Arkea, kyläilijöitä ja muuta

Viime yö meni jotenkin erikoisen tasaisesti. Vauva heräsi 2,5-3 tunnin välein, mutta söi yllättävän tehokkaasti. Maitoakin tuntui tulevan helposti. Vauva nukahti samantien syötyään ja sain siirrettyä hänet aina omaan sänkyynsä. Puoli seitsemältä aamulla vauva heräsi virkeämpänä: syömistä ja vaipatusta. Ja sitten meni vauvalta taas hermo. Ei kelvannut kumpikaan rinta eikä oikein mikään imetysasento. Noustiin olohuoneeseen hetkeksi ja juttelin vauvalle ja pidin häntä sylissä niin että pystyi katsomaan helposti minua silmiin. Hetken vauva pötkötteli ihan tyytyväisenä sohvalla itsekseenkin ja kun rupesi kovasti haukottelemaan, siirryttiin makuuhuoneeseen. Rinta suuhun, pari imua ja unille naps. Väsynyt pieni. <3

Käytiin tänään taas vaunulenkillä kolmestaan. Oli ihana ilma, vaikka satoi. Tuoksui hyvältä ja käveltiin metsässä pururadalla. Tosin minua meinasi yhdessä vaiheessa hermostuttaa, kun mentiin vieraampaa reittiä eikä kumpikaan, minä eikä mies, tiennyt oikein, että mistä kadulta pitäisi kääntyä että päästään hiekkatielle jonne tahdottiin. Oltiin jo vähän kauempana kotoa. Mutta löydettiin onneksi kyllä sitten oikea reitti. Jotenkin kävelyllä vähän pelkään sitä, että vauva herää kesken kaiken.Varsinkin sadesäällä. Vaikka eihän se taida olla todennäköistä, varsinkin jos on syönyt kunnolla juuri ennen lähtöä. Ja vähän oma jaksaminenkin vielä epäilyttää. Varsinkin hapenottokyky on selvästi alentunut, kun ylämäessä puuskututtaa. Mutta eiköhän se siitä kesän myötä helpotu. ;)

Meillä on käynyt nyt kyllä tosi paljon vieraita. Joka päivä on käynyt joku ja välillä kaksikin porukkaa samana päivänä. Huh! Kuten viimeksi kirjoitin, kyläilyt on mukavia ja saan niistä paljon iloa ja energiaakin. Toisaalta jokapäiväinen kyläily on liikaa. Nyt on ollut erityinen tilanne sikälikin, että moni tuttu pidemmän matkan takaa on päässyt juuri nyt käymään. Sellaiset kyläilyt on tietysti erityisen kivoja, kun harvoin nähdään muuten, mutta ne kuluttaakin sitten enemmän. Sellaisia vieraita pitää kuitenkin vähän enemmän kestitä ja emännöidä/isännöidä. Kun taas lähimmät ystävät ja sukulaiset uskaltaa itekin mennä keittämään kahvia ym. jos minä olen estynyt. :)

Pari sanaa vielä minun anopista. :) Olen ollut myönteisesti yllättynyt, miten paljon ollaan tähän asti saatu häneltä omaa tilaa. Hän on kyllä soitellut ja viestitellyt, mutta ei ollenkaan liikaa tupannut kylään. Hän on tietenkin aivan haltioissaan vauvasta. Hän on nyt käynyt pari kertaa meillä katsomassa vauvaa ja molemmilla kerroilla vauva on nukkunut. Hän aina toivoo kovasti, että vauva olisi hereillä. Se tuntuu ehkä vähän hassultakin. No joo tavallaan tajuan, että olisi kiva seurustella vauvan kanssa ym. mutta eihän tämän ikäinen jaksa edes olla paljoa hereillä. Lähinnä syömisen ajan. 

Vähän kyllä harmitti eilen, kun tämä innokas mummu oli odottanut jo pitkään vauvan heräämistä tässä meillä ja oli katsellut vauvaa makuuhuoneessa, kun me oltiin sohvalla olohuoneessa. Tuli meidän luokse ja ihmetteli siinä sitten ääneen vauvan unenlahjoja ja ohimennen mainitsi, että oli silittänyt vauvaa poskesta, että ei ollut edes siihen herännyt. En edes tajunnut sanoa mitään, mutta mielessäni ajattelin, että onpa reilua mennä herättelemään vauvaa silittelemällä kysymättä edes lupaa. Varsinkin kun olin jo monta kertaa sitä ennen sanonut hänelle, kuinka vaikea oli ollut saada vauva nukkumaan. Huoh. Minulle ei tulisi mieleenkään mennä koskemaan toisen nukkuvaa vauvaa.

Ja ihan vähän lisää vielä anopista. :) Ja älkää käsittäkö väärin, tykkään minun anopista ja arvostan hänen panostaan meidän hyväksi. Mutta. Päätettiin nimiäisjuhlapäivä. Ja nyt minusta tuntuu, että hän on jo päättänyt, mitä kaikkea hän aikoo juhliin leipoa. Ehkä ei nyt ihan niin, mutta siltä tuntuu. Yhden juustokakun hänelle lupasin, mutta eilen puhui jo mansikkatäytekakusta ja ties mitä on mielessään suunnitellut. Moni olisi varmasti mielissään, jos vauvan mummu haluaisi osallistua niin paljon. On ihana että haluaa auttaa. Ja uskon, että oma äitini on ehkä vähän samanlainen. Mutta minä haluan aivan itse mieheni kanssa päättää, mitä meidän vauvan nimiäisissä tarjotaan ja millaiset juhlat niistä tulee jne. Olen ajatellut, että haluaisin ehkä tilata sinne jonkun erityisen kakun, samasta paikasta kuin synttärikakunkin tilasin puoli vuotta sitten. Katsotaan. Auttamisen ja varpaille astumisen raja on hiuksenhieno.

Nyt jätskiä miehen kanssa ja toive siitä, että koko iltapäivän sekalaisesti nukkunut, syönyt ja itkenyt vauvamme jaksaisi vielä nukkua hetken.. :)