Yökokeilu

Nukuin viime yön ensimmäistä kertaa vierashuoneessa, vauva ja mies makuuhuoneessa. Tavoitteena oli saada minulle edes hitusen enemmän keskeytymätöntä unta. Lopulta en varmaankaan nukkunut sen pidempään, mutta varmasti kyllä paremmin ja sikeämmin, kiitos korvatulppien ja henkisen rauhan, kun ei tarvinnut kuunnella, milloin vauva mahtaa herätä.

Vauvan iltapäivän päikkärit venähti, joten laiteltiin vauvaa kylpyyn vasta 19:30 maissa. Kylvyn jälkeen tavallisesti syötölle ja unipussiin. Iltasyötöllä vauvalla on tapana alkaa aika pian kitistä, jolloin otetaan olkapäälle tai syliin. Sylissähän vauva ei aiemmin viihtynyt ollenkaan, mutta nyt parina iltana olen vähän aikaa saanut pidettyä siinä uuden unilelun avulla. Jatketaan syliin totuttamista, kun meidän kummankaan olkapäät ei tahdo kestää enää vauvan painoa. Kun vauva oli kaksi kertaa alkanut kitistä syötöllä, mies tuli auttamaan ja nosti vauvan ensin olalle ja pian syliin. Aivan yllättäen, vauva nukahti siihen klo 20:20! Oltiin ihan ihmeissämme. Siirrettiin vauva omaan sänkyynsä. Klo 20:40 kitisi totuttuun tapaan taas, mutta isän syli nukutti uudestaan samantien. Klo 21:00 ja 21:20 sama juttu. Ihmeellistä. Olen aina ajatellut, että tissiä vauva varmasti kaipaa. Nyt kelpasi sylikin.

Klo 21:30 etsin korvatulpat ja menin nukkumaan. Sovittiin, että jos vauva ei tyynny enää syliin, niin aina saa tuoda minulle syömään.

Noin 23:30 mies toi vauvan syötölle. Oltiinkin puhuttu, että siihen aikaan on ihan ok syödä, ei tarvitse edes yrittää nukuttaa muuten. Mies oli itse menossa vasta nukkumaan, joten kävi vielä hakemassa vauvan takaisin syötön jälkeen.

Klo 2:30 oli seuraava herääminen ja syöttö vierashuoneen sängyllä. Senkin ajankohta oltiin arvioitu etukäteen. Puolen tunnin päästä minä sain vietyä vauvan takaisin sänkyynsä.

Klo 4:45 vauva oli herättänyt miehen naureskelemalla ja puuhailemalla sängyssä. Mies toi vauvan minulle, jos saisin tissitettyä hänet uneen. Mentiin makkariin. Mutta eipä se onnistunut. Ensin vauva hääräili onnellisena, katseli minua pitkään, että olenko hereillä, rapsutti minun naamaa, peittoa ja tyynyä, naurahteli, huhuili, jokelteli. Vähän päästä hermostui, kun hänelle ei vastattu, jolloin mies sitten nousi urheasti klo 5:40 vauvan kanssa ylös ja valmisteli itsensä töihin. Minä nousin noin 6:20 vauvan seuraksi miehen lähtiessä töihin. 

Vauva söi joka yösyötöllä hyvällä ruokahalulla, mutta kuitenkin vain yhden tissin kerrallaan. Eli ei varmastikaan ollut mitenkään älyttömän nälkäinen noilla syöttöväleillä.

Syliin nukahtaminen on läpimurto meille, koska on luultu jo pitkän aikaa, että vauva ei millään nukahda iltaisin muuten kuin rinnalle. Henkisesti se on minulle tosi iso juttu, kun olen käytännössä viettänyt jo muutaman kuukauden makuuhuoneessa aina iltaisin klo 19.30 lähtien. Uskon, että vauva ei olisi nukahtanut minun syliin samalla tavalla kuin miehen. Mutta sitäkin kokeillaan sitten kun miehellä on iltavuoroja.

Vauva nukkui äsken 1,5 tunnin päikkärit vaunuissa sisällä. Heh. Puin unipussiin ja kokeilin ihan vain, että onnistuisiko. Tuttu itkuhälyttimen unilaulu soimaan hämärässä aamukeittiössä ja kappas, uni tuli heti. Olikin kyllä väsynyt, kun nukutin vasta 7.30 jälkeen.