Raskausoireita ja muita juttuja

Mietin raskausjuttuja usein. Epävarmuus velloo, vaikka oireitakin on edelleen ja alavatsa jo pömpöttää iltaisin kivasti. Ihan kuin siellä todellakin asuisi ja kasvaisi joku! Eilen mies totesi, että mun rintavarustuskin on taas kasvanut, mikä oli ihana kuulla. Toisen antama kommentti tuo aina uskoa enemmän kuin pelkkä oma pohdiskelu.

Nyt viimeisen puolentoista viikon aikana on ollut selkeästi pahoinvointia. Nyt viikonloppuna se tuntui vähän jo helpottavan eikä tänäänkään ole suuremmin ollut. Pidän sormet ristissä ja peukut ylhäällä, että se menisi pian ohi. On muistunut mieleen, että tämmöistähän tämä alkuraskaus olikin. Ihmetytti vain aluksi, kun olin luullut, että pahoinvointi ei enää alkaisi näin myöhäisessä vaiheessa. Sitten netin ihmeellisestä maailmasta toki luin, että raskaudet voivat tämänkin asian suhteen olla keskenään kovin erilaisia. Mutta kuten sanoin, minulle tämä olotila on ollut kyllä tuttua esikoisen odotuksesta.

Oksentanut en ole. Huono olo on myös helpottanut, kun olen saanut syötyä jotain pientä. Vuorokauden ajalla ei ole ollut väliä pahoinvoinnin ilmaantumisessa. Ruokahalu on ollut kateissa tai ainakin huomattavasti vähentynyt. Mahassa kun möyrii niin ei tee mieli syödä. Annokset on pienentyneet ja jonain päivänä päivällinenkin jäi syömättä, kun ei vaan tehnyt yhtään mieli ja ajatuskin kuvotti. Ja minä kun muuten tarvitsen ruokaa yleensä aika säännöllisin väliajoin. Myöskään ruokailu kolmen tunnin välein ei ole aina riittänyt pitämään huonoa oloa poissa. Jos lounaan jälkeen olen mennyt päikkäreille niin herätessä tunnin päästä on saattanut olla jo ällötysolo. Herkkujakaan ei ole tehnyt mieli. On suorastaan omituista, että minttudominopaketti on edelleen lähes koskematon kaapissa. Eräänä iltana vanhasta tottumuksesta otin yhden ja söin viimeisen puolikkaan lähes väkisin. Jotkut tietyt herkut kyllä toki maistuu, mutta vain jotkut tietyt, joita sattuu alkaa tehdä mieli yllättäen. Esimerkiksi yhtenä päivänä oli pakko ostaa Eskimo-jäätelöpuikko.

Yhtenä päivänä odottaessani bussia ulkona leijaili upea grillimakkaran tuoksu. Näin jo silmissäni sellaisen oikein pitkään grillatun, tummanruskeaksi ehtineen, takkamakkaran, jota lapsena syötiin. Halkeillut kuori ja päällä Turun sinappia. Perinteistä käristemakkaraa. Aaah. Hahhah! Ja toissapäivänä haikailin miehen meetvurstileivän perään. Mikä lie proteiinin tai suolan tarve tämän kasvissyöjän kropassa.

Nyt mulla on ollut tapana käydä juomassa pieni lasillinen mehua yöllä kesken unien. Oon herännyt nyt kerran joka yö: pissalle. Sen jälkeen on myös jano ja vähän heikotus. Pikkuisen hyvää mehua ja vettä päälle, ja jaksaa aamuun. Aamullakin täytyy melko pian laittaa jotain suuhun ettei kuvotus yllätä.

Muita oireita on ollut nyt ainakin väsymys. Päikkärit on melkeinpä pakko ottaa, jos meinaa jaksaa iltapäivän kunnialla. Illalla sitten taas muka-virkistyy. Hassua. Pahoinvoinnin lisäksi maha on ollut myös muuten herkkä. Pari-kolme kertaa se on mennyt yllättäen ihan sekaisin, luultavasti jostain jota olen syönyt. Viimeksi näin kävi eilen, jolloin jouduin juoksemaan vessaan useamman kerran. Siitä se sitten onneksi rauhoittui nopeasti, mutta ei tietenkään ole kiva istua vessassa kun vatsaa kouristaa ja taapero vaatii huomiota vessan lattialla itkien. Tai esim. luulen, että kerran-pari vatsa on oirehtinut parista hapankorppuviipaleesta, jotka oon popsinut. Alkanut möyrimään ja tullut epävarma olo omasta voinnista. Eli ihan semmoisista aika tavallisista ruoista, mitä nyt muutenkin ruokavaliossa on ollut. Sekin tekee varovaiseksi syömisissä. Muita oireita on myös ainakin se, että valkovuoto on lisääntynyt selkeästi. Viikko sitten olin myös aika herkkänä ja itkeskelin paria pientä juttua enemmän kuin ehkä olisi ollut tarpeen. Ei kuitenkaan mitään suurta draamakuningatarjuttua tai mielialavaihteluita, ainakaan vielä. ;) Alavatsassa tuntuu välillä painetta ja raskautta, ei paljon muuta kuitenkaan. Eipä tuntunut esikoisenkaan aikana. Jospa tämä raskaus menisi yhtä leppoisasti kuin sekin. Eipä voi tietää etukäteen.

Painoasioita oon sen verran miettinyt, että oon pitänyt mielessä edellisen raskauden syömistapojani ja yrittänyt välttää mässäilyä kuitenkaan mistään kieltäytymättä. Tähän asti se onkin mennyt oikein hyvin, kun ei ole muutenkaan tehnyt mitään mieli. Eheh. Paino on pysynyt samana, jopa laskenut vähän reissun jälkeisestä. Viime raskaudessa koin, että elin painon suhteen koko ajan veitsenterällä. Söin mielestäni aika paljon kaikkia herkkuja ja pelkäsin puntarointia ja tuloksen sanomista neuvolassa. Painonnousu silloin pysyi kuitenkin ihan ok-lukemissa, en muista tarkalleen. Yli 15kg tuli, mutta jäi kuitenkin alle 20 kilon. Terkkari mainitsi välillä painonnoususta ja jotenkin loukkaannuin siitä aina. Arka aihe muutenkin. Tällä kertaa haluaisin tosiaan välttää ne suurimmat mässäilyt. Varsinkin kun tämän kotiäidin kulutus ei ole lähelläkään päiväkodissa päivittäin touhuavan lto:n kulutusta, niin kuin viime raskaudessa. Toisaalta tällä hetkellä koko ruokavalioni on muutenkin ihan erilainen kuin esikoista odottaessa, monipuolisempi, terveempi. Nyt on tehtävä terveellistä kotiruokaa taaperonkin takia, kun taas silloin elin aika yksipuolisellakin ruoalla välillä. En jaksa kuitenkaan kauheasti ajatella ruoka- ja painoasioita. Tuntuu, että oon ajatellu niitä viimeisen puolen vuoden aikana jo liikaakin. Vaikka toki kaikki ajatustyö on vienyt eteenpäin. Mutta tämän nyt halusin kirjoittaa. Että sallivasti mennään ja pitkäkestoisia ylilyöntejä vältellen.

Toissailtana, tai siis yönä, ennen nukkumaanmenoa sängyssä sain päähäni, että minun on juuri nyt tarkastettava, mitä minun ammattiliitto sanoo hoitovapaan keskeyttämisestä äitiysvapaan vuoksi. Kello oli lähes 24. Ja että maksaako työnantaja minulle todellakin taas ne 3 kk palkkaa aloittaessani äitiysvapaan. Tästä on ollut monenlaista käytäntöä eri yrityksissä. Tulin siihen tulokseen, että kuten edellisessäkin raskaudessa, myös tässä odotan työnantajani maksavan minulle tuon palkan ja antavan minun keskeyttää hoitovapaan sitten äitiysvapaan alkaessa. Aika sopivan hoitovapaan keston kyllä olen töihin ilmoittanutkin, että ei siinä pitäisi olla suurta ongelmaa. Mutta vähän se mietityttää. Tottakai haluan täyden palkan niiltä kuukausilta, jos se vain on mahdollista. Suuria rahoja tässä taloustilanteessa.

Ajattelin tosiaan, että ei tässä toisessa raskaudessa varmaan ehdi tai jaksa raskausviikkoja laskea ym. mutta kyllä vaan joka päivä vähintään aamuin ja illoin mietin, millä viikoilla mennään. Lisäksi googlettelen omia raskausviikkojani ja muita mieleen tulevia asioita päivittäin. Oon pyöriny netissä näiden asioiden parissa nyt niin usein, että mulle on alkanut tulla ihan fyysistä pahoinvointia puhelimen näpräämisestä tai edes ajatuksesta, että "ottaisinko puhelimen kouraan". Ihan hyväkin. Niinpä muutamat viimeiset päivät on menneet vähän vähemmän näiden älykoneiden ääressä ja se on tehnyt hyvää. Puhelimenkin pitänyt pääosin äänettömällä luodakseni henkistä rauhaa.

Nyt kipitän nopsaan haukkaamaan jotain pikkuruista ja sitten sänkyyn kahden peiton alle. Palella ei ole enää onneksi tarvinnut, kun oon oppinut majailemaan päivät viltin alla ja villapaidassa.