Poika 2 kk ja muutto lähestyy

- ihana pieni ja söpö poikanen
- kujertelee ja höpöttelee esim. "ggg-ggg" ja "höö-höö" <3
- hymyilee ja hihkuu melkein kuin nauraisi
- ensimmäiset kunnon kyyneleet on tulleet
- nyrkit päätyvät suuhun ja välillä niillä muksitaan itseä kasvoihin vahingossa
- nukahtaa vaunuihin, äidin viereen, mutta omaankin sänkyynsä
- on tyytyväinen lapsi vatsavaivoja lukuunottamatta 
- tykkää kylvystä
- kuiva pään iho, rasvaillaan
- käyttänyt Liberon kakkosia syntymästään asti
- viihtyy melko hyvin sitterissä ja lattialla
- saa isosiskolta hellää huomiota, silityksiä, suukkoja, sukan laittamista sekä leluja
- joutuu olla äidin pussailtavana, koska ei pääse vielä karkuun kuten isosiskonsa
- nukkuu yöt yleensä äidin peiton alla
- käyttää 62cm vaatteita
- lähes 6,5kg ja 59cm <3  

Käytiin viime viikolla 2kk-lääkärineuvolassa. Erikoinen lääkäri taas: ei saatu ainuttakaan hymyä ja vuorovaikutus oli muutenkin ihan tönkköä. Poiskaan hän ei meitä ohjannut, vaan itse jouduin pitkän hiljaisuuden jälkeen sanoa, että "ei tässä varmaan sitten muuta, heippa". Terveydenhoitaja oli kiva ja oma. Poika sai rotarokotteen ja ollutkin selvästi kipeämpi maha nyt kuin aiemmin: huutoitkuja, joihin ei auta maitokaan sekä isompia kakkoja kuin yleensä. Rotarokotteesta on nyt neljä päivää. Käsiä pestään erityisen huolellisesti, ettei tauti tarttuisi meihin aikuisiin vauvan kakan kautta. Esikoinen on rokotettu myös silloin vauvana. Ja toivotaan, että oireilut menisi nopeasti ohi.

Vietettiin Isänpäivää rennosti ja kotoisasti. Oltiin askarreltu miehelle kortti ja tyttö vei sen onnellisena isille aamulla. Ulkoiltiin, syötiin yhdessä ja illalla tehtiin lettuja, herkkulakosta huolimatta. Oli mukavaa.

Laitettiin meidän kodista vuokrailmoitus. Tämä tapahtuu siis oikeasti! Tavoitteena päästä vuokralaisten alta pois joulukuun ekaan päivään mennessä eli parin viikon kuluessa. Iiks! Jee! On vielä pähkäilty kylppärin pyyhekuivaimen kohtaloa sekä joitain huonekaluhankintoja. Tällä viikolla pitäisi kylpyhuoneen ja vessan olla valmis. Makuuhuoneet jo on. Keittiönkaapeissa on ovet ja vetimet sekä kylmäkoneet, uuni ja allas on asennettu. Näyttää jo lähes valmiilta! Eteisen kaappi löytänee ihan pian omalle paikalleen ja tuulikaappiin saadaan vielä lattialämmitys ja laatoitus. Jonkin verran vielä jää viimeisteltävää remonttireiskojen lähdettyä. Vessan patteri varmaan täytyy meidän maalata ja suurin homma on tietysti portaiden maalaus. Olohuoneen seinät myös saavat maalia sekä mahdollisesti saunan ikkunan pokat. Onneksi anoppi auttanee maalaushommissa edelleen.

Iso homma on myös remonttijälkien siivous, kun ihan joka paikka pitää jynssätä pölystä ym. Sitten täytyy kasata uudet huonekalut, joita hankitaan mm. Ikeasta. Vitriinit ja muut säilytysratkaisut haluaisin koota ennen muuttoa, jotta niihin olisi helppo sitten vain laitella tavaroita muuttolaatikoista. 

Ja sitten on vielä se varsinainen muutto! Tavaroita toki ehditään laitella rauhassa paikoilleen muuton jälkeenkin, mutta tietysti näin pienten lasten kanssa järjestäisi kodin mahdollisimman pian mukavaksi ja toimivaksi. Varsinkin kun miehellä ei taida olla ylimääräistä lomaakaan siinä. Paljon tekemistä, mutta mukavia juttuja. Onneksi meillä on apujoukkoja. Jipii! Tätä on niiiiiin odotettu!

Isänpäivää

Tänään on vietetty Isänpäivää meilläkin, jo toistamiseen.
Aamulla tyttö antoi meidän nukkua ruhtinaallisesti lähes kahdeksaan, tosin minä jo availin silmiä tottumuksesta seiskan jälkeen. Isi sai jäädä heräilemään rauhassa ja me tytön kanssa herättiin katselemaan Pikku Kakkosta ja keittelemään aamupuuroa. Lapselle puuroa ja isikin pääsi ylös. Kortti, lahjat ja pusuja. Äidin ja isän vuoro päästä herkkuaamupalalle. Isi sai pekonia ja äiti Kipparia. Jugurttia, mansikoita ja vadelmia, muroja, patonkia, tuorepuristettua mehua, suomalaisia omenoita, proteiinipannareita, teetä. Lapsikin söi meidän kanssa toisen aamupalan ja oli ihana ja rauhallinen tunnelma.

Päivällä annettiin isin mennä harrastukseensa muutamaksi tunniksi ja me tytöt oltiin kotona. Minä siivosin vessat ja muutenkin siistin kodin kamalia rojukasoja piiloon. Vähän ulkoiltiin ja tehtiin kikhernepihvejä. Mies kokosi iltapäivällä lapselle ostetun Ikean minikeittiön ja päivällisen jälkeen päästiin sillä leikkimään. Lapsi oppii uudet leikit heti kun hänelle näyttää vähän mallia. Innoissaan pyörittää lusikkaa leikkihellalla olevassa kattilassa ja latoo puisia hedelmiä edestakaisin kiposta toiseen.

Ikean leikkikeittiö

Vähän ehdittiin tänään myös löhöillä ja juoda teetä konvehtien kera. Vähän pestiin pyykkiä. Vähän sisustin. Pieni sisustuskärpänen on nyt puraissut minuun. Mulla on vähän ollut sellainen ajatus, että en halua laittaa yhtään rahaa enää tämän kodin sisustukseen, että jos pian päästäisiin tästä johonkin isompaan. Mutta nyt en enää kestänyt ja eilen kävin muiden kaupunkiostosten yhteydessä hankkimassa sisustuskaupasta mm. uuden kynttiläkulhon ja uuden verhon olohuoneeseen. Siitä vähän nyt sain intoa muuhunkin kodin laittamiseen. Että jos Joulupukki kuulee ja olisin ollut sen verran kilttinä, niin jostain sisustuskaupasta voisi Pukki tuoda jotain pientä ja vaaleaa nättiä meidän kotiin.

Nyt isi ja tytär lähtivät vielä tuohon kotipihaan leikkimään ja minä jäin huokaisemaan hetkeksi. On ollut mukava ja rauhaisa päivä tässä kotona. Silti vähän väsy painanut tänään ja muutenkin. Olen ollut vähän itku- ja ärsytysherkkä viime päivinä. 

Ensi viikolla minun täytyykin varmaan taas alkaa harjoitella sellaista rauhallista kotielämää. Että saataisi taas niitäkin päiviä kun ei ole menoa minnekään. Tai kun ei ole painetta leikkipuistoon lähtemisestä tai erikoisesta ohjelmasta. Hassua kyllä että aina sitä ohjelmaa tuppaa sitten ilmaantumaan. Toisaalta lapsi näyttää nauttivan tosi paljon muskarista, taaperojumpasta ja leikeistä toisten lasten kanssa. Hän nauttii bussilla matkustamisesta esim. kaupunkiin ja kävelyretkistä, joilla hän saa kävellä itse esim. lähikauppaan ja takaisin. Itseä vaan välillä stressaa se, että pitäisi muka joka päivä olla menossa johonkin. Nämä päivät on myös kivoja, kun voi ulkoilla kotipihassa ja leikkiä sisällä rauhassa. Toisaalta kyse voi olla myös tylsistymisestä. Että nimenomaan minä olen tylsistynyt tuohon samaan leikkipuistoon, jossa usein käydään ja samanlaisiin viikkoihin ja samanlaisiin kuvioihin päivästä toiseen. Täytynee alkaa keksiä jotain muuta välillä. Lähteä vaikka autolla johonkin lähistölle.

Olen tosi onnellinen, että meidän lapsella on niin hyvä isä. Ja lapsikin nauttii isin seurasta ja puhuu isistä hänen ollessa töissä. Juoksee isiä karkuun ja kikattaa isin ja lapsen kahdenkeskisissä iltapuuhissa. Antaa suukkoja isin partanaamalle ja vaatii isiä istumaan ruokapöytään seuraksi. Työntää lautasensa isiä kohti, että "anna isi sä mulle ruokaa". 

Isät on tärkeitä. <3

Ihanaa isänpäivää ja ratkaisukeskeisiä kokeiluja

Paljon asiaa, hmm, mistä aloitan. Isänpäivästä. On ollut tosi kiva päivä. Iskä sai jäädä nukkumaan kun minä ja vauva noustiin  klo 7 aamutoimille ja kakkua kuorruttamaan. Minua kyllä väsytti ja huokaisin syvään, että milloinkahan saisin nukkua edes vähän enemmän yöllä. Edellisiltana oli taas tissimaratoni. 

Tänä viikonloppuna leivoin toista kertaa elämässäni täytekakkua. Eilen jo täytin kakun vattuhillolla, runsaalla kermavaahdolla ja kirpeillä vadelmilla. Tänään oli kuorruttamisen vuoro. Valkosuklaakuorrute oli helppo tehdä, tosin se oli ällöttävän makeaa eikä sitä voinut oikeasti syödä. Mutta ihan nätti siitä tuli. :) Onneksi vauva meni sopuisasti ekoille päikkäreilleen, koska en olisi millään jaksanut huutokonserttia. Uuvutti.

Aamupalaa miehen kanssa ja hyvää keskustelua minun ja vauvan unista. Vauvan lisänukutusta tissillä lyhyiden vaunu-unien jälkeen. Mukavaa, rauhallista perheaikaa. Harvinaista, leppoisaa, ihanaa, onnellista. Vauvan kanssa leikkimistä, lounaan valmistelua, halailua.

Puolilta päivin käytiin kävelyllä nukuttamassa vauva ja haukkaamassa ilmaa. Nam. Heh. Oli kiva katsella perheitä ulkoilemassa keskenään: vanhempia tekemässä pieniä lumiukkoja lastensa kanssa sekä leikkimässä lumisotaa. Nälkä yllätti ja kiiruhdettiin kotiin tekemään pitsaa. Onneksi olin jo aamupäivällä tehnyt pitsapohjat valmiiksi ja ne oli helppo täyttää. Pitsasta tuli tosi hyvää, samoin kakusta. Leikkimistä nauravan vauvan kanssa. Iltapäivällä mies nukutti vauvan vaunuihin kävelyllä, jonka jälkeen otettiin koko perhe päikkärit. Minä tosin en saanut unta, kappas. Jossain vaiheessa hain huutavan vauvan meidän väliin jatkamaan uniaan. Ihana perhepäivä.

Väsymyksestä ja alakulosta. Olen ollut jo jonkin aikaa alakuloinen ja saamaton. Ei ole huvittanut lähteä mihinkään eikä tehdä mitään erityistä. On tuntunut, ettei jaksa, ei viitsi. Arki on pyörinyt kotirutiinien ympärillä, mikä olisi sinänsä ok, jos en kaipaisi muuta. Tykkään kyllä tosi paljon olla kotona ja nautin siitä, että saan hääräillä täällä, siivoilla ja järjestellä paikkoja. Välillä on kuitenkin kiva käydä kaupungilla ja ystävillä kylässä. Viime aikoina on ollut nihkeä ja laiska fiilis lähtemiseen. Nahkeudesta olen syyttänyt huonoja unia. Tänään aloin kuitenkin miettiä, että entäpä jos syynä ovatkin minipillerit. Nyt kun muistelen, niin kyllä niistä pillereistä tuli aikaisemminkin epämukavia oireita. En vain muistanut, kun siitä on jo niin kauan. Silloinkin pillerit olivat vähän salakavalia. Periaatteessa näytti siltä, että sopivat minulle, mutta kuitenkin ne lopetettuani huomasin eron mielialassa ja muissakin asioissa. Päätinkin nyt lopettaa ne. Samantien. Katsotaan onko sillä mitään vaikutusta.

Öistä. Iltaisin vauvaa joutuu nukuttamaan tissillä monta kertaa. Eilenkin vauva oli jo ihan unessa, mutta silti heräsi noin 10 kertaa klo 20:30-00:30 välillä ja vaati kovalla itkulla tissiä. Välillä yritin vähän kanniskella, mutta eihän siitä mitään tullut. Olin myös yksin kotona, niin mies ei voinut auttaa. Kolmen tunnin yhtämittaiset unet olisivat luksusta minulle. En muista, milloin olisin nukkunut enemmän kuin sen. Lähiaikoina vauva on onneksi nukahtanut melko nopeasti yösyötön jälkeen, mikä on helpottanut. Mies on siirtänyt vauvan omaan sänkyynsä, jos olen saanut miehen ensin hereille. :) Minun jaksamista auttaa paljon, että mies nostaa vauvaa yöllä. Aikaisemmin nukuttiin usein perhepedissä koko yö tai ainakin suurin osa yöstä. Nyt olen huomannut, että vauva saattaa heräillä useammin, jos nukkuu meidän vieressä. Itsekään en osaa enää nukkua vauvan vieressä, vaikka ihan alkuaikoina se onnistui hyvin.

Ensi yönä yritetään niin, että minä menen nukkumaan vierashuoneeseen ja mies hoitaa vauvaa. Tuo hänet minulle vaan syötölle. Jännittävää. Saas nähdä miten sujuu ja saanko ylipäätään unta. Ja herääkö vauva usein. Sanoinkin jo miehelle, että jos vauva ei tyynny millään ilman tissiä, niin tottakai saa tuoda sitten minulle. Kokeillaan tällaista joustavasti. Toivon tietysti, että kuin taikaiskusta vauva nukkuisi järkeviä unipätkiä, kun en tuoksu houkuttelevalta maidolta siinä vieressä. Mutta se kyllä lienee vain toiveajattelua. ;)

Nokkamukista. Tänään annettiin vauvalle nokkamuki ekaa kertaa. Laitettiin sinne vähän vettä, jos vaikka innostuisi imaisemaan. Tosi kiinnostunut oli ottamaan mukin ja heti oli laittamassa sitä suuhun, niinkuin tietty kaikkea muutakin uutta lelua. Ehkä jopa imaisi kerran pari. Piakkoin kokeillaan aloittaa soseruokia, bataatilla ja porkkanalla olisi tarkoitus. En halua kiirehtiä niitä, mutta toisaalta olisi kiva aloitella rauhallisesti. Niille jotka ei tiedä, niin soseita aletaan syödä yleensä 4-6kk iässä ja teelusikallisesta aloitetaan. Ensin kasviksia ja joitain sopivia juureksia, sitten viljoja ja proteiinin lähteitä, lähempänä vuoden ikää hapanmaitotuotteita (eli piimää, raejuustoa, viiliä jne). Minun haaveena olisi, että vauva oppisi juomaan pian nokkamukista. Voisi sitten siitä juoda maitoa, kun olen poissa. Tuttipullo kun ei oikein ole kelvannut.