Noin 10 vuotta olen ollut kasvissyöjä. Tai en ehkä kehtaa kutsua itseäni enää sellaiseksi, koska olen pari vuotta syönyt kalaa. Tosin vain harvoin ja sekin on taas tällä hetkellä pohdinnassa. Silloin 10 vuotta sitten olisin rakkaan veljeni innostamana halunnut olla vegaani ja yritinkin, mutta siihen minulla ei kuitenkaan ollut riittävästi taitoa, tietoa eikä sitten varmaan lopulta tahtoakaan. Näiden vuosien aikana olen oppinut paljon kasvissyönnistä ja löytänyt kaupoista ruokakoriini mm. kaurakermoja, kasvisleikkeleitä, soijanakkeja, erilaisia kasvispullia, soijasuikaleita, tofua ja linssejä. Vaikka syön eläinkunnan tuotteita, kuten kananmunaa ja maitoa, tykkään ostaa kasviperäisiä tuotteita ja luomua. Esimerkiksi kaurapohjaiset jugurtit tuovat kivaa vaihtelua makumaailmaan.
Aikaisemmin minulta kysyttiin usein, miksi olen kasvissyöjä. Siihen on monia syitä. Jokainen valitsee oman ruokavalionsa omien arvojensa, toiveidensa ja kykyjensä mukaan. Tämä on vain minun ajatukseni ja kokemukseni. Minä jätin ensin makkarat ruokavaliostani pois, kun satuin vaan katsomaan jonkun dokumentin makkaran valmistuksesta ja siitä, millaisia ainesosia sinne makkaraan päätyy. Ei tehnyt enää mieli. Sitten jätin kaikki muutkin lihat pois, kun ajatus tuotantoeläinten elinoloista häiritsi: hormoneista, ahtaista tiloista ja muusta eläinten elämästä. Ajattelen myös, että lihan syöminen on turhaa, koska kaikki vitamiinit ja ravintoaineet voi saada kasvikunnan tuotteista. Se on suuri syy omalle ruokavaliolleni. Näen asian myös terveysasiana ja koen, että kasvispainotteinen ruokavalio on terveellisempi minun keholle.
Minun mies on vastakohtani tässä. Ihmeellistä, että meidän ruokakauppailu ja ruoanlaitto on menneet kuitenkin niin luontevasti. Ollaan totuttu tekemään omat ruokamme. Joskus mies tekee meille yhteistä kasvisruokaa, esim. papupataa, wokkia tai tomaattista soijasuikalekastiketta. Ruokasopua edesauttaa varmasti se, että kumpikaan ei arvostele toisen ruokia. Minä tietysti sanon miehelle aina joskus, että hänen pitäisi syödä enemmän kasviksia, mutta en puutu hänen makkaroihin ja lihoihin. Olisi tietysti kiva, että voisin tehdä täällä päivällä sellaista ruokaa, jota mies voisi syödä töistä tullessaan. Asiaa hankaloittaa, että mies ei tykkää monista sellaisista ruoka-aineista, joista minä tykkään. Mutta sekin olisi ehkä sellainen juttu, jota voitaisiin molemmat harjoitella. Minä harjoittelisin tekemään ruokaa miehellekin mieluisista aineista ja mies söisi useammin tekemääni kasvisruokaa.
Mielessä on olleet myös meidän vauvan tulevat syömiset. Puhuttiinkin niistä juuri miehen kanssa. Minusta tuntuu tyhmältä ajatella, että antaisin lapselleni sellaista ruokaa, jota en itse halua syödä. Asia täytyy kuitenkin sopia yhdessä miehen kanssa. Mies on onneksi aika avoin minun toiveille. <3 Ollaan päätetty kysyä neuvolasta, jos päästäisiin ravintoneuvojalle tms. juttelemaan lapsen mahdollisen kasvisruokavalion toteuttamisesta. Haluan varmistaa, että osataan tarjota sellaista ruokaa, josta lapsi saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, esim raudat, proteiinit ja muut. Minä kun kuitenkin kokkaan useimmin meidän lapsen ruoat. Sikäli en näe lapsen kasvissyönnissä mitään ongelmaa tai vaikeutta, varsinkin kun käytössä on kaikki maitotuotteet ja kananmunat. Vaikka kyllähän ilman niitäkin pärjäisi hyvin.
Uskon, että ruoka vaikuttaa ihmiseen monella tavalla. Huonolaatuinen ja heikkoravinteinen ruoka väsyttää, vie energiat. Sokerinen ja rasvainen ruoka turvottaa, koukuttaa, lihottaa, tekee olon laiskaksi. Huono ruoka altistaa sairauksille (esim. diabetes, korkea verenpaine, kolesteroli) ja tartuntataudeille, kun vastustuskyky on huono vähäisten vitamiinien takia. Tietyt ruoat aikaansaavat vatsavaivoja. Lisäaineista ja makeutusaineistakin ollaan montaa mieltä. Fyysinen huono olo heijastuu helposti henkiseen puoleen. Jokainen valitsee itse mitä syö, paitsi pieni lapsi, joka on vanhempiensa valintojen armoilla. Vanhempien tehtävä onkin opettaa lapselle terveelliset ruokailutavat. Silti ei mielestäni kannata ottaa liikaa stressiä, jos ei tee kaikkia lapsen ruokia itse tai ei välttele kaikkia lisäaineita tai jos ei osta luomuvihanneksia tms. Asioilla on aina monia puolia ja perheen ja lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi on tärkeintä. <3
Muoks. Haluan vielä kerran painottaa, että vaikka minä tykkään ostaa luomua ja välttää lihatuotteita, minun tehtäväni ja tarkoitukseni ei ole tuomita muiden tekemiä valintoja. En myöskään ole itse mikään ehdoton omissa valinnoissani, vaan tilanteen mukaan ostan ei-luomua, syön lisäaineita ja rasvaisiakin ruokia ja sokerisia herkkuja. Joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti