Ja niin alkoi 27. raskausviikko! Kuulostaa kyllä aika hurjalta. Ja kivalta. :)
Eilen ja tänään vauveli on möyrinyt välillä voimakkaastikin. Vaihdellut varmaan asentoa ja koetellut kasvavia voimiaan. Välillä istuessa potkuja/nyrkkejä tuntuu jo navan yläpuolellakin, mikä onkin melko uutta. Enemmän ja useammin tuntuu navan molemmin puolin sivuilla. Välillä tuntuu myös sellaista "painontunnetta" jossain pienessä kohtaa mahaa, esim. juuri navan korkeudella, ikäänkuin vauva työntäisi itseään yksiönsä reunoihin. Eilen tuntui ekan kerran siltä kuin oltais bongattu vauvan peppu, selkä tai pää.. niin selkeä pyöreälinjainen muoto oli mahassa. <3 Välillä taas on selkeästi rauhallisempia jaksoja, että liikkeitä ei juurikaan tunnu.
Eilen ja tänään maha on ollut myös aiempaa arempi, jomottelee välillä. Johtuisko kenties eilisen siivousrumbasta kotona tai jostain. Rasitus alkaa selvästi vaikuttaa enemmän. Pitää vaan vieläkin hiljentää tahtia. Ja ihan kiva mennä tällä viikolla sinne neuvolalääkäriin, jos se vaikka kurkkais että paikat on ok.
Ulkona oli tänään tosi liukasta. Epäilen, että joko eilisen tai tämän päivän pienen pieni nytkähtävä "liukastumisyritys" on tänään oireillut mun lonkkanivelessä tai siellä päin. Välillä vihlaisee koko vasenta lonkkaa niin kuin osuisi jotain hermoon. Ja nimenomaan tuntuis että siellä nivelessä, kun kipuilee sekä lonkan sivulla että takanakin. Ja kipeä oikeestaan vain liikkuessa, eikä aina silloinkaan. Tänään tässä sohvalla loikoiltiin miehen kanssa ja mies vaihtoi äkkiä asentoa, niin pelkkä sohvan liikahdus sai aikaan valtavan kivun mun lonkassa (olin sohvalla kyljelläni). Toisaalta esim. tällä hetkellä ei ole mitään kipua. Varmasti raskauskin vaikuttaa koko kroppaan eikä tällainen lonkkakipu ole täysin uutta mulle muutenkaan.
Odotan kovasti loppuviikkoa. Toisaalta eipä tässä alkuviikossakaan mitään suurempaa vikaa ole, paitsi työkiireet ja iltapäiväpainotteiset työvuorot. Vaikka pääsin tänään hyvissä ajoin töistä, kotimatkalla huokasin aika monta kertaa. Väkeä poissa ja yllättäviä tilanteita. Jotenkin sitä toivois, että kun on töissä koulujen loma-aikana, niin sais itekin ottaa vähän rennommin töissä. Joskus onnistuu, joskus ei. Muutenkin alkaa työmotivaatio varmaan vähitellen hiipumaan, ainakin nyt viimeiset kaks viikkoa ollut vaikeempaa. Päivät kuluu yleensä ihan nopsaan, mutta mieluummin olisin kotona. Viikonloppujakin odotan aiempaa enemmän. Enää vajaat 9 viikkoa töitä jäljellä. Ei kuulosta kovin pitkältä ajalta. Ja siinä ehtii olla pääsiäisenkin vapaat. :)
Tänään iloitsin kun sisko perheineen kävi pitkästä aikaa kylässä, ja huomenna on kaveritreffit ravintolassa töiden jälkeen. Keskiviikko onkin sitten tämän viikon viimeinen työpäivä ja torstaina heti aamulla neukkulääkäri. Torstain ja perjantain lomailen töistä, ja viikonlopuks minilomalle jee! :D
Nyt kattomaan (luultavasti huonoa) Arska-leffaa miehen kanssa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti