Joulunodotusta ja vyöhyketerapia nro 2

Torstai jo tänään, ihmeellistä. Alkuviikko meni nopeasti, kun oli taas kaikenlaista. Neuvolaa, raskas kasvatus- ja terveysaiheinen puhelu äidin kanssa, ystävän ihana visiitti, virkistävä kasvohoito sekä eilen taas vyöhyketerapeutti ja miehen iltavuoro. Tänään tulevat vielä minun vanhemmat kylään. Huomenna miehen äiti tulee poikkeamaan, kun minä menen hierontaan, ennen miehen pikkujouluja. Lauantai ja sunnuntai onneksi päätettiin rauhoittaa vain meille itsellemme.

Viime viikonloppuna tapahtui tosi kivoja asioita, mutta oli myös raskasta kun vauva oli niin erikoisen kitiseväinen sunnuntaina ja maanantaina. Tiistaina jätin antamatta d-vitamiinin ja vauva oli taas oma nauravainen itsensä. Huh, onneksi. Jaksoi taas olla lattiallakin itsekseen ja jokelteli ja repi sukkiaan. <3 Vauva on oppinut sanomaan "jäi jäi jäi jäi", "läl läl läl", "tää tää tää" ja muitakin uusia äänteitä, yksitavuisia uusia jokelluksia. Ihania höpötyksiä!

Tajusin, että jouluun on enää aika vähän aikaa ja että viikonloput ennen joulua käyvät vähiin. Vähän haaveilin, että olisin kutsunut muutaman ystävän kylään joulukuun puolessa välissä ja olisi kahviteltu puolivuotiasta neitiä. Myös minun vanhemmilla aiotaan käydä jo hyvissä ajoin ennen joulua. Viime vuonna olin aivan uupunut kaikesta kyläilystä. Päätin, että tänä jouluna ei mitään sellaista. Ollaan aattona luultavasti vain tässä kotona kolmestaan. Tehdään ja syödään jouluruokia, käydään vaunukävelyllä, saunotaan ja avataan lahjoja. Tuntuu mukavalta. Vaikka ei se aatto ole minua väsyttänyt koskaan. Vaan enemmänkin se, että välipäivinä ja uutenavuotena on pitänyt nähdä meidän molempien kaikki sukulaiset. Ja heitä on paljon! Se täytyy hoitaa paremmin tänä jouluna.

Vähän mietin, että tuleeko minulle haikea mieli, kun olen viettänyt joulut jo pitkän aikaa siskoni perheen luona. Syöty ja odotettu lasten kanssa joulupukkia. Mutta tämä joulu on nyt varmaan tällainen ja ensi vuodesta ei taas tiedä.

Eilen oli taas vyöhyketerapia. Terapeutti sanoi, että esimerkiksi tutin huoliminen nyt yhtäkkiä voi selittyä sillä, että pallea rentoutuu ja vauvan on helpompi hengittää suu kiinni. Toisella puolella oli vielä jännitteitä, mutta oli menty kuulemma parempaan päin. Hän kehui vielä kovasti Biolatte-maitohappobakteereja ja sanoi niiden auttavan vatsan tasapainottamiseen. Vauva itki taas vasempaa jalkaa käsiteltäessä, mutta ei niin paljon kuin viimeksi. Terapia kesti puolisen tuntia.

Terapian vaikutukset voivat kuulemma alkaa nimenomaan vähitellen ja olotilassa voi olla edestakaista liikettä, eli välillä jo mennä paremmin ja välillä vähän takapakkia. Sellaiseen olen kiinnittänyt huomiota, että vauvan päiväunet ovat alkaneet kestää välillä vähän pidempään. Vauva on nukkunut hieman useammin yli tunnin ja 1,5 tunnin unia on alkanut tulla myös enemmän. En toki tiedä, mikä siihen vaikuttaa. Viileämpi sää, tutti, terapia vai mikä. Nyt vaan seuraillaan vauvaa, annetaan maitohappobakteereja, luumuvettä/mallasuutetta ja toivotaan, että mahan toiminta palautuu paremmaksi. Jos näin ei käy, sitten ehkä vielä uudelleen vyöhyketerapiaa. Sanotaan, että keskimäärin 2-5 hoitokertaa tarvitaan.

Nyt olen alkanut miettiä yhä enemmän myös refluksia. Mutta en ehdi siitä nyt kirjoittaa enempää. Viime päivinä vauvalla on vaan selkeästi tullut enemmän matskua suuhun ja on nieleskellyt usein. Toisaalta vyöhyketerapia ja rokotuksetkin voivat ehkä aikaansaada sellaista, että odotellaan nyt vielä sen kanssa.

Uuden ruokavalion kanssa on mennyt ihan hyvin. Olen pitänyt huolta säännöllisestä ruokailurytmistä ja yrittänyt popsia pähkinöitä, siemeniä ym. vähän joka aterialla. Tuonne toiseen paikkaan kirjoitinkin, että tämä ruokavalio on toki väliaikainen juttu. Kokeilen ensin näin ja jos toimii vauvan ja minun mahalle hyvin, niin sitten kokeilen, josko voisin ottaa jotain takaisin ruokavalioon. Soija ja kananmuna kun olisivat niin käteviä proteiineja nyt kun ei noita papujakaan oikein uskalla syödä.

Vauva on niin suloinen. Eilen halusi kesken leikkien tulla tissille minun sylissä. Haukkasi jo paidasta suu ammollaan ja kun sitten tarjosin maitoa niin onnellisena katseli minua pystyssä mahallaan minun sylissä hörppien. Tykkää leikkiä iskän näppäimistöllä ja syödä sukkansa läpimäriksi. Ottaa mukisematta minun maitoon sekoitettua mallasuutetta ja iloitsee kun pääsee kylppärin lattialle minun pyykkikaveriksi ym. Sitteriin mennessä könöttää pää pystyssä ennen kuin tajuaa rentoutua nojaamaan. Kiljuu ja nauraa kun häntä nostellaan ylös alas peilin edessä. Nukahtaa vaunuihin tutti suussa ja tykkää hurjan paljon omasta iskästä.

Olen pitänyt nyt aikalailla kiinni kahden tunnin hereilläoloajasta. Sen jälkeen laitan vauvan nukkumaan, vaikka olisi virkeän näköinen. Nyt (kop-kop) on nukahtamiset menneet aika hyvin taas. Äsken kävin syöttämässä ja nukuttamassa vauvan ja vauva nukahti jo pukiessa! Tosi harvinaista! Nostin ihan nukkuvana vaunuihin. Rakas tuttisuu. <3