Viime viikkoina olen saanut enemmän omaa aikaa. Sen vaikutus alkaa näkyä entistä selvemmin. Päivät eivät tunnu niin pitkiltä lapsen kanssa enkä ole niin ärtyisäkään miehelle. Olen parempi keskustelija ja kuuntelija. Vastaanottavaisempi ja yleisesti iloisempi. On hyvä olo sisimmässä. Ehkä se on myös tuon elämäntaparemontin aloittamisen vaikutusta (toinen blogi). Sen että saa keskittyä välillä täysin myös itseensä, panostaa omaan terveyteen ja ottaa siihen aikaa.
Minun on monesti jo pitänyt kirjoittaa tukiverkostosta ja sen merkityksestä, erityisesti läheisten ihmisten antamasta lastenhoitoavusta. Olin raskausaikana huolissani, kuinka meidän vauvaperheen elämä lutviutuu suhteessa minun anoppiin, joka asuu melko lähellä meitä. Määräileekö mummu liikaa ja yrittääkö vaikuttaa meidän valintoihin. Huoli on tähän asti ainakin ollut turha ja osaan tarvittaessa myös suodattaa mummun antamat mahdolliset ylisuojelevaiset tms. lastenhoito-ohjeet.
Mummu on hoitanut tyttöä nyt lähes viikoittain täällä meillä kotona. Joskus kaksikin kertaa viikossa. Yleensä keskellä päivää pari tuntia silloin kun mies on töissä. Näin minä olen päässyt johonkin omaan juttuun, esim. lenkille, kuntosalille tai kaupunkiasioille. Hoitoapu on ollut ihanaa. Yleensä mummu vie lapsen ulos, mikä on mukavaa. Tekevät kävelyretkiä puistoihin ja katselevat koiria ja moottoripyöriä. Mummu kyselee tarkkaan, mitä hän voi antaa lapselle esim. välipalaksi ja periaatteessa luotankin, että mitään ylimääräistä herkkua ei lapselle anneta. Varsinkin kun kerrottiin, että tytön hammaspesut sujuvat vähän huonosti tällä hetkellä. Toisaalta voi olla, että jossain vaiheessa näistä ruokailujutuista täytyy vielä puhua tarkemmin. Että ei tosiaan niitä pullia ja sellaisia tarvitse antaa lapselle vielä.
Myös minun mies on auttanut oman ajan saamisessa paljon. Iltapäivisin hän on usein vienyt lapsen ulos leikkimään ja he ovat käyneet kävelyillä, kyläpaikoissa tai ruokakaupassa kahdestaan. Joskus he ovat ajelleet mummulaan tai ukin luo lähikuntaan, ystävien luo leikkipuistoon tai käyneet pitkällä kävelyllä ja keinumassa kauempana leikkipuistossa. Silloin minä olen mm. siivonnut, liikkunut ja kirjoitellut tätä blogia. Kyllä minäkin tykkäisin lähteä joskus kävelyille mukaan, tehdä yhteisiä perhejuttuja. Nyt vauvavuoden jälkeen minusta on kuitenkin tuntunut, että tarvitsen tällä hetkellä eniten omaa aikaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste anopin osallistuminen vauvaperheen arkeen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste anopin osallistuminen vauvaperheen arkeen. Näytä kaikki tekstit
torstai 2. heinäkuuta 2015
tiistai 2. kesäkuuta 2015
Mietteitä imetyksen vähentämisestä
Minusta on valtaisan ihanaa kun tyttö käpertyy minun kainaloon illalla ja melkein nukahtaa siihen. Tai kun näen miten onnelliseksi hän tulee päästessään rinnalle leikkien ohessa. Tai aamulla pöpperöisenä puolihereillä. Naurahtelee onnellisen helpottuneena, kun tajuaa saavansa maitoa. Päiväaikaan ei kuitenkaan malta olla rinnalla niin kauaa, että maitoa alkaisi oikeasti tulla. Tankkaa lohtua ja läheisyyttä: välillä irrottaa ja kurkkaa leluja tai televisiota tai isiä, sitten taas hymyillen suu auki hyökkää minua kohti. Tuo hyökkäily on varmaan kaikista söpöintä ja hellyttävintä. Aamuisin ja iltaisin maitoa tulee jonkin verran. Määräähän on mahdoton arvioida, mutta en ole ottanut siitä stressiä. Maitoa tulee ja lisäksi tyttö saa hyvin kalsiumia ruoasta.
Imetän tällä hetkellä pääosin 4-5 kertaa päivässä, joskus enemmänkin. Aamu- ja iltaimetys ovat selkeästi rutiineihin sidotut, muut imetykset eivät. Tyttö yleensä itse pyytää kitisemällä tai vetää minun paitaa alas. Yhdessä vaiheessa imetysten määrä oli jo pudonnut kolmeen päivässä, kun en aina muistanut tarjota. Nyt se on kuitenkin ollut nousussa ja tuntuu kuin tyttö olisi taas yhtäkkiä muistanut, että "niin joo täällä voi saada tissimaitoa milloin vain". Hän on nimittäin alkanut nyt usein haluta rinnalle ja repiä minun paitaa ja sanoa "anna, anna".
Olen alkanut ajatella imetyksen vähentämistä, koska minua on alkanut väsyttää nuo paidan repimiset ja useat sellaiset tissittelyt, joissa vauva notkuu rinnalla pitkään ja käy imaisemassa kerran tai pari, irrottaa, katsoo pois ja sitten taas etsitään tissi suuhun, ja tämä sama toistuu 10 kertaa putkeen. Iltaseiskan jälkeen se olisikin ok, mutta kun se saattaa alkaa joskus jo iltapäivällä. Olen ajatellut, että vauva väsyneenä tai huomionkipeänä tai tylsistyneenä kaipaa rinnalle erityisesti. Vauhti- ja kyläilypäivinä kun ei huomaa pyytää. Muuten kyllä nautin imettämisestä eikä tarkoitus ole kokonaan lopettaa.
Olen lukenut "älä tarjoa, älä kiellä"-periaatteesta. Olenkin kiinnittänyt omassa toiminnassani huomiota siihen, että en tarjoaisi tytölle rintaa ellei hän pyydä sitä. Silloin kolmen imetyskerran aikoina tein ehkä sen "virheen", että aloin tarjoamaan silloinkin, kun tyttö ei pyytänyt. Ehkä sen takia imetyskerrat ovat taas lisääntyneet. Toisinaan yritän viedä tytön huomion johonkin muuhun ja välillä se toimiikin hetken.
Imetyksen vähentämiseen ja varsinkin lopettamiseen liittyy paljon ympäristön paineita, puolin ja toisin. Tyhmän äitimyytin mukaan hyvä äiti imettää lasta sopivan pitkään, ei liian vähän eikä liian pitkään. Taaperoimettäjiä saatetaan katsoa kieroon ja aikaisin imetyksen lopettavia ihmetellä ja pitää itsekkäinä. Minä käsittelen vielä niitä omatunnon tuskia, että voinko evätä lapselta pääsyn rinnalle, jonne hän niin paljon haluaisi. Toisaalta tiedän, että lapsi kyllä oppii uudetkin tavat ja muutenkaan en ole suunnitellut imettäväni kovin paljon yli 1,5-vuotiasta. Ja hellyyttä saa muutenkin. Tärkein syy on kuitenkin se, että nämä huvitissittelyt ovat alkaneet rasittaa minua ja ne herättävät kielteisiä ajatuksia. Nyt olisi siis ihan hyvä ajankohta alkaa vähitellen vähentää.
Tällaisia olen nyt siis miettinyt.
Huomenna tulee anoppi hoitamaan tyttöä keskellä päivää. Arvostan sitä tosi paljon. Samanlainen hoitojärjestely oli jo maanantainakin. Luksusta suorastaan! On mukavaa, että mummu on alkanut nyt itsekin vähän rohkaistumaan ja ehdottelemaan tällaisia hoitokeikkoja. He pärjäävät yhdessä oikein hyvin ja mummu selvästi nauttii tytön seurasta, yhteisistä leikeistä ja ulkoiluista. Tyttökään ei vierasta tai ujostele suuremmin. Tyytyväinen jokeltelu kuului täältä eilenkin kun tulin kuntosalilta. Tänään on ollut kroppa vielä ihan arka, heh. Huomennakin ajattelin mennä salille ja piipahtamaan pikaisesti muilla asioilla. Kuten sanoin, luksusta. Iltapäivällä ja illalla jää sitten aikaa muille jutuille, se on kiva. Salijäsenyys olikin tauolla hetken, mutta nyt sen taas aktivoin.
Nyt pullaa syömään! Tein tänään pakkaseen synttärikanelipullia. Nam!
Imetän tällä hetkellä pääosin 4-5 kertaa päivässä, joskus enemmänkin. Aamu- ja iltaimetys ovat selkeästi rutiineihin sidotut, muut imetykset eivät. Tyttö yleensä itse pyytää kitisemällä tai vetää minun paitaa alas. Yhdessä vaiheessa imetysten määrä oli jo pudonnut kolmeen päivässä, kun en aina muistanut tarjota. Nyt se on kuitenkin ollut nousussa ja tuntuu kuin tyttö olisi taas yhtäkkiä muistanut, että "niin joo täällä voi saada tissimaitoa milloin vain". Hän on nimittäin alkanut nyt usein haluta rinnalle ja repiä minun paitaa ja sanoa "anna, anna".
Olen alkanut ajatella imetyksen vähentämistä, koska minua on alkanut väsyttää nuo paidan repimiset ja useat sellaiset tissittelyt, joissa vauva notkuu rinnalla pitkään ja käy imaisemassa kerran tai pari, irrottaa, katsoo pois ja sitten taas etsitään tissi suuhun, ja tämä sama toistuu 10 kertaa putkeen. Iltaseiskan jälkeen se olisikin ok, mutta kun se saattaa alkaa joskus jo iltapäivällä. Olen ajatellut, että vauva väsyneenä tai huomionkipeänä tai tylsistyneenä kaipaa rinnalle erityisesti. Vauhti- ja kyläilypäivinä kun ei huomaa pyytää. Muuten kyllä nautin imettämisestä eikä tarkoitus ole kokonaan lopettaa.
Olen lukenut "älä tarjoa, älä kiellä"-periaatteesta. Olenkin kiinnittänyt omassa toiminnassani huomiota siihen, että en tarjoaisi tytölle rintaa ellei hän pyydä sitä. Silloin kolmen imetyskerran aikoina tein ehkä sen "virheen", että aloin tarjoamaan silloinkin, kun tyttö ei pyytänyt. Ehkä sen takia imetyskerrat ovat taas lisääntyneet. Toisinaan yritän viedä tytön huomion johonkin muuhun ja välillä se toimiikin hetken.
Imetyksen vähentämiseen ja varsinkin lopettamiseen liittyy paljon ympäristön paineita, puolin ja toisin. Tyhmän äitimyytin mukaan hyvä äiti imettää lasta sopivan pitkään, ei liian vähän eikä liian pitkään. Taaperoimettäjiä saatetaan katsoa kieroon ja aikaisin imetyksen lopettavia ihmetellä ja pitää itsekkäinä. Minä käsittelen vielä niitä omatunnon tuskia, että voinko evätä lapselta pääsyn rinnalle, jonne hän niin paljon haluaisi. Toisaalta tiedän, että lapsi kyllä oppii uudetkin tavat ja muutenkaan en ole suunnitellut imettäväni kovin paljon yli 1,5-vuotiasta. Ja hellyyttä saa muutenkin. Tärkein syy on kuitenkin se, että nämä huvitissittelyt ovat alkaneet rasittaa minua ja ne herättävät kielteisiä ajatuksia. Nyt olisi siis ihan hyvä ajankohta alkaa vähitellen vähentää.
Tällaisia olen nyt siis miettinyt.
Huomenna tulee anoppi hoitamaan tyttöä keskellä päivää. Arvostan sitä tosi paljon. Samanlainen hoitojärjestely oli jo maanantainakin. Luksusta suorastaan! On mukavaa, että mummu on alkanut nyt itsekin vähän rohkaistumaan ja ehdottelemaan tällaisia hoitokeikkoja. He pärjäävät yhdessä oikein hyvin ja mummu selvästi nauttii tytön seurasta, yhteisistä leikeistä ja ulkoiluista. Tyttökään ei vierasta tai ujostele suuremmin. Tyytyväinen jokeltelu kuului täältä eilenkin kun tulin kuntosalilta. Tänään on ollut kroppa vielä ihan arka, heh. Huomennakin ajattelin mennä salille ja piipahtamaan pikaisesti muilla asioilla. Kuten sanoin, luksusta. Iltapäivällä ja illalla jää sitten aikaa muille jutuille, se on kiva. Salijäsenyys olikin tauolla hetken, mutta nyt sen taas aktivoin.
Nyt pullaa syömään! Tein tänään pakkaseen synttärikanelipullia. Nam!
tiistai 5. toukokuuta 2015
Flunssaa, kirppuja ja siivousta
Vauvan flunssa alkaa jo helpottaa. On jo oma touhukas itsensä, tosin vielä hyvin räkäinen ja yskäkin vielä vaivaa välillä. Jaksaa kuitenkin jo kaksilla päiväunilla ja yöunetkin ovat normalisoitumassa reissailun ja pahimman röhän jälkeen. Kiva että vauva voi paremmin, koska mieskin sairastui samaan flunssaan. On sairaslomalla vielä ainakin huomisen. Sen verran kipeä kyllä on tänäänkin, että saa nähdä pääseekö tällä viikolla ollenkaan töihin. Minulla on vain vähän kurkku kipeä. Sekin varmaan johtuu pääosin siitä, että innostuin eilen laulamaan ja soittamaan pianoa hieman käheällä kurkulla. Laulutekniikka on unohduksissa pitkän laulutauon jälkeen ja haaveilenkin taas laulutunneista.
Eilen huomasin, että minun käsivarressa, jossain siinä kateissa olevan hauiksen kohdalla, on noin 7 punaista paukamaa. Kuin hyttysen tai muun ötökän pistoja. Päivän mittaan paukamia tuli lisää toiseen käsivarteen ja molempiin jalkoihin. Rykelmiä, jonoja. Heti tietysti tuli mieleen, että nyt on tuotu Turkin hotellista luteita, mutta ei ne niitä kyllä ole. Paukamat tulivat päivällä, minkäänlaisia elukoita ei ole nähty meidän kodissa, sängyt ja muut ovat puhtaat. Seuraava ah-niin-ihana vaihtoehto ovat kirput. Luulen, että kyseessä onkin lintukirppu. Ne ovat kai aika yleisiä näin keväisin. Olen yrittänyt hillitä ällötystäni, jotta pysyn järjissäni, heh. Kirppu-sana ei ole silti kiva.
Tässä tietoa lintukirpuista. Nämä tiedot löytyvät osoitteesta: http://www.ihotauti.net/lintukirput.htm
LINTUKIRPUT
Mikä kutittaa huhti-toukokuussa?
Tavallisin kutisevien näppyjen aiheuttaja keväällä on lintukirppu. Lintukirppu on nyt liikkeellä - niin kuin linnutkin. Pesäpönttöjen puhdistus, liikkuminen linnun pesien alla, kesämökkikäynnit, pihan ruoputtelu yms. tilanteet päästävät lintukirput ihmisen iholle. Ne purevat yleensä vain vaatteiden peittämille alueille, muutaman näpyn, isommankin punoittavan laikun tarhamana. Kutina on kova. Lintukirppu ei tartu ihmisestä toiseen, se käväisee vain iholla ja poistuu pian.
Oireet syntyvät vain niille ihmisille, jotka ovat kyseiselle ötökälle allergisia. Kesämökkikäynnin yhteydessä (jälkeen) saattaa vain yksi perheenjäsen saada oireita. Kun ötökälle on herkistynyt, oireita syntyy todennäköisesti seuraavanakin keväänä (kesänä).
Hoitona käytetään antihistamiineja ja kortikoidivalmisteita, mutta vaiva paranee hoitamattakin, jos jaksaa kutinaltaan odotella.
Heh eilen kävin päivällä paukamien tultua piiiiitkässä suihkussa ja kuorin ihon ja hankasin pesukintaalla ja ajelin sääri- ja kainalokarvat ja laitoin kaikki käyttämäni vaatteet pesukoneeseen. Inhotti ajatus, että minun iholla tai hiuksissa joku kirppu sisustaa kotiaan. Suihkun jälkeen laitoin puhtaat vaatteet ja siinä samassa takapuoleen tuli uusi ISO rypäs tulipunaisia kutiavia paukamia. Jep.
Onneksi en ole kauheasti stressannut kirpuista. Silti kurja ajatus, että ne moikkaisivat vauvaa. Jos puremia tulee vielä lisää, menen lääkäriin. Sitä ennen vain siivotaan koko koti ja yritetään häätää pikkukaverit. Tänään olenkin jo pessyt vessoja ja lisää pyykkiä. Vielä ajattelin imuroida ja pyyhkiä pölyjä.
Anoppi oli pessyt meidän ikkunat meidän poissa ollessa. Muutenkin oli hääräillyt täällä meillä, vaikka itsekin olin siivonnut täällä hyvin ennen lähtöä. Ikkunoiden pesemisestä oltiin sovittu etukäteen, muusta ei. Hän tarjoutui monta kertaa tekemään sen ja vihdoin olin valmis ottamaan apua vastaan. Ihana oli kyllä tulla matkalta kotiin, kun ikkunat loistivat ja parvekelasien rasittavat ja helposti sotkuun menevät sälekaihtimien narut oli selvitetty ja kiinnitetty sievästi. Jäätelötuutteja odotti pakastimessa ja vauvan syöttötuolin pehmustekin oli minun mielestä pesty. Narulle jääneet pyykit viikattu ja pistorasiasuojia ostettu lisää. Olisin voinut ärsyyntyäkin, mutta tällä kertaa olin vain niin kiitollinen ikkunoista ja jäätelöstä, että kaikki muu unohtui.
Ulkona paistaa aurinko ja vauva on vielä ensimmäisillä päiväunillaan. Kirpputori myy tosi hyvin. Lomaa ennen ladattiin se täyteen eikä siivottu siis lainkaan viikon aikana. Silti päivämyyntiä oli aina vähintään 7 euroa, yleensä enemmänkin, eli tosi hyvin! Nyt viikonloppuna mies vei sinne lisää tavaraa ja myynti oli esim. eilen taas 20,50 euroa, ihan huippua! Jatkettiin taas viikko myyntiaikaa. Mies haluaisi myydä taas monena viikkona putkeen, minä haluaisin homman nopeasti ohi. Yleensä meidän kirppismyynti jatkuu monia viikkoja, koska kaivellaan varastoista aina uutta myytävää, laitetaan hinnat sopivan alas ja kauppa käy. Saapa nähdä kuinka kauan tällä kertaa pidetään pöytää. Ihana päästä tavaroista ja vanhoista vaatteista eroon, se on pääasia.
Tänään näen iltapäivällä hyvää ystävää kaupungilla. Muitakin ystäviä olisi jo ihana nähdä matkan jälkeen, mutta nämä flunssa- ja kirpputouhut ovat vähän rajoittaneet. Kyllä tämä arki tästä taas tasoittuu. Ensi viikonloppuna on äitienpäiväkin, minun ensimmäinen. Kirjoitan siitä lisää tässä joku hetki kun ehdin.
Aurinkoista viikkoa kaikille!
Eilen huomasin, että minun käsivarressa, jossain siinä kateissa olevan hauiksen kohdalla, on noin 7 punaista paukamaa. Kuin hyttysen tai muun ötökän pistoja. Päivän mittaan paukamia tuli lisää toiseen käsivarteen ja molempiin jalkoihin. Rykelmiä, jonoja. Heti tietysti tuli mieleen, että nyt on tuotu Turkin hotellista luteita, mutta ei ne niitä kyllä ole. Paukamat tulivat päivällä, minkäänlaisia elukoita ei ole nähty meidän kodissa, sängyt ja muut ovat puhtaat. Seuraava ah-niin-ihana vaihtoehto ovat kirput. Luulen, että kyseessä onkin lintukirppu. Ne ovat kai aika yleisiä näin keväisin. Olen yrittänyt hillitä ällötystäni, jotta pysyn järjissäni, heh. Kirppu-sana ei ole silti kiva.
Tässä tietoa lintukirpuista. Nämä tiedot löytyvät osoitteesta: http://www.ihotauti.net/lintukirput.htm
LINTUKIRPUT
Mikä kutittaa huhti-toukokuussa?
 |
| Hartiaseudussa tyypillinen tarhama lintukirpun puremia (vk 17/2001) |
Oireet syntyvät vain niille ihmisille, jotka ovat kyseiselle ötökälle allergisia. Kesämökkikäynnin yhteydessä (jälkeen) saattaa vain yksi perheenjäsen saada oireita. Kun ötökälle on herkistynyt, oireita syntyy todennäköisesti seuraavanakin keväänä (kesänä).
Hoitona käytetään antihistamiineja ja kortikoidivalmisteita, mutta vaiva paranee hoitamattakin, jos jaksaa kutinaltaan odotella.
Heh eilen kävin päivällä paukamien tultua piiiiitkässä suihkussa ja kuorin ihon ja hankasin pesukintaalla ja ajelin sääri- ja kainalokarvat ja laitoin kaikki käyttämäni vaatteet pesukoneeseen. Inhotti ajatus, että minun iholla tai hiuksissa joku kirppu sisustaa kotiaan. Suihkun jälkeen laitoin puhtaat vaatteet ja siinä samassa takapuoleen tuli uusi ISO rypäs tulipunaisia kutiavia paukamia. Jep.
Onneksi en ole kauheasti stressannut kirpuista. Silti kurja ajatus, että ne moikkaisivat vauvaa. Jos puremia tulee vielä lisää, menen lääkäriin. Sitä ennen vain siivotaan koko koti ja yritetään häätää pikkukaverit. Tänään olenkin jo pessyt vessoja ja lisää pyykkiä. Vielä ajattelin imuroida ja pyyhkiä pölyjä.
Anoppi oli pessyt meidän ikkunat meidän poissa ollessa. Muutenkin oli hääräillyt täällä meillä, vaikka itsekin olin siivonnut täällä hyvin ennen lähtöä. Ikkunoiden pesemisestä oltiin sovittu etukäteen, muusta ei. Hän tarjoutui monta kertaa tekemään sen ja vihdoin olin valmis ottamaan apua vastaan. Ihana oli kyllä tulla matkalta kotiin, kun ikkunat loistivat ja parvekelasien rasittavat ja helposti sotkuun menevät sälekaihtimien narut oli selvitetty ja kiinnitetty sievästi. Jäätelötuutteja odotti pakastimessa ja vauvan syöttötuolin pehmustekin oli minun mielestä pesty. Narulle jääneet pyykit viikattu ja pistorasiasuojia ostettu lisää. Olisin voinut ärsyyntyäkin, mutta tällä kertaa olin vain niin kiitollinen ikkunoista ja jäätelöstä, että kaikki muu unohtui.
Ulkona paistaa aurinko ja vauva on vielä ensimmäisillä päiväunillaan. Kirpputori myy tosi hyvin. Lomaa ennen ladattiin se täyteen eikä siivottu siis lainkaan viikon aikana. Silti päivämyyntiä oli aina vähintään 7 euroa, yleensä enemmänkin, eli tosi hyvin! Nyt viikonloppuna mies vei sinne lisää tavaraa ja myynti oli esim. eilen taas 20,50 euroa, ihan huippua! Jatkettiin taas viikko myyntiaikaa. Mies haluaisi myydä taas monena viikkona putkeen, minä haluaisin homman nopeasti ohi. Yleensä meidän kirppismyynti jatkuu monia viikkoja, koska kaivellaan varastoista aina uutta myytävää, laitetaan hinnat sopivan alas ja kauppa käy. Saapa nähdä kuinka kauan tällä kertaa pidetään pöytää. Ihana päästä tavaroista ja vanhoista vaatteista eroon, se on pääasia.
Tänään näen iltapäivällä hyvää ystävää kaupungilla. Muitakin ystäviä olisi jo ihana nähdä matkan jälkeen, mutta nämä flunssa- ja kirpputouhut ovat vähän rajoittaneet. Kyllä tämä arki tästä taas tasoittuu. Ensi viikonloppuna on äitienpäiväkin, minun ensimmäinen. Kirjoitan siitä lisää tässä joku hetki kun ehdin.
Aurinkoista viikkoa kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)