Mukava päivä ja uusia kipuja, rv 34+2

Olipa kiva työpäivä! Leikittiin lasten kanssa auringonpaisteessa Afrikan tähti -tyylistä juoksupeliä ja muita ulkoleikkejä sekä sain tehtyä meidän ryhmän kevätprojektin, lasten oman lehden, vihdoin valmiiksi. Jee! Hyvä mieli kun saa tehtyä pitkäaikaiset hommat loppuun!

Nyt iltapäivällä mua on aristanut uudella tavalla alakertaan. Kävellessä, kumartuessa ja muutenkin hieman epämääräisissä asennoissa on särkenyt lonkkiin/niveliin/luihin/kiinnikkeisiin(?) Hyvin oon silti pärjännyt, mutta huomaa, että nyt alkaa selvästi tulla uusia aristavia paikkoja. No kaksi työpäivää jäljellä, niin sen jälkeen varmasti päivittäinen fyysinen aktiivisuuskin vähenee. Ja alakipuiluhan on vaan merkkinä siitä, että vauva kasvaa ja alkaa vähitellen painamaan, että sikäli ihan kivakin juttu.

Jostain syystä musta tuntuu, että mun pitäis leipoa jotain töihin, nyt kun jään pois. Siis että kaupasta ostetut karkit/suklaat ei riitä, vaan että pitäisi nimenomaan leipoa itse. Hassua. Liekö joku normeihin liittyvä juttu. No aattelin muutenkin kutsua työkaverit tässä parin viikon päästä käymään meillä, joten eiköhän se riitä, että leivon vaikka sit niille jotain pientä. :) Tai yllätän ne joku perjantai ja käyn viemässä niille sitten leipomuksia. Tykkään leipoa, mut nyt tänään ja huomenna en kyllä jaksa.

Nyt otan pienet huilit ja sit tulee ystävä kylään. :)

Ps. Varasin muuten TENS-laitteen. Terkkari suositteli sitä silloin viimeks ja aattelin, että voihan sitä kaikkea kokeilla.

Vauvan liikkeistä ja töistä, rv 29+2

Pok pok ja möy möy. Mahassa siis taas potkuttaa ja möyrii joku ihana. Tultiin äsken anopin notkuvien ruokapöytien ääreltä. Vauvakin tuntui nauttivan lohiateriasta ja mustikkapiirakasta. Ainakin liikuskeli siihen malliin. Saatiin myös anopilta yksi söpö vaatekerta vauvalle. Kahvipöydästä noustuani mies huomautti, että mun maha oli aivan pinkeä. Mieleen tuli, että ihanko oikeasti voi syöminen aiheuttaa tuollaisen tiukkuuden, vai olisko jopa jonkinlainen harkkasupistus? En siis ole vieläkään bongannut mitään selkeitä supistuksia. Ja niinkun aiemmin kirjoitinkin, niin eihän niitä edes kaikille tule. Sellaista tunnetta toki mahassa aina toisinaan on, että vauva työntää varmaan itseään minun mahaihoa vasten, semmoista painetta kun möyrii siellä. :) Ja rasituksessa tulee erilaista arkuutta vatsaan.

Oon huomannut vauvan liikehdintää nyt myös työpäivien aikana. Mitään järjestelmällistä liikelaskentaa en ole alkanut tehdä, mutta toki huomaan kuulostelevani vauvan liikkeitä tarkemmin illalla, jos esim. päivällä en ole niitä bongannut. Ja jos töissä on hulinaa, niin uppoudun kyllä työasioihin niin paljon etten ehdi edes tarkkailla vauvaa. 

Tänäänkin oli taas melkoinen päivä töissä. Työntekijöitä poissa, lapsia paljon, oli uusia sijaisia joita piti tietysti ohjata työn lomassa, lapsilla riitti virtaa ja ääntä. Eniten ärsyttää se, että kun menen työpaikalle, niin heti jo ulko-ovella jotkut työkaverit tulevat huokailemaan ja varoittelemaan, että voi voi miten vaikea ja kiireinen päivä on tulossa ja miten lapsia on paljon ja joudutaan olla pienellä aikuisten porukalla ja niin edelleen. Niin että tervetuloa vaan töihin ja mukavaa päivää. Onneksi tänään pääsin yli aika helposti noista kielteisistä tervetulotoivotuksista, kun joskus negatiivisuus tarttuu. Hektisessäkin tilanteessa voi kuitenkin tehdä aika paljon itse sen eteen, millainen päivästä tulee. Ärsyttää semmoinen aikuisten hermostunut hosuminen! Mitä se haittaa jos esim. ruokailuun päästään jonakin päivänä 15 minuuttia myöhässä? Varsinkin jos se varttitunti on käytetty lapsiin ja heidän kanssa olemiseen, aitoon kuulemiseen tai vaikka lapsen synttäreiden juhlistamiseen rauhassa. Argh ärsyttää kun hoputetaan ja annetaan kiireen näkyä.

No mutta. Töissä on siis ollut vaihtelevaa. Välillä ok, välillä tympii. Päiviä silti jo lasken äitiysloman alkuun. Nautin kauheasti ajatuksesta, että mun ei tarvitse ensi syksynä mennä töihin. Kun työpaikalla puhutaan syksyn asioista, huokaisen mielessäni, että nämä jutut eivät onneksi koske mua. :) Fyysisestikin oon jaksanu ihan hyvin. Ei ole pahemmin särkenyt selkää tai mahaa, ja jalatkin suonikohjuineen on olleet yllättävän hyvät nyt viime aikoina.

Huomenna on jo keskiviikko. Päivät ja viikot menee omituisen nopeasti, kun ottaa huomioon, että odotan viikonloppuja aina kovasti. Yleensähän aika matelee silloin kun jotain odottaa. Mietin vähän, että menisinkö ensi viikonloppuna käymään minun vanhempien luona Pohjanmaalla. Enpä vielä tiedä, jaksanko/huvittaako.

 

Köppäistymistä havaittavissa, rv 27+5

Ah viikonloppua!

Jonkinlainen köppäistyminen on tullut vähitellen tutummaksi. :) Sen huomaa ihan arjessa ja esim. äitiysjoogassa jotkut liikkeet jäi jo tekemättä kun vihloi taas lonkkaniveleen. Kävely töihin aamuisin tuntuu vielä kevyeltä, mutta joinakin päivinä keho on jo kovin väsynyt iltapäiväisellä kotimatkalla. Vaikka matkaa ei ole edes pitkästi. Olot, oireilut ja väsymykset on kovin vaihtelevaisia: jonakin päivänä oon köppäeukko ja jonakin vetreä ja virkeä menijämama.

Pidempi seisominen saattaa väsyttää enemmän jalkoja, ja töissä hakeudun herkästi ja vaistomaisestikin enemmän istumaan kuin ennen. Makuulta nouseminen on hieman jo hidastunut, ja loppuviikon trendinä on ollut kaksi vessakäyntiä yössä (aiemmin ollut vain yksi). Toki heräilen useammin kuin kahdesti, esim. kääntämään kylkeä. Nukkumaan meneminen klo 22 riittää yleensä levänneeseen aamuoloon arkena. Aika harvoin vaan maltan siihen aikaan mennä sänkyyn. Välillä selviän päiväsaikaan ilman pissalla käyntiä pitkänkin ajan, joskus taas käyn aika useinkin. Myös janon tunne on palannut, mikä on varmasti ihan hyvä, kun työpäivän aikana en varmaan juo riittävästi. Rivakka kävely ei enää houkuta.

Muutaman kerran oon aikaansaanut jo maitopyykkiäkin, kun paitaan on tullut pieniä tahroja! Jotenkin vaan kiva huomata, että keho toimii ja asiat etenee. Vauvan liikkeet tuntuu joinain päivinä selvemmin ja joinain päivinä harvoin. Mieliala on ollut tällä viikolla taas ihan hyvä, vaikka työmotivaation puute on varjostanut aamuja. Ehkä työmotivaatioonkin vaikuttaa yleinen tekemisen hidastuminen ja kehon helpompi väsyminen. Ei jaksa eikä toisaalta edes huvita tehdä enää kaikkea niin tehokkaasti. Ja väsyneiden iltapäivävuorojen jälkeen ei huvittaisi elää samaa uudestaan huomenna ja ylihuomenna. Mutta vielä kuitenkin töissä porskutan ja viikot menee nopeasti kun on arkena tekemistä. 

En muista oonko kirjoittanut, miten ihanasti työpaikan lapset elää tätä odotusta mun kanssa. Päivittäin joku lapsista puhuu vauvalle, toivottaa sille hyvät huomenet ja heipat iltapäivällä, silittää mun mahaa tai vitsailee siitä. Mun mahassa on kuulemma jättimäinen suklaamuna, tai sitten diskopallo. En oo halunnut mitenkään tyrkyttää tätä vauva-asiaa lapsille vaan pikemminkin niin, että lapset on itse saaneet kysellä ja kommentoida, jos heistä on siltä tuntunut. Ja yllättävän paljon se on lapsia kiinnostanut ja puhututtanut. Ja meidän vauvakin on varmasti päässyt kokemaan kaikenlaista mun työpäivien aikana. Ainakaan hän ei ole elänyt kovin hiljaisessa ympäristössä..

Kahdeksan kiloa lisää tavaraa, rv 27+2

Tänään haettiin postista äitiyspakkaus. :) En edes ehtinyt vielä kattella sitä rauhassa läpi, kun iltapäivä/ilta on ollut niin täynnä kaikkea muuta oleellista, esim. syömistä ja ystäville viestittelyä. Mutta kuten arvelinkin, saatiin vanha paketti, ja se on ihan ok. Varsinkin siili-makuupussi on kovin mieluisa. Ja olihan siellä muutakin söpöä. :)

Sunnuntaina löin pikkuvarpaani tosi kipeästi sohvan kulmaan. Löysin sisältäni ne rumimmat kirosanat ja suuret kyyneleet. Annettiin varpaalle kylmää ja jomotuskin vähitellen hellitti. Ajattelin, että kyllä se siitä. Eilen aamuna yllätyin, kun töihin kävellessäni varvasta aristi tosi paljon talvikengässä. Työpäivän jälkeen kun otin sukat pois, varvas olikin ihan turvonnut ja tumma. Murtunut tai ei, kuka tietää. No kyllä minä tällä varpaalla onneksi pärjään, kun kävely kuitenkin onnistuu nyt jo ihan tavallisesti. Mutta siis tällaista ylimääräistä tähän alkuviikkoon.

Ostin muuten viikonloppureissusta pitkään kaipaamani äitiysmalliset tukisukkahousut. Omasta kaupungistani en ole löytänyt sellaisia mistään. Kaikki mallit on olleet niitä polvipituisia, jotka ei oo olleet hyviä. Eilen kokeilin näitä uusia ekan kerran, ja voi kun ne olikin hyvät! Veri kiersi oikein hyvin eikä ne puristanu liikaa mahan kohdaltakaan. En nyt muista merkkiä saati kaupan nimeäkään, mutta äitiysvaatteisiin erikoistunut liike. Vauvan liikkeet tuntui tosi hyvin koko sen päivän, kun mahakin sai jonkin verran lisätukea. 

Muutenkin käytän jo päivittäin Anita-tukivyötä. Vyö on tosi helppokäyttöinen ja vähentää/poistaa selvästi selkärasitusta/särkyä. Jos joskus unohdan/laiskottaa laittaa vyötä esim. kauppareissulle tai laitan vyön liian löysälle, aika pian alkaa selkää juilia. Suosittelen kokeilemaan! Ostin vyön jo tosi hyvissä ajoin, ja sitä voi periaatteessa alkaa käyttää milloin vain.

Huomenna alkaa taas äitiysjoogakurssi. Sama kurssi kuin aiemmin talvella, mut ilmoittauduin uudestaan, kun on niin halpa ja kiva. Vähän kyllä jännittää, että miten tää kasvanut maha vaikuttaa niiden liikesarjojen tekemiseen. Ja vähän pitää varoa tuota varvastakin vielä.

Työmotivaatio on selvästi laskenut. Odotan jo paljon äitiyslomaa. Laskutavasta ja pyöristystavasta riippuen mulla on jäljellä enää 7-8 viikkoa töitä ennen loman alkua. Ihan hurjalta tuntuu. Lyhyeltä. Viikotkin menee niin nopeasti. Mutta ihana kun menee. Äitiyslomalla viimeistään "on lupa" pestä vauvan vaatteita ja ostella kaikkia vauvan pikkutarvikkeita.. Nytkin jo tekis mieli pestä vaatteita ym. mut tuntuu, että voiko niitä vielä pestä, kun nehän ehtii vielä moneen kertaan pölyyntyä vauvanhuoneen kaapissa. :) Tekisi myös mieli ostaa kaikkea pientä tarviketta, esim. ensitutteja, tuttipulloja varmuuden vuoksi, vaippoja, rasvoja, jne. Mutta ehtiihän niitä vielä myöhemminkin. :)

Vauvalla on muuten nyt sellainen päivärytmi, että mekin se jo huomataan. Kaikkia liikkeitähän en varmasti tunnekaan. Ja kuten sanoin, esim. ylävatsaan en tunne liikkeitä usein ollenkaan. Voisikohan johtua muuten hieman taaksepäin kallistuneesta kohdusta? Ainakin alkuraskaudessa todettiin sellainen kehon ominaisuus. No mutta siis vauvalla on selvästi rauhallisempia ja vilkkaampia hetkiä. Esim. aamulla hän toisinaan herää, kun minäkin herään töihin. Tönäisyjä aamupalapöydässä. Työpäivän aikana en välttämättä ehdi kuulostella liikkeitä, vaikka välillä huomaan niitä varsinkin rauhallisina hetkinä, esim. palavereissa ja nukkarissa. Alkuiltaisin siinä 18 ja 20 välillä on yleensä jumppahetki, samoin klo 23 aikaan, kun oon itse rauhoittunut yöunille. Joskus vauva herää selkeästi myös yöllä, kun käyn pissalla. On ihana tuntea vauvan potkut, nyrkkeilyt, möyrimiset ja muljahdukset.  <3 Ne saa edelleenkin hymyilemään ja päivittelemään tätä ihmettä. Jotkut äidit on kertoneet kaipaavansa niitä liikkeitä vauvan syntymän jälkeen. Voin hyvin uskoa. :)

Nyt muihin puuhiin. Kello on jo paljon. Hyvää yötä ja kauniita unia!

Kolotuksia, työväsyä ja elämän iloja, rv 26+1

Ja niin alkoi 27. raskausviikko! Kuulostaa kyllä aika hurjalta. Ja kivalta. :)

Eilen ja tänään vauveli on möyrinyt välillä voimakkaastikin. Vaihdellut varmaan asentoa ja koetellut kasvavia voimiaan. Välillä istuessa potkuja/nyrkkejä tuntuu jo navan yläpuolellakin, mikä onkin melko uutta. Enemmän ja useammin tuntuu navan molemmin puolin sivuilla. Välillä tuntuu myös sellaista "painontunnetta" jossain pienessä kohtaa mahaa, esim. juuri navan korkeudella, ikäänkuin vauva työntäisi itseään yksiönsä reunoihin. Eilen tuntui ekan kerran siltä kuin oltais bongattu vauvan peppu, selkä tai pää.. niin selkeä pyöreälinjainen muoto oli mahassa. <3 Välillä taas on selkeästi rauhallisempia jaksoja, että liikkeitä ei juurikaan tunnu.

Eilen ja tänään maha on ollut myös aiempaa arempi, jomottelee välillä. Johtuisko kenties eilisen siivousrumbasta kotona tai jostain. Rasitus alkaa selvästi vaikuttaa enemmän. Pitää vaan vieläkin hiljentää tahtia. Ja ihan kiva mennä tällä viikolla sinne neuvolalääkäriin, jos se vaikka kurkkais että paikat on ok.

Ulkona oli tänään tosi liukasta. Epäilen, että joko eilisen tai tämän päivän pienen pieni nytkähtävä "liukastumisyritys" on tänään oireillut mun lonkkanivelessä tai siellä päin. Välillä vihlaisee koko vasenta lonkkaa niin kuin osuisi jotain hermoon. Ja nimenomaan tuntuis että siellä nivelessä, kun kipuilee sekä lonkan sivulla että takanakin. Ja kipeä oikeestaan vain liikkuessa, eikä aina silloinkaan. Tänään tässä sohvalla loikoiltiin miehen kanssa ja mies vaihtoi äkkiä asentoa, niin pelkkä sohvan liikahdus sai aikaan valtavan kivun mun lonkassa (olin sohvalla kyljelläni). Toisaalta esim. tällä hetkellä ei ole mitään kipua. Varmasti raskauskin vaikuttaa koko kroppaan eikä tällainen lonkkakipu ole täysin uutta mulle muutenkaan.

Odotan kovasti loppuviikkoa. Toisaalta eipä tässä alkuviikossakaan mitään suurempaa vikaa ole, paitsi työkiireet ja iltapäiväpainotteiset työvuorot. Vaikka pääsin tänään hyvissä ajoin töistä, kotimatkalla huokasin aika monta kertaa. Väkeä poissa ja yllättäviä tilanteita. Jotenkin sitä toivois, että kun on töissä koulujen loma-aikana, niin sais itekin ottaa vähän rennommin töissä. Joskus onnistuu, joskus ei. Muutenkin alkaa työmotivaatio varmaan vähitellen hiipumaan, ainakin nyt viimeiset kaks viikkoa ollut vaikeempaa. Päivät kuluu yleensä ihan nopsaan, mutta mieluummin olisin kotona. Viikonloppujakin odotan aiempaa enemmän. Enää vajaat 9 viikkoa töitä jäljellä. Ei kuulosta kovin pitkältä ajalta. Ja siinä ehtii olla pääsiäisenkin vapaat. :) 

Tänään iloitsin kun sisko perheineen kävi pitkästä aikaa kylässä, ja huomenna on kaveritreffit ravintolassa töiden jälkeen. Keskiviikko onkin sitten tämän viikon viimeinen työpäivä ja torstaina heti aamulla neukkulääkäri. Torstain ja perjantain lomailen töistä, ja viikonlopuks minilomalle jee! :D

Nyt kattomaan (luultavasti huonoa) Arska-leffaa miehen kanssa. :)

Kolmas neuvola, rv 23+2

Tänään oli kolmas neuvolakäynti, johon aikaa oli varattu 1t 15min. Aika meni nopeasti ja mukavasti. Jäi hyvä mieli.

Terveydenhoitaja kävi sopivan lyhyesti läpi kelan tuet ja vapaat, ja kyseltiin epäselvät jutut. Pitää vielä joitakin yksityiskohtia kysellä suoraan kelasta.

Kuunneltiin sydänäänet ja mitattiin ensimmäistä kertaa sf-mitta, joka oli hieman keskikäyrän yläpuolella: kohtu kasvanut kuulemma oikein hyvin.

Pissatestit ja verenpaine oli hyviä. Hemoglobiini otetaan vasta ensi kerralla, koska ei ollut väsymystä tms. Painokin ok.

Juteltiin kaikenlaista. Terveydenhoitajalla oli myös paljon kaikkea asiaa, mutta kuunteli ja kyseli meiltäkin hyvin. Käytiin läpi liikunta- ja ravintokortti sekä miehen diabeteskysely. Terveydenhoitaja ei yhtään kritisoinut mitään meidän vastauksia, vaikka rehellisesti laitettiin mm. minun kuntoliikunnan satunnaisuudesta tai miehen kasvisten syönnistä. Käytiin läpi myös voimavaralomakkeet, jotka oltiin etukäteen täytetty. Siihenkin olin kirjoittanut avoimesti arkojakin asioita. Keskusteltiin rennosti niistä asioista, joihin jompikumpi meistä oli vastannut jotain erityistä.

Sain ohjeet sokerirasitustestin varaamiseen ja sovittiin myös seuraava käyntiaika, joka onkin sitten neuvolalääkäri. Kivaa! Vaikka en täysin tiedäkään, mitä lääkärin käynnillä tapahtuu. Terkkari sanoi, että lääkärillä ei tehdä välttämättä sisätutkimustakaan automaattisesti, ellei ole ollut supistuksia tai omaa huolta. Onkohan tämä tavallista muuallakin? Käsitin, että ultra mulla on, kun muistaakseni terkka mainitsi, että saadaan sitten taas paino/kokoarviota (?) vauvasta. Mutta kyllähän mua periaatteessa kiinnostaisi kuulla, että onko kohdunsuulla ym. kaikki ok. Mutta kolmisen viikkoa tähän lääkärikäyntiin vielä on, eli ehtiihän tässä vielä tulla kysymyksiä ja mietteitä.

Työpäivä neuvolareissun jälkeen meni leppoisasti ja rauhaisasti, vaikka elinkin mielessäni maanantaita. Kunpa osaisin pitää aina niin rennon asenteen töissä! Iltapäivällä oli kiva mennä lasten kanssa ulos ajoissa kun oli niin leuto sää. Ulkoilin ehkä tunnin verran ja loppuaikana alkoi jo jotenkin väsyttää kroppaa. Vaikka ulkoilussa lähinnä vain seisoskelin, otin pienen lapsen syliin hetkeksi ja vedin lyhyen kierroksen lasta pulkassa, niin viimeisen puolen tunnin aikana aloin jo kaivata istumaan. Koska meillä ei työpaikan pihassa ole penkkiä niin nojailin seinään, millä pärjäsin ihan hyvin. Kotimatkalla poikkesin nopeasti kirjastossa ja kaupassa, ja siellä alkoi jotenkin kauheasti uuvuttamaan. Mahaa turvotti ja väsytti. Mutta onneks oli lyhyt matka kotiin ja tähän sohvalle vaakatasoon. Vaikka kotimatka olikin aika hidas. Täytyy kai sitä myös vähitellen alkaa uskoa, että ei enää jaksakaan kävellä entisellä nopeudella.

Kauheasti ei ole vieläkään ruokahalua sunnuntain ja maanantain olojen jäljiltä. Tai välillä on kova nälkä, mutta sitten kun syö, tulee tukala olo. Oon yrittäny syödä kevyttä ja juoda vissyä. En tiedä johtuuko mahan oireilu raskaudesta vai vatsapöpöstä. Nytkin on päivällisaika jo ohitettu, mut ei tee oikein mitään mieli. Ehkä pitää kuitenkin jotain mennä kehittelemään. Ehkä se ruoka alkaakin maistua. :)

Pitkästi arkea ja oloja, rv 15+1

Tavallista arkea on täällä ollut. Viime viikko oli jokseenkin vauhdikas erilaisine pikkujouluineen, tyky-päivineen ja lastenhoitokeikkoineen, kaikki toki mukavia juttuja! :) Itsenäisyyspäivää vietettiinkin sitten äärimmäisellä hitaudella ja laiskuudella. Hih. Lauantaina kävin itekseni joululahjaostoksilla kaupungilla. Nautiskelin teet rauhaisasti kahvilassa ja pyöriskelin kaupoissa ihmismassojen seassa. Mutta ei se ihmisten määrä häirinnyt tai ahdistanut. Kaikki vastaantulijat hymyili niin iloisesti ja tuntui, että ilmassa oli ihan semmoista joulunodotusmieltä. Sunnuntainakaan ei kummempia tapahtunut: käytiin kävelyllä talvi-ilmassa, tehtiin ruokaa ja kyläilin iltasella ystävän luona höpöttelemässä ja hörppimässä teetä piparin ja pullan kera, nam.

Tänään siis eletään jo 16. raskausviikkoa. Hurjaa ja ihanaa. Toisaalta olis huippua jo olla pari viikkoa edempänäkin, mutta tääkin on hyvä. :) Ja oon kuullut, että loppuraskaudessa aika usein vain vilahtaa ohi, niin nautitaan nyt tästä. Odotan vain kauheasti, että vatsa tulis esiin vähän selvemmin. Yleensä aamuisin maha on aika tavallinen ja iltaisin turvotus pullauttaa pallon esiin. :) Tänään oli kyllä kieltämättä jo heti aamusta melkoinen omenamaha. Olin eilen illalla valinnut vaatteet aikaisen työvuoron takia ja olin valinnut tiukan värikkään trikoopaidan. Aamulla mietin, että vaihdanko sen vielä johonkin löysempään, mut en sitten jaksanut, vaan aattelin, että jos joku huomaa niin huomatkoon. :) Työkaveri kyllä kommentoi kivasti, mut vanhempia en edes monia tavannut. Oon miettinyt myös sitä, milloin työlapset huomaa ja alkaa kysellä asiasta. Mutta varmaan sitten kun vatsaa on vähän enemmän.

Sitten fyysisistä oloista. Viikon ajan mulla on alkanut olla enemmän semmoista pientä kipuilua ja jomottelua varsinkin nivusissa ja alavatsan eri puolilla. Kipuilut tuikkii aina johonkin tiettyyn tarkkaan kohtaan ja loppuu samantien. Kasvukipuja, venymiskipuja, oletan. Tykypäivänä viime viikolla kun käveltiin parin tunnin talvikävelylenkki, niin loppumatkasta vähän alkoi alavatsaa aristaa. Tänään puolestaan töissä huomasin, että ensimmäistä kertaa lasten raskaiden parvisänkyjen nostaminen ylös seinälle otti vähän vatsaan. Missähän vaiheessa noita nostoja täytyy alkaa välttää? Parvisängyt on yleensä helpompi nostaa, mutta meidän sängyistä on jousitukset rikki niin joutuu käyttämään koko kroppaa että saa ne ylös. Varmaan ohjeena on, että kuuntelee omaa kehoaan, mutta se on joskus vaikeaa. Tänään muutenkin oli hassu päivä: ekaa kertaa oli yskiminenkin hankalaa ja vatsassa tuntui jokainen yskäisy. Antibiootit on kyllä auttaneet, mutta vielä satunnaisesti yskittää.

Muuten olo on ollut oikein hyvä ja tavallinen. Muutamaa pientä herkkyyskohtausta lukuunottamatta. ;) Katsottiin sukulaislasten kanssa animaatio-lastenelokuvaa mehiläisistä niin kyllähän siinä silmät taas kostui herkässä kohdassa. Eikä ole eka kerta kun animaatiot saa itkun aikaan. Hih.

Odotan myös malttamattomana vauvan ensimmäisiä tunnistettavia liikkeitä, ja oon nyt muutamana päivänä kuulostellu ja tunnustellu niitä sohvalla maatessani. Voi olla että kestää vielä viikkojakin, ennen kuin varsinaiset potkut tuntuu, mutta moni on sanonut tunteneensa kuplintoja tai hipaisuja jo ennen sitä. Mulla on eilen ja tänään kutittanut aina välillä vatsan ihoa siitä missä oletan vauvan suunnilleen sijaitsevan, ja sekös on saanut ajatukset villeiksi! Eilen illalla tuntui myös joku hassu muljahdus, yksi vain ja nopea, mutta selkeä ja jotenkin uudenlainen. Mutta oli luultavasti joko toiveajattelua tai muu psykologinen tuntemus. :) Mutta kiva on ajatella, että kohta se vauva sieltä potkuttelee mua ja ilmoittelee, että "täällä oon, äiti".

Pidän tammikuista rakenneultraa sellaisena käännekohtana, että sen jälkeen voidaan tehdä niitä isompia hankintoja ja alkaa ostaa vauvalle joitain vaatteita. Silloin voi aivan hyvin myös alkaa sisustaa vauvalle meidän pikkuhuonetta. Kovasti tekisi jo mieli mennä lastentarvikeliikkeeseen katselemaan yhdistelmävaunuja ja sänkyjä, mutta en viitsi vielä härnätä itseäni, kun jos näen jotkut ihanat vaunut, niin saatan haluta ostaa ne heti samantien. :) Mielellään ostaisin käytettynäkin, jos löytyy kauniit ja hyväkuntoiset. Varoitin jo miestäkin, että mulla on varmasti paljon tiukkoja mielipiteitä vauvan varusteista ja vaatteista, ja mies kyllä onneksi tunteekin mut. :) Haluan vain, että tavarat ja vaatteet on sekä käytännöllisiä että kauniita. Samoin vauvanhuoneen sisustus on mulle tärkeää, ja sen saankin hoitaa aikalailla itsenäisesti, koska mies ei ole näistä sisustusasioista kovin kiinnostunut. Eikä sisustuksenkaan tarvii olla mitään suurta ja ihmeellistä. Jotain pientä uutta ilmettä, uudet verhot vauvanhuoneeseen ja vanhoista rojuista ja ylimääräisestä sängystä eroon. Siinä on jo paljon. Ja jos vielä raaskisi ostaa nojatuolin tai keinutuolin pikkuhuoneeseen, niin se olis tosi kiva. Tällä hetkellä pikkuhuone on aikalailla käyttämätön/varastohuone.

Mutta joo, oliskohan tässä jo tarpeeksi höpinöitä yhdelle illalle. 

Pienen porsaan sanoin: "hyvää yötä buena notte!" :)

(Ks. porsaspätkä linkin  http://www.animaatiokopla.fi/palvelut/elokuvat/ kautta. Sivulla klikkaa oikeasta reunasta "Viimeisimmät projektit" ja sieltä "Pieni Porsas) :)