Kahdeksan kiloa lisää tavaraa, rv 27+2

Tänään haettiin postista äitiyspakkaus. :) En edes ehtinyt vielä kattella sitä rauhassa läpi, kun iltapäivä/ilta on ollut niin täynnä kaikkea muuta oleellista, esim. syömistä ja ystäville viestittelyä. Mutta kuten arvelinkin, saatiin vanha paketti, ja se on ihan ok. Varsinkin siili-makuupussi on kovin mieluisa. Ja olihan siellä muutakin söpöä. :)

Sunnuntaina löin pikkuvarpaani tosi kipeästi sohvan kulmaan. Löysin sisältäni ne rumimmat kirosanat ja suuret kyyneleet. Annettiin varpaalle kylmää ja jomotuskin vähitellen hellitti. Ajattelin, että kyllä se siitä. Eilen aamuna yllätyin, kun töihin kävellessäni varvasta aristi tosi paljon talvikengässä. Työpäivän jälkeen kun otin sukat pois, varvas olikin ihan turvonnut ja tumma. Murtunut tai ei, kuka tietää. No kyllä minä tällä varpaalla onneksi pärjään, kun kävely kuitenkin onnistuu nyt jo ihan tavallisesti. Mutta siis tällaista ylimääräistä tähän alkuviikkoon.

Ostin muuten viikonloppureissusta pitkään kaipaamani äitiysmalliset tukisukkahousut. Omasta kaupungistani en ole löytänyt sellaisia mistään. Kaikki mallit on olleet niitä polvipituisia, jotka ei oo olleet hyviä. Eilen kokeilin näitä uusia ekan kerran, ja voi kun ne olikin hyvät! Veri kiersi oikein hyvin eikä ne puristanu liikaa mahan kohdaltakaan. En nyt muista merkkiä saati kaupan nimeäkään, mutta äitiysvaatteisiin erikoistunut liike. Vauvan liikkeet tuntui tosi hyvin koko sen päivän, kun mahakin sai jonkin verran lisätukea. 

Muutenkin käytän jo päivittäin Anita-tukivyötä. Vyö on tosi helppokäyttöinen ja vähentää/poistaa selvästi selkärasitusta/särkyä. Jos joskus unohdan/laiskottaa laittaa vyötä esim. kauppareissulle tai laitan vyön liian löysälle, aika pian alkaa selkää juilia. Suosittelen kokeilemaan! Ostin vyön jo tosi hyvissä ajoin, ja sitä voi periaatteessa alkaa käyttää milloin vain.

Huomenna alkaa taas äitiysjoogakurssi. Sama kurssi kuin aiemmin talvella, mut ilmoittauduin uudestaan, kun on niin halpa ja kiva. Vähän kyllä jännittää, että miten tää kasvanut maha vaikuttaa niiden liikesarjojen tekemiseen. Ja vähän pitää varoa tuota varvastakin vielä.

Työmotivaatio on selvästi laskenut. Odotan jo paljon äitiyslomaa. Laskutavasta ja pyöristystavasta riippuen mulla on jäljellä enää 7-8 viikkoa töitä ennen loman alkua. Ihan hurjalta tuntuu. Lyhyeltä. Viikotkin menee niin nopeasti. Mutta ihana kun menee. Äitiyslomalla viimeistään "on lupa" pestä vauvan vaatteita ja ostella kaikkia vauvan pikkutarvikkeita.. Nytkin jo tekis mieli pestä vaatteita ym. mut tuntuu, että voiko niitä vielä pestä, kun nehän ehtii vielä moneen kertaan pölyyntyä vauvanhuoneen kaapissa. :) Tekisi myös mieli ostaa kaikkea pientä tarviketta, esim. ensitutteja, tuttipulloja varmuuden vuoksi, vaippoja, rasvoja, jne. Mutta ehtiihän niitä vielä myöhemminkin. :)

Vauvalla on muuten nyt sellainen päivärytmi, että mekin se jo huomataan. Kaikkia liikkeitähän en varmasti tunnekaan. Ja kuten sanoin, esim. ylävatsaan en tunne liikkeitä usein ollenkaan. Voisikohan johtua muuten hieman taaksepäin kallistuneesta kohdusta? Ainakin alkuraskaudessa todettiin sellainen kehon ominaisuus. No mutta siis vauvalla on selvästi rauhallisempia ja vilkkaampia hetkiä. Esim. aamulla hän toisinaan herää, kun minäkin herään töihin. Tönäisyjä aamupalapöydässä. Työpäivän aikana en välttämättä ehdi kuulostella liikkeitä, vaikka välillä huomaan niitä varsinkin rauhallisina hetkinä, esim. palavereissa ja nukkarissa. Alkuiltaisin siinä 18 ja 20 välillä on yleensä jumppahetki, samoin klo 23 aikaan, kun oon itse rauhoittunut yöunille. Joskus vauva herää selkeästi myös yöllä, kun käyn pissalla. On ihana tuntea vauvan potkut, nyrkkeilyt, möyrimiset ja muljahdukset.  <3 Ne saa edelleenkin hymyilemään ja päivittelemään tätä ihmettä. Jotkut äidit on kertoneet kaipaavansa niitä liikkeitä vauvan syntymän jälkeen. Voin hyvin uskoa. :)

Nyt muihin puuhiin. Kello on jo paljon. Hyvää yötä ja kauniita unia!

Maha kasvaa, rv 25+3

Tänään tajuttiin miehen kanssa, että mun maha tuntuu ja näyttää kasvaneen aika paljon nyt viimeisten kahden viikon aikana. Työkaveri, jonka näin viikon tauon jälkeen, ihmetteli samaa. 

Kieltämättä oon itekin huomannut, että jos yritän mennä kapeasta välistä, maha osuukin yllättäen esteeseen enkä mahdukaan. :) Sohvallakin pitää jo miehen kanssa köllötellessä miettiä, että miten mahdutaan vierekkäin niin, että mulla on hyvä asento sekä selälle että mahalle ja että mies ei tipahda lattialle. 

Vaatteissa oon tykänny nyt käyttää uutta äitiysfarkkuhametta ja äitiyslegginssejä. Ne ei suuremmin kiristä, vaikka eilen ja tänään nekin tuntui ahdistavilta ja iltapäivällä oli mahalla selkeät jäljet niiden yläresoreista. Yhtenä iltana laitoin pienen iltaulkoilun ajaksi päälleni vanhan talvitakin, jota ei päivänvalossa voikaan enää käyttää kun väri haalistunut ja napit lähteneet. Vetoketju meni kiinni juuri ja juuri, vetskarin päälle tulevat napit ei. Ihan hassua.

Odotan jo kovasti kevättä. Valaisevaa ja lempeästi lämmittävää aurinkoa erityisesti. Ja kevään tuoksua. Mekkoilmoja. Iloitsen siitä, että vauva syntyy nimenomaan kesällä. Kesä on jotenkin leppoisaa aikaa. Vaikka nautin talven tunnelmallisista illoista ja kaipaan syksyisin jo kirkasta tähtitaivasta, kesään liittyy aina erityistä iloa. Kävelyt lämpimissä kesäilloissa, rennot piknik-löhöilyt puiston nurmikolla, koivun tuoksu, grillailu ystävien kanssa, kaunis kaupunkitunnelma ja iloiset ihmiset. Huoh, vielä vähän pitää odottaa. Ja ensi kesää odotankin tietysti erityisellä onnellisuudella ja jännityksellä.

Eteenpäin, rv 21+6

Oon yrittänyt monena päivänä kirjoittaa tänne, mutta on ollut henkisesti liian raskas viikko ja asioiden kirjoittaminen on pahentanut oloa entisestään. Siispä en nytkään ala avaamaan suuremmin näitä ahdistuksen aiheita, vaan keskityn hyviin ja ihaniin asioihin.

Sen verran haluan kuitenkin tästä viikosta kirjoittaa, että tunne-elämäni on ollut ihan ailahtelevaista. Välillä olen nauranut villisti ja välillä itkenyt itseni hyperventilaatioon asti. Se on ollut raskasta. Mitään yksittäistä, uutta syytä ei itkuille ole ollut, mutta kuten ystäväni mulle sanoi, on vaan kaikki pienemmät asiat kasautuneet ja läikkyneet yli. Rakas ystävä. <3

Hormonit, herkkyys, tulevat papan hautajaiset ja stressi siitä kun suostuin melkein esittämään siellä yksinlaulua, ystävien kaipuu, pitkäaikaiset kuormittavat työolosuhteet, jännitys, useat harrastukset ja vapaa-ajan puute, yksinäisyys ja ikävä omaa miestä. Siinä ehkä joitain syitä tämän viikon ahdistukselle. Toivon, että tämän viikon itkut ovat väliaikaisia ja että saan pidettyä paniikkituntemukset poissa. Sellaisiin kun on mulla ollut taipumusta lähiaikoina ja ennen raskautta. Eräänä iltana kyllä säikähdin itsekin, ja mieskin, kun itkin niin kovasti että jouduin haukkomaan henkeä. Se oli täysin uutta. Mainitsen tästä viikosta kyllä neuvolassa, mutta nyt en jää sitä murehtimaan enempää, koska näiden asioiden ajattelu saa ahdistuksen helposti nousemaan uudestaan.

Tällä viikolla mulla on ollut myös myönteinen ongelma: vaatteet ei sovi enää päälle. Hih. Mulla on ollut muutamia kivoja trikookesämekkoja, ja oon pitänyt niitä usein talvellakin töissä. Mutta kas, sovittelin niitä taas ja totesin, että muuten ne on ihania ja joustavia ja nättejä ja värikkäitä, mutta mekkojen etuhelma nousee kasvaneen mahan ansiosta jo niin ylös, että ne on liian lyhyitä työkäyttöön. Höh. Mutta toisaalta... pääsen shoppailee uusia mekkoja! Jeeee!

Ja mullahan on ollut alkuraskaudesta lähtien kovassa käytössä ne äitiysfarkut, mutta en ole oikein varma, onko ne hyvät enää suonikohjujen takia. Ne kiristää aika paljon pohkeista. Mulla on taipumusta ja sukurasitettakin suonikohjuihin, ja nyt parin viime viikon aikana oon huomannut selkeästi, miten seisomatyö vaikuttaa suoniin jaloissa. Tukisukkia oon välillä käyttänyt, mutta ne on vaan polveen asti, ja mulla pahimmat suonet on tällä hetkellä juuri tuossa polven kohdalla. Ja tukisukat/lentosukat ei mahdu mun farkkujen alle. Ennen raskautta oon käyttänyt joskus ihan varsinaisia tukisukkahousuja, mutta en ole vielä törmännyt äitiysmallisiin sellaisiin. Täytyy varmaan kattella ja kysellä vielä tarkemmin kaupoista. Että saisi kunnon tuen koko jalkaan. 

Mutta siis pari uutta käyttömekkoa voisi olla tarpeen, ja/tai sitten löysät pussifarkut. Ja ehkä kevättäkin ajatellen lyhyt äitiysfarkkuhame. Tykkään kuitenkin, että maha saa olla esillä. En halua piilottaa sitä kaapujen alle. :) Ehkä kohta tulee keväisiä ja värikkäitä äitiysvaatteita kauppoihin. Ainakin esim. meidän H&M on myynyt lähiaikoina vain mustia ja valkoisia trikoopaitoja ym. kun haluaisin väriä! Oon kyllä myös selaillut nettikauppoja, ja sielläkin on ollut kauniita äitiysvaatteita.

Muuta uutta oireilua ei ole tainnut tulla. Alaselkä on pysynyt nyt aika hyvässä kunnossa. Oon välttänyt pitkiä kävelylenkkejä noilla mun jäykillä talvikengillä ja puristavilla ulkohousuilla. Ainoastaan heti äitiysjumpan jälkeen selkä saattaa vihoitella sen illan. Harjoitussupistuksia mietin jo joitain viikkoja sitten, mutta niitä ei ole näkynyt, tai ainakaan en ole huomannut. Eihän kaikille edes tulekaan, ollenkaan. Sen oon huomannut, että jos rehkii liikaa, saattaa alavatsaan tuikata, pistää nopeasti. Jos ei hiljennä tahtia, pistoja tulee useampia, ja ne loppuvat kun rauhoitun. Kaappisänkyjä en oo töissä enää nostellut ja muutenkin oon varonut enemmän. Lapset kyseli töissä, miksi en luistele heidän kanssaan, niin sanoin, että "kun mun mahassa on se vauva, eikä vauvalla ole kypärää". Hih.

Huomenna alkaa 23. raskausviikko. Luin jostain, että 22+0 on se raja, jolloin keskenmeno muuttuu ennenaikaiseksi synnytykseksi. Että sitä voikin iloita tuommoisista sanamuodoista. Tää viikko on mennyt todella nopeasti. Äitiyslomakin alkaa jo kolmen kuukauden päästä! Se tuntuu aika lyhyeltä ajalta. 

On sovittu miehen kanssa, että mennään Ikeaan parin viikon päästä ostamaan vauvalle sänkyä, ja ehkä hoitopöytääkin. Pitäis myös keksiä, mitä tehdään vauvan huoneessa olevalle isolle aikuisten sängylle ja meidän isokokoisille makkarin lipastoille. Jostain huonekaluista täytyy luopua, kun ei vaan ole tilaa. Makuuhuoneeseen mahtuvat oikeastaan vain sängyt. Mietin myös, onko vauvan hoitopöytä liian kaukana vauvan sängystä, jos se on pienen asuntomme toisella puolella. Havahtuuko vauva yöllä liikaa, jos sen vie toiseen huoneeseen vaipan vaihdolle?

Vauvan huoneen haluaisin myös laittaa aivan valmiiksi ennen kuin vauva saapuu, vaikka eihän vauva siellä vietä aikaa vielä alkuvaiheessa. Aikuisen sänky pienessä vauvan huoneessa tuntuu liian isolta, mutta toisaalta mietin, voisiko sille olla tarvetta sitten? Jos minun täytyy jostain syystä vaikka nukkua vauvan kanssa eri huoneessa, että mies saa nukuttua, tai jotain. Sohvalle mies ei mahdu. :) Ja uudet verhot haluan ja ehkä sen nojatuolin, jota oon haaveillut (siis jos sänky lähtee). Mutta katsotaan. Ja mielelläni kuulen myös muiden kokemuksia näistä sisustusasioista. :)

Tästä on nyt tullut pitkä sepustus, mutta vielä on pakko mainita, että vauvan potkut ja liikkeet tuntuu välillä jo aika kovaa. Viime yönä ensimmäisen kerran huomasin, että vauva selvästi heräsi minun käydessä vessassa. Kun palasin sänkyyn, alkoi hurja potkiminen ja möyriminen, ja välillä joku potku tuntui liikauttavan tuota vatsan ihoakin. <3 Liikkeiden tunteminen on ihanaa ja vielä kovin jännittävääkin, vaikka liikkeitä tuntuu nykyään joka päivä. Nyt tämän kuluneen viikon aikana oon alkanut työpäivän aikanakin kiinnittämään huomiota, että vauva möyrii mahassa. Ennen liikkeet tuntui vain iltaisin. Ihanaa. Rakas vauva. <3

Nyt jatkan lauantaipäivää nauttimalla miehen seurasta ja iltapäivällä siskon luona kyläilystä. Hyvää viikonloppua kaikille!