Thaimaassa raskaana

Oltiin Thaimaassa siis raskausviikoilla 7+0 - 9+0. Pari päivää ennen matkaa kävin varhaisultrassa toteamassa, että meillä on salamatkustaja mukana. <3 Ultra kyllä jännitti tosi paljon enkä tiedä, miltä olisi tuntunut lähteä reissuun epävarmassa tai epätietoisessa tilanteessa. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin.

Raskausoireet olivat kotonakin vielä aika pienet. Ekalla matkaviikolla ne hävisivät kuitenkin kokonaan. Ehkäpä uusi ympäristö, kuuma ilmasto sekä huikea matkafiilis veivät huomion muualle oman kehon tarkkailusta. Olin etukäteen pohtinut esim. muutaman tunnin automatkaa lentokentälle, että entäs jos tulee tosi huono olo. Olin ottanut valmiiksi jo oksupussinkin laukkuun. Ei kuitenkaan tullut mitään ällötyksiä. Toisella viikolla oli väsymystä ja välillä pahaa oloakin, jos syömisestä oli päässyt kulumaan liian pitkä aika. Sen kummempia oireita ei ollut, menomatkan mahavaivoja lukuunottamatta.

Koska vauvamaha ei vielä ole kasvanut, sylissä istuva taapero ei painanut mahaa vielä liikaa lentokoneessa. Hänen painonsa oli enemmänkin kokonaisvaltaista. Toki mahan turvotessa väsymyksestä ja istumisesta pikkuneidin vilkas elämä minun sylissä tuntui vähän kurjalta. Etukäteen olin huolissani suonikohjuistani, kun aiemmin pitkät lennot on olleet tosi rasittavia nimenomaan jaloille. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Mulla oli jalassa tavalliset kaupasta ostetut tukisukkahousut ja niiden päällä vielä silmälasikaupasta muutamia vuosia sitten hankitut tukipolvisukat. Jalat voivat tosi hyvin koko lennon! Tosin sukkahousujen vyötäröosa painoi turvonnutta mahaa alkumatkasta.

Lentokenttäjuttuihin liittyen raskaana olevien kannattaa huomioida läpivalaisuasia. Itse hoksasin sen vasta määränpäässä, mutta ei minua onneksi edes yritetty läpivalaista. Läpivalaisu on siis eri asia kuin se metallinpaljastin, jonka läpi aina joka kentällä kävellään. Metallinpaljastin on ok, mutta isompi läpivalaisukoppi tms. käyttää röntgeniä. Varsinkin silloin kun raskaus ei vielä näy vatsan koosta, kannattaa tiedostaa tämä asia ja olla tarkkana, ettei suostu mihinkään koppeihin röntgensäteiden alle. Läpivalaisuunhan eivät siis kaikki ollenkaan joudu vaan käsittääkseni jotkut harvat saatetaan pyytää. Silloin vaan sanoo, että on raskaana. Näin tuollaisen läpivalaisulaitteen, se taisi olla Phuketin kentällä. Minulta muuten kysyttiin Thaimaassa lähtöselvityksessä, olenko raskaana. Ehkä se liittyi istumapaikkojen sijaintiin koneessa tms. mutta saatiin kyllä omat paikkamme. Raskaana olevia ei varmaan laiteta hätäuloskäynnin kohdalle. Oltiin tottakai varattu hyvät istumapaikat jo etukäteen.

Itse lomakohteessa kiinnitin erityistä huomiota ruokien tuoreuteen, puhtauteen ja kypsyyteen. Vasta paremmassa hotellissa uskalsin syödä salaattia ja maustamatonta jugurttia. Aamupalalla söin vain kypsää kananmunaa. Molemmissa hotelleissa oli kananmunapiste, jossa kokki paistoi asiakkaille kaikenlaisia omeletteja ja munia. Kuitenkin yleensä munat olivat aina vähän sisältä raakoja. Söin oman harkinnan mukaan. Papaijaa välttelin, koska olen joskus kuullut, että Etelä-Amerikassa sitä on käytetty abortin tekemiseen. En halunnut ottaa riskiä siinä, vaikka se ei olekaan virallisesti kiellettyjen listalla. Paljon muitakin hedelmiä oli tarjolla. Melonia ja ananasta tuli syötyä tosi paljon.

Koko reissun ajan otettiin pitkät päiväunet viileässä hotellihuoneessa taaperon nukkuessa. Iltaisin menin myös aikaisin nukkumaan. Unta selvästi myös tarvitsi, sekä minä että mies. Yhdessä kuorsattiin peiton alla pimennysverhojen suojissa onnellisina 2,5 tuntiakin putkeen keskellä hienoa, aurinkoista päivää.

Thaimaassa on tarjolla paljon edullista hierontaa. Paremmassa hotellissa olisi saanut erityisen mama-hieronnan, jossa otetaan raskaus huomioon. Luulen, että muissakin paikoissa olisi voinut ottaa kevyen hieronnan kerrottuaan raskaudesta hierojalle. En kuitenkaan kokenut sitä mieluisaksi, vaikka yleensä hieronnasta pidänkin.

Myös haaveeni, liitovarjoilu meren yllä, jäi toistaiseksi kokeilematta. Ehkä sen olisi voinut tehdä, mutta en halunnut ottaa riskiä. Jotenkin ajattelin, että jos pienen alkion sydän on vasta juuri alkanut lyödä, niin haluanko nostaa hänen sykettään tuollaisella ihan hurjalla jutulla, jossa oma sykkeenikin varmasti nousee. Kyllä minä koko matkan asiaa mietin, mutta lopulta päätös tuntui hyvältä.

Myös pidempikestoiset speed boat -ajelut jäi tekemättä. Oltaisi mielellämme käyty miehen kanssa melomassa luolissa, mutta sinne olisi pitänyt matkata veneellä pikkuisen pidempi aika. Phuketin lähistöllä olisi ollut myös muita saaria, joilla olisi ollut ihana käydä. Olin etukäteen tutustunut aiheeseen ja näitä veneitä ei tosiaan suositeltu raskaana oleville. Ne ovat isoja veneitä, joihin mahtuu karkeasti arvioiden noin 20 ihmistä. Istuessani veneen takaosassa totesin kyllä etuosassa matkaavien hytkyvän/pomppivan penkeissään aikalailla. Onneksi osattiin varata meille heti paikat rauhallisemmasta takaosasta. Jäi hyvä mieli, että tehtiin retki. Matka ei tuntunut mahassa yhtään. Oikeastaan taksikyytikin tuntui joskus enemmän.

Matkan aikana lueskelin lehdistä zikaviruksesta, joka jyllää mm. Brasiliassa ja todennäköisesti aiheuttaa sikiöille vakavaa pienipäisyyttä ja aivovauriota. Ennen matkaa kertoessani lapsettomuuspolin lääkärille Thaimaahan lähdöstä hän sanoi, että Thaimaa ei ole epidemia-aluetta tässä asiassa, joten lähdettiin matkalle hyvillä mielin. Zikavirus tarttuu siis pääosin hyttysen pistoksista ja kuuluu kai samaan sarjaan esim. Dengue-kuumeen kanssa. Itsessään zika on melko vaaraton ja voi olla jopa oireeton, mutta raskaana oleville haitallinen juuri tuon kehityshäiriöriskin vuoksi. No matkan toisella viikolla eksyin lueskelemaan lehtijuttuja zikasta ja alkoi jotenkin ahdistaa ja pelottaa. Thaimaa kun luki niissä listoissa, joissa kyseistä tautia on todettu. Vaikkakin tartuntatapauksia on todennettu siellä vain muutamia vuosina 2012-2014, eikä siis ole edelleenkään epidemia-alue. Todellisuudessa tartuntoja on tietenkin enemmän. Hyttysmyrkyn käyttö tuntui vastenmieliseltä sekin, mutta toki sitä piti sitten laittaa iltaisin jalkoihin. Muutama hyttynen minua pääsi pistämään. Ei siellä ollut hyttysiä paljonkaan. Tosin niitä ei edes kuullut tai nähnyt. Näki vain pistokohdat illalla jaloissa. Pari päivää ahdistelin itseäni zika-asialla kunnes sain siitä rauhan. Tosin täytynee mainita, että anoppi otti asian puheeksi uudestaan täällä Suomessa ja neuroottisena olisi halunnut meille ties mitä ylimäääräisiä ultria nyt heti. No eihän semmoinen sairaus nyt muutenkaan heti ultrassa näy! Eikä meillä sitä zikatautia ole ollut! Sitä vain alkaa sitten niin helposti miettimään, kun toinen on kovin huolissaan. (Tosin hän nyt oli matkalla huolissaan ihan kaikesta.)

Luulen, että olisin ollut melko vähäoireinen myös täällä kotona. Että senkin takia varmasti matka meni niin kivuttomasti näillä raskausviikoilla. Olisi kyllä ollut tosi kurjaa oksennella ympäriinsä ja olla jatkuvasti uupunut. Olin myös sillä asenteella reissussa, että tulee mitä tulee, saan ainakin olla lämpimässä ja kauniissa paikassa perheen kanssa. Ja että huilaan niin paljon kuin tarvitsee. Isolla vauvamahalla en kuitenkaan haluaisi tuolla reissata. Ihan jo kuumuuden takia. Suomalaiset hellevaatteetkin olivat liian hikiset. Edelliseltä reissulta hankittu pitkä kietaisuhame oli paras. Taksikyyditkin olivat välillä aika töyssyisiä ja "isotkin" tiet mutkaisia. Mietinkin, että onneksi minun maha-asukas on vielä niin pieni ja suojassa, isomman kanssa olisi varmasti tuntunut kurjemmalta.

Jokaisen raskausoireet ja jaksamiset on niin yksilölliset. Kyllä nyt matkan jälkeen huomaan, että reissu otti voimille mullakin. Mutta nyt vaan huilataan kaikki väsyt pois. Muuten Phuket oli melko helppo kohde matkustaa lapsen kanssa ja raskaanakin. Phuketin lentokentältä oli suhteellisen lyhyt ja helppo matka kaikkiin kyseisen saaren paikkoihin. Se olikin yksi kriteeri meidän matkakohteelle tällä kertaa. Muutenkin ruokakauppoja oli joka kulmassa eli vettä ja purtavaa saatavilla aina. Samoin lämmintä ruokaa. 

Se hyvä puoli tässä matkassa myös oli, että nämä kaksi viikkoa kyllä hujahtivat nopeasti. Kotona olisin varmasti kärvistellyt päivien hidasta kulumista ja odotellut neuvolakäyntiä ja seuraavaa ultraakin jo. Matkalla oli muuta ajateltavaa. Kävin neuvolassa heti reissusta palattua ja nyt odottelen nt-ultrakutsua. Kuitenkin ehkä juurikin tuon matkan takia, nt-ultra jännittää vielä erityisen paljon. Jopa enemmän kuin viime kerralla. Olisi kiva jo nähdä, että pienin on pysynyt menossa mukana.