Thaimaan tekemisiä

Ensimmäinen hotelli Kata Beachillä. Ensimmäinen lomaviikko oltiin Phuketissa Kata Beachin rannan eteläosassa, hotellissa nimeltään Kata Beach Resort and Spa. Hotellia varatessa tajuttiin onneksi kurkata Googlen streetview:ta sen verran, että huomattiin useimpien hotellien sijaitsevan kävelymatkan päästä rannasta, jonkinlaisen muurin takana. Kartasta sitä ei nähnyt. Niinpä osattiin valita hotelli, joka oikeasti oli aivan Andamaanienmeren rannalla. Myös ravintoloita ja kauppoja oli siellä pilvin pimein. Niitä perinteisiä pieniä hellevaatekauppoja ja pieniä mini-marketteja. Optikkoliikkeitä ja räätäleitä. Tuk-tukilla oli lyhyt matka pienempiin paikallisiin, nk. muovituoliravintoloihin. Tykättiin paljon esim. Chai thai food-ravintolasta, jossa sai aitoa ja edullista thairuokaa lattiatuulettimen viilennyksessä. Meidän hotelli oli aika perustasoa. Ei mikään loistelias, mutta ei huonokaan. Myös sijainti rannalla antoi paljon anteeksi. Aamupala oli koko viikon aika samanlainen ja huoneet tilavia, vaikka hyvin peruskamaa. Siivous erittäin tavanomaista ja pölyä kyllä pääsi kertymään vessan pöydälle aika selkeä kerros. Pinnasänky oli suuri, puinen ja ihan toimiva. Lapsi tykkäsi kovasti makoilla, piirrellä ja leikkiä sängyssään. Kuten meillä sanotaan: "mammia", joka tarkoittaa huilaamista/lepäämistä. Huoneessa oli iso ikkuna kadulle, josta kuului iltaisin jonkin verran musiikkia. Meitä se ei haitannut, mutta anoppia ja miestään kyllä. Henkilökunta tavallisen ystävällistä. Jos jokin oli erityisen hyvää hotellissa, niin meidän huoneen virransäästö oli rikki. Yleensä siis kun huoneesta poistutaan ja otetaan avainkortti seinässä olevasta kolosta matkaan, sähköt ja ilmastointi menevät myös pois päältä. Meillä tämä oli siis rikki ja saatiin aina tulla valmiiksi viilennettyyn huoneeseen. Kokonaisuutena hotellikokemus siis ihan hyvä.

Ekan viikon tekemisiä perheen kesken. Me oleskeltiin aika paljon hotellin läheisyydessä, kun taas anoppi ja hänen miehensä kulkivat enemmän eri rannoilla ja Phuket Townissa. Uima-altaan kupeessa lapsi lueskeli kirjojaan rattaissa ja me aikuiset lojuttiin aurinkotuoleilla. Uitiin altaassa ja välillä käytiin muutamien metrien päässä rannalla tekemässä hiekkakakkuja. Lähikaupasta ostettiin hiekkaleluja, uimaleluja ja juomavettä. Lapsi viihtyi todella hyvin. Teki hiekkakakkujakin eräänä päivänä yhteen putkeen 1,5 tuntia. Aina uima-altaan nähdessään vaati, että "uiaan uiaan!" Mereen hän ei uskaltanut, kun aallot kohisivat niin lujaa. Miehen kanssa vuorotellen käytiin. Ranta oli todella hyvä sekä lapsille että aikuisille: syveni sopivasti. Oli ihana uida meressä! Merivesi niin lämmintä ja hauskat aallot heijasivat uimareita edestakaisin. Viime reissulla Krabilla ei päästy näin paljon mereen uimaan. Silloin rannoilla näkyi meduusoja ja Krabin ranta ei ollut tällainen sileähiekkainen. Jonakin päivänä käveltiin rantatietä merimaisemaa katsellen ja yhtenä päivänä lompsittiin porukalla läheiselle Kata Noi-rannalle. Porukalla tehtiin eräänä päivänä myös retki isolle Buddha-patsaalle ja samalla käytiin syöttämässä pienelle elefantille banaaneja. Mummu oli aivan kauhuissaan kun pelkäsi pientä norsua niin. Hän ei voinut edes katsoa, kun mies antoi banskut norsulle. Hih. Lähes joka päivä otettiin pitkät päikkärit huoneessa lapsen nukkuessa rattaissa omia uniaan. Päivät menivät nopeasti, vaikka jokaisessa päivässä myös ehdittiin paljon. Päivälliselle mentiin lähes aina koko porukalla. Muuten tehtiin paljon omiamme. Ja toki aamupalalla törmättiin joka aamu. Lapsi kulki mukana yleensä Tulassa, rantatiellä rattaat olivat ok. Yllättävän hyvin hän jaksoikin olla kantorepussa, vaikka oli kuuma. Toisella viikolla halusi enemmän sitten kävellä itse.

Yhtenä iltana ukkosti ja sähköt menivät hotellista kesken alkuillan puuhien. Lapsi katseli tabletilta koiraohjelmaa eikä edes huomannut. Pian sähköt jo palasivat ja päätettiinkin jäädä hotellille päivälliselle. Myräkkään ei olisi jaksanut lähteä muuta ravintolaa etsimään. Tabletilla meillä oli kaksi puolen tunnin lastenohjelmaa ja minä olin videoinut puhelimella Lasten Areenasta pari lyhyttä tuttua ohjelmaa lapsen viihdykkeeksi. Ne olivat välillä korvaamatonta viihdettä, kun odoteltiin ravintoloissa ruokia tai muuten vain piti odottaa jotain paikoillaan. Toisessa hotellissa olikin sitten dvd-soitin ja meillä oli oma Myyrä-dvd mukana. Sitä katseltiin toisinaan.

Miehen kanssa kahdestaan. Yhtenä päivänä päästiin miehen kanssa kahdestaan pienelle saariretkelle Coral Islandille. Merimatka oli sinne satamasta noin 15 min. Speed boat-kyytiä ei suositella raskaana oleville ja itsekin mietin, uskallanko lähteä. Koko Thaimaan matka olisi kuitenkin tuntunut haaskaukselta ilman pääsyä edes yhdelle trooppiselle saarelle, joten otettiin riski. Istuin veneen takaosassa, moottorien vieressä, eikä siinä jyskyttänyt ollenkaan pahasti. Vesi kyllä tyrskysi vieressä mahtavasti. Oli ihana viettää puoli päivää ihan vain kahdestaan. Snorklattiin vähän ja bongattiin muutama värikäs kala. Makoiltiin aurinkotuoleissa rannalla ja käveltiin kauniilla rantaviivalla käsi kädessä. <3

Mentiin miehen kanssa viikonloppuna myös Phuket Townin iltamarkkinoille, tosin me käytiin siellä jo iltapäivällä, mutta oli siellä kaikenlaisia kojuja jo silloinkin. Ja hauska meininki. Halpoja piraattitavaroita, ruokakojuja. Ei kuitenkaan liikaa ruuhkaa, kun oltiin siellä jo 16:30-18. Hotellilta otettiin suoraan taksi, kätevää. Taksikuski odotti ilman lisämaksua 1,5 tuntia ja vei meidät sitten takaisin hotellille. Ostoksia ei suuremmin tehty, mutta nautittiin tunnelmasta.

Jo heti ensimmäisenä iltana kaipasin meidän perheen omaa aikaa. Matkustaminen anopin ja tämän miehen kanssa oli ottanut omalla tavalla veronsa. Ekalla reissupäivällisellä appiukko kertoi koko ruokailun ajan kalajuttuja ja anoppi murehti neuroottisena, koskeeko lapsen meloni pöytäliinaa. Heti seuraavana päivänä kuitenkin otettiin selkeästi perheaikaa ja oltiin altaalla ja omissa oloissamme kaikessa rauhassa. Ja olihan matkaseurasta toki hyötyä ja iloakin. Esimerkiksi tullessamme aamupalalle mummu ja pappa olivat usein jo syöneet ja ehtivät auttaa paljon lapsen ruokailussa. Pitivät hänelle myös seuraa ja kävelyttivät tyttöä ulkona meidän santsatessa aamupalabuffetin antimia. Ja kahdenkeskiset menemiset miehen kanssa olivat kyllä huippuja.

Luksushotellissa Karonilla. Jälkimmäiseksi lomaviikoksi siirryttiin toiselle turistien suosimalle aurinkorannalle eli Karon Beachille, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä edellisestä rannasta. Meillä on ollut aina tapana vaihtaa viikon jälkeen paikkaa. Näin saa matkasta enemmän irti eikä hotellin valinnalle koidu niin suuria paineita. Tämä hotelli olikin sitten astetta parempi ja kyllähän sen heti näki kaikessa, mm. asiakaspalvelussa, vieraiden vastaanottamisessa, huoneiden sisustuksessa ja siivouksen tasossa, aamupalan runsaudessa ja allasalueiden tyylikkyydessä. Hotelli oli nimeltään Mandarava ja se sijaitsi vähän ylempänä mäellä, kai noin 700m rannasta.  Hotellin alue oli metsäistä ja vehreää. Hotellista oli muutaman kerran päivässä ilmainen kyyditys rannalle ja takaisin. Ihan mielellään sitä hyödynnettiin, vaikka pääosin käytiin vain ruokakaupassa tai ravintolassa syömässä, kerran tai pari viikon aikana. Muuten lojuttiin hotellilla ja syötiinkin usein siellä. Altailla sai tilata huoneen laskuun aivan ihania jäisiä hedelmäjuomia ja niitä tulikin juotua viikon aikana paaaaljon. Pineapple pleasure, mango madness, aaah. <3 Hotellissa oli rauhallinen tunnelma. Illalla lintujen mentyä nukkumaan kaskaat aloittivat sirkutuksen. Pienet liskot etsiytyivät hotellihuoneiden ovien päälle. Tosiaan, huoneet sijaitsivat pienissä erillisissä taloissa/huviloissa. Meidän talossa oli neljä eri "asuntoa". Meidän kämpät oli yläkerrassa. Alakerran asukkaiden olemassaoloa ei huomannutkaan. Harjakatto kohosi huoneen sisällä hienosti kuin jossain hirsihuvilassa.

Oltiin kyllä tosi tyytyväisiä, kun saavuttiin hotellille. Tosin oli meillä ekana päivänä "pienehkö" luottokorttipulma, kun miehen luottokortti (jolla oli hotellin maksanut) ei ollutkaan matkassa mukana, koska oli vanhentunut, leikattu kahtia kotona jo aikaa sitten ja mies oli saanut jo uuden kortin. Hotelli tarvitsi nimenomaan sen vanhan kortin. Mies soitteli 3 tuntia Nordean päivystysnumeroihin ja oli siinä jonkin verran säätöä, että saatiin pankki vakuuttumaan miehen henkilöllisyydestä, siis ilman verkkopankkitunnuksia. Onneksi saatiin linjan päähän meidän tuttu, henkilökohtainen asiakaspalvelija, joka tunnisti miehen. Hotellikin oli oikein ymmärtäväinen ja päästiin säädöstä huolimatta heti huoneisiin ym. 

Kyseinen hotelli on aiemmin ollut tarkoitettu vain aikuisille kävijöille, mutta kyllä siellä lapsen kanssa oli ihan hyvä olla. Varsinkin kun meidän huone oli hyvällä sijainnilla. Hotellin alue oli melko sokkeloinen ja portaikkoinen, mutta kävelevän ja portaita rakastavan pikkuneidin kanssa se ei ollut ollenkaan ongelma. Päinvastoin. Lapsi oli helppo houkutella minne vain sanomalla, että "mennään portaille". Hahhah! <3 Ja portaita reunusti vihreä luonto. Matala uima-allaskin oli, jossa pieni pystyi juuri sopivasti kävelemään niin ettei vesi roiskunut liikaa kasvoille.

Toisen lomaviikon juttuja. Yhtenä päivänä mentiin miehen kanssa kahdestaan taksilla takaisin rauhalliselle ja kauniille Kata Noi-rannalle palvomaan aurinkoa. Matka maksoi 300 bahtia. Löhöiltiin. Mies luki Joulupukilta saatua sotakirjaa ja minä vaan nautin aaltojen pauhusta, lämmöstä ja rauhasta. Paljon oli liikkeellä ruotsalaisia, venäläisiä, muutama suomalainen. Muuten törmättiin paljon juurikin venäläisiin ja kiinalaisiin. Kata Noin pohjoispäässä oli jyrkät portaat kadulta suoraan rannalle. Rantaan pääsi myös kapeaa kujaa pitkin sen keskivaiheilta sekä eteläpäästä. Muuten rantaviivaa hallitsi iso hotelli, jonka alueelle ei luonnollisestikaan saaneet ulkopuoliset mennä. Ihania rentoja hetkiä miehen kanssa. <3

Seuraavana päivänä havahduttiin siihen, että aurinkosuoja ei ollutkaan oikein riittävä rannalla. Oltiin aiemmin säästytty palamiselta, mutta nyt vähän kärähti. Enemmänkin mies, kun ei malttanut taaskaan rasvata vaikka asiasta hänelle sanoinkin. Höh. Ja minulla pohkeet, jotka oli ehkä jääneet rasvaamatta meressä kävelyn jälkeen. Levolla ja hyvällä rasvauksella siitä selvittiin. Onneksi oli mukana mm. hydrocortisonia ja muitakin hyviä rasvoja.

Loppuviikolla käytiin vielä minigolfissa miehen kanssa Dinopark-nimisessä paikassa. Oli tosi kivaa, mutta onneksi oltiin tajuttu ottaa ISO pullo vettä mukaan. Varjoisassakin paikassa tuli tosi kuuma eikä kesken pelin päässyt ostamaan juomaa. Paikka muuten oli kokemisen arvoinen. Luulen, että varsinkin iltasella se olisi voinut olla vieläkin hienompi. Pelattiin isojen dinojen keskellä enkä hävinnyt edes pahasti! Myös pieniä eläimiä vilisti minigolf-radalla. Nähtiin pieni lisko, paljon isoja perhosia sekä tuhatjalkaisia, joista en niin välitäkään. Paluumatkalla ehdittiin rauhassa kävellä Karonin rantaa ja poiketa pariin kauppaan. Laatuaikaa.

Muuten toinen lomaviikko menikin aikalailla hotellin suojissa. Allasalueet olivat hienot ja rauhalliset, ja lapsikin vaikutti tyytyväiseltä leppoisaan menoon. Oltiinhan eka viikko oltu jo vilskeessä, vilkkaan ostoskadun kuhinassa. Loppuviikosta alkoi mulle tulla jo pientä reissuväsymystä ja koti-ikävää. Ehkä rentoutuminen hienossa hotellissa toi muutenkin esiin pinnan alla kyteneen väsymyksen. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä mieskin vaikutti olevan aivan tyytyväinen rauhallisiin hotellipäiviin. Loppulomasta aloin myös jo vähän tympääntyä anopin jatkuvaan murehtimiseen joka asiasta. Vaikka kokonaisuudessaan meillä meni ihan hyvin heidän kanssaan näinkin pitkässä reissussa, kyllä se vaati minulta aika paljon tiettyjen asioiden katsomista läpi sormien. Oltiin nähty heitä jo liikaa. Aloin kaivata oman kodin rauhaan, omaan sänkyyn, lapsen omien lelujen pariin, tutun ruokakaupan helppoon valikoimaan, omiin arkirutiineihin. Toisaalta nautin kyllä lämmöstä ja lomasta loppuun asti, mutta oli myös tosi kiva lähteä kotiin.

Lapsen tekemisistä. Etukäteen oltiin ajateltu, että käytäisiin Phuket Aquariumissa katselemassa kaloja lapsen kanssa. Ei kuitenkaan matkan aikana nähty sitä tarpeelliseksi. Näin pienelle lapselle mieluisaksi tekemiseksi riitti aivan hyvin omien kirjojen lukeminen, tarrojen liimailu, piirtäminen, uiminen ja meidän mukana muutamalla pikkureissulla kulkeminen. Ihmeteltiin korkeita palmupuita ja pieniä lintuja. Iloittiin rappusista ja juostiin hotellin käytävillä. Tehtiin niitä hiekkakakkuja rannassa ja käveltiin rauhassa hotellin alueella. Tavallista mukavaa.

Loman loppupuolella lapsi oppi sanomaan: "paipai" (bye bye) ja "ädjuu" (thank you). Suloinen. Muutenkin hän oli koko matkan tosi tyytyväisen ja onnellisen oloinen. Kai tykkäsi siitä, että ympärillä oli uutta nähtävää ja isä ja äiti molemmat läsnä paljon. Paljon pusuteltiinkin yhdessä ja makoiltiin sängyllä kolmestaan. Tankattiin läheisyyttä. Höpsöteltiin ja kutiteltiin. Piirrettiin yhdessä pupuja, autoja ja muita hassuja kuvia pienille papereille. Kun kysyttiin lapselta, mitä äiti/isä piirtää paperille, vastaus oli aina: "pupu". Puput on nyt kovin tärkeitä ja rakkaita. Ja toki lapsi nautti mummun ja papan seurasta myös. Toisteli koko reissun ajan rimpsua: "iti, äiti, oma nimi, mummu, pappa". Välillä rimpsun jatkoksi pääsi myös pupu.


Mukava ja rento reissu.