Kiva arki

Onhan reissaaminen luksusta, mutta kyllä sen jälkeen on ihana palata kotiin ja omaan arkeen. Tällä viikolla ollaan jo päästy koko perhe vähän kiinni tavalliseen elämään. Näin jo erästä ystävääkin vilaukselta tänä aamuna ja voisiko päivä paremmin alkaa!  On laitettu tavallista kotiruokaa ja pyöritetty pesukoneita. Leikitty ja yskitty räkää pois.

Maanantaina käytiin nopeasti lapsen kanssa bussilla keskustassa, lähinnä vain lähtemisen ilosta. Ensin piti mennä leikkipuistoon kaunista päivää viettämään, mutta muistinkin sitten, että meillä oli vain yksi kotiavain käytössä, joka unohtui miehen taskuun aamulla hänen lähtiessään töihin. Niinpä suunnaksi miehen työpaikka. Samalla käytiin varaamassa mulle kampaaja-aika ja sainkin sen yllättäen heti seuraavaksi päiväksi! Sain taas ihanan lettikampauksen ja sileän, kauniin tukan. Edellisen kerran kävin kampaajalla juuri ennen joulua. Nyt olikin tyvikasvu jo sen verran selkeää, että ihan oli jo aikakin mennä.

Tänään soiteltiin äidin kanssa pitkästä aikaa ja oli mukava kuulla kivoja kuulumisia. Aamupäivällä kuuntelin pikkuveljen tekemää upouutta albumia. Siitä tuli älyttömän hyvä mieli. Kaiken lisäksi tykkäsin biiseistä ihan oikeasti. Olen niin ylpeä hänestä ja hänen saavutuksestaan. Voisin ottaa hänestä oppia monessakin asiassa. Ja pakkohan tässä on mainita, että jos kiinnostaa, niin levy löytyy Spotifysta nimellä Kaupunki hukkuu. Artistin nimi on Tapani Valpas. Ehkäpä nämä raskaushuurut, muu herkkyys tai ihan vain ylpeys veljestä saivat aikaan ihan oikeita poskille valuneita kyyneleitä, varsinkin neljännen biisin kohdalla.

Ultrakutsua ei ole vieläkään tullut. Ärripurri! Maanantaina juoksin postiluukulle kun kuulin kolahduksen, mutta ei sieltä tullut kuin ystävänpäiväkortti, joka sekin kyllä oli iloinen yllätys. Heh ja taas kävin luukulla, mutta tuli vain tylsä paikallislehti. Soitan huomenna neuvolaan, jos siihen mennessä ei ole tullut. Meillä posti tulee usein vasta iltapäivällä 14-15 aikaan. Ärsyttää vaan jos joutuu tässäkin säätämään. Säätöä on ollut matkan jälkeen jo Henkkamaukan ja kirjakerhon pakettien kanssa sekä kuntokeskuksen laskutuksessa. On saanut soitella ja säätää. Plääh. Ja ärsyttää, jos terkkari ei kuitenkaan sitten jostain syystä laittanut lähetettä menemään. Vaikka sanoi, että laittoi sen. Muistelen, että aiemminkin on käynyt niin. Äh. Haluan jo ultraan. Eilen kävi jo mielessä yksityinen ultra, mutta ehkäpä nyt vaan yritetään odotella sitä kutsua tuonne. Ei viitsisi kuitenkaan ehkä satasta siitä maksaa. Enkä viitsisi neuvolaankaan mennä pyytämään sydänäänien ylimääräistä kuuntelua, kun ei niitä välttämättä kuulu vielä muutenkaan. En muista sanoinko, mutta ekassa neuvolassahan niitä yritettiin kuunnella. Tosi aikaistahan se olisi ollut niitä kuullakaan, mutta kyllä kuulemma joillain kuuluu jo viikolla 9+. En mä sitä ole stressannut, mutta välillä on käynyt mielessä, että nähtiinkö me se syke ihan kunnolla siellä ekassa ultrassa. Kun sitä oli silloin vähän vaikea ensin nähdä. Mutta kyllähän se siellä sitten lopulta vilkkui ja lääkärikin sen näki. On vain epävarma olo ja haluaisin varmistuksen. 

Eilen oli ensimmäisen kerran ihan järkyttävä turvotus. Söin varmaan jotain väärää. Thaimaassa maha oli niin litteä ettei koskaan ja turvotus pysyi poissa koko viime viikon, vaikka syötiin ihan tavallista kotiruokaa. Eilen taas muistin, että ahaa, tällaista se olikin viime raskaudessa. Päivällistäkään en pystynyt syömään ja vasta iltakympiltä nälkä iski päälle täydellä teholla. Tosin silloinkaan ei tehnyt mieli oikein mitään. Maustamaton jugurtti on onneksi aika varma ruokalaji, sekä hedelmät. Puntarilla en ole nyt käynyt. Ei ole kiinnostanut sitten yhtään. Ihan sama.

Nyt moi!