Kahdeksan kiloa lisää tavaraa, rv 27+2

Tänään haettiin postista äitiyspakkaus. :) En edes ehtinyt vielä kattella sitä rauhassa läpi, kun iltapäivä/ilta on ollut niin täynnä kaikkea muuta oleellista, esim. syömistä ja ystäville viestittelyä. Mutta kuten arvelinkin, saatiin vanha paketti, ja se on ihan ok. Varsinkin siili-makuupussi on kovin mieluisa. Ja olihan siellä muutakin söpöä. :)

Sunnuntaina löin pikkuvarpaani tosi kipeästi sohvan kulmaan. Löysin sisältäni ne rumimmat kirosanat ja suuret kyyneleet. Annettiin varpaalle kylmää ja jomotuskin vähitellen hellitti. Ajattelin, että kyllä se siitä. Eilen aamuna yllätyin, kun töihin kävellessäni varvasta aristi tosi paljon talvikengässä. Työpäivän jälkeen kun otin sukat pois, varvas olikin ihan turvonnut ja tumma. Murtunut tai ei, kuka tietää. No kyllä minä tällä varpaalla onneksi pärjään, kun kävely kuitenkin onnistuu nyt jo ihan tavallisesti. Mutta siis tällaista ylimääräistä tähän alkuviikkoon.

Ostin muuten viikonloppureissusta pitkään kaipaamani äitiysmalliset tukisukkahousut. Omasta kaupungistani en ole löytänyt sellaisia mistään. Kaikki mallit on olleet niitä polvipituisia, jotka ei oo olleet hyviä. Eilen kokeilin näitä uusia ekan kerran, ja voi kun ne olikin hyvät! Veri kiersi oikein hyvin eikä ne puristanu liikaa mahan kohdaltakaan. En nyt muista merkkiä saati kaupan nimeäkään, mutta äitiysvaatteisiin erikoistunut liike. Vauvan liikkeet tuntui tosi hyvin koko sen päivän, kun mahakin sai jonkin verran lisätukea. 

Muutenkin käytän jo päivittäin Anita-tukivyötä. Vyö on tosi helppokäyttöinen ja vähentää/poistaa selvästi selkärasitusta/särkyä. Jos joskus unohdan/laiskottaa laittaa vyötä esim. kauppareissulle tai laitan vyön liian löysälle, aika pian alkaa selkää juilia. Suosittelen kokeilemaan! Ostin vyön jo tosi hyvissä ajoin, ja sitä voi periaatteessa alkaa käyttää milloin vain.

Huomenna alkaa taas äitiysjoogakurssi. Sama kurssi kuin aiemmin talvella, mut ilmoittauduin uudestaan, kun on niin halpa ja kiva. Vähän kyllä jännittää, että miten tää kasvanut maha vaikuttaa niiden liikesarjojen tekemiseen. Ja vähän pitää varoa tuota varvastakin vielä.

Työmotivaatio on selvästi laskenut. Odotan jo paljon äitiyslomaa. Laskutavasta ja pyöristystavasta riippuen mulla on jäljellä enää 7-8 viikkoa töitä ennen loman alkua. Ihan hurjalta tuntuu. Lyhyeltä. Viikotkin menee niin nopeasti. Mutta ihana kun menee. Äitiyslomalla viimeistään "on lupa" pestä vauvan vaatteita ja ostella kaikkia vauvan pikkutarvikkeita.. Nytkin jo tekis mieli pestä vaatteita ym. mut tuntuu, että voiko niitä vielä pestä, kun nehän ehtii vielä moneen kertaan pölyyntyä vauvanhuoneen kaapissa. :) Tekisi myös mieli ostaa kaikkea pientä tarviketta, esim. ensitutteja, tuttipulloja varmuuden vuoksi, vaippoja, rasvoja, jne. Mutta ehtiihän niitä vielä myöhemminkin. :)

Vauvalla on muuten nyt sellainen päivärytmi, että mekin se jo huomataan. Kaikkia liikkeitähän en varmasti tunnekaan. Ja kuten sanoin, esim. ylävatsaan en tunne liikkeitä usein ollenkaan. Voisikohan johtua muuten hieman taaksepäin kallistuneesta kohdusta? Ainakin alkuraskaudessa todettiin sellainen kehon ominaisuus. No mutta siis vauvalla on selvästi rauhallisempia ja vilkkaampia hetkiä. Esim. aamulla hän toisinaan herää, kun minäkin herään töihin. Tönäisyjä aamupalapöydässä. Työpäivän aikana en välttämättä ehdi kuulostella liikkeitä, vaikka välillä huomaan niitä varsinkin rauhallisina hetkinä, esim. palavereissa ja nukkarissa. Alkuiltaisin siinä 18 ja 20 välillä on yleensä jumppahetki, samoin klo 23 aikaan, kun oon itse rauhoittunut yöunille. Joskus vauva herää selkeästi myös yöllä, kun käyn pissalla. On ihana tuntea vauvan potkut, nyrkkeilyt, möyrimiset ja muljahdukset.  <3 Ne saa edelleenkin hymyilemään ja päivittelemään tätä ihmettä. Jotkut äidit on kertoneet kaipaavansa niitä liikkeitä vauvan syntymän jälkeen. Voin hyvin uskoa. :)

Nyt muihin puuhiin. Kello on jo paljon. Hyvää yötä ja kauniita unia!