Palauduttu Hesasta arkeen. Sunnuntaiaamuna hotelliaamiaisen jälkeen huomasin, että itkeskelevä pikkumies oli saanut ensimmäisen hampaansa. Pikkuruinen valkoinen nökönen pilkisti suussa. Toinen tulee siihen viereen varmaan lähiaikoina, näkyy jo. Sunnuntaina olikin sitten vähän säätöä, kun en saanut panadolsuppoa pysymään ja hotellihuonekin piti luovuttaa kolme tuntia ennen junan lähtöä. Niinpä vaihdoin junaliput vähän aikaisempaan ja tultiin kotiin. Junamatka sinniteltiin yliväsyneen kanssa, joka ei halunnut nukkumaan. Silti oli kiva käydä pikku reissulla.
Helsingissä mulla oli ihmeellisen avoin, rohkea ja itseluottavainen fiilis. Muutenkin tuntuu, että joku on naksahtanut päässä. Hyvällä tavalla. Yhtäkkiä höpötän ystävilleni entistä rohkeammin kaiken mitä tulee mieleen ja otan puheeksi miehen kanssa parisuhteen kaikenmaailman kehitystehtävät. Yhtäkkiä hoksaan, millaisia luonteenpiirteitä minuun on aina liittynyt ja miten ne vaikuttavat tavoitteideni toteuttamiseen. Yhtäkkiä teen isoja päätöksiä, jotka on roikkuneet pitkään ja ymmärrän, mitä oikeasti haluan tehdä. Ai tältäkö tuntuu saada ahaa-elämys?! Erikoista.
Luulen, että tämä muutosaalto lähti käyntiin konmarista ja vanhojen tavaroiden hävittämisestä. Se on vielä kesken osittain, mutta teen sen kyllä loppuun kun vedän välillä henkeä. Fitmama-valmennus on varmaan myös auttanut jollain tavalla. Tai en tiedä. Yhtäkkiä olen vain ollut erikoisen armollinenja hyväksyvä itseäni kohtaan. En ole noudattanut valmennusta prikulleen, mutta silti olen ollut tyytyväinen itseeni siinä. Mitä ihmettä?! Tällaista ei ole tapahtunut ööö, ehkä koskaan. Ihana naks.
Jollain tavalla tämä blogikin ahdistaa välillä. Ehkä se että olen kirjoittanut tänne niin paljon lasteni asioita ja kehitysjuttuja jo muutaman vuoden ajan. Vaikka sellaiseksihan sen aluksi tarkoitinkin: vertaistueksi. Voi olla, että aloitan uuden blogin ja suljen tämän kokonaan. Tämän siivoaminen on liian iso homma. Katsotaan.
Nyt teen teetä ja muuta välipalaa. Lapset nukkuu ja mies tuli aikaisin kotiin, jotta ehtisi päiväunille hänkin. Ukkonen herätti meidät klo 5 kun luuli aamun alkaneen. Eheh.
Ps. Aloitin eilen Motiviren 31 päivän kyykkyhaasteen! Vielä ehtii mukaan! Eilisen jälkeen jalat huusi tänään vähän hoosiannaa, mutta ne varmaan tottuu pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti