Mun vaatekaappi on taas sekaisin. Ja vielä enemmän myllätty se oli tämän aamun jälkeen kun yritin kuumeisesti löytää jotain fiksua itelleni lähtiessämme lapsen muskariin. Paitoja on, mutta ne alaosat! Yhdet joustavat farkut vielä sopii nippanappa. Mikään perushame ei enää mene kiinni. Edes se löysin. Ratkaisuksi tänään löytyi vanhasta äitiysvaatepussista bongaamani pitkä raitamekko, jota käytin lähes päivittäin esikoisen loppuraskaudessa. Hehheh mitä jänniä fiiliksiä kohosikaan mieleen kun piti tuo sama mekko taas laittaa. Mutta vakavasti ottaen, täytynee suunnata piakkoin jo vaatekaupoille. Myin vanhat äitiysfarkkuni ja äitiyspaitani kirppiksellä silloin joskus. Vain pari parasta trikoopaitaa säästin.
Käytiin tosiaan pitkästä aikaa lapsen muskarissa. Oli mukavaa. Tänä vuonna ei ollakaan vielä käyty. Tapasin eilen kaupassa sattumalta yhden mukavan puolitutun äidin ja juteltiin pieniä. Hän totesi, että "ette ole käyneet puistossakaan" tai jotain sinne päin. Ei olla ei. En tiedä mikä siinä puistoilussa alkoi jossain vaiheessa rasittaa. Aina sinne samaan puistoon. Aina olisi pitänyt olla jotenkin sosiaalisesti avoin ja lähestyttävä. Ainakaan loppusyksyllä ei ollut yhtään sosiaalinen olo. Semmoinen, että jaksaisi jutella niitä näitä puolitutuille. Yhdessä vaiheessa lapsi heräsi aamuisin niin myöhään, että rauhallisen aamun jälkeen mentyämme puistoon, siellä ei ollut enää ketään muita. Jonkin ajan kuluttua sekin alkoi tympäisemään. Olisi sitten kuitenkin ollut kiva edes nähdä joitain muita lapsia, tai siis että lapsi olisi nähnyt ikätovereita. Nyt käytiin leikkipuistossa yhtenä iltapäivänä. Siellä ei ollut ketään juuri silloin ja itse puistokin oli jotenkin ankea ja täynnä lunta. Meidän lapselle kun riittäisi ihan se oman kotipihankin lumikinos, jossa lapioida. On kyllä pari puolituttua äiti-ihmistä, joihin olisi ihan mukava tutustua paremminkin. Ehkäpä nyt kevätkaudella itsekin vähän piristyn juttelemaan. Katselin myös joitain uusia arkitekemisiä lapselle ja minulle, mm. perhekahvilaa, lähikirjastoa, avointa päiväkotia ja sellaista. Ehkäpä aletaan käydä vähän uusissa paikoissa. Alkaahan tämä arki helposti tylsistyttämään, kun olen sentään ollut aika kauan jo kotona lapsen kanssa, eikä loppua näy. :)
Olen tässä viime päivinä ajatellut, että olen varmaan ollut masentunut koko syksyn. Meidän arjessa oli suuri muutos se, kun läheiset ystävät menivät töihin ja kesti aikaa ennen kuin löydettiin uudenlaista tekemistä arkeen. Oikeastaan vasta nyt arki alkaa hahmottua. Loppusyksyllä myös sairasteltiin paljon ja aina piti perua näkemisiä ja kyläilyjä. Sekin oli kurjaa. Yritin tarkkailla omia syömisiäni ja laihduttaa ylimääräisiä kiloja puoliväkisin. Matka katkaisi arjen ja aloitti tavallaan uuden kauden, kevätkauden. <3 Nyt on tuntunut helpommalta. Kevyemmältä ja iloisemmalta, kun voi katsoa kevättä ja kesää kohti, odotella uutta pientä ja nauttia hurmaavan esikoisen hauskasta seurasta. Osaan ottaa taas rennommin.
Nyt syön vähän Sukulakua ja Minttulakua, vaikka lakritsi on nykyään kokonaan kielletty raskauden aikana. Vähän vain nam nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti