Vielä muutama sana reissuun ja taaperon perushoitoon liittyen.
Ruokajutut. Oltiin pakattu mukaan reilusti hedelmäsosepusseja ja pientä kuivaa naposteltavaa, kuten rusinoita, Talk-muruja, maissinaksuja ja Elovena-keksejä. Lentokoneessa eväänä oli myös hedelmiä ja pari kalaisaa purkkiruokaa. Oma nokkamuki oli hyvä.
Paras matkatavara oli kuitenkin tavallinen puurohiutalepaketti, joita matkalaukustamme löytyi reissun alkaessa kaksi kappaletta. Kaksi pakettia riitti juuri kahdeksi viikoksi aamu- ja iltapuuroihin. Meillä oli käsimatkatavaroissa pieni Tupperwaren muovikippo ja pari pikkulusikkaa. Niiden avulla saatiin tehtyä lapselle tosi helposti iltapuuro mm. lentokentän kahvilassa menomatkalla ja lentokoneessa paluumatkalla. Puurohiutaleet oli helppo annostella rasiaan valmiiksi ja ne turposivat oikein hyvin ilman mikroaaltouuniakin. Kuumaa vettä saatiin esim. kahvilasta tai lentoemännältä. Loppulomasta siirrettiin lapsen aamupuuro lounasruoaksi ja annettiin lapselle aamulla maustamatonta jugurttia, leipää ja hedelmiä, ja kaikkea mikä nyt sattui vaan hänelle kelpaamaan hyvän hotellin buffasta.
Kun syötiin ravintoloissa lounasta tai päivällistä, tilattiin lapselle usein pasta tomaattikastikkeella + leipää, uuniperuna, hedelmäsalaatti tai vihersalaatti, riippuen nälästä ja päivän aiemmista ruoista. Lastenlistalla ei ollut paljonkaan järkeviä vaihtoehtoja kun kananugetit ei jostain syystä oikein houkuttaneet. Joskus annettiin hänelle meidän ruoista ja oli meillä mukana myös 5-6 purkkiruokaa. Hyvin pärjättiin. Ja olisihan voitu tilata hänelle joku kasvisruokakin aikuisten listalta, mutta ruokien tulisuudesta ei koskaan oikein osannut sanoa etukäteen. Minun oma suosikkini oli edelleen red curry riisillä, nam!
Purkkiruokia olisi voinut kuitenkin ehkä olla vähän enemmänkin mukana, jolloin lapsen syömisen suunnittelu olisi ollut joinain päivinä helpompaa. Lähinnä tilanteissa, joissa meillä aikuisilla oli vielä mahat täynnä aamiaisen jäljiltä ja lapsi oli syönyt kevyesti aamulla, olisi ollut helppo antaa purkkiruoka hotellihuoneessa ja jättää lounasravintolakeikka välistä. Mitään suurempaa harmia ei kuitenkaan ollut tässä asiassa. Enkä muutenkaan oikein osannut ajatella kotona tätä purkkiruoka-asiaa, kun kotona ei olla syöty niitä enää pitkään aikaan. Jos pitäisi sanoa lapsen lempiruoka matkalla, niin se oli ehdottomasti ketsuppi! :D Yhdellä pienellä raskanperunan palalla hän sai syötyä pienen kupillisen ketsuppia perunaa siihen dippaillen. Olihan se hassua, mutta toisaalta olin tyytyväinen siitä, että lapsi söi jotain, josta sai sokeria ja suolaa. :)
Ravintolahenkilökunta selvästi huomioi lapsen ja yritti välillä vähän leikittää häntä, mutta ei niin häiritsevän paljon kuin aikanaan Turkissa. Yksi poikkeus kuitenkin oli tässäkin asiassa, mutta onneksi kyseinen tarjoilijapoika oli töissä vain harvoin meidän aikana.
Vettä tarjottiin lapselle aina kun se tuli mieleen. Vesimuki oli myös lapsen saatavilla jatkuvasti. Jos tuntui, että lapselle ei ollut vesi maistunut riittävästi, tarjottiin vesimelonia, joka varmasti aina maistui. Aamulla sitten naurettiin läpimärkää yövaippaa, että taisipa lapsi saada kuitenkin riittävästi nestettä päivällä.
Kotona ei ole annettu paljonkaan lapselle mitään makeita herkkuja. 1-vuotiskakkua olisi saanut maistaa, mutta ei tykännyt. Jätskiä on saanut maistaa, mutta ei ole halunnut. Hedelmät ja hedelmäsoseet on olleet meidän herkkuja. Reissussa tarjottiin rusinoita ja samoja jäisiä hedelmäjuomia, joita itsekin join. Oikeastaan aina kun tilattiin mulle juoma, niin otettiin siihen kaksi pilliä: toinen mulle ja toinen lapselle. Tytölle oli tosi tärkeää, että äiti joi hänen kanssaan. Jos pidin tauon, laittoi pillin mun suuhun takaisin. <3
Lapsen unet. Lapsi nukkui päikkärit omissa rattaissaan vaakatasossa pupun ja tutin kanssa. Muutenkin tutti oli suuressa roolissa koko matkan ajan. Matkan takiahan me ei vierotettukaan häntä tutista aiemmin, kun ajateltiin, että helpottaisi siellä. Ja oli se ihan tärkeä lapselle, vaikka ilmankin olisi tietysti pärjätty jos olisi luovuttu siitä aiemmin. Päikkärit nukuttiin yhtä päivää lukuunottamatta hotellihuoneen viileydessä. Loppumatkasta lapsi alkoi kapinoida unille käymistä vastaan. En tiedä syytä, mutta käytös alkoi sen jälkeen, kun mummu oli yrittänyt laittaa lasta nukkumaan siinä heti onnistumatta. Ehkä hieman pidemmät päikkärit kuin kotona. Sellainen kaksi tuntia oli yleensä aika tavallinen uniaika.
Illalla uni tuli aina nopeasti ilman yhtäkään itkua. Pyrittiin tuttuun rytmiin ja aikatauluun. Yhdessä tehtiin iltatoimet ja lapsen ollessa hammaspesulla isin kanssa minä menin pimeässä huoneessa vähän kuin piiloon peiton alle. En nyt oikeasti piiloon, mutta kuin olisin jo nukkumassa ollut. Lapsi kun nukkui meidän kanssa samassa huoneessa. Mies nukutti lapsen samalla tavalla kuin kotona, paitsi että ei tarvinnut kyllä edes nukuttaa. Yöt menivät kyllä yleisesti ottaen oikein hyvin. Ulkoa tulleet metelit eivät häirinneet lasta ollenkaan. Vain ensimmäisenä yönä lapsi heräili tiuhempaan. Mulla itselläni oli silloin vatsa sekaisin ja mietin jo illan pimeydessä, että miten ihmeessä kestän täällä kaksi viikkoa kuumassa, että kuolen ja itken ja kaikkea. Onneksi ilmastointi auttoi tuskaan ja aamulla oli jo aivan erilainen olotila. Ekana yönä lapsi heräsi keskellä yötä virkeänä huudellen "itiä" iloisena. Mies oli reipas kun jaksoi tassuttaa pitkään unen jatkumiseksi. Muuten aikaero ei tuntunut siellä päässä paljonkaan. Illalla tuli hyvin uni ja aamulla nukutti makoisasti.
Pottailut. Pottaa ei hotellihuoneissa ollut. Ehkä olisi saanut, jos olisi pyytänyt. Ei jaksettu. Vaipoilla mentiin ja se toimi ihan hyvin. Nyt on taas kotona alettu istahtelemaan potalle ja osumiakin taas heti tullut. Meillä oli mukana yksi paketti hyväksi koettuja vaippoja. Matkan puolivälissä anoppi toi Phuket Townin ostarilta löytämiään pinkkejä vaippoja, joissa oli Nalle Puhin kuva. Paketissa luki: "for girls". Ne oli ihan hyviä ja toimivia. Uimavaipat meillä oli kanssa mukana jo valmiina. Ajateltiin, että ei jakseta siellä lähteä niitä etsimään, vaikka olisi niitä ollut ainakin joissain kaupoissa helposti saatavilla. Turkissa vaippoja myytiin muuten apteekeissa.
Aurinkosuoja. Polarn O. Pyretin uv-uimapuku oli taas kerran loistava. Meille oli ehdotonta, että puku oli pitkähihainen, jotta aurinkorasvan käyttö olisi vähäisempää. Rannalla ja altailla käytettiin uikkaria. Muuten lapsella oli päällään aina pitkähihainen paita, ohuet housut, sandaalit ja uv-lierihattu. Aurinkorasvaa tarvittiin siis oikeasti tosi vähän. Illalla pestiin rasvat pois saippualla. Oltiin todella huolellisia lapsen suojaamisessa ja siitä on todella hyvä mieli. Kun käytiin miehen kanssa syömässä ulkona kahdestaan, nähtiin kadulla aivan karmean surullinen näky: kaksi nuorta vaaleaihoista tyttöä, ehkä iältään jotain 8-11v., olivat palaneet ihan kokonaan kasvoista ja selästä. Silmäluometkin ihan turvonneet. Muutenkin tytöt näyttivät ihan väsyneiltä ja reppanoilta. Ajattelin, että mitä ihmettä heille on voinut tapahtua, että ovat päässeet palamaan noin?! Me käytetään aina suojakerrointa 50+, sekä lapsella että itsellämme. Siis noin kovassa paahteessa. Ja joskus joo kärvähtää oma iho, mutta sen ikäisillä lapsilla näky oli suorastaan järkyttävä. Kävi sääliksi niitä lapsia.
Hygienia. Pestiin käsiä tavallisesti, ei stressattu liikaa. Käsidesiä meillä oli mukana, mutta ei käytetty sitä varmaan kertaakaan, koska ei tykätty sen tahmaisuudesta. Desinfioivat käsipyyhkeet sen sijaan olivat käteviä ja niitä meillä oli kahdenlaisiakin: toiset herkemmälle iholle. Lapsen mummu murehti hygienia-asioita ihan kauheasti, mutta meillä kyllä pysyi järki päässä. Se katsottiin, että aamupalapaikan luona pyörivät linnut eivät päässeet hyppäilemään meidän ruokiin. Pysyttiin onneksi terveinä. Minigolfissa tavattiin suomalainen lapsiperhe, jonka äiti kertoi heidän sairastaneen matkan ensimmäiset 10 päivää. Ei kuulostanut ollenkaan kivalta. Olin tosi kiitollinen meidän terveydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti