Pitkällä lennolla taaperon kanssa

Vähitellen alan kirjoitella näitä meidän matkamuistoja tänne ylös.

Finnair lensi meidät suoraan Helsingistä Thaimaan Phuketiin. Menolento kesti vain reilut 10 tuntia, paluulento yli 11. Ensin toki piti matkata anopin autolla täältä kentälle, noin 3,5 tuntia. Etukäteen mietiskelin mm. sitä, miten lapsi malttaa istua lentokoneessa meidän sylissä niin pitkään, kun muuten on varsin vauhdikas neiti. Mietin myös, miten nukkumiset menevät ja miten jaksan pitää 13 kiloista murusta suonikohjureisieni päällä koko matkan. Lennolle pakattiin mm. puurohiutaleita muovisessa rasiassa, lusikoita ja nokkamuki, useita hedelmäsoseita, pillimehukeittoja, erilaisia naksuja ja rusinoita. Muutamia kirjoja, tarrakirja ja pienet värityskynät. Vaippoja, kosteuspyyhkeitä, yksi harso. Tula-kantoreppu. Puhdistuspyyhkeitä käsille, lämmintä vaatetta.

Menolento oli yölento. Ajattelin, että tottakai lapsi nukahtaa melko pian lähdön jälkeen ja nukkuu varmaan suurimman osan yöstä. Vaan hänpä kävikin aivan ylikierroksilla ensimmäiset kolme tuntia. Puuhasteli sylissä ja viihtyi kyllä hyvin. Unta riitti sitten noin 3-4 tuntia minun sylissä ilman Tulaa. Olisi pitänyt ottaa se heti käyttöön, mutta se tuntui liian isolta minun ja lapsen turvavöiden keskellä. Lapsi selvästi nautti äidin läheisyydestä. Silitti minun poskea ah-niin-ihanasti, huokaili ja kuiski "äitiii, äitiii" ja katseli suoraan silmiin. <3 Loppumatkasta kävi selväksi, että lapsi ei osannut rauhoittua minun tai miehen sylissä, vaikka väsy oli kova. Onneksi takana istunut mummu otti lapsen pariksi tunniksi loppulennosta. Sinne lapsi heti nukahti uudestaan. Se pelasti meidät. Oltiin jo ihan raatoja miehen kanssa. Ei oltu itsekään nukuttu yhtään ja lentokoneleffojenkin katsominen jäi kaukaiseksi haaveeksi. Kaiken lisäksi mulla oli maha sekaisin loppulennon ajan. Tuntui, että nousen ilmaan penkissä, kun mahaa turvotti niin. Syytän lentokoneruokaa, väsymystä, istumista, tiukkoja tukisukkahousuja (jotka muuten kyllä olivat huiput). Oksettikin välillä. Väsymys.

Lapsi sai lentoemännältä hauskan puuhakirjan, jonka tarrat liimasi heti. Vihko oli kovassa käytössä koko matkan ajan ja sinne piirrettiin ja sillä leikittiin kunnes sivut irtosivat. Tarrat ja tarrakirjat on nyt in. Paluulennolla pyydettiin uusi vihko.

Nousut ja laskut menivät tosi hyvin, hädin tuskin niitä edes huomattiin. Turbulenssiakaan ei ollut kuin kerran ihan vähän. Perillä oli aivan huikea fiilis nähdä palmuja. Minulla kostui silmät kun käveltiin Phuketin lentokentällä laukkuja hakemaan. Perillä! <3

Lentokenttäkuljetus oli myöhässä tunnin. Se väsytti, koska lapsi oli minulla Tulassa ja oltiin tultu jo pihalle. Oli kuuma ja väsy! Sisään lentokenttärakennukseen ei enää siitä päässyt. Onneksi eräs paikallinen mies soitti meidän autokuskille ja osasi sanoa, että kyyti ylipäätään oli tulossa.

Paluulento oli kevyempi, vaikka pidempi. Kävi siis niin, että päivälento, jota etukäteen jännitin enemmän, olikin huomattavasti helpompi lapsen kanssa. Tämä johtui suurelta osin siitä, että takana oli nukuttu yö ja vain tunnin automatka kentälle. Tosin miehellä kyllä oli flunssa päällä koko lennon ajan, mutta hän oli tosi sinnikäs pitämään lasta sylissä. Minä olin ihan rikki menolennolla, niin varmasti senkin takia mies tsemppasi erityisesti paluumatkalla.

Lapsi nukkui tavallisen pituiset päikkärit minun sylissä Tulassa ja illan tullen nukahti uudelleen. Söi lounaspurkkiruoan ja välipalaa sekä iltapalaksi puuroa. Muoviastiassa olleet pikakaurahiutaleet toimivat hyvin ja lentoemännältä saatiin kuumaa vettä. 

Ainoa pieni episodi oli lapsen kakkavaipan vaihtaminen heti hänen nukahdettuaan iltaunille. Lapsi huusi täyttä päätä koko vaipanvaihdon ajan. Repi minua suusta, niin kuin hänellä on tapana silloin kun hän raivostuu kunnolla. Reppana ei varmaan edes oikeasti herännyt vaan ihmetteli mitä tapahtuu kun pitää seistä ahtaan vessan hoitopöydällä kesken unien. Minä pidin raivoavaa lasta ja mies pyyhki kosteuspyyhkeellä. Välillä katsottiin toisiamme ja meitä alkoi väkisin naurattaa tilanne. Mutta onnistuttiin. Huutaminen jatkui vielä pukemisenkin ajan ja silloin ymmärrykseni ei riittänyt anopille, joka penkkirivin välistä huikkasi, että "pitäisikö lapsi rauhoittaa ennen pukemista". "Ei kun nyt puetaan!" Oikea päätös, lapsi nukahti heti kun body ja housut olivat suunnilleen päällä. Ja tämä kaikki tapahtui siihen aikaan, kun valot oli himmennetty lentokoneesta ja ihmiset nuokkuivat tuoleissaan. Heh. Muuten lapsen viihtymisestä ei tarvinnut huolehtia yhtään. Tarrakirja, pari tärkeää pehmolelua, Miinan ja Manun sanakirja sekä Dora-tytön piirretty pitivät taaperoisen tyytyväisenä. Samoin herkkurusinavälipalat ja muut eväät. Ei päästetty häntä kertaakaan kävelemään lentokoneen käytävälle, koska ajateltiin hänen tahtovan sinne sitten koko ajan. Luultavasti se oli ihan hyvä ratkaisu. Lentokentillä sitten sai kävellä itse.

Lentokenttäjutuista vielä sen verran, että Helsinki-Vantaalla on vielä paljon opittavaa lapsiperheiden asiakaspalvelusta. Minulle tuli etukäteen tekstiviesti, että minut on jo lähtöselvitetty, koska olen joku Finnair clubin jäsen tms. Ok. Silti jouduttiin koko porukka, myös minä, tekemään lähtöselvitys automaatilla, olihan meillä laukkujakin jotka piti lähtöselvittää. Sen jälkeen piti tietysti viedä laukut baggage drop off-tiskille. Tavalliset laukut olisi voinut jättää omatoimitiskille, mutta meillä oli lastenrattaat, joiden takia piti jonottaa asiakaspalvelijan luokse. Sen ainoan, joka yritti raukka yksin lyhentää pitkää jonoa. Jotenkin hassua, että nimenomaan lapsiperheiden piti sinne jonottaa, ei muiden. Muut pääsivät suoraan marssimaan turvatarkastukseen. Tuli tunne, että lähtöselvityksestä ym. on yritetty tehdä näennäisesti helppoa ja kätevää, mutta käytännön toteutuksessa ei ole aivan onnistuttu. Thaimaassa Phuketissa tuli heti selväksi, että lapsen kanssa matkustavat pääsevät kaikkien jonojen ohi. Oikeasti päästiin kaikkien jonojen ohi suoraan viereiselle tiskille, johon tuli varta vasten meitä joku palvelemaan. Passintarkastus, turvatarkastus, maastalähtö-lappusen tarkastus, lentokoneeseen siirtyminen. Me ei edes yritetty päästä etuilemaan vaan meidät huikattiin normijonosta sivuun. Voi miten se tuntuikaan hienolta ja ymmärtäväiseltä! Arvostan!

Kaiken kaikkiaan lennot menivät hyvin. Yllättävää tosiaan oli, että päivälento meni niin kivuttomasti ja että yölennolla uni ei tullutkaan lapselle, eikä meille vanhemmillekaan. Meillä oli hyvät ja runsaat eväät koko porukalle ja lentokentältä ostettiin muutama kallis vesipullo, ihan vain minun mieliksi. Niille oli käyttöä, vaikka toki Finnairin reittilennolla oli koko ajan ilmainen juomatarjoilu sekä ruokatarjoilu. Kylmä lennolla ei ollut, päinvastoin. Kyllä minä pari kertaa mietin varsinkin menomatkalla, että "toiste ei kyllä lähdetä pienen lapsen kanssa noin pitkälle". Toisaalta päivälento oli ihan siedettävä ja olin ylpeä meistä, että pärjättiin niin hyvin.

Tämä nyt lennoista. :)