso asia minulle.
Ennen synnytystä en paljonkaan osannut ajatella imetystä tai murehtia onnistuisiko se. Tiesin, että alku voi olla hankalaa ja kaikilla ei tule maitoa ollenkaan tai se loppuu pian. Tiesin, että luultavasti se sattuu aluksi ja on muutenkin säätämistä. Ajattelin kuitenkin, että yritän imettää ja otan kiitollisena vastaan kaiken mitä saan.
Vauva syntyi aamukuudelta ja sai ensimmäiset tissitreenit heti synnytyssalissa. Seuraavan kerran päästiin lähekkäin vasta alkuillalla, koska minä olin kaavinnassa ja heräämössä koko päivän. Vauva sai sillä välin luovutettua maitoa sekä korviketta ruiskulla.
Muistelen aina onnellisena, kuinka nukuin tuhiseva ja ähkivä pikkuvauva kainalossa kaikki sairaalayöt. Maito nousi helposti ja käytännössä uin siinä. Vauvan imuote oli hyvä, mutta irtosi helposti. Rintakumi auttoi. Aluksi imetys sattui jonkin verran, mutta ei liikaa. Vauvapöly varmasti auttoi sietämään pientä kipua. Välillä syötin vain toisesta rinnasta, että toinen puoli sai lepoa. Lanoliinia laitoin välillä.
Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina murehdin, saako vauva tarpeeksi maitoa. Vauvan paino nousi sairaalassa tosi hyvin, mutta kotiin päästyä piti käydä kerran painokontrollissa. Annoin maitoa joka itkuun ja ei meillä oikeasti ollut mitään hätää tai ongelmaa vauvan painonnousun suhteen. Vauva söi paljon päivin ja öin.
Imetysasentoja piti opetella. Sairaalassa hoitaja auttoi asettelemaan tyynyjä niin että sain imetettyä istuen. Kylkiasento oli minulle luonnollisin ja helpoin, mutta kotona alkoi onnistua istuenkin. Imetystyyny oli toimiva hetken. Aika pian vauva kasvoi niin paljon ja muuttui sen verran jänteväksi, että häntä pystyi pitämään helposti sylissä ilman tyynyäkin. Imetin usein sohvalla tai sängyllä.
Pulloa ei meidän vauva oppinut kunnolla koskaan. Ehkä olisi oppinut, jos olisi enemmän harjoiteltu. Rintapumppua kuitenkin käytettiin ja pakastettiin maitoa varmuuden vuoksi. Minun ollessa lyhyesti poissa mies aina tarjosi pullomaitoa, mutta harvoin syöminen onnistui. Pidempiä poissaoloja ei voinutkaan sitten tehdä.
Olen jälkikäteen miettinyt, että minä varmasti tuoksuin (lue: haisin) maidolle kilometrienkin päähän. Rintasuojia, tai mitä ne nyt olikaan nimeltään, piti vaihtaa jatkuvasti ja muutenkin käyttää pitkään. Imetystopit olivat ehdottomat ja kotona käytin niitä aina ilman liivejä.
Yhdessä vaiheessa meillä oli megaimetyksiä iltaisin. Syötin vauvaa liioittelematta kaksi-kolme tuntia putkeen, jonka jälkeen itsekin nukahdin yöunille. Sulkeuduin vauvan kanssa makuuhuoneeseen jo klo 19 ja jäin sitten samantien itsekin sinne nukkumaan. Megaimetykset olivat raskaita minulle, mutta toisaalta myös nautin siitä että sain vain maata, ajatella rauhassa ja surffailla netissä puhelimella. Parisuhde olisi voinut ottaa nokkiinsa enemmänkin, mutta onneksi niin ei käynyt. Olin aivan väsynyt enkä jaksanut yhtään huomioida miestä.
Imetin vauvaa usein ja paljon. Oli vaikea tietää, milloin lapsentahtisesta "maitoa joka itkuun" -imetyksestä kannattaisi siirtyä vähän harvempaan. Kahden kuukauden ikäistä vauvaa syötin ennen ja jälkeen jokaisten unien.
Vauvan vatsavaivat olivat tosi kurjia. Yhteen aikaan vauva huusi iltaisin aina kaksi tuntia putkeen. Tunnin huuto oli mahtava yllätys ja poikkeus, kaksituntinen oli tavallinen. Kokeiltiin kaikki mitä osattiin. Yhdessä kuitenkin yritettiin saada syytä selville ja nukuttaa vauvaa. Selvittiin. Ja oltiin onnellisia, että nukahdettuaan vauva kuitenkin nukkui ihan hyvin.
Yritin omalla ruokavaliollani helpottaa vauvan vatsavaivoja. Jotkut ruoat selvästi vaikuttivat ja aikaansaivat huutoja, esim. valkosipuli ja tonnikala. Kun vauvalle tuli lisää ikää ja kiinteät ruoat otettiin mukaan ruokavalioon, minunkaan syömisillä ei ollut enää niin suurta merkitystä. Refluksiakin saattoi olla. Sängynpäätyä nostettiin ylös ja röyhtäytettiin.
Vauva nukkui perhepedissä ehkä noin 7-8 kuukauden ikäiseksi asti. Siihen mennessä olin ehtinyt jo väsyä totaalisesti lukuisiin yöheräämisiin ja soittaa neuvolaankin jo epätoivoisen väsyneenä, että mitä tehdään. Väsynein taisin olla silloin, kun lapsi oli 4-5 kk. Yöimetyksiäkään ei suositeltu vielä silloin lopettamaan ja keinot olivat vähissä. Väsytti ja rasitti. Tykkäsin nukkua perhepedissä, kun sai olla lähellä vauvaa. Toisaalta heräilin pieneenkin äännähdykseen ja pelkäsin kääntää kylkeä, ettei vauva heräisi. Sänkykin tuntui ahtaalta, kun olin tottunut nukkumaan leveästi. Vauva kuitenkin söi öisin vielä monia kertoja, joten olisi ollut raskasta myös nousta häntä nostamaan sängystä vierelle saati että olisin jaksanut keskellä yötä imettää istuen! Juu ei. Toimittiin niin kuin silloin tuntui parhaalta. Yhdessä vaiheessa siirrettiin vauva omaan sänkyynsä meidän sängyn viereen. Mies nosteli vauvaa öisin viereeni. Tuntui kyllä mukavalta nukkua vapaasti.
Minun ollessani reissussa yhden yön 9 kk:n ikäinen vauva nukkui tosi hyvin. Siitä viisastuneena siirrettiin hänet heti omaan huoneeseen ja lopetettiin yöimetyskin. Välillä vielä otin vauvan viereeni aamuyöllä ja sain siten jatkettua koko perheen uniaikaa parilla tunnilla. Yöimetyksen lopetus kokonaan oli kuitenkin lopulta selkeä ja minua tosi paljon helpottava ratkaisu.
Imetys on minun mielestä tosi luonnollinen asia eikä minua häiritse nähdä muiden imetystä. Itsekin jossain vaiheessa rentouduin ja pystyin jo imettämään kahvilassa tai ravintolassa. Kuitenkin aina vähän jännitin muiden suhtautumista, kun olin kuullut toisten äitien saaneen negatiivisia kommentteja kanssaihmisiltä. Toisaalta vauva oli pakko syöttää silloin kun hän huusi. Eikä sitä nälän saapumista voinut ennalta koskaan tietää. Tarkkaa rytmiä kun ei ollut. Vauvan ollessa ihan pieni olinkin aika paljon kotona. Nautinkin siitä, mutta tavallaan olisin tykännyt myös käydä kaupungilla vähän enemmän, kahviloissa ym. näkemässä ihmisiä. Olisi ehkä vain pitänyt olla rohkeampi eikä ajatella niin paljon muiden miellyttämistä. Julkisilla paikoilla imettäminen oli haastavaa myös siksi, että maitoa tuli niin paljon. Omat vaatteet sotkeentuivat helposti, jos apukäsiä ei ollut mukana.
Vähensin imetyskertoja vähitellen. Ajatus lopettamisesta kypsyi mielessäni pitkään ja tuntui aluksi tosi kamalalta ja surulliselta. Silloin ajattelinkin, että jatkan aamu- ja iltaimetyksiä niin pitkään kuin tuntuu hyvältä. Ei ollut mitään syytä kiirehtiä. Oli helpottavaa tajuta jossain vaiheessa, että lapsi ei enää useinkaan hakeutunut rinnalle itse vaan minä olin se joka tuputin. Loppuaikana imetykset olivat ihan vain läheisyyttä ja turvaa. Maitoa tuli yhden herumisen verran, mutta aamuimetyksen jäätyä pois en tuntenut enää herumista ollenkaan. Toivottiin aamuimetyksen jättämisen pidentävän aamuyön unta. Aamuimetys korvattiin nokkamukilla, mutta parissa päivässä sekin jäi pois, kun ei sille ollut tarvetta.
Iltaimetys eli viimeinen imetyskerta jäi pois minun kahden yön Helsingin reissun jälkeen eli lapsen ollessa noin 1 v ja 1 kk. Lapsi oli taas nukkunut tosi hyvin minun ollessa poissa ja iltanukutukset olivat menneet sujuvasti. En uskaltanut ottaa riskiä, että öistä tulisi taas itkuisempia, jos antaisin iltamaidon.
Olen ihan hyväksynyt tilanteen ja tyytyväinenkin, että imetys loppui. Silti kaipaan vielä yhteisiä imetyshetkiä vauvan kanssa. Tyttö oli aina niin onnellisen näköinen rinnalla ja silmät kiinni nautiskeli lämmöstä ja läheisyydestä. Pieni vauva. <3 Siihen nukahti rinnalle syliin tai kainaloon. Haikein mielin muistelen. Nyyh.
Toisaalta olen iloinen myös siitä, että vihdoinkin sain vartaloni takaisin. Raskausajan kehoni oli tyttöni koti, imetysaikana ravinnon tuottaja. Se toi myös vastuuta. Koko imetysajan olen alitajuisesti ajatellut, että minun täytyy taata maidon riittävyys. Tämä on vaikuttanut mm. niin, että olen syönyt helposti liikaa. Ajatellut, että syön kahden edestä. :) Nyt kehoni on vain minua itseäni varten. Se on jotenkin helpottava ja rentouttava ajatus.
Imetys loppui niin vähitellen, että mitään tukkeutumia tms. ei tullut. Muista vaikutuksista en osaa sanoa. Imetyksen aikaansaamat hormonimuutokset varmasti palautuvat tai ovat jo vähitellen palautuneet. Kuukautiset alkoivat joskus kun lapsi oli 8 kk, muistaakseni. Ovulaationkin olen bongannut kerran, siitä ei ole kovin kauaa. Luulen, että aluksi en ovuloinutkaan. Muutenkaan en usko ovuloivani välttämättä joka kierrossa. Mielialamuutoksia oli ehkä vähän joskus keväällä, mutta niitä on vaikea muistella jälkikäteen kun ei muista, mitkä muut elämän asiat ovat saattaneet rasittaa tai stressata silloin. Hormonimuutokset kyllä vaikuttavat minulla yleensä melko voimakkaasti mielialoihin. Kuppikokokin on selvästi palautunut, heh.
Lapsi kasvaa ja elämä muuttuu. Se on pakko hyväksyä. Onnellisena ja tyytyväisenä kuitenkin muistelen meidän kaikenlaisia imetyshetkiä sekä sitä miten imetyksestä tuli alun hapuilun ja epävarmuuden jälkeen lopulta niin helppoa, luonnollista ja ihanaa.
Ennen synnytystä en paljonkaan osannut ajatella imetystä tai murehtia onnistuisiko se. Tiesin, että alku voi olla hankalaa ja kaikilla ei tule maitoa ollenkaan tai se loppuu pian. Tiesin, että luultavasti se sattuu aluksi ja on muutenkin säätämistä. Ajattelin kuitenkin, että yritän imettää ja otan kiitollisena vastaan kaiken mitä saan.
Vauva syntyi aamukuudelta ja sai ensimmäiset tissitreenit heti synnytyssalissa. Seuraavan kerran päästiin lähekkäin vasta alkuillalla, koska minä olin kaavinnassa ja heräämössä koko päivän. Vauva sai sillä välin luovutettua maitoa sekä korviketta ruiskulla.
Muistelen aina onnellisena, kuinka nukuin tuhiseva ja ähkivä pikkuvauva kainalossa kaikki sairaalayöt. Maito nousi helposti ja käytännössä uin siinä. Vauvan imuote oli hyvä, mutta irtosi helposti. Rintakumi auttoi. Aluksi imetys sattui jonkin verran, mutta ei liikaa. Vauvapöly varmasti auttoi sietämään pientä kipua. Välillä syötin vain toisesta rinnasta, että toinen puoli sai lepoa. Lanoliinia laitoin välillä.
Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina murehdin, saako vauva tarpeeksi maitoa. Vauvan paino nousi sairaalassa tosi hyvin, mutta kotiin päästyä piti käydä kerran painokontrollissa. Annoin maitoa joka itkuun ja ei meillä oikeasti ollut mitään hätää tai ongelmaa vauvan painonnousun suhteen. Vauva söi paljon päivin ja öin.
Imetysasentoja piti opetella. Sairaalassa hoitaja auttoi asettelemaan tyynyjä niin että sain imetettyä istuen. Kylkiasento oli minulle luonnollisin ja helpoin, mutta kotona alkoi onnistua istuenkin. Imetystyyny oli toimiva hetken. Aika pian vauva kasvoi niin paljon ja muuttui sen verran jänteväksi, että häntä pystyi pitämään helposti sylissä ilman tyynyäkin. Imetin usein sohvalla tai sängyllä.
Pulloa ei meidän vauva oppinut kunnolla koskaan. Ehkä olisi oppinut, jos olisi enemmän harjoiteltu. Rintapumppua kuitenkin käytettiin ja pakastettiin maitoa varmuuden vuoksi. Minun ollessa lyhyesti poissa mies aina tarjosi pullomaitoa, mutta harvoin syöminen onnistui. Pidempiä poissaoloja ei voinutkaan sitten tehdä.
Olen jälkikäteen miettinyt, että minä varmasti tuoksuin (lue: haisin) maidolle kilometrienkin päähän. Rintasuojia, tai mitä ne nyt olikaan nimeltään, piti vaihtaa jatkuvasti ja muutenkin käyttää pitkään. Imetystopit olivat ehdottomat ja kotona käytin niitä aina ilman liivejä.
Yhdessä vaiheessa meillä oli megaimetyksiä iltaisin. Syötin vauvaa liioittelematta kaksi-kolme tuntia putkeen, jonka jälkeen itsekin nukahdin yöunille. Sulkeuduin vauvan kanssa makuuhuoneeseen jo klo 19 ja jäin sitten samantien itsekin sinne nukkumaan. Megaimetykset olivat raskaita minulle, mutta toisaalta myös nautin siitä että sain vain maata, ajatella rauhassa ja surffailla netissä puhelimella. Parisuhde olisi voinut ottaa nokkiinsa enemmänkin, mutta onneksi niin ei käynyt. Olin aivan väsynyt enkä jaksanut yhtään huomioida miestä.
Imetin vauvaa usein ja paljon. Oli vaikea tietää, milloin lapsentahtisesta "maitoa joka itkuun" -imetyksestä kannattaisi siirtyä vähän harvempaan. Kahden kuukauden ikäistä vauvaa syötin ennen ja jälkeen jokaisten unien.
Vauvan vatsavaivat olivat tosi kurjia. Yhteen aikaan vauva huusi iltaisin aina kaksi tuntia putkeen. Tunnin huuto oli mahtava yllätys ja poikkeus, kaksituntinen oli tavallinen. Kokeiltiin kaikki mitä osattiin. Yhdessä kuitenkin yritettiin saada syytä selville ja nukuttaa vauvaa. Selvittiin. Ja oltiin onnellisia, että nukahdettuaan vauva kuitenkin nukkui ihan hyvin.
Yritin omalla ruokavaliollani helpottaa vauvan vatsavaivoja. Jotkut ruoat selvästi vaikuttivat ja aikaansaivat huutoja, esim. valkosipuli ja tonnikala. Kun vauvalle tuli lisää ikää ja kiinteät ruoat otettiin mukaan ruokavalioon, minunkaan syömisillä ei ollut enää niin suurta merkitystä. Refluksiakin saattoi olla. Sängynpäätyä nostettiin ylös ja röyhtäytettiin.
Vauva nukkui perhepedissä ehkä noin 7-8 kuukauden ikäiseksi asti. Siihen mennessä olin ehtinyt jo väsyä totaalisesti lukuisiin yöheräämisiin ja soittaa neuvolaankin jo epätoivoisen väsyneenä, että mitä tehdään. Väsynein taisin olla silloin, kun lapsi oli 4-5 kk. Yöimetyksiäkään ei suositeltu vielä silloin lopettamaan ja keinot olivat vähissä. Väsytti ja rasitti. Tykkäsin nukkua perhepedissä, kun sai olla lähellä vauvaa. Toisaalta heräilin pieneenkin äännähdykseen ja pelkäsin kääntää kylkeä, ettei vauva heräisi. Sänkykin tuntui ahtaalta, kun olin tottunut nukkumaan leveästi. Vauva kuitenkin söi öisin vielä monia kertoja, joten olisi ollut raskasta myös nousta häntä nostamaan sängystä vierelle saati että olisin jaksanut keskellä yötä imettää istuen! Juu ei. Toimittiin niin kuin silloin tuntui parhaalta. Yhdessä vaiheessa siirrettiin vauva omaan sänkyynsä meidän sängyn viereen. Mies nosteli vauvaa öisin viereeni. Tuntui kyllä mukavalta nukkua vapaasti.
Minun ollessani reissussa yhden yön 9 kk:n ikäinen vauva nukkui tosi hyvin. Siitä viisastuneena siirrettiin hänet heti omaan huoneeseen ja lopetettiin yöimetyskin. Välillä vielä otin vauvan viereeni aamuyöllä ja sain siten jatkettua koko perheen uniaikaa parilla tunnilla. Yöimetyksen lopetus kokonaan oli kuitenkin lopulta selkeä ja minua tosi paljon helpottava ratkaisu.
Imetys on minun mielestä tosi luonnollinen asia eikä minua häiritse nähdä muiden imetystä. Itsekin jossain vaiheessa rentouduin ja pystyin jo imettämään kahvilassa tai ravintolassa. Kuitenkin aina vähän jännitin muiden suhtautumista, kun olin kuullut toisten äitien saaneen negatiivisia kommentteja kanssaihmisiltä. Toisaalta vauva oli pakko syöttää silloin kun hän huusi. Eikä sitä nälän saapumista voinut ennalta koskaan tietää. Tarkkaa rytmiä kun ei ollut. Vauvan ollessa ihan pieni olinkin aika paljon kotona. Nautinkin siitä, mutta tavallaan olisin tykännyt myös käydä kaupungilla vähän enemmän, kahviloissa ym. näkemässä ihmisiä. Olisi ehkä vain pitänyt olla rohkeampi eikä ajatella niin paljon muiden miellyttämistä. Julkisilla paikoilla imettäminen oli haastavaa myös siksi, että maitoa tuli niin paljon. Omat vaatteet sotkeentuivat helposti, jos apukäsiä ei ollut mukana.
Vähensin imetyskertoja vähitellen. Ajatus lopettamisesta kypsyi mielessäni pitkään ja tuntui aluksi tosi kamalalta ja surulliselta. Silloin ajattelinkin, että jatkan aamu- ja iltaimetyksiä niin pitkään kuin tuntuu hyvältä. Ei ollut mitään syytä kiirehtiä. Oli helpottavaa tajuta jossain vaiheessa, että lapsi ei enää useinkaan hakeutunut rinnalle itse vaan minä olin se joka tuputin. Loppuaikana imetykset olivat ihan vain läheisyyttä ja turvaa. Maitoa tuli yhden herumisen verran, mutta aamuimetyksen jäätyä pois en tuntenut enää herumista ollenkaan. Toivottiin aamuimetyksen jättämisen pidentävän aamuyön unta. Aamuimetys korvattiin nokkamukilla, mutta parissa päivässä sekin jäi pois, kun ei sille ollut tarvetta.
Iltaimetys eli viimeinen imetyskerta jäi pois minun kahden yön Helsingin reissun jälkeen eli lapsen ollessa noin 1 v ja 1 kk. Lapsi oli taas nukkunut tosi hyvin minun ollessa poissa ja iltanukutukset olivat menneet sujuvasti. En uskaltanut ottaa riskiä, että öistä tulisi taas itkuisempia, jos antaisin iltamaidon.
Olen ihan hyväksynyt tilanteen ja tyytyväinenkin, että imetys loppui. Silti kaipaan vielä yhteisiä imetyshetkiä vauvan kanssa. Tyttö oli aina niin onnellisen näköinen rinnalla ja silmät kiinni nautiskeli lämmöstä ja läheisyydestä. Pieni vauva. <3 Siihen nukahti rinnalle syliin tai kainaloon. Haikein mielin muistelen. Nyyh.
Toisaalta olen iloinen myös siitä, että vihdoinkin sain vartaloni takaisin. Raskausajan kehoni oli tyttöni koti, imetysaikana ravinnon tuottaja. Se toi myös vastuuta. Koko imetysajan olen alitajuisesti ajatellut, että minun täytyy taata maidon riittävyys. Tämä on vaikuttanut mm. niin, että olen syönyt helposti liikaa. Ajatellut, että syön kahden edestä. :) Nyt kehoni on vain minua itseäni varten. Se on jotenkin helpottava ja rentouttava ajatus.
Imetys loppui niin vähitellen, että mitään tukkeutumia tms. ei tullut. Muista vaikutuksista en osaa sanoa. Imetyksen aikaansaamat hormonimuutokset varmasti palautuvat tai ovat jo vähitellen palautuneet. Kuukautiset alkoivat joskus kun lapsi oli 8 kk, muistaakseni. Ovulaationkin olen bongannut kerran, siitä ei ole kovin kauaa. Luulen, että aluksi en ovuloinutkaan. Muutenkaan en usko ovuloivani välttämättä joka kierrossa. Mielialamuutoksia oli ehkä vähän joskus keväällä, mutta niitä on vaikea muistella jälkikäteen kun ei muista, mitkä muut elämän asiat ovat saattaneet rasittaa tai stressata silloin. Hormonimuutokset kyllä vaikuttavat minulla yleensä melko voimakkaasti mielialoihin. Kuppikokokin on selvästi palautunut, heh.
Lapsi kasvaa ja elämä muuttuu. Se on pakko hyväksyä. Onnellisena ja tyytyväisenä kuitenkin muistelen meidän kaikenlaisia imetyshetkiä sekä sitä miten imetyksestä tuli alun hapuilun ja epävarmuuden jälkeen lopulta niin helppoa, luonnollista ja ihanaa.
tiistai 14. heinäkuuta 2015
Yksillä unilla
Meidän päivärytmi näyttää muuttuneen yksien päikkäreiden mukaiseksi. Viikonloppuna minun reissatessa kun lapsi heräsi yllättäen vasta klo 8 jälkeen, mies aloitti uuden käytännön. Nyt on jatkettu sitä ja lapsen unirytmi on ihan uudenlainen. Saapa nähdä kuinka kauan tämä muutos pysyy!
Tällä hetkellä lapsi siis herää aamuisin vasta noin klo 8. Ennen heräsi siis klo 6/6:30. Se on ollut aivan uskomatonta ja ihanaa, parempaa en olisi voinut edes toivoa! Olen itsekin jaksanut paremmin aamut ja aamupäivät. On ollut energiaa leikkiä lapsen kanssa, kun ei ole tarvinnut herätä niin aikaisin. Aamupäivän lapsi on jaksanut touhuta tosi hyvin. Puoliltapäivin ollaan syöty lounasta ja klo 12.30/13 olen laittanut unille. Unta on riittänyt 1,5 tuntia. Sitten välipalaa ja siitä parin tunnin päästä päivällistä. Iltapuuroa on aikaistettu puolella tunnilla eli nyt käydään ruokapöytään noin iltaseiskalta. Siitä pesuille, iltaleikkeihin ja yöpuulle noin klo 20. Se että lapsi menee nukkumaan puoli tuntia aiemmin kuin ennen, on luksusta. Omaa aikaa tuntuu jäävän huomattavasti enemmän kuin ennen. Lapsi on myös selkeästi väsynyt illalla, vaikka jaksaakin touhuta ihan hyvin iltaan asti.
Päivä kerrallaan eteenpäin ja jokaisesta kasin aamuherätyksestä iloiten! Ja niinhän siinä taisi käydä, että imetys loppui. Haikea mieli, toisaalta ok. En ole ihan tajunnut asiaa vielä. Kirjoitan siitä joskus lisää. Nyt äkkiä nukkumaan.
Tällä hetkellä lapsi siis herää aamuisin vasta noin klo 8. Ennen heräsi siis klo 6/6:30. Se on ollut aivan uskomatonta ja ihanaa, parempaa en olisi voinut edes toivoa! Olen itsekin jaksanut paremmin aamut ja aamupäivät. On ollut energiaa leikkiä lapsen kanssa, kun ei ole tarvinnut herätä niin aikaisin. Aamupäivän lapsi on jaksanut touhuta tosi hyvin. Puoliltapäivin ollaan syöty lounasta ja klo 12.30/13 olen laittanut unille. Unta on riittänyt 1,5 tuntia. Sitten välipalaa ja siitä parin tunnin päästä päivällistä. Iltapuuroa on aikaistettu puolella tunnilla eli nyt käydään ruokapöytään noin iltaseiskalta. Siitä pesuille, iltaleikkeihin ja yöpuulle noin klo 20. Se että lapsi menee nukkumaan puoli tuntia aiemmin kuin ennen, on luksusta. Omaa aikaa tuntuu jäävän huomattavasti enemmän kuin ennen. Lapsi on myös selkeästi väsynyt illalla, vaikka jaksaakin touhuta ihan hyvin iltaan asti.
Päivä kerrallaan eteenpäin ja jokaisesta kasin aamuherätyksestä iloiten! Ja niinhän siinä taisi käydä, että imetys loppui. Haikea mieli, toisaalta ok. En ole ihan tajunnut asiaa vielä. Kirjoitan siitä joskus lisää. Nyt äkkiä nukkumaan.
tiistai 2. kesäkuuta 2015
Mietteitä imetyksen vähentämisestä
Minusta on valtaisan ihanaa kun tyttö käpertyy minun kainaloon illalla ja melkein nukahtaa siihen. Tai kun näen miten onnelliseksi hän tulee päästessään rinnalle leikkien ohessa. Tai aamulla pöpperöisenä puolihereillä. Naurahtelee onnellisen helpottuneena, kun tajuaa saavansa maitoa. Päiväaikaan ei kuitenkaan malta olla rinnalla niin kauaa, että maitoa alkaisi oikeasti tulla. Tankkaa lohtua ja läheisyyttä: välillä irrottaa ja kurkkaa leluja tai televisiota tai isiä, sitten taas hymyillen suu auki hyökkää minua kohti. Tuo hyökkäily on varmaan kaikista söpöintä ja hellyttävintä. Aamuisin ja iltaisin maitoa tulee jonkin verran. Määräähän on mahdoton arvioida, mutta en ole ottanut siitä stressiä. Maitoa tulee ja lisäksi tyttö saa hyvin kalsiumia ruoasta.
Imetän tällä hetkellä pääosin 4-5 kertaa päivässä, joskus enemmänkin. Aamu- ja iltaimetys ovat selkeästi rutiineihin sidotut, muut imetykset eivät. Tyttö yleensä itse pyytää kitisemällä tai vetää minun paitaa alas. Yhdessä vaiheessa imetysten määrä oli jo pudonnut kolmeen päivässä, kun en aina muistanut tarjota. Nyt se on kuitenkin ollut nousussa ja tuntuu kuin tyttö olisi taas yhtäkkiä muistanut, että "niin joo täällä voi saada tissimaitoa milloin vain". Hän on nimittäin alkanut nyt usein haluta rinnalle ja repiä minun paitaa ja sanoa "anna, anna".
Olen alkanut ajatella imetyksen vähentämistä, koska minua on alkanut väsyttää nuo paidan repimiset ja useat sellaiset tissittelyt, joissa vauva notkuu rinnalla pitkään ja käy imaisemassa kerran tai pari, irrottaa, katsoo pois ja sitten taas etsitään tissi suuhun, ja tämä sama toistuu 10 kertaa putkeen. Iltaseiskan jälkeen se olisikin ok, mutta kun se saattaa alkaa joskus jo iltapäivällä. Olen ajatellut, että vauva väsyneenä tai huomionkipeänä tai tylsistyneenä kaipaa rinnalle erityisesti. Vauhti- ja kyläilypäivinä kun ei huomaa pyytää. Muuten kyllä nautin imettämisestä eikä tarkoitus ole kokonaan lopettaa.
Olen lukenut "älä tarjoa, älä kiellä"-periaatteesta. Olenkin kiinnittänyt omassa toiminnassani huomiota siihen, että en tarjoaisi tytölle rintaa ellei hän pyydä sitä. Silloin kolmen imetyskerran aikoina tein ehkä sen "virheen", että aloin tarjoamaan silloinkin, kun tyttö ei pyytänyt. Ehkä sen takia imetyskerrat ovat taas lisääntyneet. Toisinaan yritän viedä tytön huomion johonkin muuhun ja välillä se toimiikin hetken.
Imetyksen vähentämiseen ja varsinkin lopettamiseen liittyy paljon ympäristön paineita, puolin ja toisin. Tyhmän äitimyytin mukaan hyvä äiti imettää lasta sopivan pitkään, ei liian vähän eikä liian pitkään. Taaperoimettäjiä saatetaan katsoa kieroon ja aikaisin imetyksen lopettavia ihmetellä ja pitää itsekkäinä. Minä käsittelen vielä niitä omatunnon tuskia, että voinko evätä lapselta pääsyn rinnalle, jonne hän niin paljon haluaisi. Toisaalta tiedän, että lapsi kyllä oppii uudetkin tavat ja muutenkaan en ole suunnitellut imettäväni kovin paljon yli 1,5-vuotiasta. Ja hellyyttä saa muutenkin. Tärkein syy on kuitenkin se, että nämä huvitissittelyt ovat alkaneet rasittaa minua ja ne herättävät kielteisiä ajatuksia. Nyt olisi siis ihan hyvä ajankohta alkaa vähitellen vähentää.
Tällaisia olen nyt siis miettinyt.
Huomenna tulee anoppi hoitamaan tyttöä keskellä päivää. Arvostan sitä tosi paljon. Samanlainen hoitojärjestely oli jo maanantainakin. Luksusta suorastaan! On mukavaa, että mummu on alkanut nyt itsekin vähän rohkaistumaan ja ehdottelemaan tällaisia hoitokeikkoja. He pärjäävät yhdessä oikein hyvin ja mummu selvästi nauttii tytön seurasta, yhteisistä leikeistä ja ulkoiluista. Tyttökään ei vierasta tai ujostele suuremmin. Tyytyväinen jokeltelu kuului täältä eilenkin kun tulin kuntosalilta. Tänään on ollut kroppa vielä ihan arka, heh. Huomennakin ajattelin mennä salille ja piipahtamaan pikaisesti muilla asioilla. Kuten sanoin, luksusta. Iltapäivällä ja illalla jää sitten aikaa muille jutuille, se on kiva. Salijäsenyys olikin tauolla hetken, mutta nyt sen taas aktivoin.
Nyt pullaa syömään! Tein tänään pakkaseen synttärikanelipullia. Nam!
Imetän tällä hetkellä pääosin 4-5 kertaa päivässä, joskus enemmänkin. Aamu- ja iltaimetys ovat selkeästi rutiineihin sidotut, muut imetykset eivät. Tyttö yleensä itse pyytää kitisemällä tai vetää minun paitaa alas. Yhdessä vaiheessa imetysten määrä oli jo pudonnut kolmeen päivässä, kun en aina muistanut tarjota. Nyt se on kuitenkin ollut nousussa ja tuntuu kuin tyttö olisi taas yhtäkkiä muistanut, että "niin joo täällä voi saada tissimaitoa milloin vain". Hän on nimittäin alkanut nyt usein haluta rinnalle ja repiä minun paitaa ja sanoa "anna, anna".
Olen alkanut ajatella imetyksen vähentämistä, koska minua on alkanut väsyttää nuo paidan repimiset ja useat sellaiset tissittelyt, joissa vauva notkuu rinnalla pitkään ja käy imaisemassa kerran tai pari, irrottaa, katsoo pois ja sitten taas etsitään tissi suuhun, ja tämä sama toistuu 10 kertaa putkeen. Iltaseiskan jälkeen se olisikin ok, mutta kun se saattaa alkaa joskus jo iltapäivällä. Olen ajatellut, että vauva väsyneenä tai huomionkipeänä tai tylsistyneenä kaipaa rinnalle erityisesti. Vauhti- ja kyläilypäivinä kun ei huomaa pyytää. Muuten kyllä nautin imettämisestä eikä tarkoitus ole kokonaan lopettaa.
Olen lukenut "älä tarjoa, älä kiellä"-periaatteesta. Olenkin kiinnittänyt omassa toiminnassani huomiota siihen, että en tarjoaisi tytölle rintaa ellei hän pyydä sitä. Silloin kolmen imetyskerran aikoina tein ehkä sen "virheen", että aloin tarjoamaan silloinkin, kun tyttö ei pyytänyt. Ehkä sen takia imetyskerrat ovat taas lisääntyneet. Toisinaan yritän viedä tytön huomion johonkin muuhun ja välillä se toimiikin hetken.
Imetyksen vähentämiseen ja varsinkin lopettamiseen liittyy paljon ympäristön paineita, puolin ja toisin. Tyhmän äitimyytin mukaan hyvä äiti imettää lasta sopivan pitkään, ei liian vähän eikä liian pitkään. Taaperoimettäjiä saatetaan katsoa kieroon ja aikaisin imetyksen lopettavia ihmetellä ja pitää itsekkäinä. Minä käsittelen vielä niitä omatunnon tuskia, että voinko evätä lapselta pääsyn rinnalle, jonne hän niin paljon haluaisi. Toisaalta tiedän, että lapsi kyllä oppii uudetkin tavat ja muutenkaan en ole suunnitellut imettäväni kovin paljon yli 1,5-vuotiasta. Ja hellyyttä saa muutenkin. Tärkein syy on kuitenkin se, että nämä huvitissittelyt ovat alkaneet rasittaa minua ja ne herättävät kielteisiä ajatuksia. Nyt olisi siis ihan hyvä ajankohta alkaa vähitellen vähentää.
Tällaisia olen nyt siis miettinyt.
Huomenna tulee anoppi hoitamaan tyttöä keskellä päivää. Arvostan sitä tosi paljon. Samanlainen hoitojärjestely oli jo maanantainakin. Luksusta suorastaan! On mukavaa, että mummu on alkanut nyt itsekin vähän rohkaistumaan ja ehdottelemaan tällaisia hoitokeikkoja. He pärjäävät yhdessä oikein hyvin ja mummu selvästi nauttii tytön seurasta, yhteisistä leikeistä ja ulkoiluista. Tyttökään ei vierasta tai ujostele suuremmin. Tyytyväinen jokeltelu kuului täältä eilenkin kun tulin kuntosalilta. Tänään on ollut kroppa vielä ihan arka, heh. Huomennakin ajattelin mennä salille ja piipahtamaan pikaisesti muilla asioilla. Kuten sanoin, luksusta. Iltapäivällä ja illalla jää sitten aikaa muille jutuille, se on kiva. Salijäsenyys olikin tauolla hetken, mutta nyt sen taas aktivoin.
Nyt pullaa syömään! Tein tänään pakkaseen synttärikanelipullia. Nam!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)